Pynchonin Painovoiman sateenkaari julkaistiin vuonna 73. Tähän albumiin 71 tää loppumaton luritus toivottavasti lopultakin loppuu. (Ja sit alkaa vielä paxumpi Foster Wallace, voi ei...)
ellauri071.html on line 428: Waite tunnetaan parhaiten yhtenä Rider-Waite-Smith Tarot-pakan tekijöistä. Lisäksi hän kehitti Pictorial Key to the Tarot-kortit, joka yhtenä ensimmäisistä esitti kaikki 78 korttia, aiemmin yleisen Major Arcanan 22:n kortin sijaan. Korttipakan kuvitti Golden Dawnin jäsen Pamela Colman Smith, ja se julkaistiin ensi kerran vuonna 1910.
ellauri074.html on line 283: Cioran julkaisi ensimmäisen teoksensa Pe culmile disperării ('Epätoivon huipulla') 22-vuotiaana vuonna 1934. Teos sai Romaniassa innostuneen vastaanoton, ja Ciorania alettiin nuoresta iästään huolimatta pitää yhtenä tärkeimmistä romanialaisista kirjailijoista. Myös Cartea amăgirilor (”Harhojen kirja”, 1935), Schimbarea la față a României ('Romanian kirkastus', 1936) ja Lacrimi și Sfinți ('Kyyneleitä ja pyhimyksiä', 1937) julkaistiin Romaniassa. Viimeinen kirja aiheutti Romaniassa skandaalin.
ellauri074.html on line 285: Pariisissa Cioran kirjoitti kaksi kirjaa romaniaksi. Amurgul gândurílor ('Aamunkoiton ajatuksia') valmistui vuonna 1938 ja ilmestyi Sibiussa 1940. Teosta Îndreptar pătimaș ('Intohimoinen käsikirja') hän alkoi kirjoittaa Pariisissa 1940 ja sai sen valmiiksi 1945. Tämän jälkeen ilmestyneet kirjansa hän kirjoitti ranskaksi. Îndreptar pătimaș julkaistiin Bukarestissa 1991 ja ranskankielisenä laitoksena Bréviaire des vaincus ("'Voitettujen käsikirja') Pariisissa 1990. Kommunistien valtakaudella Cioranin kirjat olivat Romaniassa kiellettyjä.
ellauri077.html on line 52: Tosta abstraktista olisi voinut arvella että loputon läppä olisi edustanut 9/11 2001 jälkeistä jenkkipatriotismia, mutta ei, se julkaistiin 1998. No olihan kai silloin jo isä Bush onnistuneesti lytännyt Irakin armeijan. Siitähän se sitten lähti etenemään, jenkkien pidäkkeetön keski-Aasian öljykenttien valloitus roistovaltiona muiden joukossa. Kaxoistornien kaatuminen oli samanlainen Mainilan laukaus kuin Hamasin panttivankiselkkaus 23 vuotta myöhemmin.
ellauri077.html on line 109: Masisten välillä Wallun opinnot edistyivät mainiosti. Se kirjoitti esseen ‘Richard Taylorin fatalismi ja fyysisen modaliteetin semantiikka' filosofian sivulavina. (Hizi tääkin tulee lähelle mun omaa sivulavia, jossa tutkin samaa modaliteettia peliteorian käsitteistön avulla. Olen varma että mun analyyssi oli parempi.) Se sai siitä Gail Kennedyn muistopalkinnon. Vuonna 2011, lavi julkaistiin nimellä ‘Kohtalo, aika ja kieli: yritelmä vapaasta tahdosta'. Tää mun kyllä pitäs lukea!
ellauri077.html on line 115: Vuonna 1984, David Foster Wallace päräytti ekan novellinsa, ‘Trillafonin planeetta ja sen suhde pahaan asiaan’, joka julkaistiin Amherstin kazauxissa. Senjälkeen se jatkoi novellien julkaisua, joista monet sisältyy sen ekaan novellikokoelmaan, 'Tyttö omituisella tukalla', julk. elok. 1989.
ellauri077.html on line 117: Tammikuun 8. pnä 1987 ollessaan vielä opiskelijana Arizonassa, Wallacelta julkaistiin sen eka romaani, ‘Luuta järjestelmässä’. Se sai sekalaiset arvostelut mutta kriitikot hälähtivät, ja Wallusta tuli kansallinen julkkis. Myöhemmin samana vuonna se pääsi Harvardin yliopiston filosofian tohtoriohjelmaan.
ellauri077.html on line 135: V. 1997 Wallu alkoi tutkia seuraavaa romskuaan, joka julkaistiin postuumisti 'Kalpeana kuninkaana'. Samana vuonna se teki ekan kokoelman asiatextejä nimeltä 'Kaiketi hauska juttu jota en tee koskaan enää: yritelmiä ja kinasteluja'. Samaan aikaan se jatkoi novellien kirjoitusta.
ellauri077.html on line 164: Epäröinnistä huolimatta puhe, joka kosketteli eri asioita kuten sopeutumisen, eläytymien ja yxinäisyyden tärkeyttä, oli juhlittu. Se julkaistiin myöhemmin kirjana 'Tämä on vettä: joitakin ajatuxia, merkkitilaisuudessa esitettyjä, koskien myötätuntoisen elämän elämistä.'
ellauri077.html on line 177: Huhtik. 15. pnä 2011 ‘Kalpea kuningas’ julkaistiin postuumisti Wallun lesken Karenin toimesta. Vaikka se oli kesken Wallun kuollesssa, romsku oli 1/3 finalistista v. 2012 kaunokirjallisuuden Pulizerin palkintoon. (Eipä voittanut, kukas tuli esaxi? Ei kukaan! jury oli erimielinen. Muut finalistit oli Denis Johnson’s Train Dreams and Karen Russell’s Swamplandia! Never heard nämäkin.
ellauri077.html on line 253: Tää oli joku hullun haikaran karvainen kolleega Arizonan yliopistossa, joka kirjoitti kirjoja vanhuudesta ja kuolemasta. Esim. Robert Kastenbaum (ed.). Macmillan Encyclopedia of Death and Dying, joka kyllä julkaistiin vasta Jestin jälkeen.
ellauri088.html on line 310: Tieteellisen uransa vastapainoksi Lauri Kettunen harrasti kaunokirjallisuutta. Hän kirjoitti proosaa, runoutta ja näytelmiä. Osa Kettusen kaunokirjallisesta tuotannosta julkaistiin salanimellä Toivo Hovi. Kettunen käänsi suomeksi virolaisen Bernard Kangaroon runoja ja kirjoitti itse viroksi runokokoelmat Südame sillad (1960) ja Muna seisab (1965). Hän oli myös teosofian kannattaja.
ellauri088.html on line 597: Klapkan kirjan pitkäveteisyys selittyy sillä että se julkaistiin jatkokertomuxena. Noi George ja Harris oli sen oikeita kamuja, mutta veneretki oli oikeasti sen hanimuun. Jeromen teutonofobiaa edustaa myös seuraava hauska tarina:
ellauri093.html on line 839: Katolilaiset julkaisivat Augsburgin tunnustukselle vastineen, Paavillisen kumoamisen (Confutatio). Philipp Melanchthon laati tälle vastineen, joka tunnetaan nimellä Augsburgin tunnustuksen puolustus. Se esittää Augsburgin tunnustuksen, jonka puolustamiseksi se on kirjoitettu, laveammin ja enemmän teologisessa muodossa. Siinä on mainittu Confutation tekemät myönnytykset ja käsitellään perusteellisesti niitä kohtia, joita oli arvosteltu. Puolustus on myös tunnustusta jyrkkäsanaisempi. Keisari ei kuitenkaan suostunut ottamaan tätä vastaan. Puolustus julkaistiin 1531 ja käännettiin pian saksaksi.
ellauri117.html on line 183: Englantilaisen kirjailija D. H. Lawrencen romaani vuodelta 1928 julkaistiin alun perin Italiassa Britannian sensuurikiellon vuoksi ja romaani julkaistiin kirjailijan kotimaassa vasta vuonna 1960. Pirkko ja CEC oli piilottaneet sen makuuhuoneeseen kirjahyllyn väliin. D.H. nousi oman aikakautensa ikoniksi aikana, johon Sigmund Freudilla ja Friedrich Nietzschellä oli suuri vaikutus. Kuollessaan häntä pidettiin pornografina (kiitos Restif), joka oli tuhlannut lahjakkuutensa. E. M. Forster kyseenalaisti tämän näkemyksen kirjoittamassaan kuolinuutisessa ja sanoi Lawrencen olevan sukupolvemme kekseliäin kirjailija. Oliko sekin siis sankareita sukkahousuissa?
ellauri117.html on line 616: Noihin aikoihin Locke kirjoitti, todennäköisesti Shaftesburyn yllytyksestä, suurimman osan teoksestaan Two Treatises of Government, joka julkaistiin vuonna 1689. Locke halusi puolustaa teoksellaan vuoden 1688 mainiota vallankumousta, mutta samalla vastustaa Sir Robert Filmerin ja Thomas Hobbesin absolutistista poliittista filosofiaa. Locke luettiin vaikutusvaltaisen whig-puolueen puolelle, ja hänen ajatuksensa luonnonoikeudesta ja hallinnosta olivat kumouksellisia tuon ajan Englannissa. Toryt oli kunkun ja pappien ja maanomistajien puolue, whigit oli kauppaporvareita ja dissenttereitä. Muilla ei ollut maan asioihin mitään sanomista.
