Mastodon ja dinosauri kävelivät torilla

"Liuta akkoja istui sormijuottoina katetun pöydän ympärillä. Viisitoistaprosenttisesta kahvinkorvikkeesta keitetyn soropin haju leijui ilmassa. Nenät ottivat vainua, sylkirauhaset erittivät. Uutukainen emäntä teki itseään tykö. Ulkona valui kylmiä vesiä. Poika tuli pellolta märkänä kuin uitettu koira. Hän käveli pöydän luo ja työnsi kuppeja syrjään. Sitten hän puhdisti pöydän: söi nisupullat, juustopalat ja kahdeksan piparkakkua. Köökiin sysättyjen pienempien pedonsilmät söivät mukana, kurkut lutkuttivat. Älyttömin, häkkisänkyyn nostettu alkoi parkua: - Ite kaikki joit, kahvin kaikki joit... Äitipuolen nyrkinkokoisista silmäyksistä ei poika välittänyt. Poika pyörsi ulos, meni aittaan ja veti itsensä kaulakiikkuun."
ellauri434.html on line 499: Talita kuum sanoilla Kristus herätti Kapernaumin synagogan esimiehen Jairoksen tyttären. “Ja he tulivat synagoogan esimiehen taloon; ja Jeesus näki hälisevän joukon ja ääneensä itkeviä ja vaikeroivia. Ja käydessään sisään hän sanoi heille: ‘Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu.‘ Niin he nauroivat häntä. Mutta hän ajoi kaikki ulos ja otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja meni sisälle sinne, missä lapsi makasi. Ja hän tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: ‘Talita kuum!’ Se on käännettynä: Tyttö, minä sanon sinulle, nouse. Ja heti tyttö nousi ja käveli. Sillä hän oli kaksitoistavuotias. Ja he joutuivat suuren hämmästyksen valtaan. Ja hän kielsi ankarasti heitä antamasta kenellekään tietoa tästä ja käski antaa tytölle syötävää.” Yleiskielinen muoto Jeesuksen kehotuksesta olisi kuulunut “ṭelita qumi”, mutta sen sijaan Herra sanoi “qum”. Jeesus ei hävennyt omaksua kotiseutunsa murretta, joka sai Hänet ja apostolit kuulostamaan Jerusalemin uskonnollisen eliitin korvissa takapajuisilta maalaisilta.
ellauri435.html on line 345: Kun tulin ensimmäistä kertaa Kiinaan, otin melkein aina taksin. Se oli oletuskulkuvälineeni. Mutta mitä kauemmin olin täällä, sitä enemmän kävelin. Tajusin pian, että Kiinasta saat kaiken tarvitsemasi hyvin lyhyen kävelymatkan päässä. Kätevä ja hyvä sinulle. Kun olin Shanghaissa, lopetin taksin matkustamisen pitkiä matkoja varten. Metrot olivat erittäin käteviä, helppo navigoida ja edullisia. Nautin todella metroista täällä.
xxx/ellauri010.html on line 270: mies terve heidän mukaan, vaikka kävelin pitkin seiniä.
xxx/ellauri056.html on line 677: Sitton vielä todistamatta Räppäri Rudolf Kulmala. Herätys Suomi! Los Angeles Raiders lippalakissa. Rudy. Rudy exyi vanhurskauden polulta nappaan pilveä ja olutta. Jumala tarttui sitä hupparista sillä seurauxella, että Rudyn kävelysuunta muuttui. Se käveli City-seurakuntaan missä pyhä henki heti koski sitä sillä seurauxella, et se alkoi itkeä. Monesti täytyy valita, nauraako härskeille jutuille muiden mukana vai alkaako itkeä. Uskovan elämää ei ole helppo sovittaa räp-elämäntyyliin sopivaxi. Lapset kazoo siitä mallia. Mut loppupeleissä Rudy on vastuussa jumalalle vaan izestään. Tää on yxilölaji, ja tärkeintä on kilpailla oma kisa hyvin.
xxx/ellauri087.html on line 756: Tosin trokarigringopahis (joka ei edes osaa espanjaa, vittuako se tekee Sonorassa) kuoli myös, samoinkuin sen koomikkopari joka varmaankin oli mestizi ellei suorastaan zambo. Ne oli tehneet useampiakin virheitä. Hiekkaan tukehtuivat kun I'itoh vimmastui. Pani jauhot suuhun jauhonaamalle ja virnuilijalle. Wiixivallu Sancho Panza käveli vaan myräkkään ja katosi. Kiltit intiaanit pelastuivat, ja vingut samaten. Tää oli hyvä ohjelma, täst mie piän. Kunnossa oli I'itohin teodikeaa. Hyvixille kävi hyvin ja pahixille huonosti.
