Kerään kadunvieren automerkkejä
ellauri001.html on line 1533: Jostain Mäkelänkadun varrelta
ellauri001.html on line 1724: Tehtaankadun ja Neitsytpolun risteyksessä
ellauri001.html on line 2323:
Tai sittemmin rippikoulussa tavatun ensimmäisen tyttöystävän kanssa tehtyihin viattomiin kävelyihin Tehtaankadun pakkasessa.
Lukenut tätä kimaltelevaa, uloshengittävää kirjaa viime viikot sukellustekniikalla, uiden hetken sen kirkkaudessa. Raikastuneena palaten arkiryskeisiin. Kinnunen avaa Haavikon kautta ja oman syvällisen ymmärrysmaailmansa kautta kielen, merkitysrakentumisen, reflektion aarrearkkuja. "Runon kieli sallii puhua myös ilman teemaa ja teesiä olematta silti mieletöntä." - Lukukokemuksen majesteetillisuutta ja lähestyttävyyttä lisää tekijän valitsema erinomainen tekniikka: joka sivulla hän lainaa Haavikkoa havainnollistaakseen näkökulmiaan ja valaisevuuksiaan. - Siinä mitassa innostuin, että äsken kävin Fredrikinkadun Nide-kirjakaupassa noutamassa Haavikon Kootut runot (864 sivua).
Leino maalaa lavean kuvan hämäläisestä pappilayhteisöstä, joka joutuu punaisten ”kadun rääsyläisten” ja ”esikaupunkien eläinkansan” piinaamaksi. Valkoisten sankariensa ”itseuhria” hän kuvasi runoelmassaan runebergiläiseen tyyliin voimakkaasti ihannoiden.
xxx/ellauri057.html on line 888: Georges Simenon (1903-1989) pukelsi ensimmäisen varsinaisen romaaninsa, Pietr-le-Letton (Maigret ja latvialainen), vuonna 1930. Tämä oli hänen ensimmäinen Maigret-kirjansa. Hän kirjoitti Maigret'sta kertovia kirjoja aina vuoteen 1972 asti. Simenon kuoli Lausannessa Sveitsissä 86-vuotiaana. Maigret latvialaisineen irtoisi 3 egellä Punavuorenkadun divarista. Suomennoxena.
xxx/ellauri081.html on line 644: Sen jälkeen hän oli juossut kadun yli kotiinsa, mukanaan naapurin irti leikattu letku letkeä.
xxx/ellauri086.html on line 267: Toi sieltä pienen kapeen pitkän matontapaisen joka on meillä vielä vintissä. Mustaa afgaa poltettiin Laivanvarastajankadun poxissa. Sen afgaanikaverit nukku mun oma tekemässä liian lyhyessä lautasängyssä. Ja jätti sinne terveisixi luteita.
xxx/ellauri086.html on line 287: How dare you laulaa Tapiolan kuoro Greta Thunbergin coverina Harakan saarella. Harakka näkyi Merikadun lastenhuoneesta eri kulmasta. En poikasena arvannut että se armeijan kemistien talo oli niin iso, kun se näkyi vaan päädystä. Nyt mediassa ihmetellään mitä sanomaa vilkuttaa Suomenlinnan majakka. Neljä lyhyttä, se on hoo niinkuin Helsinki. Ne pyyhkivät peräjälkeen lastenhuoneen kattoa kun koitti nukkua. Enkö sitä muka tietäisi. Junantuomat ihmetelkööt monttu auki leuka rinnalla.
xxx/ellauri086.html on line 486: New Yorkin Kirjarevyy paljasti viime sunnuntaina v 2016 että Claudio Gatti, 7 päivää-lehden sydäntään tutkisteleva toimittaja, raportoi, että Ms. Raja sai hurjasti pätäkkää Ms. Ferrantelta kun Ferranten kirjat alkoi mennä kuumille kiville kuin Olavi "Manne" Salmisen nailonpaidat Simonkadun puodissa takavuosina. Maalaisäijät osti niitä kaupunkireissuilla, kun se oli lähin kauppa linja-autoasemalta tullessa. Kauppa käy kuin siimaa, sanoi Manne ja lyllersi kaupan takahuoneesta jossa se oli Ansun kanssa mussuttamassa HK:n sinistä. (Röyh) syömässä.
