Mä pystyn liikuttamaan pronssikäärmeitä, naurattamaan marmoripazaita, puhuttelemaan koiria. Mä näytän sulle hirmu läjän kultaa, mä asetan kuninkaita; sä näät kuinka yleisö antaa mulle ison käden. Mä pystyn kävelemään pilvessä, ja veden päällä talvella; menemään vuorten ylize elefantin peruukkina, esittämään nuorukaista, vanhusta, tiikeriä ja murkkua, ottaan sulta läyttyyn, antaa ize lättyyn sulle, toimimaan ukkosenjohdattimena. Kuulezä??
ellauri070.html on line 69: Elina Tuiskala ei usko tähän. Samaan aikaan 14-vuotias Jake Angeli lähti kävelemään Ankkalinnasta kohti Hanhivaaraa. Mitä oikein oli tekeillä?
ellauri073.html on line 361: Oli Wallu paha yhden tyttöystävän Mary Karrin mielestä. Marykin oli kirjoittaja. Maryn mukaan Wallulla oli siihen obsessio ja niiden suhde oli volatiilinen. Wallu heitti kerran kahvipöydän sen päälle kuin Matt Foley, ja kerran pakotti Maryn autosta kävelemään kotin jalan. Se on aika törkeetä. (Olikohan se paku joen rannalla?) Maryn mukaan Wallacen elämäkerturi jätti pois 98% Wallun elkeistä. Wallu oli myös potkaissut Marya, kiivennyt sen talon seinillä ja seurannut Maryn 5-vuotiasta poikaa kotiin kuin isännätön koira.
ellauri110.html on line 482: Eräät jänixet ovat, kerrotaan, lähteneet suutuxissa kävelemään sateessa kotiin ruokakaupasta kun niiden ajamista kaupan parkkipaikalle oli arvosteltu liian tylysti. Niillä sentään oli ajokortti. Handella ja sen setämieskirjailijakavereilla oli vaan vaimoke juoppokuskina.
ellauri115.html on line 970: Kun valoin Rauhixen ikuisten vessanportaiden perustaa betonista, tuli pikku Max noin 5v siihen ja ja halusi mennä pikku saappaillaan kävelemään pehmeässä sementissä. Sopiiko, sopiiko? se kysyi ja meni sitten sinne tallustelemaan. Sanoin EI! EI! EI SOVI! mutta siitäpä se vähät välitti. Se piti lopulta yxinkertaisesti vaan nostaa sieltä pois. Sille sana "sopiiko?" oli vaan joku sana joka pitää sanoa ennenkuin tekee mitä lystää. Tai Niklaxen "Puheenvuoro!" Mähän sanoin puheenvuoro! Tai Alexander Stubbin "Sori siitä", sana joka pitää sanoa jos jää kiinni kusetuxesta. Valitettavasti, sanon vaikken valita. Olen vaan pahoillani että huomasitte. Taikasanoja, stiiknafuulia (YÄK, siinäpä ällö tarina Teuvo Pakkalalta). Sanahelinää, pelkkää semantiikkaa.
ellauri241.html on line 316: From his companions, and set forth to walk, tovereistaan ​​ja lähti kävelemään,
ellauri297.html on line 497: Maailman nälkä olisi ohi huomenna, jos nälkäiset söisivät toisiaan. Maailmaa ei ole jaettu omistajiksi ja pennittömixi, vaan huolenpitoon ja kirjanpitoon. Jos luopuisin kukoistamisestani elintarvikeketjussani auttaakseni ympärilläni olevia, joilla oli nälkä syödä, silloin tekisin työn poistaakseni toissijaiset rajapinnat sen sijaan että tyytyisin korjaamaan ensisijaisen rajapinnan itseni ja ruokkimieni välillä sekä heidän ja Jumalan välillä. Opiskelisin heidän nimensä ja ammattinsa ja kutsuisin heitä kävelemään viiden metrin päässä perässäni – ei vain siksi, että voisimme ize influenssereina täyttää vatsamme ja kukoistaa tässä ominaisuudessa, vaan oppiakseni korjaamaan viestintälinjoja Jumalan ja meidän välillämme; että eläisimme tolppa-apinoina Jumalan kanssa ja toistemme kanssa, olisimme kuin Jumala yhtä pataa itsemme kanssa.
