ellauri015.html on line 1178: Työkseen Levola on lopettanut kirjoittamista ja toiminut freelancetoimittajana Lukufiilis- ja Satakunnan työ -lehtiin. Hän kuuluu turkulaisen runokustantamo Savukeitaan hallitukseen. Ennen ensimmäistä omaa novellikokoelmaansa hänen kirjoituksiaan on julkaistu Nuoressa Voimassa sekä antologioissa Reviiri 98, Ryhmä 99 ja Arpi. Levola työskenteli toimittajana Turun Sanomien Treffi-liitteessä syksyyn 2009 asti. Levola harrastaa kirjallisuuden lisäksi kuvataiteita ja pinnoitteita.
ellauri018.html on line 703: Ibn Hishamin mukaan Muhammed suoritti itse 27 sotaretkeä ja lähetti 38 pienempää toisten alaisuudessa. Sota Mekkaa vastaan päättyi vuonna 630, jolloin Muhammed valtasi kaupungin kohtaamatta suurtakaan vastarintaa. Profeetta tuhosi kädenliikkellään mekkalaisten palvomien jumalien patsaat Kaaban ympärillä. Jäi vaan muslimien musta kivi, sittemmin sileäksi suudeltu. Muhammedin jäähyväissaarna on eräänlainen profeetan testamentti. Muhammedista kertova islamilainen perimätieto on lisääntynyt jatkuvasti. Vielä viime vuosinakin on julkaistu uusia versioita esimerkiksi jäähyväissaarnasta.
ellauri018.html on line 709: Koraani oli kirjana julkaistu 800-luvun alussa, mutta se on vaan Muhammed-meemien jäävuoren huippu. Koraanin ohella sharian toisena lähteenä oleva hadith-kirjallisuus sisältää Muhammedin elämäntapaa koskevia lyhyitä lausumia. Esimerkiksi Sahih al-Bukharin 2. kirjan 5. hadith kuuluu: Anas kertoi: Profeetta sanoi 'Kenelläkään teistä ei ole uskoa ennen kuin hän toivoo muslimiveljelleen samaa kuin itselleen'. Sisarista ei ole mainintaa. Vääräuskoisista dhimwiteistä tosi vähän väliä.
ellauri025.html on line 983: Juttu on julkaistu Kotiliedessä 10/2016
ellauri028.html on line 83: Matkakirjeitä Maasta (engl. Letters from the Earth) on Mark Twainin postuumisti julkaistu kirja ja sen nimikertomus. Vuonna 1962 julkaistun teoksen toimitti Bernard DeVoto. Valikoima teoksesta ilmestyi suomeksi Kristiina Kivivuoren suomennoksena 1963 Gummeruksen kustantamana. Tää paasaus koskee vaan sitä turinaa.
ellauri029.html on line 148: Kaikki kirjoittamasi esseet ovat julkisia ainakin Runk-akatemia-tasolla. Salaaminen vaatii, että neuvottelet ja sovit asiasta valmentajasi kanssa etukäteen. Laadullisesti heikko essee ei ole peruste salaamiselle. Ilman valmentajan kanssa sopimista salattuna julkaistu essee ei ole hyväksytty tapa toimia eikä oikeuta esseepisteiden hopsaukseen. Runk-akatemialla omista opeista, kopeista, nakeista ja nenäherneistä täytyy pystyä viestimään avoimesti. Kirjaa esseet myös HOPSiin esseepisteiden välilehdelle.
ellauri032.html on line 222: Eliot oli eräänlainen mid-atlantic Puovo Huovikko. Kaikessa tuotannossaan hän sekä tähdensi klassistina perinteen merkitystä että modernistina rikkoi vanhoja kaavoja. Eliot tunnetaan myös Kissojen kielen kompasanakirjassa (Old Possum´s Book of Practical Cats, 1939) julkaistuista lasten kissarunoistaan, jotka jatkoivat englantilaista nonsense-perinnettä. Ympyräsuinen ystäväni antoi ton kissakirjan mulle lahjaxi, mulla on se kai vielä laihojen runokirjojen hyllyssä Wilhon kirjakaapissa. Andrew Lloyd Webber loi vuonna 1981 runoista suositun musikaalin Cats. Ihan niinkuin Puovo Huovikon, Tompan maine luiskahti kun ukko ize saatiin laatikkoon.
ellauri032.html on line 295: Auta armias. Bramhallin kanssa käytyjen kiistojen lisäksi Hobbes osallistui toiseen väittelyyn julkaistuaan teoksensa De Corpore vuonna 1655. Matemaatikkoja kuten Wallisia vastaan Hobbes hävisi kädet selän takana. Sen prujauxet oli huonosti perusteltuja ja kiistanalaisia, siis yxinkertaisesti ihan täyttä paaaaskaa.
ellauri035.html on line 85: Antti Holma esittelee lukijoille neljä pähkähullua runoilijasuuruutta, jotka eivät koskaan päässeet mukaan Kauneimmat runot -kokoelmiin – hyvästä syystä. Ihmiselämän kauneus ja rujous vuorottelevat Reino Leinon tuotannossa, joka sisältää pääasiassa kansallisromanttista (jopa -sosialistista), mitallista runoutta. Sirsi Sunnas on tehnyt pitkän uran lastenrunouden parissa siitäkin huolimatta, että hänellä ei ole ollut omia lapsia oikeuden päätöksen jälkeen. Karin Toisiks-Parasken elämänmakuiset säkeet saavat rytminsä hänen itse kehittämästään tuntemattomasta lounaismurteesta. Modernisti Edith Södermalmin koko tuotanto on julkaistu pdf-tiedostoina.
ellauri040.html on line 248: Seitsemän veljestä julkaistiin ensin Novelli-kirjaston vihkosina. Ahlqvistin kritiikin jälkeen kustantaja keskeytti vihkojen myynnin. Syynä oli se, että Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden professori August Ahlqvist, joka oli teilannut kaikki Kiven aiemmatkin teokset, kirjoitti heti romaanin ilmestyttyä Finlands Allmänna Tidningissä julkaistun murhaavan arvostelun. Lukuisat ihmiset yhtyivät Ahlqvistin moitteisiin ilman, että kukaan olisi edes lukenut romaania.
ellauri040.html on line 350: Deleuze harjoitti filosofiaa yli 40 vuotta ja kirjoitti yli 20 teosta. Deleuzen keskeisiä teoksia ovat uuden Nietzsche-tulkinnan aloittanut Nietzsche ja filosofia (1962) sekä eron ja toiston filosofiaa käsitellyt Différence et répétition (1968). Toisto tyylikeinona. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat yhdessä psykoanalyytikko Félix Guattarin kanssa julkaistut Anti-Oidipus: Kapitalismi ja skitsofrenia (1972) ja Mille plateaux (1980). Mille mille mille mille grazie, tausendmal dankeschön.
ellauri041.html on line 44: Tšukovski sai filologian tohtorin oppiarvon vuonna 1957 ja Oxfordin yliopiston kirjallisuuden kunniatohtorin arvonimen vuonna 1962. Hänen teoksiaan on julkaistu miljoonien kappaleiden painoksina ja käännetty monille vieraille kielille. Tšukovskin lapsia olivat kirjailijat Lidija Tšukovskaja ja Nikolai Tšukovski.
ellauri045.html on line 519: Ei voi muuta kuin ihmetellä, että runoilija Hyvärinen suomentaa Jeseniä proosamaiseksi puuroksi. Ontuva riimi siellä täällä on pahempi kuin ei riimiä ollenkaan. Vain harvat Hyvärisen teelmistä toimivat runoina, osa ei ole juuri raakakäännöstä kummempia. Sanon minä, Ville Ropponen. Helsingissä asuva kirjailija-toimittaja ja kriitikko. Arvostelu on julkaistu myös Kritiikki II (kevät 2010) -lehdessä.
ellauri047.html on line 799: Ossianin laulut (The Works of Ossian) ovat kokoelma skotlantilaisen runoilijan James Macphersonin kirjoittamia, vuosina 1760–1765 englanniksi julkaistuja sankarirunoja. Macpherson väitti runojen olleen käännös hänen Skotlannin Ylämailta kokoamastaan, suullisena kansanperinteenä säilyneestä ikivanhasta gaelinkielisestä runoudesta, jonka alkuperäinen sepittäjä olisi ollut varhaiskeskiajalla elänyt Ossian-niminen bardi. Runot ruokkivat skottien kansallisuusaatetta ja saivat suuren suosion ympäri Eurooppaa siitä huolimatta, että niiden autenttisuudesta esitettiin alusta alkaen epäilyksiä. Ossianin laulut vaikuttivat merkittävästi varsinkin romantiikan kirjallisuuteen ja runouteen. Nykyisin niitä pidetään paljolti Macphersonin itsensä sepittäminä, vaikka hän lainasi niihin aiheita myös oikeasta kansanrunoudesta.
ellauri048.html on line 155: Vuonna 1941 Koskenniemi valittiin natsi-Saksan luoman Euroopan kirjailijaliiton varapuheenjohtajaksi Weimarin kirjailijapäivillä. Tämä kostautui Koskenniemelle Suomen irtauduttua aseveljeydestä Saksan kanssa. Hän selviytyi kunnialla sodan jälkeisistä saksalaisystävällisiin kohdistuneista vainoista, joita muun muassa runoilija ja toimittaja Viljo Kajava joutui pakenemaan Ruotsiin. Koskenniemi kuitenkin ajautui sivuun kulttuurivaikuttajan roolistaan. Tätä edesauttoi Raoul Palmgrenin vuonna 1947 julkaistu kirjoitus Hautakirjoitus Koskenniemelle, jonka mukaan hän oli ”venäläisen kulttuurin vihollinen ja Neuvostoliiton vastaisen shovinismin edustaja.”
ellauri049.html on line 213: Nuoressa Voimassa julkaistujen runojen ja partio-osaston illoissa ääneen lausuttujen tekstien merkitys oli Kailaan heikolle itsetunnolle elähdyttävä. Niinistön mukaan: ”Julkinen tunnustus aikana, jolloin nuorukainen alkoi tietoisesti aavistella mahdollisuuksiaan ja toisaalta välillä tunsi epätoivoista pelkoa ja riittämättömyyttä, toiveen ja todellisuuden heräävää ristiriitaa, oli merkittävä ponnin Uunon sisäiselle kehitykselle ja runon, luovan työn avulla tapahtuvalle kompensaatiopyrkimykselle.
ellauri050.html on line 765: Kyllä Ritva Ylönenkin teki parhaansa. Siltä ilmestyi 2019 Saiman elämäkerta Sydänten runoilija. Seuraavaa Saiman vapaamittaista runoa ei ollut julkaistu ennen sitä:
ellauri050.html on line 780: Vuosi 1932 oli Saimalle ainakin aluksi harvinaisen valoisa: hän pääsi ylioppilaaksi ja tapasi tulevan sulhasensa Jaakko Holman – hän siis oli se Laura Harmajan ankaralla kädellä editoimien päiväkirjojen julkaistujen versioiden salaperäinen ”J”. – Ritva Ylönen kuvaa ansiokkaasti Saiman ja Jaakon suhdetta, joka nykyajan mittapuiden mukaan oli kovasti viaton ja itse asiassa tuomittu epäonnistumaan, niin erilaisia osapuolet olivat: Saima oli intomielinen ja runollinen ja eroottisesti hehkuva, kun taas urheilua harrastava Jaakko piti jalkansa kovin paljon tiiviimmin maan kamaralla. Mutta Jaakko purki suhteen lopullisesti vasta vähän ennen Saiman kuolemaa, joten ilmeisesti jollain tavalla se palveli myös hänen tarpeitaan.
ellauri050.html on line 782: Verrattuna Kaarina Helakisan vuonna 1977 julkaistuun ja Saiman syntymän 100-vuotisjuhlavuonna uusintapainoksena ilmestyneeseen elämäkertaan, Saima Harmaja: Legenda jo eläessään, Ylönen hallitsee tehtävänsä huomattavasti paremmin ja kirjallisemmin.
ellauri050.html on line 913: Juttu on julkaistu alun perin Kotiliedessä 2/2018.
ellauri052.html on line 269: Vuoden 1713 lokakuussa Pope ilmoitti aloittavansa Homeroksen töiden kääntämisen englanniksi. Hänen kääntämänsä Ilias julkaistiin osissa vuosina 1715–1720 ja Odysseia vuosina 1725–1726. Jälkimmäisen kääntämiseen osallistuivat myös William Broome ja Elijah Fenton. Pope ansaitsi työstään noin 10 000 puntaa sekä kehuja työnsä tarkkuudesta – Thomas Tickellin samoihin aikoihin julkaistua Ilias-käännöstä pidettiin huomattavan heikkotasoisempana.
ellauri052.html on line 299: Vuonna 1795 Wordsworth tutustui runoilija Samuel Coleridgeen. Tämä tuttavuus johti hedelmälliseen yhteistyöhön, jonka tuloksena oli vuonna 1798 julkaistu runokokoelma Lyrical Ballads. Wordsworthin ja Coleridgen katsotaan aloittaneen tällä runokokoelmalla englantilaisen runouden romanttisen tyylisuuntauksen.
ellauri052.html on line 640: Krishnamurti keskusteli monien tiedemiesten, taiteilijoiden, poliitikkojen ja uskontotieteen edustajien kanssa. Fyysikko David Bohmin kanssa käytyjä dialogeja on julkaistu mm. kirjoissa Ajan päättyminen, Elämän kokonaisuus ja Oivalluskyky herää.
ellauri052.html on line 642: Krishnamurti kirjoitti kirjoja ja kiersi pitämässä julkisia puhetilaisuuksia eri puolilla maailmaa ja tavaten ihmisiä yksityisesti ja ryhminä kuolemaansa 1986 asti. Puhetilaisuudet kestivät yleensä vähän yli tunnin ja niitä oli puhesarjassa 4–10. Tilaisuudet on dokumentoitu tarkasti ääninauhoille ja videoille ja suuri osa niistä on julkaistu sellaisenaan. Krishnamurtin opetusta esitellään kymmenissä kirjoissa, joista 24 on suomennettu.
ellauri053.html on line 1154: Hänen uransa alkuaikojen työt olivat romanttisia ja fantasianomaisia, mitä kuvastaa hänen vuonna 1893 julkaistu kokoelmansa The Celtic Twilight (Oletko keltti ja annat suolaa). Keski-iässä hän siirtyi kohti kovempaa ja modernimpaa tyyliä, joihin hän sai innoitusta suhteestaan Ezra Poundiin ja osallistumisestaan Irlannin kansallismieliseen politiikkaan.
ellauri054.html on line 80: Comeniuksen didaktiset ansiot kuitenkin tunnustetaan. Kun Mennanderin omassa, opiskeluaikana julkaistussa väitöskirjassa kritisoidaan avoimesti Comeniuksen filosofiaa, on mahdollista, että tämä kriittisyys lisäsi varovaisuutta.
ellauri054.html on line 513: Browningin tunnetuimpien teostensa (sic) joukossa on 1860-luvun lopussa julkaistu The Ring and the Book, 21 000 riviä pitkä ylistyslaulu Barrett Browningille. No voi hemmetti. Jaakko Hintikka jää toisexi.
ellauri055.html on line 916: Sillinpää tuli 1930-luvun jälkipuoliskolla tunnetuksi oikeistoradikalismin ja diktaattorien vastustajana sekä kulttuuriliberaalina pohjoismaisen suuntauksen kannattajana. Sillinpää kirjoitti tällöin muun muassa 1938 Suomen Sosialidemokraatissa ilmestyneen Joulukirjeen diktaattoreille, jossa hän arvosteli voimakkaasti Hitleriä, Stalinia ja Mussolinia. Joulukirje diktaattoreille sisältyy myös Sillinpään teokseen Päivä korkeimmillaan. Samassa kokoelmassa on julkaistu myös hänen kirjoituksensa Hyi!, jossa hän tuomitsi kovin sanoin presidentti K. J. Ståhlbergin ja tämän puolison Ester Ståhlbergin kyydityksen vuonna 1930.
ellauri058.html on line 203: Pitäs lukea noi Musta huomio ja Inkerin romaani, jonka käsikirjoitus valmistui jo 1940-luvulla mutta jota ilmeisesti rähmälläänolosyistä ei julkaistu ennen kuin 2002.
ellauri058.html on line 206: Se oli vuosia Pekkasen ystävän ja tukijan Ester Kankkusen arkistossa. Olikohan Esterin kankkunen yhtä pyörähtelevä kuin Iita Kärpäsen? Sieltä käsikirjoituksen löysi kirjailija Matti Mäkelä. Mäkelä on kirjoittanut Pekkasen elämäkerran, joka on tänä (minä?) syksynä julkaistu nimellä Leveäharteinen ajattelija. Topi parka ajatteli päänsä puhki. Kotkan pojan selkäranka tuli läpi hatusta.
ellauri058.html on line 269: Hotakainen aloitti kirjailijanuransa 1980-luvun alussa runoudella. Hänen esikoisteoksensa on vuonna 1982 julkaistu runokirja Harmittavat takaiskut, joka on tunnelmaltaan, miljööltään sekä aiheiltaan hyvin suomalainen. Vuonna 1985 ilmestynyt teos Kuka pelkää mustaa miestä esittelee arkisia aiheita. Kirjojen teemoja ovat yksinäisyys ja rakkaus, mutta runojen perussävy ei ole pessimistinen tai surullinen, vaan lähinnä ironinen. Runokokoelmat Hot (1987) ja Runokirja (1988) ovat edellisiäkin vauhdikkaampia, arkisempia ja humoristisempia. Niissä on sama henki kuin hänen aikaisemmissa teoksissaan. Hotakaista on kutsuttu jo esikoiskokoelmastaan asti ”velmuksi kielipeluriksi”, joka käyttää paljon vertauksia ja sanaleikkejä ja vie niiden käytön pitkälle. lähde? Vuonna 1989 Hotakainen sai Runokirjasta Kalevi Jäntin palkinnon. Kielipelimies, sehän on kuin tämä paasaaja.
ellauri062.html on line 356: Sinänsä koko kuuluisa natsiponikirjailijan osio tuntui irralliselta kokoelmalta kirjailijan omia ajatuksia, joita hän ei saanut missään muualla julkaistua, joten hän änki sen poniromaaniinsa. Koko osiolla ei ole mitään merkitystä itse pääjuonen kanssa, joten on oletettava, että jatko-osassa se käsitellään. Samalla alkoholistin penistä kiihottaneitten sotilaitten kohtalo jää auki.
ellauri062.html on line 437: Kansallissosialismin ja okkultismin väliset väitetyt yhteydet ovat olleet keskustelun kohteena erityisesti 1960-luvun alusta lähtien, tosin ensimmäiset aihetta käsittelevät kirjoitukset julkaistiin Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa jo 1940-luvun alussa. Useiden dokumenttielokuvien ohella aiheesta on julkaistu lukuisia kirjoja, joista tunnetuimpia ovat Le Matin des Magiciens (1960) ja Trevor Ravenscroftin Pyhä keihäs (1972). Tätä kirjallisuutta on tutkinut historioitsija Nicholas Goodrick-Clarke teoksissaan The Modern Mythology of Nazi Occultism ja The Nazi Mysteries. Kansallissosialistien ja okkultismin yhteyttä korostava kirjallisuus muodostaa oman lajityyppinsä. Lajityypin toistuva piirre on väite, jonka mukaan natsit toimivat jonkinlaisen okkultistisen voiman tai salaseuran ohjauksessa.
ellauri062.html on line 482: Sisiliassa syntyneen Salvatore Quasimodon (1901-1968) runot sattuivat käsiini, kun etsin kirjastosta italialaista runokirjaa. Pian minulle selvisi, että runoilija on saanut kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1959, ja silti käsissäni oleva kokoelma on ainoa suomeksi julkaistu teos hänen säkeitään. Joitain yksittäisiä runoja on ilmeisesti julkaistu jossain antologiassa, ehkä useammassakin, sekä Parnassossa ainakin 1960-luvulla pian Nobelin myöntämisen jälkeen.
ellauri062.html on line 484: Ja äkkiä on ilta -teoksen runot on koottu suomennokseen useista italiaksi julkaistuista kokoelmista. Suomentaja Elli-Kaija Köngäs on kirjoittanut alkuun valaisevan johdannon Quasimodon runoilijakehityksestä. Hän jakaa runoilijan tuotannon kahteen jaksoon. Ennen toista maailmansotaa kirjoitettu tuotanto on yksilökeskeistä (minä), siitä esimerkkinä tuo alkuun kirjoittamani runo, josta koko suomenkielinen valikoima on saanut nimensä. Sodan jälkeen Quasimodon huomio kiinnittyi yhteiskuntaan (me), ehkä politisoituikin, sillä sota ja sen kauheudet muuttivat hänen käsitystään ihmisestä hiukka negatiivisexi.
ellauri062.html on line 691: :trollface: on vuonna 2008 julkaistu internet-trolleja ja internet-trollausta symbolisoiva rage comic -meemi. Se on yksi vanhimmista ja tunnetuimmista rage comic -kasvoista. Tämä versio on vähän Jaken näköinen:
ellauri063.html on line 308: Leck mich im Arsch (suom. Nuole minua perseestä, vastaa ilmaisua "haista paska") on Wolfgang Amadeus Mozartin säveltämä kuusiääninen kaanon B-duurissa. Kappaletta ei julkaistu säveltäjäneron elinaikana, mutta hänen vaimonsa Constanze Mozart luovutti sen leipzigiläiselle kustantamolle Breitkopf & Härtelille vuonna 1799. Kustantaja sensuroi kaanonia, muun muassa vaihtoi sen alkusanat muotoon "Laßt froh uns sein" (suom. Iloitkaamme). Ja kuule Jaska vielä 1 asia kuuntele nyt tarkasti: HAISTA PASKA!
ellauri064.html on line 63: Dale Breckenridge Carnegie (24. marraskuuta 1888 – 1. marraskuuta 1955) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja ihmissuhde- ja esiintymistaitojen kouluttaja. Carnegie kirjoitti lukuisia elämäntaito- ja itseopiskelukirjoja, joista tunnetuin lienee vuonna 1937 julkaistu Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa. How to stop worrying and start living. San Francisco taisi olla Home of the Golden Gate Worriers. Onx Dale joku ympyräsuun setä? Piippaskohan se? Jill Aldenin Uncle Chip oli sitten Tiku. Chippendalet oli muskelimasamiesyhtye joka sai nimensä samannäkösistä huonekaluista.
ellauri065.html on line 446: Seppälä toimi kustannustoimittajana vuonna 2008 julkaistussa Pori-kirjassa.
ellauri065.html on line 621: Henkien taistelu on Joel Lehtosen vuonna 1933 julkaistu romaani pulakauden ja kieltolain aikaisesta Suomesta. Teos on Lehtosen viimeinen romaani.
ellauri067.html on line 272: Lukijoiden ja kääntäjien avuksi on julkaistu muutamia selitysteoksia, kuten Steven C. Weisenburgerin A Gravity’s Rainbow Companion. Pitää olla näsäviisas burgeri seuraneitinä että tajuaa Tomin höpötyxiä. Mutta se on vanhanaikaista, nyt on https://pynchonwiki.com/ ja sen 7 muuta nettilähettä. Vastaisen varalle myös Wallacelle Loppumaton läppä -wiki. Kts. myös tätä.
ellauri067.html on line 279: Alkuun hän kirjoitti merirosvoromaaneja, sitten historiallisia jännityskertomuksia. Sue aloitti Ranskassa lehdissä julkaistujen jatkoromaanien perinteen. Hänen tunnetuin teoksensa on Vaeltava juutalainen (Le Juif errant), jossa hän hyödyntää Ahasveruksen tarinaa.
ellauri069.html on line 197: Pierre Teilhard de Chardin (1881–1955) oli ranskalainen jesuiittapappi, filosofi ja amatööripaleontologi. Teilhard de Chardinin harhaoppisia kirjoituksia on julkaistu postuumisti. Niissä hän pyrki yhdistämään antropologisen evoluutioajattelun ja kristillisen luomisajatuksen aika huonolla ratamenestyxellä. Chardin esitti ensimmäisenä ajatukset sekä noosfääristä (noosphère), ihmiskunnan yhteisestä tietoisuudesta että omegapisteestä. Mikä se nyt on? Onxe joku tollanen G-piste vai? Outo tapaus ihminen tää jesuiitta. Terveisiä rajan takaa täältä perseestä.
ellauri070.html on line 428: Foster sai ensimmäisen laulunsa julkaistuksi 17-vuotiaana, mutta piti lauluntekoa harrastuksenaan ja elätti itseään kirjanpitäjänä Ohion Cincinnatissä. Pian hän muutti takaisin Pittsburghiin ja alkoi päätoimiseksi lauluntekijäksi paikalliselle minstrel show -seurueelle. Tältä ajalta on peräisin valtaosa hänen tunnetuimmista sävelmistään. Foster kuoli New Yorkissa 37-vuotiaana.
ellauri072.html on line 381: Kirjoittaja: Mikko Myrskylä on tutkimusryhmän johtaja saksalaisessa väestötieteen Max Planck -instituutissa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 1/2011.