xxx/ellauri103.html on line 46: Onnistuneimmat kadunvaltausjuhlat pidettiin Sydneyssä Australiassa, missä laittoman poliittisen kokouksen ja musiikkifestivaalin yhdistelmä sujui aivan ongelmitta: kolnesta neljään tuhatta ihmistä "kidnappasi" erään tien ja pystytti sille kolme näyttämöä, joilla pidettiin live-konsertteja ja puolisenkymmentä deejiitä soitti musiikkia. Tapahtumaa eivät sponsoroineet Levi's, Borders, Pepsi sen enempää kuin Revlonkaan (vastaavat festivaalit, kuten Lilith Fair, eivät yleensä ole "mahdollisia" ilman yritysten sponsorointia), mutta Sydneyn tempauksessa riitti silti tarjontaa: "kolme intialaista teekojua, elintarvikkeiden jakelupiste, skeittiramppi, viiden päätteen nettikoju, kaksi hiekkakivenveistäjää, runoilijoita, tulennielijöitä, urbaaniviljelijöitä.. ja yleistä hulinaa."
xxx/ellauri103.html on line 573: "Tiede häviää kadunmiehelle". "Tappio rationaaliselle päätöxenteolle". Talouslehdet oli Päntyhosen mielestä "tavallaan oikeassa, tavallaan ei". Vitun trapezitaiteilija tasapainoilemassa aidalla. Häppeningeissä kieppuvien kaljakellujien deejii. Brittien John Mayor oli sen mielestä suoraselkäinen konservi, ei antanut hihhuleille perixi kuten Shell. Mutta ne onkin veteliä holländereitä.
xxx/ellauri116.html on line 238: - Olen itse kohdannut ainoastaan viranomaissyrjintää. Hyvin harvoin kadun ihmisiltä kuulee mitään ikävää. Ne jotka haukkuvat ulkomaalaisia, haukkuvat suomalaisiakin. Syitä löytyy aina. Sen sijaan Hubarat surevat kaikkea sitä vääryyttä, jota heidän esikoisensa Shirley on joutunut kohtaamaan jo ala-asteelta alkaen. Pahimmillaan poikajoukko oli hakannut pienen tytön laudanpätkillä. Nimittely ja uhkailu jatkuvat yhä viikoittain. Shirleyllä on silkoiset mutta mustat hiuxet, korkee oza, ruskee iho, vähän liian pitkät kulmakarvat ja hirmu pienet daisarit. Ne on kaikki sukunäköä. Korvat sillä on pienet isältä ja äidiltä, ei kelpaisi miniäxi Riitta Rothille.
xxx/ellauri122.html on line 1008: Vimmerby on perustettu 1300-luvulla ja sen pääkadun Storgatanin varrella on edelleen keskiaikaisia taloja. Kaupungissa on myös monia vanhoja puutaloja. Vimmerby oli aikanaan yksi Itä-Götanmaan tärkeimmistä kauppapaikoista.
xxx/ellauri124.html on line 781: synnissä. Mikä on Annankadun vastakohta? Otan rajusti enkä kadu.
xxx/ellauri126.html on line 220: Tämäkin haastattelu oli yhtä pinnallista hölynpölyä, jota jokainen vähänkään narsismista tietävä kadunmies voisi suoltaa.
xxx/ellauri128.html on line 470: Lassi Nummi: Käsittääkseni se alkoi siinä heti sodan jälkeen 1947-48. Urania-piiri kokoontui monessakin paikassa. Helsingin kaupungin kirjaston johtaja, dosentti Uuno Saarnio, halusi kirjastoihin vireää toimintaa, esitelmätilaisuuksia, opintopiirejä ja keskustelukerhoja. Nimi Urania tuli kuuluisasta tiedekeskuksesta, joka oli perustettu Berliiniin v. 1888. Aluksi uranialaiset kokoontuivat Rikhardinkadun kirjastossa ja sitten myös Kallion ja Käpylän sivukirjastoissa. Usein tavattiin myös jonkun piirin jäsenen kotona. Touko Voutilainenkin oli uraniaani.
xxx/ellauri128.html on line 482: Heikkilä oli kiinnostunut ranskalaisesta ja espanjalaisesta kulttuurista; tätä kautta hän tutustui myös roomalaiskatoliseen kirkkoon. Tärkeitä vaikuttajia Heikkilälle olivat ensimmäisessä maailmansodassa kaatunut ranskalainen runoilija ja sotasankari Charles Péguy, englantilainen runoilija T. S. Eliot ja saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche. Niinpä tietysti. Heikkilällä oli kahdesta avioliitostaan kolme lasta. Hän työskenteli kirjastovirkailijana Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa, jonka kirjastonjohtajana hänen oppi-isänsä Uuno Saarnio oli. Viimeiset elinvuotensa Heikkilä vietti alkoholin ja lääkkeiden sekakäytön aiheuttamien ongelmien vuoksi Sipoon Nikkilän mielisairaalassa. Sekakäyttöä seurannut viiltely viittasi mahdollisesti myös itsemurhaan, sillä Heikkilän kuolinsyytä ei tutkittu kunnolla.
