ellauri020.html on line 256: Päästyään taas slaalaa Katrinka toipuu parissa viikossa, ei sentään entiselleen, vaan entistä kiinnostavammaxi persoonaxi, jossa on nyt arvaamatonta syvyyttä kuin Inarinjärvessä. Mikä ei tapa se vahvistaa, vaikka tappais vanhemmat. Tshekkoslovakian miehityxen innostamana Katrinka päättää voittaa v 1972 olympialaiset. Fuck politics. No ei. Sitä ei Camillakaan saa juoneen mahtumaan, Katrinka loikkaa sittenkin länteen kuten Iivana, joka nai sitä varten itävaltalaisen hiihdonopettajan. Tshekin mäkikotka alkaa muistuttaa Jaakon kotkaa, joka myös oli melkein olympiatasoa jossain lajissa, en muista missä, tennixessä vai penixessä, ja bylsi sekin USAn presidenttiä koulutyttönä. Hardworking jenkkikielenkäytössä tarkottaa ambitious, siis pyrkyri, kyynärpäilijä, kasan päälle tunkija.
ellauri025.html on line 965: Kun Monika vuonna 2002 heräsi mökillään aamulla, hän ei heti tarttunutkaan pulloon vaan puhelimeen. Hän soitti ystävälleen. Tämä huomasi heti, että kaikki ei ollut hyvin. Monika myönsi juoneensa äidin kuoleman takia.
ellauri045.html on line 707: Kauniimpi suomennos on Pentti Saarizan. Se oli Kristina-tädin miesystävä joskus 70-luvulla. Lisänimellä Riza. Sillä on aiheesta tekijäntietoa. Viimeisessä kokoelmassaan 80 vuotta täyttävä kirjailija puhuu jälleen paljon viinasta ja alkoholismista. Runokertoja kertoo ronskisti juoneensa pimeitä iltapäiviään matkojen päähän. Jo esikoiskokoelmassaan Pakenevat merkit (1965) Saaritsa sepitti viinapsalmeja, jotka saavat uutuuskokoelmassa jatkoa. Alkoholi tuottaa suuruudenhulluja kuvitelmia ja harhanäkyjä, kuten esimerkiksi runossa krysanteemista.
ellauri046.html on line 47: On säälittävä epähistoriallinen pukudraama alaikäsille millenniaaleille, Game of Thrones siikveli. Ällöjä 2000-luvun juippeja pukukohtauxissa ällöillä 2000-luvun elkeillä. Ihan epäaitoja puhekuplia ja sentimenttejä. Historiaa on muutettu niin että juoneen mahtuu kaikkia rotuja ja pystypanoa. Naiset on miesmäisempiä kuin miehet. Epsanjan kuningatar lähtee noin puolijoukkueen etunenässä käsikähmään hepan selässä Sierra Madren vuorilla kuin joku el Zorron Dona Carita. Muovisia digitoituja Westminstereitä. Halvan näköisiä kulisseja. Kummallista persu-mamu-brexitpelleilyä ylhäisaatelisten kesken. Pah koko Euroopan kuninkaalliset oli oikeesti kaikki vanhoja tuttuja ja lähisukulaisia. Neekereitä b-pääosissa ja mumslimeita et riittää jokaiselle jotakin. Oikeasti pikkupoika Harrystä oli tehty ello isoveljeä röyhkeämpi juippi joka leikkii miehekkäästi pyssyillä.
ellauri055.html on line 1137: Monismi ei kelvannut Vaakulle. Dualismia se olla pitää. Sillanpää tykkäs biologiasta ja monismista. Bergsoninkin persepää pani lusikkansa keitoxeen, Eino Kaila käärmeöljyn piirimyyjänä Suomessa 1910. Elämä ja aurinko 1916 sis. Eino Kailan syvähenkistä elämää juoneen päälleliimattuna. Iso Masa sanoi isoa Paulia puoskarixi. Ei tykännyt. Puoskari tulee sanasta bardskärare, parturi. Niillä oli verilautanen suoneniskijöiden ammattikuntamerkkinä.
ellauri065.html on line 363: Mitä jutun juoneen tulee, en ole kirjan luettuani oikeastaan sen viisaampi kuin aloittaessani. Perussuomalaisten ympärillä pyörivää poliittista suhmurointia, salaliittoja, maahanmuuttokriittisyyttä… kaikenlaista päivänpoliittista kiemuraa, hirveä määrä henkilöitä, yllättäviä tapahtumia, katkeilevaa, fragmentaarista juonenkuljetusta… melkoinen hässäkkä.
ellauri077.html on line 629: Ei tää Wallu musta nyt niin kauheen vaikeeta luettavaa ole, verrattuna esim. kommentoituihin antiikkisiin auktoreihin tai muihin tieteellisiin texteihin. Pahinta on se että Wallu hyppii asiasta toiseen, ei pysy aiheessa. Se onkin nykyviihteessä aivan maneeri. Oletetaan ettei kukaan jaxa kuulla samoista tyypeistä pitempään kuin 3min, sit siirrytään jo toiseen osajuoneen, ja sit taas takaisin. Musta se on vain ärsyttävää. Vielä ärsyttävämpää se oli Nipsulla, Juotikkaasta puhumattakaan. Ei se ole enää lukemista vaan jonkin vitun sanaristikon ratkaisua. Huono puoli tossa loikinnassa on, että 1 tärkeimmistä asioista, lukijan tunteellinen kiintyminen kehkään kirjan hahmoista kärsii tosi paljon.