ellauri117.html on line 618: Joka tapauksessa Locke joutui pakenemaan Alankomaihin vuonna 1683 epäiltynä osallisuudesta Rye House -vehkeilyyn, vaikkakaan hänen suorasta osallisuudestaan ei ole juurikaan todisteita. (Rye House Plot oli whigien muka-murha-ja-vallankaappausyritys katolismielisiltä Stuarteilta, ennen Wilhelm Oranialaisen mainiota vallankumousta 1688.) Alankomaissa Lockella oli jälleen aikaa kirjoittamiselle, ja hän käytti paljon aikaa Essayn työstämiseen ja teoksen A Letter Concerning Toleration kirjoittamiseen. Locke palasi kotiin vasta mainion vallankumouksen jälkeen vuonna 1688, jolloin hän matkusti takaisin Englantiin Vilhelm III Oranialaisen vaimon seurueessa. Locken palattua Englantiin hänen kaikki merkittävimmät teoksensa julkaistiin lyhyen ajan sisällä.
ellauri118.html on line 401: Laclos aloitti teoksen kirjoittamisen 1779 ollessaan Aixin saaren linnoitustöissä Ranskan länsirannikolla. Saamansa kuuden kuukauden loman aikana hän kirjoitti Pariisissa teoksen loppuun. Kirja julkaistiin maaliskuussa 1782, ja ensimmäinen tuhannen kappaleen painos myytiin loppuun kuukaudessa, mikä oli tuohon aikaan harvinaista. De Laclos meni naimisiin 1786 La Rochellen ammusvarikon rakennustöissä 1783 tapaamansa Marie-Soulange Duperrén kanssa. De Laclos erosi armeijasta ja siirtyi 1788 sihteeriksi Orléansin herttua Ludvig Filip II:n palvelukseen. Hän liittyi vuoden 1795 jälkeen Napoleonin kannattajiin ja sai vastavalitulta konsuli Napoleonilta vuonna 1800 uudelleen nimityksen prikaatinkenraaliksi. Napoleonin hallintokaudella hänestä tuli myös Etelä-Italian tykistön päätarkastaja 1803. Se ilo loppui lyhyeen. De Laclos kuoli Tarantossa kulkutautiin 1803.
ellauri118.html on line 448: Lännessä se tunnetaan parhaiten monumentaalisesta ja traagisesta Neuvostoliittoa käsittelevästä romaanista Tohtori Živago, joka julkaistiin ensimmäisen kerran Italiassa vuonna 1957. Noobeli Pasternakille oli poliittinen veto länkkäreiltä.
ellauri118.html on line 458: Tohtori Živagossa esiintynyt kommunistisen hallinnon arvostelun vuoksi hän joutui Neuvostoliitossa vainon kohteeksi koko loppuelämänsä ajaksi. Italiankielinen käännös ilmestyi 1957 ja CIA:n junailema alkuteos 1958. Neuvostoliitossa teos julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1987.
ellauri133.html on line 273: Se: Toinen luku (engl. It: Chapter Two) on vuonna 2019 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen kauhuelokuva, jonka on ohjannut Andy Muschietti ja käsikirjoittanut Gary Dauberman. Elokuva on jatko-osa vuoden 2017 elokuvalle Se. Molemmat osat perustuvat Stephen Kingin romaaniin Se vuodelta 1986. Elokuva sijoittuu 27 vuotta edellisen elokuvan tapahtumien jälkeen vuoteen 2016. Bill Skarsgård palaa Pennywisen rooliin. Elokuvan ensimmäinen traileri julkaistiin 9. toukokuuta 2019.
ellauri135.html on line 453: Erik Ticklénin tunnetuin runo oli Neidon valitus. Johan Ludvig Runeberg käänsi tämän runon ruotsiksi ja se julkaistiin Helsingfors Morgonbladissa vuonna 1832. Sieltä Nikke Berg sen lukaisi ja teki venäjännöxen. Erik Ticklénin veli Pietari (Pehr) Ticklén oli myös runoilija ja Oulun Wiikko-Sanomia-lehden perustaja. Lähteet. Kotivuori, Yrjö: Erik Ticklén. Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852.
ellauri141.html on line 640: Huntuvuoren vanhemmat olivat maanviljelijä Kaarle Huntuvuori (Hollmén) ja Iida Laurén. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi 1910 ja hän toimi sitten opettajana Sääksmäen Jutikkalan koulussa aina eläkkeelle jäämiseensä saakka 1947, joskin 1913-1914 hän oli Jyväskylän harjoituskoulun opettaja ja 1914-1915 Pukinmäen kokeilukoulun opettaja. Huntuvuori opiskeli opettajan työn ohessa Helsingin yliopistossa ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi pääaineenaan Pohjoismaiden historia. Hän aikoi tehdä väitöskirjan Suomen keskiajan historiasta, mutta väitöskirjaa varten kerätty aineisto tuhoutui Jutikkalan koulun tulipalossa 1921. Tämän jälkeen Huntuvuori hyödynsi tietojaan kirjoittamalla historiallisia keskiaikaan sijoittuvia romaaneja. Hän kirjoitti myös jatkokertomuksia, joita julkaistiin lehdissä. Opetusneuvoksen arvon hän sai 1965.
ellauri141.html on line 666: Suomen varhaiskeskiaikaa 900-luvulta vuoteen 1337 ja muodostavat kahdeksanosaisen Kultaranta-sarjan. Ensimmäinen kirja julkaistiin vuonna 1920 ja viimeinen 1945.^ Teokset sisältävät monien muiden Suomen historian tapahtumien lisäksi kirjailijan tulkinnan varhaisesta Turusta ja sen perustamisesta. Nykylukijalle silmiinpistävää on, että kirjoissa kuvataan Turkua 1100 - 1200-luvuilla, eh, kauan ennen kuin kaupunki viime vuosina vakiintuneen tulkinnan mukaan on perustettu. 1990- ja 2000-luvun kaivausten perusteella Turkuun on syntynyt kaupunkimainen asutus 1300-luvun alussa, ja sitä on edeltänyt 1200-luvun maaseutuasutus.
ellauri142.html on line 1020: Alphonse Louis Constant, (8. helmikuuta 1810 – 31. toukokuuta 1875) oli ranskalainen okkultisti ja maagikko. Nimi ”Eliphas Lévi”, jolla hän kirjoitti kirjansa, oli hänen yrityksensä kääntää etunimensä Alphonse ja Louis hepreankielisiksi. Lévi oli pariisilaisen suutarin poika. Hän kävi pappisseminaareissa ja alkoi opiskella katolisen papin virkaa varten. Samaan aikaan hän kuitenkin rakastui ja lopetti opintonsa ilman pappisvihkimystä. Hän kirjoitti lukuisia lyhyitä uskonnollisia teoksia: Des Moeurs et des Doctrines du Rationalisme en France ('rationalismin moraalisista tavoista ja opeista Ranskassa', 1839) oli vastavalistuksen kulttuurillinen lentolehtinen. La Mère de Dieu ('Jumalan äiti', 1844) johti kahteen lyhyeen vankilatuomioon. Se seurasi kahta radikaalia lentolehtistä L'Evangile du Peuple ('Ihmisten evankeliumi', 1840), ja Le Testament de la Liberté ('Vapauden testamentti'), jotka julkaistiin vallankumouksen vuonna 1848. Lévi oli lyhyen aikaa naimisissa kirjailija Claude Vignonin kanssa. Alphonse oli kalju partapozo.
ellauri142.html on line 1022: Lévi vieraili 1854 Englannissa, jossa hän tapasi kirjailija Edward Bulwer-Lyttonin, joka oli kiinnostunut ruusuristiläisyydestä ja oli pienen ruusuristiläisloosin johtaja. Bulwer-Lyttonilta Lévi sai vinkin kirjoittaa kirjan magian harrastamisesta. Kirja julkaistiin 1855 nimellä Dogme et Rituel de la Haute Magie, ja käännettiin englanniksi nimellä Transcendental Magic, its Doctrine and Ritual. Sen kuuluisat aloitussanat esittävät okkultismiin yhden olennaisen teeman, ja antavat hieman makua tulevasta:
ellauri142.html on line 1027: Vuonna 1861 hän julkaisi jatkoa, teoksen nimeltä La Clef des Grands Mystères (suom. Suurten mysterioiden avain), joka ilmestyi vuonna 1921 Ruusu-Risti-aikakauslehdessä Pekka Ervastin suomentamana. Pekka Ervastilla oli kesämökki Sysmässä. Myöhempiä Levin maagisia töitä olivat muun muassa Fables et Symboles (1862, 'Tarinoita ja kuvia'), ja La Science des Esprits (1865, 'Henkien tiede'). Vuonna 1868 hän kirjoitti kirjan Le Grand Arcane, ou l'Occultisme Dévoilé ('Suuri salaisuus', paljastettu okkultismi); teos kuitenkin julkaistiin vasta 1898.
ellauri144.html on line 353: Käännetty englannista-"Voima, joka vihreän sulakkeen kautta ajaa kukkaa", on Walesin runoilijan Dylan Thomasin runo - runo, joka "teki Thomasista kuuluisan". Kirjoitettu vuonna 1933, se julkaistiin ensimmäisen kerran hänen 1934-kokoelmassaan 18 runoa. Wikipedia (englanti). Vizi mikä veeti. No on monet muutkin lyyrikot alottaneet ihan vitun nuorena. Sit toiset nuoret siteerailee niitä collegen pihanurmikolla molo puoliveteisenä poskessa.
ellauri144.html on line 491: HBL on oikeastaan aivan liian patakonservatiivinen mun makuuni. Samassa numerossa jossa Renén paranoidi kauppakillan esitelmä julkaistiin, väänsi joku hoblan urheilutoimittaja erittäinkin suuren tortun siitä kuinka miehet on anuxesta ja naiset perseestä, ja kuinka naisten syrjimisen oikaisemisexi ei sunkaan pidä mennä näpelöimään tuplastandardoituja normeja. Kyllä ne vanhat toimivat paremmin kuin kivespussillinen uusia, nehän on kaikki Darwinilta peräisin. Älkää menkö ollenkaan nyt sähläämään. Miehet kazoo jääkiekkoa ja naiset laittaa irtoripsiä, se on vaan luonnollista. Naturalia non sunt turpia.
