ellauri001.html on line 2078: Pojat juoksivat notkein säärin yli pallokentän sen.

ellauri008.html on line 1475: Myötäjuoksijana Mara joutui sodan jälkeen jäähylle ja mielisairaalaan. No, siitä se sit toipu äkkiä, pääs vapaalle jalalle, ja seiskytluvulle tultaessa se oli taas aika guru. Halus katolisen hautauksen 76, kun mä tein lisurin. Jos vaikka siitä kuitenkin hyötyis jotain loppupeleissä.
ellauri008.html on line 1860: Lakkaisivat yrittämästä, juoksisivat

ellauri018.html on line 30: Sen huomasi kun tuli kesälomalle Bostonista Suomeen. Keskellä päivää oli toisen kadun puolen jalkakäytävillä varjoisaa. Joku pudotti kadulle suklaapatukan käärepaperin. Joku toinen poimi sen ja juoksi edellisen jälkeen: teiltä putos tämä. Eikä se edes ollut vittuilua.
ellauri025.html on line 885: Monika Fagerholm asui lapsuutensa Helsingin Puotilassa. Mäkin kävin siellä Hannu-Pekan kotona. Aika keskiluokkasta. Olihan siinä hienommat Marjaniemi ja Kallvik lähellä, niitä lienee kirjan muisteluissa mukana. Hänen isänsä oli koneenrakennuxen professori Nils-Erik Fagerholm (1928)ja äitinsä kirjastoamanuenssi Kristina Herrgård (1933). Nisseä 5v nuorempi, Botby gårdin kaunis Kristiina. Monika oli perheen kuopus ja kiltti tyttö. Isosisko Pia Annika (1959) on stashattu. Isän professorimatrikkelissa Monika on psykolog, isosiskosta ei ole mitään. Hän kirjoitti päiväkirjoja ja myöhemmin nuortenkirjoja. Muuna aikana hän juoksi lähimetsissä ja tapasi kavereitaan ympäri Itä-Helsinkiä.
ellauri030.html on line 716: Raamatussakin otetaan kylmä linja porteissa naureskelijoihin, profeetat vittuuntuivat yhtä lailla kuin filosofit. Kun lapset juoksi kaljupään Elisan perässä ja hihitti, karhut hoitelivat lapset hengiltä Elisan puolesta. Jumala nauraa raamatussa vaan pahansuovasti.
ellauri051.html on line 786: 210 The beards of the young men glisten'd with wet, it ran from their long hair, 210 Nuorten miesten parta kiilsi märältä, se juoksi heidän pitkistä hiuksistaan,
ellauri061.html on line 1630: Seijan mielestä mä oon puun takaa huutaja ja pakoonjuoksija. Se toivoo että Pirkko ja Calle tukistais mua mun blondista tukasta. Mut ei ne pysty enää muuta kuin tuhahtelemaan. Ehkä siziellä rajan toisella puolella, Muurmanskissa tai Haaparannalla.
ellauri082.html on line 419: Valtavan suuri jänis kerran loikki salamannopeasti maantien poikki. Pikkuinen poika hämmästyi, aivan kerrassaan ällistyi. Pikkupoika juoksi jäniksen perään, meinasi sattua piikkilankakerään. Hyppi ja pomppi pitkä matkan, jänikselle huusi: "vieläkö jatkan". Jänis kuitenkin silloin seisahti, odotti poikaa ja lausahti: "
ellauri082.html on line 420: Oletkos sä nähnyt takaa-ajajaa, joka ajaa takaa pakoonjuoksijaa?" -" Ei ole näkynyt", poika vastasi, siellä vain miehet kuormaa lastasi. Silloin mies otti repun selästään, pullakahvit tarjos matkaeväistään. Poika vähän ihmetteli moista jänistä, aikoikin siltä sentään jotain kysäistä. Silloin kaatui vähän kahvia, jänis korjas pöydänaluspahvia. Jänis sanoi pojalle: "Älä kanna kaunaa, mennään katsomaan onko täällä saunaa". Sauna oli yhdessä mäenrinteessä, siellä oli saavi kiukaan eessä.
ellauri098.html on line 218: Kun Simson tuotiin kehiin, filistealaiset juoksivat riemusta huutaen katsomaan häntä. Silloin Herran henki valtasi hänet. Köydet, jotka olivat hänen käsivarsiensa ympärillä, katkesivat kuin pellavalangat tulessa, ja siteet kirposivat hänen käsistään. 15 Hän huomasi aasin ehjän leukaluun, otti sen maasta ja löi sillä tuhat miestä.
ellauri105.html on line 317: 30. Näin sinulle tehdään sentähden, että uskottomana juoksit pakanain perässä, että saastutit itsesi heidän kivijumalillansa.

ellauri108.html on line 345: 22»Olen ansassa», Susanna parahti. »Jos suostun, hankin itselleni kuolemantuomion, ja jos en suostu, olen teidän armoillanne. 23Parempi minun on kieltäytyä ja jäädä teidän valtaanne kuin tehdä syntiä Herran edessä.» 24Hän huusi kovalla äänellä, mutta niin huusivat myös nuo kaksi vanhinta, 25ja toinen heistä juoksi avaamaan puutarhan portin. 26Kun puutarhasta kuului huutoa, talon väki ryntäsi sivuporteista katsomaan, mitä Susannalle oli sattunut. 27Vanhimmat esittivät tarinansa, ja palvelijat tyrmistyivät ja häpesivät emäntänsä puolesta, sillä hänestä ei koskaan ollut puhuttu mitään sellaista.
ellauri117.html on line 426: Kun Scott seuraavana päivänä oli syömässä suklaapatukkaa ja tekemässä merkintöjä uusimpaan Princeton Alumni Weeklyyn, Graham näki hänen yhtäkkiä hyppäävän nojatuolistaan, tarttuvan uuninreunukseen, haukkovan henkeään ja sitten kaatuvan lattialle. Graham juoksi hakemaan apua isännöitsijältä. Kun he astuivat sisään asuntoon ja yrittivät auttaa Scottia, isännöitsijä totesi: "Hän taitaa olla kuollut." Fitzgerald kuoli sydänkohtaukseen.
ellauri135.html on line 511: Mikä nyt juoksi mieleheni? Hvarken vet jag eller kan jag
ellauri141.html on line 49: Horatiuksen nuoruudessa Rooman valtakuntaa piinasivat poliitikkojen valtakamppailut, salamurhat ja sisällissodat. Horatiuskin osallistui sisällissotaan, mutta häviäjän eli Brutuksen puolella. Hänen oli onnistunut nousta päällikön asemaan ja hänen oli tarkoitus osallistua Filippoin taisteluun. Taistelun alkaessa hän kuitenkin heitti kilpensä ja aseensa maahan ja juoksi pakoon.
