Pekka Kustaa Parkkinen (4. kesäkuuta 1940 Helsinki – 8. toukokuuta 1992 Helsinki) oli tuottelias suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Proosassaan hän kuvasi väljällä, puheenomaisella kielellä näkemyksiään kulutusyhteiskunnan varjopuolista. Hänen teoksiensa hallitsevina aihepiireinä ovat rakkaus ja sen ristiriidat. Parkkista on kuvattu myös kommentoivaksi yhteiskuntakriitikoksi ja arjen kuvailijaksi. Runoilijana Parkkinen on (oli) aforistinen kiteyttäjä. Se löytyy kaljupäisen Tontin plokista Unohdettuja runoilijoita.
ellauri028.html on line 647: Paavo Haavikko siirtämässä Virosta ostamaansa Stalinin pazasta Kirkkonummella olevan maaatilansa pihalle takinkääntäjän muistomerkixi. jumala ja muut julkkixet tilannekomiikkaa Täytyy osata panna ko. julkkixet arvojärjestyxeen. Monumentum exegi aere perennius. Syvää naurua.
ellauri028.html on line 721: shamoin kuivatut hedelmät. Vatkaa kääntäjä taash päälle.
ellauri030.html on line 312: Seuraavan stoalaisen suolloxen lähde on ruusuristiläisten teosofia.net. Sen kirjoittaja on kääntäjä Kaarle Jaakkola vuodelta 1919.
ellauri031.html on line 210: Drakasta näyttää säilyneen myös nivaska papereita nimeltä Fasismin tuntomerkkejä, muistiinpanoja kirjasta Edvard R. Gummerus: Fascismen och det moderna Italien, Söderströms 1930. Lainasin tän kirjan kai Drakan biblasta. Mixei tätä kirjaa julkastu Gummeruxella? Edvard näyttää kuuluneen toiseen Gummeruxen sukuhaaraan, isä Hermanni oli jääkäriliikkeen aktivisti, fasisti ja murhamies. Hän oli vuosina 1918–1919 Suomen asiainhoitaja ja Finnpapin edustaja itsenäistyvässä Ukrainassa Kiovassa. Tää Edvard asui enimmäxeen Ruåzissa (Gummerus oli kansakoulunopettajana Lövsjössä 1947–1949 ja muutettuaan Strängnäsiin hän toimi opettajana Gripsholmin kansankorkeakoulussa) ja Italiassa (pohjoismaisten kielten lehtorina) ja Ruozissa (kääntäjänä), kuoli Ludvikassa, av alla ställen. Me on käyty siellä, lähellä Barkmanien Nyckelbäckeniä. Gummerus julkasi paljon vasemmistokirjailijoita, tää heppu ei ehkä ois halunnutkaan siihen porukkaan. Vekkulisti lehtorimme heiluu fasismin ihailun ja epäilyxen välimailla, ihan siitä riippuen mitkä sen omat intressit itse kussakin asiassa on.
ellauri031.html on line 325: Mussolini riitaantui sossujen kanssa 1914 maailmansodasta. Se halus mukaan, sosialistit ei. Se oli 38. Siitä lähtien se alkoi voimakkaasti poppoloilla omaan taskuunsa. Avanti poppolo. Sen poppoon nimi oli Fasci Rivoluzionari d'Azione Internazionalista in 1914, mistä tuli nimi Fascisti. Kansainvälisen toiminnan vallankumouxellisia risukimppuja. Luutaakkoja. Nytten sanottaisiin soluja. Inter-osa nimestä izesensuroitiin sittemmin. Sala-ampujien hassu kukkohattu päässä se komeili maailmansodassa. Siitä tuli korpraali niinkuin Aatusta, koska se oli niin henkilökohtaisesti rohkea. Siihen osui kranaatinsirpaleita niinkuin Calleriin. Italiaanot oli ympärysvaltoja suuressa sodassa. Viirikukkohattu teki sitten puolikäännöxen seuraavassa erässä. Takinkääntäjä. Britit rahoitti sen valtaannousua maailmansodan jälkeen. Teki puolivoltin ja ampui punatakkeja.