xxx/ellauri130.html on line 158: Huomattavaa moraalisissa rajoituxissa on että ne on nimenomaan moraalisia (mos=tapa) sekä eettisiä (ethos=tapa), eli ne koskee maan tapoja. Yksittäinen teko kutakin tyyppiä voi olla hyvinkin perusteltua, ongelmana on vaan miten käy jos sellaiset otetaan tavaxi. Jos kaikki seisoskelisivat kadunkulmissa, kukaan ei pääsisi kulkemaan.
xxx/ellauri130.html on line 542: Mutta asiaan. Hullua miten surkeita on suurin osa aforismeista. Tyypit istuvat ja purexivat kynää tunti- ellei vuosikausia ja tuloksena on näin säälittäviä töräyxiä, kertakaikkisia klischeitä. Sattuvin on ehkä brittiläinen sananlasku: kuollut mehiläinen ei kerää hunajaa. Vaikka henk.koht pidän myös Ball-säkin penseestä, siitä tulee mieleen Elna-mummi Merikadun keittiössä kärkkymässä pilsneriä: Onko ruohti ruualla, hyöh-hyöh. Jean Paulilla on myös sana paikallaan: Tiheä sumu on paras kylvöaika.
xxx/ellauri136.html on line 461: Kun ostin taulun Riian torilta joka esitti kadunkulmaa Siguldassa, vanha ryssä joka sen oli maalannut, selitti maalauxen motiivia: Eto mne ponravilosj. Tää näytti musta kivalta. Samasta syystä mäkin ostin sen.
xxx/ellauri167.html on line 278: Kuljimme pitkään puhumatta. Olimme tulleet Nalewki-kadulle ja kulkeneet Dluga-kadun vankilan ohi, Arsenaalin, kuten sitä kutsuttiin. Vankilan edessä rangaistustaan suorittavat puhdistivat katuojia ja aseistetut vartijat valvoivat heitä. Vankien iho oli keltainen, heidän pukunsa oli kellanharmaa ja vankilan seinissäkin toistui sama likaisen tympeä väri. Eräs vanki nojasi harjaansa ja katseli isää ja minua puolittain huvittuneena omia aikojaan, silmät kahtena hymyilevänä viiruna. Ajattelin että tuo ei ollut elävä ihminen vaan ruumis joka oli hautaamisen sijasta heitetty vankilaan ja nauroi nyt tätä elävien tekemää erehdystä.
xxx/ellauri174.html on line 124: "Näetkö tuon joutsenen? jatkoi Edison: hänessä on Albonin ääni. Konsertissa Euroopassa, laulajan tietämättä, äänitin uusilla soittimillani Norman rukouksen "Casta diva", jonka tämä suuri taiteilija lauloi. - Vai niin! Kuinka kadunkaan, etten lähtenyt tästä maailmasta Malibranin aikaan!
xxx/ellauri200.html on line 208: Vitun mamu. Niistä tulee pyllynreikiä kun ne menestyvät: älkää hyvä ihme laskeko enää maahan lisää meikäläisiä. Sellainen Naipaul on on brittien inkkari pääministeri nyt. Rottahyllystä löytynyt "Miguel kadun väkeä" muistuttaa monta muuta puujalka dynamiittipötköä, mm. jenkki Steinbeck, ranu Rolland ja ebyktiläinen Mahfouz. Hersyviä anekdootteja rehevistä kansanihmisistä.
xxx/ellauri208.html on line 1048: Madeleine vanished from her family’s holiday apartment in Praia da Luz, Portugal on May 3, 2007. Tää isonenäreikäinen kaveri oli käärinyt sen huoparullaan josta pisti lapsen jalat. Yhtä tumpelo kuin Raatimiehenkadun Bob.