xxx/ellauri091.html on line 243: No olihan vielä 15p:n esitelmä naisylioppilaille Kruunuhaassa Laurellin koulussa. (Siellä mäkin oon ollut luennolla ja pitänytkin niitä. Suom. huom.) Kun sinne kävelin ollaxeni perillä kello viisi, oli minulla ihmeellinen odottava juhlatunne sydämmessäni! Ei jännitystä, ei levottomuutta. Viistoon ylittäessäni Senaatintorin kumpusi ennakoivia runonsäkeitä sieluni pohjasta:
xxx/ellauri113.html on line 230: Ankean harmaana kevätpäivänä Cambridgessa mustien aukkojemme saattue lähti matkaan kohti yliopiston Great Job Steven kirkkoa. Nuoria ihmisiä Tintti-julisteineen parveili joka paikassa. Collegen juhla-asuinen pedelli norsusauvoineen ja silinterihattuineen käveli hitaasti pitkin katua. Tätini puristi kättäni. Aloimme molemmat itkeä. "Hän olisi ollut tästä mielissään", täti kuiskasi. Steven ääni lähetettiin radioteleskoopilla kohti mustaa aukkoa. Yllättävän vaatimaton kaveri. Ei jättänyt koskaan kertomatta viziä. Yllättävän paljon yhteistä sillä on Pekan kaa. Se opetti lapsistaankin röyhkeitä, Lucy sai piispan kyynelehtimään tiukatessaan siltä jumalatodistuxia. Moinen ei todellakaan ole tapana. Tapsan poika viittasi fyysikkokouxessa ja pyysi puheenvuoroa esittääxeen jonkun typerän kysymyxen sedille. (Mä tein samoin Sepun väitöstilaisuudessa.) Nenäkkäitä lapsia. Äiti sai pientä taukoa alituisista hoitovelvollisuuxistaan. Olikohan Mason mukana hautajaisissa? Kiitoxet Homer Simpsonille, jonka kanssa Tapsa teki uraauurtavaa yhteistyötä Simpsonit-televisiosarjassa. Steve ei varmaan ollut lukenut sitä kohtaa raamatussa jossa sanotaan että se on totta.
xxx/ellauri114.html on line 436: Italiassa meno oli railakasta. Ensimmäisen viikon aikana 8-vuotias lapsi löi minua ja kutsui vitun lehmäksi. Kun yritin ohjata lasta, perheen äiti käveli auktoriteettini yli tehden minusta sen inhottavan pahiksen.
xxx/ellauri136.html on line 522: Fuck you hag, imperfect, perfect, pluperfect, don't be so tense! Tää ämmä saarnaa palaamista vanhoihin sexirooleihin. Sen "ihmiset" on nimenomaan ämmiä. Narsisti pakenee häpeää. Lällällällää lieru, ämmiltä pääsi pieru, keskellä kirkon mäkkee, se oli suuri häppee. Apina ja gorilla kävelivät torilla kyselivät ämmiltä onko maito lämmintä ämmät huusi poliisia auttamaan. Brene Brownin BS mittari kilahtaa kuin Aku Ankan sirkuxen nuijapelin kello.
xxx/ellauri154.html on line 129: Seuraavana vuonna myöhään suuren torstain iltana isä Zosima tuli sovitulle paikalle ja näki kuun valossa Marian Jordanin toisella rannalla. Huomattuaan Zosiman Maria teki ristinmerkin ja ylitti joen kulkien veden päällä. Isä Zosima hämmästyi niin, että valmistautui kumartumaan hänen eteensä. Maria sanoi moittivasti: “Mitä aiot tehdä, abba Zosima? Sinä pidät käsissäsi pyhää ehtoollista ja tahdot kumartua maahan! Kuppi kaatuu ja näkyleivät tippuvat!” Nautittuaan kyynelsilmin pyhän ehtoollisen Maria sanoi: “Herra, nyt Sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet Sinun pelastuksesi.” (Luuk. 2:29) Sitten hän hyvästeli Zosiman ja esitti tälle pyynnön, että tämä tulisi myös seuraavana vuonna suuren paaston aikana sille paikalle, missä he olivat ensimmäisen kerran tavanneet. Isä Zosima oli tuonut mukanaan vähän viikunoita, taateleita ja vedessä kostutettuja linssejä ja tarjosi niitä Marialle. Tämä otti sormenpäillään vain kolme linssiä, teki ristinmerkin ja käveli niiden avulla Jordanin yli. Isä Zosimaa jäi harmittamaan kovasti se, että hän ei ollut muistanut kysyä Marian nimeä, mutta hän päätti ottaa siitä selvän, kun he seuraavana vuonna kohtaisivat uudestaan.
xxx/ellauri154.html on line 257: Mielenkiintoista kyllä, tämä raskasta työtä tekevä mies otti aina särkyneen ruukun mukaansa päivän ensimmäiselle matkalle. Hän kantoi sitä muiden hyvässä kunnossa olevien ruukkujen kanssa kaivolle, josta hän haki vettä. Hän keräsi veden maltillisesti ja sitten hän käveli täytettyjen ruukkujen kanssa öbaut kilometrin.
