ellauri003.html on line 345: Mut ensin kerron käänteet hyvät,
ellauri009.html on line 203: Historian käänteet
ellauri009.html on line 205: Historian käänteet perustuu uusiin mahixiin: resujen ryöstöön heikommilta yleensä jonkun teknisen kikyloikan ansiosta. Eli jokanen uus aika alkaa jonkun ryöstön mahollistamana uutena expo kasvuna.
ellauri015.html on line 370: pyhän runokielen käänteet,
ellauri025.html on line 656: Tää on kaikki aivan hemmetin kliseemäistä taas. Samat käänteet ja sentimentit on nähty teeveessä ja luettukin sen tuhannen kertaa. Ja nyt taas.
ellauri061.html on line 1150: Kirjan lopussa tapahtuu paljon ja nopealla syklillä. Kirjan eri juonenkäänteet nivoutuvat yhteen kirjan lopussa, mutta kirjan loppu on juurikin niin avoin kuin vain olla. Lukija jää pakostakin pohtimaan eri vaihtoehtoja kirjan lopulle. Tervo laittaa lukijan mielikuvituksen liikkeelle. Lukupiirimme keskusteli erilaisista vaihtoehdoista, mitä kirjassa oikeastaan tapahtuukaan. Olimme aika yksimielisiä kirjan lopusta, mutta varmoja emme suinkaan voineet olla. Mielenkiintoinen ja ehkä jopa ärsyttävä vivahde, kun ei oikeasti voi tietää, mitä Tervo on ajatellut kirjoittaessaan kirjan loppua, jos ylipäänsä mitään.
ellauri062.html on line 350: Jutan unelmahevosen kirjoittanut Asta Ikonen on oikeasti olemassa oleva kirjailija, jonka tuotanto koostuu enimmäkseen nuorille suunnatuista kirjasarjoista. Tahdon murskatappiossa hänen tuotantoaan ruoditaan sivukaupalla. Anu muun muassa tuomitsee Jutan unelmahevosen juonenkäänteet epäuskottaviksi ja henkilöhahmojen suhteen paperinukkemaiseksi.
ellauri096.html on line 475: Jutan unelmahevosen kirjoittanut Asta Ikonen on oikeasti olemassa oleva kirjailija, jonka tuotanto koostuu enimmäkseen nuorille suunnatuista kirjasarjoista. Tahdon murskatappiossa hänen tuotantoaan ruoditaan sivukaupalla. Anu muun muassa tuomitsee Jutan unelmahevosen juonenkäänteet epäuskottaviksi ja henkilöhahmojen suhteen paperinukkemaiseksi. No siinä kyllä aika musta pata soimaa kattilaa.
ellauri105.html on line 237: kirjeen käänteet.
ellauri112.html on line 107: Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma. Hra Snellmanin esitys teki sen vaikutuksen, ikäänkuin olisi hän sangen tarkkaan tutkinut kunkin yksityisen piirteen ja vivahduksen sinänsä; ja monissa näistä hän mielestäni onnistui hyvin. Kuninkaan omituinen keveähkö ivailu, kun hän puhuu parempaan kääntyneen Göranin rakastumisesta, hänen sokea ja raaka vihanpuuskauksensa sanoman saavuttua Englannin Elisabetin rukkasista, monet tällaisista piirteistä saivat sangen sattuvan tulkinnan. Hyvä naamioitus ja sopiva ulkomuoto tukivat esitystä suuresti. Kolmannen ja neljännen kuvaelman suuressa raivokohtauksessa, kun Kaarina ja hänen lapsensa ovat jättäneet Erikin ja tämä vihan sokaisemana syöksee omin käsin tekemään lopun vangituista Stureista, kohosi hra Snellmanin esitys voimaan ja intohimoisuuteen, joka tietääkseni on hänellä uutta. Tuskan kourissa ikäänkuin alastomana värisevä, vaikeroiva sielu, niinkuin Strindberg yksin sitä osaa kuvata, tässä paljastui katsojalle huomattavalla selvyydellä. Mutta vaikka näin, yksityiskohtia muistellessa, esityksestä löytää runsaasti erittäin hyviä kohtia, on mielestäni kuitenkin kokonaiskuva hiukan laimea. Esittäjä ikäänkuin ei jaksanut saavuttaa riittävän syvällistä intuitsiota osansa ytimestä, se lähde, josta tämän sairaan sielun monet omituiset ja toisinaan varsin hyvin esiintuodut käänteet, mieleneleet pulppuavat, ikäänkuin tahtoi pysyä näkymättömänä.