ellauri073.html on line 240: Atlantic-lehessä 2005 julkaistu “Host” on olevinaan kärpäsenä katossa -vilkaisu John Zieglerin elämään. Se on 10-divarin kulliservatiivi radioisäntä L.A:ssa. Juttu on pitkä, kiemurtava ja täynnä asiavirheitä: esim, Wallu väittää että Zieglerin silloinen kolleega Phil Hendrie käytti “mikkikäsittelyä” aikaansaadaxeen shoussa käyttämänsä tekoäänet, kun oli hyvin tiedossa että Hendrie vaan vaihtoi tavallisen mikin ja puhelimen välillä. Se on täynnä tyylitökeryyxiä, lähtien Wallun spastista viittauxista Ziegleriin “Mr. Z” tai puuroisiin virkkeisiin kuten tämä. Siis tarkoitin tämä:
ellauri074.html on line 287: Gallimard julkaisi Cioranin ensimmäisen ranskankielisen teoksen Hajoamisen käsikirjan (Précis de décomposition) vuonna 1949, ja teos herätti huomiota sekä sisältönsä että lyyrisen, hiotun kielensä ansiosta. Gallimard julkaisi myös suurimman osan Cioranin myöhemmistä teoksista. Cioran sai 1950 Hajoamisen käsikirjasta Ranskan valtion myöntämän arvostetun Rivarol-palkinnon, jonka hän sanoi ottaneensa vastaan, koska tarvitsi rahaa. Myöhemmin hän kieltäytyi kaikista hänelle myönnetyistä kirjallisuuspalkinnoista. Vuonna 1952 julkaistu Katkeruuden syllogismeja (Syllogismes de l'amertume) on Cioranin luetuimpia teoksia, ja sen ansiosta hänestä tuli tunnettu Ranskassa ja koko maailmassa etenkin sen jälkeen, kun se oli julkaistu pehmeäkantisena taskupainoksena. Cioranin kenties merkittävin teos on vuonna 1973 ilmestynyt De l'inconvénient d'être né ('Syntymisen harmillisuudesta'). Vuonna 1987 ilmestyi hänen viimeinen teoksensa Aveux et anathèmes ('Kirouksia ja tunnustuksia'). Suomeksi Cioranin teoksista ovat ilmestyneet Hajoamisen käsikirja ja Katkeruuden syllogismeja. Ne ovat suomentaja Peltosen mielestä ihan paskoja.
ellauri074.html on line 408: Joseph Joubert (7. huhtikuuta 1754 Montignac – 4. huhtikuuta 1824 Pariisi) oli ranskalainen moralisti ja esseisti, joka tunnetaan nykyään laajalti hänen kuolemansa jälkeen julkaistusta teoksesta Pensées.
ellauri077.html on line 133: ‘Loputon läppä’ julaistiin helmik. 1. pnä 1996. Siitä on siis neljännesvuosisata nyt. Sitä ennen kolme palaa romskusta oli julkaistu Harperin lehessä ja New Yorkerissa: 'Kuinka kiinnostuxeni peräreikäjärjestelmiin heräsi' 1993, 'Useita lintuja' 1994 ja 'Väli' 1995.
ellauri077.html on line 198: Loputtomassa läpässä on oleellisesti 3 juonta: Incandenzan perheen puuhat Tennisakatemiassa (tätä mä oon lukenut nyt 1 romskun verran, 245 sivua); Don Gatelyn ja muiden toipilaitten sekoilut Ennetin puolimatkankodissa (näitä on jo nähty, huoh kiitos vaan); ja filmin 'Loputon läppä' kvesti, jossa tähtinä on Remy Martin (se pyörätuolijäbä), ja Hugh/Helen Steeply (hirmu iso transu joka bylsii Orinia). Niiden suuhun Wallu panee syvälliset mietteensä. Ne on kuin jumala ja jeesus Miltonin Paradise Lostissa. Ekat 2 juonta ei liity mitenkään toisiinsa (miten niin? onhan siinä samoja henkilöitä, niiku et Orin bylsii sitä transua (Hal-Orin, haha, sanaleikki, joka osottaa että ne on Tävskytin kaxi puolta. The Halorin family name was found in the USA in 1880. Massachusetts had the highest population of Halorin families in 1880.) Mario on varmaan sit Amy, tai sit Super Mario, tai luultavimmin Wallu taas. Orin, Mario ja Hal on Tupu, Hupu ja Lupu, Wallukolmoset. Wallu kyllä vinkkaa että juonet yhtyvät kun romsku on jo loppunut. Varmaan siinä kustannustoimittajan poisleikkaamassa 300 sivussa. Kaikki 3 juonta liittyy temaattisesti: viihde, valinta ja stöpselöinti. Leffan 'Loputon läppä' filmas Wallun pappa Jim Incandenza, koittaessaan tehdä jotain niin pakottavaa että se pysäyttäisi Hal-pojan putoomisen solipsismin, ilottomuuden ja kuoleman sudenkuoppaan. Filmiä ei koskaan julkaistu ja se jäi kesken kun Jim teki ize seppukun sen loppusuoralla. Mutta romskun edetessä (SPOILERIVAROITUS!) lukijalle selviää että filmi oli löytynyt ja toimii ehkä terroristiaseena. (No sehän tuli selväxi jo tässä alkuosassa.) Leffa on tosiaankin niin "vitun pakottava" että se tekee kazojista zombieita, ne on kuin Lassi telkan edessä, töllöttävät vaan, eikä enää muuta tahdokaan. Loppuviimein, vinkkaa kertoja, Hal ja Gately jossain vaiheessa kaivaa kahteen pekkaan isä Jimin pään maasta eziessään filmiä. Filmin sisällöstä ei ole kunnon kuvausta. Jotain kohtauxia väläytellään, esim Joelle van Dynen jossa se "pyytää anteexi" kazojilta uudestaan ja uudestaan, sanoen ‘I’m so sorry. I’m so terribly sorry. I am so, so sorry. Please know how very, very, very sorry I am’ (939). Huh, onpas pitkällä. Tää on kyllä kertaalleen sanottu jo tässä alkupätkässä. Tämmönen anteexipyytely on kanssa saamaa markkinapaskaa kuin toi "luottamus", ilmaisexi pyydetään, kun luottokortti vingahtaa. Koko kirjasta (vaiko vaan filmistä) tulee 1 suuri anteexipyyntö, onxe sitten isältä pojalle vai päinvastoin, sama se. Ne ei koskaan pystyneet "keskustelemaan". Tää "We gotta talk" on kanssa yx jenkkitomppelius, hemmetti, mitä sitä varten pitää erixeen tilata vastaanotto tai merkata kalenteriaika, senkun riitelevät vaan. Niin mekin tehdään. Tää mun juttu, Barrett tunnustaa, kuuluu perinteiseen "elämä ja teos" genreen, Wallun romsku on "symbolistiteos" "kirjailijan sisällyttämisestä textiin". Wallu koittaa estää kokonaista sukupolvea uppoutumasta pelkkään viihteen kazeluun. Lukekaa kirjoja, ääliöt! Paxuja kirjoja! Mun kirjoja, ne on kaikista paxuimpia! Saatana! Kun tiili kolahtaa päähän nukahtaessa tulee pahoja kuhmuja. We apologize for the inconvenience.
ellauri082.html on line 220: Vuonna 1890 Frost alkoi opiskella Lawrencen high schoolissa, jossa hän innostui latinan ja kreikan kielistä. Siellä hän myös kirjoitti ensimmäisen julkaistun runonsa La Noche Triste ja tapasi tulevan vaimonsa Elinor Miriam Whiten (k. 1938). Naimisiin pariskunta meni 1895. Monenlaista työtä tehtyään Frost toimi maanviljelijänä, kunnes muutti perheineen Englantiin 1912 ja julkaisi siellä esikoiskokoelmansa A Boy's Will seuraavana vuonna. Yhdysvaltoihin Frost palasi 1915 ja toimi siellä opettajana useissa eri korkeakouluissa.
ellauri082.html on line 743: Näin taannoin julkaistun, Marilyn Mansonia käsittelevän tekstin vanavedessä kulkiessamme, ja edetessä tämän tutkimuksen tuloksissa, pääsemme pisteeseen jossa puolestaan voimme todeta kaikessa tässä hulluudessa olevan järkeä! Siis, järkeä siinä mielessä, kun pitäisimme naisen logiikkaa logiikkana.
ellauri092.html on line 414: Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Sakari Melanderin mielestä julkaistujen videoiden perusteella vaikutti melko selvältä, että poliisin voimakeinojen käyttö oli ylimitoitettua. Voimankäyttövälineitä olivat (taistelukaasun lisäxi) esimerkiksi patukka, poliisikoira, sumute, etälamautin ja ampuma-ase. Heikel käytti voimakeinoja rauhallisia mielenosoittajia vastaan, perusteli toimintaa ”mittavalla liikennehaitalla”, kiinniotetut vapautettu ja ruumiit viety pois kuin jenkkipäiväkodista. Tilanteesta aiheutui myöhästymisiä joukkoliikenteessä. Jumalauta täältä pesee ja linkoaa vaikka ilmavoimia, elokapina tai punakapina ihan sama.
ellauri093.html on line 900: Vähitellen Dolmenin porukat muuttivat Saxasta Englantiin. Viisas veto, ja ajoissa. Nazi-Saxassa juutalaislähetys ei oikein vetänyt. Kerronko minne ne voi lähettää, virnuili SS-mies. Dolmenista on aika vähän webissä, ei löydy juuri muuta kuin sen jenkeissä julkaistuja simppeleitä kirjoja tabernaakkelista. (Dickin tytär oli mennyt mimmoisiin jenkin kaa.) Lainataan nyt edes esipuhetta (passim):
ellauri094.html on line 203: Olen pitänyt esitelmiä yli tuhannen hengen kuulijakunnille Louvressa, Bagdadissa ja Helsingissä, ja Heurekassa vuonna 1995 järjestämäni näyttely “Ninive 612 eKr.” oli yksi tiedekeskuksen menestyksekkäimmistä ja keräsi yli 80000 katsojaa. Helsingin yliopistossa vuonna 1997 pidetty “Studia exotica – Kadonneet kulttuurit” -esitelmäsarja oli myös suuri yleisömenestys. YLEn Elävässä arkistossa julkaistua haastatteluihini perustuvaa 10-osaista “Muinaisen Assyrian suurvallan vaiheita” -sarjaa suosittelee 197 Facebook-fania. Helsingissä kesällä 2001 pidettyyn assyriologikongressiin osallistui lähes 300 tutkijaa ympäri maailmaa. Siellä julkistettu, sumerilaisen reseptin mukaan valmistettu Enkidu-olut toi minulle Sauli Niinistön jälkeen seuraavana Vuoden Vaahtopää -arvonimen, ja sumeriksi kääntämäni Blue suede shoes herätti Doctor Ammondtin tulkitsemana huomiota ympäri maailmaa.
ellauri096.html on line 501: Asta Ikonen ei ollut kuullut roolistaan Yli-Juonikkaan romaanissa ennen HS:n yhteydenottoa. Hän kummastelee sitä, miksi Yli-Juonikas on halunnut kirjoittaa hänestä ja hänen parikymmentä vuotta sitten julkaistusta nuortenkirjastaan.
ellauri101.html on line 672: Yhdysvaltalainen esseisti Susan Sontag liitti käsitteen camp populaarikulttuuriin vuonna 1964 julkaistussa esseessään Notes on ”Camp”. 1980-luvulla camp yleistyi kytkeytyen postmodernismiin.
ellauri102.html on line 368: Johtamisguru Tom Petersin tuorein idea (siis ysärillä) oli, että "Brändi olet sinä." Henkilön on brändinirvanaan päästäkseen luovuttava palkkatyöntekijän univormustaan. Jos aiomme menestyä uudessa taloudessa, meidän on tehtävä itsestämme brändi. Voimme odottaa menestystä työmarkkinoilla vasta sitten, kun kehitymme konsulteiksi ja palveluntarjoajixi. Määritämme oman brändimme arvon ja vuokraamme itseämme valittuihin projekteihin, jotka kartuttavat "kerskailuportfoliotamme". Peters kirjoittaa: "Kutsun tätä lähestymistapaa nimellä Minä Oy. Jokainen on oman ammatillisia palveluja tarjoavan yrityksensä toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja." Johtamisguru Faith Popcorn, joka nousi pinnalle vuonna 1991 julkaistun bestsellerinsä The Popcorn Report myötä, suosittelee jopa nimen muuttamista, jotta se "sopii" paremmin huolellisesti suunniteltuun ja markkinoituun brändi-imagoon. Hän on itsekin vaihtanut nimensä - hänen nimensä oli ennen Faith Plotkin.
ellauri105.html on line 501: Mefodin ystäviä ja tuon ajan ortodoksisia vaikuttajia vasemmalta oikealle: Paavali (myöh. arkkipiispa), Markos, Isaki, Savva ja Pietari (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari) Pappismunkki Mefodi säilytti terävä-älyisyytensä ja sananvalmiutensa loppuun saakka. Häneltä saattoi saada kipakan ja terävän vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. Otetaan tähän loppuun kaksi sellaista. Kun hän aikanaan Heinäveden Valamossa ollessaan istui Torakkahoviksi nimetyn munkkien asuntolan kuistilla yhdessä pappismunkki Savvan - toisen "koiranleuan" kanssa - valkoisissa viitoissaan ja pitkine partoineen ja paikalle saapui turisti kameransa kassa kysyen: "Saako ottaa kuvan?" - Mefodi jyrähti: "Joo, kuvata saa, muttei ruokkia." Toisen kerran saman kysymyksen edessä hän vastasi toimittaja-kuvaajalle, jonka hän ehkä epäili ottavan kenties huonolaatuisen kuvan. Hän sanoi: "Jospa tässä käy kuten paavi Pius V:lle, kun hänestä tehty maalaus - joka ei ollut paavin mielestä kovin ihastuttava - lähetettiin edelleen. Paavi oli näet kirjoittanut kuvan taakse: Älkää peljätkö, se olen minä, paavi Pius." Pappismunkki Mefodista jäi kirjoittamatta vielä paljon mielenkiintoisia asioita, mutta jospa jossain sopivassa vaiheessa saisin niistä koottua ja sanoiksi muodostettua toisen, pitemmän tarinan. Mutta olkoon nyt tämä jupina alkuna mahdollisesti uusille, uudenlaisille jupinoille tai ehkä paremminkin tarinoille ortodoksisista, mielenkiintoisista ihmisistä, joita ympärillämme on elänyt. Kuten aikaisemmin taisin mainita, alan taas itsekin joidenkin tuiki tuntemattomien ja eräiden hyvän-päivän-tuttujen kanssa väsyä tähän tietynlaiseen kriittiseen kirjoittamistyyliini, jonka jo kerran sain lopetettua. Jospa tässä syksyn ja talven aikana saisin lopetettua ja julkaistua jo melkein valmiit, keskeneräiset jupinani ja voisin lopettaa tämänkin Happy 1 -blogisivuston ympäristölle ja ainakin joillekin kanssaihmisille sopimattomana. HAP happy P.S. Infoa kirjoitusvirheistä ja muista hatarista tiedoista voi lähettää suoraan tämän blogin yhteysosoitteeseen: happy.ykkonen(at)gmail.com Ko. osoite ei ole muussa käytössä. Nettihoukka klo 11.44
ellauri112.html on line 166: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri118.html on line 406: Millainen on uskottoman romaanisankarittaren mieli? Kuinka kirjallisuuden vakiintuneet muodot vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme todellisia ja fiktiivisiä mieliä? Onko toinen mieli vain lukijan fantasia? Ovatko aviorikosromaanit fantastisia? Uskoton mieli ja tekstuaaliset petokset pohtii kriittisesti kertomuksen ja mielten tutkimuksen ajankohtaisia kysymyksiä. Samalla se kartoittaa länsimaisen kaunokirjallisuuden uskottomuustraditiota. Tutkimuskohteet ulottuvat 1600-luvulla julkaistusta Madame de La Fayetten Clèvesin ruhtinattaresta Gustave Flaubertin Madame Bovaryyn, Kate Chopinin feministiseen klassikkoon Heräämiseen ja lopulta tosielämän kertomussikermään, joka syntyi Clintonin ja Lewinskyn seksiskandaalin ympärille. Mitä yhteistä on Emma Bovarylla ja Monica Lewinskylla ja missä määrin lukutapamme tuottavat heidän välilleen yhtäläisyyksiä? [Kiintoisa kysymys. Tärkeä ero kuitenkin että Monica imutti Billin siggeä, mitä Madame Bovary ei tiettävästi tehnyt.] Teos tarjoaa seitsemän tapaustutkimuksen lisäksi moniulotteisen kuvan narratologiasta ja mielten tutkimuksesta strukturalismin ajoilta tämän päivän monialaiseen kognitiotieteeseen. Teoksen esittelemät ja kommentoimat teoriat ja metodit ovat kirjallisuustieteen lisäksi sovellettavissa kulttuurintutkimukseen, sosiaalitieteisiin ja lingvistiikkaan.
ellauri132.html on line 65: Tolle tuli tunnetuksi vuonna 1997 julkaistulla esikoisteoksellaan Läsnäolon voima: tie henkiseen heräämiseen. Kirja on ollut The New York Timesin bestseller-listalla ja se on vuoteen 2009 mennessä käännetty 33 kielelle.
ellauri132.html on line 174: Intohimoni tarinologiaan alkoi tyypillisen nuorena, mutta haluun sen jatkuvan maailman tappiin. Sixi ennenkuin aloitin oikean kynäilijämatkani, opetin lukitaitoja korkeakoulussa (high school). Myöhemmin aloin kynäillä osa-aikaisesti tavoitteena tulla julkaistuxi. Kokoajan koitan auttaa kilpailijoita täällä mun tarinologiablogissa.
ellauri132.html on line 457: Myös Elmore Leonardin poika Peter Leonard on kirjailija ja entinen mainosmies. Häneltä on julkaistu suomeksi rikosromaanit Ihmismetsällä ja Luota minuun.
ellauri132.html on line 675: Ennen v2001, ehdokaslistaa ei julkaistu julkisesti. V 2001, A. L. Kennedy, joka oli tuomaroinut 1996, kuzui palkintoa nimellä "a pile of crooked nonsense" missä voittajan määrää se "who knows who, who's sleeping with who, who's selling drugs to who, who's married to who, whose turn it is". Niin aina.
ellauri133.html on line 90: Hölmö Nathaniel Torni sanoo että seuraavista aiheista ei julkaista kirjoja. Paskan marjat, näistähän on vaikka kuinka paljon julkaistu! Se tarkottaa vaan ettei se ize jaxa lukea näitä aiheita. Natu on nähtävästi jonkinlainen kustantajan esilukija. Selluloosakustantamon varmasti.
ellauri133.html on line 94: Kirjailijat ei ole erityisen kiintoisia henkilöitä, ja niistä lukeminen on kuolettavan tylsää. Pankaa tämä piippuunne ja polttakaa, hei te sadat paljon julkaistut kirjailijakirjailijat!
ellauri135.html on line 157: Kirjan on kirjoittanut yksistään Thomas Garoff, katalyyttikemian professori ja historian harrastaja. Ennakkomainonnassa ilmoitettu Markku Berg on suomalaisen Berg-suvun päämies, jonka mainitaan antaneen kirjoittajan käyttöön suuren määrän ”perhetarinoita”. Kristiina Kalleiselle kirja ei sisällä uutta ja varteenotettavaa tietoa, ja Kriden on vaikea nähdä, miksi se on julkaistu. Kristiina on kirjoittanut ja kirjoittaa aina kansallisen tieteen ja taiteen puolesta.
ellauri141.html on line 71: Myös Horatiuksen kirjeenvaihtoa on julkaistu. Epistulat on tavallisesti lähetetty hänen huomattaville tuttavilleen, kuten Maecenaalle. Ne eivät kuitenkaan ole arkisia kirjeitä vaan runomuotoisia esseitä, joiden aiheina ovat elämänfilosofia ja kirjallisuuskritiikki. Epistulat ovat tyyliltään viehättäviä, sillä niissä on yllättäviä kielikuvia ja rinnastuksia, joita on maustettu anekdooteilla ja tarinoilla.
ellauri143.html on line 1690: Siddhartha on Hermann Hessen vuonna 1922 julkaistu romaani. Saksankielisen alkuteoksen alaotsikko on Eine indische Dichtung (”Intialainen runoelma”). Siddhartha sijoittuu Buddhan aikaan. Vaikka kirjan päähenkilö jakaakin saman nimen Buddhan eli Siddhartha Gautaman kanssa, on kyseessä ilmeisesti eri fiktiivinen henkilö.
ellauri144.html on line 188: Miguelito Valdesin ja Tito Puentesin hittejä on Guantanamera, kuubalainen, tarkemmin sanoen guantanamolainen guajira- eli maalaistyttölaulu. Guantanamon on jenkkipirulaiset sittemmin tehneet kuuluisaxi oranssiasuisten ählämien vesikidutuxella. Se esitettiin erään syntytarinan mukaan ensimmäisen kerran kesällä 1929. Joseíto Fernández esitti laulua juontamassaan radio-ohjelmassa 1930-luvulla ja teki siihen uuden sanoituksen joka viikko. Sanoitusten aiheina oli päivänpoliittisia tapahtumia ja skandaaleja tai esimerkiksi sokerin hintaa käsitelleitä uutisia. 1950-luvulla lauluun liitettiin José Martín runoja, jolloin sen suosio kasvoi entisestään. Pete Seeger kuuli laulun vuonna 1962 ja alkoi esittää sitä omissa konserteissaan. Kalifornialaisen The Sandpipers -yhtyeen levytys oli Billboard Hot 100 -listan yhdeksännellä sijalla vuonna 1966. Sen myötä Guantanamera nousi maailmanlaajuisesti tunnetuksi. Celia Cruzin esittämiä Guantanamera-versioita on julkaistu monilla levyillä.
ellauri144.html on line 402: Puolet 90 julkaistusta runostaan Dylan väsäsi teinipoikana. Figures. Tässä niistä kuuluisin. Romans 6:9, KJV: "Knowing that Christ being raised from the dead dieth no more; death hath no more dominion over him." 6:9 Ja tiedämme, ettei Kristus, joka kuolleista herätetty on, niinkö silleen kuole, eikä kuolema saa tästedes hänen päällensä valtaa.
ellauri150.html on line 103: Marja Sannikka –jakson jälkeen Nguyen kirjoitti valokuvaaja-aktivisti Aisha Benahmedin kanssa kansalaisjärjestö Fem-R:n sivuille blogikirjoituksen, jossa oikaistiin jaksossa esiintyneitä käsityksiä ja käsiteltiin muun muassa värisokeaa rasismia. Termiä on käsitellyt muun muassa amerikkalainen sosiologi Eduardo Bonilla-Silva vuonna 2010 julkaistussa Racism without racist –teoksessaan.
ellauri152.html on line 717: Isä käyttäytyi kuin kuka tahansa kirjailija. Hän halusi tulla julkaistuxi.
ellauri156.html on line 131: Gideon syntyi Venäjällä, ja hänen perheensä muutti Suomeen vuonna 1921. Hänet tunnetaan erityisesti steel- eli havaijinkitaran soittajana. Hänen muita soittimiaan olivat kontrabasso ja viulu. Hänen ensimmäinen havaijimusiikkia soittanut yhtyeensä oli vuonna 1941 perustettu Oahu Trio. Myöhemmin yhtye levytti ja esiintyi nimellä Aloha Hawaiji. Onni Gideonin alkuvuonna 1957 julkaistu ”Hawaiian rock” lienee ensimmäinen täysin suomalainen rock-levytys (äänitetty 1956). Hänen tunnetuin kappaleensa on ”Tiikerihai” (alun perin Peter Hodkinsonin ”Tiger Shark”).
ellauri160.html on line 543: "Iso mösjöö nukkuu tuossa" - Jere Karalahden känninen bileilta päättyi hotellin käytävälle - Nanna jätti miehensä Leville. Seiska kertoi aiemmin tänään perjantaina (30.12.), miten ex-jääkiekkoilija Jere Karalahti vietti railakasta iltaaa Levillä öristen kadulla nuorten ympäröimänä. Seiskalle on kantautunut lisätietoa Jeren loppuillasta, joka ei sujunu kovin mallikkaasti. J.Karalahti puhui avoimesti hänestä julkaistussa dokumentissa, miten alkoholi ei sovi hänelle.
ellauri161.html on line 662: Vuonna 1967 kuvattu ja seuraavana vuonna julkaistu Elvis Presleyn tähdittämä musikaalikomedia Speedway – vauhtihullut kertoo NASCAR-kilpa-ajajan elämästä. Elvis näyttelee kyseistä kilpa-ajajaa, ja naispääosassa esiintyy Nancy Sinatra. Elokuvan alkutekstien yhteydessä esitellään omilla nimillään ja kasvoillaan muutamia ajankohdan nimekkäimpiä NASCAR-kuskeja; elokuvan kilpa-ajokohtauksissa kyseiset miehet esittävät Elviksen roolihahmon kilpakumppaneita.
ellauri184.html on line 161: Tämä on julkaistu englanniksi kirjassa ’The Apocrypha And Pseudepigrapha Of The Old Testament' (Oxford; Clarendon Press 1913). Edesmennyt professori Aapeli Saarisalo mainitsee kirjassaan ’Hyvä Opettaja’ tämän tekstin etiopiankielisen version:
ellauri196.html on line 108: Eemelin elokuvassa esittämä laulu "Oho, sanoi Eemeli" oli aikanaan hyvin suosittu. Helismaan sanoittama kappale on vuonna 1959 julkaistun singlen A-puolella, B-puolella on "Taas Rovaniemen markkinoilla".
ellauri198.html on line 643: "Childe Roland pimeään tunneliin tuli" on englantilaisen kirjailijan Robert Browningin runo, joka on kirjoitettu 2. tammikuuta 1852 ja julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1855 kokoelmassa nimeltä Miehet ja naiset. Juoni:
ellauri203.html on line 353: Miłosz kuvailee, kuinka länsimaiset demokratiat koettiin intellektuellien keskuudessa stalinistisen Keski- ja Itä-Euroopan halveksunnan ja kiehtovuuden sekoituksella. Poliitikoille ja poliiseille oikeusvaltion asettamat rajoitukset vaikuttivat heistä käsittämättömiksi ja kommunistisen maailman muita poliisivaltioita huonommiksi. Miłosz kuitenkin huomautti, että samat intellektuellit, jotka tuomitsivat länsimaisen kulutuksen painetussa muodossa, lukisivat usein länsimaista kirjallisuutta etsiessään mieluusti jotain arvokkaampaa kuin rautaesiripun takana julkaistuja kirjoja, esimerkixi Teppo Kurkoa.