xxx/ellauri174.html on line 106: Näin sanoen Edison sytytti sikarinsa vaaleanpunaisen kamelian tulisessa sydämessä. - Mitä ! Onko todellakin tämä satakieli, jonka sielun kuulen, kuollut? mutisi lordi Ewald. - Kuollut! sinä sanot? "Ei aivan... koska ammuin sen sielun", sanoi Edison. Herättelen sen sähköllä: se on vakavaa spiritualismia. Eh ? "Ja ilmaus siitä, että neste on täällä enää muuta kuin kaloria, voit sytyttää sikarisi tällä vaarattomalla kipinällä, tässä samassa hajustetussa valekukassa, jossa tämän linnun sielu laulaa, melodinen valo. Voit sytyttää sikarisi tämän satakielisen sielussa. Ja sähköasentaja käveli pois painaakseen useita numeroituja kristallipainikkeita pienessä kehyksessä, joka oli kiinnitetty seinään ovea vasten.
xxx/ellauri174.html on line 111: Androidi käveli pois, meni ottamaan hyllyltä tarjottimen, jolla paistoi kolme opaalisavulla maalattua venetsialaista lasia, vieressä olkiviinipullo ja tuoksuva rasia, raskaita kuubalaisia ​​sikareita.
xxx/ellauri174.html on line 367: Hän käveli verhoa kohti, liukui lampun johdon liukua; kangasnauha sävytetyillä laseilla ylitti heijastimen. Elävä kuva katosi. Toinen heliokromaattinen nauha, joka venyi ensimmäisen alapuolelle, alkoi välittömästi liukua lampun ohi salaman nopeudella, ja heijastin lähetti kehykseen pienen verenttömän olennon ilmestymisen. , epämääräisen naisellinen, kituneilla raajoilla, posket painuneilla , hampaaton ja lähes huuleton suu, melkein kalju pää, tylsät, helmimäiset silmät, veltto silmäluomet, ryppyinen henkilö, melko laiha ja tumma.
xxx/ellauri175.html on line 406: Neiti Alicia Clary tarttui rakastajansa käsivarteen: he astuivat puistoon, ja seuraavana hetkenä he kävelivät pimeää polkua pitkin.
xxx/ellauri175.html on line 628: Lopetettuaan nämä sanat Hadaly nousi seisomaan, käveli sitten syvän huokauksen jälkeen puun luo ja nosti kätensä kuorta vasten, nojautui sitä vasten katsellen kuun valaisemaa puistoa.
xxx/ellauri175.html on line 643: Halady painoi nenäliinansa huulilleen ja käveli hitaasti pois.
xxx/ellauri175.html on line 644: Hän käveli käytävää pitkin kohti valaistua kynnystä, jota Edison katseli. Hänen sininen, verhottu muoto kohotti jokaisen puun yläpuolelle, ja säteen loistaessa häneen aukeamalla hän kääntyi nuoren miehen puoleen. Hiljaisena hän toi molemmat kätensä suulleen ja suuteli häntä pelottavalla epätoivoisen liikkeellä. Sitten lordi Ewald, järkyttyneenä, poistui itsestään, käveli reippaasti häntä kohti, liittyi häneen ja kietoi nuorekkaasti kätensä hänen vyötärönsä ympärille, joka taipui heikosti tässä syleilyssä.
xxx/ellauri175.html on line 772: – Varjoisten lehtien ja maanalaisen tuhannen kukkakiilteen suojassa ojentuneena Sowana, hänen silmänsä kiinni, eksyneenä koko organismin painon ulkopuolelle, sulautui nesteen näköisenä Hadalyyn! Yksinäisissä käsissään, kuten kuolleen naisen käsissä, hän piti androidin metallisia kirjeitä; hän käveli, totisesti, Hadalyn kävelyllä, puhui sisällään - tuosta niin oudon etäisestä äänestä, joka hänen pyhän unensa aikana värähtelee hänen huulillaan! Ja minun täytyi vain toistaa, myös huulillani, mutta hiljaisuudessa kaikki, mitä sanoit, jotta tämä Tuntematon meistä kahdesta, joka kuulee sinua minun kauttani, vastaisi tässä haamussa.
xxx/ellauri175.html on line 846: Yksin jäneenä, sekasortonsa säteilyn keskellä, Edison käveli hitaasti kohti mustia verhoja, joiden pitkät taitokset putosivat ennen jotain näkymätöntä. Saapuessaan heihin hän pakotti heidät liukumaan heidän renkaisiinsa. Makaamassa, kaikki pukeutuneena suruun ja epäilemättä nukkumalla valtavalla punaisella samettisohvalla, joka oli asetettu lasilevyille, hoikka nainen, joka oli vielä nuori, vaikka hänen kauniit mustat hiuksensa loistivat hopealla temppeleiden ympärillä. Kasvot, joissa oli vakavia ja viehättäviä piirteitä, puhdas soikea, ilmaisivat eräänlaisen yliluonnollisen rauhallisuuden. Matolla roikkuva käsi piti suukappaletta, jota ympäröi eräänlainen puuvillavillalla pehmustettu naamio, sähköpuhelin: jos hän puhui siellä, kukaan, edes hänen lähellään, ei voinut kuulla sitä.