ellauri144.html on line 518: Vuosi sen jälkeen, kun suku oli kieltänyt Renén äidin avioliiton, juoksijasetä Aabraham Tokazierin voitto Helsingin Stadionilla hylättiin. Ensin siis kiellettiin juutalaiselta avioliitto kristityn kanssa ja perään juutalaiselta kiellettiin kristityn voittaminen, suorastaan surullisen ironista, Hillel-serkku hymähtää. Hillel ja Rane saivat kuulla toisistaan vasta ukkeleina. Puhumattakaan siitä että meikäläiset mestauttivat ihan syystä vaan yhden (1) miehen joka oli vielä meikäläisiä, ja 2000v myöhemmin Hitler kaasutti 6M meikäläistä kostotoimena. Kohtalon ivaa, eikä edes salaivaa, kuten huomauttaa Phil Rothin vakuutusmyyjäisä.
ellauri160.html on line 765: Ja niin pitkältä kuin vettä juoksi,
ellauri162.html on line 671: Hallitus piti minua ilmeisesti silmällä sillä äkisti sain käskyn ilmoittautua kutsunnoissa. Tiesin täsmällisesti mitä se merkitsi: minun olisi vietettävä kaksi tai kolme vuotta maalaisten joukossa, kaikenkarvaisten kovanaamojen ja hurjimusten kanssa, lukemiseen ja kirjoittamiseen ei jäisi aikaa, joka päivä lukemattomia loukkauksia ja kaikki jotta voisin muutaman vuoden kuluttua antaa henkeni isänmaalle. Mutta onko juutalaisilla isänmaata? Noin kymmenen yksi toista vuotta sitten veljeni Joshua oli saanut samanlaisen vaatimuksen uhrata henkensä isänmaansa Venäjän puolesta. Siinä välissä Puolasta oli tullut Saksan osa ja hän oli vähällä joutua palvelemaan saksalaista isanmaata. Tässä minun on oltava suora ja sanottava että vaikka Puola olisi ollut juutalainen kansakunta, minulla ei olisi ollut pienintäkään tarvetta tulla sotilaaksi. Minulle kasarmi merkitsi huomattavasti kovempaa rangaistusta kuin vankila. Juokseminen, hyppiminen, marssiminen ja ampumi nen olisi minulle sietämätön kärsimys ja vielä pahempaa olisi ihmisten joukossa oleminen. Aivan samalla tavalla kuin toiset vaativat jatkuvasti seuraa minä tarvitsin yksinäisyyttä. Koko maailmankuvani edellytti eristymistä, lupaa ja etuoikeutta pysyä erillään muista, aikaa jatkaa tutkailujani ja vaalia kallisarvoista vastarannan kiiskeyttäni. Vasemmistolehdistä ja kirjailijaklubin kommunistien ja heidän myötäjuoksijoittensa kuuntelemisesta tiesin että vasemmistolaisuus halusi poistaa yksityisyyden lopullisesti ja luoda sen sijaan täydellisen yhteisyyden ja yhteisomistuksen He puhuivat koko ajan ällöistä massoista, mutta minun luonteeni vaati vapautta olla yksin niin pitkään ja niin usein kuin halusin. Hederin käyminen päivästä toiseen oli minulle taakka enkä liioin jaksanut ješivaa. En usko että olisin jaksanut kauan yliopistossa. Olisin voinut olla räätäli tai yxin verstaassaan työskentelevä suutari, mutta kuollaksenikaan en olisi voinut työskennellä tehtaassa. On tarpeen lisätä, että vaikka minulla oli vahva veto rakkauteen ja sukupuolisuuteen, olin pysynyt sairaalloisen kainona. Mutta ai että panetti siltikin aivan hemona .
ellauri194.html on line 95: Vuonna 1928 Averyn vastaperustettu yhdistys teki ensimmäisen julkisuustempauksensa: maratonkilpailun Los Angelesista New York Cityyn. Kilpailun reitti Los Angelesista Chicagoon oli Route 66. Tempaus onnistui: useat julkisuuden henkilöt, kuten Will Rogers (n.h.), tervehtivät juoksijoita reitin varrella. Hi guys. I'm tired. I thank Im gonna home now. Shit happens.
ellauri204.html on line 92: Tämän lupauksen saatuansa, pisti sammakko päänsä vetehen, sukelsi sinne alas ja palasi hetkisen kuluttua taas veden pinnalle, pitäen suussansa pallon, jonka se sitten heitti ruohikkohon. Kuninkaan-tytär vasta oli isoissaan, kun hän rakkaan leikki-kalunsa äkkäsi, sieppasi sen maasta ja juoksi sitten tiehensä. "Odota, odota," huusi sammakko, "ota minut mukaasi, minä en niin pääse juoksemaan, kuin sinä." Mutta mitäpä se tuosta hyötyi, että tarmonsa takaa "kuak kuak'iansa" laski! tyttö ei ottanut sitä kuullaksensa, vaan riensi kotia ja oli pian unohtanut sammakko paran, jonka taas täytyi köntiä alas kaivohonsa.
ellauri204.html on line 94: Seuraavana päivänä, kun tyttö kuninkaan ja kaiken hovi-väen seurassa istui pöydän ääressä, syöden kulta-taltrikiltaan, silloimpa joku tuli, "plitsis, platsis," portahia kömpien, ja ylös ehdittyään koputti se ovelle ja huusi: "kuninkaan-tytär nuorin, laske minut sisälle." Tämä juoksi katsomaan, ketä siellä, mutta kun hän oven aukaisi, istuipa tuossa sammakko. Silloin hän äkkiä oven sulki, meni taas istumaan pöydän äärehen ja oli aivan tuskissaan. Kuningas pian huomasi, mitenkä hänen tyttärensä sydäntä kovin tykytti, ja lausui: "lapsukaiseni, mitä pelkäät, onko oven takana ehkä joku jättiläinen, joka tahtoo sinut viedä mukahansa?" - "Eipä niinkään," tyttö vastasi, "ei siellä jättiläistä ole, vaan ompa sammakko ilkeä." - "Mitä sammakko sinusta tahtoo?" - "Voi rakas isäni, eilen, kun metsässä istuin kaivon vieressä leikittellen, putosi kulta-palloni vetehen. Koska tätä kovasti itkin, kävi sammakko palloa minulle noutamassa, ja lupasimpa sille, että se kumppanikseni pääsisi, koska se tuota kaikin mokomin vaati, mutta en hiukkaakaan aavistanut, että se saattaisi päästä pois vedestä. Nyt on se tuolla ulkona ja pyrkii tänne sisälle luokseni." Samassa ovea toistamiseen kolkutettiin ja ääni huusi:
ellauri241.html on line 193: An oath, and through the serpent´s ears it ran valan, ja käärmeen korvien läpi se juoksi.
ellauri241.html on line 228: To change; her elfin blood in madness ran, muuttua; hänen tonttuverensä hulluudessa juoksi,
ellauri241.html on line 622: There ran a stream of lamps straight on from wall to wall. Valaisimien virta juoksi suoraan seinästä seinään.
ellauri246.html on line 653: Joten juoksi taas pieneen ohtaan tuhannen kaaren kautta.

