ellauri131.html on line 86: –Saksalaiset kertoivat, että suomalainen alikersantti Nuija oli tullut juovuksissa komppanian toimistoon kivääreineen ja käsikranaatein kostamaan saksalaisille vääpeleille. Nämä ampuivat hänet kuitenkin toimistossa kuoliaaksi. Vain 17-vuotiaan kiväärimiehen Väinö Pylsyn ja toisen itäpataljoonan sotilaan pikaoikeus tuomitsi vuonna 1943 alkoholin vaikutuksen alaisena tehdystä taposta viiden vuoden kuritushuonevankeuteen.
ellauri131.html on line 190: Ensimmäiset, yhteensä noin 750 miestä saapuivat 2.–5.12.1943 Tallinnaan. Erillispataljoona 6:n sotapäiväkirjan (23.11.1943–25.4.1944) merkintöjen mukaan vastaanottavat suomalaiset upseerit olivat hämmästyneitä, sillä osa saapuneista oli aika juovuksissa.
ellauri131.html on line 195: Saapuessaan Tallinnaan suuri osa inkeriläisistä oli niin juovuksissa ja levottomia, että heidät oli suljettava ”Luise”-koulun sisätiloihin ankarasti vartioituna. Poliisitutkinta siirrettiin seuraavan päivään.
ellauri153.html on line 753: 20 Käännyttyään paluumatkalle Abigail ei varmastikaan voinut olla ajattelematta tätä tapaamista. Aivan varmasti hän huomasi, miten suuresti uskollinen ja huomaavainen Daavid ja hänen öykkärimäinen miehensä erosivat toisistaan. [Vittu eivät millään lailla. Öykkärit ei siedä toisiaan, kuten Singer huomasi jo pienenä.] Hän ei kuitenkaan jäänyt hautomaan tällaisia ajatuksia. Kertomus jatkuu: ”Myöhemmin Abigail tuli Nabobin luo.” Abigail tosiaan palasi miehensä luokse, sillä hän oli lujasti päättänyt hoitaa osansa vaimona parhaan kykynsä mukaan. Hänen täytyi kertoa Nabobille lahjasta, jonka hän oli antanut Daavidille ja tämän miehille. Nabobilla oli oikeus saada tietää tästä. Abigailin täytyi kertoa myös siitä vaarasta, jolta huonekunta oli välttynyt, ennen kuin Nabob kuulisi siitä muualta, mikä olisi tälle vieläkin häpeällisempää. Abigail ei kuitenkaan voinut puhua miehensä kanssa heti. Nabob juhli kuin kuningas ja oli ”niin juovuksissa kuin vain voi olla”. (1. Sam. 25:36.)
ellauri160.html on line 632: 34:5 Sillä minun miekkani on taivaissa juovuksissa; ja katso, sen pitää tuleman alas Edomin päälle ja kirotun kansan päälle, sitä rankaisemaan.

ellauri411.html on line 451: Tahdon olla juovuksissa aina sekä maanantaina,
ellauri411.html on line 459: Tahdon olla juovuksissa aina sekä maanantaina,
ellauri411.html on line 468: Tahdon olla juovuksissa aina sekä maanantaina,
ellauri433.html on line 295: Kun saavuttiin mestauspaikalle oli sitä ympäröimässä venäläinen sotilasjoukko. Sidottuna, kuunnellen hartaasti niitä sanoja, joita hetkeksikään hänen rinnaltaan väistymätön nuori pappi hänelle kuiskasi, luovutettiin hänet venäläisten pyövelien käsiin. Ne olivat venäläisiä sotilaita, jotka raaoin liikkein ja juovuksissa, tunteettomasti, eläimellisellä julmuudella, ryhtyivät Lukkarilaa hirttämään. Mistään välittämättä sovittivat he sinkkinuoran onnettoman teuraan kaulaan ja potkaisivat äkkiä telineen pois hänen jalkainsa alta. Venäläinen sortovalta, kaikki se, joka on meitä vuosisatoja sortanut ja hirttänyt, oli saanut uuden uhrin.
ellauri448.html on line 142: Herra Knox kokosi itsensä. "Miksi, mies, tämä, että vanhan Babylonin haureus ei ole vielä kuollut, vaan kuin käärme nostaa kuivan pään tomusta, jonka luulet murskanneen sen. Purra, käärme, Riikka Purra, sanon minä; sillä mitä pikemmin puret, sitä pikemmin tulee loppusi. Ettekö kuulleet, herrat, kuinka he murskasivat paljaspäisen papin Rimmonin temppelissä, itse kauhistuksen epäjumalan edessä, kaksi päivää sitten? En ylistä, en syytä; sanon, joka on juovuksissa, olkoon juovuksissa. Enempää ei minulle vielä sovi, sillä kaikki on vielä edessä. Pelkään tuomita etukäteen, pelkään loukata; vaeltakaamme varovasti, veljet, päivänkoittoon asti. Mutta muistan Daavidin, Israelin hallitsijan, kun hän toivoi vastoin toivoa eikä tiennyt varmasti, että hänen huutonsa nousisi Jumalan lua. Sillä en voi enempää kuin tuo valittu palvelija nähdäkseni valittujen luvun (144K) koostuvan nurjasta ja jäykkäniskaisesta sukupolvesta." Ei, vaan minä voin huutaa ääneen erämaassa, minä voin paasata, minä voin tarkkailla Jumalan vihan laskeutuvaa pilveä. Ja tämä olkoon minun rukoukseni teidän puolestanne ja vähän omastakin puolestani: Olkaa viisaita jne. ' Hän rukoili puhuessaan, vahvat silmänsä kohotettuina kattojen ylle – anova rukous, voitte sitä kutsua, johon ihmisten vastaus jyrisi ja vahvistui.
xxx/ellauri356.html on line 628: Luovun enemmistä Hölderlinin lainauksista vaikka sormet syyhyisivät, mutta hänen tekstiensä moniäänisyys seuraa minua aina. Ja sanon, että runoilijan Miksi (2 P:tä isoilla kirjaimilla) on kahden vuosisadan ajan väistynyt kirjoittamisen Miten (yleisessä merkityksessä, jonka nykyaika antaa sen kaikissa taiteissa): veneitä juovuksissa, aistien häiriintyminen, merkityksen ja järjettömyyden valaiseminen. Runollinen kirjoittaminen ei anna meille mitään perustaa, se vain herättää meidät rakentamaan uudelleen perustan, mukaan lukien valistuksen ja ihmisoikeuksien perusta. Se paljastaa meille sisäisten kokemusten multiversumeita (kuten kosmologit sanovat), joita se uudistaa loputtomasti. Joten, ihmisoikeuksien tehokkuus, joka johtaa singulariteettien kukoistukseen ja uskontojen yhteentörmäyksen lisäksi, olisiko runollinen kirjoittaminen jaettavien singulaariteettien kieli? Se on vetoni. On siis meidän tehtävämme ymmärtää paremmin runouden psykososiaalista dynamiikkaa ja ennen kaikkea rohkaista sen leviämistä modernin, erityisesti digitaalisen, tarjoamissa monissa muodoissa. Siitä tulee rohkea ja pitkäaikainen sitoumus. Mutta jos emme pysty siihen, transhumanismi on vain työkalu ihmislajin trivialisointiin ja automatisointiin.
11