xxx/ellauri177.html on line 109: Sitten hänen mieleensä palasi muisto seuraavasta vihkimisestä, juhlallisempana, pelottavampana, keskellä samaa urkujen laulua, jonka keinuminen näytti olevan Jumalan bravuuri; sinä päivänä hänen harteillaan oli alidiakonin dalmaatikko, hän vannoi tervaavansa perseensä ikuisiksi ajoiksi siveyden lupauksella, hän vapisi koko lihastaan uskostaan huolimatta kauheasti: piispan "Munat tähän koriin" laittoi kaksi hänen tovereistaan pakenemaan kalpeina hänen vierestään; hänen uusina tehtäviään oli palvella pappia alttarilla, valmistaa pylväitä, laulaa kirje, pyyhkiä malja ja kantaa ristiä kulkueessa. Ja lopuksi hän parahti viimeisen kerran kappelissa kesäkuun auringon säteilyn alla; mutta tällä kertaa hän käveli kulkueen kärjessä, hänellä oli unlucky Alf sidottu vyöhönsä, tähti ristissä rinnassa, keula putosi hänen kaulastaan; Hän pyörtyi korkeimmasta tunteesta ja näki hänelle pappeuden antaneen piispan kalpeat kasvot, pappeuden täyteyden kolminkertaisella kätten päällepanemisella. Kirkollisen kuuliaisuuden valan jälkeen hänestä tuntui kuin hänet olisi nostettu paasikiviltä, kun prelaatin täysi ääni puhui latinalaisen lauseen: "Accipe Spiritum sanctum: quorum miseris peccata, remittuntur eis, et quorum retineris, retenta sunt." Eli saat täten täydet supervoimat, vallan sitoa ja päästää. Paizi tietenkin ize izesi. Siihen tarviit kolleegan apua.
xxx/ellauri177.html on line 271: -- Olemme liian isoja. On typerää pelata aina. Etkö pidä siitä enemmän, kävellä näin, vierelläni, hyvin hiljaa? Hiän käveli itse asiassa niin miellyttävällä tavalla, että hän sai maailman suurimman ilon kuullessaan hiänen saappaidensa napsautuksen polun kovassa maassa. Hän ei ollut muka koskaan kiinnittänyt huomiota hiänen vyötärön heilumiseen, hiänen hameensa elävään jälkiin, joka seurasi hiäntä käärmeen kahinalla. (Dodi! Paratiisin käärme nostaa päätä jo!) Oli ilo, ettei hän väsynyt, nähdä hiänen näin menevän rauhallisesti vieressä, niin paljon hän löysi uusia viehätyksiä hänen raajojensa pienimmässäkin notkeudessa. Sergen vällykäärme sitävastoin alkaa vähin erin menettää notkeuttaan.
xxx/ellauri177.html on line 353: Voi ei! muistat, hän sanoi, että muuri, joka näytti erottavan meidät... Nyt tunnen sinut, välillämme ei ole mitään... ei edes kumia! Etkö sinä kärsi? "Ei, ei", vastasi hän. Sää on hyvä. He vaikenivat päästämättä irti. Herkullinen tunne, ravistamatta, pehmeä kuin liukas maito levisi, tunkeutui niihin. Sitten Serge käveli kätensä Albinen ruumista pitkin. Hän toisti: "Kasvosi ovat minun, silmäsi, suusi, poskesi." Kätesi ovat minun, kynsistäsi harteillasi... Jalkasi ovat minun, polvesi ovat minun, koko henkilösi on minun. Ja hän nai hänen kasvojaan, hänen silmiään, suutaan, poskiaan. Hän suuteli hänen käsiään nopeilla suudelmilla ja nousi sormiaan olkaimiin. Hän nai hänen jalkojaan, hän nai hänen polviaan. Hän kylpi hänet suudelmien suihkulla, putosi leveisiin pisaroihin, lämpimänä kuin kesäsuihkun pisarat, (mitä! pisaroita, hold it! sanoisi Pirkko Hiekkala),
xxx/ellauri177.html on line 356: "Se on antaa itseni, että minä otan sinut", hän jatkoi. Haluan antaa itseni kokonaan sinulle, ikuisesti; sillä tiedän sen hyvin tällä hetkellä, sinä olet minun rakastajattareni, hallitsijani, jota minun täytyy polvillani palvoa. Olen täällä vain totellakseni sinua, pysyäkseni jaloissasi, tarkkaillakseni toiveitasi, suojellakseni sinua ojennetuilla käsivarsillani, puhaltamassa pois irtonaisia ​​lehtiä, jotka häiritsisivät rauhaasi... Voi! anna minun kadota, imeytyä olemukseesi, olla juomasi vesi, syömäsi leipä. Sinä olet minun loppuni. Koska heräsin keskellä tätä puutarhaa, kävelin luoksesi, kasvoin sinua varten. Aina, tavoitteena, palkkiona, olen nähnyt armosi. Kuljesit auringossa kultaisilla hiuksillasi; sinä olit lupaus, joka ilmoitti minulle, että ilmoitat minulle jonakin päivänä tämän luomisen, tämän maan, näiden puiden, näiden vesien, tämän taivaan välttämättömyyden, jonka ylin sana ei vieläkään pääse minulta. Minä kuulun sinulle, olen orja, kuuntelen sinua, huuleni jaloillasi.