ellauri204.html on line 514: Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 27/2020.
ellauri206.html on line 287: Samassa hengenvedossa voisi kuitata Juhani Branderin. Juhani Brander (s. 1978) on turkulainen kirjailija, jolta on aiemmin julkaistu kolme runokirjaa ja kaksi proosateosta. Brander pääsi ainoana suomalaisena Best European Fiction 2010 -julkaisuun. Brander on Satakunnan Kansan ja Turun Sanomien kolumnisti ja kriitikko. Hän harrastaa urheilua, filosofiaa, elokuvia ja naisia. Nyttemmin Juhana on Suomen ehkä säälittävin miesasiamies. Mikähän siinä on että pölhöt miehet keskittyvät Turun kirjallisuustieteen laitoxelle?
ellauri207.html on line 55: Sven-Ingvars on ruotsalainen dansband. Se perustettiin vuonna 1956 Slottsbronissa nykyisessä Grumsin kunnassa Värmlannissa. Hittejä ovat olleet mm. "Fröken Fräken", "Kristina från Vilhelmina", "Vid din sida" ja "Önskebrunnen". Vuonna 2009 yhtyeen albumi Sven-Ingvars i Frödingland (1971) pääsi mukaan kirjaan Tusen svenska klassiker, johon koottiin tuhat Ruotsissa julkaistujen kirjojen, elokuvien, äänilevyjen ja tv-ohjelmien klassikkoa.
ellauri210.html on line 1216: Alphonse Rabbe (1786—1829) tunnetaan pessimistinä. Usein romanttisen pessimismin esimerkkinä pidetty Rabbe, nuori, komea ja älykäs, sairastui kuppaan ja nautti liikaa oopiumia. Hän kirjoitti journalismia ja vähäarvoisia historiallisia kokoelmia ja lopuksi postuumisti julkaistun (1835) Album d'un pessimiste , osittain Rabben ja muiden havaintojen antologian elämän merkityksettömyydestä ja kuoleman väistämättömyydestä sekä äärimmäisen sardonista. ja katkeria proosarunoja, jotka inspiroivat Baudelairea. Välillä syvästi liikuttava...
ellauri213.html on line 153: Kirjailijasta Isaac Williams (544 artikkelia julkaistu):
ellauri216.html on line 1132: Tämä lausunto, joka on julkaistu myös otsikolla "Jumala on antautunut hiljaisuuteen", vastakohtana Venäjän ortodoksisen kirkon ja sen pään, patriarkka Aleksius II:n viralliselle politiikalle suhteessa ekumeniaan ja WCC:hen. Valaamin luostaruuden tinkimättömästä asemasta huolestuneena Venäjän ortodoksisen kirkon piispaneuvosto hyväksyi vuonna 2000 "heterodoksisuuteen kohdistuvan asenteen perusperiaatteet". Asiakirjassa selitetään yksityiskohtaisesti Venäjän ortodoksisen kirkon kanta heterodoksisuuteen, erityisesti se, että ortodoksinen kirkko ei voi tunnustaa "uskontojen tasa-arvoa", mutta korostaa teologisen vuoropuhelun tärkeysjärjestystä muiden tunnustuskuntien kanssa ja sen työhön osallistumisen hyödyllisyyttä. useat kansainväliset järjestöt maailman palvelemisen alalla, mutta ilman dogmaattisia myönnytyksiä ja kompromisseja uskossa.
ellauri216.html on line 1154: Abbot Methodiuksen mukaan jopa puolet luostarielämänsä täällä aloittavista lähtee Valaamin luostarista. Epävirallisten julkaistujen tietojen mukaan jokaisesta kahdestakymmenestä luostariin saapuvasta työläisestä vain yksi jää myöhemmin luostariin ja ottaa tonsuuria.
ellauri217.html on line 76: C.O. "Kalle" Roseniuksen sukujuurten on arveltu johtavan Suomeen. Suomalainen evankelinen herätysliike sai vaikutteita Roseniukselta, jonka ystävä oli Suomen evankelisen herätysliikkeen isänä tunnettu F. G. Hedberg. Suomen evankeliset ovat saaneet Roseniuksen liikkeeltä laulukirjansa nimeksi Siionin kannel. Suomeksi Roseniuksen teoksia on julkaistu viitisenkymmentä.
ellauri220.html on line 434: – On mahdotonta vastata kysymykseen, olisiko Yhdysvallat voinut pitää aseet hallinnassaan pitkittyneen termiittiyhdyskunnallisen konfliktin sattuessa Turkissa, maanantaina julkaistussa Simson Centerin raportissa (siirryt toiseen palveluun) sanotaan. Pitkätukkaiset miehet (Simson) ja porsliiniset naiset (Delila), suttuiset ja holtittomasti naiskentelevat, voivat saada ne käsiinsä. Kommunistit ovat kaiken takana.
ellauri240.html on line 190: Metalious valmistui Manchester Central High Schoolista 1942 ja avioitui seuraavana vuonna George Metaliousin kanssa. Sodan jälkeen George Metalious opiskeli sodassa palvelleille tarkoitetun tuen turvin, ja valmistuttuaan New Hampshiren yliopistosta hän vastaanotti rehtorin viran Gilmantonin kylässä New Hampshiressa. Gilmantonin on sanottu olevan sen kaupungin esikuva, johon Metalious sijoitti vuonna 1956 julkaistun romaaninsa Kaupunki nimeltä Peyton Place tapahtumat. Kirja oli myyntimenestys, ja se oli yli vuoden The New York Timesin myydyimpien kirjojen listalla. Vuonna 1957 kirjasta tehtiin elokuvaversio Peyton Place – vihan tyyssija ja myöhemmin televisiosarja Peyton Place. Metalious kirjoitti kirjalle myös jatko-osan Paluu Peyton Placeen. Metalious kuoli 39-vuotiaana alkoholin aiheuttamaan maksakirroosiin.
ellauri241.html on line 64: "Leimiä" on englantilaisen runoilijan John Keatsin kirjoittama kerronnallinen runo, joka ilmestyi ensimmäisen kerran heinäkuussa 1820 julkaistussa teoksessa Leimiä, Isabella, Pyhän Agnesin aatto ja muut runot. Runo on kirjoitettu vuonna 1819, kuuluisasti tuottavan ajanjakson aikana, joka tuotti hänen vuoden 1819 oodit. Se sävellettiin pian hänen hittinsä "La belle dame sans merci" ja hänen oodiensa jälkeen Melancholylle, Indolencelle, kreikkalaiselle uurnamallille ja satakielelle, ja juuri ennen "To Autumnia".
ellauri241.html on line 926: Koko neliosainen runoelma valmistui kuluvan vuoden alussa. Itse runoelmaa ei ole vielä ”virallisesti” julkaistu. Tämä FiloCafe -ilta on omistettu neliosaisen suomennoksen ENDYMION JOHN KEATSIN MUKAAN julkistamiselle.
ellauri244.html on line 107: Kaurasen ensimmäinen puoliso vuosina 1974–1988 oli Juha Kulmanen. Kun Anja Kauranen ja Saska Saarikoski menivät vuonna 1997 naimisiin, he ottivat sukunimen Snellman, ja sillä nimellä Kaurasen teokset on sen jälkeen julkaistu. Eli kun Anja Kaurasesta tuli lökäpöxyisen Kaariposki juniorin partneri, narsistikaveruxet päättivät ottaa Saarikoski seniorin äidin tyttönimen taiteilijanimexi.
ellauri244.html on line 546: Lokki Joonatan (engl. Jonathan Livingston Seagull) on yhdysvaltalaisen Richard Bachin kirjoittama, pienoisromaanin muodossa vuonna 1970 julkaistu faabeli.
ellauri244.html on line 548: Kirjan päälintu on taitolentoa opetteleva lokki nimeltä Joonatan, jonka itsensäkehittämispyrkimyksiä parven muut lokit eivät hyväksy. Kirjan teemoja ovat elämisen riemu, vapaus ja itsensä toteuttaminen. Kirja on myynyt miljoonia kappaleita, ja se nousi New York Timesin bestseller-listan ykköseksi vuonna 1972. Kirjasta tehtiin elokuva vuonna 1973, jossa päälinnun osaa esitti Olli Lokki. Vuoden 2014 painoksessa on mukana Bachin kirjoittama "osa 4", jota ei aikaisemmin ollut julkaistu. Uskokaa tai älkää, Bach kirjoitti osan jo vuonna 1972!
ellauri245.html on line 147: Nesbø on kirjoittanut myös lastenkirjoja. Niistä ensimmäinen on vuonna 2007 julkaistu Tohtori Proktorin pierupulveri, jonka jälkeen on ilmestynyt kolme muutakin Tohtori Proktor -kirjaa.
ellauri246.html on line 50: Agnon muutti 1908 sionistisen maahanmuuttoliikkeen yhteydessä Palestiinan Jaffaan, joka oli tällöin ottomaanien valtakunnan satamakaupunki. Hänen ensimmäinen julkaistu kertomuksensa täällä oli Hylätyt vaimot (hepreaksi ”agunot”), jonka hän kirjoitti salanimellä Agnon', kertomuksensa nimen mukaan. Agnonista tuli hänen kirjailijanimensä ja virallinen sukunimensä vuonna 1924.
ellauri246.html on line 56: Agnon kuoli Jerusalemissa vuonna 1970. Hänen tyttärensä Emunah Yaron jatkoi hänen jälkeenjääneitten käsikirjoitustensa kokoamista ja julkaisua. Suurin osa hänen teoksistaan onkin julkaistu hänen kuolemansa jälkeen. Agnonin arkisto siirrettiin Jerusalemin Kansalliskirjastoon. Hänen talostaan tuli Jerusalemin kaupungin omistama museo, jossa pidetään kirjallisuus- ja kulttuuritilaisuuksia. Agnonista on tehty enemmän tutkielmia kuin kenestäkään muusta israelilaisesta kirjailijasta. Kuuluisimmat Agnon-asiantuntijat ovat Baruch Kurzweil, Dov Sadan ja Dan Laor.
ellauri246.html on line 375: Neuvostojen tuomioistuimen toisessa kokouksessa hänellä oli tietysti asianajaja, mutta sillä ei ollut mitään roolia. Palkittu vakavimmalle rangaistukselle: viiden vuoden pakkotyövoimaxi. Mutta vain Arkhangelskin alueella käytetty aika, sitä hän muistutti kiitollisuudella. Hän tutki maalaismaisemaa maalaismaisten miesten kanssa, hän opiskeli Ison-Britannian kirjallisuutta iltaisin ja hänen rakas koiransa nuoli hänen takapuolta. Kaksi piirin sanomalehdessä julkaistut kaksi runoa olivat tuskin vain runoilijan julkaisemista elämässään Neuvostoliitossa. Tultuaan Norinskayalle ja Marialle, hän jopa asui jo pitkään. Hän ryntäsi ja epäili erityisesti, koska hän oli Basyshev. Siitä huolimatta on kuitenkin, että ne olivat parhaat ihmiset, jotka on omistettu rakastettuihin runoihin. Nuori mies, joka tunnusti kaikkien valtavan lahjakkuuden, tuli pohjoiseen erämaahan ja jätti vakiintuneen runoilun rutosti ainutlaatuisella tyylillä, rytmillä ja intonaatiolla. Loppujen lopuksi tiedetään, että on mahdotonta jäljitellä Brodskia. Toissijainen on havaittavissa ensimmäisestä rivistä.
ellauri246.html on line 379: Hänen kotimaassaan 4 hänen runoistaan julkaistiin kaikkina näinä vuosina. Hieman jäänyt tulosta lasten runoina. Rahanlähde oli enimmäkseen tilisiirrot lännestä, arvioivat Aurora ja Haltury eri elokuvastudioissa. Brodskin matkatavarat ovat jopa sivuroolissa yhdessä aiemmista elokuvista. Mutta tämä lahjakkuus ei piilota. Brodskin runot olivat kaikki leveämpiä Samizdatissa. Hän kirjoitti jatkuvasti. Suuri osa näinä vuosina kirjoitettiin myöhemmin kaikissa kokoelmissaan. Yhä useammin Brodskin runot näkyvät Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltojen aikakauslehdissä. Ensimmäinen kirja, joka on laadittu tekijän valvonnassa, oli tuo New Yorkissa vuonna 1970 julkaistu "aavikolla". Yhä useammat länkkäritoimittajat pyrkivät ottamaan haastatteluja runoilijalta, yliopistot kutsuivat hänet. Luonnollisesti KGB ei jättänyt tällaista "asiakasta" ilman huomiota. Mutta yleensä hänen elämänsä Neuvostoliitossa eteni melko rauhallisesti, lukuun ottamatta kahta mielenterveyden sairaaloiden tutkimusta.
ellauri246.html on line 503: Ulkomailla julkaistussa ensimmäisessä artikkelissa ("Katso ympärillesi ilman vihaa") Brodsky omien sanojensa mukaan kieltäytyy haittamasta isänmaan tavoitetta. Hän sanoo, että paitsi paljon huonoa löytyi hänen maassaan, mutta paljon hyvää: rakkaus, ystävyys, löydöt taideteollisuudessa. Hänellä on kielteinen asenne järjestelmään eikä isänmaahan. Brodsky vertaa epävirallisen, itsenäisen taiteilijan asemaa Neuvostoliitossa ja lännessä ja tulee siihen johtopäätökseen, että he yrittävät raapia hiljaa seinää. Neuvostoliitossa seinä reagoi siten, että se aiheuttaa taiteilijan elämän vaaran. Täällä lännessä Brodskysta näyttää että seinä ei reagoi lainkaan, mikä on erittäin tuskallista ja vaikuttaa Luojan psykiin. "Kerron totuuden, en tiedä, mikä on pahempaa." Brodsky on jälleen valloittanut jonkun toisen ja ei ole liian kiinnostunut runoista yleisölle. Kirjoittamaan hyvin, Brodsky korosti, on tarpeen tietää kieli, jolla kirjoitat. Maahanmuutto pysäyttää kielellisen elementin syöttämisen, henkilö, joka lähtee maasta riskeeraa tulla vanhanaikaiseksi.
ellauri246.html on line 537: Viisi kirjaa Brodskin runoista käännetään englanniksi, julkaistuja essisses. Tutkijat huomaa, että lukijoiden ympyrä ulkomailla ei ole kovin leveä, mutta sen jälkeen lukijat ovat erittäin suuria ja merkittäviä osia maailmankulttuuria. Itse asiassa ajan myötä Brodsky alkaa olla pidettävä Venäjän suurimman runsaana viime vuosisadan toisella puoliskolla.
ellauri248.html on line 303: Tammen ja WSOY:n Nobel-sarjassa ilmestyi kolmekymmentä kirjaa vuosien 1976 ja 1977 aikana. Lyriikka-antologiaa Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa lukuunottamatta kaikki sarjan nimekkeet olivat uusintapainoksia aiemmin julkaistuista kirjoista. Sarjaan sisältyvät kahden teoksen yhteisniteet ilmestyivät tässä asussa yleensä ensimmäistä kertaa, mutta nämäkin koostuivat aikaisemmin erillisinä ilmestyneistä nimekkeistä. Kaikesta päätellen Nobel-sarjaa ei tarkoitettukaan jatkuvaksi, vaan enemmänkin kertaluonteiseksi paketiksi. Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa -valikoimaan laatimassaan esipuheessa sen koonnut Aale Tynni viittaa kirjallisuuspalkinnon lähestyvään 75-vuotispäivään (ensimmäinen palkinto myönnettiin vuonna 1901), joten arvelisin tämän merkkipaalun innoittaneen Tammea ja WSOY:ta ottamaan nobelistiensa teoksista uusia painoksia niiden Nobel-statusta korostaen.
ellauri254.html on line 122: Boris Pilnjak vieraili Suomessa vuonna 1934 Hella Wuolijoen ja Olavi Paavolaisen kutsumana. Vierailunsa aikana Pilnjak tapasi mm. F. E. Sillanpään tämän kesäasunnossa Saavutuksessa Hämeenkyrössä ja kutsui tämän vastavierailulle Moskovaan, mutta Sillanpään vierailu Neuvostoliitossa ei koskaan toteutunut. Pian Suomen-vierailunsa jälkeen Pilnjak syrjäytettiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton johdosta Neuvostoliiton kulttuurielämän "puhdistuksessa" eikä hänen teoksiaan enää julkaistu. Siten myös Pilnjakin suunnitelma julkaista Sillanpään tuotantoa venäjäksi – hän oli erityisen ihastunut Nuorena nukkuneeseen – raukesi.
ellauri258.html on line 148: "Ei. Minua on ajanut murrosiästä asti vimma filosofiaa kohtaan. Aloin jo 14-vuotiaana lukea valtavasti aihetta käsitteleviä kirjoja. Platonin sanoin: filosofia on kuin kipinästä leimahtava liekki, joka ravitsee itse itseään. Yliopistolle mennessäni en ollut suunnitellut väitteleväni nopeasti enkä ajatellut kansainvälisiä kuvioita, mutta englanniksi julkaistut teokseni herättivät keskustelua. Suomesta on tavallisesti lähdetty viemään jotain, esimerkiksi musiikkia maailmalle, mutta olen aina ajatellut kansainvälisesti ja julkaissut ensin ulkomailla. Pääyleisöni on Suomen ulkopuolella. Täällä teen asioita rakkaudesta."
ellauri258.html on line 305: "Vastakäsky toverit! Unitá-lehdessä julkaistu lause: 'Meidän on uudelleenkoulutettava hyönteistoverit (insetti)', sisältää painovirheen, ja sen pitäisi lukea: 'Meidän on koulutettava tumpelot luokkatoverit (inetti)'.
ellauri258.html on line 529: Venäläinen noita-akka esiintyy paitsi venäläisissä kansantarinoissa, myös niiden innoittamissa kirjoissa, elokuvissa, kuvataiteessa, musiikkiteoksissa ja sarjakuvissa. Modest Musorgski sävelsi osan teoksestaan Näyttelykuvia Viktor Hartmannin piirrokseen Baba Jaga. Eduard Uspenskin lastenkirja Alas taikavirtaa (Vniz po volšebnoi reke 1971, suom. Martti Anhava 1980) perustuu venäläisiin eroottisiin kansantarinoihin ja siinä seikkailee Baba Jagan hahmo, vaikkakin eri nimellä, el Zorron nimellä, plus 17-kesäisiä neitokaisia. Guido Crepax piirsi Baba Yaga -teemaisia Valentina-sarjakuvia, joiden pohjalta Corrado Farina ohjasi vuonna 1973 Baba Yaga -nimisen elokuvan, joka oli täysi floppi. Myös Neil Gaifman on saanut noidasta innoitusta sarjakuviinsa. Baba Jaga esiintyy ainakin Gaifmanin käsikirjoittaman Books of Magic -sarjan kolmannessa osassa, joka on suomeksi julkaistu Magic Fantasy -lehden toisessa numerossa (Egmont-kustannus 2002, ISBN 951-876-928-1). Lisäksi noita esittää sivuosaa Mike Mignolan Hellboy-sarjakuvissa. Baba Jagaan perustuva hahmo esiintyy myös Patricia A. McKillipin romaanissa Serren metsissä. Fantasiakirjailija Naomi Novik on maininnut erääksi innoituksen lähteekseen isoäitinsä kertomat Baba Jaga -tarinat, ja Novikin romaani Uprooted (2015) kirjoittaa Baba Jagan hahmoa uudelleen tuoreesta näkökulmasta. The Witcher -pelisarjassa on Baba Jagaan perustava hahmo. Lumikin ja noin 7 knääpiön noita on ilmetty Baba Jaga.
ellauri262.html on line 235: Kenneth Grahame (8. maaliskuuta 1859 Edinburgh, Skotlanti – 6. heinäkuuta 1932 Pangbourne, Berkshire, Englanti) oli brittiläinen satukirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on vuonna 1908 julkaistu lastenkirjaklassikko Suislikossa kahisee (engl. The Wind in the Willows).
ellauri262.html on line 264: Tolkien valmistui Oxfordista kesäkuussa 1915, ensimmäisen maailmansodan jo sytyttyä. Heti valmistumisensa jälkeen hän astui armeijan palvelukseen. Tolkien komennettiin lyhyen koulutuksen jälkeen Ranskaan länsirintamalle, jossa hän palveli viestiupseerina ja osallistui Sommen taisteluun hillomunkin hinnalla. Hän sairastui vuonna 1916 ampumahautakuumeeseen ja pääsi pois rintamalta. Tolkien siirrettiin parantumaan Birminghamiin sotilassairaalaan, josta hänet kotiutettiin jouluksi. Tuolloin hän kirjoitti ensimmäiset Keski-Maa-aiheiset tarinansa. lähde? Käsikirjoitus oli alun perin nimeltään The Book of Lost Tales (suom. Kadonneiden tarujen kirja), jonka tarinoista myöhemmin muodostui postuumisti julkaistu Silmarillion. Kotiutuksensa jälkeen hänet ylennettiin luutnantiksi siitä hyvästä.
ellauri262.html on line 268: Tolkienin tunnetuimpana tieteellisenä työnä pidetään myöhemmin artikkelina julkaistua luentoa Beowulf: the Monsters and the Critics (1936). Luennossaan Tolkien arvosteli tutkijoita, jotka olivat pyrkineet mitätöimään muinaisenglantilaisen Beowulf-eepoksen kirjalliset ansiot ja käyttämään sitä vain Skandinavian muinaishistoriasta kertovana lähteenä. Hänen mukaansa eeposta tulisi lukea ensisijaisesti taideteoksena. Tolkienin luento oli ilmestyttyään merkittävä käännekohta Beowulfin kirjallisuustieteellisessä tutkimuksessa.
ellauri262.html on line 276: Hobitin menestyksen johdosta kustantaja alkoi vaatia Tolkienilta jatko-osaa tarinalle.lähde? Tolkien oli oikeastaan aloittanut jatko-osan, Taru sormusten herrasta (The Lord of the Rings 1954–1955), kirjoittamisen vuonna 1936, jo ennen kuin Hobitti oli julkaistu. Hän päätti kuitenkin tarjota ensin kustantajalle muutamia kirjoitettuja osia Silmarillionista, jotka kustannusyhtiö kuitenkin hylkäsi. Vaikka kirjan kieltä ylistettiin, sen katsottiin olevan liian pitkäveteinen julkaistavaksi. Käsikirjoitus palautettiin pettyneelle Tolkienille, minkä jälkeen kustantaja tiedusteli uudelleen, olisiko hän vieläkin valmis kirjoittamaan ”uuden Hobitin”; Nookei, Tolkien suostui.
ellauri262.html on line 532: Ensimmäisen kerran helmikuussa 1942 julkaistu tarina on sarja kirjeitä vanhemmalta demonilta Screwtapelta hänen veljenpojalleen Matomezä (Wormwood)ille, nuoremmalle kiusaajalle. Setän mentorointi liittyy veljenpojan vastuuseen vain "potilaana" tunnetun brittimiehen viimeisen tuomion turvaamisessa.
ellauri264.html on line 203: Victor Lebow (26. joulukuuta 1902 – 26. elokuuta 1980, alunperin nähtävästi Liebowitz, takuulla ashkenazijuutalainen jostain beyond the pale) oli yhdysvaltalainen yritysjohtaja, esseisti ja aktivisti. Vizikästä kyllä sille ei ole anglosaxisivua Wikipediassa, vain italialaiset kommunistit muistavat. Hänet tunnetaan parhaiten amerikkalaisen kulutuskapitalismin dynamiikan muotoilustaan, joka ilmaistiin vuonna 1955 Journal of Retailing -lehdessä julkaistulla artikkelilla nimeltä Hintakilpailu vuonna 1955. Artikkeli sai jonkin verran huomiota pian ilmestymisensä jälkeen, ja sosiologi Vance Packard mainitsi sen vuoden 1960 teoksessaan The Waste Makers. Lähde
ellauri266.html on line 90: Kirja "Manwatching, a Field-Guide to Human Behaviour" (Cape, Lontoo) on lyhennetty esitys hänen suuresta tutkimuksestaan ihmisten toimintamalleja. NAKED MAN -kirjasta on julkaistu pehmeäkantinen painos. Vuoden aikana hän kirjoitti uuden, 172 000 sanan kirjan SURREALISTIEN ELÄMÄSTÄ, joka koostuu 100 liikkeessä mukana olleiden yksittäisten taiteilijoiden elämäkerroista. Paljonko sanoja on paasauxissa yhteensä? Karkein luvuin 25M.
ellauri266.html on line 374: Apinoiden planeetta (La Planète des singes) on Pierre Boullen vuonna 1963 julkaistu tieteisromaani. Sen pohjalta on tehty suoraan kaksi elokuvaa ja useita jatko-osia.
ellauri266.html on line 378: Sodan päätyttyä Boulle palasi Pariisiin ja alkoi kirjoittaa, julkaisi William Conradin vuonna 1950 ja Le sacrilège malaisin vuonna 1951. Se oli kuitenkin hänen kolmas kirjansa, Le Pont de la rivière Kwaï , joka toi hänet maailman huomioon 1952. Kuten vuonna 1963 julkaistu kirja Apinoiden planeetta se perustui vahvasti hänen kokemuksiinsa toisen maailmansodan aikana. Romaani käännettiin myöhemmin nimellä Kwai-joen silta josta tehtiin elokuva vuonna 1956, jossa soittaa Alec Guinness. Elokuva voitti Oscarin parhaasta elokuvasta, ja 6 muuta parhaasta siitä sun tästä. Oikeasti se oli aivan paska (kz. albumia 270).