--Hra Puron Göran Persson oli Strindbergin hengen mukainen. Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria. Göran, suuri valtioviisas ja toiminnan mies, viitsii tehdä hyvää vain niinkauan kuin eräs nainen häntä rakastaa; kun hän tulee petetyksi, sanoo hän muuttuvansa paholaiseksi ja raivoaa hirvittävästi. Mutta vaikka Strindberg näin, pitkissä kohtauksissa, antaa kuninkaan ja hänen valtioviisaansa puhjeta lyyrikoiksi ja panetella maailmaa ja elämää voimasanoilla, joita kenties ei kenellekään muulle sallittaisi, on hänen vuodatuksissaan aina hänelle ominainen tulivuoren hehku ja ukonjylinä, joka vaientaa arvosteluhalumme. Kuten sanoin, oli mielestäni hra Puro oikein käsittänyt osansa hengen. Hän osasi antaa oikean illusion tietoisesta, epätoivoisesta tahdon jännityksestä, joka lauetessaan purkautuu sokeana raivona. Mikä hänen esityksessään oli siloittamatonta tai teatteria, kuului mielestäni osaan.--Monet muutkin osat sietävät mainitsemista. Herra Ahlbergin Svante Sture oli komea ylimys, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson, hra Pihlajamäen siltavahti hyviä esityksiä. Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. (Uusi Suometar 27.11., 28.11. ja 1.12.1912)
ellauri248.html on line 293: Kyllä ovat tuohtuneiden mölyapinoiden mölinät aina samanlaisia, vuosituhansien aikana. Musta joutsen on metafora, joka tarkoittaa yllättävää, vaikutuksiltaan laaja-alaista tapahtumaa, jota ei jaksettu uskoa mahdolliseksi. Mustia joutsenia ovat suuret katastrofit tai muut merkittävät ja yllättävät käänteet, jotka katkaisevat normaalina pidetyn tapahtumain virran. Tapahtumaa, jolla on suuri sosioekonominen vaikutus, termiittiyhteiskunnalle arvaamaton tai odottamaton. Ilmastokatastrofi tai 3. maailmansota eivät ole sellaisia, koska ne olivat täysin ennustettavissa jo vuosikymmeniä ellei vuosisatoja.
ellauri270.html on line 112: Tarinan ensimmäiset käänteet ovat kirjallisia. Elokuvan ensimmäinen esikuva on sotavankina viruneen John Coastin vankileirin elämää ja pakkotyötä kuvannut kirja Kuoleman rautatie, joka ilmestyi vuonna 1946. Sen pohjalta ranskalainen Pierre Boulle kirjoitti vuonna 1952 ilmestyneen, fiktiivisen romaanin. Viisi vuotta myöhemmin David Lean ohjasi Boullen romaaniin perustuvan menestyselokuvan, joka jäi maailman kollektiiviseen muistiin. Elokuva ei kuitenkaan ole Kwai–jokea nähnytkään. Itse asiassa sen nimistä jokea ei ole olemassakaan.
ellauri371.html on line 577: Pörssien tuhoutuminen. Kun nousemme maailman valtaistuimelle niin jos kaikki taloudelliset käänteet eivät ole etujemme mukaiset, niin vaimot tuhotaan jälkiä jättämättä ja kaikki varat pannaan ensimmäiseen puolenvaihtoon, koska emme salli esinahkavoimamme nousua hintojen vaihtelun vuoksi, sixi julistamme lain täydellä hinnalla säästämättä kustannuksia ilman mahdollisuutta nupin nousta tai laskea, eli revi siitä vaimo. (Nousu antaa laskun, minkä vuoksi aloitamme puhua goimien arvoista).