ellauri267.html on line 465: On pakko. Tiedän, että sinulla on, herrani; mutta kun ohjasin tätä nuorta vahvaa miestä, tuo vanha kipinä, joka ei ollut muuta kuin nahkaa ja luuta ja sen seurauksena erittäin ketterä, lipsahti sormieni läpi kuin ankerias, sillä hänestä ei ollut mitään kiinni, ja juoksi karkuun ostaa itselleen uuden mestarin.
ellauri275.html on line 248: Piilexi epäystävällisiltä silmiltä. Ja ilman kettinkiä juoksisit karkuun!
ellauri275.html on line 397: Missä tahansa muualla kuin työssä. Hän juoksi isänsä luo, mutta hän oli liikkumaton.
ellauri278.html on line 359: STALIN: Se on mahdotonta. He juoksivat karkuun.

ellauri279.html on line 151: Keskimmäinen poikani Aleksey, hän on 11-vuotias, kertoi nähneensä Danilan kävelevän nopeasti metsästä 3. syyskuuta ja koiramme juoksi hänen perässään. Aleksei kysyi, oliko hän nähnyt Pavelin ja Fjodorin, johon Danila ei vastannut ja vain nauroi. Hän oli pukeutunut itsekudottuihin housuihin ja mustaan ​​paitaan - Aleksei muisti tämän hyvin. Nämä housut ja paita löydettiin Sergei Sergeevich Morozovin luota etsinnässä.
ellauri279.html on line 184: Minulla ei silloin ollut aikaa järjestää pioneeriosastoa Gerasimovkaan, sen loi minun jälkeeni Zoya Kabina. Kerran toin punaisen kravatin Tavdasta, sidoin sen Paveliin, ja hän juoksi iloisena kotiin. Kotona hänen isänsä repäisi hänen solmionsa ja hakkasi häntä kamalasti. Kommuuni romahti, ja mieheni hakattiin puoliksi kuoliaaksi nyrkeillä. Ustinya Potupchik pelasti minut, hän varoitti, että Kulakanov ja hänen komppaniansa tapetaan. Joten luultavasti siitä lähtien, kun Pavlik Kulakanov alkoi vihata, hän liittyi ensimmäisenä pioneerien joukkoon, kun osasto järjestettiin.
ellauri281.html on line 358: STALIN: Se on mahdotonta. He juoksivat karkuun.

ellauri294.html on line 578: Mannix käsittelee tätä tutkimusta romaanin jälkikirjoituksessa. Puolustaakseen romaaniaan epätodennäköisyyssyytöksiltä hän kertoo havaintojaan villiketuista ja keskustelee muiden ihmisten tarinoista ketun käyttäytymisestä. Mitä tulee toimiin, joita Tod tekee pakottaessaan aktiin metsästyskoiria, hän kertoo sekä näkemästä villikettuja suorittamassa tällaisia tekoja, että muiden hänelle kertomia tarinoita, joita hän käytti joidenkin tarinan tapahtumien perustana. Hän esimerkiksi huomauttaa, että vaikka ihmiset ovat kertoneet hänelle, että ketut eivät todellakaan juokse lammas- tai karjalaumojen seassa jahtaamassa koirakoiria, hän itse katsoi heidän tekevän sitä makuuhuoneensa ikkunasta. Jos kettu juoksi junan raiteita pitkin junan lähestyessä, Mannix käytti tarinaa, jonka eräs metsästysmestari kertoi hänelle Whitford Salesin alueella – lähellä Thorndalea, Pennsylvaniassa.-jonka joutui lopettamaan metsästyksen alueella ketun takia, joka jatkuvasti tappoi takaa-ajokoiria Trentonin rajalla tällä menetelmällä.
ellauri310.html on line 357: Guiteau juoksi hotelliinsa hakemaan pistoolinsa ja palasi kirkkoon – mutta
ellauri313.html on line 127: Lapsena Kimmo Levä halusi linja-autonkuljettajaksi – Kansallisgallerian uusi pääjohtaja on pitkänmatkan juoksija ja museoammattilainen. Kimmo Levä on kotoisin Hyypän kylästä Kauhajoelta. Pullistelee hauiksia joita ei ole. Levä nauraa. Olisi mennyt linja-auton kuljettajaxi. Feidippideen ensimmäisen marathonin aikaan 490 eKr puuvillaiset t-paidat ja varrelliset tennissukat olivat vielä tavallinen näky. Mitä enemmän museossa on näyttelyitä sitä huonompi on bisnistulos. Nykyisin juoksuvaatteet ovat muovisempia.
ellauri322.html on line 321: Kullanruskeat lehtirypäleet on maalattu laikkuisesti, paksu impasto, toisin kuin tytön sileät hiukset ja iho; alemmat lehdet näyttävät lähes sienimäisiltä. Etualalla kasvaa suuria kasvien lehtiä, jotka houkuttelevat katsojaa tunnistamaan sen: minulla oli ajatus, että se voisi olla kirsikka, mutta yleensä, kuten täällä olevissa puutyypeissä, Wrightin öljymaalaukset eivät osoita kasvitieteellistä tarkkuutta. Tätä vastapäätä näkyy vain väreilevä virta: "Puun juurella juoksi pieni puro." Wright on seurannut Sternen kuvausta Yorickin kohtaamisesta tämän surullisen tytön kanssa. Valkoiset maaliviivat kiinnittävät huomion välkkyvään valoon vedessä. Kaukana pyörivää maata pehmentää usva, ja kaukainen tausta ulottuu horisonttiin harmaassa sumussa. Pieni alue vaaleaa taivasta yläpuolella antaa jonkin verran optimismia.
ellauri326.html on line 241: A: Tämä on erittäin suuri aihe. Tässä on kysymys siitä, mitä venäläinen kulttuuri on ja että polku Buchaan kulkee venäläisen kirjallisuuden kautta. (Buchasta löytyi venäläisten lähdettyä epälukuinen määrä vähävenäläissiviilien ruumiita, joiden aikaansaajista ei tullut sopua, eikä siitä oliko niitä alle komppania vaiko yli pataljoona.) Ei tietenkään pidä ottaa kirjaimellisesti sitä, että Dostojevskin luettuaan "venäläiset pojat" juoksivat ryöstämään, raiskaamaan ja tappamaan. Sinun on vain ymmärrettävä, mitä venäläinen kulttuuri on. Tämä on täysin vieras olento tässä uluksessa. (Ulus on heimoyhdistys, jolla on tietty alue, khaanin tai johtajan alainen Keski- ja Keski - Aasian kansojen keskuudessa, tai hallinnollis-alueyksikkö burjaattien, kalmykkien ja jakuutien keskuudessa, tai historia-asutus turkkilais-mongolialaisten kansojen leiri Uralilla ja Siperiassa.)