ellauri267.html on line 1343: Aina silloin tällöin on mahdollista löytää kirja, joka inspiroi ja liikuttaa sinua, ja tämä kirja teki sen puolestani. Lukiessaan prinsessa Alicen, Edinburghin herttuan prinssi Philipin äidin elämäkertaa, kirjailija mainitsee tätinsä, suurherttuatar Elizabethin, jolla oli syvällinen vaikutus Aliceen luostarin perustamisella sekä köyhien hoitoon ja ruokkimiseen. Kirjoittaja suositteli erittäin rouva Almedingenin Elizabethin elämäkertaa, ja minulla oli onni löytää käytetty kopio tästä vuonna 1964 julkaistusta kirjasta.
ellauri267.html on line 1345: Suurherttuattaresta on julkaistu vähän kirjoja. Tämä venäläistä, englantilaista ja saksalaista perintöä edustava kirjailija vietti jonkin aikaa Venäjällä ennen ensimmäistä maailmansotaa, ja hänellä oli sukulaisia ja ystäviä, jotka tunsivat suurherttuattaren henkilökohtaisesti. Tämä kirja on elämäkerta, mutta se on muistelman tyylinen ja sisältää monia ensikäden tarinoita. Suurherttuattaren elämä on täynnä onnea, toivoa ja tragediaa, ja nämä henkilökohtaiset tarinat syventävät tarinaa.
ellauri269.html on line 119: World of Warcraft (suom. Fotataidon Maailma, lyhennettynä WoW) on Tuisku Viihteen kehittämä Warcraft (Fotataito)-pelifarjaan perustuva massiivinen monen pelaajan verkkoroolipeli (MMORPG). Pelifarjan tapahtumat sijoittuvat sen keskeisimpään maailmaan, Azerothiin noin neljä vuotta edellisen Warcraft-pelin, Warcraft III: The Frozen Thronen, tapahtumien jälkeen. Peli julkaistiin Warcraft-pelifarjan 10-vuotispäivänä 23. marraskuuta 2004. Peliin on tähän mennessä julkaistu yhdeksän lisäosaa: The Burning Crusade, Wrath of the Lich King, Cataclysm, Mists of Pandaria, Warlords of Draenor, Legion, Battle for Azeroth, Shadowlands ja Dragonflight.
ellauri269.html on line 135: World of Warcraftin pelaamisesta veloitetaan kuukausimaksu. Pelin ensimmäisen osan mukana pelaaja saa 30 päivää peliaikaa, jonka jälkeen sitä voi ostaa lisää muun muassa luottokortilla tai kaupoista ostettavilla 60 päivän peliaikaan oikeuttavilla Game Card -korteilla. Pelin suosio oli huipussaan syksyllä 2010, jolloin sillä oli 12 miljoonaa maksavaa tilaajaa. Pelin tilaajamäärät vaihtelevat paljon julkaistujen lisäosien mukaan. Warlords of Draenorin julkaisun myötä tilaajamäärä nousi jälleen 10 miljoonaan vuoden 2014 alkupuoliskon 6,8 miljoonasta, mutta laski jo vuoden 2015 toisella neljänneksellä 5,8 miljoonaan tilaajaan.
ellauri269.html on line 258: World of Warcraftista on julkaistu myös erilaisia oppaita, esimerkiksi World of Warcraft Atlas, World of Warcraft Bestiary, Bradygamesin julkaisema yli 400-sivuinen opas World of Warcraft: Official Strategy Guide ja myös toinen lähes yhtä pitkä opas The Burning Crusade: Official Strategy Guide lisäosan maailmasta. Pelistä tehtyihin lisätuotteisiin lukeutuvat laaja lautapeli World of Warcraft: The Board Game sekä keräilykorttipeli World of Warcraft: Trading Card Game.
ellauri269.html on line 260: World of Warcraftista on tehty myös 25-osainen sarjakuva, joka on julkaistu Suomessa 12 lehteen tiivistettynä. Sarjakuvan tarinan ensimmäinen puolisko kertoo Myrskytuulen kuninkaan, Varian Wrynnin, paluusta ja toinen puolisko kertoo Med'anista, Garonan ja Medivhin pojasta.
ellauri269.html on line 795: Myöhemmin Pullman on kirjoittanut kaksi Universumien tomu -sarjaan liittyvää novellia, jotka on julkaistu pieninä kirjasina erilaisten kirjojen maailmaa valottavien lisäaineistojen kera. Lisäksi Pullman on jo usean vuoden ajan työstänyt samaan maailmaan sijoittuvaa uutta romaania, jonka työnimi on The Book of Dust (suom. Tomun kirja). Detta om smuts. Siitä ei takuulla tule valmista, tai jos tulee niin tulee Oiska Ketosen sanoja lainaten pannukakku.
ellauri269.html on line 814: Pullmanin ensimmäinen ajatus trilogiaa yhdistäväksi nimeksi oli niin ikään Kadotetusta paratiisista poimittu ilmaus Golden Compasses, jossa ”compasses” tarkoittaa itse asiassa harppia, ei kompassia. Milton viittaa kultaiseen harppiin, vasaraan ja lyhteeseen Jumalan luomistyön välineenä. Nimi Golden Compasses vakiintuikin joksikin aikaa käyttöön kirjan julkaisun ollessa vielä kesken. Tällöin yhdysvaltalaisen kustantajan toimittajat erehtyivät tulkitsemaan, että nimitys viittaa Lyran aletiometriin, joka likimain vastaa kuvausta ”kultainen kompassi” – vaikka onkin tosiasiassa messinkinen eikä ole kompassi sen enempää kuin harppi. Niinpä kirjan amerikkalaisessa ennakkomarkkinoinnissa ensimmäisestä kirjasta alettiin käyttää yksikkömuotoista nimitystä The Golden Compass, vaikka Atlantin toisella puolella Pullman olikin jo päättänyt antaa ensimmäisen kirjan nimeksi Northern Lights. Pullman ei tohtinut jumittua kirjan nimikysymykseen yhdysvaltalaisen kustantajan tarjotessa muuten loistavia ehtoja, joten The Golden Compass tuli amerikkalaisen laitoksen viralliseksi nimeksi. Ensimmäisen kirjan suomennos Kultainen kompassi noudattaa tätä naurettavaa nimeä siitä huolimatta, että julkaisutiedoissa alkuteokseksi ilmoitetaan Northern Lights. The Golden Compass on myös vuonna 2007 julkaistun elokuvaversion nimi sekä Yhdysvalloissa että Isossa-Britanniassa. Miten typerää, sen pitäisi olla suomexi Harppisakut.
ellauri272.html on line 61: Fifty Shades of Grey on brittiläisen E. L. Jamesin vuonna 2011 julkaistu eroottinen romaani. Sen tarina kertoo nuoren opiskelijan ja rikkaan liikemiehen suhteesta. Kirja sisältää kuvauksia muun muassa sadomasokismista. Romaani on käännetty yli 50 kielelle ja sitä on myyty yli 70 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. Sen suosio käynnisti hetkellisen kevyen eroottisen kirjallisuuden ilmiön, jonka aikana Suomessakin kustantamoille lähetettiin runsaasti lajityyppiin sovitettuja käsikirjoituksia, kuten esim albumin 201 helläneroottinen kertomus "Isokukko Uljas". Lajityypin mestarit markiisi de Sade ja Ritter von Sacher-Masoch on myös tulleet vastaan hiljan albumissa 268.
ellauri275.html on line 58: Entisen tiedustelueverstin Martti J. Karin luento Venäjästä on noussut suureen suosioon. Reilun kolmen vuoden takainen luento on julkaistu "Youtubessa."
ellauri276.html on line 320: Runo on kirjoitettu kesällä 1856. Kirjoittaja on 32-vuotias, hän on julkaistu aikakauslehdissä noin 7 vuotta ja julkaissut debyyttikokoelmansa. "Kyntäjä" ei heti läpäissyt sensuuria: siinä kuvattiin tuskallisen synkkä kuva. I. Nikitin myönsi ystävälleen lähettämässään kirjeessä, että hänen täytyi huomattavasti pehmentää värejä, jotta runo saatiin painettua. Vuotta myöhemmin venäläinen keskustelulehti julkaisi sen sivuillaan.
ellauri276.html on line 723: Kova fyysinen työ perhetilalla teki veronsa nuorelle Burnsille, joka käänsi yhä enemmän huomionsa runouden, luonnon, juoman ja naisten intohimoihin, jotka leimasivat hänen loppuelämäänsä. Hän sai kaksoset mahdollisen vaimonsa Jean Armourin kanssa, mutta heidän suhteensa hajoaminen melkein johti siihen, että Burns muutti Länsi-Intiaan rakastajansa Mary Campbellin (hänen Highland Maryn ) kanssa. Vain Maryn äkillinen kuolema ja hänen ensimmäisen julkaistun runokokoelmansa sensaatiomainen menestys pitivät hänet Skotlannissa. Vain 27-vuotiaana Burns oli tullut tunnetuksi kaikkialla maassa runoilla kuten Tälle, Hiirelle ja Cotterin lauantai-ilta.
ellauri276.html on line 776: Vain 18 lyhyessä kuukaudessa Burns oli käyttänyt suurimman osan julkaistuista runoistaan saaduista varoista, joten vuonna 1789 hän aloitti työt valmisteverovirkailijana Dumfriesissa (ironia ei mennyt hukkaan) ja aloitti uudelleen suhteensa vaimonsa Jeanin kanssa (ei todellakaan). Hänen yhä radikaalisemmat poliittiset näkemyksensä vaikuttivat moniin runojen, laulujen ja kirjeiden ilmiömäiseen määrään, joita hän jatkoi kirjoittaessaan, mukaan lukien kuuluisat teokset kuten For a´ that and a´ that.
ellauri278.html on line 90: Harvinaisen muistin omaavana hän pystyi lainaamaan suuria kohtia joistakin teoksista lähes sanatarkasti. Kirjoittajista, kuten olen huomannut, Stalin lainasi useimmiten Saltykov-Shchedriniä, Tšehovia, Gogolia sopivissa tapauksissa. Hän koettiin olevan erittäin lukenut mies. Kerran illallisella hän vertasi hyvin osuvasti ja ironisesti Rabelais'n romaanin "Gargantua ja Pantagruel" - 1500-luvun ranskalaisen kirjallisuuden mestariteoksen - sankareihin joitakin moderneja hahmoja. Stalin puhui hyväksyvästi Mine Reedin, Jules Vernen ja Fenimore Cooperin seikkailuromaaneista. Hän muisti että luki lapsuudessa näiden kirjailijoiden kirjoja. Kun kysyin häneltä, miksi näitä kirjailijoita ei juuri nyt julkaistu maassamme, hän vastasi: "Et voi tehdä hallituksen päätöstä jokaisesta pienestä asiasta. Se tässä suunnitelmataloudessa on ongelma."
ellauri278.html on line 142: Kuuluisa georgialainen runoilija, kouluttaja ja julkisuuden henkilö Akaki Lounssseteli kirjoitti kansanlauluksi tyylitellyn runon "Suliko" vuonna 1895, ja se julkaistiin samana vuonna sosiaalidemokraattisessa viikkolehdessä "Kvali" (კვალი, gruzia: "Vako"), julkaistu Tiflisissä. Jonkin ajan kuluttua runoilija pyysi sukulaistaan Barbara (Varinka) Lounasseteliä (ennen avioliittoaan Machavariania), joka asui ja työskenteli lounasruokalassa Zestofiltin kaupungissa, säveltämään musiikkia kitaralla laulamista varten tähän runoon.
ellauri279.html on line 111: Vähän ennen kuolemaansa Solzhenitsyn arvioi Izvestiassa 2. huhtikuuta 2008 julkaistussa haastattelussa, että vaikka Ukrainan nälänhätä oli sekä keinotekoinen että valtion aiheuttama, se ei eronnut Venäjän nälänhädästä vuonna 1921. Solzhenitsyn ilmaisi uskovansa, että molemmat nälänhädät johtuivat bolshevikkiyksiköiden järjestelmällisestä aseellisesta ryöstöstä sekä venäläisten että ukrainalaisten talonpoikien sadoista, jotka olivat politbyroon käskystä tuoda takaisin ruokaa nälkää näkeville kaupunkien väestökeskuksille ja kieltäytyivät ideologisista syistä sallimasta elintarvikkeiden yksityistä myyntiä kaupungeissa tai maksamasta talonpojille vastineeksi takavarikoidusta ruoasta.
ellauri279.html on line 346: Kirjassaan Puskipa Pushkinkin kerran vasikkaa tamme fan (suom. 1976) Solženitsyn kertoo, että hänen kirjoittamisensa tärkein vaikutin oli tuoda esiin ojennustyöleirien asukkien kurja asema. Sensuurin välttääkseen hän puki sanottavansa romaaneiksi. Hyvin toimi tämä salajuoni. Solženitsyn itse piti pääteoksenaan vuosina 1983–1991 julkaistua romaanisarjaa Krasnoje koleso, joka kuvaa Venäjän keisarikunnan ajautumista vuoden 1917 vallankumoukseen ja sen seurauksia. Sarjan osat (eli solmut, uzly) ovat Avgust 1914, Oktjabr 1916, Mart 1917 ja Aprel 1917. Näistä toisen kirjan ensimmäinen osa on suomennettu nimellä Punainen pyörä. Toinen solmu: Lokakuu 16 (Tammi 1985). Ne ovat huisin tylsiä, neuvostovastaisia eivätkä tuo kuvaan mitään uutta. (Tän voi varmuudella sanoa näin lukematta sight unseen.)
ellauri281.html on line 89: Harvinaisen muistin omaavana hän pystyi lainaamaan suuria kohtia joistakin teoksista lähes sanatarkasti. Kirjoittajista, kuten olen huomannut, Stalin lainasi useimmiten Saltykov-Shchedriniä, Tšehovia, Gogolia sopivissa tapauksissa. Hän koettiin olevan erittäin lukenut mies. Kerran illallisella hän vertasi hyvin osuvasti ja ironisesti Rabelais'n romaanin "Gargantua ja Pantagruel" - 1500-luvun ranskalaisen kirjallisuuden mestariteoksen - sankareihin joitakin moderneja hahmoja. Stalin puhui hyväksyvästi Mine Reedin, Jules Vernen ja Fenimore Cooperin seikkailuromaaneista. Hän muisti että luki lapsuudessa näiden kirjailijoiden kirjoja. Kun kysyin häneltä, miksi näitä kirjailijoita ei juuri nyt julkaistu maassamme, hän vastasi: "Et voi tehdä hallituksen päätöstä jokaisesta pienestä asiasta. Se tässä suunnitelmataloudessa on ongelma."
ellauri281.html on line 141: Kuuluisa georgialainen runoilija, kouluttaja ja julkisuuden henkilö Akaki Lounssseteli kirjoitti kansanlauluksi tyylitellyn runon "Suliko" vuonna 1895, ja se julkaistiin samana vuonna sosiaalidemokraattisessa viikkolehdessä "Kvali" (კვალი, gruzia: "Vako"), julkaistu Tiflisissä. Jonkin ajan kuluttua runoilija pyysi sukulaistaan Barbara (Varinka) Lounasseteliä (ennen avioliittoaan Machavariania), joka asui ja työskenteli lounasruokalassa Zestofiltin kaupungissa, säveltämään musiikkia kitaralla laulamista varten tähän runoon.
ellauri284.html on line 736: Hänestä tuli Pyhän Johanneksen ritarikunnan armon ritari 11. maaliskuuta 1901 ja sitten tuon ritarikunnan ritari 3. heinäkuuta 1901. Hänelle myönnettiin myös Saksan Mustan Kotkan ritarikunta keisarin vierailuaikana Yhdistyneissä kansakunnissa helmikuussa 1901. Hän oli 26. kesäkuuta 1902 julkaistussa vuoden 1902 kruunajaisten kunniamerkkiluettelossa ja sai kunniamerkin kuningas Edward VII :lta noin klo puoli Buckinghamin palatsi 8. elokuuta 1902. Täti antoi hänelle vielä tuokkosellisen mansikoita ja setä viiden pennyn rahan.
ellauri285.html on line 437: Suoraselkäisiä keskustaoikeistolaisia, jotka istuivat 85 syytettyjen penkillä Patin julkaistua oman epäihmisen äänensä. Paizi E. Saarinen, joka ei jäänyt kiinni. Kuusi sanoo kiittävästi Eskistä: playboy ei lukisi Eino Kailan persoonallisuutta, mutta Eino Kailan tutkija voi leikkiä playboyta. Kuusi tykkäsi kun Eski haukkui Kailan loogista empiriokritisismiä. Eski ajoi ensimmäissen Finlandia-palkinnon lautakunnassa 1984 Eerno Paasilinnan esseekokoelman Yxinäisyys ja uhma Pimenoffin kauniin Helenan ohize. Miespaneeli vei voiton taas, Kuusi käänsi kelkkansa keskustaoikeistoveljien ja nazikaverin, lestadiolaisen Niels Nielsenin viitoittamalle ladulle. Eski ei ollutkaan meediajulkisuuden vuoxi älyllisesti epärehellinen etuvasemmalle, vaan juurikin päinvastoin, takaoikealle. Kuusi ei pitänyt AKS-läisenä ylioppilaana Eino Kailasta, koska se oli lipilaari ja sai silti kaikki kauniit filosofityttöset. Mutta kukahan maailman 100K korhosesta oli juuri Pulkin mainizema Korhonen? Patin äitikin oli os. Korhonen.
ellauri286.html on line 125: Jo sitä ennen lukuisten tutkijoiden muodostamat komissiot olivat tutkineet miehitystenaikaisia tuhoja ja repressiopolitiikkaa. Merkittävimpinä voi mainita vuonna 2005 monella kielellä julkaistun kokoomateoksen White Book (Korvaa Mao Ze Dongin aikaisemman teoxen Red Book) ja läntisten kansain välisen ja lopuista kansoista riippumattoman ihmisoikeusrikoksia tutkivan komission työn tuloksen, Estonia 1940–1945, jonka ensimmäinen osa ilmestyi niinikään vuonna 2005.
ellauri286.html on line 307: Suomalaiset, jotka olivat opetelleet viroa kyseisestä lehdestä, olivat olleet autuaan tietämättömiä lehden epäjournalistisista tarkoitusperistä ja olivat kyynelehtineet lehdessä julkaistujen kuvien vuoksi: kuvissa esiintyi ihmisiä, joiden Neuvosto-Virossa asuvat läheiset etsivät sodan tiimoilta ulkomaille kadonneita sukulaisiaan ja pyysivät lähettämään heitä koskevaa tietoa.
ellauri286.html on line 368: Hänen esseensä olivat erittäin suosittuja, koska ne kertoivat virolaisesta luonnosta ja virolaisesta luonnosta kertovien esseiden ostaminen ja lukeminen oli passiivista vastarintaa, sen ajan kliktivismiä. Hänen julkaisu-uransa loppui siihen, kun hänen kustantajansa ilmoitti että julkaisua ei voi jatkaa, ellei hän lisäisi edes pientä kiitosta Leninille. Hän kieltäytyi. Eikä häntä enää julkaistu. (Kiittämätön kaveri. Sai sentään juttunsa julki ilmaisexi, ei tarvinnut kerätä joukkorahoitusta. Toisaalta ei kyllä sitten tienannutkaan kuten Jessikka.)
ellauri288.html on line 383: Romaani on julkaistu huhtikuussa 2008 ja herättänyt paljon keskustelua, ja kuuluisuutta. Vielä tarkemmin, kerron Puhdistus teoksessa käsitellystä vihasta, mistä se johtuu, mitä seurauksia vihasta syntyy ja miten viha muokkaa tarinaa.
ellauri288.html on line 447: Ja useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen hän alkoi kirjoittaa viroksi. Venäjän kielen taitoni oli silloin selvästi riittämätön. Vaikka se parani ajan myötä, kirjoitin harvoin venäjäksi, pääasiassa ilman artikkeleita, edes yhden Pietarin Zvezdassa julkaistun jutun. Palasin venäläisen runouden pariin Viron tasavallassa, kun venäjä ei enää ollut virallinen kieli. Se oli tämän vuosisadan alussa ja vuonna 2005 Kaksikymmentä venäjänkielistä runoani julkaistiin kaksikielisessä kokoelmassa Sõnad sõnatusse / Otherness. Ne sisältyvät tähän kirjaan tietyin muutoksin. Suurin osa kirjan tekstistä on kirjoitettu myöhemmin, pääosin vuosina 2010–2013. Uskon, että virolaiskulttuurimme oli alusta alkaen monikielinen, kirjailijamme virolaisen kirjallisuuden perustajista Kreutzwaldista ja Felmanista monikielisen runoilija Ilmar Laabaniin saakka osasivat useita kieliä ja käyttivät niitä enemmän tai harvemmin.
ellauri294.html on line 584: Alunperin julkaistussa Virkistys-lehden novellissa, vaikka Boston selvisi, hän ei koskaan toipunut täysin ja kuoli ollessaan vain kolmevuotias. Sen sydän särkyi kai. Copper itse perustui Bee Dee Adkinsin, kansallisesti tunnetun metsästyskoirien kouluttajan, suosikkimetsästyskoiraan, jonka kanssa Mannix metsästi. Jotkut romaanin ihmishahmoista perustuivat Arizonan Tucsonin esikaupunkialueella Oro Valleyssa asuvien paikallisten elämään ja tapoihin. Romaani on julkaistu kahdessatoista muussa maassa, mukaan lukien Suomessa vuonna 1968 Otava ja Saksassa Hoffmann und Campe.
ellauri297.html on line 606: Martela väitteli soveltavan filosofian ja organisaatiotutkimuksen tohtoriksi Aalto-yliopistossa vuonna 2012 ja käytännöllisen filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2019 Hän opiskeli Esa Saarisen johdolla ja on tehnyt tutkimusta Yhdysvalloissa motivaatiopsykologian keulahahmoihin kuuluvan Richard Ryanin johdolla. Martelan ensimmäinen väitöskirja koski vanhustenhoidon työntekijöiden merkityksellisyyden kokemusta ja niin kutsutun "hoivayhteyden" syntymisen ehtoja. Hänen akateemisia tutkimuksiaan on julkaistu mm. Nature Human Behaviour, Journal of Personality, Southern Journal of Philosophy, ja Organization Studies -lehdissä.
ellauri300.html on line 75: Kuitenkin vuosina 1957–1958 Singer sarjakirjoitti Forwardissa luvut, jotka lopulta käsittäisivät hänen postuumisti julkaistun romaaninsa Shadows on the Hudson, teoksen, joka nimenomaan vastustaa juutalaisuuden pätevyyttä holokaustin jälkeisessä maailmassa ja siten monimutkaistaa Singerin vakionäkemystä. Emme koskaan saa tietää täydellisellä varmuudella, miksi Singer päätti olla näyttämättä tätä teosta käännettynä ja esiteltynä kasvavalle ei-jiddishinkieliselle lukijakunnalleen. Yksi syy saattaa olla projektin esteettiset epäonnistumiset, sen selkeän rakenteen ja saippuaoopperamainen laadun puute, mutta ehdotan kuitenkin, että kiinnostavampi syy Singerin menettelyyn tässä teoksessa voisi olla tämä temaattinen kuilu, joka erottaa Shadows-teoksen hänen muista fiktioistaan.
ellauri300.html on line 680: Kun Paavali karkottaa hänestä "pythonin hengen", meille kerrotaan, että hän menettää tämän kyvyn. Sen lisäksi – ja hänen omistajiensa vihan vuoksi tästä menetyksestä – emme kuitenkaan tiedä, mitä hänelle tapahtuu. Byron huomauttaa, että hänen omistajansa ovat saattaneet alkaa hyödyntää häntä "toisella tavalla" (nudge nudge, wink wink). Niinpä, millähän tylpällä astalolla lie Pauli ajanut käärmettä, vai ajoiko se käärmettä pyssyyn pikemminkin? Oliko Paul ja Silas napalankoja? Jos haluat tutkia tarkemmin raamatullista jaksoa Paavalista ja Filippistä kotoisin olevasta orjatytöstä, katso John Byronin Raamatun näkemykset -sarake ”Paul, Python Girl and Human Trafficking”, joka on julkaistu Biblical Archeology Review -lehden touko-kesäkuussa 2019.
ellauri308.html on line 500: Vuonna 2021 julkaistun G som i gärningsman -kirjan mukaan Hildebrand käytti 1970- ja 1980-luvuilla seksuaalisesti hyväkseen teini-ikäisiä poikia. Hän on myöntänyt teot ja sanonut, että ”nuorissa pojissa on jotain, mitä en saa mistään muualta”. Nyttemmin Hildebrand pitää tekojaan vääryyksinä.
ellauri308.html on line 739: Kansallisteatteri esitti syksyllä 1948 Jean-Paul Sartren näytelmää Likaiset kädet, jossa pääosanäyttelijä Aku Ankka oli naamioitu Staliniksi. Näytelmän kritiikit olivat muuten myönteisiä, mutta Työkansan Sanomissa 12. lokakuuta 1948 julkaistussa Äikiän kirjoituksessa ”Kansallisteatterin tökerö teko” syytettiin teatteria Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden vahingoittamisesta. Koska Äikiän artikkeleita luettiin Neuvostoliitossa, se herätti siellä huomiota, minkä seurauksena Neuvostoliitto lähetti nootin Suomen ulkoministerille ja näytelmän esitykset loppuivat.
ellauri309.html on line 147: uusintapainosoikeudet 50 hänen aiemmin julkaistuun romanssiinsa. Vuonna
ellauri309.html on line 185: vuonna 2005. Hänen romaanejaan on julkaistu 35 maassa, mm. Saxassa.
ellauri310.html on line 870: hmm.. jos luit alkuperäisen vastaukseni, niin siellä mainitsin mm. että tästä asiasta on tehty vertaisarvioitua ja julkaistua tutkimusta.
ellauri311.html on line 769: Vuonna 2006 julkaistun Sternin raportin mukaan ilmaston lämpenemisen hallinta maksaisi vuosittain yhden prosentin maailman bruttokansantuotteesta. Näin tuottamattomiin hommiin ei rahaa liikene sitten millään, mutta sotimiseen sitä kyllä piisaa. Se on konsumerismia jos mikä.