ellauri408.html on line 564: Luin hiljan jostain kirjailijasta joka kirjoitti kässärin missä kaikki sankarin elämänkäänteet johtui luonteesta ja ympäristöstä, ei ollut mitään vapaata tahtoa. Sen kirkkoherra isä löysi kässärin ja sanoi ei helkkarissa tällästä voi julkaista. Kuka sitten enää viizii taistella? Tyyppi tuhosi koko ms:n. Kukahan oli kyseessä? En muista.
xxx/ellauri169.html on line 473: Esim venäläisvastainen, Israel-myönteinen näkövinkkeli olisi ollut nyt enemmän kuin paikallaan. Mutta ei, its heavy-handed, tendentious, and regressive! Pahassa ryssämiehessä on muka jotain lieventäviä asianhaaroja. Hah, paskan marjat, paha mikä paha! Ryssä on ryssä vaikka sen voissa paistaisi. Mutta se onkin ulkkareiden oscar-ehdokas. Eine osaa, eivät edes yritä. Missä räväyttävät käänteet, missä car chaset, missä reippaat länkkärit, missä antiryssäily? Eihän tästä tule yhtään mitään, yhtä vätystelevää kuin Aki Kaurismäki. Vitun autistit!
xxx/ellauri176.html on line 429: Nyölenin Huisman-suomennos on kuin korealaisen karkkisarjan Rookie Historian mesekieltä. 2000-luvun sanakäänteet tuntuu oudoilta mutta tavallaan virkistäviltä pukudraamoissa. Vaikka vizi täähän osoittaa vaan sen että mä elän laina-ajalla kuin joku RIP van Winkle. Tää kieli kuulostaa ainoastaan musta ja mun ikäisistä hassulta. Nykyporukoiden mielestä siinä ei ole mitään outoa, että DesEsseintesin käsketään hassutella ja irroitella, mennä pyörimään jossain piireissä. Onpa tänne tullut paljon uusia taloja sanoi faffa Mechelininkadulla. Mä sanon samaa Pohjois-Pasilasta.
xxx/ellauri177.html on line 421: Hän kumartui, hän tunsi Angeluksen kolme iskua menevän hänen niskaansa, kaikuvan hänen sydämeensä. Kello sai kovemman äänen. Hän palasi säälimättömänä muutamaksi minuutiksi, jotka tuntuivat vuosilta. Hän toi mieleen koko hänen menneen elämänsä, hänen hurskaan lapsuutensa, hänen ilonsa seminaarissa, hänen ensimmäiset messunsa Artaudin palaneessa laaksossa, jossa hän haaveili pyhien yksinäisyydestä. Hän oli aina puhunut hänelle näin. Hän löysi pienimmätkin käänteet tuosta kirkon äänestä, joka oli lakkaamatta noussut hänen korviinsa, kuin äidin vakava ja lempeä ääni. Miksi hän ei ollut kuullut häntä enää? Aiemmin hän lupasi hänelle Marian tulemisen. Oliko se Marie, joka oli vienyt hänet iloisen vehreyden syvyyksiin, jonne kellon ääni ei yltänyt? Hän ei olisi koskaan unohtanut, jos kello ei olisi lakannut soimasta. Ja kun hän kumartui pidemmälle, hänen parran hyväily hänen ristikkäisillä käsillään peloitti häntä. Hän ei tuntenut näitä pitkiä hiuksia, näitä silkkisiä hiuksia, jotka antoivat hänelle eläimen kauneuden. Hän väänteli partaan, hän tarttui hänen hiuksiinsa molemmin käsin etsiessään tonsuurin alastomuutta; mutta hänen hiuksensa olivat kasvaneet voimakkaasti, tonsuuri hukkui suurien kiharoiden viriiliin aaltoon, joka heitettiin takaisin otsasta niskaan. Hänen koko lihansa, joka oli aiemmin ajeltu, oli kellertävänruskeat.
17