xxx/ellauri177.html on line 409: Hän työnsi hänet hitaasti pois. Sitten, kun hän suuteli hänen polviaan, hän laittoi kätensä hänen kasvoilleen, ikään kuin karkottaakseen unen jäännöksen silmistään ja otsastaan. Tämä oli sitten tuntematon maailma, vieras maa, josta hän ei ollut koskaan haaveillut ilman tylsää pelkoa. Missä hän oli nähnyt tämän maan? Mistä unesta hän oli herännyt tunteakseen niin koskettavan tuskan nousevan lanteestaan, joka kasvoi vähitellen hänen rinnassaan, kunnes se tukehtui? Kylä heräsi eloon palattuaan pellolta. Miehet palasivat takkinsa olkapäillään uupuneiden eläinten tahdissa; naiset talojen kynnyksellä tekivät vetoavia eleitä; kun lapset ryhmissä ajoivat kanoja takaa kivillä. Hautausmaalla liukastui kaksi siiliä, poika ja tyttö, jotka kävelivät nelinjalkain matalaa seinää pitkin, jottei heitä näkyisi. Varpusparvet nukkuivat kirkon laattojen alla. Sininen puuvillahame oli juuri ilmestynyt paplin portaille, niin leveä, että se peitti oven.
xxx/ellauri177.html on line 510: "Mene pois", hän änkytti. Jos rakastat minua edelleen, mene pois... Voi! Herra, anna hänelle anteeksi, anna minulle anteeksi, että likasin talosi. Jos kävelisin ovesta hänen takanaan, saatan seurata häntä. Täällä kotona olen vahva. Anna minun jäädä tänne puolustamaan sinua. Hän voisi vaikka viedä sinutkin. On se semmonen pakkaus!
xxx/ellauri177.html on line 554: Albiino pyrkii papin sukan alle, mutta pappi töykkii sitä pois. Osat ovat vaihtuneet! "Jeesus, joka kuoli puolestamme", pappi huusi, "kerro hänelle tyhjyytemme!" Kerro hänelle, että olemme pölyä, saastaa, kadotusta! Ah! päästä! salli minun peittää pääni hiuspaidalla, laskea otsani jalkojesi juureen, että pysyn siellä liikkumattomana, kunnes kuolema minut mädyttää. Maapalloa ei ole enää olemassa. Aurinko sammuu. En enää näe, en enää tunne, en enää kuule. Mikään tästä kurjasta maailmasta ei häiritse sieluani palvomastasi. Hän innostui yhä enemmän. Hän käveli Albinea kohti kädet koholla. Tää on parempaa kuin nainti!
xxx/ellauri177.html on line 637: Joten hän aloitti heidän kävelynsä uudelleen hänen kanssaan Paradoun neljään kulmaan. Hän muisti pienet hiukset, jotka lensivät hänen kaulalleen, kun tämä juoksi hänen eteensä. Hän tuoksui hyvälle, heilutti lämpimiä hameita, joiden kahina muistutti hyväilyä. Kun hän otti hänet paljain syliinsä, taipuisina kuin ruohokäärmeet, hän odotti näkevänsä hänet, niin laiha, käpertyvän hänen vartalonsa ympärille, nukahtavan sinne liimautuneena hänen ihoonsa. Se oli hän, joka käveli edellä. Hän johti hänet kiertävää polkua pitkin, jossa he viipyivät, jotta he eivät tulisi liian nopeasti. Hän antoi hänelle intohimon maata kohtaan. Hän oppi rakastamaan sitä katsomalla kuinka yrtit rakastavat toisiaan; pitkä hapuileva hellyys, jonka suuren ilon he olivat vihdoin yllättäneet eräänä iltana jättiläispuun alla, varjossa mehua hikoillen. Siellä he olivat tiensä päässä. Albine, heitettynä taaksepäin, kierrettynä hiuksiinsa, ojensi kätensä hänelle. Hän otti hänet halaukseen. Vai niin! ottaa se, ottaa se jälleen haltuunsa, tuntea sen kyljen tärisevän hedelmällisyydestä, tehdä elämästä elämää vain ruiskauttamalla siementä, olla Jumala!
