ellauri003.html on line 1027: Päin käännyin ääntä hellää lohdutuksen,

ellauri012.html on line 516: Kielsin poikaa menemästä sinne, se näytti kauhealta. Mitä enemmän mä sitä kielsin sitä pitemmälle se ryömi lähelle pudotuksen reunaa. Vasta kun käännyin selin se tuli pois.
ellauri080.html on line 639: 12 Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa,
ellauri111.html on line 862: - Eipäskun apus mä, inttää jesuitta, toisinkuin sä Jeppe mä jätin ylevät ja käännyin juuren ja heinäsirkan jyrsijöiden puoleen heidän onneansa edistämään.
ellauri238.html on line 123: Niin teinkin. Riisuin vasta ostamani kengät rannalla, työnsin avaimet ja kukkaron kenkään, sukelsin laiturilta mereen ja uin kohti Hakaniemen rantaa niin pitkään että tunsin rauhoittuneeni. Sitten käännyin uidakseni takaisin. Näin vedestä, että Jarno seisoi rannalla ja huusi apua. Mietin voisinko uida johonkin toiseen rantaan, mutta tajusin etten jaksaisi vaatteet päällä uida paljon sen pitemmälle kuin missä jo olin. Rantaan kerääntyi muitakin ihmisiä, ja sitten siihen ajoi suurella metelillä ambulanssi ja vielä poliisiauto. Se oli kaikki turhaa ja varsin kiusallista, mutta minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin nousta vedestä ja katsoa miten tilanne kehittyy.
ellauri276.html on line 1126: And then I turned around and I made this reply, Ja sitten käännyin ympäri ja vastasin:
ellauri276.html on line 1245: But I turned round on him and made this reply, Mutta käännyin hänen puoleensa ja vastasin:
ellauri279.html on line 149: Syyskuun toisena lähdin Tavdaan, ja 3. päivänä Pavel ja Fjodor menivät metsään marjoille. Palasin 5. päivänä ja huomasin, että Pasha ja Fedya eivät olleet palanneet metsästä. Aloin huolestua ja käännyin poliisin puoleen, joka kokosi ihmiset ja ihmiset menivät metsään etsimään lapsiani. Pian heidät löydettiin kuoliaaksi puukotettuina.
ellauri339.html on line 558: Yhdessä taisteluevakuoinnissa Yulia Paevska loukkaantui lonkkanivelissään: "Lataessani autoon haavoittunutta miestä, käännyin epäseremoniattomasti ympäri, kaaduin enkä päässyt ylös. Molemmat lonkkanivelet piti vaihtaa. Yksi titaanisedoproteesi asetettiin ja myöhemmin toinen. Hän käytti lääkärikäyntejä kaksi kuukautta kainalosauvoilla, vaikka hän oli valmis hyppäämään niiltä aikaisemmin."
xxx/ellauri201.html on line 62: Hyväkäytöksinen ja rauhallisen varma oli tämä Isokukko-Uljas kaikissa otteissaan. Kyllä se monta kertaa kantoi minulle painavan ves’ämpärin tai työnsi isomman vesisaavin kelkalla kaivolta ovelle, kantoi vielä sisäänkin. Eino ei niitä asioita huomannut, sitä sai aina käskeä ja muitakin miehiä. Kyselivät sitten iltasilla tuvassa, mistä Uljas oli kotoisin. Hämeestähän se kuulemma oli. Kysyivät, oliko sillä heila tai peräti eukko jossakin, ehkä aviolapsiakin, aviottomista lehtolapsista puhumattakaan. Siihen Uljas myhäili, että eukko on ja hyvä onkin. Lapsiakin oli siunaantunut jo seitsemän, nuorimmainen syntyi menneenä kesänä, poikalapsi oikein. Nuoret naimahaluiset miehet vaan lisää kyselivät, että mitenkäs sitten ne lehtolapset. Kai niitäkin oli maalimalla olemassa, niin kuin jokaisella kunnon metsätyömiehellä ja tukkipojalla tiedettiin olevan. Nosti se sellainen miehen arvoa kummasti. Isokukko-Uljas hyvillään naureskeli, että onhan sitä niitäkin tullut alulle pantua, kun oli niin mieluisaa puuhaa se lapsenteko. Miehet nauraa hekottelivat omaan tapaansa, minullakin veti suu hymyyn, mutta käännyin hellan puoleen, etteivät nähneet.
xxx/ellauri388.html on line 155: Kirjassani olen kuvannut, kuinka käsitykseni sisällisestä Jumalasta, eli siitä samasta, jossa nytkin tiedän ainoan totisen elämän olevan, syntyi tämän runkkaussalaisuuteni mukana ja siten että rukouksessani käännyin molo kovana hänen puoleensa. — Mutta minusta näyttää toiselta puolen, että vanhempien motivationaalinen puhe valmistaisi lasta ymmärtämään, että hänen on taisteleminen viettiä vastaan, koska en minä eikä minun esivanhempani ole sitä voittaneet, — että jos hän voittaa ja pysyy puhtaana, niin hän voittaa ikäänkuin meidän puolesta, — että me odotamme sitä häneltä, — että runkkaushalun voittaminen on hänen suuri elämäntehtävänsä. Voi olla ettei lapsi jäisi kylmäksi, vaan saisi itseluottamusta ja intoa, kun käteenvetovietin voittaminen, joka vielä äsken tuntui hänestä tarpeelliselta yksistään vaan hänen oman vähäpätöisen taivastoivonsa vuoksi, yhtäkkiä muuttuisi hänen silmissään siksi, mitä tämä taistelu todellisuudessa onkin: suureksi elämäntehtäväksi, jonka tarkoitus on vapauttaa maailma onanisoinnista. Sen kiduttavan, salaisen häpeäntunteen sijasta, joka on häntä painanut, hän saisi rohkean ja avonaisen mielen, ja hän käyttäisi paheen hävittämiseksi niitä hikisiä kämmeniä, jotka hiipii vähän väliä lapsen nivusiin.
11