ellauri316.html on line 481: Ei auttanut: Huhtikuussa 1976 Moskovan kunnallinen tuomioistuin tuomitsi Tverdokhlebovin viideksi vuodeksi maanpakoon "valheellisiksi tiedettyjen väärennösten levittämisestä, jotka huonontavat Neuvostoliiton valtiota ja yhteiskuntajärjestelmää". Hänet karkotettiin pieneen Nyurbachanin kylään Jakutiaan, Siperiaan. Vuonna 1976 julkaistun New Scientist -artikkelin mukaan kylässä oli vain muutama sata asukasta, ja se oli poissa normaalista liikenteestä kahdeksan kuukautta vuodessa äärimmäisten sääolosuhteiden vuoksi. Lokakuussa 1976 Andrei Saharov ja hänen vaimonsa matkustivat Moskovasta tapaamaan maanpaossa olevaa Tverdokhlebovia. Kovan leivän ääreen oli joutunut tämä vähäisempi Andrei, paskaduuniin USA:sta länteen. Eli kuiteskin 71-vuotiaaxi asti, vaikka sulatti juomaveden lumihangesta. Ehkä juuri sixi.
ellauri316.html on line 567: Niille, jotka eivät koskaan pystyneet määrittelemään sitä [artikkelit – noin. minun] genreni, sanon: se ei ole tietoisesti kirjoitettu tiukoissa akateemisissa muodoissa, vaan käyttämällä tieteellistä terminologiaa, joka on kehittynyt pitkään poliittisen journalismin tyyliin. Koska sitä ei julkaistu tieteellisessä, vaan yhteiskuntapoliittisessa lehdistössä. Eli siis se on propagandaa, yxinkertaisesti.
ellauri322.html on line 57: Thomas Paine kirjoitti The Rights of Man -teoksen ensimmäisen osan vuonna 1791 vastauksena brittiläisen parlamentaarikon Edmund Burken raivokkaaseen hyökkäykseen Ranskan vallankumousta vastaan edellisenä vuonna julkaistussa pamfletissaan Reflections on the Revolution in France.
ellauri322.html on line 177: Alkuperäistä ja kiistanalaisempaa käsikirjoituksen loppua ei julkaistu virallisesti, vaikka se sisältyy usein liitteenä moniin uusiin romaanin painoksiin. Tässä versiossa Falkland väittää oikeudessa, että Calebin asialista on vain kosto. Caleb vastaa väittäen olevansa oikeudenmukaisuuden ääni ja tarjoutuen keräämään todistajia Falklandia vastaan, mutta tuomari yhtäkkiä vaientaa hänet ja kieltää hänen tarjouksensa kutsuen Calebia röyhkeäksi ja hänen syytöksiään naurettaviksi. Joidenkin sivujen puuttuessa tarina hyppää viimeiseen kohtaukseen, jossa Caleb vangittiin jonkin aikaa myöhemmin, ja hänen vartijanaan on kukaan muu kuin Jones. Calebin kertomus näyttää nyt epäsäännölliseltä ja sekavalta, mikä viittaa siihen, että hän on tullut hulluksi. Calebille kerrotaan, että Falkland on kuollut hiljattain, mutta hän ei näytä deliriumissaan muistavan edes kuka Falkland on. Tää on hyvä ohjelma täst mie piän.
ellauri322.html on line 314: Joseph Wrightin muotokuvat maisema-asetelmissa ovat meille tuttuja, hänen istujansa huokuvat terveyttä ja hehkua, pukeutuvat hienoihin ja täyteläisiin väreihin liittyviin vaatteisiin – materiaalit, jotka ovat hänen tyylinsä tunnusmerkki ja jotka viittaavat hänen istujiensa mukavuuteen ja vaurauteen. Tämä maalaus, ei kuitenkaan ole suoraviivainen muotokuva, vaan kohtaus kirjallisuudesta. Maria on surullinen hahmo Laurence Sternen teoksesta A Sentimental Journey (julkaistu 1768). Hän on menettänyt järkensä rakastajansa hylkäämisen jälkeen, ja maaseudulla vaeltaessaan Parson Yorick tapaa hänen matkallaan Ranskan halki. Akuutteja tunteita täynnä olevat romaanit ja runous olivat suosittuja 1700-luvun lopulla. Maalaessaan traagista sankaritarta Wright seurasi tätä nykyajan suuntausta, jossa melankoliset hahmot löytävät lohtua luonnosta.
ellauri322.html on line 360: Länsinorjalaiset ovat tosi moukkia, mutta kehittyvät varmasti. Tapojen parantaminen tuo mukanaan hienompia moraalisia tunteita. He alkavat lukea käännöksiä joistakin hyödyllisimmistä saksalaisista tuotannoista, jotka on viime aikoina julkaistu, ja yksi seurueestamme lauloi laulun, jossa pilkattiin Ranskaa vastaan yhdistyneitä voimia, ja seura joi hämmennystä niille, jotka olivat hajottaneet Puolan.
ellauri325.html on line 454: Sivistyneistön keskusteluja aiheesta oli julkaistu vuonna 1937 kirjassa Pidot Tornissa. Populaarikulttuurin leviämisen pelko hallitsi myös vuonna 1954 julkaistua kirjaa Toiset pidot Tornissa. Nimimerkeillä esiintyneiden keskustelijoiden henkilöllisyyden paljasti professori Matti Kuusi vuonna 1973.
ellauri326.html on line 148: Samaan aikaan vuonna 1935 Wellsin maailmojen sota oli julkaistu jo pitkään, ja Fritz Lang oli kuvannut Metropolista. George Orwell ei ollut vielä kirjoittanut "Eläinfarmia" (Espanjan sisällissodan sytytin toimi vasta vuotta myöhemmin). Karel Capek oli kirjoittanut jo 48 kirjaa!
ellauri326.html on line 154: Tämä dystooppinen romaani kertoo ensin, että kapteeni van Toch, kapteeni Haddockin kaliiperin merimies, löysi Tyyneltä valtamereltä salamantereita muistuttavia olentoja! van Toch perustaa vaihtojärjestelmän, joka koostuu salamandereiden toimittamisesta veitsiin haita tuhoavien haiden tappamiseksi. Vastineeksi salamanterit keräävät helmiä ja antavat ne kapteeni van Tochille. Myöhemmin hän kutsuu rikeestuneen juutalaispojan, GH Bondyn, sijoittamaan salamanterien kuljettamiseen eri saarten välillä kerätäkseen lisää helmiä. Van Tochin kuoleman jälkeen Bondyn yritys hylkäsi helmimarkkinat myydäkseen salamantereita työvoimaksi. Tämä on kuvattu yksityiskohtaisesti romaanin toisessa osassa, joka on suunniteltu eräänlaiseksi lehdistökatsaukseksi ympäri maailmaa julkaistuista salamantereista ja esittelemään näitä eläimiä tieteellisestä, kaupallisesta ja eettisestä näkökulmasta.
ellauri327.html on line 316: Lähetystön tilillä on tosin julkaistu muitakin Venäjä-aiheisia kuvia aamupäivityksinä.
ellauri327.html on line 583: Vuonna 2016 World Affairs -lehdessä julkaistussa artikkelissa Mariana Budjeryn Harvard Kennedy Schoolin Belfie Centeristä väitti, että Ukrainan ydinaseriisunta ei ollut "tyhmä virhe" ja että oli epäselvää, olisiko Ukraina parempi ydinvaltiona. Hän väitti, että Ukrainan itsenäistymisen pyrkimyksenä oli tehdä siitä ei-ydinvaltio ja että Yhdysvallat ei myöskään olisi tehnyt Ukrainasta poikkeusta muiden Neuvostoliiton jälkeisten valtioiden, kuten Valko-Venäjän ja Kazakstanin, ydinaseriisunnassa.
ellauri328.html on line 387: Syyskuussa 2013 eräs ostaja kertoi saaneensa myymälän työntekijän Marlborossa, New Jerseyssä, että Hobby Lobby ei kuljettanut juutalaisten juhlapyhiä juhlistavia tuotteita, koska kauppa ei "palvonut teitä ihmisiä". David Greenback esitti virallisen anteeksipyynnön Anti-Defamation Leaguelle, joka hyväksyi sen julkaistussa lausunnossa. Lisäksi Steve Greenback, David Greenbackin poika, antoi lausunnon, että kaupoissa oli ollut juutalaisia tuotteita aiemmin ja testataan markkinoita tehdäkseen niin tulevaisuudessa. Vuonna 2017 Snopes tarkasteli tätä asiaa uudelleen ja ilmoitti, että väite, jonka mukaan Hobby Lobby ei edelleenkään myynyt juutalaisia lomatuotteita, oli "vanhentunut".
ellauri330.html on line 217: Israelilaisen historioitsija Benny Morrisin mukaan asiakirjat osoittavat, että Jabotinsky kannatti ajatusta arabiväestön siirtämisestä pois ehdotetusta valtiosta, jos sitä tarvitaan sen perustamiseen. Myöhemmin vuonna 1927 hän reagoi vihaisesti julkaistuun raporttiin, jonka mukaan hän oli vaatinut arabien karkottamista Palestiinasta. Sionistiselle Haolam- sanomalehdelle lähettämässään kirjeessä hän kirjoitti: "En ole koskaan sanonut sitä tai mitään, mitä voitaisiin tulkita tässä mielessä. Minun kantani on päinvastoin, ettei kukaan karkoita Israelin maasta sen arabiasukkaita, joko kaikki tai osa niistä -- tämä on ensinnäkin moraalitonta ja toiseksi mahdotonta."
ellauri330.html on line 287: Vuonna 1925 julkaistu Theorie des Romans oli hänen kansainvälisesti tunnetuin teoksensa, jossa hän käsittelee nimenmukaisesti romaanin teoriapuolta. Ei siitä sen enempää. Kukahan hölmö tämänkin väpelön sepustuxen väpelöstä miehestä on kirjoittanut?
ellauri330.html on line 304: Kun etsin Varjenkaa Maksim Gorkin suomennettujen teosten joukosta, en hämmästyksekseni löytänyt sitä ollenkaan. Mysteeri ratkesi, kun laajensin etsintääni ja selasin läpi myös novellien luettelon. Varjenka on alun perin julkaistu osana novellikokoelmaa ”Varjenka ja muita novelleja.” Suomalaisessa kustannusperinteessä 160 sivua olisi jo pitkähkö novelli, mutta mikä ettei.
ellauri330.html on line 422: Marx ei ollut mikään pelkkä statisti, toisin kuin bolshevikit. Ranskalainen marksologi Maximilien Rubel vuonna 1973 julkaistussa artikkelissa Marx: Theorist of Anarchism on jopa väittänyt, että Marx oli modernin anarkismin pioneeri!
ellauri330.html on line 556: Kun Suomalainen puolue vuosisadan lopulla hajosi ja siitä muodostuivat vanhasuomalainen ja nuorsuomalainen puolue, niin Yrjö-Koskinen edusti vanhasuomalaisena myöntyvyyslinjaa ja vastapuoli oli tiukasti perustuslakiin tukeutuva puolueryhmä. Erimielisyyden syynä oli suhtautuminen venäläistämistoimiin. Yrjö-Koskinen selitti myöntyväisyyslinjan periaatteet Uudessa Suomettaressa julkaistussa avoimessa kirjeessään.
ellauri331.html on line 185: inoSMI ( venäjäksi иноСМИ, johdannainen sanasta "ulkomainen joukkomedia") on internetmediaprojekti, joka seuraa ja kääntää ulkomaisissa ja länsimaisissa medioissa julkaistuja artikkeleita venäjäksi ja on osa valtion mediakonsernia Russia Today. Suurin osa käännetyistä artikkeleista oli länsimaisten toimittajien kirjoittamia hyvänsuopia esseitä Venäjään ja entiseen Neuvostoliittoon liittyvistä aiheista.
ellauri331.html on line 225: Vuonna 2014 Lenta.ru sai kritiikkiä muilta toimittajilta julkaistuaan artikkelin, jossa analysoitiin Venäjän rikkaimpien kansalaisten etnistä alkuperää; Nikolai Svanidze syytti julkaisua rasismista. Isoisä Nikolai Samsonovich Svanidze oli Jossif Stalinin ensimmäisen vaimon Kato Svanidzen kaukainen sukulainen. Hän osallistui aktiivisesti lokakuun vallankumoukseen ja toimi korkea-arvoisena virkamiehenä Transkaukasian sosialistisessa liittotasavallassa Sergon suojeluksessa. Ordzhonikidze. Isoisä oli naimisissa Zilya Isaakovna Luskinan kanssa, joka oli myös juutalaista alkuperää oleva bolshevikkivallankumouksellinen, joka työskenteli Zhenotdel-rakennuksessa. Vuonna 1937 hänet pidätettiin ja teloitettiin muiden Georgian viranomaisten joukossa, jotka edistivät Georgian SSR: n yksinoikeuksia, mukaan lukien muukalaisvihamielisiä lakeja ei-Georgian asukkaille.
ellauri331.html on line 292: Tolokunkonnikova kertoi vuonna 2016, että sivustolla on noin 2,2 miljoonaa kävijää kuukaudessa, mikä tekee siitä pienemmän kuin jotkut muut venäläiset riippumattomat tiedotusvälineet, mutta Tolokunkonnikova etsii tapoja laajentaa sivustoa. Hän on sanonut, että poliittisten paineiden vuoksi joukkorahoituksen kaltaiset vaihtoehdot eivät ole Mediazonan käytettävissä, koska pelätään, että valtio joutuisi kostamaan rahoittajia vastaan. Sivusto rahoitetaan tällä hetkellä pääasiassa lahjoituksilla ja Aljohinan ja Tolokunkonnikovan pussy-esiintymisistä kertyneillä p-palkkioilla. Esimerkkejä ovat The Guardianin maaliskuussa 2015 julkaistu tarina useiden poliisin pidätettyjen ihmisten selittämättömistä kuolemista syrjäisellä Siperian alueella ja heinäkuun 2015 tarina Miami Vicessä, jossa Mediazona puhui entiselle vangille vankileiristä lähellä Gorlovkan kaupunkia Ukrainassa. Haastattelussa kerrottiin tapauksesta syyskuussa 2014, kun Venäjä-mielisen separatistisen Donetskin kansantasavallan joukot valtasivat vankileirin ja vapauttivat vangit (läppä läppä).
ellauri331.html on line 322: Sanomalehteä ei julkaistu vuosina 1931-1939. Moskovsky Komsomoletsin julkaisemista jatkettiin vasta vuonna 1940 , mutta taaskaan ei kauaa: sodan syttyessä (elokuussa 1941 ) sen julkaisussa tapahtui toinen tauko. Julkaisua jatkettiin 2. lokakuuta 1945 .
ellauri331.html on line 445: Vuonna 2020, kun The New York Times -sanomalehti voitti International Reporting Prize -palkinnon, Proekt sanoi, että ainakin kaksi voittajan artikkelia toistivat Proektin muutamaa kuukautta aiemmin julkaistujen artikkelien havainnot lähteeseen mainitsematta.
ellauri331.html on line 606: Turvallisuusopinnot -lehdessä vuonna 2021 julkaistun tutkimuksen mukaan RT:llä on jonkin verran vaikutusta katsojien poliittisiin mielipiteisiin. RT:lle "altistuneet" katsojat "kannattivat 10–20 prosentilla todennäköisemmin Yhdysvaltojen vetäytymistä "osuustoiminnallisen globaalin johtajan roolista" kuin ne, jotka eivät katsoneet RT:tä. Linja jatkui, vaikka paljastimme, että Venäjän hallitus rahoittaa RT:tä." Altistumisella RT:lle ei kuitenkaan ollut mitattavissa olevaa "vaikutusta amerikkalaisten näkemyksiin sisäpolitiikasta tai Venäjän hallituksesta." Vizi tuskinpa turvallisuusopiskelijat ehtivät tehdä pitkittäistutkimuxia ja osoittaa että jenkit RT:tä kazottuaan heräsivät aamuna muutamana ison takkuparran kanssa ja peiliin kazottuaan sanoivat: Ах нет нет!
ellauri331.html on line 654: Andrei Piontkovski valmistui Moskovan valtionyliopiston matematiikan laitokselta ja on julkaissut yli sata tieteellistä artikkelia soveltavasta matematiikasta. Tyhmistyttyään hän siirtyi politiikan puolelle ja käytti 11. tammikuuta 2000 Sovetskaja Rossijassa julkaistussa artikkelissaan Yabloko- verkkosivustolle samana päivänä ensimmäisenä termiä " putinismi ", jonka hän oli määritellyt " rosvokapitalismin korkein ja viimeinen vaihe Venäjällä, vaihe, jossa, kuten eräs puoliunohdettu klassikko sanoi, porvaristo heittää demokraattisten vapauksien ja ihmisoikeuksien lipun yli laidan, ja myös sodana, kansakunnan "konsolidoitumisena" joidenkin etnisten ryhmien vihan, sananvapauden hyökkäyksen ja tiedonvälityksen aivopesun, eristäytymisen ulkomaailmasta ja taloudellisen rappeutumisen perusteella." Samassa artikkelissa Piontkovsky totesi, että putinismi on Venäjän päähän ammuttu päällimmäinen laukaus, ja hän myös vertasi Jeltsiniä Hindenburgiin, joka antoi Putlerille vallan.
ellauri331.html on line 658: Piontkovsky on American Mathematical Societyn jäsen. Piontkovsky on kirjoittanut useita kirjoja Putinin presidenttikaudesta Venäjällä, mukaan lukien hänen viimeisimmän kirjansa, Another Look Into Putin´s Soul. Piontkovski on yksi 10. maaliskuuta 2010 julkaistun Putinin vastaisen online-manifestin "Putin Must Go On" 34 ensimmäisestä allekirjoittajasta. Myöhemmissä artikkeleissaan hän on toistuvasti korostanut sen merkitystä ja kehottanut kansalaisia allekirjoittamaan sen.
ellauri332.html on line 425: Tämä raina poikkeaa liian kauas kaappihinuri Nathanial Hawthornen vuonna 1850 julkaistusta romaanista vuoden 1660 puritaanisesta siirtokunnasta. Vuoden 1995 elokuva näyttää tietämättömältä. Sitä tervehdittiin pelätyllä elokuvakritiikillä, "tahattomasti hauska". Tänä aikana Demi Mooren nimi teltassa oli kuin jinx. Lyhyesti sanottuna hänen esityksensä Hester Prynnestä osoittautui vahingossa humoristiseksi.
ellauri338.html on line 221: Hän kirjoitti kulinaarisia kolumneja Nedelya-sanomalehteen, ja monet lukijat ostivat sanomalehden yksinomaan niiden takia. Samaan aikaan vastauksena Nedeljassa julkaistuihin Pokhlebkinin resepteihin saapui kirjeitä, joissa Neuvostoliiton lukijat olivat raivoissaan erityisesti sammen mainitsemisesta, jota ei ollut myynnissä.
ellauri338.html on line 225: 1980-luvulla hän kirjoitti artikkelin "Soija", mutta sen toista osaa ei alun perin julkaistu, koska, kuten Pokhlebkin kirjoitti, " ahkerien ja säästäväisten kiinalaisten esimerkkiä pidettiin hyökkäyksenä neuvostokansan tyhmyyttä ja typeryyttä vastaan".
ellauri340.html on line 524: Silti vaikka hän kirjoitti Yhdysvalloista, Handke ei koskaan oikeastaan jättänyt kasvattinsa Eurooppaa. 1970-luvulla hän tuotti osan saavutettavimmista teoksistaan ottamalla huomioon oman elämäntarinansa sekä kirjailijan ja tekstin välisen suhteen. Lyhyessä mutta voimakkaassa muistelmassa A Sorrow Beyond Dreams, kirjasta, josta hänet tunnetaan parhaiten anglofonisten lukijoiden keskuudessa, Handke kuvailee äitinsä itsemurhaa, ja kenties hänen rehellinen surunsa myöntäminen antaa lukijan päästä kielen tanssin ulkopuolelle. Samoin The Weight of the World (kirjoitettu 70-luvun puolivälissä, mutta julkaistu vuonna 1977), eräänlainen päiväkirja, joka kertoo Handken havainnoista sairauden aikana, tuli Länsi-Saksan bestselleriksi. Poliittisia kannanottoja välttävä kirja on sarja helmimäisiä vinjettejä kosmopoliittisesta elämästä, isyydestä ja kuolevaisuudesta.
ellauri341.html on line 112: Lukijan näkökulmasta rönsyilyä on kuitenkin hieman liikaa ja teos paikoin kompastuu omaan nokkeluuteensa. Kirjasta jää rannaton olo. Alkuperäinen käsikirjoitus nyt julkaistuun teokseen tosin oli vieläkin laajempi. Käy silti selväksi, ettei ihminen ole sittenkään apina, vaan historiaa uusiksi luova, usein sairas eläin. Nämä jaksot eivät siis varsinaisesti tarjoa uutta tietoa. Terveisin, Jukka Koskelainen, Herlinin Sanomista.
ellauri341.html on line 466: Eichmann esitti myös suomalaisissa lehdissä julkaistun toivomuksen, että hänen ruumiinsa vietäisiin teloituksen jälkeen Linzille ja tuhkattaisiin siellä tehdyn virallisen ruumiinavauksen jälkeen. Eichmann hirtettiin muutama minuutti ennen keskiyötä 31. toukokuuta 1962 Ramlan vankilassa
ellauri342.html on line 323: Larnin puistattava rikos oli Literaturnaja gazetassa julkaistu Solženitsyn-artikkeli, jonka pakinoivassa kielessä haistoi tosiaankin rikinkatkua: ”Jos tietynlaisella kirjailijalla on allergia aurinkoa kohtaan, hän kuvaa auringon helvetin sikiönä, kun taas yötä ja pimeyttä hänellä verhoaa romanttinen usva.” Solzhenizynin oikea karva paljastuikin sittemmin usvan seasta (kz. albumi 279) ja sai monet ex-kannattajat noloixi.
ellauri343.html on line 94: Pitäjästä kerätyt kansanrunot muodostavat yli kolmasosan Suomen kansan vanhojen runojen toisessa osassa julkaistuista Aunuksen runoista. Repolan kylissä kävivät runonkeruumatkoillaan Elias Lönnrot vuonna 1832, M. A. Castren 1839 ja D. E. D. Europaeus vuosina 1845–1846 sekä myöhemmin muun muassa A. A. Borednius ja Klaus Karttunen. Koko Aunuksen parhaana runonlaulajana pidetään Omelian kylässä asunutta Simana Olekseine Kyöttistä eli Kyöttiä, jolta on tallennettu muun muassa Lemminkäisen virsi ja harvinainen Ahdin ja Kyllikin runo. Rikas runoperinne oli myös Lentierassa, jossa sen tunnetuimmat edustajat kuuluivat Nili Nesterisen sukuun.
ellauri344.html on line 292: The Best Exotic Marigold Hotel on vuonna 2012 ensi-iltansa saanut John Maddenin ohjaama draamakomedia. Jonkinlainen Kaupunginteatterin vanhuskvartetin brittivastine. Elokuvassa näyttelevät muun muassa Judi Dench, Celia Imrie, Bill Nighy, Ronald Pickup, Maggie Smith, Tom Wilkinson ja Penelope Wilton. Onnexi nekin taitaa suunnilleen kaikki haukata jo koiranputkea. Huom! Poistunut ohjelmistosta! Elokuva perustuu Deborah Moggachin vuonna 2004 julkaistuun romaaniin These Foolish Things. Tarina kertoo brittieläkeläisistä, jotka lähtevät viettämään leppoisia eläkepäiviään eksoottiseen ja ”ei niin kalliiseen” Intiaan. Houkutteleva mainos uudistuneesta Marigold Hotellista kädessään ja upeat visiot antoisista eläkepäivistä mielessään, he saapuvat paikkaan, joka onkin vain kuori entisajan loistostaan.
ellauri345.html on line 679: Vuonna 1832 julkaistulla kirjalla Is Cholera Morbus on Judgement from God? Hän hyökkäsi avoimesti kristinuskoa vastaan ensimmäistä kertaa. Siinä hän syytti saarnaajia, jotka näkivät tuolloin riehuneen koleraepidemian Jumalan rangaistuksena, Vanhan testamentin ajattelusta.
ellauri345.html on line 681: Vuonna 1842 julkaistulla The Fire and Moloch Service of the Ancient Hebrews -kirjoituksella hän yritti todistaa, että muinaisten heprealaisten alkuperäinen uskonto oli molokkien jumalanpalvelus, joka vasta myöhemmin kääntyi inhimillisempiin muotoihin ja edelleen vanhaan muotoon. Jehova elää. Hänen näkemyksensä huipentuivat toteamukseen, että Jehova ja Molok olivat alun perin yksi ja sama Jumala. Samana vuonna 1842 hänen ystävänsä Friedrich Wilhelm Ghillany julkaisi Nürnbergissä teoksen, joka oli yhtä epätieteellinen kuin juutalaisvastainen.
ellauri348.html on line 183: British Intelligence considered using carrier pigeons to help defeat the Germans during the Second World War. Aiemmin julkaistut MI5-tiedostot ovat viitanneet suunnitelmiin kouluttaa kyyhkysiä kantamaan räjähteitä lentämään vihollisen valonheittimiin.
ellauri349.html on line 395: Edward John Mostyn Bowlby , CBE , FBA , FRCP , FRCPsych ( / ˈ b oʊ l b i / ; 26. helmikuuta 1907 – 2. syyskuuta 1990 ) oli brittiläinen psykologi , psykiatri ja psykoanalyytikko , joka oli tunnettu kiinnostuksestaan lapsiin, uraauurtava työ kiintymysteoriassa. Vuonna 2002 julkaistussa Review of General Psychology -tutkimuksessa Bowlby sijoittui 1900-luvun 49. siteeratuimmaksi psykologiksi.
