ellauri036.html on line 89: Hemmetti et vituttaa nää 1800-luvun herrat joilla on aamulla morkkis maxullisesta panosta niin että pussit tyhjennettyään ne lähettää ammattiauttajan inhoten matkoihinsa. Törkimyxiä! No tällä kertaa tyttö ei lähde tarpeex nopeeta ja Musse yllätetään niin sanoaxemme housut nilkoissa. Se sulkee tytön äkkiä vaatekomeroon, vai oisko vaatehuoneeseen. Kaverit tule sisään ja kertoo et George Sandilla ei ollut vaan 2 vaan 3 äijää yhtä aikaa, ja nyt ne 2 muuta on joutuneet riitoihin. Koko riitelevä porukka oli samalla naureskellut Musselle. LOL. Naura sinäkin, pitäisi sanoa Musselle, muttei se naura. Nauru ja romantiikka ei mahdu samojen seinien sisälle. Romantiikka on kuin uskontoa, se on harrasta, se hoidetaan vakavalla lärvällä. Pyhä kärsimyxeni just joo. Hemmetti nuoret miehet on torvia. Eihän tää ole muuta kuin vanhaa virnuilevaa ystäväämme narsismia. Musse läväyttää vaatehuoneen oven auki näyttääxeen ettei se ole mikään surkimus. Kaverit menee vaatehuoneeseen ja vetää oven kii.
ellauri039.html on line 184: ristinpuun, kärsimyxen ja muun hädän voimalla.


ellauri048.html on line 1538: And I should tell him all my pain, Ja mä kertoisin sille kaikki kärsimyxeni,
ellauri060.html on line 80: Peliteoreettisesti ajatellen hyvän nauttijan ja pahan kärsijän tiimi, jonka yhteispeli voitti Raakelin ja esti ketkuilun, on vanhuxen kallossa nyt hajonnut. Vanhus pelaa minimax strategiaa kahdessa eri joukkueessa: hyvän tavottelijat ja pahan kaihtajat, joiden väliltä puuttuu viestintä ja yhteinen valuutta. Kun mielihyvän utiliteetti lähestyy nollaa, kärsimyxen säilyy ennallaan tai vahvistuu. Mielihyvää tavoitellaan enää vetkusti, kärsimystä kaihdetaan entistäkin lujemmin. Tuloxena on juurikin toi vanhusmainen löllötys.
ellauri094.html on line 642: So the son of her suffering, that from breasts nigh dead Niin misun kärsimyxen poika joka puolikuolleilta tisseiltä
ellauri115.html on line 695: Mä olen tietoinen sielustani; mä ihan tunnen sen ja ajattelen sitä tuon tuostakin; mä tiedän mikä sen on vaikken tiedä mitä se oikeasti on; mä en voi järkeillä asioista jota mä en tunne. Se minkä mä tiedän on että mun henk.koht. identiteetti riippuu mun muistista, ja että ollaxeni sama mun ptää muistaa et mä olin olemassa. Mä en muistaisi kuoleman jälkeen millanen mä olin elävänä ellen mä muista miltä musta tuntui ja mitä mä tein; enkä epäile että just sen muistaminen tulee olemaan hyvisten palkkio ja pahisten kidutus. Tässä maailmassa sisäinen tietoisuus uppoaa innokkaiden passiohedelmien hälinään jotka estää katumisen. Miehuuden harjoituxesta seuraava nöyryyytys ja häpeä estää näkemästä sen charmia. Mut kun vapautuneina ruumiinaistien illuusioista silmäilemme iloisina ylintä pomoa ja ikuisia totuuxia jotka siitä valuvat; kun kaikki meidän sielunvoimat on hereillä järjestyxen kauneuteen ja me ollaan täysin uppoutuneita vertaamaan sitä mitä tuli tehtyä siihen mitä olis pitänyt, niin silloin omantunnon ääni pääsee täyteen volaan nupit kaakossa; silloin puhdas riemastus joka tulee