ellauri082.html on line 622: Teillä uskovaisilla se elämä on tyystin kadoksissa. Te elätte niiden 1700 vuotta sitten raapustettujen kamelinpurijoiden satujen maailmassa. Se elämä on jo aikaa sitten kuopattu normaali-ihmisten elämässä, mutta te lahkojen orjat elätte niissä valheissa ja saduissa ja pidätte niitä totena, koska pastorinne tekevät sillä rahaa, että te uskotte Raamatun satuihin.
ellauri163.html on line 690: Lyra matkustaa Asrielin maailmojen välisen avauksen läpi Cittàgazzeen, kaupunkiin, jonka denizenit löysivät tavan matkustaa maailmojen välillä. Cittàgazzen holtiton teknologian käyttö on julkaissut ankeuttajia, jotka tuhoavat aikuisia sieluja, mutta joille lapset ovat immuuneja, mikä tekee maailmasta tyhjän aikuisista. Täällä Lyra tapaa ja ystävystyy Will Parryn kanssa, 12-vuotiaan pojan kanssa maailman Oxfordista. Will, joka äskettäin tappoi miehen suojellakseen sairasta äitiään, on törmännyt Cittàgazzeen yrittäessään löytää kauan kadoksissa olleen isänsä. Lyra tunkeutuu Willin (meidän) maailmaamme ja tapaa tohtori Marja Mähösen, fyysikon, joka tutkii pimeää ainetta, joka on samanlainen kuin Pöly Lyran maailmassa. Lyra rohkaisee tohtori Mähöstä yrittämään kommunikoida hiukkasten kanssa, ja kun hän tekee niin, he (puheliaat hiukkaset) käskevät häntä matkustamaan Cittàgazze-maailmaan. Lyran alethiometrin varastaa lordi Boreal alias Sir Charles Laxrom, rouva Coulterin liittolainen, joka on löytänyt tien Willin Oxfordiin ja perustanut sinne kodin.
ellauri333.html on line 303: Narratiivi, jota Israel ja Intia yhteen ääneen painostivat, oli selvä: että Intia ja Israel ovat näitä muinaisia sivilisaatioita, jotka ulkopuoliset - mikä tarkoittaa muslimeja - olivat suistaneet raiteilta, ja niiden johtajat ovat kokoontuneet yhteen, kuin kauan kadoksissa olleet veljet, täyttämään kohtalonsa." BJP:n ideologiset esi-isät ja sen nykyiset jäsenet ovat pitkään pitäneet Israelia mallina uskonnolliselle nationalistiselle valtiolle, jota kutsutaan Hindu Rashtraksi ja jonka Intian hinduoikeisto toivoo perustavansa.
xxx/ellauri059.html on line 569: Jopa 85% suomalaisista vastaa olevansa onnellisia, jos sitä mennään heiltä kysymään. Airaksinen on jokseenkin eri mieltä ja pitää todenmukaisempana, että onnellisuus on 20% luokkaa. – Kun ihmiseltä kysytään, niin 83-85 prosenttia sanoo olevansa onnellisia. Miksi ihmiset sanovat olevansa onnellisia vaikka auton osamaksut on jäljessä, talo on palanut, puoliso on karannut, lapset juovat kaljaa ja kissa on kadoksissa? Sitä ei voi vain myöntää, että on onneton. ”Oikea” vastaus on onnellinen, Airaksinen toteaa.
xxx/ellauri122.html on line 1103: joka joutuu muuttamaan kauan kadoksissa olleen isänsä luo
xxx/ellauri292.html on line 225: Voi olla ihan hyvä, että on joku tyyliin Kata Kärkkäinen, josta voi katsoa vähän mallia, sanoi Sofi Oxanenkin. Luterilaisilta naisilta puuttuu vahvan ja omanarvontuntoisen naisen malli, sairastumiskohde, joka olisi mukana synnytyksissä, hautajaisissa ja elämän muissa aallokoissa, sanoo Marianne Kiskola. Marianne Kiskola asuu Kreikassa, jossa kirkkopyhät kulkevat ihmisen rinnalla syntymästä asti. Pyhiltä pyydetään esirukouksia ja välillä ihan konkreettistakin apua. Suosittu pyhimys on esimerkiksi Fanerios, jonka puoleen käännytään, kun jokin asia on kadoksissa. Kun avaimet tai silmälasit sitten Fanerioksen avulla löytyvät, on tapana leipoa kakku hänen kunniakseen ja syödä se.