ellauri333.html on line 423: Maharaja Ranjit Singh kuuntelee Guru Granth Sahibia lausuttavan Kultaisessa temppelissä Amritsarissa. Harpreet Kaur Chandi, brittiläinen sikhi ja ensimmäinen nainen, joka on päässyt etelänavalle yksin ja ilman tukia. Sikhi Bob Singh Dhillon on ensimmäinen indokanadalainen miljardööri. Mastercardin toimitusjohtaja oli sikhi nimeltä Ajaypal Singh Banga. Urheilussa sikheihin kuuluu Englannin krikettipelaaja Monty Panesar ; entinen metrin juoksija Milkha Singh ; hänen poikansa, ammattigolfari Jeev Milkha Singh ; Intialainen painija ja näyttelijä Dara Singh ; entiset Intian jääkiekkojoukkueen kapteenit Sandeep Singh, Ajitpal Singh ja Balbir Singh Sr.; entinen intialainen krikettikapteeni Bishen Singh Bedi ; Harbhajan Singh, Intian menestynein krikettikeilaaja ; Yuvraj Singh, maailmancupin voittaja allrounder; Maninder Singh, maailmanmestaruuskilpailun voittaja; ja Navjot Singh Sidhu, entinen intialainen krikettipelaaja, josta tuli poliitikko.
ellauri348.html on line 258: Chinmoy tunnetaan Suomessa ehkä parhaiten Kansainvälisestä rauhanjuoksusta (World Harmony Run), jossa juoxukalja siirtyy juoksijalta toiselle ja maasta toiseen. Viestijuoksu on järjestetty kaikissa maanosissa, yli 130 maassa. Suomessa juoksu on järjestetty yhdeksän kertaa vuodesta 1987 lähtien. Tapahtuman suojelijoina Suomessa ovat olleet muun muassa rouva Tellervo Koivisto, ministeri Elisabeth Rehn, tohtori Pentti Arajärvi ja kansanedustaja Erkki Tuomioja. Suomessa Rauhanjuoksua ovat tukeneet valtioneuvos Harri Holkeri ja useana vuonna Suomen Urheiluliitto. Vuoden 1983 rauhannobelisti Lech Wałęsa on sanonut: Rauhanjuoksun reitti yhdistää kaikki maat yhdeksi, ikään kuin niiden rajoja ei olisi olemassa. Presidentti Putin on työskennellyt uutterasti sen puolesta, ettei Iso- ja Vähä-Venäjän rajaa olisi olemassa. Israel tekee samaan aikaan parhaansa poistaaxeen Filistean mailta joutavia rajapyykkejä. Joelta merelle miekalla piirrämme rajan.
ellauri353.html on line 81: Marko Tapper oli aktiivinen kilpaurheilussakin. Hän voitti muun muassa Saarijärven juhannuskisojen 10 000 metrin juoksun vuonna 1956, ennätyksensä 10 000 metrillä 32,36.0 hän juoksi Äänekosken murskaradalla, lisäksi hän voitti piirinmestaruuksia juoksussa, hiihdossa ja yhdistetyssä. Erityisen makea oli Tappereille Keski-Suomen maakuntaviestin voitto vuonna 1955. Saarijärven Pullistuksen joukkueessa hiihti kolme Tapperin veljestä; Marko ankkurina voittaen Jämsänkosken Ilveksen, jonka riveissä hiihti muun muassa kolme olympiavoittajaa - Urpo Korhonen, Tapio Mäkelä ja Veikko Hakulinen. Marko Tapper toi 14.7.1952 olympiasoihdun pakulla Saarijärven urheilukentälle, jossa soihtua kuljetti isä Vihtori Tapper, joka seuraavaksi luovutti soihdun veli Yrjö Tapperille. Täähän on vähän kuin Vilho Saarinen ja sen pojat Esa, Vekke ja Wesselin vasen etulokasuoja.
ellauri362.html on line 309: Jöns ei nähtävästi pidä liioin Joel Haahtelasta. Joel Haahtela on "Kristina Carlson -schabloonalla jokavuotismalliin julkaistu Martti Anhavan kristillismyönteinen sarjaromaanikonsepti joka 'uudistuu' ja samalla 'ironisoi' uudistumistaan, eräänlainen luterilaiseen juoksi jänö metsänrajaan versio Italo Calvinosta. Ehkä jopa norssi." Vankan uskonnollisen vakaumuksen omaava lääkäri Haahtela tutustui ortodoksisuuteen aluksi vaimonsa mukana ja mieltyi kokemaansa. Elämys syveni, kun häntä pyydettiin jumalanpalvelustekstien lukijaksi. Hänet vihittiin ensin lukijaksi ja 2021 diakoniksi, joka on varsinaisen ortodoksisen pappeuden ensimmäinen porras. Haahtela käsittelee tuotannossaan kristinuskoa ja sen selittämättömiä asioita, mutta romaaneita voi lukea niin hengellisin kuin humanistisin silmin. Haahtela itse kertoo uskovansa ”selittämättömään, siihen että asioiden takana on jotain monimutkaista ja kaunista, toisin sanoen mystistä".
ellauri365.html on line 65: ja suuret valot juoksivat nurmikon poikki. Et de grandes clartés couraient sur le gazon.
ellauri365.html on line 119: Niinpä hän juoksi vaeltelevana ja omituisena, Alors elle courut, vagabonde et fantasque,
ellauri378.html on line 458: "Lambeth Walk - Nazi Style", parodia propagandaelokuvasta Triumph of The Will, joka näyttää saksalaissotilaat ilmeisesti hanhiaskeleita Lambeth Walkille. Kerrotaan, että Joseph Goebbels oli niin raivoissaan nähtyään sen, että hän juoksi ulos huoneestaan ​​potkimalla tuoleja ja huutaen kirosanoja.
ellauri382.html on line 266: Joulukuussa 1943 tai tammikuussa 1944 Portnova lähetettiin takaisin Oboliin soluttautumaan varuskuntaan, selvittämään syyt viimeaikaisiin Young Avengers -epäonnistumisiin, sitten paikantamaan ja ottamaan yhteyttä jäljellä oleviin jäseniin. Hänet saatiin nopeasti kiinni. Raportit hänen pakenemisestaan ​​vaihtelevat. Yksi on se, että Gestapon kuulustelun aikana Gorianyn kylässä hän otti tutkijan pistoolin pöydältä, sitten ampui ja tappoi hänet. Kun kaksi saksalaista sotilasta astui sisään kuultuaan laukaukset, hän ampui myös heidät. Sitten hän yritti paeta rakennuksesta ja juoksi metsään, missä hänet jäi kiinni joen rannalta.
ellauri402.html on line 500:

— Kahdesti on A. Cunninhamin rohdoskauppa viime kahden viikon ajalla rosvottu liike-apulaisen Edgar E. BrownIn ollessa yksinään kaupassa. Ensi kerralla kolme rosvoa vei kassareklsteristä $50, toisella kertaa kaksi rosvoa hyötyi $70. Mutta nyt oli liikkeen isännöitsijä David M. Pieree aset­tunut revolveri kourassa vahtiin erääseen pimeään nurkkaan siltä varalta, jos rosvoja taas tulisi. Ja tulikin kolme asestettua neekeriä, jotka komensivat Brownin nosta­maan kätensä ylös. Brown totteli, mutta silloin alkoi Pieree kätköpaikastaan ampua rosvoja. Yksi niistä kellahti, kuolettavasti haavotettuna. Hänen kumppaninsa juoksivat säikähtyneinä pakoon, mutta ovella mennessään tointuivat sen verran, että ampuivat lähtölau­kaukset Brownia kohden. Yksi luoti sattui hänen leukaansa, särkien leukaluun. Hänen tilansa on arveluttava.