ellauri083.html on line 59: Musta muuten näyttää että Wallu tekee samaa kuin mä: se upottaa tähän muka juonelliseen tiiliskiveen täsmällisiä muistumia omasta elämästä. Jotka ei välttämättä liity juoneen mitenkään.
ellauri096.html on line 749: SITTEN TAKAISIN kirjan perusjuoneen. Tapahtumien keskiössā on Konemetsãn ratsastustalli ja päähenkilönä 12-vuottas Anu, joka monen muun ikäisensă tapaan kuitenkin huomaa vierastavansa ystävlensä täydellistă hurahtamista hevosiin, mikä saa hānet vähäksi aikaa luopumaan koko harrastuksesta. Anu on ollut innokas lukija ja sattumalta hän tarttuu heppakirjallisuuteen kuuluvaan Asta Ikosen kirjaan Jutan unelmahevonen, joka siis on todella ilmestynyt kirja ja joka kansikuvaa myöden teilataan kerrassaan perusteellisesti. Anu paneutuu myös Ikosen muuhun tuotantoon, ja se saa saman kohtalon. Eikä tämäkään vielä rită. Anu selvittää myös kirjailija Ikosen taustaa, ja saa selville, että tämä on ajatuksiltaan lähellä uusoikeistoa, Niinpä rajun arvostelun kohteeksi päityy myos itse kirjailija. Samassa yhteydessä kerrotaan, että Anu oli jo 9-vuotiaana lukenut salanimellä Saku Kannas kirjoite tun teoksen Ktultahiekkaal, jonka todelliseksi kirjoittajaksi paljastui rikollisille poluille hairahtunut satakuntalaisen pikkukunnan kun nanjohtaja. Myös tälta osin arviot ovat tyrmääviä. (Hemmetti sano nyt minkä kunnan johtaja se oli! Varmasti tiedät. Loimaanko?) Tavalliselle lukijalle syntyy väistämättä mielikuva, etta kyseiset kirjat rusikoidaan enemmänkin silla perusteella, maliainen on olltut niiden kirjoittajat kuin millainen on ollut niiden sisältö. Puolustanatia millään tavoin ko. kirjoittajia on syytä kysyä, onko menettely perimmältään oikein? Onhan esimerkixi niin, että jopa lukuisien maailmankirjallisuuden huipputeosten kirjoittajat ovat olleet moraaliltaan ja käytöxeltään vähintään kyseenalaisia!
ellauri145.html on line 650: 15 Yleensä lasiin sylkenyt Nietzsche mainitsee 1870-luvun kirjeissään juoneensa grüner Veltliner -rypäleistä tehtyä viiniä. Negligé tarkoittanee tässä epämuodollista asua eikä naisten hepeniä.
ellauri153.html on line 615: Saul laati juonen Daavidin surmaamiseksi taistelussa, mutta juoni epäonnistui. Daavid voitti taistelun toisensa jälkeen, tappoi yhä enemmän porukoita, ja verenhimoiset tuppikulli apinat kunnioittivat häntä yhä enemmän. Seuraavaksi Saul yritti saada kaikki talouteensa kuuluvat, niin palvelijat kuin vanhimman poikaystävänsäkin, mukaan salajuoneen, jonka avulla Daavidista päästäisiin eroon. Jonatan on varmasti ollut valtavan pettynyt nähdessään, miten hänen isänsä vekotin toimi. (1. Samuelin kirja 18:25–30; 19:1.) Jonatan oli uskollinen poika mutta myös uskollinen ystävä. Kummalle hän nyt olisi uskollinen: pedofiili isälleen vai poikaystävälleen?
ellauri214.html on line 218: Lisää porukoita leivotaan juoneen jossain kirjan puolivälissä. (Gäsp.) Uusi lihaksikas mutta samalla älynystyräinen superpoliisinainen on kuolettavan ikävystyttävä. Hänellä oli sinä päivänä tiukat siniset farkut, jotka upposivat huulivakoon. Niinpä tietysti. Lispetin huulilla oli viisto hymy. Hakkerit ovat kunnon väkeä. Niinpä tietysti. Mikki haluaisi istahtaa teeveesohvalle, sillä tämä taistelu voitetaan joukkotiedostusvälineillä. Media nyt vain toimii näin.
xxx/ellauri252.html on line 453: Ralf Parlandin Hundpredikan voisi olla tähän juoneen dead giveaway, mut mulla ei ole sitä. Ralf oli Oscarin ja Henryn pikkubroidi. Sen poika Thomas opetti mulle kesäyliopistossa venättä. Tompan poika Mark on hirvee nahkatukka nazi, vaikka on jo kyllä miehen iässä.
13