ellauri031.html on line 708: Tytöt pääsi kouluun Israelissa. Kiltistä Liljasta tuli sairaanhoitaja. Mirkku kuopus oli yhtä hemmo kuin Pylkkäs-kaimansa, nykräs yhtä sun toista kermaperseisesti, sai sentään hukin tehtyä ja nai onnexi jenkkilähetyssaarnaajan pojan. Varmaan jotain norjalaisia kun pojan nimikin on Halvor. Mirjasta tuli amatööripsykologi ja diplomikielenkääntäjä. Kuinka ollakkaan. Kaarlo on siitä silminnähden ylpeä. Tais olla isin tyttö vaikkei edes tuntenut isäänsä pienenä. Mirjan Halvor-miestä ei näy kuvaliitteen kuvissa, eikä lapsia, jos niitä oli. Nyt olis ollut orpo Ollin kiva vittuilla vähän takas isälle, mut se ehti kuolla.
ellauri031.html on line 781: Karl Anton Konstantin von Schoultz (Kalle-Anttooni, 1922-2013) oli humanististen tieteiden kandidaatti, lehtori ja YK-sotilas. Siitä tuli mustalaisten sulttaanin Kalle Hagertin luottomies. Se kirjoitti myös tyttökirjan Anita, mustalaistyttö. Schoultzin sukua näkyy tulleen Liettuasta Ruoziin 1600-luvulla, joku Martin Szkultet juurena. Venäjältäkin niitä näyttää Suomeen pörränneen. Minkä puun takaa lie sukua Solveig von Schoultzille, Lennart Segerstråhlen siskolle. (Solveig kyllä erosi hyvissä ajoin von Schoultzista. Nimi jäi, vaikka sittemmin nai säveltäjä Bergmannin.) Lennartin aika kökkö (mutta kallis) lintutaulu meni Marjalle, tai oikeammin Iso-Masalle. Siellä se nyt komeilee niiden olohuoneen sohvan takana. Masan piuhat on perstaantuneet, virta katkeilee. Se ei osaa enää sanoa edes lintu, Segerstråhlesta puhumattakaan. Solveig syntyi 1907 ja kuoli 89-vuotiaana 1996. Se oli suomenruozalainen modernisti ja radiopersoona. Kirjoitti lastenkirjan Petra och silverapan (1932). Sillä olis muistelmat, selviäiskö Kalle-Anttoonikin sieltä? Oiskohan Kalle-Anttooni voinut olla Oscarin jälkeläisiä, senaatin kääntäjän, jolta vietiin nazat ja aatelistitteli kun se kieltäytyi lähtemästä mukaan maailmansotaan? Kalle Anttooni lähti YK-sotilaaxi vapaaehtoisesti. Nils von Schoultz ei ole sukua, sen nimi oli väärennös. Sekin oli sotaisa, osallistui tuulimyllytaisteluun Kanadassa. Punatakit hirtti sen 1838, vaixe pyysi anteexi.
ellauri032.html on line 335: Kielen opetti jumala Aatamille, käski nimeämään otuxet. Vaan sanahan se on izekin, tai kolme sanaa: luota jumalaan. Logiikkaa ei juutalaisten jahwe Aatamille opettanut, vaikka osasi, ja osasihan Aatamikin päätellä seurauxista syihin, nimittäin uskottomaan Eevaan ja vällykäärmeeseen. Se on hyvä taito kun ezitään kivitettävixi syntipukkeja. Baabelissa mentiin kielitaidossa jo liian pitkälle, ja jumala hajoitti koko rakennelman alkutekijöihinsä. Siitä kiittää sitä vielä tänään tulkit ja kääntäjät.