ellauri411.html on line 283: Itse asiassa kristittyjen Paavalin tarinankertojien mytologia saavutti huippunsa Pyhän Hieronymuksen, kirkon kirjallisuuden valovoiman (Raamatun kääntäjä latinalaiseen Vulgataan) kanssa 400 -luvun  lopulla, joka kertoo meille: Kun roomalaiset mestasivat Paavalin Rooman ulkopuolella, viillosta virtasi maitoa veren sijaan. Lisäksi hän kaatui pää alaspäin ja teki kaksi hyppyä maahan ja jokaisesta kolmesta osumapisteestä juoksi vesilähde. Eli puolen metrin etäisyydellä virtasi kolme erilaista vesilähdettä (miksi täydellisesti katkaistu pää pomppii maahan). Siten kirkon "valaisin" Hieronymus osoitti jälleen kerran typeryytensä ja muodon puutteensa! Joten vaikka Jerome kertoo meille tätä hölynpölyä, emme tiedä Paavalin tarkkaa kuolinvuotta, mutta useat inspiraatiot sijoittavat sen vuoden 64 jKr. (yleinen aikakausi) ja 68 jKr. Mitä tulee hänen syntymävuoteensa, sitä ei edes mainita, eikä sitä mainita missään, paitsi ehkä karkea arvaus. Joten jopa näissä kohdissa meiltä puuttuu historiallista tietoa. Kai se oli  lähes Jessen ikätoveri, pallero kun Jeesus oli taapero.
ellauri412.html on line 376: – Puolet siitä poltin tulisijassa, hiilloksella paistoin leipää, paistoin lihaa ja söin. Ja sen rippeistä minä tein tuollaisen iljetyksen! Puupölkkyäkö tässä pitäisi kumartaa? Tyhjän perässä juoksijat! Paljon parempi tällänen täysin kuvitteellinen jumala kuin minä. Ei tarvi sanoa: – Petosta! Minun käteni pitää kiinni tyhjästä! Kun ei ole mistä nyhjästä.
ellauri424.html on line 253: Mummo kuoli. Äiti juoksi paikalle, alkoi heti itkeä ja sulki mummon silmät. Piti soittaa ambulanssi... Se tuli kyllä pian, mutta lääkäri vaati äidiltä maksua kuolintodistuksesta ja siitä että he veisivät mummon ruumishuoneelle: "Mitä te luulitte? Nythän on markkinatalous!" Meillä ei ollut kotona yhtään rahaa... Aiti oli silloin irtisanottu töistä, hän oli jo kaksi kuukautta hakenut työtä, mutta joka paikassa, josta oli ilmoitettu, oli jo jono. Äiti oli valmistunut teknillisestä korkeakoulusta erinomaisin arvosanoin. Ei ollut puhettakaan, että hän olisi saanut koulutuksensa mukaista työtä korkeakoulun päättäneet pestautuivat myyjiksi ja astianpesijöiksi. Siivoamaan toimistoja. Kaikki oli muuttunut toiseksi... En tuntenut kadulla ihmisiä, oli kuin kaikki olisivat vaihtaneet johonkin harmaisiin vaatteisiin. Mitään värikästä ei näkynyt. Niin minä sen muistan... "Tämä on kaikki sen sinun Jeltsinisi syytä... sinun
ellauri432.html on line 412: Kexeliäät ryssän mosatrampparit rakensivat korsun jäälle toverien jäätyneistä ruumiista. Noin 50 metrin päässä meistä oikealla juoksi miinaan 1. pataljoonan komentaja Burmistrenko, hänen avukseen kiiruhti neloskomppanian politrukki V. Mahina. Burmistrenko oli elossa, mutta hänen valkoinen puoliturkkinsa oli revennyt monista kohdista, ja pataljoonankomentaja näytti vanhalta lampaalta, jolta karvanlähtö on kesken.
ellauri434.html on line 403: Tatu poika luki osaksi kotona tädin johdolla, osaksi kävi Oulun koulua ja juoksi kesät sievän Hietasaaren kedoilla. Hänen lapsuudenhuveistaan oli mieluisimpia leikkiä pelastusarmeijaa. Kattilankansia yhteen rämisyttäen ja laulaen kaikuvalla äänellä mainitun järjestön marssia hän kulki ympäri Hietasaaren huvilateitä. Hänen rakkautensa kaikkeen juhlavaan ja hiukan pompöösiin ilmeni jo näissä leikeissä.
ellauri447.html on line 401: Yleensä rakastan Leon Urisin teoksia, joten kun näin tämän kirjastossa, lisäsin sen innokkaasti pinooni ja juoksin kotiin lukemaan sitä. Ehkä se johtuu äitiydestäni ja siitä, että yritän juurruttaa lapsiini oikeudenmukaisuuden tunnetta; ehkä se johtuu siitä, että olen Raamattuvyöhykkeen juutalainen ja ylitietoinen siitä, miten esitän itseni ja näkökulmani, jotta en loukkaa tai vieraannuta ketään. Huomasin laskevani kirjan käsistäni noin neljänneksen kohdalla, koska en enää kestänyt sitä omahyväistä "juutalaiset ovat aina ylivertaisia, arabit ovat aina tietämättömiä, jotka tarvitsevat juutalaisten apua edes hengittämiseen" -säveltämistä.
ellauri453.html on line 262: Too true! This is no conspiracy theory, this is precisely as it is. Äsken nähty britti-aussie "sarja" No Escape oli siitä hyvä todiste. Tarpeeton narratiivi huvipurrella retkuvista tatskoilla rumennetuista joutavista ketkuista, joista joka iikka (ehkä vähiten token neekeri ja sakemanni jotka oli yxinomaan tyhmiä) oli moraalittomia paskoja. Kaikki poliisitkin oli on the take. Koko konkkaronkka juoksi rahan perässä huutaen "apus minä". Eikä tää ollut mikään poikkeus, just tollasia ne on kaikki. Tollasia länkkärit lutkuttavat joka päivä unexien omakohtaisesta lottovoitosta.
ellauri461.html on line 79: Sentään juoksukirjailija Karo Hämäläinen, 49, juoksi maratonin alle kolmen tunnin apuna tekoäly ja ihmekengät, HS selvitti. Suomi ei tunnusta Palestiinaa, syynä tärkeä Israel-asekauppa. Onpa noloa olla suomipoika.
xxx/ellauri013.html on line 249: luotisateessakin juoksi pää kyyryssä.
xxx/ellauri104.html on line 929: Helpotus: Seuraavana päivänä opettaja katsoi paperia ja huusi ääni väristen: ’Nyt menen ilmiantamaan sinut poliisille. Katsotaan sitten, auttaako Jumalasi sinua!’ Tämän sanottuaan opettaja lähti koulun pihaan, hyppäsi pyöränsä satulaan ja polki tielle. Mutta hän ei päässyt pitkälle. Ajaessaan koulun portin ohi hän putosi yhtäkkiä pyöränsä päältä – hänen sydämensä pysähtyi ja hän kaatui kuolleena maahan. Lapset katselivat luokan ikkunasta ja näkivät tämän. He juoksivat ulos ja kerääntyivät järkyttyneinä opettajan ruumiin ympärille. Sitten yksi huusi kovalla äänellä ja toiset yhtyivät hänen huutoonsa: ’Jumala on ehdottomasti olemassa! Jumala on ehdottomasti olemassa!' Allah akbar! Allah akbar!”