ellauri351.html on line 293: Taleb on kirjoittanut Incerton, viisiosaisen epävarmuutta käsittelevän filosofisen esseen, joka julkaistiin vuosina 2001–2018 (erityisesti The Black Swan ja Antifragile). Hän on toiminut professorina useissa yliopistoissa ja työskennellyt riskitekniikan ansioituneena professorina New Yorkin yliopiston Tandon School of Engineeringissä syyskuusta 2008 lähtien. Hän on ollut mukana Risk and Decision Analysis -lehden päätoimittajana syyskuusta 2014 lähtien. Hän on myös toiminut matemaattisen rahoituksen harjoittajana, hedge-rahastojen hoitajana ja johdannaiskauppiaana, ja hän on tällä hetkellä Universal Investmentsin tieteellisenä neuvonantajana. The Sunday Times kutsui hänen vuonna 2007 julkaistua kirjaansa The Black Swan yhdeksi 12 vaikutusvaltaisimmasta kirjasta toisen maailmansodan jälkeen.
ellauri351.html on line 565: Maitreya – 100 000 vuoden tarinan huipennus on Saku Mätön ensimmäinen henkisen kirjallisuuden alalla julkaistu teos. Kirja kertoo vääjäämättömän loogisesti Henkisen Hierarkian taustoista, sen edustajan Maitreyan julkitulosta ja tämän opetusten vaikutuksesta koko länsimaiseen yhteiskuntaan. Kirja on ensimmäinen nykyaikainen, suomeksi kirjoitettu katsaus aiheesta ja siksi tervetullut osaksi suomalaista esoteerista kirjallisuutta. Maitreya – 100 000 vuoden tarinan huipennus onnistuu selkokielistämään Henkisen Hierarkian tehtävää ja toimintaa, ja vetää paikoittain mainiosti salaliiton lankoja nykypäivän maailmanlaajuisten ilmiöiden sekä taustalla toimivan näkymättömän systeemin välille. Ultra-lehden ja Minä Olen -lehden toimitusneuvostoissakin vaikuttaneen Mätön omakohtainen kuvaus Maitreyan ja erään Henkisen Hierarkian Mestarin kohtaamisesta yhdistettynä kirjoittajan laajaan yhteiskuntatietämykseen antaa ajattelemisen aihetta jokaiselle lukijalle, vaikka aihe olisikin entuudestaan tuntematon.
ellauri351.html on line 574: 164 sivua, 1. painos julkaistu kesäkuussa 2018
ellauri352.html on line 287: David Kesslerin kanssa kirjoittamassaan ja postuumisti julkaistussa kirjassa Kübler-Ross laajensi malliaan kattamaan kaikenlaiset henkilökohtaiset menetykset, kuten rakkaan kuoleman, työpaikan tai tulojen menetyksen, vakavan hylkäämisen, parisuhde tai avioero, huumeriippuvuus, vangitseminen, sairauden puhkeaminen tai lapsettomuusdiagnoosi ja pienetkin menetykset, kuten hampaan poisto, kynnen katkeaminen tai vakuutusturvan menetys. Kessler on myös ehdottanut "Merkitystä" surun kuudenneksi vaiheeksi, koska "resignaatio" tuntuu masentavalta. Jotain piristystä tähän kaivattaisiin vielä.
ellauri352.html on line 480: Kirjoittaja itse esiintyi useaan otteeseen vaikuttuneen yleisön edessä nykyajan todistajana ja asiantuntijana, olipa kyseessä sitten koululuokkien edessä, tiedotusvälineissä tai Shoaa ja sen myöhempiä ongelmia (esim. selviytyneiden henkilöllisyyden puute) koskevissa tieteellisissä tapahtumissa jotka olivat vielä lapsia Shoan aikana). Hän antoi videohaastatteluja arvostetuille arkistoille ja esitti itseään televisiodokumenteissa. Hän sai myös kolme törkeää juutalaisten palkintoa työstään. Julkisten esiintymistensä aikana hän myös selvensi monia asioita, jotka jäivät sanomatta tai epämääräisiksi julkaistussa tekstissä. Hän mainitsi suullisesti niiden keskitysleirien nimet, joissa hän oli oleskellut (Majdanek ja Auschwitz) tai mainitsi, että hän itse oli joutunut raakojen ihmiskokeiden uhriksi.
ellauri352.html on line 585: Kirja on julkaistu vuonna 2024
ellauri360.html on line 49: Alain Robbe-Grillet syntyi vuonna 1922 Saint-Pierre-Quilbignonissa, joka on nykyään osa Brestiä. Hänen isänsä oli insinööri, joka omisti pienen tehtaan. Hänen vanhempansa olivat ateisteja ja äärioikeiston kannattajia. Hän opiskeli Institut National d'Agronomie -koulussa, mutta hänen opinnot keskeytettiin, kun hänet värvättiin väkisin Saksan miehityksen alla sorviksi saksalaiselle tankkitehtaalle. Sodan jälkeen hän työskenteli agronomina, erikoisalana trooppisten hedelmien viljely (kuten Don Jaimella, jonka lukija tuntee toisellakin nimellä, eli Zorron nimellä), mukaan lukien loitsut ulkomailla. Hän kuitenkin sairastui eikä palannut ammattiinsa, vaan aloitti kokopäiväisen kirjoittamisen. Vuonna 1957 hän meni naimisiin Catherine Rastakianin kanssa , näyttelijän, joka on myös julkaissut romaaneja. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa vuonna 1948, mutta se julkaistiin vasta vuonna 1978. Vuonna 1951 hänen ensimmäinen julkaistu romaaninsa – Les Gommes (Pyyhekumit) – voitti palkinnon ja hän pystyi tekemään uran kirjailijana.
ellauri362.html on line 309: Jöns ei nähtävästi pidä liioin Joel Haahtelasta. Joel Haahtela on "Kristina Carlson -schabloonalla jokavuotismalliin julkaistu Martti Anhavan kristillismyönteinen sarjaromaanikonsepti joka 'uudistuu' ja samalla 'ironisoi' uudistumistaan, eräänlainen luterilaiseen juoksi jänö metsänrajaan versio Italo Calvinosta. Ehkä jopa norssi." Vankan uskonnollisen vakaumuksen omaava lääkäri Haahtela tutustui ortodoksisuuteen aluksi vaimonsa mukana ja mieltyi kokemaansa. Elämys syveni, kun häntä pyydettiin jumalanpalvelustekstien lukijaksi. Hänet vihittiin ensin lukijaksi ja 2021 diakoniksi, joka on varsinaisen ortodoksisen pappeuden ensimmäinen porras. Haahtela käsittelee tuotannossaan kristinuskoa ja sen selittämättömiä asioita, mutta romaaneita voi lukea niin hengellisin kuin humanistisin silmin. Haahtela itse kertoo uskovansa ”selittämättömään, siihen että asioiden takana on jotain monimutkaista ja kaunista, toisin sanoen mystistä".
ellauri362.html on line 332: Heinäkuussa 2011 The Guardianissa julkaistu Sedariin essee "Kanan varpaankynsiä, kukaan?" keräsi jonkin verran kritiikkiä siitä, että se oli epäherkkä Kiinaa ja kiinalaista kulttuuria kohtaan. Vuonna 2014 hän osallistui TV-äänenä "Kuulostanko hintiltä?" David Thorpen dokumenttielokuvaan ajan homomiesten puhemallien stereotypioista. Vuonna 2022 hän pohti suhdettaan äskettäin kuolleeseen isäänsä.
ellauri362.html on line 406: Psykoanalyytikkojen vihaaman Morton Schatzmanin byhlein Soul Persecution in the Family yhdistää isän menetelmät pojan kokemuksen elementteihin ja päinvastoin. Se sisältää yksityiskohtaisen analyysin ja vertailun Daniel Paulin muistelmista, joka on hänen toisen pitkän koppituomionsa aikana kirjoitettu kertomus, hänen isänsä julkaistuihin lastenkasvatusta koskeviin kirjoituksiin. Löydökset koskevat monia koulutusta, psykiatriaa, psykoanalyysiä, psykologiaa, uskontoa, sosiologiaa ja politiikkaa - lastenkasvatuksen ja perhe-elämän mikropolitiikkaa ja niiden suhdetta suurempien ihmisryhmien makropolitiikkaan.
ellauri369.html on line 53: Oulunkylän kirjaston rottahyllystä löytyi 1959 julkaistu ja 1977 painettu neuvosto-Vamireh. Se edustaa paleofiktiota useammassakin kuin yhdessä mielessä.
ellauri369.html on line 313: Kesällä 1818 Irvingin kanssa Peeblesin ja Moffatin nummien halki tekemän tutkimusmatkan jälkeen Carlyle teki ensimmäisen julkaisuyrityksensä ja välitti näkemäänsä kuvaavan artikkelin edinburghilaisen lehden toimittajalle, jota ei julkaistu ja joka on nyt kadonnut.
ellauri369.html on line 500: Vuonna 1981 julkaistussa palkitussa teoksessa historioitsija JW Burrow huomautti Froudesta, että hän oli vuosisadan viimeisten vuosien imperialistisen jännityksen johtava edistäjä, mutta hänen työnsä massassa jopa imperiumi oli toisella sijalla uskonnolle.
ellauri373.html on line 272: Vuonna 1922 vaino voimistui ja otti uusia muotoja. Varojen etsimisen verukkeella nälkään näkevän väestön auttamiseksi noudatettiin asetusta kaikkien kirkoiden ja luostareiden kaikkien kallisarvoisten koristeiden ja arvoesineiden takavarikoimisesta . Neuvostoliiton julkaisuissa julkaistujen tietojen mukaan 15. toukokuuta 1922 mennessä 48 provinssin talousosastot saivat kirkoilta takavarikoituja arvoesineitä : kultaa 700 puutaa hopeaa 17 961 puutaa, timantteja 33 796 kappaletta, helmiä 3 puutaa, 15 80 000 jalokiveä, 28 kiloa esineitä, joissa on timantteja, helmiä ja muita kiviä.
ellauri374.html on line 464: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys ja Wycliffe Raamatunkääntäjät ovat olleet usean vuoden ajan mukana baškiirikäännösprojektissa lähettämällä siihen työntekijän. Olemme toimineet yhteistyössä Moskovan Raamatunkäännösinstituutin IBT:n, Venäjän Raamattuseuran ja Yhtyneiden Raamattuseurojen kanssa. IBT kutsui "Teijan" SIL Internationalin työntekijänä mukaan baškiiriprojektiin vuonna 2009. Baškiirityöntekijöiden kanssa tehdyn työn tuloksena on nyt julkaistu koko Raamattu heidän 1,3-miljoonaiselle kansalleen. Teijasta tuli bashkiirien Agricola. Virzakivi lähti Agricolan päivänä.
ellauri378.html on line 90: Antisemitistiset äänet maalasivat usein neuvostokommunismin juutalaiseksi juoniksi tai "juutalaisbolshevismiksi". Kun Aleksanteri Solženitsyn aloitti työskentelyn 200 vuotta yhdessä -nimisen kirjan parissa, häntä kritisoitiin tämän tabu-aiheen koskettamisesta. Hänen omat kommentit lehdistölle eivät auttaneet asiaa, sillä hän väitti että kaksi kolmasosaa Ukrainan Chekasta (salainen poliisi) oli juutalaisia. Ei ole yllättävää, että hänen kirjansa on julkaistu PDF-muodossa antisemitistisille verkkosivustoille.
ellauri381.html on line 410: Grigori Svirski muisteli maanpaossa kirjoittamassaan kirjassa ”Teloitusvuosien sankarit” seuraavasti: ”Koko joukko Simonovin seuraajia (N. Drozdov, Simonin ”Uuden maailman” päällikkö tovereineen) kirjoitti ex-convictin periferiassa julkaistun muistelmaprujun kokonaan uudelleen; kirjailija muutti keskitysleirien johtajasta Barabanovista, jota vangit ja vartijat pelkäsivät kuin tulta, vapaan neuvostoelämän sankarin Robin Batmanovin. Simonov tuki innokkaasti valhetta: Azhaevin kirjan pääöljyputkea kaikkien korjausten jälkeen eivät edelleenkään panneet onnettomat, nälkäiset, puolikuolleet vangit, jotka kirjoittaja oli pettänyt, vaan yksinomaan onnelliset Neuvostoliiton kansalaiset.
ellauri381.html on line 503: Mutta monet ihmiset, jotka olivat Solženitsynin kanssa sharashkassa, raportoivat muista versioista. Versioiden runsaus todistaa Aleksanteri Isajevitšin ja hänen tovereidensa halusta piilottaa todellinen syy hänen lähettämisellensä leirille. Tämän vahvistaa äskettäin julkaistu N.A. Reshetovskaya "Toisessa ympyrässä." Siinä lainatuista kirjeistä A.I. Solženitsynin vapautuxesta saamme tietää, että hänen lähtönsä Marfinosta oli hänelle odottamaton, hän ei halunnut lähteä sieltä, ja lähtiessään hän yritti päästä takaisin Rybinskin sharashkaan, missä häntä, kuten muistamme, käytettiin hänen erikoisalallansa - matematiikka.
ellauri386.html on line 133: Kuten Andrew Kaufman, äskettäin julkaistun Pippelin vaimo: Tarina rakkaudesta ja riskistä naisesta, joka pelasti Dostojevskin, kirjoittaja sanoi, "ihmisten on ymmärrettävä, että he eivät ehkä pitäisi joitakin Dostojevskin mahtavimpia romaaneja käsissään, jos ne eivät olisi ilmestyneet." "Dostojevski oli melkein avuttoman umpikujan edessä, kun he tapasivat, mutta Anna oli auttanut häntä välttämään katastrofin älykkyydellään, työmoraalillaan ja emotionaalisella tukellaan", Kaufman kirjoitti. Annasta ei ole aiemmin julkaistu kirjaa englanniksi.
ellauri390.html on line 240: Hän käytti "Historia of His Majesty's Life Guard rykmentti" varten kerättyä materiaalia historiallisessa romaanissa "Isoisät" (julkaistu erillisinä painoksina vuosina 1875, 1885, 1891).
ellauri390.html on line 241: "Russian Herald" -lehdessä julkaistut tarinat Venäjän ja Turkin sodasta sisältyivät Pietarissa vuonna 1879 julkaistuun kaksiosaiseen "Kaksitoista kuukautta aktiivisessa armeijassa".
ellauri390.html on line 247: Nämä kaksi romaania, "Panurgova Chereda" ja "Two Powers", muodostivat Pietarissa vuonna 1875 julkaistun neliosaisen dilogian "Kronikka Venäjän valtion uusista vaikeista ajoista".
ellauri391.html on line 108: Panee ihmettelee, onko tämä myöhäinen muisto todellinen muisto tapauksesta vai laajalti julkaistun kertomuksen hyväksyminen useiden vuosikymmenten ajan? Sekä Hoover että Paderewski näyttävät epäilevän tarpeeksi uskoakseen tarinaan muistelmissaan, paitsi tunnustaakseen, että heidän ensimmäinen tapaamisensa saattoi olla vuonna 1896. Mitä he myöhemmin tekivät puolalaiselle ruoka-avulle ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa ja sen jälkeen on propagandatarina joka on muistamisen ja toistamisen arvoinen. You owe me SOO much, se on jenkkien mielilauseita. Vähävenäläiset on nyt niille velkaa monen monta vehnälastia.
ellauri391.html on line 139: Yhdeksänkymmentäkolmen manifesti (saksaksi Manifest der 93; alunperin "Saksan professorit" an die Kulturwelt!) on 4. lokakuuta 1914 annettu jallitus, jossa 93 huomattavaa saksalaista tuki Saksaa ensimmäisen maailmansodan alussa. Albert Einstein oli listan kärjessä. The New York Timesissa hävityn sodan jälkeen vuonna 1921 julkaistussa raportissa todettiin, että 76 sodasta eloonjääneestä allekirjoittajasta 60 ilmaisi vaihtelevaa katumusta. Albert Einstein oli jälleen listan kärjessä. Jotkut väittivät, etteivät olleet nähneet, mitä he olivat allekirjoittaneet. Jotkut olivat olleet koko ajan suihkussa.
ellauri392.html on line 262: Kääntäjä Nancy Naomi Carlson on kirjoittanut seitsemän nimikettä (käännetty ja kääntämätön). Hän sai NEA:n apurahan kääntää Abdourahman Waberin ensimmäisen runokokoelman, joka oli "Best Translated Book Award" (BTBA) -finalisti. Tämä runo tulee NAMING THE DAWN -julkaisusta, joka julkaistaan Lokki kirjoilta ensi vuonna. Hänen töitään on julkaistu sellaisissa aikakauslehdissä kuin APR, FIELD, THE GEORGIA REVIEW ja POETRY. Lisätietoja on osoitteessa www.nancynaomicarlson.com. Näyttää nänsyltä enemmän kuin naimilta.
xxx/ellauri013.html on line 859: Mitä missä milloin - kansalaisen vuosikirja (myös MMM) on Otavan vuosittain julkaisema tietokirja, jossa käsitellään kuluneen vuoden tapahtumia ja puheenaiheita. Ensimmäinen vuosikirja julkaistiin 1950, ja uusi on julkaistu sen jälkeen joka vuosi välivuositta.
xxx/ellauri027.html on line 538: Saku Mantere on Esa Saarisen entinen oppilas, joka on nykyisin Hanken Svenska handels-högskolanin johtamisen professori ja johtamisen laitoksen esimies. Mantere on myös Aalto-korkeakoulusäätiön hallituksen jäsen ja Taideyliopiston hallituksen puheenjohtaja. Mantere on kansainvälisesti tunnettu organisaatioteorian ja strategisen johtamisen tutkija, jonka töitä on julkaistu alan johtavissa aikakausjulkaisuissa. Hänellä on useita kansainvälisiä tieteellisiä luottamustehtäviä.
xxx/ellauri027.html on line 1107: Tämä on ET-lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä. Lisää ET:n juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/et. Eläketädit on yhdistetty muihin naisiin. Hyvinkään Sanomat on yhdistetty Riihimäen Sanomiin Aamupostixi. Jonossa kolmantena hiihtää maisteri Lauri Carlson Helsingistä.
xxx/ellauri044.html on line 348: 1920-luvun lopulla Talviolle alkoi uusi luomiskausi, jolloin hän keskittyi historiallisiin romaaneihin. Niitä olivat vuosina 1929–1935 julkaistu Helsingin historiaan liittyvä romaanitrilogia Itämeren tytär sekä hänen viimeinen romaaninsa Linnoituksen iloiset rouvat (1941) jossa tapahtumaympäristönä oli Suomen sodan aikainen Viaporin linnoitus. Talvio testamenttasi tuotantonsa tekijänoikeudet Helsingin yliopiston Satakuntalaiselle Osakunnalle, jonka inspehtorinä hänen puolisonsa J. J. Mikkola toimi pitkään.
xxx/ellauri057.html on line 1205: Nyt uutena näköispazaana julkaistu Elina Vaara (1903 – 1980) viuluineen ilmestyi vuonna 1928. Yllätys, eikä vähiten Vaaralle itselleen, oli teoksen aikanaan saama myönteinen vastaanotto. Vaikkei ollut lepakko, siitä tuli ”Suomalainen Sappho”. Claes Olssonin mukaan se oli ”läpimurtoteos, jossa raikkaat ja kirkkaat runouden lähteet ovat äkkiä puhjenneet salaisista syvyyksistä”.
xxx/ellauri075.html on line 60: Vuonna 1908 Sestofilt muutti Freiburgiin Saksaan, ja vuonna 1910 Sveitsiin pieneen kylään nimeltä Coppet. Siellä oli tylsää. Hän palasi Moskovaan vuonna 1915. Vallankumous teki hänen elämästään vaikean, ja bolševikit painostivat häntä lisäämään tuoreeseen teokseensa Potestas Clavium marxilaisten oppien vaikutteita, muuten sitä ei olisi julkaistu. Sestofilt kieltäytyi tästä, mutta luennoi kuitenkin vallanpitäjien luvalla Kiovan yliopistossa kreikkalaisesta filosofiasta.
xxx/ellauri075.html on line 532: Tosiasiahan kuitenkin on että siinä missä kirjoitusajankohtanaan tämä epäilemättä oli radikaalia uutta (Crane ei alunperin löytänyt kustantajaa näin rajulle kirjalle joten julkaisi ensimmäisen version itse, tämä käännös ilmeisesti perustuu Red Badge of Couragen suosion jälkeen julkaistuun versioon), niin muu kirjallisuus on ottanut tätä aika haipakkaa kiinni. Ja minä kun en edes ole niin innostunut naturalismista, vaikka onkin todettava että jos jotain sen tyylilajin kirjaa pitäisi lukea niin tämä on reippaasti etenevänä pienoisromaanina varsin hyvä valinta...
xxx/ellauri084.html on line 661: Hysterian käsitettä on kritisoitu paljon. Monet ovat olleet sitä mieltä, etteivät esimerkiksi Freudin ja Breurerin esittelemän historian kuuluisimman "hysteriapotilaan", kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti Bertha Pappenheimin yskä, säryt ja aisti- sekä halvausoireet johtuneet konversiohäiriöstä vaan esimerkiksi aivotulehduksesta tai ohimolohkoepilepsiasta. Tätä epäilyä tukee muun muassa se, että toisin kuin Freud ja Breurer väittivät vuonna 1895 julkaistussa kirjassaan Tutkielmia hysteriasta, Pappenheim ei parantunut psykoanalyysin avulla, vaan meni lopulta niin huonoon kuntoon, että joutui kuukausiksi sairaalahoitoon.
xxx/ellauri086.html on line 393: Kansas City Star -lehdessä julkaistun kolumnin mukaan Clark kertoi kuulijoilleen, että myös hänen oma vaimonsa oli ollut aiemmin ”melko jykevätekoinen”, kunnes meni Painonvartijoihin jokaisen parin lapsen synnyttyä. Tästä Clark sanoo kiittävänsä Jumalaa. Ja korjailee taas omaa vararengasta.
xxx/ellauri086.html on line 725: Poe kokosi Baltimoressa kirjoittamansa 11 tarinaa kirjaksi mutta ei koskaan onnistunut saamaan sitä julkaistuksi. Poen ottoisä John Allan kuoli maaliskuussa 1834 eikä jättänyt Poelle mitään testamentissaan.
xxx/ellauri086.html on line 734: Poen aikana Southern Literary Messengerin levikki seitsenkertaistui. Omistaja oli kuitenkin erottanut Poen käyttäytymisensä (sic) johdosta jo kaksi kertaa väliaikaisesti, ja Poe erotettiin lopullisesti joulukuussa 1836. Poe yritti vuonna 1836 myös saada novellikokoelmaansa Tales of the Folio Club julki, mutta kustantaja halusi helppotajuisempia romaaneja eikä jo julkaistuja tarinoita ja torjui sen.
xxx/ellauri114.html on line 145: Ympärileikkauksista ahtaan esinahkan hoitona on kuitenkin luovuttu monissa maissa paitsi Suomessa jo 1990-luvulla julkaistujen tutkimusten perusteella, jotka todistivat muita menetelmiä tehokkaina ja halvempina ja koska ympärileikkaus poistaa peniksen viisi herkintä osaa (selvennä).
xxx/ellauri122.html on line 159: Norjalaiskirjailija Karl Ove Knausgård tuomitsi The New Yorkerissa julkaistussa esseessään koiran huonoimmaksi mahdolliseksi kumppaniksi kirjailijalle. Knausgårdin perheessä oli koira kahden vuoden ajan, ja kirjailija piti sitä työnteon kannalta liian vaativana, äänekkäänä ja sosiaalisena. Knausgårdin maailmanmaineeseen nostanut Taisteluni oli alkujaan nimeltään ”Koira”. Knausgård kuseekin siinä koko perheen jaloille.
xxx/ellauri122.html on line 264: reaktio yrityksen Instagram-sivuille julkaistuun kuvaan oli
xxx/ellauri125.html on line 201: West on yksi maailman myydyimmistä artisteista 21 miljoonalla myydyllä albumilla ja 66 miljoonalla digitaalisella latauksella. Only One on chicagolaisen hip-hop-artistin ja tuottajan Kanye Westin single, jonka julkaisi GOOD Music ja Def Jam 31. joulukuuta 2014. Single on ensimmäinen Yeezus-albumin (0 AD) jälkeen julkaistu kappale, ja sillä vierailee The Beatles -yhtyeen basisti Paul McCartney. Kappaleen tuottivat West itse, Mike Dean, Rick Rubin ja Paul McCartney. Kappaleen oli tarkoitus ilmestyä Westin The Life of Pablo -albumilla, joka tunnettiin vielä silloin nimellä So Help Me God. Kappale sai vaihtelevaa palautetta kriitikoilta. LA Timesin kirjoittaja Randall Roberts pitää kappaleen minimalistista tyyliä tylsänä ja epämääräisenä. Hän arvosti kappaleen tarkoitusta, muttei pitänyt ideasta laulaa kappale Kanyen mammavainaan Dondan perspektiivistä. Kanye on laulanut äidistään aiemmin Late Registration -albumin kappaleella Hey Mama.
xxx/ellauri126.html on line 823: Tuija Vajaapakka on vuonna 1967 Hämeenlinnassa syntynyt tamperelainen muija. Hän on opiskellut Viita-akatemiassa runoa ja proosaa. Esikoisrunokokoelmansa Lasimaalaus (Gummerus 2003) jälkeen Vajaapakka on kirjoittanut useita romaaneja ja runokokoelmia, joista jokunen on julkaistukin.