ellauri145.html on line 62: André Breton (19. helmikuuta 1896 Tinchebray, Orne – 28. syyskuuta 1966 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, surrealismin perustaja ja johtohahmo. Breton syntyi Normandiassa, Pohjois-Ranskassa. Hän oli kauppiasperheen ainut lapsi. Perhe muutti vuonna 1900 Pariisin esikaupunkiin, missä Breton kävi koulua. Hän opiskeli lääketiedettä, mutta ei suorittanut opintojaan loppuun. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän työskenteli Nantes’n sotilassairaalan neurologisella osastolla. Surrealistinen teoria on saanut vaikutteita Sigmund Freudin psykoanalyysistä sekä syvyyspsykologiasta. Breton sovelsi Freudin oppeja niin valelääkärinä kuin valekirjailijanakin, ja hän kävi tapaamassa Freudia Wienissä vuonna 1921. Surrealismin piti olla subrealismi mut Mallarme mokasi. Surrealismi oli jatkoa Tristan Tarzanin perustamalle Dada-liikkeelle. Breton liittyi dadaisteihin yhdessä Louis Aragonin ja Philippe Soupaut’n kanssa. Bretonille tuli kuitenkin välirikko dadan jäsenten kanssa, joten hän erosi liikkeestä. Selkeesti piha-Antero aina alotti. Vuonna 1944 julkaistiin pienoisteos nimeltään Arcane 17. Sen pohjana on keskiaikainen Melusinasta kertova legenda. Legendan mukaan ritari menee naimisiin hengettären, Melusinan kanssa. Ehtona on, ettei ritari saa nähdä vaimoaan yhtenä päivänä viikossa, jolloin Melusina on poissa ruumiistaan. Uteliaisuus kuitenkin voittaa, joten Melusina muuttuu pysyvästi henkiolennoksi. Nimi Arcane 17 viittaa tarot-kortteihin. Kortti numero 17 kuvaa rauhan ja rakkauden voittoa. Melusine on nykyisin vuonna 1979 Paris III -yliopiston yhteyteen perustetun Surrealismin tutkimuskeskuksen (Centre de recherche sur le Surréalisme) nimi. Andre oli mikrokefalinen, Georges Bataille (kz. albumia 139) käyt.kaz. akefali.
ellauri151.html on line 1136: Immoralist, romaani kirjoittajana André Gide, julkaistiin nimellä L´Immoraliste vuonna 1902, se on yksi tarinoista, joita Gide kutsui tarinoixi. Nietszchelaisen filosofian innoittamana Gide ryhtyi työkseen tarkastelemaan sitä kohtaa, jossa itsestä huolehtimisen on syrjäytettävä moraaliset periaatteet, jotka perustuvat empatiaan muita kohtaan. Immoralist on suurelta osin tarina Michelistä, joka menee naimisiin perheystävän Marcelinen kanssa ilahduttaakseen kuolevaista isäänsä ja huolehtiakseen omista tarpeistaan. He matkustavat Pohjois-Afrikkaan, missä Michel sairastuu tuberkuloosiin. Toipuessaan tuberkuloosista Pohjois-Afrikassa hän huomaa olevansa seksuaalisesti kiinnostunut nuorista arabipojista. Palattuaan Ranskaan "ystävä" kehottaa häntä jättämään huomiotta yleissitovat sopimukset ja täyttämään homot intohimonsa. Kun raskaana oleva Marceline sairastuu tuberkuloosiin, he menevät etelään hänen terveyden vuoksi, mutta hän laiminlyö hänet omien halujensa tyydyttämiseksi. Marceline, josta on tullut Michelin este, kärsii keskenmenosta ja kuolee myöhemmin Michelin katsoessa päältä liikutellen munaa karvakäden peräsuolessa.
ellauri181.html on line 57: Raportti akatemialle on Franz Kafkan tarina. Kun se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1917 Der Jude -lehdessä , se ilmestyi vuonna 1920 osana Ein Landarzt -volyymia.
ellauri181.html on line 75: Ennen kaikkea historia viittaa paineeseen sopeutua, johon juutalaiset olivat joutuneet vuosisatojen ajan selviytyäxeen. Max Brod korosti erityisesti tätä tulkintaa. Hän luonnehti tätä tarinaa nerokkaimmaxi satiirixi juutalaisten assimilaatiossa. Samankaltainen taipumus sisältyy šaakaleihin ja arabeihin. Molemmat proosakappaleet julkaistiin ensimmäisen kerran yhdessä vuonna 1917 Der Jude -lehdessä, ja ne ovat osa Ein Landarzt -nimeä vuodelta 1920.
ellauri182.html on line 158: Sen töräyxiä julkaistiin taskukirjana. Sen paras kaveri oli l'essayiste Shigesato Itoi, célèbre aussi comme auteur de slogans publicitaires.
ellauri188.html on line 250: Jarkko Sipilän kuolinilmoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa – lähipiiriltä erityinen toive muistamisiin.
ellauri188.html on line 388: Melvillestä tuli paikallinen kuuluisuus Lansingburghissa hänen Tyynenmeren tarinoidensa ansiosta. Ystävät ja kylänmiehet innostivat häntä kirjoittamaan seikkailuistaan kuin Muumipappa, ja hänen ensimmäinen teoksensa Taipii – kappale polynesialaisten elämää julkaistiin 1846. Kirjasta tuli suosittu, vaikka yhdysvaltalainen Harper and Brothers ei suostunutkaan julkaisemaan sitä. Kirja julkaistiin Lontoossa, ja sitä myytiin noin 6 000 kappaletta myös Yhdysvalloissa. Kirjaa myös pääasiassa kehuttiin, vaikka esimerkiksi Britanniassa sen todenmukaisuutta epäiltiin ja Yhdysvalloissa vastustettiin sen esittämää kritiikkiä lähetystyöntekijöitä kohtaan. Vuonna 1847 Melville avioitui Elizabeth Shaw’n kanssa. He saivat neljä lasta, kaksi poikaa ja kaksi tytärtä.
ellauri188.html on line 394: Pierren julkaisun jälkeen Melville yritti saada töitä konsulaattina. Hän julkaisi vuosina 1853–1856 neljätoista novellia ja pientä kirjoitelmaa sanomalehdissä. Melvillen taloudellinen tilanne heikkeni, eikä hänen ensimmäisiä runojaan suostuttu julkaisemaan. Hän joutui myymään talonsakin, mutta sai lopulta 1866 töitä tullitarkastajana. Hän jatkoi kuitenkin kirjoittamista, ja joitain hänen runojaan julkaistiinkin. Melville jäi eläkkeelle 1889 ja kuoli 1891. Kirjallisuuspiirit olivat tuolloin käytännössä unohtaneet hänen uransa, ja The New York Timesin kuolinilmoituksessa Moby Dick oli kirjoitettu väärin Mobile Dick. Ei sentään Prick.
ellauri192.html on line 876: Virallinen tunnustus tuli tekijöille kesäkuussa 1929 sen jälkeen, kun Literaturnaja Gazetassa julkaistiin kriitikko Anatoli Tarasenkovin laaja katsaus. Hän totesi, että teos heijastelee ajankohtaisia ongelmia ja Ilf ja Petrov tuntevat erittäin hienosti ironian ja sarkasmin välisen rajan. Taas tunnusmerkillinen vuosi 1929!
ellauri203.html on line 298: Czesław Miłosz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1980. Kommunistinen Puola sensuroi hänen teoksiaan, mutta niitä julkaistiin maanalaisina painoksina. Rautaesiripun kaaduttua vuonna 1989 Miłosz saattoi palata Puolaan. Hän asettui asumaan osaksi Krakovaan mutta säilytti myös Kalifornian-kotinsa siltä varalta ettei viihtyisikään Puolassa. Miłosz heitti Israelin holokaustimuistopaikalle kunnialaatan. Hän kuoli 2004 kotonaan Krakovassa 93-vuotiaana. Hänet on haudattu Krakovan Kazimierzissa sijaitsevan Kalliokirkon (Kościół na Skałce) Varattomien veljien kryptaan.
ellauri203.html on line 348: Vangittu mieli ( puolaksi: Zniewolony umysł ) on puolalaisen kirjailijan, runoilijan, akateemisen ja Nobel-palkitun Czesław Miłoszin vuonna 1953 julkaisema tietokirjallinen propagandateos. Se julkaistiin ensimmäisen kerran englanniksi Jane Zielonkon käännöksenä vuonna 1953.
ellauri203.html on line 511: Krimin sodassa kärsityn tappion aiheuttama pettymys sai Kukolnikin eroamaan virkauraltaan ja matkustamaan ulkomaille hoitamaan terveyttään. Palattuaan Venäjälle hän asettui asumaan Taganrogiin, jossa hän toimi aktiivisesti kotikaupunkinsa ja Donin alueen hyväksi. Kirjallisuuselämään Kukolnik ei enää palannut, mutta joitakin hänen teoksiaan julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen.
ellauri207.html on line 70: Nick Cave on myös kirjailija. Esikoisromaani Kun perse näki Herran enkelin ilmestyi vuonna 1992 (alkuperäisteos And the Ass Saw the Angel ilmeistyi 1988). Toinen romaani Bunny Munron kuolema (The Death of Bunny Munro) julkaistiin syyskuussa 2009 yhtä aikaa 30 maassa.
ellauri210.html on line 1458: Aanyway, se (Perraultin siis) julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1695 pienenä volyymina ja julkaistiin uudelleen vuonna 1697 Perraultin teoksessa Histoires ou contes du temps passé. Andrew Lang sisällytti sen, hieman eufemisoituna, johkin vitun Harmaakeijukirjaan. Se on luokiteltu Aarne-Thompsonin tyypin 510B kansantarinoiden joukkoon, luonnotonta rakkautta.