xxx/ellauri114.html on line 434: Kolmannella perheellä oli iso kauppa Pariisissa ja äiti juoksi alennusmyynneissä, kun minä hoidin lasta kello 8-20 kuutena päivänä viikosta.
xxx/ellauri129.html on line 277: He palasivat puutarhatuoleihin. Eero puhui töistä. Hänen firmansa suunnitteli Piispanristille entisen panimon tiloihin kaupunkisota-areenaa, neliöitä olisi puolisentoistatuhatta, korkeutta niin paljon että sinne saisi upeita tasoeroja, vuokrasopimuksen ehdoista väännettiin yhä. Se saattaisi olla hänen viimeinen suurempi produktionsa. Laserhalli pyöri omillaan, avoimissa peleissä juoksi lapsia ja nuoria, jäsenillat olivat täynnä, ja tänäkin vuonna oli ollut hyvin synttäreitä, polttareita ja yritysporukoita, mutta värikuulapuolella oli tullut äkkipysähdys, niin järjestetyissä peleissä kuin kaupallakin. Oli aika miettiä tulevaisuutta. Hän täyttäisi vuoden päästä neljäkymmentä, pitäisi keksiä uusi suunta, hän ei vain vielä tiennyt mikä.
xxx/ellauri154.html on line 125: Kun 17 vuotta oli kulunut taistelussa entisen elämän muistojen kanssa, kiusaukset lakkasivat. Marialle oli tullut menopaussi. Maria sai viettää elämänsä 30 viimeistä vuotta syvässä rauhassa Jumalan armon ympäröimänä. Marian viimeisen elinvuoden alussa abba Zosima (4.4.) lähti Palestiinan luostareissa noudatetun tavan mukaan suuren paaston ajaksi sekuntikellon kanssa kilvoittelemaan yksin erämaahan. Paaston ollessa jo lopuillaan hän näki erämaassa auringon polttaman ihmisolennon, jonka olkapäille laskeutui vitivalkoinen tukka. Olento pakeni häntä, mutta Zosima juoksi hänen peräänsä pyytäen saada häneltä siunauksen. Kun Zosima pääsi kuulomatkan päähän, Maria kutsui häntä nimeltä, vaikka ei ollut koskaan tavannut häntä. Maria ilmoitti olevansa nainen ja pyysi häntä heittämään viittansa maahan, niin että hän voisi verhota itsensä sillä.
xxx/ellauri174.html on line 422: Ja hän juoksi kraanalle kahlaamaan itseään ja sitten pyyhkimään sormiaan salin seiniin. Ohjaustanko oli pehmentynyt. Lordi Ewald oli hiljaa, syvästi yllättynyt, kuolemaan asti inhottu ja mietteliäs.
xxx/ellauri177.html on line 97: Abbé Mouret oli lilja, jonka hyvä tuoksu hurmasi isäntänsä. Hän ei muistanut pahaa tekoa. Hän ei koskaan käyttänyt hyväkseen kävelyn ehdotonta vapautta, kun kaksi superintendenttia menivät juttelemaan naapuripapin kanssa, tupakoimaan aidan takana tai juoksivat juomaan olutta jonkun ystävän kanssa. Hän ei koskaan piilottanut romaaneja olkipatjansa alle eikä lukinnut anisettipulloja yöpöytänsä takaosaan. Pitkään aikaan hän ei ollut edes aavistanut häntä ympäröiviä syntejä, paaston aikana salakuljetettuja kanansiipiä ja kakkuja, palvelijoiden tuomia syyllisiä kirjeitä, iljettäviä, matalalla äänellä käytyjä keskusteluja pihan tietyissä nurkissa. Hän oli itkenyt katkerasti sinä päivänä, jolloin hän tajusi, että harvat hänen tovereistaan rakastivat Jumalaa hänen izensä takia. Iso ylläri.
xxx/ellauri177.html on line 238: Hän juoksi niin kauan kuin tyttö halusi, taputti jalkojaan jäljitellen kavioiden ääntä. Albiino napsautti kieltään, hän oli ottanut Sergein kaksi lettiä, joita hän veti kuin ohjia, heittääkseen hänet oikealle tai vasemmalle. "Tuolla, siellä olemme", hiän sanoi ja potki häntä poskelle. Hiän hyppäs maahan, kun hän hikoili, nojas puuta vasten hengästyxissä. Joten hiän nuhteli häntä, hiän uhkasi olla hoitamatta häntä, jos hän sairastuisi uudelleen. -- Joten jätä se! Se teki mulle kutaa, hän vastasi. Kun olen saanut kaikki voimani takaisin, razastat mulla koko aamun...
xxx/ellauri177.html on line 401: -- Tule tule! huudahti Albine. Hän halusi kouluttaa häntä. Mutta he eivät olleet kulkeneet kahtakymmentä askelta, kun he löysivät jälleen seinän. Joten he juoksivat hänen perässään paniikkiin. Se pysyi pimeänä, ilman viiltoa ulkopuolella. Sitten hän näytti yhtäkkiä niityn reunalla romahtavan. Rikkomus avasi valoikkunan viereiseen laaksoon. Sen on täytynyt olla se reikä, josta Albine oli eräänä päivänä puhunut, reikä, jonka hän sanoi tukahduttaneensa käyttämällä sipuleita ja kiviä (naiset!); siivet kulkivat hajallaan päissä kuin leikatut köydet, kivet heitettiin pois, reikä näytti suurennetun jonkun raivoisan käden toimesta.
xxx/ellauri177.html on line 637: Joten hän aloitti heidän kävelynsä uudelleen hänen kanssaan Paradoun neljään kulmaan. Hän muisti pienet hiukset, jotka lensivät hänen kaulalleen, kun tämä juoksi hänen eteensä. Hän tuoksui hyvälle, heilutti lämpimiä hameita, joiden kahina muistutti hyväilyä. Kun hän otti hänet paljain syliinsä, taipuisina kuin ruohokäärmeet, hän odotti näkevänsä hänet, niin laiha, käpertyvän hänen vartalonsa ympärille, nukahtavan sinne liimautuneena hänen ihoonsa. Se oli hän, joka käveli edellä. Hän johti hänet kiertävää polkua pitkin, jossa he viipyivät, jotta he eivät tulisi liian nopeasti. Hän antoi hänelle intohimon maata kohtaan. Hän oppi rakastamaan sitä katsomalla kuinka yrtit rakastavat toisiaan; pitkä hapuileva hellyys, jonka suuren ilon he olivat vihdoin yllättäneet eräänä iltana jättiläispuun alla, varjossa mehua hikoillen. Siellä he olivat tiensä päässä. Albine, heitettynä taaksepäin, kierrettynä hiuksiinsa, ojensi kätensä hänelle. Hän otti hänet halaukseen. Vai niin! ottaa se, ottaa se jälleen haltuunsa, tuntea sen kyljen tärisevän hedelmällisyydestä, tehdä elämästä elämää vain ruiskauttamalla siementä, olla Jumala!