xxx/ellauri127.html on line 358: Lukuisesti lukema ja suosittu romaani toi mainetta Stratton-Porterille. Kirjan koko teksti on saatavilla verkossa monissa paikoissa, kuten osoitteessa ClassicReader.com. New York Times kutsui romaania "merkittäväksi". Patricia Raub kertoi romaanin naisista tuon vuosikymmenen aikana, "Stratton-Porter vakiinnutti sankaritarinsa kuvaamalla Elorna Cumstickin vuonna 1909 julkaistussa A tyttö Limberlostissa, ja hänen päähenkilöidensä kuvaus pysyi käytännössä muuttumattomana sen jälkeen. Terve, järkevä ja kaunis Elorna on myös myötätuntoinen, itsevarma ja älykäs: 'Ei ollut minkäänlaista kärsimystä, jota tyttö ei voinut myötätuntoa, ei työtä, jota hän pelkäsi yrittää, eikä yhtään tutkittavaa aihetta, jota hän ei ymmärtänyt.' Kun komea nuori sankari saapuu paikalle, Elorna vangitsee hänet välittömästi, vaikka fyysisesti houkutteleva, mutta itsekäs yhteiskuntatyttö väittää jo hänen. Elornan hyve voittaa hänet sankarin. Yhdistys Elornan kanssa kehottaa yhteiskuntatyttöä uudistumaan: hän lupaa olla tulevaisuudessa enemmän kuin Elorna. " Toinen arvostelija kirjoitti sen "tämän kirjan sankaritar on virkistävä esimerkki nuoresta naisesta, jonka todellinen houkuttelevuus on hänen rohkeudessaan ja älykkyydessään, erityisesti kärsimysten edessä, vaikka hänellä on edelleen terveellinen huolenaihe siitä, kuinka hänet" puusepäksi ". Hän omaksuu myös syvän rakkauden Jumalan luomakuntaan olematta raivostunut ympäristönsuojelija. - - Elornan ainoa kiintymys on naapuriparista, jolla ei ole omia lapsia. Tässä kylmässä ilmapiirissä Elorna kukoistaa ihmisen harvinaiseksi jalokiveksi; Sen sijaan että hän katkeroituu äitinsä tavoin, hän palaa rakkauteen äitinsä huolimattomuudesta ja osoittaa huomattavaa kekseliäisyyttä vastaamaan haaveisiin, joita hänen unelmansa tavoittavat, kun hän yrittää selvittää uudelleen uskollisesti äitinsä käskyille. - - Elorna on huomattavan kärsivällinen ja rakastava tehdessään läpi. vaikeissa koettelemuksissa, mutta sen sijaan, että hän olisi uskomaton, sairaanherkullinen hahmo, hän osoittaa malttia, ahdistusta ja kulkee joskus hienolla rajalla äitinsä tottelevaisuuden ja tiettyjen asioiden piilottamisen oikeuttamisen välillä. Esseen, Joan Aiken mainitsi kuvauksen Elorna n Lunchbox hyvänä esimerkkinä yksityiskohtia kirjallisesti.
xxx/ellauri128.html on line 153: Walter "Savage" Landor (1775–1864) oli englantilainen kirjailija. Hän oli niin kiivasluontoinen että hänet erotettiin sekä Rugbyn koulusta että myöhemmin Oxfordin yliopistosta. Hän siirtyi Lontooseen, missä hän julkaisi englannin ja latinan kielellä ensimmäiset runoelmansa. Landorin ensimmäinen laajahko runoteos oli Gebir (1798). Tässä, kuten Landorin myöhemmissäkin runoissa, huomaa järvikoulun ja varsinkin Byronin ällöömän Robert Southeyn vaikutusta. Landorin draamat Count Julian (1811), Andrea of Hungary ja Giovanni of Naples (1839) eivät menestyneet näyttämöllä, ne olivatkin aivan paskoja. Landor eli ahtaissa taloudellisissa oloissa enimmäkseen Walesissa vuoteen 1805, jolloin hän isänsä kuoltua peri kokonaisen omaisuuden. Hän lähti 1808 Espanjaan taistelemaan ranskalaisia vastaan, värväsi omilla varoillaan soturijoukon ja joutui siksi taas taloudelliseen ahdinkoon. Hän siirtyi 1815 Italiaan, missä hän asui 20 vuotta, loppuiällään taloudellisten huolien rasittamana, joihin hän ilman Robert Browningin apua olisi sortunut. Samoin kuin lordi Byron ja Leigh Hunt, myös Landor oli intohimoinen vapauden (= britti-imperialismin) rakastaja, ja vapauden asialle hän oli valmis uhraamaan omaisuutensa. Landorin pääteos on Imaginary conversations of imaginary literary men and statesmen, jonka kaksi edellistä osaa ilmestyivät 1824 ja kolme jälkimmäistä 1829. Teos on täynnä tekosyvällisiä ajatuksia esitettynä kauniilla, dramaattisesti voimakkaalla, joskaan ei aina helposti tajuttavalla proosatyylillä. Eeva Kilpi on suomentanut osittain runon "On his seventy-fifth birthday" julkaisuun Tätä runoa en unohda. Pertti Niemisen suomentama runo "En käynyt kiistaan, hillizin izeni" on julkaistu kokoelmassa Kuu kultainen terälehti.
xxx/ellauri128.html on line 164: Ensimmäinen edes vähän merkittävä kirja on Die unsichtbare Loge ('Näkymätön loosi') ilmestyi 1793. Persoonallisen romaanin kertojana oli ensimmäistä kertaa henkilö nimeltä Jean Paul. Tätä nimeä ei voi suorastaan pitää pseudonyyminä, sillä Richter ei kirjoja julkaistessaan koskaan halunnut suorastaan salata henkilöllisyyttään. Richter julkaisi kirjansa nimellä Jean Paul, mutta tämä oli puhtaan kirjailijanimen sijasta osittain fiktiivinen hahmo hänen romaaneissaan. Monet lukijat, etenkin Richterin naispuoliset ihailijat, uskoivat vilpittömästi, että Richter ja fiktiivinen Jean Paul olivat todella sama henkilö. (Richter oli tylsän porsaan näköinen, onnexi kirjan liepeessä ei siihen aikaan julkaistu kirjailijan kuvia.) Richterin maine kasvoi ja hän sai valtavasti ihailijoita. Matkallaan Weimariin 1796 hän tapasi Johann Wolfgang von Goethen, Friedrich Schillerin, Johann Gottfried Herderin ja monia muita tärkeitä kulttuurivaikuttajia ja muutti kaupunkiin influensserixi itsekin vuonna 1798. Richteristä tuli hyvin kuuluisa, ja legendoja hänen epätoivoisten naisihailijoidensa tempauksista löytyy edelleen elämäkertakirjallisuudesta. Totta lienee ainakin se, että Richterillä oli useita kosijoita ja hän oli kihloissa useita kertoja ennen avioliittoaan Karoline Meyerin kanssa 1801. Vuodesta 1804 Richter ja hänen kolmilapsinen perheensä asuivat Bayreuthissa.
xxx/ellauri128.html on line 483: Noailles´n lapsuuden ja nuoruuden kattanut omaelämäkerta Le Livre de ma vie ilmestyi 1930, ja hän suunnitteli sille vielä jatkoa. Häneltä on suomennettu muutamia runoja ja tekijänimellä Mathieu de Noailles laaja kertomus Kummalliset kasvot. Runosuomennoksista "Iltatunnelma" on julkaistu antologiassa Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja, samoin "Romanttiset tissit", joka on julkaistu myös antologiassa Tuhat laulujen vuotta (1. p.). "Valitus" on julkaistu Katri Valan Kootuissa runoissa.
xxx/ellauri128.html on line 504: Charles Bukowski julkaisi ensimmäiset novellinsa 1940-luvulla ja varhaisimman runokirjansa vuonna 1959. Bukowskin tunnetuin romaani on vuonna 1971 julkaistu Postitoimisto. Hänen tuotantonsa on pitkälti omaelämänkerrallista, ja kuvaa usein alkoholisteja, huumeidenkäyttäjiä, rikollisia, prostituoituja ja muita yhteiskunnan syrjäytyneitä. Bukowskista tuli jo 1960-luvulla kaikkien ulkopuolisten sankari, jota useat kirjallisten piirien tunnetut hahmot, kuten Sartre ja Genet, ylistivät.
xxx/ellauri129.html on line 304: Romaanin juonesta ei voi kertoa enempää, se olis spoileri. Vaik arvaahan jo tostakin et Lari vetää jollekulle henxelit. Se on ookoo, jos on vakuutuxet kunnossa. Matti toimi lähes kymmenen vuotta kotkalaisen Pekkas-akatemian rehtorina. Väitöskirja on julkaistu myös esseekokoelmana ”Tämä ei ole taidetta”. Vuonna 2013 hänet palkittiin Aleksis Kiven Seuran Eskon puumerkki –palkinnolla. Nyt on puumerkki paikallaan Matin hauvalla. Tatu Vaaskivelläkin oli vain vaatimaton puinen risti.
xxx/ellauri129.html on line 727: Nodierin kaunokirjalliset teokset ovat sekä narratiivisia että bibliografisia, kuten teos Mélanges tirés d´une petite bibliothèque, jonka ensimmäinen osa ilmestyi 1829. Kertomuksista huomattavimpia ovat Infernaliana (1822), Smarra, ou les démons de la nuit (1821), Trilby, ou le lutin d´Argail (1822), Histoire du roi de Bohême et de ses sept châteaux (1830), La Fée aux miettes (1832), Inès de las Sierras (1837), Les quatre talismans et la légende de soeur Béatrix (1838). Sanakirjan Dictionnaire universel de la langue française (1823) arvellaan syntyneen ryhmätyönä, vaikka se on julkaistu Nodierin nimissä.
xxx/ellauri139.html on line 857: Ennenaikaiset heiveryydet kehitti Huupertissa tän sairaalloisen masixen joka oli sen lahjan luonne. Se kokeili runoilija lukion penkillä ja saikin jotain julkaistuxi Lähilehdessä, ja läxi Pariisiin jatkokoulutukseen keskuskoulussa, joka korvasi neljän osakunnan lukion 1798.
xxx/ellauri139.html on line 1237: Dostojevskilla oli ensin vaikeuksia saada Köyhiä apinoita julkaistua. Kirjallinen kausijulkaisu ”Isänmaan vuosikirja” torjui käsikirjoituksen. Dostojevski kirjoitti veljelleen Mihailille hukuttautuvansa Nevaan, jollei saa tekstiään julki. Bugger it!
xxx/ellauri168.html on line 178: julkaistussa artikkelissaan "Man of the Year Million" tulevaisuuden ihmisiä, jotka ovat kehittyneet harmaaihoisiksi, pienikokoisiksi ja suuripäisiksi. Romaanissaan The First Men in the Moon (1901) Wells kuvaa Kuun harmaaihoisia ja isopäisiä
xxx/ellauri175.html on line 786: "Hetki", vastasi lordi Ewald; Tietysti on jo hyvin ihailtavaa, että pelkkä sähkö voi nykyään välittää etäisyyksillä ja korkeuksilla ilman kovin tarkkoja rajoja – esimerkiksi kaikki tunnetut voimat: niin paljon, että – jos minun täytyy uskoa kaikkialla julkaistuja raportteja – huomenna , epäilemättä, se säteilee satatuhatta verkkoa, maallisissa tehtaissa, sokeat, valtavia, tähän asti kadonneita energiaa, kaihia, virtauksia, - tiedän sen! jopa refluksitauti, ehkä. ― Mutta tämä arvovalta on tiukasti sanottuna ymmärrettävää, kun otetaan huomioon käsin kosketeltavat johtimet, ― maagiset ajoneuvot, ― joissa nesteen voima värähtelee! Vaikka elävän ajatukseni puoliolennainen käännös... kuinka tunnustaa se kaukaa, ilman induktoreita, olivatpa ne kuinka hauraita tahansa?
xxx/ellauri177.html on line 72: Poliittisesti Zola oli vapaamielinen. Hänen kuuluisin poliittinen ilmauksensa oli pariisilaisessa päivälehdessä L'Auroressa etusivulla julkaistu kirjoitus J’accuse, joka julkaistiin 13. tammikuuta 1898. Se oli Ranskan presidentti Félix Faurelle osoitettu avoin kirje, jossa syytettiin Ranskan hallitusta antisemitismistä ja vakoilusta syytetyn juutalaissyntyisen kapteenin Alfred Dreyfusin vankilaan tuomitsemisesta väärin perustein. Kirjoitus nostatti Ranskassa valtavan kohun ja jakoi ihmisten mielipiteet: konservatiiviset armeijaa ja kirkkoa lähellä olevat raivostuivat Zolalle, kun taas liberaalimmat piirit puolustivat häntä.
xxx/ellauri178.html on line 357: Hänen kuuluisin näytelmänsä on 1895 julkaistu Lokki kivellä. Lokki kärsi aluksi täydellisen epäonnistumisen Pietarissa ja saavutti suosiota vasta Moskovassa kolme vuotta myöhemmin. Tämän jälkeen ”tšehovilaiset” näytelmät saavuttivat yhä kasvavaa suosiota. Hänen viimeisiksi teoksikseen jäivät näytelmät Vanja-eno (1900), Kolme sisarta (1901) ja Kirsikkapuisto (1904). (Nimenomaan niin, ei mikään "Kirsikkapuutarha"!) Vuonna 1901 Tšehov solmi avioliiton näytelmiensä sankarittaren, Moskovan teatterin taiteellisen näyttelijättären Olga Knipperin (1868-1959) kanssa. Anton oli 41, Olga 33. No kohtahan Anton jo sitten kuolikin. Vuonna 1904 Tšehov oli hoidattamassa tuberkuloosiaan Badenweilerin kylpyläkaupungissa Saksassa, mutta menehtyi sairauteensa. In his last letter he complained about the way German women dressed.
xxx/ellauri208.html on line 291: -vuosikirjassa julkaistun
xxx/ellauri212.html on line 351: Tänä vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan Ruotsi on Länsi-Euroopan ainoa maa, jossa nähdään vastaava kehitys kuin Yhdysvalloissa. Den glider in! Heja Sverige! Tilanteen muuttuminen selittyy osin sillä, että muun Euroopan tilanne on parantunut ja Ruozin huonontunut. Siinä missä kuolemien määrä on laskenut Euroopassa keskimäärin, Ruotsissa ei ole tapahtunut muutosta parempaan esimerkiksi itsemurhien suhteen, vaan pahempaan, nuoren Wallenbergin ponnistuxista huolimatta.
xxx/ellauri212.html on line 364: Dagens Nyheterissä viime syyskuussa julkaistun asiantuntijakirjoituksen mukaan taustalla vaikuttavat vuonna 1991 tehdyt päätökset. Silloin tehdyn koulutusuudistuksen myötä ammatillista koulutusta alettiin järjestää osana teoreettisempaa lukiokoulutusta. Tämä taas tarkoitti sitä, ettei ammatillisen koulutuksen piiriin päässyt ilman hyväksyttyjä arvosanoja perusaineista.
xxx/ellauri215.html on line 256: Gaslighting (suomeksi kaasuvalotus) tarkoittaa toisen tarkoituksellista harhauttamista niin, että tämä alkaa epäillä kokemansa ja ajatustensa todenmukaisuutta. Gaslighting eli ns. ”kaasuvalotus” on termi, joka saanut nimensä samannimisestä vuonna 1938 julkaistusta Patrick Hamiltonin kirjoittamasta brittinäytelmästä. Britit ovat valumassa pitkäkestoiseen taantumaan tänä syxynä. Se on niille oikein, vitun psykopaatit narsistit. Tarviziko kouluttaa 10K vähävenäläistä himarsin käytössä.
xxx/ellauri218.html on line 259: Onnettomuus ei aiheuttanut henkilövahinkoja eikä merkittäviä ympäristövaikutuksiakaan. Turhankin voimakas julkinen reaktio onnettomuuteen selittyy ainakin kolmella asialla. Ensinnäkin 12 päivää ennen onnettomuutta oli julkaistu hittielokuva The China Syndrome (suom. Kiina-ilmiö), joka käsitteli juuri tällästä ydinvoimakatastrofia, toiseksi virallista tietoa koettiin olevan niukasti saatavilla heti onnettomuuden jälkeen ja kolmanneksi ydinvoimavastaisten poliitikkojen ja kansalaisaktivistien asiattomilla lausunnoilla. Suomessakin Eppu Normaali -yhtye viittasi onnettomuuteen hittikappaleessaan "Suomi-ilmiö" seuraavasti: "Vaikka Harrisburgissa täytyi ikkunat sulkea - Voi Suomessa aina huoletta kulkea - Harrisburg on jossain toisella planeetalla - Ei sellaista voi sattua - Koivun ja tähden alla. Uraani halkeaa, tuottaa lamppuun valkeaa. Mutta millään muilla mailla kuin Suomella se ei ole riskiä vailla."
xxx/ellauri224.html on line 174: Ellisin ensimmäinen teos homoseksuaalisuudesta, Sexual Inversion (1897). Siinä homoseksuaalisuutta käsiteltiin ensi kertaa neutraalisti, ei vain kriminologisena ongelmana tai mielisairautena. Se oli ensimmäinen osa Havelock Ellisin pääteoksesta, kuusiosaisesta sarjasta Studies in the Psychology of Sex, jonka viimeinen osa ilmestyi 1928. Ensimmäisen osan aiheuttaman kohun takia sarjaa ei julkaistu Britanniassa vaan Yhdysvalloissa.
xxx/ellauri224.html on line 244: Vuonna 1846 Dostojevski kirjoitti ystävälleen riemuitaen ensimmäisestä kirjastaan "Köyhä kansa ", josta yllä oleva lainaus on peräisin. Kirja oli juuri julkaistu ylistäviä arvosteluja ja tuottoisaa myyntiä varten. "Jos alkaisin kertoa teille kaikista onnistumisistani, paperi loppuisi", hän kirjoitti.
xxx/ellauri228.html on line 208: Aika liikkistä. Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 10/2015. Lukijat valitsivat sen lehden parhaaksi.
xxx/ellauri228.html on line 536: Kirjan ensimmäinen suomenkielinen versio ilmestyi jo 1847 Otto Tandefeltin suomentamana mukaelmana, nimellä Robinpoika Kruuse. Vuonna 1961 julkaistun mukaelman maahantuonti ja levittäminen kiellettiin nk. Kynäbaari-jutussa. Kynäbaari-juttu (myös Liisa ihmemaassa -tapaus) on ollut ainut kerta, jolloin tekijänoikeuslain klassikkosuojapykälää on sovellettu käytäntöön Suomessa. Asia ratkaistiin korkeimman oikeuden ennakkopäätöksellä vuonna 1967 (KKO 1967-II-10). Opetusministeriö päätti 11. toukokuuta 1962 kieltää kyseisten kirjojen maahantuonnin ja levittämisen Suomessa. Menettely perustui tuoreen tekijänoikeuslain 53 §:ään, jossa mainitaan sivistyksellisten arvojen vaarantaminen: teoksia ei saa muunnella tekijän kuoltua tavalla, joka on omiaan halventamaan tekijää.
xxx/ellauri235.html on line 343: Thomas Gray on Alexander Popen ohella yksi 1700-luvun tärkeimmistä englantilaisista runoilijoista. Samuel Johnson oli ensimmäinen monista kriitikoista, joka esitti näkemyksen, jonka mukaan Gray puhui kahdella kielellä, toisella julkisella ja toisella yksityisellä, ja että yksityinen kieli – hänen tunnetuimman ja rakastetuimman runonsa " Elegia Written in a Country Churchyard " (julkaistu vuonna 1751 nimellä Elegy Wrote in a Country Church Yard ) - kuultiin liian harvoin. William Wordsworth päätti esipuheessaan teokselle Lyrical Ballads (1798) käyttämällä Grayn Sonnettia Richard Westin kuolemasta (1775) esimerkkinä, että Grey, jota hallitsee väärä käsitys runollisesta sanasta, puhui väärällä kielellä; ja Matthew Arnold huomautti yhtä tunnetulla tuomiolla, että ikä oli väärä vakavalle runolle, että Gray oli ikänsä turmeltunut eikä kuitenkaan koskaan puhunut siitä ääneen. Tällaiset tuomiot tiivistävät Grayn vastaanoton ja runoilijan maineen tärkeimmän kriittisen historian.
xxx/ellauri235.html on line 414: Eton Collegen oodi tunnistaa ihmiselämän edistymisen nuoruuden ja iän absoluuttisen eron perusteella. Noin 1754-1755 kirjoitettu ja vuonna 1775 julkaistu "Oodi hankaluuksista nousevasta nautinnosta" luo ystävyyden kielellä uudelleen peräkkäisyyden ja syklin lain: "Silti, minne ruusuinen ilo vie, / Katso sukulaisen surun ajamista ." "Rosy Pleasure" on yhdistetty tähän vastakohtaan, joka seuraa sitä loputtomassa vuorottelussa. Kahden hahmon muodostama "sekoitettu muoto" yhdistää halun ja auktoriteetin hahmot siinä, mikä on ilmeisesti Grayn versio taivaan ja helvetin avioliitosta. Auktoriteettiperiaate (ja halu) löytyy Vicissitudesta, hahmosta, joka määrää vastoinkäymisten kaltaisen "kuristuksen": "Autuuden sävyt hehkuvat kirkkaammin, Oodi kumoaa sen alkuperäisen halun, "kultaisen aamun korkealla", joka
xxx/ellauri237.html on line 229: Myöhemmin Totisesta kristillisyydestä -teosta laajennettiin viidennellä ja kuudennella kirjalla, jotka eivät kuuluneet Arndtin itsensä toimittamiin laitoksiin, mutta sisältävät osaksi hänen tekstejään. Viides kirja on peräisin Riiassa 1679 julkaistusta laitoksesta, johon Riian superintendentti liitti mukaan rukouksia. Kuudes kirja syntyi, kun Spener otti toimittamaansa laitokseen (1674 tai 1678) Georg Dorscheuksen, Lutherin ja Georg Wareniuksen lausuntoja sekä Arndtin tekstejä. Teoksen myöhempien julkaisujen perustaksi muodostui vuoden 1696 laitos.
xxx/ellauri239.html on line 575: Psykiatrian erikoislääkäri, tutkija Roope Tikkasen johdolla tehdyssä tutkimuksessa onkin nyt osoitettu, että pistemutaatio serotoniini 2B -reseptorin geenissä voi altistaa impulsiiviselle käyttäytymiselle erityisesti humalassa. Nature Publishing Group:in Translational Psychiatry -tiedelehdessä julkaistu löydös (Tikkanen et al., 2015) on jatkoa vuonna 2010 tehdylle alkuperäiselle havainnolle serotoniini 2B -reseptorin geenimutaatiosta suomalaisissa (Bevilacqua & al, 2010).
xxx/ellauri239.html on line 718: Nyt kun kerta porukalla ihmetellään ja arvotaan uhrin elopainoa, niin tässä myös Roope Bobin habitus. Sanoisin, että aika normikroppainen, tahi trendikkäästi ilmaistuna dadbod. Mutta rimpulahinteläksi en sanoisi, kuva julkaistu heinäkuussa 2022.
xxx/ellauri239.html on line 795: Saatan ylitulkita jotain, mutta täällä julkaistussa epäillyn kuvassa huomio kiinnittyy suupielten asentoon. Kaverilla oli selkeästi vino suu. Käsittääkseni vain toisen suupielen nostaminen viestii ylemmyydentunnetta tai halveksuntaa. Päättelee tästä sitten kukin mitä tahtoo.
xxx/ellauri252.html on line 129: Salaman vuonna 1964 julkaistu neljäs teos Juhannustanssit toi tekijälleen syytteen jumalanpilkasta. Hänen kriitikkonsa suivaantuivat erityisesti kirjassa pidetystä ”pilasaarnasta”. Salama tuomittiin Helsingin hovioikeudessa 1966 kolmeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. Tuomiosta valitettiin Korkeimpaan oikeuteen, joka päätti vuonna 1968 pitää tuomion ennallaan, mutta tasavallan presidentti Urho Kekkonen armahti hänet vuonna 1968. Kustannusyhtiö Otava joutui maksamaan valtiolle 46 000 markkaa, joka oli pikkuraha verrattuna kirjan menekkiin.
xxx/ellauri252.html on line 400: Sjöwall ja Wahlöö oli kansainvälisesti tunnettu ruotsalainen kirjailijapariskunta. Susiparina synnissä eläneet Maj Sjöwall (1935–2020) ja Per Wahlöö (1926–1975) kirjoittivat vuosina 1965–1975 julkaistun kymmenen poliisiromaanin sarjan Roman om ett brott (”romaani rikoksesta”). Sarjan päähenkilönä oli ensimmäinen poliisiassistentti (vastaa Suomen ylikonstaapelia) Martin Beck, joka myöhemmissä kirjoissa yleni ensin rikoskomisarioksi ja sen jälkeen valtakunnan murhakomissaarixi.
xxx/ellauri252.html on line 409: Hunter syntyi italialaistaustaisille vanhemmille New Yorkissa vuonna 1926 ja aloitti kirjoittamisen toisen maailmansodan aikana palvellessaan merivoimissa. Ensimmäinen 87. poliisipiiri -sarjan romaani oli vuonna 1956 julkaistu Cop Hater (suomennettu nimillä Askeleet kadulla ja Kuolema kytälle).
xxx/ellauri259.html on line 522: Kun sain Finlandia-palkinnon vuonna 2002, kirjallisuuden opettajani Ritva Haavikko puolestaan sanoi kauniisti: ”Onhan Kari tuossa nyt gradua tarpeeksi.” Sain häneltä synninpäästön sille, että hulivilinä en hoitanut opintojani loppuun asti. Pentti Lyly julkaisi tutkielmia kirjallisuuden alalta harvakseen, mutta työn jälki oli aina tarkkaa ja kriittisesti seulottua. Lylyn julkaistut tutkielmat Mannisesta ovat laatutyötä. Lyly toimitti 1991 teoksen Tyrjän rykmentin tykkikomppanian vaiheista 1941–44. Lyly saattoi olla homo.
