ellauri023.html on line 1205: Vähän sellasta pohdintaakin. On yhtä tärkeetä löytää porukoille sanoja kuin parantaa niiden ruumita. Se motivoi tän kirjoittelun niille, jotka kaipaa siihen jotain perustelua. Ja sit se kysymys, onko kukaan oikeasti altruisti. Mix pitäis ollakaan, siis niin altruisti ettei se enää ole edes kivaa. Sehän riittää, että tyydyttää izeään ja tyydyttää sillä muitakin. Mix kärsimyxestä pitäis jakaa lisäpisteitä.
ellauri032.html on line 747: Le Disciplessä Adrien Sixte oli opettanut oppipojalle Loup-Garoulle: rakkaus, se on sukupuolitunteiden alaisexi joutumista. "Ja sitten jäin miettimään tätä uutta kysymystä: Onko olemassa mitään keinoja rakkautta parantamaan? Oikea menettelytapa ehkä olikin noudattaa Goethen opetusta: vapautuaxeen kärsimyxestä tulee ihmisen ajatuxillaan siihen syventyä. Se on kuin raaputtaisi kutinaa. Tuo suuri nero toteutti käytännössä Spinozan viidennessä kirjassaan esittämää teoriaa, jossa ajatuxena on, että elämämme kaikkien erillisten tapausten takana ovat lait, jotka liittävät ne maailman kaikkeuden suureen elämään kuuluvixi. En se minä ollut, mun täytyi kävellä näin, mussa vaan oli se jokin. Ja Tainekin (joka on tehnyt enemmän kuin kukaan muu Darwinin töiden levittämisexi Ranskaan) loistavasti kirjoitetussa Byron-tutkielmassaan neuvoo samoin, että meidän on ymmärrettävä izeämme, jotta järjen valo synnyttäisi meissä sydämen rauhan." Eli determinismi ja siitä johdettu fatalismi ois niinku pääsylippu ataraxiaan. (No tänhän mä osoitin pupuxi jo mun filosofian sivulavissa peliteorian avulla.) Toisaalla Goethe neuvoi nulikkaa joka kysyi miten ruveta neroxi: "en ole ikinä tehnyt mitään mistä en tykännyt." Kaikista kermaperseistä ei tule neroja, mutta monista neroista kermaperseitä.
ellauri090.html on line 367: que, a despeito de toda a humana lida, joka huolimatta ihmiselon kärsimyxestä
ellauri433.html on line 285: Tokavika essee etuoikeutetusta luokasta on aika hirveä, ja samalla paljastaa miten lähellä Janne on GALTAN kentän oik. yläkulmaa, talousliberaalia arvokonservatiivia. Se luulee että se voi sanoja halkomalla muuttaa pelilaudan muotoa. Ei se voi. Se pettää izeään, ehkä kuitenkin vähemmän kuin osattomia. Kuinka ollakaan, havet on ne joiden mielestä havenoteilla on kaikki reilassa. Että havenotit ei vaan hokaa sitä. Ei mitään syytä olla kade haveille, niillä on melkein vielä kurjempaa, ainakin jos eivät saavuta ansaizemiaan etuisuuxia. Havenoteilla on sentään toivoa, sillä niille riittää toivo ruoskattomasta päivästä ja leipäkeitosta. Toisin havella, jolle kelpaisi vain vakivirka etymologina. Kuka mittaa kumpi elämä on hyvä kumpi huono? Et ainakaan sinä osaton! Ole vaan kiitollinen kärsimyxestä! Kirkkaamman kruunun saat. Kiitollisuus vai katkeruus, toivo vai toivottomuus, se on ihan oma valinta!
4