xxx/ellauri177.html on line 696: -- Epäilemättä minäkin olen ollut surullinen. Olen edelleen melko kalpea, eikö? Kahdeksan päivää olin asunut siellä nurmikolla, josta löysit minut. Halusin vain yhden asian, nähdä sinun astuvan sisään tästä seinässä olevasta reiästä. Jokaisella äänellä nousin ylös, juoksin sinua vastaan. Ja se et ollut sinä, vaan tuuli kantoi lehtiä... Mutta tiesin erittäin hyvin, että sinä tulet. Olisin odottanut vuosia. Sitten hän kysyi häneltä: -- Rakastat minua yhä? "Kyllä", hän vastasi, "rakastan sinua edelleen." No sittenhän kaikki on kunnossa.
xxx/ellauri234.html on line 158: Koko aamupäivä käytiin kovaa tulitaistelua pienen puna-armeijan joukon ja suomalaisten rintaman taakse sijoitettujen varmistusjoukkojen välillä. Aibeutettuaan sekamelskan yhteyksissä ja tuntuvia tappioita varmistusjoukoille puna-armeijan joukko-osasto perääntyi metsään ja taisteli samalla lukumääräisesti ylivoimaisen vastustajan kanssa. Kun perääntyessämme ohitimme taistelualueen, tien kupeessa montussa makasi haavoittunut puna-armeijan sotilas. Hän oli ottanut paitansa pois ja sitonut sillä haavansa. Koska hänen toverinsa pakotettiin perääntymään, he joutuivat jättämään haavoittuneen jälkeensä. Silloin yksi varmistusjoukkojen rohkea sankari juoksi haavoittuneen luo ja ampui puolustuskyvytöntä venäläissotilasta päähän niin, että aivot valuivat maahan. Tämä oli karmea näky ja yksi esimerkki tuhansista vastaavanlaisista tapauksista, joissa ilmeni suursuomalaisten sotilaiden hillitsemätön verenhimo haavoittuneita vastustajia kohtaan. Iso-Paulikin kertoi kuinka sotakaverit veivät sotavangit saunan taaxe ja lasauttivat ilmat pois.
xxx/ellauri235.html on line 716: Yet oft before his infant eyes would run Silti usein ennen kuin hänen sukkansa silmät juoksivat
xxx/ellauri251.html on line 93: Atalante (m.kreik. Ἀταλάντη, Atalantē) oli kreikkalaisen mytologian sankaritar. Hän oli taitava metsästäjä ja erittäin nopea juoksija. Hän ui hyvin nopeasti. Atalante oli Meleagroksen rakastettu sekä jumalatar Artemiin suosikki. Hän halusi säilyä neitsyenä, mutta päätyi kuitenkin lopulta pukille ja siitä salonkileijonaksi.
xxx/ellauri251.html on line 114: Isä salli Atalanten palata kotiin. Isä oli heltynyt tyttären urotekojen vuoksi, ja hän antoi anteeksi sen, että lapsi oli syntyessään väärää sukupuolta. Nythän asia oli korjaantunut. Kosijoiden virta kuitenkin tuntui olevan ehtymätön, ja niin isä vaati että tyttären tulisi jättää neitsyyslupaus ja mennä naimisiin. Kieltäytyminen olisi voinut olla vaarallista. Siksi Atalante ei uhmannut isäänsä suoraan, vaan ehdotti juoksukilpailua, jonka voittajan kanssa hän avioituisi. Hävinneet hän surmaisi. Eri lähteiden mukaan Atalante antoi miespuoliselle vastustajalleen joko puolet etumatkaa tai tasoitusta käyttämällä itse juostessaan pikkuhousunsuojia. Niin tai näin, koska Atalante oli nopea juoksija, hän ehti surmata koko joukon sulhasehdokkaita.
xxx/ellauri252.html on line 268: Jeesuksen henki salpautui hetkeksi, ennen kuin hän puolittain juoksi ja puolittain hiipi talon taaxe.Talon katolle johtivat portaat, joten Jeesus kiipesi niitä äänettömästi ylös, pyhästyi ylimmälle askelmalle ja katsoi.
xxx/ellauri292.html on line 425: Höökiessään korottamaan Jeesusta alkukristityt juoksivat edestakaisin ja huusivat, kuinka hän sai sokeat näkemään ja teki tiettyjä muita samanlaisia ihmeitä. No mikäs ihme tuo nyt on sanoivat kateelliset pakanat, Apollonios Tyanalainen pystyi samaan.
xxx/ellauri292.html on line 521: Kas hän jatkaa juuri näillä sanoilla: "Joka on määrätty puuseppäksi, tulee sellaiseksi, vaikka hänet ruuvattaisiin ristille, ja se, joka on ennalta määrätty kantamaan pois palkinto juoksuista olympialaisissa, vie sen vaikka olisi jalaton; ja mies, jolle kohtalot ovat määränneet, että hänestä tulee merkittävä jousiampuja, ei jätä osaamatta pilkkaan, vaikka hän menettää näkönsä." Mutta jos, kuten sanot, mies, joka on määrätty juoksijaksi tai jousiampujaksi tai puusepäksi, ei voi välttää olemasta sellainen, niin varmasti myös, jos on määrätty, että mies on velho ja hänen luonteensa ollessa taikuri tai murhaaja ja jumalaton ja hylätty, tulkoon mikä tahtoo, hänen on pakko loppua olemalla sellainen henkilö.
xxx/ellauri296.html on line 452: Käännä teot toiseen suuntaan. Miten? Ihminen, jota pornografia veti puoleensa – kumartakoot hän silmänsä maata kohti; herjaus – opiskelkoot hän Tooraa. Jokaisella ruumiinosalla, jolla hän oli tottunut tekemään syntiä, totelkoot hän sillä ruumiinosalla käskyä… Kääntäkööt kikkelillä vaikka sivuja. Ihminen, jonka jalat juoksivat rikkomusta tekemään – juoskoot hän huolehtimaan käskystä. Ihminen, jonka suu puhui kapinallisuutta, puhukoot hän totuutta ja viisautta…
xxx/ellauri306.html on line 225: hänen tutkimusmatkansa, alkuperäiskansojen keskuudessa kokemastaan ​​sosiaalisesta noususta amerikkalaisena varhaisen nykyajan ihmisenä, jolle henkilökohtainen kunnia oli tärkeä arvo, että työelämän tekijänä, kauppiaana, joka osallistuu aikakauden kaupallisiin projekteihin. Radissonin elämää ja kirjoituksia on tulkittu monista eri näkökulmista. Monet ranskalaiset kanadalaiset 1900-luvulle asti hyväksyivät hänen ranskalaisten aikalaistensa tuomion, että hän oli Ranskan petturi. Coureur des bois ( ranska: [kuʁœʁ de bwɑ] ; l.  '"metsän juoksija"') tai coureur de bois ( ranska: [kuʁœʁ də bwɑ] ; monikko: coureurs de(s) bois ) oli itsenäinen yrittäjä Kanadalainen ranskalainen kauppias, joka matkusti Uudessa Ranskassa ja Pohjois-Amerikan sisäosissa, yleensä käydäkseen kauppaa ensimmäisen kansakunnan kansojen kanssa vaihtamalla erilaisia ​​eurooppalaisia ​​esineitä kuten lasihelmiä turkixiin ja turkista tappiin.