ellauri214.html on line 696: Laila Kinnunen s. 1939 oli Kinnusten iloisesta pelimanniperheestä ja sotalapsi Skoonesta. Kinnusen yksityiselämä oli traaginen ja alamäki alkoi hänen toisesta avioliitostaan. Puoliso Ville-Veikko Salmisella oli velkoja. Kinnusen nimi oli väärennetty vekseleihin ja ulosottomiehet kävivät heidän kotonaan. Salminen myös joi ja Kinnunen alkoi käyttää alkoholia omaan ahdistukseensa. Juomisesta alkoi tulla ongelma hänen odottaessaan tytärtään Mišićille ollessaan vielä naimisissa Salmisen kanssa. Hänen onnistui kuitenkin salata raskautensa ja alkoholisminsa pitkään. Milanan syntymän jälkeen lehdistössä julkaistiin ensimmäiset kohuotsikot Kinnusen alkoholinkäytöstä. Hänen syöksykierteensä jatkui kun Milana otettiin kolmivuotiaana huostaan isovanhemmilleen. Kinnunen kävi myös katkaisuhoidossa, mutta karkasi sieltä viikon kuluttua. 1980-luvulla Kinnunen asui kaupungin vuokra-asunnossa Käpylässä, vietti aikaa juopporemmeissä ja koki parisuhdeväkivaltaa. Hän ei kuitenkaan koskaan myöntänyt alkoholiongelmaansa. Hänestä alkoholi ei ollut ongelma, vaan osa ratkaisua.
ellauri222.html on line 832: Shelley ilmeisesti kirjoitti tämän sonetin Marlow'ssa ystävällisessä kilpailussa Horace Smithin kanssa, jonka oma samanniminen sonetti julkaistiin 1. helmikuuta 1818, myös The Examinerissa , nro. 527, s. 73:
ellauri223.html on line 50: Aurinkokaupunki (ital. La città del Sole, lat. Civitas Solis) on dominikaanifilosofi Tommaso Campanellan kirjoittama utopia. Se kirjoitettiin italiaksi vuonna 1602, hieman sen jälkeen kun Campanella oli vangittu harhaoppisuudesta ja kapinahengen lietsonnasta. Latinankielinen versio kirjoitettiin vuosina 1613–1614 ja julkaistiin Frankfurtissa vuonna 1623. Teos on yksi kirjallisuuden merkittävimmistä utopioista.
ellauri226.html on line 63: Viime vuonna yhtyeen legendaarinen albumi "Smile! You're on candy camera!", joka hyllytettiin vuonna 1967 sen radikaalin musiikillisen lähdön jälkeen, julkaistiin vihdoin. Wilsonin "teini-ikäisten sinfonia Jumalalle" on nyt oikeutetusti ylistetty mestariteokseksi.
ellauri238.html on line 394: Bretagne 1983, joka julkaistiin kirjana ruotsiksi nimellä Dagarna i Kerlin Mia Bernerin ja Caj Westerbergin käännösyhteistyönä, ilmestyi iänikuisen Parnasson kolmannessa kirjassa 1997. Kaunis nimi. Kivoja runoja. Teoksen tekee merkittäväksi se, että runoilija kuoli muutama kuukausi näiden merkintöjen jälkeen. Teoksessa on myös Pentin "kiinnostavia" piirustuksia.
ellauri238.html on line 576: Monet tunnetut kulttuurivaikuttajat ja varsinkin pääkaupungin vasemmistolehdet ottivat kantaa Hansan puolesta ja arvostelivat ylioppilaskuntaa. Hannu Salama, Pentti ja Tuula2 Saarikoski, Jorma Ojaharju, Lassi Sinkkonen ja Mikko Niskanen allekirjoittivat Hansaa puolustaneen julkilausuman, joka julkaistiin Suomen Sosialidemokraatissa. Hyvä että lähtivät, vitun pulzarit.
ellauri241.html on line 924: Runsas sata vuotta sitten siitä julkaistiin osia Jaakko Tuomikosken suomentamana. Timo Leinonen aloitti noin kolme vuotta sitten neliosaisen runoelman suomennoksen. Ensimmäinen runonäytelmä teoksesta esitettiin kesällä 2021 ja kaksi seuraavaa kuluvana vuonna. Kaikkiaan erimuotoisia esityksiä on ollut kymmenkunta. Kaikki kolme näytelmää ovat Maaret Perälän sovittamia ja ohjaamia. Runonäytelmäprojekti on nyt valmis.
ellauri243.html on line 111: Kylen omaelämäkerta, "Amerikkalainen sala-ampuja: Amerikan tappavimman sala-ampujan elämäntarina", julkaistiin tammikuussa 2012. Kaksi vuotta myöhemmin "American Sniper", elokuvasovitus hänen kirjaansa, jonka ohjasi Clint Eastwood ja jossa näytteli Bradley Cooper, teki kansallisen sensaation. Kyle esiintyi Conan O'Brienin keskusteluohjelmassa ja NBC:n tosi-tv-ohjelmassa "Tähdet ansaizevat raitoja". 10 vuoden palveluksen jälkeen Kyle jätti armeijan pelastaakseen avioliittonsa. Hänet erotettiin kunniallisesti vuonna 2009 ja hän sai yhden Hopeatähden ja neljä Pronssitähtimitalia V-mäisellä laitteilla urheudesta. Hänen kokonaistuloxensa oli 150 varmaa raatoa 10v aikana. Häyhä ja Stollen nauraisivat sille kämmeniinsä.
ellauri244.html on line 105: Syksyllä 1980 hän kirjoitti yhdessä Esa Saarisen kanssa Ylioppilaslehteen kirjoituksen, jossa arvosteli jyrkästi ajan suomalaista romaanitaidetta. Seuraavana vuonna 1981 julkaistiin hänen esikoisromaaninsa Sonja O. kävi täällä, joka muodostui Kaurasen kirjalliseksi läpimurroksi ja on edelleen etenkin yhä uusien sukupolvien suosikki ja kulttikirjan maineessa ja myös Suomen myydyin esikoisromaani.
ellauri246.html on line 48: Agnonin isä Shalom Mordechai Halevy oli koulutukseltaan rabbiini ja kuului hasidiyhteisöön mutta työskenteli turkisalalla. Nuori Samuel ei käynyt koulua, vaan hänen vanhempansa opettivat häntä kotona. Kahdeksanvuotiaana hän osasi kirjoittaa ja lukea hepreaa ja jiddišiä ja luki ahkerasti juutalaisen sivistysliikkeen Haskalan hepreankielisiä kirjailijoita. Viisitoistavuotiaana hän kirjoitti ensimmäisen runonsa. Tämän jälkeen hän alkoi kirjoittaa heprean- ja jiddishinkielisiä runoja ja kertomuksia, joista useita julkaistiin Galitsiassa.
ellauri246.html on line 52: Vuonna 1913 Agnon muutti Saksaan, missä hän solmi avioliiton Esther Marxin kanssa vuonna 1920. Heille syntyi poika ja tytär. Saksassa hän tutustui juutalaiseen liikemieheen Salman Schockeniin, josta tuli hänen kustantajansa ja mesenaattinsa. Tästä lähtien kaikki hänen teoksensa julkaistiin Schockenin kustannusyhtiössä. Hän julkaisi myös useita novelleja hepreankielisessä päivälehdessä nimeltä Haaretz, joka myös oli Schockenin omaisuutta. Haaretz taitaa ilmestyä tänäkin päivänä. Saksassa Agnon kokosi yhdessä tunnetun juutalaisen ajattelijan Martin Buberin kanssa kirjan hasidien tarinoista (Die Erzählungen der Chassidim). Vuonna 1924 tulipalo tuhosi kaikki hänen käsikirjoituksensa, ja myöhemmin samana vuonna hän palasi Jerusalemiin lopullisesti ja asettui asumaan Talpiotin kaupunginosaan.
ellauri246.html on line 62: Sachs alkoi seitsemäntoistavuotiaana kirjoittaa runoja, joita julkaistiin 1920- ja 1930-luvuilla lehdissä ja aikakausijulkaisuissa. Runot olivat romanttisia ja melko sovinnaisia, niille hymähdeltiin ja naurettiinkin Berliinin kirjallisuuspiireissä. Isänsä kuoltua vuonna 1930 Sachs jäi asumaan äitinsä kanssa. Hän oli yksinäinen nuori nainen ja hänen ainoan nuoruudenrakkautensa henkilöllisyys on salaperäisyyden peitossa. Miehestä tiedetään ainoastaan, ettei hän ollut juutalainen ja että hän oli vastarintaliikkeessä ja sai surmansa keskitysleirillä. Jos se oli ylipäänsä miekkonen, kenties Nelly piti salaa tytöistä.
ellauri246.html on line 195: Neljä Brodskyn runoa julkaistiin antologioissa Leningradissa vuosina 1966 ja 1967, mutta suurin osa hänen tuotannostaan ilmestyi vain lännessä. Hän käänsi runoja englannista ja puolasta (muun muassa mitättömän lännen hännystelijän Czesław Miłoszin tuotantoa) venäjäksi. Brodsky karkotettiin Neuvostoliitosta vuonna 1972 ja hän muutti ensin Wieniin, mistä runoilija W. H. Auden ja Michiganin yliopiston slaavilaisten kielten professori Carl Ray Proffer auttoivat hänet Yhdysvaltoihin, vaikka hän oli saanut muuttoluvan Israeliin. Jooseppi ei halunnut 100% juutalaisexi pölyiseen autiomaahan, vaan lähti mieluummin Egyptin lihafondyyn äärelle. Brodsky asui Brooklynissä ja Massachusettsissa. Hänen teoksensa ensimmäinen englanninkielinen käännös ilmestyi vuonna 1973. Brodsky opetti muun muassa Columbian yliopistossa ja Mount Holyoke Collegessa. Hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1977.
