ellauri063.html on line 472: Tällä hetkellä käsittelyssä on/lienee Tom Packalénin liikkeelle laittama aloite, joka saattaa hyvinkin kokea Koivulaakson mainitseman kohtalon, koska romanikerjäläiset siinä eksplisiittisesti mainitaan. Mikäli tämä osoittautuu kerjäämiskiellon läpimenon kannalta keskeisimmäksi tekijäksi, ehdotan, että seuraava mahdollinen esitys riisutaan kaikista kansallisuuksiin tai etnisyyksiin viittaavista käsitteistä.
ellauri082.html on line 611: No käytännössä tuo tarkoittaa, että muka itse voisi miettiä mitä tahansa asioita eikä tarvitsisi piitata mistään faktoista tai yhteisymmärryksessä käyttöön otetuista käsitteistä eikä käytännössä mistään muustakaan. Noin sitä voisi kuule miettiä vaikka mitä asioita vaikka millä tavalla, mutta se ei tarkoita, että siinä olisi järkeä.
ellauri112.html on line 191: Renan huomauttaa että spekulatiivisessa filosofiassa aina on jotain, mikä muistuttaa keskiaikaisen Raimundus Lulluksen fantastista konetta, jonka avulla pelkästään käsitteitä kombinoimalla piti löydettämän totuus ja vältettämän erehdys. Puhdas spekulatiivinen logiikka, jonka avulla on luultu voitavan vapautua kärsivällisestä tutkimuksesta ja työstä, on oikealle tieteelle yhtä vahingollinen kuin Lulluksen kone. Filosofoida on oppia tuntemaan universumi. Tämä on kokoonpantu fyysillisestä ja psyykillisestä maailmasta, luonnosta ja ihmiskunnasta. Siis on luonnon ja ihmiskunnan tutkimus koko filosofia[6]. Missään ei spekulatiivinen logiikka niin paljasta heikkouttaan kuin niissä tieteissä, jotka käsittelevät eläviä objekteja. Geometriassa, algebrassa jne., joissa ei välitetä todellisuudesta, on aateskelu paikallaan. Mutta sensijaan esim. ihmiskuntaa käsittelevissä tieteissä, joissa kaikki yleiset aatteet perustuvat vain puolittain totuuteen, puolittain erehdykseen, täytyy aateskelun tulokset askel askeleelta tarkistaa kokemuksen avulla. »Logiikka ei tavoita vivahduksia; mutta hengentieteiden alalla totuudet läpeensä piilevät vivahduksessa. Ne pujahtavat skolastiikan verkonsilmukoiden läpi; niitä ei katsella kasvoista kasvoihin, vaan ne löydetään osittain, salaisesti, milloin enemmän, milloin vähemmän» (Essais de morale etc., s. 189 ja seur.). Yllä harventamassani rivissä on Renan lausunut julki yhden bergsonilaisuuden ydinajatuksista. Mutta saman ajatuksen käsitteellisen ajattelun voimattomuudesta tapaa nykyään hyvin yleisesti muuallakin. On syytä sentähden vähän tarkastaa tuota merkillistä lausetta. Spekulatiolle, vastakohtana kokemustieteelle, on omituista, että se lähtee liikkeelle määrätyistä käsitteistä ja arvostelmista, jotka se muodostaa apriorisesti, ennen kokemusta, kun sensijaan kokemustiede kokonaan elää ja hengittää tutkimusesineessään, joka luo sen käyttämät käsitteet ja arvostelmat ja on valmis aina synnyttämään uusia, kun entiset osoittautuvat riittämättömiksi. Puhdas aateskelu kombinoi apriorisia arvostelmiaan ja tekee niistä täten johtopäätöksiä. Tämä ajatustyö noudattaa muodollisen logiikan lakeja, joista ensimäinen on se, että kukin käsite on muuttumaton, pysyy merkitykseltään identisenä. Kun tällaisen aateskelun tuloksia ruvetaan sovittamaan todellisuuteen, syntyy omituisia vaikeuksia. Tyydyn vain yhteen esimerkkiin, jota Bergson mielellään käyttää osoitteena abstraktisen logiikan heikkoudesta. Puhdas aateskelu, joka työskentelee sellaisilla määreillä kuin »ykseys» ja »moninaisuus», olettaen että ne voidaan sovelluttaa kaikkiin ajatuksen esineisiin poikkeuksetta, johtuu m. m. seuraavaan vaikeuteen: onko elävä organismi, onko sielunelämä »ykseys» vai »moninaisuus»? On selvää ettei kumpikaan näistä määreistä sovellu näihin objekteihin. Organismi, sielunelämä eivät ole sellaisia yksinkertaisia esineitä, jotka olisi leimattava joko »ykseyksiksi» tai »moninaisuuksiksi». Mitä voidaan päättää tästä? Tietenkin, että spekulatiivinen metodi on väärä, että jos lähdetään liikkeelle rajoitetusta määrästä käsitteitä, tullaan ennemmin tai myöhemmin kohtaan, jolloin yksikään näistä käsitteistä ei sovellu ilmaisemaan tarkoitettua ilmiötä. Kokemustiedolle sensijaan tätä vaikeutta ei esiinny; todellisuus, jossa se liikkuu ja elää, luo sille tarpeen tullen aina uusia käsitteitä. Katsokaamme spektriä, jossa auringon valkea valo yhdenjaksoisissa ylimenoissa taittuu lukemattomiin vivahduksiin, niin että jokainen spektrin poikkiviiva on hitusen verran toisenvärinen kuin edellinen! Jokapäiväinen kielenkäyttö tulee toimeen muutamalla, viidellä, kuudella värinimityksellä. Se yksinkertaisesti laiminlyö ylimenot yhdestä »väristä» toiseen. Mutta maalari, jolle värivivahdukset ovat arvokkaita, tarvitsee jo paljon suuremman määrän värejä ilmaisevia käsitteitä: ultramariini, karmiini jne. Mikään ei estäisi muodostamasta uusia värien käsitteitä tuhansiin saakka, aina värienerottamiskykymme rajaan asti.