izetyytyväisyydestä, ja terävä katumus izensä nolaamisesta ratkaisee ylivoimaisella tunteella mikä tulee olemaan kunkin omavalmisteinen osa kuonpuoleisessa. Hyvä ystäväiseni, älä kysy onko siellä muita ilon tai kärsimyxen aiheita; mä en tiedä kun en ole käynyt kazomassa vielä; tää minkä mä voin kuvitella riittää mulle lohdutuxexi tässä elämässä ja saa odottamaan kärsimättömästi seuraavaa. Mä en sano et hyviä palkitaan, sillä mitä suurempaa hyvää voi tosi hyvä olento kuvitella kuin olla niinkuin kotonaan? Mut mä sanon kyllä että hyvät tulevat olemaan onnellisia, koska niiden money maker, kaiken oikeudenkäytön ylin auktoriteetti, joka on tehnyt ne tunteilemaan kykenevixi, ei ole tehnyt niitä kärsiskelemään; sitäpaizi, ne ei ole käyttäneet vääriin vapauttaan maan päällä eikä muuttaneet kohtaloaan oman vian takia; kuiteskin ne ovat kärsineet tässä elämässä ja kyllä se niille hyvitetään seuraavassas. Tää fiilis ei luota niinkään miehen ansioihin, vaan hyvän ideaan, joka näyttää musta kuuluvan jumalan peruskokoonpanoon. Mä oletan vaan että järjestyssäännöt pysyy voimassa ja että Jumala ei kuseta.
ellauri131.html on line 1009: Mut joskus tuntui et ainoo keino katkaista jatkuvan kärsimyxen kierre on, noh, olla kuollut.
ellauri246.html on line 250: Taught in the school of patience to endure Oppivat kärsimyxen koulussa kärsivällisixi
xxx/ellauri167.html on line 292: lsä oli pitkän aikaa hiljaa ja ajattelin ettei hän ollut kuullut. Mutta sitten hän sanoi: "Se on kaikkein suurin salaisuus. Pyhät miehetkään eivät kyenneet luotaaman sitä (naisista puhumattakaan). Niin kauan kuin ihminen kärsii hän ei pysty ratkaisemaan kärsimyksen ongelmaa. Jobkaan ei saanut siihen vastausta vaan pelkkää öykkäröintiä. Mooses itse ei sitä tiennyt vaikka kysyi. Totuus on että ruumis ja kärsimys tarkoittavat samaa. Miten vapaa valinta voisi olla olemassa ilman rangaistusta väärän valitsemisesta ja palkintoa siitä että tekee valintansa oikein? Kaiken tämän kärsimyxen takana on Jumalan loputon armo." Ei pidä hoputtaa harmoa vaan odottaa kärsivällisesti loppua.
xxx/ellauri404.html on line 217: Harryllä on vähän tollasta bipolaarista heilurointia, huhtikuussa siltä lähtee aina mahlat nousemaan. Sielu vertyy, kaipaus nostaa jälleen lentimiään. Ydinmehut lähtee liikkumaan. O Hymen Hymenae! Notusque calor per membrum cucurrit. Saispa toosaa! Pääsispä puhkomaan immenkalvoja! Mutta ei. Bugger it. Ah, kärsimyxen ja pahan probleema on pelkän olemisen jälkeen pahin arvoitus. Jos olisi puhtaasti henkinen elimistö, niin ei voisi tehdä syntiä. Voiko äiti vihata lastaan taivaassa? Kaikki nämä jutut ovat uskon kannalta välttämättömiä, vaikka päättömiä. Kazokaa, osaan ajaa ilman päätä! Käy niinkuin täytyy käydä, ja hyvin niinkuin käy. Kun kukin toimii virassaan, niin lehmät hyvin hoidetaan. Mutta elokuussa se tahtoisi taas kuolla ja tulla nussituxi uudestaan. Niin paljon mahtuu pieneen sydämeen. Henri on niin ympäripyöreä että sen on pakko olla vaaka. Niin se muuten onkin! Sen syntymäpäivä on huomenna 27.9. Se täyttää 203 vuotta! Henri, onnea!
10