ellauri246.html on line 364: Tohtori Živagossa esiintynyt kommunistisen hallinnon arvostelun vuoksi hän joutui Neuvostoliitossa vainon kohteeksi koko loppuelämänsä ajaksi. Italiankielinen käännös ilmestyi 1957 ja CIA:n junailema alkuteos 1958. Neuvostoliitossa teos julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1987.
ellauri246.html on line 373: 8. tammikuuta 2008 julkaistiin valikoima "yksinkertaiset leningradilaiset", mikä vaati Tunwader Brodskin tuomitsemista. Viisi päivää myöhemmin, hän löysi itsensä vankilasta, jossa ensimmäinen vakava sydänkohtaus tapahtui 14. helmikuuta. Kaikesta huolimatta hänet lähetettiin psykiatriseen sairaalaan. Kolme viikkoa osoittautui pahimmaksi ajaksi elämässään. Useimmiten potilaan tutkimukseen käytettiin niin kutsuttua Chuckia. Henkilö oli syväjäässä yöllä, kylvyssä, täynnä jäävettä ja kääritty märkään rättiin hyllylle. Tämä lomake asetettiin kuumaan akkuun. Kankaan nopeasti kuivattua se kaatui kipuun kehossa. Avustaen niin, rangaistusaineiden lääkärit tunnistivat runoilijan kykenevän psykopatiaan.
ellauri246.html on line 377: Taistelussa Joseph Brodskin paluuta varten, jotta saataisiin elämäkerta ja lisää luovuutta, joista tulee kriitikoille paljon teräviä tarkasteluja, oli hyvin vaikutusvaltaisia ihmisiä. Ensinnäkin A. A. Akhmatova. Trid Vigdorovan transkriptillä oli tärkeä rooli. Se julkaistiin monissa Länsi-Euroopan tiedotusvälineissä. Yhdessä Anna Andreevnayan kanssa lukemattomat kirjeet puolueen viranomaisille ja oikeuslaitosta vastaan ovat Lydia Chukkovskaya. Shostakovich, TVARDOVSKI, Powesty, Marshak. Nämä eivät ole kaikki ihmiset, jotka ottivat osaa hänen kohtaloonsa mutta tärkimöt. Jean-Paul Sartre:n eurooppalaisen "Foorumin" EVE: llä varoitettiin vaikeasta tilanteesta, johon Neuvostoliiton valtuuskunta voi joutua Brodskin tapauksessa. Todennäköisesti tällä on ollut ratkaiseva rooli. Jotta runoilijalla ei olisi ollut tällaisia syytöksiä, se siirtyi kääntäjien ja kirjailijoiden liiton Leningradin sivuliikkeeseen. Kun olet lähtenyt alkuperäisestä kaupungista 23:een, hän palasi 25:een ja heti löysi itsensä hyvin oudosta, keskitetystä valtiosta. Neuvostoliiton sukunimi ei todellakaan ollut runoilija. Se oli mitä Neuvostoliiton suurlähetystön henkilökunta vastasi, kun hänet kutsuttiin kansainväliseen runolliseen festivaaliin. Kolme vuotta myöhemmin, Joosef Alexandrovich valittiin Bavarian taideteollisuuden Akatemian jäseneksi ihan kiusalla.
ellauri246.html on line 379: Hänen kotimaassaan 4 hänen runoistaan julkaistiin kaikkina näinä vuosina. Hieman jäänyt tulosta lasten runoina. Rahanlähde oli enimmäkseen tilisiirrot lännestä, arvioivat Aurora ja Haltury eri elokuvastudioissa. Brodskin matkatavarat ovat jopa sivuroolissa yhdessä aiemmista elokuvista. Mutta tämä lahjakkuus ei piilota. Brodskin runot olivat kaikki leveämpiä Samizdatissa. Hän kirjoitti jatkuvasti. Suuri osa näinä vuosina kirjoitettiin myöhemmin kaikissa kokoelmissaan. Yhä useammin Brodskin runot näkyvät Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltojen aikakauslehdissä. Ensimmäinen kirja, joka on laadittu tekijän valvonnassa, oli tuo New Yorkissa vuonna 1970 julkaistu "aavikolla". Yhä useammat länkkäritoimittajat pyrkivät ottamaan haastatteluja runoilijalta, yliopistot kutsuivat hänet. Luonnollisesti KGB ei jättänyt tällaista "asiakasta" ilman huomiota. Mutta yleensä hänen elämänsä Neuvostoliitossa eteni melko rauhallisesti, lukuun ottamatta kahta mielenterveyden sairaaloiden tutkimusta.
ellauri246.html on line 402: Epävirallisesta tunnustamisesta huolimatta virallista julkaisua USSR:ssa Brodsky ei odottanut. 16-vuotiaana hän oli KGB: n valvonnassa. Hänet pidätetään neljä kertaa ja vuonna 1964 kiistanalaisista maksuista hänet altistetaan psykiatriselle tutkimukselle ja siten Tunlestryin maksut saavat 5 vuoden viitekoron. Yhteisön protestin (Akhmatova, Shostakovich) vuoksi kakku väheni puolexitoista vuodexi. Pytyssä hän oli vuonna 1964-1965 kylässä Nurnyn Arkhangelskin alueella, jossa hän joutui osallistumaan pakkotyöhön. Hallitus laski hänet, koska hänelle myönnettiin MardSky Halo Martyristä, ja koska hän oli pakkotöissäkin aivan toivoton, henkiseen vapauteen. Tästä lähtien kaikki, joka tuli hänen kynästä, houkutteli laajaa yleistä etua. Vuonna 1965 yxin Yhdysvalloissa julkaistiin kokoelma "runoja ja runoja", ja 1970 sekunnin kokoelma "pysähtyy autiomaassa". Kirjallisen Brodskin kokonaismäärä vuosina 1956 - 1972 oli 4 tilavuutta koneita.
ellauri246.html on line 846: 1965-luvun lopulla tai vuoden 1966 alussa BrodSky lähti julkaisupyynnön Leningradin sivuliikkeeseen "Neuvostoliiton kirjoittaja" runojen kirjoista. Kirja, jonka hän oli kutsunut "Winter Mail" ja se koostuu runoista 1962-1965. Käsikirjoitus keskusteltiin, mutta ... for "mutta" Listautuminen ei voida hyväksyä Brodskin jakeissa - Raamatun teemoja ("Isaac ja Abraham"), Jumalan, Angelsin, Serafimovin mainitseminen. Kokouksen osanottajat selittävät, miksi kaikki sama kirja olisi julkaistava: pysäyttää "kaikenlaisia \u200b\u200bkeskusteluja", "tuhota legendoja, jotka ovat syntyneet hänen nimensä ympärille." Arvioijan arvostelut, runoilija V.A. Joulu ja kriitikko V.N. Alfonsov, päivätty lokakuu ja marraskuu. Molemmat arvostelukäyttäjät tukevat päättäväisesti kirjan julkaisemista. Jos tämä voitaisiin odottaa V.N. Alfonsov ja sitten ruokkivat joulun VSEVOLODin runoilijaa (1895-1977), joka jopa "Isaac ja Abraham" kirjoittavat, että tämä on runo "mielenkiintoinen suunnitelmassa, mielekästä ja kirkas väri", odottamaton. Mutta käsikirjoitus, vaikka se oli melko myönteisestä suhtaudesta, annettiin BrodSky takaisin. Pari vuotta myöhemmin hänet kutsuttiin KGB: n Leningradin hallintaan ja tarjosi sopimuksen: hän ilmoitti heille ulkomaalaisista, ja he syövät heidän vaikutusvaltaansa siihen, että runoja Brodsky julkaistiin. Tämän jälkeen Brodsky lopulta heilutti kätensä ajatukselle kirjan painos kotimaassaan.
ellauri247.html on line 234: Thomas Nashe perusti teoksellaan The Unfortunate Traveller, or, The Life of Jacke Wilton (1594) englantilaisen seikkailullisen veijariromaanin tyypin (rogue story). Saksan kirjallisuuden tunnetuin veijariromaani on Hans Jacob von Grimmelshausenin Der abenteurliche Simplicissimus Teutsch (1669, Seikkailukas Simplicissimus), jonka innoittamana julkaistiin muitakin "simplikiaanisia" kirjoja, kuten Johan Beerin Der simplicianische Weltkucker (1677–1679) ja Daniel Speerin Der Ungarische oder Dacianische Simplicissimus (1683). Tunnettuja veijariromaaneja ovat myös ranskalaisen Alain-René Lesagen Histoire de Gil Blas de Santillane (1715–1735, Kavaljeerin muistelmat) sekä englantilaisten Daniel Defoen Moll Flanders (1722, suom.), Henry Fieldingin Jonathan Wild (1743), Tobias Smollettin The Adventures of Roderick Random (1748) ja William Thackerayn The Luck of Barry Lyndon (1844).
ellauri248.html on line 214: Salomé kirjoitti useita unohduksiin jääneitä romaaneja, näytelmiä ja esseitä. Hän oli ensimmäisiä naispuolisia psykoanalyytikkoja ja ensimmäisiä naisia, jotka kirjoittivat naisen seksuaalisuudesta psykoanalyyttisesta näkökulmasta. Hänen kirjansa Die Erotik julkaistiin 1911, jo ennen kuin hän oli tapaillut Freudia. Teos oli tehty osallistuvan havainnoinnin menetelmällä.