xxx/ellauri320.html on line 145: Adler kuoli äkillisesti Aberdeenissa Skotlannissa toukokuussa 1937 kolmen viikon vierailun aikana Aberdeenin yliopistossa. Kävellessään kadulla hänen nähtiin romahtavan ja makaavan liikkumattomana jalkakäytävällä. Kun mies juoksi hänen luokseen ja löysää hänen kaulustaan, Adler mutisi "Kurt", poikansa nimeä, ja kuoli. Arttu perkele. Ruumiinavauksessa selvisi, että hänen kuolemansa johtui sydänlihaksen rappeutumisesta.
xxx/ellauri380.html on line 279: Myös pienen lapsen tapaus on Dirlewangerin bravuureja. Hän otti sen naiselta, joka seisoi väkijoukossa kadulla. Hän nosti lapsen korkealle ja heitti sen sitten tuleen. Sitten hän ampui äidin. "Räjäytimme ovet. Lapset seisoivat aulassa ja portaissa. Paljon lapsia. Kaikki pienet kädet ylhäällä. Katsoimme heitä hetken, kunnes Dirlewanger juoksi sisään. Hän käski tappaa heidät kaikki. He ampuivat heitä ja sitten he kävelivät heidän ruumiinsa yli ja mursivat heidän pieniä päitään kiväärinperillä. Veri ja aivoaineet virtasivat alas portaita", kertoo eräs osanottaja. Vanhan testamentin tekniikka. Ciwiin wiscasimme lasten piscuiset päät.
xxx/ellauri385.html on line 309: Mary Lambin sairaus oli vakavampi kuin hänen veljensä, ja se johti hänet aggressiiviseksi kohtalokkaassa tilanteessa. Syyskuun 22. päivänä 1796 illallista valmistaessaan Mary suuttui apulaiselle, työnsi karkeasti pienen tytön pois tieltään ja työnsi hänet toiseen huoneeseen. Hänen äitinsä Elizabeth alkoi moittia häntä tästä, ja Maria sai ketjureaktion. Hän otti käsissään pitämänsä keittiökääntöveitsen, avasi sen ja lähestyi äitiään, joka istui. Mary, joka oli "väsynyt äärimmäisen hermostuneen kurjuuden tilaan, kun hän keskittyi käsityöhön päivällä ja äitiinsä öisin", sai akuutin manian ja puukotti äitiään pöytäveitsellä sydämeen. Calle juoksi taloon pian murhan jälkeen ja otti veitsen hellästi Maryn kädestä. Mary had a little lamb - but I ate it!
xxx/ellauri441.html on line 678: Hän jakoi ne kolmesataa miestä kolmeen joukkoon ja antoi heille kullekin käteen pasuunan ja tyhjän saviruukun, tulisoihtu ruukussa. Gideon sanoi sotilailleen, että heidän tuli toimia hänen perässään, kun hän puhaltaisi pasuunaan, hekin puhaltaisivat vihulaisten leirin ympärillä. He tulivat leirin ympärille, puhalsivat pasuunoihinsa ja huusivat yhteen ääneen, "Herran ja Gideonin puolesta!". Gideon ja hänen joukkonsa särkivät saviruukkunsa ja ottivat soihdun toiseen käteen ja pasuunan toiseen ja huusivat: "Herran ja Gideonin miekka!". He seisoivat paikallaan leirin ympärillä, mutta leirissä kaikki juoksivat sekaisin, kirkuivat ja pakenivat. Kun he puhalsivat noihin kolmeensataan pasuunaan, Herra käänsi toisen miekan toista vastaan leirissä ja leiri pakeni Beet-Sittaan asti Sereraan päin, Tabbatin luona olevan Aabel Mehtolan mökkirantaan saakka. Kaikki Efraimin miehet kutsuttiin koolle ja he valtasivat vedet aina Beet-Baaraan asti sekä Jordanin ja ottivat vangiksi kaksi midianilaisten ruhtinasta Oorebin ja Seebin ja surmasivat heidät. Sen pituinen se.
xxx/ellauri474.html on line 71: 8:26 Mutta Herran enkeli puhui Philippukselle ja sanoi: nouse ja mene lounaaseen päin, sitä tietä, joka Jerusalemista menee alas Gatsaan (Gaza), joka kylmillä on (autio). 8:27 Niin hän nousi ja meni. Ja katso, yksi Etiopian mies, Etiopian kuningattaren Kandasen (Candace) voimallinen kamaripalvelia, joka oli pantu kaiken hänen tavaransa päälle, se oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan, 8:28 Ja palasi sieltä, istuen vaunuissansa, ja luki Jesaias prophetaa. 8:29 Niin Henki sanoi Philippukselle: käy ja mene lähemmä tätä vaunua. 8:30 Niin Philippus juoksi lähemmä, ja kuuli hänen lukevan Jesaias prophetaa, ja sanoi: ymmärrätkös, mitäs luet? 8:31 Mutta hän sanoi: kuinka minä taidan ymmärtää, ellei joku minua johdata? Ja hän rukoili Philippusta, että hän tulis ja istuis hänen kanssansa. 8:32 Mutta se, mitä hän Raamatusta luki, oli tämä: hän on niinkuin lammas teuraaksi talutettu: ja niinkuin karitsa keritsiänsä edessä on ääneti, niin ei hänkään avannut suutansa, 8:33 Hänen nöyryydessänsä on hänen tuomionsa otettu pois, mutta kuka taitaa sanoa ulos hänen elämänsä pituuden? sillä hänen elämänsä otetaan pois maasta. 8:34 Niin kamaripalvelia vastasi Philippusta: minä rukoilen sinua, sanos: kenestä propheta näitä puhuu? itsestäänkö eli jostakin toisesta? 8:35 Niin Philippus avasi suunsa ja rupesi tästä kirjoituksesta hänelle saarnaamaan evankeliumia Jesuksesta. 8:36 Ja kuin he tiellä vaelsivat, tulivat he veden tykö, ja kamaripalvelia sanoi: katso, tässä on vesi: mikä estää minua kastamasta? 8:37 Mutta Philippus sanoi: jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi. 8:38 Niin hän käski seisahtaa vaunun; ja he astuivat molemmat veteen, Philippus ja kamaripalvelia, ja hän kasti hänen. 8:39 Mutta kuin he vedestä astuivat ylös, tempasi Herran Henki Philippuksen, ja ei kamaripalvelia häntä enään nähnyt, vaan meni iloiten tietänsä myöten. 8:40 Mutta Philippus löydettiin läpi märkänä Atsotissa, ja vaelsi ympäri ja saarnasi joka kaupungissa evankeliumia, siihenasti kuin hän tuli Kesareaan.
80