xxx/ellauri177.html on line 683: Ulkona hän ei ryhtynyt varotoimiin piiloutuakseen. Hän pysähtyi kylän päähän juttelemaan hetkeksi Rosalien kanssa; hän kertoi hänelle, että hänen lapsellaan oli kouristuksia, ja kuitenkin hän nauroi, se puolisuuinen nauru, joka oli hänelle tavallista. Sitten hän syöksyi kivien keskelle ja käveli suoraan kohti murtumaa. Tottumuksesta hän oli ottanut breviaarinsa mukaansa. Koska tie oli pitkä ja kyllästyi, hän avasi kirjan ja luki säännölliset rukoukset. Kun hän pani sen takaisin kainalonsa alle, hän oli unohtanut Paradoun. Hän käveli aina hänen edellään ja ajatteli uutta koteloa, jonka hän halusi ostaa korvatakseen kultaisen kangaskotelon, joka oli varmasti putoamassa pölyyn; Jonkin aikaa hän oli piilottanut kaksikymmentä soua, ja hän laski, että seitsemän kuukauden kuluttua hänellä olisi tarpeeksi rahaa. Hän oli saapumassa korkeuksiin, kun talonpojan laulu kaukaa muistutti häntä laulusta, jonka hän oli kuullut kauan sitten seminaarissa. Hän etsi tämän laulun ensimmäiset säkeet, mutta ei löytänyt niitä. Häntä vaivasi, että hänellä oli niin vähän muistia.
xxx/ellauri177.html on line 719: -- Joo joo rakastan sinua. Kärsin paljon seuraavana päivänä lähetettyäsi sinut pois... Voi! Rakastin sinua niin intohimolla, tiedäthän, että olisin murtanut sinut syleilemällä, jos olisit tullut takaisin heittäytymään syliini. En ole koskaan halunnut sinua näin kiivaasti. Tuntikausia olit elossa edessäni ja kiusoit minua taipuisilla sormillasi. Kun suljin silmäni, loistit kuin aurinko, kietoit minut liekkiisi... Joten, kävelin kaiken päällä, tulin.
xxx/ellauri200.html on line 552: Lari on Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa elävä erittäin uhanalainen gibbonilaji. Tämä gibboni laskeutuu tuskin koskaan maan pinnalle. Se pysyttelee puissa ja liikkuu reviirinsä halki heilahtamalla oksalta toiselle. Naaras ja uros pysyttelevät yhdessä yleensä koko elämänsä ajan. Hylobates lar. Puukävelijä kotihaltija.
xxx/ellauri235.html on line 158: "Bush kietoi molemmat kädet Hornblowerin olkapäiden ympärille ja käveli raahaten. Sillä ei ollut väliä, että hänen jalkansa raahasivat ja hänen keskijalkansa ei toiminut, kun hänellä oli tämä tuki; Hornblower oli maailman paras mies, ja Bush saattoi ilmoittaa sen laulamalla "For He's a Jolly Good Fellow" vaeltaessaan pitkin kujaa. Samalla Hornblower työskenteli yhtä lujasti salatakseen inhimillisiä heikkouksiaan kuin jotkut miehet työskentelivät salatakseen järjetöntä pullistumaa."
xxx/ellauri253.html on line 194: Totiset, ilottoman näköiset ihmiset kävelivät jalkakäytävällä vähin tavaroin koristeltujen näyteikkunoiden ohize. Senn ajann - kun saisi takaisin. Ervasti maxoi kyydin ja antoi rrunsaat juomarahat niinkö charity-länkkärien on tapana. Ervasti on joku saatanan huijari joka salakuljetti Suomen neuvostotasavaltaan 50 kilotaalaa. Sekö nyt on sitten hienoa?
xxx/ellauri253.html on line 396: Holmsten oli nazipoliittisten asenteittensa takia mahdottoman luotettava. Lyhytkasvuinen Tuomo käveli edellä. Aunus harmaasilmä kykki Uzi-konepislarin kanssa tornissa. Ervasti oli vaihtanut neulepuseroon ja puuvillaisiin vapaa-ajan housuihin puuvillaisella vyöllä. Ei ihme että Irvexen housut kiristivät. Tuomon isä oli ollut kaukopartiomies joka partioi Prippsin kylmävarastossa. Kuuro Tuomo oli leikkinyt poikasena ilotulituxilla. Vitun säälittäviä häviäjiä koko porukka. Muutaman täytyi kärsiä jotta neljän miljoonan ei tarvizisi imeä kärsiä (Peter Singer). Varsinkin lapset saivat Heikin kyrvän nykimään ja kirvelemään.