ellauri033.html on line 55: Muotikirjailija julkkis pääsee akatemiaan 43-vuotiaana 1895. Vähän myöhemmin kuin mä Kovvolaan. Kirjailijana se on yhtä kausituote kuin Esa Sariola. Ilmeisesti ihaile triesteläistä jesuiittasukuista kaunista ja fixua Minnie David vaimoa joka osaa italiaa ja on hyvä kääntäjä. Senköhän käskystä se tekee täyskäännöxen aktiiviuskovaisexi 1901. Pettää sitä kyllä, se on normaalia. Asuvat koko ikänsä bulevardilla kuin Esa Saarinen ja Pipsa. Ne on lapsettomia. Paul on pessimisti eikä piittaa laahuxesta enempää kuin Pentti Linkola. Se ei ole ritarillinen vaan pelkkä porvari, valittaa aatelinen tuttava. Sillä ei ole syntyperää. Se on vähän maalta, Ardèchen kultahattu, moukka. Aatelisrouvien eunukki, mut bylsiihän se Marie Kannia. Matkustelee tosi paljon itexeen. Minnie jää kai kotiin kastelemaan kukkia kuin Mme Maigret. Jenkkituomisina tuo ranskankieleen sanan building. Ois saanu jättää tuomatta. Minnie kääntää jonkun Paulin ihaileman jenkkiromaanin, kääntäjättären nimeä ei "tietystikään" panna esille.
ellauri033.html on line 454: Le Disciple on Pollen magnum opus. Sen suomensi joku Valtonen (ei hilja eikä mato) 1941 nimellä Opetuslapsi. Sillä oli silloin sosiaalinen tilaus. 21v le Disciplen ensijulkaisun 1888 jälkeen eli v 1909 T Wyzeva (häh nainenko? Älä unta nää, se on Theodore Wyszewski, puolan emigrantti, kääntäjä ja taidekriitikko, symbolistien nokkamies) esittelee Bourgetin vanhoile lukijoille ja mahdollisille uusille. No nuoret varmaan lueskeli jo modernisteja. Tätä Wyzevskiä oli silloin jo 20v sitten hämmästyttäny kirjan opettavaisuus (ei jää epäselväxi ketkä on hyvixiä ketkä pahixia ja kuinka niille käy) niin paljon ettei se eka lukemasta muuta muistakaan.
ellauri034.html on line 84: Nyt pitäisi olla alkuperäinen texti käsillä että voisi verrata. Uudessa käännöxessä ärsyttää 2000-luvun sanonnat ja slangi. (Mixhän, niitähän mäkin käytän koko ajan? No mä en edes yritäkkään säilyttää ajankuvaa. Ehkä 2000-luvun kääntäjäkään ei. Saxankielinen äänikirja löytyy ilmaisena netistä, mut se on aivan hirveä äänitehostettu kuunnelma.)
ellauri034.html on line 537: Józef Teodor Nałęcz Konrad Korzeniowski syntyi 1857 Venäjän keisarikuntaan kuuluneessa Berdytšivissä, Berditševin kihlakunnassa Kiovan kuvernementissa (nyk. Žytomyrin alue Ukrainassa). Hänen isänsä oli maaton puolalainen aristokraatti, runoilija ja kääntäjä Apollo Korzeniowski. Venäläiset vangitsivat hänen isänsä vuonna 1861 syytettynä vallankumoussuunnitelmista ja karkottivat tämän Pohjois-Venäjälle Vologdaan, jonne perhe häntä seurasi. Vuonna 1865 perheen sallittiin muuttaa Ukrainan Tšernihiviin, mutta pian muuton jälkeen Józefin äiti kuoli tuberkuloosiin. Isä kuoli vuonna 1869 Krakovassa, jolloin Józef muutti enonsa luokse. Eno päästi Józefin lähtemään Marseilleen, jossa tämä ryhtyi 16-vuotiaana merimieheksi. Józefin nuoruusvuodet olivat täynnä seikkailuja, ja hän sekaantui muun muassa aseiden salakuljetukseen Espanjaan.