xxx/ellauri215.html on line 55: Kunnon seisokista ei vieläkään (tai enää) mitään tietoa. Bugger it. Siru kazoo hämillään päällään ähräävää pikku letkua. Tähänkö on tyydyttävä? Paljon melua, vähän villoja. Oheinen insertiokuva on puhdas lavastus, oikeasti pipu oli kovasta yrityxestä huolimatta pehmyt rusina. Eka kerralla sain sen hikisesti sisään puoliveteisenä ihan zägällä, mutta se pysyi säälittävän pienenä eikä ruiskahduskaan sitten tuntunut kummoseltakaan. Toisen kerran valui runkku vetelästä pipusta purosena pusikkoon kuin hannibal ante portas. Ollaan takaisin esimurkkuiän lähtöruudussa, pikku lätäkkö Merikadun vessanlattian terranvärisillä klinkkereillä. Runkun ja vessapaprun tuoxua.
xxx/ellauri225.html on line 620: Voi helvetti mikä paskamarja Staffan on! Sen poliittiset sankarit on jatkuvasti porsas Olli Rehn ja töröhammas Alex Stubb. Staffanin banaanit ei ole kaikki tertussa. Burtia ei vitun vertaa kiinnosta mikä on ns. oikein tai vasein, se on vaan kiinnostunut Burtin henk.koht. edusta. Vaan sehän on Staffanin omaxuman Amerikan aatemaailman mukaista. Jos kaikki tekisivät samoin, päästäisiin kulkemaan kovaa BMW-autolla tai Volvolla, kun ei lakkoileva laahus seisoskelis kadunkulmissa, niinkuin ne teki Ådalenissa 1931.
xxx/ellauri235.html on line 422: Aamu ja huhtikuu väistyvät tauluille, joissa esitetään surun ja lohdutuksen sukulaistoimintaa: "Hymyilee Epäonnen kulmakarvassa / Pehmeän Heijastuksen käsi voi jäljittää; / Ja surun heiton poskelle / Melankolinen armo." Alkuperäisestä kosittelusta tulee toisenlainen sitoutuminen: Suru tavoittelee ruusuista nautintoa, lohdutus lähestyy kurjuutta. "Sekoitettu muoto" on sublimoitunut seksuaalinen kiihko aamun ja huhtikuun välillä, muutettuna depersonalisoituneeksi estetiikaksi, jossa "taiteelliset riidat" ja "voima ja harmonia" syrjäyttävät viettelevän aamun, joka "Pyhällä poskella ja kuiskauksella pehmeästi / ... woo on myöhäinen kevät." Seurustelu muuttuu lohdutukseksi, ja Vicissitudesta tulee toinen hahmo, kuten Contemplation tai Adversity, jonka suojeluksessa halu eliminoituu. Vicissitude, toisin kuin Adversity, on sukupuoleton hahmo, joka ei edusta uhkaavaa seksuaalista kuvaa. Oodi palaa toiseen paikkaan, kun pettynyt puhuja vierailee EtonissaOodi Eton Collegen kaukaisesta näkökulmastatai kun Gray palaa Cambridgeen "Hymn to Ignorance". Tässä paluu "Elegian" alkuun, "pimeyteen" ja maisemaan, jonka yli "kyntäjä kotiinpäin kulkee väsyneen tiensä". Kaikki Grayn runot ovat edistyksen runoja, matkoja, joissa haasteena on löytää jotain muuta kuin alkujen muodostamien päämäärien kiertokulkua ("Ja ne, jotka hiipivät, ja ne, jotka lentävät, / Päättävät sinne, missä alkoivat"). Grayn äiti kuoli 11. maaliskuuta 1753. 5. maaliskuuta 1756 hän muutti kadun toisella puolella olevasta Peterhouse Collegesta Pembroke Collegeen, kuulemma joidenkin opiskelijoiden hänelle tekemän pilan seurauksena. Opiskelijat, tietäen hänen tulipelkostaan, nostivat väärä hälytys. Kun Peterhousen isäntä, tohtori Law, ei onnistunut ottamaan Grayta s valituksen kepponen vakavasti, Gray "muutti" Pembroke. Kun runoilijavoittaja Colley Cibber kuoli vuonna 1757, Graylle tarjottiin paikkaa; mutta hän kieltäytyi. Heinäkuussa 1759 hän muutti Lontooseen opiskelemaan British Museumissa, joka oli avattu yleisölle tammikuussa. Joulukuussa 1761 hän palasi Cambridgeen; Lukuun ottamatta toistuvia matkoja Lontooseen, muualle Englantiin, Skotlantiin ja Walesiin, hän jäi Cambridgeen loppuelämänsä.
xxx/ellauri237.html on line 373: Tyty Arolakin on joutunut Marken pauloihin. Merikadun rapussa asui Arola, jonka kreikkalainen vaimo oli aika typy. Jöns meni haistelemaan hissiä kun se lähti ulos.