ellauri347.html on line 241: Pelkän autoritaaristen arvojärjestelmien tuomitsemisen lisäksi Fromm käytti Aadamin ja Eevan tarinaa allegorisena selityksenä ihmisen biologiselle evoluutiolle ja häpeän ja syyllisyyden syntymiselle. Ennen ihmisen olemassaoloa oltiin eläiminä. Frommin mukaan tietoisuus hajoavasta ihmisen olemassaolosta syntyi apinan tultua vaistossaan tietoiseksi itsestään, omasta kuolevaisuudestaan ja voimattomuudestaan luonnon ja yhteiskunnan voimien edessä, eivätkä enää yhdistyneet maailmankaikkeuteen sellaisena kuin he olivat ennen ahdistusta ihmisiksi kehittymisestä väittäen, että kun Aadam ja Eeva söivät tiedon puusta, he tulivat tietoisiksi olevansa erillään luonnosta, vaikka olivat nalkissa. Tästä syystä he tunsivat olevansa "alastomia" ja "häpeä": he olivat nyt ihan eksistentiaalisia! Hänen outo käsityksensä rakkaudesta näkyy myös heijastamattomista suosituista käsitteistä freudilaisena paradoksaalisena rakkautena (mutta katso Marcusen kritiikki alla).
ellauri349.html on line 272: Tälläsiä pieniä palasia erilaisten apinoiden elämästä. Hyvinkään kultahatun kotiolot; Sally Salmisen aika Amerikassa; japanilaisen naisoletetun lähikaupan kassan elämätön elämä. Erilaisia ja kuitenkin niin samanlaisia. E!F!K! ei jätä kovin paljon varianssia. Eski kuumuu käsitteistä jotka eivät vastaa maastoa. "Tietomme Sokratesta perustuvat kahteen kirjalliseen lähteen." Mutta jääköön Sokrates, varsinaisesti on kyse elämästä. Ennenkuin päästään pois, ollaan post mortem. Elämä on laiffia.
xxx/ellauri027.html on line 432: Myös liiketaloudessa on oivallettu positiivisen psykologian mahdollisuudet. Organisaation pääoman voidaan nähdä koostuvan aineellisesta ja aineettomasta pääomasta. Aineellinen pääoma ja aineettomaan pääomaan kuuluva tietopääoma ovat pitkään saaneet päähuomion liiketoiminnan ympärillä pyörineessä keskustelussa. Vasta viime aikoina keskusteluun on tuotu vahvasti mukaan myös muita aineettomia pääomia, kuten rakenteellinen, sosiaalinen ja psykologinen pääoma. Psykologinen pääoma (Psychological Capital tai PsyCap) on yksi positiivisen organisaatio-opin ydinkäsitteistä. Psykologinen pääoma koostuu neljästä ulottuvuudesta: tulevaisuususkosta, optimismista, sinnikkyydestä ja itseluottamuksesta.
xxx/ellauri187.html on line 532: Nyt on tekoäly trendiä, ei tarvi noppereilla tehdä käsitteistä mallia.

xxx/ellauri224.html on line 299: "Jos me kaikki vain tavoittelemme rationaalista omaa etuamme, maailmasta tulee upea paikka ja voimme päästä eroon irrationaalisista käsitteistä, kuten Jumala", Christofi sanoo. "Mutta kaikki tämä perustuu ajatukseen, että ihmiset ovat näitä kellokoneistoisia olentoja, jotka tekevät vain sitä, mikä on järkevintä."
xxx/ellauri292.html on line 247: Helmikuussa 1810 Stanhope lähti Portsmouthista veljensä James Hamilton Stanhopen kanssa, joka seurasi häntä Rodokselle asti. Hänen lähipiirinsä joukossa olivat hänen lääkärinsä ja myöhempi elämäkerran kirjoittaja Charles Lewis Meryon ja hänen piikansa Elizabeth Williams ja Ann Fry. Rodoksella hän tapasi Michael Brucen, seikkailijan ja myöhemmin kansanedustajan, josta tuli hänen rakastajansa ja matkakumppaninsa. Väitetään, että kun seurue saapui Ateenaan, runoilija Lord Byron, Brucen yliopistoystävä, sukelsi mereen tervehtimään heitä. Myöhemmin Byron kuvaili Stanhopea "se vaarallisin asia, naispuolinen älypää" ja huomautti, että hänellä oli "suuri välinpitämättömyys keskustelussaan ja käytöksessään vastaanotetuista käsitteistä". Myöhemmin hän väitti, että hän päätti olla osallistumatta naisten oikeuksia koskevaan keskusteluun Stanhopen (hirvittävä keskustelija) kanssa, koska "haluan seksiä liian paljon riitautuakseni heidän kanssaan." Sama juttu muuten uroskoirilla. Ateenasta Stanhopen seurue matkusti edelleen Konstantinopoliin (nykyinen Istanbul), Ottomaanien valtakunnan pääkaupunkiin. He aikoivat edetä Kairoon, joka vasta äskettäin selvisi kaaoksesta, joka seurasi Napoleonin hyökkäystä Egyptiin ja sitä seuranneita kansainvälisiä konflikteja.
9