ellauri042.html on line 451: Tanskalainen konekääntäjä Bente Maegaard nimesi mut ykkösexi virkaan Kouvolaan. Pitäisikö mun olla siitä kiitollinen, en ole varma. Se oli sellainen EU-loinen, nettos rahaa EU:n EUROTRA-projektista ja perusti sillä oman konekäännösfirman. Se firma on varmasti jo mennyttä, liekö Bentekin. Loppuun palanut sen täytyy olla ainakin. CLARIN teki sille farewell videon vuonna 2019. Oltiinko sen arkulla vai hymyilikö Bente ize kuvassa, se ei selvinnyt, kun ei linkki auennut. Sillä oli maisterintutkinto matematiikassa ja ranskassa. Ei ollutkaan tohtori. No tohtoreita kuolee kuin kärpäsiä koronan aikana, ehkä onkin parempi.
ellauri047.html on line 122: Goethen opiskeluajan runovihon Annette ainoo mainittava runo on sellainen, jonka se on vaan kääntänyt joltain italialaiselta. Ehkä sen oiskin kannattanut ruveta kääntäjäx. Niinkuin mä.
ellauri048.html on line 261: Humanisti, pedanttinen pilkunviilaaja ja lukutoukka. Sateenkaariperheen äiti. Savossa asuva kielenkääntäjä. Kahden vaativan kissan palvelija.
ellauri049.html on line 269: Hyvä Kalle! Panu Rajala on pystyynnostettu paska (sivumennen sanoen). Kuin myös Kari Rydman, huolimatta joistakin hyvistä viisuista. Kaj Chydeniuxesta en osaa sanoa. Ainakaan se ei ollut takinkääntäjä.
ellauri049.html on line 297: Charles Pierre Baudelaire (lausunta ransk. [ʃaʁl bodlɛʁ]) (9. huhtikuuta 1821 Pariisi, Ranska – 31. elokuuta 1867 Pariisi) oli ranskalainen runoilija, kääntäjä, esseisti ja kriitikko. Hänen tunnetuin teoksensa on Les Fleurs du mal (suom. Pahan kukat, 2011). Baudelaireen liitetään usein käsite fin de siècle ('vuosisadan loppu'), ja hänet luetaan Edgar Allan Poen ja Théophile Gautierin ohella dekadenttien johtohahmoihin. Se oli niin dekadentti että valehteli kavereille olevansa homo. Jos valehteli. Ehkä se oli bi. Oli sillä tyttöystäviä ainakin, sekä platonisia että suuhunpantavia.
1. vaimo. Kielenkääntäjä, seurapiirikaunotar. ”Virallinen neiti Kesäheinä”. Leinon ainoan lapsen, 1906 syntyneen Eya Helkan äiti. Liitto kesti 3 vuotta.
xxx/ellauri259.html on line 452: 3. vaimo. Pankkivirkailija Päätyi Leinon kolmanneksi vaimoksi, kun Leino yllättäen kosi vierailulla professori Laitisen veljentytärtä. Kun laulajatar Ester Laitinen kieltäytyi, Leino kosi tämän serkkua Hannaa. Pian häiden jälkeen Leino joutui katkaisuhoitoon ja rouva mielisairaalaan. Eikan heilat oli tollasia assorted englantilaisia lakuja, kuin Iisakki Singerin kääntäjättäret.
xxx/ellauri280.html on line 190: Ivan Denisovizin kääntäjä Markku Lahtela ("Rakastan sinua ruskea tuuli. Se." Siitä ja sen kestävyydestä) on jo pistäytynyt paasauxissa 40 ja 128. Osasiko Lahtela muka venättä? Ei takuulla osannut. Sen HUK-aineyhdistelmä oli jotain filsahöttöä. Käännös onkin outoa hesan 60-luvun slangin ja pomiloinnin sekasotkua. Vuosi on 1952. "Haluaisin nyt päästä hyvin syvälle", julistaa Sen kertoja. Niinpä tietysti.