ellauri254.html on line 97: Pyhän Athanasioksen tavoin myös pyhä Serapion tunnetaan erityisesti kirjallisista töistään. Häneltä on säilynyt useita kirjoituksia. Näistä merkittävin on liturgisten rukousten kokoelma Eukhologion, joka löydettiin ja julkaistiin 1890-luvulla. Se on merkittävimpiä alkukirkon liturgisia tekstejä. Serapionilta on myös säilynyt teos manikealaisuutta vastaan. Manikealaiset opettivat, että vain sielu on Jumalan luoma mutta ruumis oli lähtöisin pahasta tai suorastaan Paholaisesta. Pyhä Serapion kuitenkin osoitti teoksessaan, että ihmisruumista voidaan käyttää sekä hyvän että pahan välineenä sydämen asenteesta riippuen. Niin sielu kuin ruumiskin ovat siis yhtä lailla Jumalan tekosia. Iloisena Jahve rullasi Aatamille vällykäärmettä hyräillen: This is a cinch.
ellauri254.html on line 115: Aleksei Remizov (1877 Moskova, Venäjä – 1957 Pariisi, Ranska) oli venäläinen kirjailija. Mielenosoituksiin osallistunut Remizov karkotettiin Pohjois-Venäjälle. Hän pääsi palaamaan Pietariin 1905 mutta pötki pakoon Venäjältä 1921. Remizovin kertomuksia alettiin julkaista vuonna 1897 lehdissä. Hän hyödynsi niissä kansantarinoita, unia ja legendoja. Hän on vaikuttanut myöhempiin kirjailijoihin, esimerkiksi Isaak Babeliin, Jevgeni Zamjatiniin ja Boris Pilnjakiin. Hänen tuotantoaan julkaistiin Neuvostoliitossa uudelleen vuodesta 1978. Il s'est établi en France en 1923. Il est enterré au cimetière russe de Sainte-Geneviève-des-Bois, près de Paris. Sillä oli mukanaan pikku suite sute pussukka isänmaan multaa.
ellauri254.html on line 356: Sologub syntyi Pietarissa köyhän räätälin Kuzma Afanasjevitš Teternikovin perheeseen, joka oli ollut maaorja Poltavan läänissä, paikallisen maanomistajan aviottomana poikana. Kun hänen isänsä kuoli tuberkuloosiin vuonna 1867, hänen lukutaidoton äitinsä Tatiana Semjonovna Teternikova joka oli pulska rynteikäs kana, pakotettiin sexipalvelijaksi aristokraattisen Agapovin perheen kotiin, jossa Sologub ja hänen nuorempi sisarensa Olga varttuivat. Perhe kiinnostui nuoren Fjodorin koulutuksesta ja lähetti hänet pedagogiseen oppilaitokseen, jossa Sologub oli malliopiskelija. Nähdessään kuinka vaikeaa hänen äitinsä elämä oli Agapovin patjana, Sologub päätti pelastaa hänet siitä, ja valmistuttuaan Pietarin opettajien instituutista vuonna 1882 hän vei äitinsä ja sisarensa mukanaan ensimmäiselle opettajapaikalleen Kresttsyyn , missä hän aloitti opinnot. Kirjallinen ura: vuonna 1884 julkaistiin lastenlehdessä hänen runonsa "Kettu ja siili". Kettu osaa monta konstia, siili vain yhden, mutta hyvän. Paizi kettu kusee päälle kun siili menee mykkyrään.
ellauri254.html on line 771: Heti kun Barbussen Le Feu julkaistiin sarjakuvalehtenä, sen luki laaja yleisö, jonka reaktiosta Barbusse oli erittäin kiinnostunut. Kirja oli myös menestys. Ensimmäinen kiista koski sitten romaanin, vuoden 1916 Prix Goncourtin voittajan, historiallista todenperäisyyttä, lähinnä syvän kuilun vuoksi, joka vallizi sensuurin salliman tekstin ja sotapropagandan välillä, joka itse tuomittiin kirjassa. Tekstin poliittiset panokset, erityisesti kommunismi ja pasifistinen sitoutuminen, ovat toinen kiistanalainen aihe kirjassa.
ellauri256.html on line 166: Tarinan "In the Desert" lopussa on merkitty sen kirjoituspäivämäärä: maaliskuu 1921. Vuonna 1922 tarina julkaistiin kokoelmassa "Serapion Brothers" (Almanakka First, Pietari, "Alkonost". Samana vuonna almanakka julkaistiin uudelleen Berliinissä). Kirjoittaja N. Berberova kirjoittaa muistelmissaan: "Lauantaisin Serapionit kokoontuivat Slonimskyn huoneeseen... Kävin siellä usein. ", ensimmäinen kirja, 1953, New York, s. 165). Suurelta osin lukemisen vaikutelmana "Aavikossa", M. Gorki puhui kahdesti kirjeissään V. Kaverinille L. Luntsista; 10. lokakuuta 1922: "Salli minun neuvoa tässä: pitäkää tiukasti kiinni ystävistänne: Lunts, Zoshchenko, Slonimsky ja kaikki muut, jotka eivät ole järkyttyneitä, joita "maallisen turhuuden basaari" ei sokaise. 25. marraskuuta 1923: "Valitettavasti en nähnyt Luntsia. Hän on vakava ja suuri kirjailija" ("Literary Heritage", osa 70, 1963, M., Publishing House of the Sciences Academy of the USSR, ss. 172, 177 ) Ja Sorrentosta 8. toukokuuta 1925 M. Slonimskylle osoitetussa kirjeessä M. Gorky kertoi, että viimeisessä kirjassa "Venäjä" on annettu Lo Gatton käännöksessä "Aavikko..." ( Ibid., s. 389).
ellauri257.html on line 120: Vuosien 1830–1831 marraskuun kansannousun jälkeen Venäjän keisarillista hallintoa vastaan ​​Puolan ydinalueella – jaettu vuodesta 1795 – Puolan kansa joutui tsaarin viranomaisten virallisen syrjintäkampanjan kohteeksi. "Käytännössä koko Venäjän hallitus, byrokratia ja yhteiskunta yhdistyivät yhdeksi purskahdeksi puolalaisia ​​vastaan. Yhteiskuntaan tarttunut fobia antoi uuden voimakkaan sysäyksen Venäjän kansalliselle solidaarisuusliikkeelle" - kirjoitti historioitsija Liudmila Gatagova . Juuri tässä nimenomaisessa kontekstissa monet Venäjän kirjallisista teoksista ja sen ajan suosituista tiedotusvälineistä tulivat vihamielisiksi puolalaisia ​​kohtaan valtion politiikan mukaisesti, varsinkin panslavistisen ideologian ilmaantumisen jälkeensyyttäen heitä "slaavilaisen perheen" pettämisestä. Sosiologin ja historioitsijan prof Vilho Harlen mukaan Taras Bulba , joka julkaistiin vain neljä vuotta kapinan jälkeen, oli osa tätä Puolan vastaista propagandatyötä. Epähuomiossa Gogolin saavutuksesta tuli "Puolan vastainen romaani, jolla on korkeat kirjalliset ansiot, puhumattakaan vähäisemmistä kirjailijoista".
ellauri257.html on line 133: Vapauduttuaan maaorjuudesta Karl Brjullovin järjestämillä arpajaisilla Ševtšenko opiskeli Pietarin taideakatemiassa, jossa hänen opettajanaan toimi samainen Karl Brjullov. Ševtšenko alkoi myös elättää itseään taidemaalarina ja runoilijana. Vuonna 1840 ilmestyi Ševtšenkon ensimmäinen runokokoelma Kobzar. Vuonna 1841 julkaistiin edelleen eeppinen runo Haidamaky ja vuonna 1844 balladi Hamaliia. Vuosina 1843, 1845 ja 1846 Ševtšenko teki matkoja sukulaistensa luo Ukrainaan, jossa hän sai porsasborshtshia ja vaikutteita ukrainalaisilta kirjailijoilta ja muulta älymystöltä. Ševtšenko tutustui esimerkiksi Panteleimon Kulišiin, Myhailo Maksymovytšiin ja Varvara Repninaan. Ševtšenko valmistui Pietarin taideakatemiasta vuonna 1845, ja kiertäessään samana vuonna Ukrainaa hän kirjoitti runoja, tuhri graffitilla paikallisia historiallisia maamerkkejä ja käänsi museoista kansatieteellistä aineistoa.
ellauri260.html on line 78: "Der Personalismusta" käytti ensimmäisen kerran F. D. E. Schleiermacher (1768–1834) kirjassaan Über die Religion vuonna 1799. Amos Bronson Alcott, paljon tunnetumman Louisa M. Alcottin isä, Emersonin tuillaeläjä, näyttää olleen ensimmäinen amerikkalainen, joka käytti termiä ja kutsui sitä vuoden 1863 esseessä "opiksi, jonka mukaan maailman perimmäinen todellisuus on jumalallinen henkilö, joka ylläpitää maailmankaikkeutta jatkuvalla luovan tahdon teolla". Termin "amerikkalainen personalismi" loi Walt Whitman (1819–1892) esseessään "Personalism", joka julkaistiin The Galaxy -lehdessä toukokuussa 1868. Wilt Whatmanilla oli paljon omakohtaista kokemusta perseistä. Vuonna 1903 Charles Renouvier julkaisi teoksen Le Personnalisme, joka toi sanan myös ranskaksi. Sana "personalismi" ilmestyi ensimmäisen kerran tietosanakirjana Hastingsin uskonnon ja etiikan tietosanakirjan IX osassa vuonna 1915 Ralph T. Flewellingin artikkelissa.
ellauri260.html on line 141: Hänen (Bownen, ei Jaakon) myöhäinen kirjansa Personalism, joka julkaistiin vuonna 1908, on suosittu yhteenveto hänen filosofiastaan, joka toi termin "personalismi" amerikkalaiseen filosofiseen ja teologiseen keskusteluun.