ellauri300.html on line 233: Pontius Pilatus pystyy vihdoin kävelemään kuun sädettä pitkin Bangan kanssa valoon.
ellauri316.html on line 490: "Sota oli kauhea koettelemus kansakunnalle", kirjoitti Saharov. ”(...) Totisesti rauhanhalu on ylivoimainen ihmisten mielissä kaikkialla. "Mitä tahansa, mutta ei toista sotaa!" on yleinen huuto – ja kuitenkin monille selviytyneille sota on pysynyt heidän elämänsä tärkeimpänä kokemuksena, kokemuksena, joka palautti ylpeyden ja arvokkuuden, koska meikäpojat voittivat kuin voittivatkin vastoin kaikkia oddseja." Saharov vetelehti kolmannen vuoden opiskelijana Moskovan yliopiston fysiikan laitoksella Suuren isänmaallisen sodan alkaessa. Huonon terveytensä vuoksi häntä ei ollut kutsuttu armeijaan, hän oli jatkanut opintojaan ja lokakuussa 1941 evakuoitiin osastonsa kanssa Moskovasta Ašgabadiin (Turkmenistaniin).Saharov muistelee sitä aikaa: "jouduimme yleensä kävelemään luokkaan. Mutta pahinta oli jatkuva nälkä... en pidä nälkälakoista." Vielä enemmän säikytti Hiroshiman pommitus. "Polveni vääntyivät." Siitä hetkestä lähtien 6suurvallan aseman välttämätön osa olisi ydinaseen hallussapito. Siis keximään ydinpommia!
ellauri353.html on line 130: Mutta vanha maho neekeriämmäpä on siepannut talteen lapsen ja, vähän sivussa, jäähtyneen padan kupeella, nokeaa sitä jo täyttä päätä mustaksi, työntää yhtenään rintaansa kuin letkuvaa pitkää pussia, jonka pohjalla jokin myky on, huutavan suuhun, kuten on nähnyt äitien tapana olevan. Ugu gugugu ugu, lapsukainen, tämä on viidakkoa! Lokolo kolo- kolokolo ugulokolo! Hahaha! kertoi, hiukan humalassa. Nuori mies. Niin että voi äiti rakas, hän sanoi. Mustaus kuluu lapsen nenästä ja korvista ja joka jumalan luunulkonemasta yhtä mittaa. Sen maha on valkoinen kuin lehtisammakolla heti kun se oppii vähänkin ryömimään. Ja kun se oppii konttaamaan, niin kuluvat polvet, sen nyrkit ja jalkoterät ovat aina olleetkin valkoiset sen imeskellessä niitä, niin niin, ugu. Ja ämmä rukka on hädässä kun se oppii kävelemään. Kosteissa rantaheinikoissa. Tai kun se rupeaa kulkemaan uimassa muitten tenavien kanssa taikka sitten aikanaan tyttärissä, äitinsä tuskaksi, ja tulee aamulla kotiin kuin viattomuus itse, mutta molo puhtaana kuin vasikan nuolema. Ensin äiti kirota lokolottaa kuten tyhjä puuleili, jossa on kivi ja jota puistetaan, sitten hän itkee. Ämmä rukka, joka ei voi mitään, vaikka hän kuinka koettaa ja kuinka rakastaa. Pellavatukkainen poika syleilee hänkin äitiään, pätkänä ja outona ja onnettomana, ja he itkevät molemmat. Ugu, kysyy kuitenkin äiti, ja poika vakuuttaa hänelle: ugugu!-lokolo! hän vannoo sen äidilleen ugu, ugu, ugu! Ja äidin mieli on hyvä jälleen. Poika puhuu, että kyllä hän, äiti, ymmärtää, että hän on valkoinen, kyllä hän sen käsittää. Mutta hän ei voi sille mitään. Minkä tähden minä en ole musta ja ruma kuten toiset, äiti, sano minkä tähden? Minä haluaisin olla niin musta kuin voi lokolokolo! Niin! Ämmä sanoo, että elä, poika kulta, kyllä hän on kaiken koettanut, mutta äitikin on vain ihminen, ei äiti voi mitään. Ja niin poika menee savimajojen välisellä raitilla ja laulaa komeata suomalaista kansanlaulua pitkä vaalea tukka rennosti silmillä. Että: 'Mustaapa poijasta toivottiin ja mustaapa poijasta toivothiin ja mustan nuttu oli yllä... ja mustan nuttu oli yllä... Tuli siitä tyttöjen riijari ja tuli siitä tyttöjen riijari, suru rakkaille vanahem- mille... ja suru...'