xxx/ellauri286.html on line 379: Teoxia: Sota vai rauha: kirjoituxia lännestä. Šiškiniä on verrattu muiden muassa Orhan Pamukiin ja J. M. Coetzeehen. Vuodesta 1995 Šiškin on asunut Sveitsissä. Hän kirjoittaa myös saksaksi. Vuonna 1995 Shishkin muutti Sveitsiin perhesyistä. Hän työskenteli Zürichissä maahanmuuttoministeriössä ja erityisesti pakolaisten parissa venäjän ja saksan kääntäjänä. Hän on naimisissa kääntäjänsä kanssa (Zhenjya, kuvassa). Hänellä on Sveitsin kansalaisuus. Sen vaimo Zhenya pitelee sen päätä ettei se käänny enempää vasemmalle. Zhenya on sen kääntäjä. Vähän väliä käydään kääntymässä USA:ssa propagandaretkillä Harrimanin kustannuxella. W Averell Harriman, better known as Averell (Pää kiinni, Averell! Anna sen sytytyslangan olla, Averell!) Rautatieparoni E. H. Harrimanin poika, Harriman toimi Neuvostoliiton suurlähettiläänä ja osallistui suuriin toisen maailmansodan konferensseihin. Isänsä rahoilla hän perusti WA Harriman & Co -pankkitoiminnan vuonna 1922. Harrimanilla oli 3 erittäinkin lukratiivista avioliittoa. Harriman veti naruja, jotta hänen tyttärensä Kathleen voisi seurata häntä Neuvostoliittoon palvelemaan hänen avustajanaan. Kaksi kolmasosaa Yhdysvaltojen viereisen talven trumpetistijoutsenista viettää kauden Harriman State Parkissa.
xxx/ellauri293.html on line 357: Apostolien teot 13:8 sanoo: "Elymas taikuri (sillä niin hänen nimensä kääntyy arabiasta) vastusti heitä". "Elymas" on mahdollisesti johdettu arabian sanasta alīm "oppinut" tai "viisas", mikä voidaan kääntää silmänkääntäjäxi, jos ize kuuluu vastapuolelle.
xxx/ellauri296.html on line 589: Suomen kielen kääntäjänä Kivikk'aho sai käännösvaltion palkinnon vuosina 1970 ja 1979. Hän kuoli Helsingissä 83 -vuotiaana.
xxx/ellauri307.html on line 357: Lurmel-kadun hostellissa järjestettiin Pyhän Jumalansynnyttäjän esirukouskirkko ja psalmistikurssit sekä talvesta 1936-1937 lähetyssaarnaajien kursseja. 27. syyskuuta 1935 nunna Marian aloitteesta perustettiin hyväntekeväisyys-, kulttuuri- ja koulutusyhdistys "Ortodoksinen asia", johon kuuluivat Nikolai Berdjajev, Sergei Bulgakov, Georgi Fedotov, ja Konstantin Mochulsky. Konsta oli Doston virallinen elämäkerturi. Georgy Petrovich Fedotov oli venäläinen uskonnollinen filosofi, historioitsija, esseisti, monien ortodoksista kulttuuria koskevien kirjojen kirjoittaja, jota jotkut pitävät venäläisen "teologisen kulturologian" perustajana, whatever that may be. Sergei Nikolajevitš Bulgakov oli venäläinen ortodoksinen teologi, pappi, filosofi ja taloustieteilijä. Ortodoksinen kirjailija ja tutkija David Bentley Hart on sanonut, että Bulgakov oli "1900-luvun suurin systemaattinen teologi". Sergei oli myös iso takinkääntäjä idealismista marxismiin ja takaisin. Isä Sergeillä ja äiti Marialla ei ollut yhteisiä jälkeläisiä vaikka asioivat usein pussauskopissa.