ellauri262.html on line 280: Allen & Unwin oli arvioinut kirjan julkaisun tuottavan kustantamolle noin tuhannen punnan tappiot. Tolkien halusi julkaista yli tuhatsivuisen romaanin yhtenä niteenä, mutta kustantaja ei suostunut.[29] Teos jaettiin kolmeen osaan nimiltään Sormuksen ritarit, Kaksi tornia ja Kuninkaan paluu, jotka julkaistiin vuosina 1954–1955.
ellauri262.html on line 284: Teos julkaistiin taskukirjana Yhdysvalloissa Harvard Lampoonin toimesta vuonna 1965 nimellä Bored of the Rings. Opiskelijaliikkeen innostus vaikutti merkittävästi kirjan sikäläiseen suosioon. Tolkien itse oli imarreltu kirjansa menestyksestä, ja hän rikastui sen menestyksen avulla. Kirjan innokkaimpien ihailijoiden takia Tolkien joutui vaihtamaan osoitettaan ja puhelinnumeroaan, kun lukijat tunkeutuivat hänen kotiinsa kysyäkseen yksityiskohtia hänen luomastaan maailmasta. Ihailijat alkoivat myös perustaa ensimmäisiä Tolkien-seuroja, joissa he keskustelivat omista kokemuksistaan Tolkienin teosten parissa.
ellauri262.html on line 286: Loput Tolkienin väsäyxet on aika mitäänsanomattomia. Cristopherin kokoonkursima Silmarillion on lopen haukotuttava. Ilmestyttyään kirja sai pääosin kielteisiä arvosteluja, joissa sen kerronnan kieltä pidettiin vanhanaikaisena ja sekavana, vaikka Tolkienin yritystä luoda fantasiamaailmalleen oma historia pidettiinkin kunniakkaana. Cristopher teki parhaansa työstämällä myyntiin kaikkea isäpapan kynästä (yllä) lähtenyttä, vaikka ostoslistoja. Kullervon tarina (The Story of Kullervo) on Tolkienin vuonna 1914 kesken jäänyt esikoisteos, joka julkaistiin elokuussa 2015.
ellauri262.html on line 538: Kirjeiden versiot julkaistiin alun perin viikoittain anglikaanisessa aikakauslehdessä Vartija (The Guardian) sodan aikana, toukokuusta marraskuuhun 1941. Hei onkos tää se sama Guardian joka pyytää rahaa koko ajan netissä? Veikkaan että on. Kirjassa on johdanto, jossa selitetään, kuinka kirjoittaja päätti kirjoittaa tarinansa.
ellauri262.html on line 544: Sekä "Teippikirjaimet (The Screwtape Letters)" että "Ruuvinauha ehdottaa paahtista (Screwtape Proposes a Toast)" julkaistiin äänikasetilla ja CD:llä John Cleesen (onko sekin joku kristitty, perkele, vai tekikö se roolin silkasta rahasta?), Joss Acklandin, ja Ralph Coshamin kertomana . Cleesen levytys oli Grammy Awards -finalisti parhaasta puhutusta sanasta, mutta hävisi.
ellauri263.html on line 534: Juorut levisivät vuosia myöhemmin uudelleen Saksassa, ja hän hankki Teosofista seuraa suojellakseen toisen lääkärintodistuksen naistentautien lääkäriltä Leon Oppenheimerilta, jonka mukaan hän kärsi anteflexio uterista (kohdun epänormaalista asennosta), joka ”on todennäköisesti synnynnäistä, koska tutkimuksen mukaan hän ei ole koskaan synnyttänyt eikä hänellä ole ollut gynekologista sairautta”. Allekirjoituksen todisti oikeaksi tohtori Roeder, kuninkaallinen piirilääkäri, ja se julkaistiin Oppenheimerin elinaikana. Juri kuoli vuonna 1867, ja hänen hautajaisissaan olivat läsnä vain Helena Blavatsky ja Agardi Metrovich. Ilman virallisia papereita ollut poika haudattiin Metrovichin nimellä. Blavatsky väitti osallistuneensa samana vuonna mieheksi pukeutuneena Giuseppe Garibaldin joukoissa Mentanan taisteluun ja haavoittuneensa vakavasti.
ellauri263.html on line 546: Blavatsky matkusti Vermontiin, missä hän tutustui Olcottiin. Palattuaan kahden viikon kuluttua takaisin New Yorkiin hän kirjoitti kokemuksistaan artikkelin ”Hämmästyttäviä henki-ilmiöitä”, joka julkaistiin New Yorkin Daily Telegraphissa 30. lokakuuta 1874. Artikkelissa hän haastoi tunnetun spiritismin arvostelijan, tohtori George Beardin 500 dollarin summalla tuottamaan samoissa oloissa henkien näyttäytymisten kaltaiset ilmiöt. Beard ei kuitenkaan ottanut haastetta vastaan. Tämän jälkeen hän kirjoitti useita artikkeleita Spiritual Scientist -lehteen.
ellauri263.html on line 560: 21. syyskuuta ilmestyi The Timesissa artikkeli, jonka mukaan Blavatsky oli huijari. Todisteena olivat Emma Coulombin Christian College Magazinelle luovuttamat kirjeet, joita hän väitti Blavatskyn kirjoittamiksi. Olcott lähti välittömästi Madrasiin, ja lokakuussa Blavatsky siirtyi Lontooseen ja sanoutui irti seuran kirjeenvaihtaja-sihteerin virasta. Arundalen luota hän lähetti The Timesiin kirjeen, jossa kielsi kirjoittaneensa Coulombien väittämiä kirjeitä. Kirje julkaistiin 9. lokakuuta 1884. Madrasin teosofit puolestaan syyttivät Coulombeja liukulevyjen ja salaovien rakentamisesta Blavatskyn yksityisiin tiloihin.
ellauri263.html on line 570: Lokakuussa 1888 ilmestyivät Salaisen opin ensimmäiset kappaleet painosta. Kirja lähetettiin arvosteltavaksi lontoolaiselle toimittajalle W. T. Steadille, joka päätyi lähettämään sen aktivisti Annie Besantille. Kirja teki Besantiin suuren vaikutuksen, ja kiittävä arvostelu julkaistiin Steadin Review of Review'ssä. Tämän jälkeen Besant kävi tapaamassa Blavatskya ja liittyi Teosofiseen seuraan.
ellauri266.html on line 407: Kirjasta julkaistiin toinen sovitus vuonna 2001, ja sen ohjasi Tim Burton löysänä remake-versiona vuoden 1968 samannimisestä elokuvasta. Sarjan uudelleenkäynnistys uuden tuotantotiimin kanssa nimeltä Rise of the Planet of the Apes julkaistiin vuonna 2011 kriittiseen ja kaupalliseen menestykseen. Se oli ensimmäinen uudessa elokuvasarjassa.
ellauri266.html on line 425: Vuonna 1963 useiden muiden vain kohtuu menestyneiden romaanien jälkeen Boulle julkaisi toisen kuuluisan romaaninsa, La planète des singes, jonka maineikas kansainvälinen brittiseikkailija Xan Fielding käänsi vuonna 1964 Monkey Planet -nimellä ja julkaistiin myöhemmin uudelleen nimellä Apinoiden planeetta. Kirjaa ylistettiin ja se sai sellaisia ​​arvosteluja kuin tämä esimerkki Englannin Guardian- sanomalehdestä: "Klassinen tieteiskirjallisuus... täynnä jännitystä ja satiirista älykkyyttä." Kaikki Alexander Fieldingin ansiota!
ellauri269.html on line 119: World of Warcraft (suom. Fotataidon Maailma, lyhennettynä WoW) on Tuisku Viihteen kehittämä Warcraft (Fotataito)-pelifarjaan perustuva massiivinen monen pelaajan verkkoroolipeli (MMORPG). Pelifarjan tapahtumat sijoittuvat sen keskeisimpään maailmaan, Azerothiin noin neljä vuotta edellisen Warcraft-pelin, Warcraft III: The Frozen Thronen, tapahtumien jälkeen. Peli julkaistiin Warcraft-pelifarjan 10-vuotispäivänä 23. marraskuuta 2004. Peliin on tähän mennessä julkaistu yhdeksän lisäosaa: The Burning Crusade, Wrath of the Lich King, Cataclysm, Mists of Pandaria, Warlords of Draenor, Legion, Battle for Azeroth, Shadowlands ja Dragonflight.
ellauri269.html on line 137: Elokuussa 2019 julkaistiin World of Warcraft Classic, joka mahdollistaa kokemuksen World of Warcraftista ajalta ennen lisäosia.
ellauri269.html on line 243: World of Warcraft julkaistiin 23. marraskuuta 2004 Yhdysvalloissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Euroopan julkaisupäivä oli 11. helmikuuta 2005. Kiinassa peli julkaistiin joitakin kuukausia myöhemmin. Venäjästä emme enää puhu mitään.
ellauri269.html on line 245: Pelille julkaistiin 16. tammikuuta 2007 pelin ensimmäinen lisäosa, World of Warcraft: The Burning Crusade. Toinen lisäosa World of Warcraft: Wrath of the Lich King (Luukurkon suutahdus) julkaistiin 13. marraskuuta 2008. Pelin kolmas lisäosa World of Warcraft: Cataclysm julkaistiin 7. joulukuuta 2010. Neljäs lisäosa, World of Warcraft: Mists of Pandaria julkaistiin 25. syyskuuta 2012. Viides lisäosa, World of Warcraft: Warlords of Draenor, julkaistiin 13. marraskuuta 2014. Kuudes lisäosa, World of Warcraft: Legion, julkaistiin 30. elokuuta 2016. Seitsemäs lisäosa, Battle for Azeroth, julkaistiin 14. elokuuta 2018. Kahdeksas lisäosa, Shadowlands, julkaistiin 23. marraskuuta 2020. Yhdeksäs lisäosa, Dragonflight, julkaistiin 28. marraskuuta 2022. Olisiko Paulista tullut bioteknologian tohtori ilman WoWia? Se selviää vasta viimeisellä tuomiolla. Vittumainen peli joka tapapaukauxessa.