xxx/ellauri239.html on line 324: Onhan noita väkivaltaisia varakkaita konnia koti-Suomessakin, just äsken joku yxityinen lääkäriasemalääkäri nirhasi vielä varakkaamman finanssialalla toimivan vaimonsa, kääri mattoon ja/tai muovisäkkeihin ja oli kuskaamassa Volvon takapakkaan kun poliisit ehti hätiin. Tää tapahtui siis Pietarinkadun ja Raatimiehenkadun kulmassa, talossa jossa mäkin lienen ollut jakamassa luukkuihin Usareita, Hesareita ja Hoblia. Naapurit vakuuttaa raatovarixille että kyllä tällä seudulla on ihan turvallista asua, nytkin on meillä turvallisen tuntuisesti skoudet pihassa.
xxx/ellauri239.html on line 734: Tuolla asuneena, jos jotain lastaa, pietarinkadun puolelta alakautta on helpompaa. Autoa ei useinkaan edes saa pysäköityä raatimiehenkadulle.
xxx/ellauri239.html on line 802: Sarja- ja joukkomurhaajat ovat äärimmäisen rauhallisia, jopa ystävällisiä. He voivat saattaa mummon kadun yli ja toivottaa hyvää päivänjatkoa. Ja sen jälkeen kävellä koululle ja kylmästi teloittaa koululaisia.
xxx/ellauri255.html on line 388: Вдали над пылью переулочной, Kaupungin laitakadun hämärään
xxx/ellauri259.html on line 631: Vilho (Ville) Ensio Viksten (3. heinäkuuta 1930 Tammela – 7. lokakuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen kirjallisuuden tutkija, opettaja ja kustannusjohtaja. Vikstenin vanhemmat olivat puutarhuri Vilho Veikko Viksten ja Eliisa Elviira Ört (hehe, pirttiviljelijä, knulla ört på pört). Hän pääsi ylioppilaaksi 1952 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1960, mun opiskellessani Tehtaankadun kansakoulussa.
xxx/ellauri289.html on line 46: Menestyvän uskonnon on pystyttävä rekrytoimaan koko ajan tuoreita pokia ja/tai pitää lujaa kiinni entisistä ja edistää niiden luontaista lisääntymistä. Ongelma on siis juuri sama kuin kaikissa menestystä hakevissa yrityxissä: customer attraction, customer loyalty. Turhuuden markkinoilla ei voi kauan uistella ilman markkinointimixiä. Herätysliikkeet sazaavat uusiin asiakkaisiin, aikuiskasteeseen ja kasvuun ja etabloituneet palaaviin, lapsikasteeseen ja kirkkoihin. Wilho sai tämän karvaasti kokea Yrjönkadun uimahallissa ex-babtisti Schmidtin selkäänpuukotuxena.
xxx/ellauri291.html on line 199: Alkoi toinen episodi jossa Merikadun portaikossa oli paljon kuivuneita koirankusiläikkiä. Jonkun koira varmaan kusi sinne aina ja siivooja oli kyllästynyt luuttuamaan niitä tahroja.
xxx/ellauri293.html on line 395: Tom Shales Tehtaankadun Postista antoi kaudelle haalean arvion ja sanoi, että se on "hieman parempi kuin useimmat muut sitcomit, menneet ja nykyiset - erityisesti ne, joissa on parikymppisiä outoja kaupunkiystäviä, jotka kokevat elämän katkeransuloisia mysteereitä." Toinen kausi sai kriitikoiden suosiota. IGN :n Staci Krause antoi kaudelle positiivisen arvion kutsuen sitä "hyväksi". Hän sanoi myös, että "Seitsemäntoista jaksoa 24:stä on mielestäni hyviä", tosin Kiviset ja Soraset "kamppailevat keksiäkseen tarinoita, jotka kestävät 22 minuuttia". Dinokaivurit, puhvelihatut ja kivi/puuautoon vauhtia läpsyttävät jalat eivät loputtomiin naurata.