xxx/ellauri259.html on line 733: Eli siis Yön saalistajat on vuonna 1984 julkaistu suomalainen jännityselokuva. Visa Mäkisen ohjaama elokuva kertoo poliisista, joka soluttautuu Porissa toimivaan rikollisjärjestöön. Yön saalistajissa näytetään väkivaltaa ja paljasta pintaa suorasukaisemmin kuin 1980-luvun suomalaisessa viihde-elokuvassa yleensä oli tapana.
xxx/ellauri261.html on line 69: Kissa korvan päällä. Liisa Mäntymies, nidottu, 2022, suomi. Kirjailija Liisa Mäntymiehen kolumneja on julkaistu Käpylä-lehdessä 35 vuoden aikana. Kiehtovat ja syvälliset tekstit liikkuvat perinteen viisaudesta johkin muualle.
xxx/ellauri273.html on line 50: Hauska pikku paljastus: kaikista maailman ihmisistä juuri Briard-yhtyeen Pete "Räkä" Malmi tutututti Yarin Abban musiikkiin. Tänään 40v myöhemmin Yari on vanha hyypiö. Tai miten Maukka Perusjätkä luuli CCR:n kappaleessa laulettavan "have you ever seen the train" ja levytti sixi singlen nimeltä Oletko koskaan nähnyt traktoria?. Maukka Perusjätkä asuu Nurmijärvellä ja työskentelee sähköasentajana. Maukka Perusjätkän tunnetuin kappale on 1979 julkaistu ”Säpinää”, jonka introssa kuullaan moottorisahan ääntä.
xxx/ellauri273.html on line 460: Konservatiivisesti ajattelevat kokivat esimerkiksi vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa virtsan, hien ja sukkamehun hajun etovampana kuin liberaalisti ajattelevat, jotka oikeastaan pitävät niistä.
xxx/ellauri281.html on line 90: Yhdysvaltain energiatietohallinnon kesäkuussa 2013 julkaistujen arvioiden mukaan Ukrainan alueella on teknisesti hyödynnettävissä olevia liuskekaasuvaroja 3,6 biljoonaa m 3 (1,75 % maailman varannoista). Yhdysvaltain energiatietohallinto arvioi vuonna 2011 Ukrainan teknisesti hyödynnettävät liuskekaasuvarat 1,2 biljoonaa kuutiometriä ( 0,6 % arvioiduista maailmanvarannoista) ja kokonaisresurssit noin 5,6 biljoonaa kuutiometriä . Dixi Groupin raportin mukaan arviot Ukrainan liuskekaasuvaroista vaihtelevat 5-8 biljoonaa m 3 , josta 1-1,5 biljoonaa m 3 on teknisesti hyödynnettävissä .
xxx/ellauri281.html on line 396: ”Dokumentin mukaan Loiri ”kuvaa lapsuuttaan varsin mukavaksi, tosin pt:laalla (potilaalla, kirj. huom.) pienestä lähtien huonot välit äidin kanssa. Tämä purkanut aggressioitaan, kuten pt sanoo, potilaaseen lyömällä etenkin kasvoihin. Tätä jatkunut aina siihen saakka, kunnes pt 17 vuotiaana lähtenyt kotoaan”, lääkäri kirjoittaa kirjassa julkaistussa kirjoituksessa.
xxx/ellauri286.html on line 125: Jo sitä ennen lukuisten tutkijoiden muodostamat komissiot olivat tutkineet miehitystenaikaisia tuhoja ja repressiopolitiikkaa. Merkittävimpinä voi mainita vuonna 2005 monella kielellä julkaistun kokoomateoksen White Book (Korvaa Mao Ze Dongin aikaisemman teoxen Red Book) ja läntisten kansain välisen ja lopuista kansoista riippumattoman ihmisoikeusrikoksia tutkivan komission työn tuloksen, Estonia 1940–1945, jonka ensimmäinen osa ilmestyi niinikään vuonna 2005.
xxx/ellauri286.html on line 307: Suomalaiset, jotka olivat opetelleet viroa kyseisestä lehdestä, olivat olleet autuaan tietämättömiä lehden epäjournalistisista tarkoitusperistä ja olivat kyynelehtineet lehdessä julkaistujen kuvien vuoksi: kuvissa esiintyi ihmisiä, joiden Neuvosto-Virossa asuvat läheiset etsivät sodan tiimoilta ulkomaille kadonneita sukulaisiaan ja pyysivät lähettämään heitä koskevaa tietoa.
xxx/ellauri286.html on line 368: Hänen esseensä olivat erittäin suosittuja, koska ne kertoivat virolaisesta luonnosta ja virolaisesta luonnosta kertovien esseiden ostaminen ja lukeminen oli passiivista vastarintaa, sen ajan kliktivismiä. Hänen julkaisu-uransa loppui siihen, kun hänen kustantajansa ilmoitti että julkaisua ei voi jatkaa, ellei hän lisäisi edes pientä kiitosta Leninille. Hän kieltäytyi. Eikä häntä enää julkaistu. (Kiittämätön kaveri. Sai sentään juttunsa julki ilmaisexi, ei tarvinnut kerätä joukkorahoitusta. Toisaalta ei kyllä sitten tienannutkaan kuten Jessikka.)
xxx/ellauri287.html on line 416: Väitöskirjassaan (julkaistu nimellä Synoptische Überlieferung bei den Apostolischen Vätern, eli "Sympaattinen perinne apostolisissa isissä") Koester pystyi osoittamaan, että niin sanottujen apostolisten isien aineiston, joka on rinnakkainen synoptisten evankeliumien elementtien kanssa, ei välttämättä tarvitse olla fanifiktiota meille perriytyneestä synoptikkojen kirjoitetusta muodosta. Tämä oli erittäin merkittävä havainto, joka kaikkien myöhempien varhaiskristillisten evankeliumin perinteiden tutkijoiden olisi otettava huomioon. Mutta ei ne ota, vintiöt. Ei se niiden intressissä ole. Hänen lukuisten myöhempien julkaisujensa joukossa hänen kaksiosaisesta Johdanto Uuteen testamentistaan on tullut tavallinen hakuteos. Koester näkee tarinoiden Jeesuksen neitseestä syntymästä kloonatuxi hellenistisestä mytologiasta.
xxx/ellauri289.html on line 136: Tammikuussa 1917 Vartiotorni-seuran lainopillinen edustaja Joseph Franklin Rutherford valittiin sen seuraavaksi presidentiksi. Hänen valintansa kiistettiin, ja hallituksen jäsenet syyttivät häntä itsevaltaisesta ja salakähmäisestä toiminnasta. Jakauma hänen kannattajiensa ja vastustajiensa välillä sai aikaan suuren jäsenmäärän vaihtuvuuden seuraavan vuosikymmenen aikana. Kesäkuussa 1917 hän julkaisi The Finished Mystery -kirjan seitsemäntenä osana Russell's Studies in the Scriptures -sarjasta. Russellin postuumiteoksena julkaistu kirja oli kokoelma hänen korjauxistaan Hesekielin ja Johnin Ilmestyskirjaan ym. Raamatun kirjoihin plus lukuisia ennen julkaisemattomia kirjoja. Se kritisoi voimakkaasti katolista ja protestanttista papistoa ja kristittyjen osallistumista suureen sotaan. Tämän seurauksena Vartiotorni-seuran johtajat vangittiin kapinasta vakoilulain nojalla vuonna 1918, ja jäsenet joutuivat henkisen väkivallan kohteeksi.
xxx/ellauri291.html on line 290: "John Brownin ruumis" (useita versioita, jotka ovat läheisesti samanlaisia kuin tämä julkaistu vuonna 1861)
xxx/ellauri291.html on line 349: Howen alkuperäinen käsikirjoitus poikkesi hieman julkaistusta versiosta. Mikä tärkeintä, se sisälsi seuraavan sensuroidun viimeisen säkeen:
xxx/ellauri295.html on line 499: Santala on kirjoittanut yli 20 kirjaa. Niistä tunnetuimpia ovat tutkielmat Messiaasta Vanhassa ja Uudessa testamentissa rabbinistisen kirjallisuuden valossa sekä tutkielma Paavali ihmisenä ja opettajana, jotka on julkaistu useilla kielillä. Santala luennoi näistä aiheista Yhdysvalloissa ja Sveitsissä. Viimeximainitun kirjan Paavalista ihmisenä ja opettajana olisin saanut ostaa suomennettuna 8 egellä Itixen kontista, mutta suht kalliina raaskinut, otin siitä vaan Google Lensillä valittuja kylmiä paloja ja täydensin Uikipediasta kotona.
xxx/ellauri296.html on line 75: 26 jaetta maadoittamaan, kun elämä tuntuu kaoottiselta. Pamela Piukkapeppu on kirjailija, puhuja ja upheldlife.com -sivuston perustaja, alusta, jolle hän tuottaa hartaus- ja uskomusaineistoja innostaakseen pitämään uskon elämän keskipisteessä. Hän on pastöraalisessa palveluksessa ja saa sixi osallistua muiden tunne- ja henkiseen elämään. Hän elää ja viihtyy Jeesuksessa, kahviloissa ja musiikissa. Hän on kirjoittanut kirjan Living a Deeper Faith: Turtles, Your Relationship with Cod and Live a Fossil Fueled Life. Pamela meni naimisiin täydellisen miehen kanssa ja heillä on kaksi kaunista lasta. Hänet on julkaistu osoitteessa herviewfromhome.com, ja voit seurata häntä osoitteessa upheldlife.com tai Facebookissa .com/upheldlife. Tässä maailmassa sinulla on ongelmia. Mutta ota rohkeasti! (Joh.)
xxx/ellauri298.html on line 76: Testistä on sittemmin julkaistu hieman toisistaan poikkeavia tulkintakäytäntöjä sisältäviä ohjekirjoja, toinen toistaan foliohattuisempia. Tulkinnassa voidaan kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, millä tavoin piirroksenalku on integroitu valmiiseen kuvaan, sekä piirroksen yleisiin piirteisiin. Piirroksissa ilmeneviä piirteitä voidaan myös pisteyttää, jos siltä tuntuu.
xxx/ellauri298.html on line 176: Tutkimukseni, sovellettu antropologia/psykoanalyysi/runous ja ammatillinen panokseni sijaitsevat monien akateemisten alojen ja kiinnostuksen kohteiden lähentymis-/leikkauspisteessä: niiden joukossa soveltava, psykoanalyyttinen, lääketieteellinen ja organisaatioantropologia; psykohistoria; työpaikkaorganisaatioiden psykoanalyyttinen tutkimus; maaseudun lääketiede ja maaseudun terveys; maaseudun Oklahoma, vehnänviljely perheet ja kulttuuri; Oklahoman kulttuuri; poliittinen psykologia; etniset tutkimukset; etnisyys amerikkalaisessa elämässä; 1960-luvun lopun ja 1970-luvun White Ethnic Revitalization Movement ja muut elvyttämisliikkeet/kriisikultit, kuten Donald Trumpin liike; Amerikan opinnot; Slaavi-Itä-Euroopan tutkimus; "hallitun yhteiskunnallisen muutoksen" psykodynaaminen tutkiminen 1980-luvun alusta lähtien (esim. supistaminen, RIFing, uudelleensuunnittelu, uudelleenjärjestelyt, osaamisen poistaminen, ulkoistaminen/offshoring, hallinnoitu terveydenhuolto jne.); sääntelyn purkamisen kulttuurinen psykodynamiikka; Trumpin aikakauden psykodynaaminen-kulttuurinen tutkimus; tarinankerronta ja tarinan kuuntelu organisaatioissa ja sen ulkopuolella; soveltavan runouden käyttö organisaatio- ja kulttuuritutkimuksessa, tulkinnassa, selityksessä ja konsultaatiossa; "syvä kuuntelemisen" tärkeys. Suuri osa organisaatiopsykodynaamisista kirjoituksistani ja Trumpin aikakaudesta kirjoituksistani on saanut vaikutteita heimoveljiltä Michael Diamondilta ja Seth Allcornilta ja usein yhteistyössä heidän kanssaan. Vuosikymmenten aikana monet kollegat useilla aloilla ovat kertoneet minulle (usein hylkääessään lehti- ja kirjakäsikirjoituksia), että vaikka ideani ovat aina mielenkiintoisia, ne "eivät ole kalaa eikä lintuja", että ne eivät sovi mihinkään akateemiseen erikoisalaan, että ne putoavat halkeamien väliin. Minulla on ollut onni matkan varrella löytää paikkoja ja ihmisiä, joissa tämä on pikemminkin hyve kuin kohtalokas virhe. Kaikesta tästä on syntynyt noin 32 julkaistua kirjaa (mukaan lukien 10 runokirjaa ja chapbookia), yli 200 julkaistua lukua ja esseetä sekä yli 700 runoa.
xxx/ellauri298.html on line 339: Tohtori Kavaler-Adler on tuottelias kirjailija, jolla on viisi julkaistua kirjaa ja 60 vertaisarvioitua psykoanalyyttistä artikkelia, jotka on kirjoitettu objektisuhteiden teoreetikon ja harjoittajan asemasta. Pääpaino on hahmon patologiassa, surussa, surussa, kehityssurussa, demoni-rakastajakompleksi, luovat lohkot, psyykkinen anoreksia, itsesabotaasi ja parisuhdeongelmat. Tohtori Kavaler-Adler sai 15 palkintoa eräästä psykoanalyyttisestä kirjoituksestaan. Työssään yksilöiden ja ryhmien kanssa hän hyödyntää Fylli-tädin kehittämiä ainutlaatuisia meditatiivisen psyykkisen visualisoinnin tekniikoita sekä lääkärileikkejä opinto- ja ohjausryhmissään. Olipa aika nippu amerikanjuutalaisia!
xxx/ellauri298.html on line 368: "Cloudbusting" johtui hänen inspiraatiostaan muuttaa Peter Reichin unelmakirjan todellinen tarina lauluksi. Vuonna 1973 julkaistu kirja kertoo kauhistuttavan tarinan hänen isänsä Wilhelmin pidätyksestä tuomioistuimen halveksunnan vuoksi. Wilhelm Reich oli itävaltalainen psykiatri, jonka Sigmund Freud koulutti Wienissä; hän oli uraauurtava hahmo psykologiassa, mutta hän oli myös erittäin kiistanalainen hahmo, joka ajatteli maverick-tyyppisellä tavalla.
xxx/ellauri304.html on line 319: Warren Burton Murphy (13. syyskuuta 1933 – 4. syyskuuta 2015) oli amerikkalainen kirjailija, tunnetuin Puuntuhooja -sarjan luojana, johon perustui elokuva Remo Williams: Seikkailu alkaa. Remo Williams: Seikkailu alkaa, julkaistu myös nimellä Remo: Aseeton ja vaarallinen, on vuoden 1985 yhdysvaltalainen toimintaseikkailuelokuva, jonka on ohjannut a guy named Hamilton. Elokuvassa esiintyivät Retu Hoidokki, Joel Halla-aho, J.A. Pronto, Wilford Lieriö ja Kate Mulkero.
xxx/ellauri307.html on line 338: Sitten hän kamppaili akateemisesti, vaikka hän oli loistava, ja murrosiässä hän hengaili Pietarin Merezhkovskin ja Gippiuksen kirjallisissa salongeissa, missä hän tapasi ensimmäisen aviomiehensä. Jonkin aikaa hän ei ollut vain Venäjän hopeakauden johtavan runoilijan Alexander Blokin "suojatti", vielä teini -ikäisenä hän kohteli häntä tasavertaisena kirjallisissa lahjoissa ja henkilökohtaisissa oivalluksissa. Äskettäin julkaistuissa muistelmissaan Lisa Pilenko kirjaimellisesti stalkkasi Blokia sosiaalisten levottomuuksien ja oman henkilökohtaisen myllerryksensä aikana. Etsiessään viisautta mentoriltaan Lisasta tuli hänen neuvonantajansa sekä omatunto. Varmaan patjakin, jota skyytti mielellänsä myllersi.
xxx/ellauri354.html on line 69: Aiemmin lyhyempiä fiktiota ja käsikirjoituksia kirjoittanut García Márquez syrjäytti itsensä México Cityyn pitkäksi aikaa saadakseen valmiiksi vuonna 1967 julkaistun romaaninsa Cien años de soledad eli Sata vuotta yksinäisyyttä. Kirjoittaja sai kansainvälistä suosiota teoxesta, jota myytiin lopulta kymmeniä miljoonia kappaleita maailmanlaajuisesti. García Márquez on auttanut tutustuttamaan joukon lukijoita maagiseen realismiin, genreen, jossa yhdistyvät tavanomaisemmat tarinan kerrontamuodot eloisiin fantasiakerroksiin.
xxx/ellauri356.html on line 126: Vaikka kirjallinen maisema on kehittynyt huomattavasti 1970-luvulta lähtien ja naiskirjailijoita on julkaistu enemmän ja ne ovat saaneet tunnustusta viime vuosina, "Medusan nauru" on tärkeä muistutus siitä, että vuosituhansien ajan länsimainen kulttuuriperintömme on määritellyt naisen miehen kautta, sieltä yhdestä paikasta, hameenalusnäkökulmasta.
xxx/ellauri356.html on line 234: Sefardi oli hyvin kiinnostunut ilmaisista näytteistä erityisesti "ilman hintaa" tai kaupan "kohtuullinen hinta", teksti, joka on julkaistu ryhmässä How to ajatella rahaa?
xxx/ellauri356.html on line 410: Rachel Cooken mukaan näyttää siltä, että Sontag ei koskaan lukenut feminismin klassikoita, mukaan lukien Millettin. Vuonna 2023 otsikolla Naisista julkaistuissa esseissä on naisia halventavia ja halventavaa lausuntoa, esimerkiksi kun hän kysyy, eikö Adrienne Rich ole "ihan kuin kaikki feministit, ne valittavat mimmit, joiden ajattelu on vähän 'yksinkertaista'."
xxx/ellauri356.html on line 480: Sollers oli näät henkisen kiihkoajan ytimessä 1960- ja 1970-lukujen Pariisissa. Hää johti avantgardistista Tel Quel -lehteä vuosina 1960-1982. Hän osallistui kriitikoiden ja ajattelijoiden, kuten Jacques Derridan, Jacques Lacanin, Louis Althusserin ja Roland Barthesin julkaisemiseen. Lehdessä julkaistuissa tyypeistä osa on vähän tunnettuja tai kiistanalaisia: Lautréamont, Dante, Artaud, Bataille, Joyce, Derrida, Foucault ja jopa Barthes. Jotkut heistä kuvattiin myöhemmin romaanissaan Femmes (1983) muiden ennen toukokuuta 1968 ja sen jälkeen toimineiden ranskalaisen intellektualismin hahmojen rinnalla. Philippe Sollers oli 1960- ja 1970-luvuilla läheinen muun muassa Jacques Lacanille, Michel Foucault'lle, Louis Althusserille ja ennen kaikkea Roland Barthesille, jotka ovat kuvattu romaanissa Naiset (1983). Lopuista julkkixista tuli sen verisiä vihamiehiä.
xxx/ellauri356.html on line 488: 26. tammikuuta 1977, Sollers allekirjoitti Le Mondessa – hän plus noin viisikymmentä persoonaa – (erityisesti Jean-Paul Sartren, Roland Barthesin, Simone de Beauvoirin, Alain Robbe-Grillet'n, Françoise Doltin ja Jacques Derridan kanssa) "Avoimen kirjeen rikoslain tarkistuskomissiolle tiettyjen lakitekstien tarkistamiseksi, aikuiset ja alaikäiset", jossa vaaditaan, että "alaikäisten väärinkäyttöä" koskevat lain artiklat "kumotaan tai muutetaan perusteellisesti" siinä mielessä, että "lapsen ja nuoren oikeus tunnustetaan ylläpitää suhteita valitsemiinsa ihmisiin." Se oli vetoomus kolmen miehen puolesta, joita syytettiin 15-vuotiaiden alaikäisten sopimattomasta pahoinpitelystä ilman väkivaltaa. Tämän tekstin oli kirjoittanut Gabriel Matzneff, joka ei salaa makuaan pedofiliaa ja efebofiliaa kohtaan. Matzneff kerskui nussineensa useitakin alaikäisiä tyttöjä. Helmikuussa 2020 julkaistussa New York Timesin profiilissa valokuvassa Matzneff seisoo yksin veden äärellä Italiassa, näyttää masentuneelta, surullinen kalju mies Burberryn trenssitakissa. Ämmä Springora tuhosi muiston siitä, mitä hän muistaa olleen "kestävä ja upea rakkaustarina". Mutta voiko teini-ikäisellä tytöllä olla "upea rakkaustarina" yli kolme kertaa häntä ikäisemmän henkilön kanssa? Tämä on Consentin ytimessä oleva kysymys. Lukijat eivät epäile vastauksesta mitään. This manner willl be convenient for a man who wants to enjoy a woman, and can only get at her by force and against her will. (Perfumed Garden, p. 72.)
xxx/ellauri356.html on line 515: Carietta N. White on amerikkalaisen kirjailijan Stephen Kingin ensimmäisen vuonna 1974 julkaistun kauhuromaanin Carrien nimihenkilö ja päähenkilö. Vittu kyllä toi Teppo on sitten öklö.
xxx/ellauri363.html on line 538: Esimerkiksi sanomalehdissä julkaistut, avioelämää rienaavat pilapiirrokset
xxx/ellauri363.html on line 580: 1905 julkaistussa kirjoituksessa Taide ja koulu Ruin määrittelee taidekasvatuksen
xxx/ellauri363.html on line 715: Kirjoittanut Erna Oesch (julkaistu 26.2.2013, muokattu 12.9.2014)
xxx/ellauri385.html on line 63: Yhtye julkaisi esikoisalbuminsa Tulin liian nopeasti vuonna 1981 oman levy-yhtiönsä Nahcalewüt kautta. Saavutettuaan suosiota Los Angelesin alueella yhtye teki levytyssopimuksen levy-yhtiö Elektra Recordsin kanssa. Vuonna 1983 yhtye julkaisi läpimurtoalbuminsa Huuto pirulle. Yhtye julkaisi 1980-luvulla vielä kolme studioalbumia, joista jokainen nousi kymmenen parhaan joukkoon Yhdysvaltain albumilistalla Vaneri 200. Vuonna 1989 yhtye julkaisi kaupallisesti menestyneimmän ja toisinaan myös parhaana pidetyn albuminsa Tri Kutaa. Yhtyeen yhdeksäs ja viimeinen studioalbumi on vuonna 2008 julkaistu Enkelikaupungin pyhät.
xxx/ellauri385.html on line 120: Valmistuttuaan menestyksekkäästi yliopistosta tuleva kriitikko ja filosofi kieltäytyi suorittamasta maisterintutkintoa ja päätti mennä vapaasti uimaan ja omistautua luovuudelle. Rozanovin ensimmäinen julkaistu teos perustui Hegelin opetuksiin (katso mielenkiintoisia faktoja Hegelistä). Lähes 700 sivua työtä murskasivat kriitikot. Kirjoittaja oli itse asiassa naimisissa kahdesti, mutta itse asiassa hänen ensimmäinen vaimonsa kieltäytyi eron jälkeen virallisesti. Nimellisesti he pysyivät naimisissa elämänsä loppuun asti. Hänellä oli viisi lasta, mutta heitä pidettiin laittomina, koska kirjailija, vaikka oli naimisissa, ei mennyt naimisiin toisen vaimonsa kanssa.
xxx/ellauri385.html on line 272: Kansainvälistä kuuluisuutta kanukkikriitikko Frye ansaitsi vuonna 1947 julkaistulla ensiteoksellaan Fearful Symmetry, jossa hän selvitti William Blaken väärinymmärrettyä runoutta ja löysi metaforisia viittauksia John Miltonin Kadotettuun paratiisiin ja Raamattuun. Hänen maineensa perustuu kuitenkin paljolti teokseen Anatomy of Criticism (1957), joka on yksi tärkeimpiä 1900-luvulla julkaistuja kirjallisuusteoriaa koskevia teoksia. Northrop Frye (1912-1991) vaikutti häirizevästi muun muassa Harold Bloomin (1930-2019) ajatteluun. Ei häirihe enää, molemmat työntävät koiranputkea.
xxx/ellauri385.html on line 406: Vaikka korrelaatio ei osoita syy-yhteyttä, Pyhän istuimen käsky poistaa Philomenan nimi jopa paikallisista kalentereista seurasi tiettyjen tutkijoiden esittämiä kysymyksiä, jotka olivat kiinnostuneita ilmiöstä varsinkin sisar Maria Luisa di Gesùn paljastusten yhteydessä. Kysymykset esitti erityisesti Orazio Marucchi, jonka tutkimus 1800-luvun lopulla sai tuen Johann Peter Kirschiltä, arkeologilta ja kirkkohistorioitsijalta, joka on kirjoittanut katolisessa tietosanakirjassa vuonna 1911 julkaistun artikkelin Philomenasta. Orazio Marucchi oli väittänyt, että latinankielisen nimen "Filumena" antaneiden kolmen laatan kirjoitus kuului toisen vuosisadan puoliväliin tai toiselle puoliskolle, kun taas löydetty ruumis oli peräisin 400-luvulta, kun kristittyjen vaino oli päättynyt. Siten hänen teoriansa mukaan ei vain nimi, vaan myös lehti, kaksi ankkuria ja kämmen, jotka koristivat kolmea laattaa ja joidenka uskottiin osoittavan, että Filumena oli marttyyri (vaikka välttämätön yhteys näiden symbolien välillä ja marttyyrikuoleman on kielletty), ei ollut mitään yhteyttä henkilöön, jonka jäänteet löydettiin. Laattojen väitetty hajoaminen selittyy neljännen vuosisadan käytännöllä, jossa käytettiin uudelleen jo kaiverrettuja materiaaleja tarkoituksena osoittaa, että kyseessä ei ollut sama henkilö, joka nyt haudattiin paikalle.
299