ellauri374.html on line 111: Niinpä hänet luovutettiin kiduttajille, jotta nämä repisivät hänen kylkiään rautapiikeillä. Sitten hänen jalkoihinsa pantiin rautaiset sandaalit, joiden pohjista sojottivat terävät naulat, ja hänet pakotettiin kävelemään. Hartaus täytti marttyyrin sielun, kun hän näki jaloistaan vuotavat verivirrat. Tuntui ize asiassa aika vängältä. Maximianus sanoi hänelle pilkaten: ”Huomenna kun suuri jumalatar lähtee temppelistään, soita huiluasi, Sozon, niin vannon sinulle, että hän vapauttaa sinut kaikesta vastuusta ja rangaistuksesta.” Marttyyri vastasi: ”Sinä sanot, mitä neuvonantajasi ilkeä paha henki suuhusi panee, ja pidät minua pilkkanasi. Minä soitin paimenhuiluani lampaitani paimentaessani, mutta nyt soitan vain Herralleni ja laulan uutta virttä julistaen pelastuksen ilosanomaa kaikille. Sinun jumalattaresi ei kuuntele soittoani, vaan seisoo paikalleen jähmettyneenä kuin sieluton ja tunteeton (ja kädetön haha) aasialainen.”
xxx/ellauri027.html on line 872: Juurikin näin, herran vakuutus on voimassa täsmälleen niin kauan kuin sillä on luottoa. Apostolikin putos jorpakkoon heti kun se ei uskonut pystyvänsä kävelemään järven pinnalla. Sinapinsiemenkin lisää niin pintajännitys ois säilynyt. Eli tää on tosiaan tapahtunut raamatussa ennenkin, siis näky pelittää. Tienravaaja voi edetä sen varassa. Löftena kunna ej svika, kun vakuuttajana on jumala, eikä sen epäluotettava vakuutusmyyjä Lewi Pethrus. Australia voi palaa, mutta vakuutuxet korvaavat.
xxx/ellauri057.html on line 877: Maurisen tapaiset neropatit johtaa älyn voittokulkua, kunhan laahus luo atmosfäärin joka on siihen suotuisa. Talonpoika, joka sunnuntaisin ei juo izeään humalaan kapakissa, vaan jää leikkaamaan auki Halvattua Tomppelia omenapuiden alle; pikkuporvari, joka nähdäxeen Maeterlinckin ylevän näytelmän uhraa kilpa-ajojen kiihoituxet; työläinen, joka ei kadulla laulele ruokottomia tai typeriä lauluja jostain työn orjista, vaan menee mieluummin kävelemään maalle tai kazelemaan auringonlaskua kaupunginvallilta (se on ilmaista), kaikki he vaikuttavat osaltaan sen suuren liekin voittoon, joka palaa Maurisella päässä.
xxx/ellauri113.html on line 66: Vaivaako yhteiskuntaamme älyllinen laiskuus? – Esko Valtaoja: Aivobodausta tarvittaisiin enemmän. Esa Saarinen, Esko Valtaoja ja Mikko Lahtinen kertoivat Ylelle 2015 arvionsa siitä, onko fyysisen terveyden ihannointi sivuuttanut älyn ja ihmisyyden kehittämisen. Joku voisi päätellä, että on, ainakin, jos katsoisi sosiaalisen median kuvavirtaa eli omakuvia itsestä urheilemassa. Olishan se hienompaa kun porukka laittas nettiin selfieitä omasta izestä ajattelemassa. Me ostettiin Helmille villahuopa että se voisi paremmin ajatella gradua. Se onnistuu parhaiten sängyn päällä pötköllään. Eski pystyy kävelemään ja ajattelemaan samalla, mutta se onkin fixumpi kuin Gerald Ford. Rakkaudellisuutta ei kannata treenata salilla. Se sujuu parhaiten purukumi suussa ilman salihousuja.