xxx/ellauri417.html on line 826: Tämä on sosialistinen realistinen kirja, jossa makea, syötävä sisus on peitetty lähes sulamattomalla (ja pirun paksulla) kuorella. Tämä makea sisus on erittäin arvokas, yllättävän moderni teoria kestävästä kehityksestä: että Venäjän metsien mielivaltainen tuhoaminen edistyksen nimissä johtaa erittäin vakaviin ekologisiin katastrofeihin. Tätä ajatusta professori Vihrov saarnaa, ja hän saa siitä kunnon selkäsaunan, erityisesti kilpailijaltaan, professori Gracianskylta, jonka periaatteet eivät voi olla oikeita pelkästään siitä syystä, että (sosialistisen realismin jalojen perinteiden mukaisesti) hänen näkönsä ei myöskään ole hyvä. Ja joku, jonka näkö ei ole hyvä, on varmasti luokkaerosta, ja joku, jonka alkuperä on luokkaerosta, paljastuu joka tapauksessa saarnaavan harhaoppia. Suoraan. Pahantahtoisuudesta. Leonov pitää Vihrovin teoriaa niin tärkeänä, että hän korvaa seitsemännen luvun toisen alaotsikon löyhällä viisikymmentäsivuisella tutkimuksella, joka toisaalta osoittaa viehättävää innostusta, ja toisaalta olisi ollut viisaampaa lyhentää tämä tutkimus kahdeksikymmeneksi sivuksi ja sijoittaa se metsätieteelliseen aikakauslehteen – niin kaikki olisivat luultavasti olleet paremmassa asemassa. Valitettavasti kirjoittaja pyöristi tämän tutkimuksen sen sijaan 900 sivuksi: hän lisäsi hieman perhedraamaa, hieman toista maailmansotaa ja hieman työväenliikkeen toimintaa vallankumousta edeltävältä ajalta antaakseen sille painoarvoa. Valitettavasti Leonov ei voi tehdä näille lisäyksille mitään: toisaalta hän kokoaa yhteen paljon vihanneksia suhteessa niihin (tietysti nämä ovat "virallisia" vihanneksia), toisaalta hän käärii koko jutun johonkin valheelliseen sentimentaalisuuteen – ja jopa tappaa teoksen dramaturgian sotkeutumalla vähitellen 30–60-sivuisiin muistelmiin. Lisäksi nämä lisäykset seuraavat toisiaan melko ad hoc -tavalla, heikentäen erityisesti omaa vaikutustaan. Romaani alkaa Vihrovin kauan kadoksissa olleen tyttären, Polyan, saapumisesta Moskovaan. No, tässä Moskovassa on niin suurta hyväntekeväisyyttä, että neljä ihmistä saattaa isättömän tytön kotiin raitiovaunusta, koska hänellä on paljon rojua, kaikki puhtaasta hyväntahtoisuudesta, koska sellainen sosialistinen ihminen on. Sitten meidät kastetaan kaikenlaiseen siirappiin, kunnes sivulle 50 asti natsien terroripommittajat ilmestyvät Neuvostoliiton taivaalle – muuten, en ole koskaan ollut niistä näin iloinen, koska minua alkoi jo oksettaa. No, tästä eteenpäin hyppelemme edestakaisin kaikenlaisten juonenkäänteiden ja retrospektiivien, puoluetoimien ja ideologisten väittelyiden välillä, kunnes loppuun asti totuus voittaa natsit ja metsäntuhoojat. Leonovin kyseenalainen kunnia on se, että Polyan hahmossa hän onnistuu luomaan yhden maailmankirjallisuuden
7