xxx/ellauri281.html on line 390: Tuolloin hän oli ollut vähän yli vuoden naimisissa Riitta Loirin kanssa. Yhteinen tytär Jenni oli nelikuukautinen ja edellisestä liitosta syntynyt Jan vajaat kuusi vuotta. Kaiken piti olla hyvin, mutta Loiri oli pettynyt itseensä, lapsiinsa ja Riittaan. – Olin niin loppu, että kun kävelin sinne Lapinlahteen sisään, mä ajattelin, että jään tänne. Oli tehty sopimus, että olisin siellä kuukauden vähintään, Loiri kertoi isännöimässään Loirinuotiolla -ohjelmassa 2014.
xxx/ellauri287.html on line 461: Klasu oli kotoisin Lyonista. Hän oli koominen. Historioitsija Suetoniuksen kirjoitusten mukaan Claudius puhui änkyttäen, käveli ontuvasti ja hänen polvensa ja päänsä tärisivät jatkuvasti. Kun Claudius nauroi tai raivostui, hän kuolasi ja hänen nenästään valui räkää. Antiikin maailmassa änkytyksen kaltaisia oireita pidettiin ilmiselvänä merkkinä vähäjärkisyydestä, joten Claudiuksen sukulaiset kuvittelivat hänen olevan henkisesti jälkeenjäänyt. Syy Claudiuksen oireisiin on epäselvä, mutta nykyhistorioitsijat ovat ehdottaneet muiden muassa poliota, CP-vammaisuutta tai Touretten syndroomaa. On kuitenkin epäilty, että Claudius olisi tarkoituksellisesti liioitellut oireitaan ja esiintynyt vajaaälyisenä harmittomana miehenä, jotta häntä ei olisi teloitettu, kuten keisarit Tiberius ja etenkin Clauden veljenpoika Caligula tekivät liian vallanhimoisina pidetyille sukulaisilleen.
xxx/ellauri291.html on line 100: Tri Spock alias Leonard Simon Nimoy syntyi 26. maaliskuuta 1931 irlantilaisessa osassa West Endiä Bostonissa, Massachusettsissa juutalaisille maahanmuuttajille Iziaslavista Ukrainasta. Hänen vanhempansa lähtivät Iziaslavista erikseen, hänen isänsä käveli ensin rajan yli Puolaan, kun hänen äitinsä ja isoäitinsä salakuljetettiin pois Neuvostoliitosta hevosvaunussa piiloutumalla heinäpaalien alle.
xxx/ellauri292.html on line 427: Apollonios Tyanalainen (3-97 jKr) syntyi (ylläri) Tyanassa, Kappadokiassa, Vähässä-Aasiassa. Hän opiskeli lähellä sijainneessa Tarsoksen yliopistossa, Saulin alma materissa. Hän oli kasvissyöjä ja alkoi jo nuorena seurata Pythagoraan lähiopetusta. Hän pukeutui pellavaisiin asuihin ja käveli milloin paljain jaloin milloin tuohivirsut jalassa kuin Sammatin omalääkäri. Hän ei juonut lainkaan viiniä ja antoi hiustensa kasvaa pitkiksi. Selvä nasiiri.
xxx/ellauri303.html on line 505: Klassinen rabbiininen teos, Avoth de-Rabbi Natan , sanoo: "Kerran, kun Rabban Yochanan ben Zakkai käveli Jerusalemissa rabbi Yehosuan kanssa, he saapuivat sinne, missä Jerusalemin temppeli nyt seisoo raunioina. "Voi meitä", huusi Rabbi Yehosua, "sillä tämä talo, jossa Israelin syntejä sovitettiin, on nyt raunioina!" Rabban Yochanan vastasi: "Meillä on toinen, yhtä tärkeä sovituksen lähde, gemiluth ḥasadim (rakastava ystävällisyys), kuten sanotaan: "Minä tahdon rakastavaa hyvyyttä enkä uhria" (Hoosea 6:6). Myös Babylonian Talmud opettaa, että "Rabbi Yochanan ja rabbi Eleazar selittävät molemmat, että niin kauan kuin temppeli seisoi, alttari sovitti Israelin, mutta nyt pöytä sovittaa [kun köyhät kutsutaan vieraiksi]" (Talmud, traktaatti Berachoth 55a). Samoin kunnioituksen päivien (korkeiden pyhien päivien eli Rosh HaShanah ja Jom Kippur) liturgia sanoo, että rukous, parannus ja tsedakah (izetyydytys? eipäs kuin charity) xsovittavat synnin.
xxx/ellauri319.html on line 103: Vuonna 1909, muutama kuukausi ennen 17-vuotissyntymäpäiväänsä, Rosenberg meni tätinsä kanssa vierailemaan huoltajansa luona, jonne oli kokoontunut useita muita sukulaisia. Tylsistyneenä hän käveli kirjahyllyn luo, otti kopion Chamberlain's Fundamentalsista ja kuvasi hetkeä seuraavasti: "Tunsin itseni sähköistyneeksi; kirjoitin otsikon ylös ja eikun kirjakauppaan."