xxx/ellauri329.html on line 242: Yksinhuoltajaäidin (kuten Natashan) Gordonin tytär työskenteli jo 16-vuotiaana karvapuolen kääntäjänä Ukrainassa, ja hänen tähtäyksensä oli muuttaa Amerikkaan (kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti) mahdollisuuksien paikaksi pyrkivälle näyttelijälle. "Jos Ukrainassa sanot haluavasi näyttelijäksi, ne nauravat päin naamaa", hän sanoi. "Etenkin naisten on erittäin vaikea saada näyttelijätöitä casting-sohvan ulkopuolelta. Casting-sohvalla mulla kyllä oli paljon vientiä."
xxx/ellauri329.html on line 277: Yksinhuoltajaäidin (kuten Natashan) Gordonin tytär työskenteli jo 16-vuotiaana karvapuolen kääntäjänä Ukrainassa, ja hänen tähtäyksensä oli muuttaa Amerikkaan (kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti) mahdollisuuksien paikaksi pyrkivälle näyttelijälle. "Jos Ukrainassa sanot haluavasi näyttelijäksi, ne nauravat päin naamaa", hän sanoi. "Etenkin naisten on erittäin vaikea saada näyttelijätöitä casting-sohvan ulkopuolelta. Casting-sohvalla mulla kyllä oli paljon vientiä."
xxx/ellauri354.html on line 290: Giosuè Carducci (27. heinäkuuta 1835 – 16. helmikuuta 1907) oli italialainen runoilija ja prosaisti, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1906. Häntä pidetään modernin Italian epävirallisena kansallisrunoilijana. Hän toimi myös opettajana ja kääntäjänä ja käänsi Vergiliuksen teoksia ja osia Iliaasta italiaksi. Carducci toimi aktiivisesti myös kulttuuripolitiikassa ja oli muun muassa koulutusta ja kulttuuririentoja järjestävän Società Dante Alighierin perustajajäsen. Hänen poliittiset mielipiteensä olivat ailahtelevaisia, ja hän on kirjoittanut yhtä tulisieluisia tekstejä tasavallan puolesta kuin sitä vastaan. Hän ei pitänyt paavilaisuudesta. Hänet äänestettiin Senaattiin vuonna 1890.
xxx/ellauri356.html on line 414: Marina Ivanovna Tsvetajeva (26. syyskuuta [ 8. lokakuuta ] 1892 Moskova, Venäjän valtakunta - 31. elokuuta 1941, Elabuga, tatarillinen autonominen sosialistinen neuvostotasavalta, Neuvostoliitto) - hopeakauden venäläinen runoilija, proosakirjailija, kääntäjä. Haudattiin postuumisti 1990.
xxx/ellauri356.html on line 426: Sergei Jakovlevich Efron (29. syyskuuta [11. lokakuuta] 1893, Moskova, Venäjän valtakunta - 16. lokakuuta 1941, Moskova, Neuvostoliitto) - publicisti, kirjailija, valkoisen armeijan upseeri, Markovite, pioneeri, NKVD -agentti. Marina Tsvetaevan aviomies. Palattuaan Moskovaan hänet pidätettiin ja teloitettiin vuonna 1941. Kuntoutunut postuumisti. Jakov oli luterilaisexi käännähtänyt juutalainen. Marina and Serjoza had an intense relationship, but Tsvetaeva had affairs, such as those with Osip Mandelstam and a poetess Sofia Parnok. Serjozha otti osaa jäämarssiin valkoisten puolella, mutta käänsi maanpaossa takkinsa ja osallistui toisen takinkääntäjän nirhaamiseen Sveizissä päästäxeen äiti-Venäjälle takasin. Ei olis kannattanut. Tytär todisti että Serjozha oli Trozkin agentti.