xxx/ellauri307.html on line 357: Lurmel-kadun hostellissa järjestettiin Pyhän Jumalansynnyttäjän esirukouskirkko ja psalmistikurssit sekä talvesta 1936-1937 lähetyssaarnaajien kursseja. 27. syyskuuta 1935 nunna Marian aloitteesta perustettiin hyväntekeväisyys-, kulttuuri- ja koulutusyhdistys "Ortodoksinen asia", johon kuuluivat Nikolai Berdjajev, Sergei Bulgakov, Georgi Fedotov, ja Konstantin Mochulsky. Konsta oli Doston virallinen elämäkerturi. Georgy Petrovich Fedotov oli venäläinen uskonnollinen filosofi, historioitsija, esseisti, monien ortodoksista kulttuuria koskevien kirjojen kirjoittaja, jota jotkut pitävät venäläisen "teologisen kulturologian" perustajana, whatever that may be. Sergei Nikolajevitš Bulgakov oli venäläinen ortodoksinen teologi, pappi, filosofi ja taloustieteilijä. Ortodoksinen kirjailija ja tutkija David Bentley Hart on sanonut, että Bulgakov oli "1900-luvun suurin systemaattinen teologi". Sergei oli myös iso takinkääntäjä idealismista marxismiin ja takaisin. Isä Sergeillä ja äiti Marialla ei ollut yhteisiä jälkeläisiä vaikka asioivat usein pussauskopissa.
xxx/ellauri337.html on line 563: Kun luen YLEn tiedeuutisia, olen huomannut Anniina Walliuksen nimen esiintyvän usein artikkelin alussa, etenkin jos kysessä on todella hyvin kirjoitettu ja taustoitettu juttu. Viimeaikisia esimerkkejä ovat gepardit ovat nopeita – onnistuuko sukupuuttoon kuolleen lajin jäsenille pyllistys ja kannattaako se?, jossa gepardien lisäksi puhutaan yleisemmin kissojen tilasta Aasiassa. Kuopallinen vihreää mönjää kertoo Lontoon Longharvest Lane-kadun historiaa – muinaiset käymälät ovat arkeologeille aarreaittoja on myös hyvä esimerkki kiehtovasta jutusta, jossa WC-kansi avattiin selkeästi ja näytettiin miksi huussin löytyminen on hätäisille tutkijoille niin tärkeää.
xxx/ellauri363.html on line 189: katseeseen. Foucault pitää sitä yhteiskunnan eri osa-alueille soluttautuneen vallan kaavana. CCTV valvoo grafitisteja joka kadunkulmassa.
xxx/ellauri388.html on line 50: Minkäänlaisia sääty- tai yhteiskunnallisia eroja ei Mika Waltari (1908-1979) ollut havaizevinaan Norssissa oppilaitten välillä. Mika sekoittaa fasistiseen nuorisoromaaniinsa Sielu ja liekki (1934, sittemmin Isästä poikaan trilogian kakkososa) omia koulumuistojaan 20-luvulta. Saattoi olla, että toiset olivat jonkin verran paremmin pukeutuneita kuin toiset, jotka saivat tyytyä isiensä vanhoihin, käännettyihin ja korjattuihin pukuihin, mutta puku ei poikien kesken merkinnyt hivenen vertaa. Sen sijaan kieliraja eristi suomalaiset pojat vuosikausiksi omaan luokkaansa, joka merkitsi monin verroin enemmän kuin ankarimmatkin yhteiskunnalliset ennakkoluulot, eivätkä heidän vihollisiaan olleet ainoastaan ruotsalaiset, vaan myös yhä laajemmaksi kasvaneen venäläisen siirtokunnan pojat. Näitä saattoi pieninä ryhminä tavata leikkipaikoilla, ne olivat kaiken maailman kadunlaskijain, hedelmäkauppiaiden tai upseerien lapsia, eikä Toivo, milloin joutui heidän kanssaan kosketuksiin, voinut olla ihmettelemättä, miten kokonaan nämä erosivat suomalaisista!
xxx/ellauri388.html on line 56: Kerran viikossa Mari vei heidät Fredrikinkadun rukoushuoneeseen kuuntelemaan Wilho Pylkkästä. Siitä huolimatta tai ehkä sixi äidin toivosta Toivosta tuli äidin epätoivoxi tiedeuskovainen. Waltarin pappisisä Toimi Waltari kuoli pojan ollessa viisivuotias, jolloin kasvatusvastuu jäi äidille. Mikalla oli kaksi veljeä: Samuel (kutsumanimeltä Samuli) ja Erkki. Samuli oli Mikaa kaksi vuotta vanhempi ja Erkki viisi vuotta nuorempi. Veljet on yhdistetty romaanissa pikkuveli Samuelixi. Mikan isä Toimi ja setä Toivo Waltari olivat molemmat teologeja ja julkaisivat lukuisia uskonnollisia kirjoja. Kirjat julkaisi useimmiten Suomen Merimieslähetys.
145