xxx/ellauri329.html on line 49: Et moi, noir promeneur qu’évitent les enfants, Ja minä, musta kävelijä, jota lapset välttelevät,
xxx/ellauri329.html on line 412: Sodan jälkeen pelkäsin taivasta. En uskaltanut edes nostaa katsettani. Pelkäsin katsoa vastakynnettyä, myllerrettyä maata. Mutta mustavarikset jo kävelivät pelloilla. Linnut unohtivat sodan nopeasti. Mikäs siinä, variksethan ovat haaskalintuja.
xxx/ellauri366.html on line 375: Viimeinen rauhaa edeltänyt venäläispakina käsitteli venäläistä miestä, joka oli lopettanut puhumisen, jotta kukaan ei voisi ilmiantaa häntä vääristä mielipiteistä. Ainoastaan paraateissa hän huusi ”uraa”. Pahaksi onneksi hän oli alkanut epäillä, että voisi nähdä vastavallankumouksellisia unia, joten hän ei uskaltanut enää nukahtaakaan. Näin ollen hän käveli yöt ympäriinsä huudellen ”uraa”, jotta pysyisi valveilla. Hän sai lopulta pakkotyötuomion kiellettyjen, neuvostovaltiolle vaarallisten unien näkemisen aikomuksesta. Buahahahaha jo on lystiä!
xxx/ellauri380.html on line 277: Myös pienen lapsen tapaus on Dirlewangerin bravuureja. Hän otti sen naiselta, joka seisoi väkijoukossa kadulla. Hän nosti lapsen korkealle ja heitti sen sitten tuleen. Sitten hän ampui äidin. "Räjäytimme ovet. Lapset seisoivat aulassa ja portaissa. Paljon lapsia. Kaikki pienet kädet ylhäällä. Katsoimme heitä hetken, kunnes Dirlewanger juoksi sisään. Hän käski tappaa heidät kaikki. He ampuivat heitä ja sitten he kävelivät heidän ruumiinsa yli ja mursivat heidän pieniä päitään kiväärinperillä. Veri ja aivoaineet virtasivat alas portaita", kertoo eräs osanottaja. Vanhan testamentin tekniikka. Ciwiin wiscasimme lasten piscuiset päät.
xxx/ellauri385.html on line 423: Kenties joku toinen pyhä Tiburtius Sebastianin legendasta viettää nimipäivää elokuussa. Hän käveli paljain jaloin kuuman hiilen yli kärsimättä vammoja. Mutta ihme katsottiin taikuuden syyksi ja tämäkin Tiburtius mestattiin. Trendikalenteriin kirjattu hänen muistomerkintä poistettiin vuonna 1969, koska "hänen nimeään lukuun ottamatta hänestä tiedetään vain, että hänet haudattiin kahden puun väliin."
xxx/ellauri400.html on line 57: myös paikalle käveli. "Ohhoh!" hän huudahti: kun päässä
xxx/ellauri415.html on line 217: Nainen uhmasi moraalipoliisin sääntöjä Iranissa: Riisuutui alus­vaatteisilleen. Mediatietojen mukaan nainen otti pääkaupunki Teheranissa sijaitsevalla yliopistollaan yhteen pukeutumiskoodia valvovan moraalipoliisin kanssa. Moraalipoliisin jäsenet yrittivät repiä vaatteet naisen päältä. Tämän jälkeen nainen riisui loput vaatteensa itse sekä istui ja käveli kadulla alusvaatteisillaan. Sosiaalisessa mediassa levinneiden videoiden perusteella siviiliasuiset miehet pakottivat naisen autoon pian tämän riisuuduttua. Paikallisen Amir Kabir -nimisen opiskelijamedian mukaan moraalipoliisi häiriköi naista, koska tämä ei suostunut käyttämään huivia. Naista pahoinpideltiin pidätyksen yhteydessä eikä tämän nykytilasta tai -sijainnista ole tietoa, Amir Kabir kirjoittaa. Lehden mukaan nainen esimerkiksi löi päänsä auton oveen kiinnioton yhteydessä, mikä johti runsaaseen verenvuotoon. Amnestyn mukaan huivista luopuminen rinnastetaan Iranissa seksuaaliseen turmeltuneisuuteen, mielenterveyden häiriöön tai sosiaaliseen sairauteen. Huivittomuus voi johtaa kidutukseen tai vankilatuomioon. Hallinto vastasi protesteihin väkivallalla. Ainakin 551 vähäpukeista mielenosoittajaa menehtyi. Housuttomuus johtaa joukkoraiskauxeen tai ciwityxeen, tai (tässä järjestyxessä) molempiin.
110