xxx/ellauri356.html on line 428: Lokakuussa 1914 Tsvetaeva tapasi runoilijan ja kääntäjän Sofia Parnokin; heidän romanttinen suhteensa jatkui vuoteen 1916. Tsvetaeva omisti Parnokille runosarjan "Tyttöystävä". Tsvetaeva ja Parnok erosivat vuonna 1916; Marina palasi miehensä Sergei Efronin luo. Tsvetaeva kuvaili suhdettaan Parnokin "elämänsä ensimmäiseksi katastrofiksi".
xxx/ellauri356.html on line 483: Philippe oli maolainen: Alas dogmatismi, empirismi, opportunismi, revisionismi! Eläköön todellinen avantgarde! Eläköön Maotsetungin syyläinen ajatus! Jo seuraavana vuonna Sollers tervehti uusia filosofeja ja La Barbarie à face humaine -teosta, jonka Bernard-Henri Lévy oli juuri julkaissut, "selkeän, räväkän, ytimekän manifestin". Hän kirjoittaa erityisesti, että "sosialismi ei ole vaihtoehto kapitalismille, vaan sen vähemmän menestynyt muoto tai jopa pelkkä keskittyminen" ja julistaa ihailevansa kirjailija Aleksanteri Solženitsyniä ja kuuluvansa niihin, joita hänen lukemansa on "hitaasti, perusteellisesti muuttanut". Siinäpä takinkääntäjä!
xxx/ellauri376.html on line 74: Oliko Tampereella 1933 kääntäjä Jens Hilden se Sara Hildenin adoptiolapsi? Oli takuulla, Jensin tytärkin on Sara. Kenties Jens olikin jonkun Jussi Jänixen Saaralle vaikka Ruåzin reissulla epähuomiossa pukkaama oma lapsi! Sara Hildén os. Saara Kadell oli izekin lehtolapsi Lempäälästä jolla oli sittemmin rättikauppoja Tampereella ja Lahessa. 40-vuotiaana nai parikymppisen juopon maalarin eikä niillä keskenään ollut lapsia. Vain massia ja maalauxia. Sara lähetti Jensin Ruåziin sotalapsexi 1942 ja 1947 se jäikin sinne. Sarasta tuli muotialan liikenainen ja taidemesenaatti. Sen hautakivessä on sitaatti joltain ranu maalarilta joka sanoo että sitten kun taulut ovat joutavia on piru merrassa. Nyze on. Druzhinin Polina ei perustanut Sacksin haalistuneista tauluista joissa oli lehmiä ja rosvoja.
xxx/ellauri385.html on line 95: Vasily Vasilyevich Rozanov (20. huhtikuuta [2. toukokuuta] 1856, Vetluga, Kostroman maakunta -5. helmikuuta 1919, Sergiev Posad) - venäläinen uskonnollinen filosofi, kirjallisuuskriitikko, takinkääntäjä, publicisti ja kirjailija. Yhdessä P.D. Pervovin kanssa hän teki ensimmäisen käännöksen Aristoteleen "metafysiikasta" Venäjällä. Vaikka Rozanov ei kirjoittanut kaunokirjallisia teoksia, hänen teoksensa erottuu ainutlaatuisesta ja takkia tiuhaan kääntävästä taiteellisesta tyylistään.
xxx/ellauri420.html on line 575: Antoine de Rivarol oli ranskalainen kirjailija (1754 - 1801). Ize asiassa Rivarol oli kapakoizijan poika Languedocista joka väitti olevansa aatelista sukua. Se oli vaan joku kääntäjä, alt-right witticisti. Heppu lähti vallankumouxen alta livohkaan ja haudattiin Berliinissä jonnekin, hautapaikasta ei tietoa. Näyttää jöröjukalta. Fasistiranuilla on sen niminen läpyskä.
210