xxx/ellauri177.html on line 379: -- Vai niin! näet, mä tein sun pippelistä hyvin pienen. Et edes näytä huomaavan, että olen vielä täällä. Mutta jätät minut tällaiseksi, eikö niin? sylissäsi, koska tarvitsen sinun opettavan minut kävelemään, ja sitten juoxemaan, noin kuvaannollisesti sanoen... Minusta tuntuu, etten enää jaxaisi juuri nyt kävellä, toistamiseen heti ainakaan. Sitten hänestä tuli hyvin vakava. -- Sinun tulee aina rakastaa minua, ja minä olen tottelevainen, työskentelen ahkerasti keittiössä ja ilojesi eteen, jätän sinulle kaiken testamentissa, jopa salaisimmat toiveeni.
xxx/ellauri329.html on line 180: Sikanautaministeri Essayah tappaa rauhoitetut ilvexet koska mezästäjät tahtoo ize tappaa valkohäntäkauriita. Lähteköön kävelemään mereen koilliskairalta sopulien perässä. Saatanan ilvesmurhaaja, joka viis välittää Euroopan Unionin direktiiveistä, tietää muka paremmin mikä on ilvexille parasta. Parasta on kun ne nitistetään samaa vauhtia kuin Gazan ja länsirannan taatelintallaajat, jotta tehdään tilaa jehovanuskoisille apinalaumoille. Vittu ämmä et ole lainsäätäjä vaan suoritusportaassa! Jos se ei kelpaa, lähde suorimaan taipaleelle entisvanhaan tapaan apostolinkyydillä, maantie Muurmanskiin on vapaana.
xxx/ellauri388.html on line 326: Ajan tultua lapsi tahtoo kävellä; hänen varpaansa jännittyvät tästä halusta, ja vihdoin hän kehittää lapsellisesta järjestänsä kyvyn oppia kävelemään. Myöhemmin hän oppii vetämään pikku kärryjä; tuolista ja nuorista hän laittaa itselleen hevosen ja ajoneuvot. Lastentarhassa hän samaan aikaan oppii paperikutousta ja sormitusta, taittamaan wc-paperia kaikellaisiin muotoihin j.n.e., tutustuakseen näin tieteen luonnollisiin lakeihin ja perustuksiin, joita hän sitten tulee sovittamaan mielikuvituksensa moninaisiin luomiin. Tässä me näemme luovan elämän ilmauksen. Tuo voima tehdä, luoda, niinkuin kaikki muukin kyky, lähtee hengestä, kehittyy sisästä päin, ilmaantuu elämän kaikilla teillä ja voidaan ohjata hyviin ja hyödyllisiin töihin. Tätä en tässä ehdi todistella, joten ottakaa se annettuna.
xxx/ellauri388.html on line 550: Kyllä ihminenkin omasta puolestaan voi itsessään herättää melkein mitä mielialoja tahtoo. Hän voi ruveta ajattelemaan kuinka tahtoo, tai voi ottaa käteensä sen kirjan minkä tahtoo; toisin sanoen: hänellä on aina tarjona keinoja saada itseensä se mielentila, jota hän haluaa. Ja niin tietää myöskin aistillisessa mielentilassa oleva aivan hyvin ei ainoastaan että hän voi, jos tahtoo, ottaa käteensä kirjan, jonka lukeminen varmuudella muuttaisi hänen mielentilansa, vaan myöskin, että jos hän menisi hetkeksikin kävelemään, niin aistillisuus jo siitä haihtuisi. Jos hän siis vähänkin itse tahtoisi päästä aistillisesta mielentilasta, niin ei todellakaan olisi mitään vaikeuksia. Mutta kun ei tahdo! Voi tahtoa tahtoa, muttei silti tahdo. Se on incontinentiaa, akrasiaa, jota Platonin Sokrates koitti väittää olemattomaxi mutta Aristoteles kyllä tunnisti.
21