ellauri269.html on line 247: Syksyllä 2007 pelin tavallinen versio muuttui yhden DVD-levyn sisältäväksi myyntipakkaukseksi. Lokakuussa 2007 julkaistiin myös pelin uusille aloittajille suunnattu World of Warcraft: Battle Chest, joka sisältää sekä alkuperäisen World of Warcraftin että lisäosan The Burning Crusade kahdella DVD-levyllä. Mukana tulee myös Bradygamesin julkaisemat strategiaoppaat molempiin peleihin.
ellauri270.html on line 228: James Harris, filosofi Earl of Shaftesburyn veljenpoika, syntyi Salisburyssa vuonna 1709 varakkaille vanhemmille. Hän sai koulutuksen Salisbury Grammar Schoolissa ja painui vuonna 1726 Wadham Collegeen Oxfordissa, mutta ei suorittanut tutkintoa. Vuonna 1729 hän asettui Bishop´s Inniin, mutta kun hän peri perheen tilan vuonna 1731, hän omistautui vetelyxenä klassikkojen, musiikin ja antiikkitutkimuksen yksityiselle tutkimukselle. Hän oli säveltäjä Georg Friedrich Händelin (1685-1759) ihailija ja myöhemmin yhteistyökumppani. Hän oli myös Henry Fieldingin ja hänen sisarensa Sarah Fieldingin elinikäinen ystävä , jonka työtä hän tuki. Hän oli myös Hester Lynch Thralen (1741-1821, n.h.) varhainen kannattaja Harrisin kuuluisin työ on hänen Hermes; tai Filosofinen tutkimus kielestä ja yleismaailmallisesta kieliopista ( 1751 ). Myöhemmin hänestä tuli Hampshiren Christchurchin kansanedustaja, ja hänellä oli pieniä kahnauxia oikeudessa. Hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi vuonna 1763. Vuonna 1775 Harris julkaisi Philosophical Arrangements ( 1775 ), ja hänen Philological Inquiries -julkaisunsa julkaistiin postuumisti vuonna 1781. Harris oli tunnettu ja arvostettu hahmo Lontoon kirjallisissa ja filosofisissa piireissä. Charles ja Frances Burney (n.h.) ystävystyivät hänen myöhempinä vuosinaan.
ellauri271.html on line 76: Vuonna 1960 Neuvostoliitossa julkaistiin naistenpäivän kunniaksi oma postimerkki. Dodi! I rest my case.
ellauri272.html on line 554: Fifty Shades Freed on brittiläisen kirjailijan EL Jamesin eroottisen romanssin Fifty Shades Trilogy kolmas ja viimeinen osa. Hyväksyttyään yrittäjäjohtaja Christian Greyn naintiehdotuksen Fifty Shades Darker -elokuvassa Anastasia Steelen on sopeuduttava paitsi avioelämään myös uuden aviomiehensä varakkaaseen elämäntapaan, Amex Platinum luottokorttiin ja hallitsevaan luontoon. Tää on tosi samantapaista kuin himoshoppaaja, paizi himoshoppaajassa Kinsella on domina. Huisin samanlainen juoni on myös Avarassa luonnossa: eläimet Pohjois-Atlantin armoilla. Puolison valintaa, pesän ezintää, poikimista, poikasten hoitoa, koko ajan riskipeliä oman ja poikasten hengen uhalla aggressiivisten koiraiden ehdoilla. Pokkaripainos julkaistiin ensimmäisen kerran huhtikuussa 2012. Silloin oltiin Seijan synttäriä viettämässä Kiinassa. Se oli Pezkun pedon vuosi, mulla olis ollut 60v juhlat mutne peruuntuivat. 70-vuotisjuhlatkin oli sitten aika paskat, varsinkin lahjat. Krimin Anscluss tapahtui 2014.
ellauri272.html on line 557: Fifty Shades Freed (elokuva) julkaistiin Yhdysvalloissa 9. helmikuuta 2018, sisältäen rajoitetun IMAX- julkaisun. Se oli lipputulon menestys, sillä se tuotti maailmanlaajuisesti yli 370 miljoonaa dollaria 55 miljoonan dollarin tuotantobudjetilla, mutta se oli trilogian pienin tuotto. Kahden edeltäjänsä tavoin Fifty Shades Freed sai kielteisiä arvosteluja ja kritiikkiä käsikirjoituksesta ja näyttelemisestä. Se oli yxinkertaisesti aivan paska kuten edeltäjänsä. Mutta eihän se ole koskaan pysäyttänyt kumikauloja. Pikemminkin päinvastoin!
ellauri275.html on line 376: Uusi peli julkaistiin. Äidit, joiden maito on loppunut
ellauri275.html on line 416: 68. Tämä runo, joka kirjoitettiin ennen maaorjuuden poistamista Gruusiassa, oli pitkään tiukan sensuurin alainen, mutta sitä jaettiin samizdattina käsin kirjoitettuina kopioina. Vuonna 1863 vain runon ensimmäinen osa julkaistiin Sakartvelos moambe -lehdessä (nro 10), otsikolla "Tarinan alku". Kirjeessään ystävälleen Kirill Lordkipanidzelle, joka pyysi I. Chavchavadzea antamaan tämän runon julkaistavaksi Chonguri-kokoelmassa, hän kirjoitti vuoden 1864 alussa: koska tiedän, että niitä ei paineta. Vaikka saisitkin luvan sinne, koko kokoelmasi takavarikoidaan silti täällä, tiedän sen varmasti. Yritin itse paljon paikallisessa sensuurikomiteassa, mutta se kiellettiin erittäin, erittäin hyvin” (“Mnatombi”, 1933, nro 8-9, s. 273). K. Lordkipanidze la. "Chonguri" vuonna 1864 onnistui painamaan myös vain runon ensimmäisen osan. Vuonna 1873 "Krebuli" -lehden toimittaja N. Ya. Nikoladze yritti jälleen tulostaa koko runon: yhdessä sen numerossa lehden toimittajat ilmoittivat runon koko tekstin välittömästä julkaisemisesta, mutta julkaisu runon - jälleen ilmeisesti sensuurin kiellon vuoksi - ei tapahtunut. Runo julkaistiin kokonaisuudessaan vasta vuonna 1879 Iveria-lehdessä (nro 5). I. Chavchavadzea inspiroi tämän runon luomiseen toisaalta erään talonpoikien vapautusliikkeen järjestäjän, kansallissankarin Arsene "Lupin" Odzelashvilin (k. 1843) legendaarinen taistelu sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta vastaan ​​ja toisaalta tapaaminen vuonna 1857 isäntänsä tapponeen talonpojan kanssa, josta tuli sitten rosvo, tietyn Gaukharashvilin. Khurjin on pussi rahaa. Chokha on Gruusian kansalliset vetimet.
ellauri275.html on line 475: Koba oli hahmo Alexander Kazbegin vuoden 1883 romaanista Patriside. Patriside ( georgiaksi : მამის მკვლელი ) on Alexander Kazbegin romaani, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1882. Romaani on rakkaustarina, mutta se käsittelee myös monia 1800-luvun Gruusian yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä. Romaani kuvaa 1800-luvun kriittistä realismia. Romaani sijoittuu 1800-luvun Gruusiaan, jolloin Venäjän valtakunta miehitti sen. Se on talonpoikaispojan Iagon ja kauniin nuoren naisen Nunun rakkaustarina. Kirjoittaja esittää tšetšeenit vapaina miehinä, jotka taistelevat vapautensa puolesta, toisin kuin georgialaiset, joita ryssät pitivät niin lyhyessä hihnassa, etteivät pystyneet pitämään edes kaupunkikokouksia (perinne keskiajalta lähtien).
ellauri276.html on line 154: Hän on kirjoittanut runoja lapsuudesta asti. Ensimmäinen runo julkaistiin vuonna 1825. Hänet julkaistiin säännöllisesti aikakauslehdissä vuosina 1830-1850 ("Lukemiskirjasto", "Pääskynen", "Kirjallislehti", "Pantheon", "Isänmaan muistiinpanot", "Viihde", "Moskvityanin "), runojen pääteema oli tekijän tunteita luontokuvien aiheuttamana.
ellauri276.html on line 230: Ensimmäinen vakava esittely hänen runoutensa tapahtui vuonna 1831, kun Nikolai Stankevitš, runoilija ja filosofi Moskovasta, julkaisi useita runoja "Literaturnaya gazetassa" ( Kirjallinen sanomalehti ) lyhyen johdannon kera. Vuonna 1835 julkaistiin hänen ensimmäinen runokokoelmansa. Koltsov matkusti usein työasioissa Pietariin ja Moskovaan, missä hän tapasi Belinskin, josta tuli hänen mentorinsa, sekä Vasili Žukovskin, Pjotr ​​Vjazemskin, Vladimir Odojevskin ja Aleksandr Puškinin, joka julkaisi säälistä yhden Koltsovin runoista Sovremennik-lehdessään.
ellauri276.html on line 443: Kavanaghin ensimmäinen kokoelma, Plowman and Other Poems, julkaistiin vuonna 1936. Se on tunnettu realistisesta kuvauksestaan ​​Irlannin maalaiselämästä, ilman romanttisia tunteita, joita usein nähtiin tuolloin maalaisrunoissa, piirre, jota hän inhosi. Macmillanin uusista runoilijoista kertovassa sarjassaan julkaissut kirja ilmaisi sitoutumisen puhekieleen ja oikeiden ihmisten iänikuiseen elämään, mikä teki hänestä epäsuositun kirjallisuuden keskuudessa.
ellauri276.html on line 447: Vuonna 1938 masentunut Kavanagh muutti Lontooseen. Hän viipyi siellä noin viisi kuukautta. The Green Fool, löyhästi omaelämäkerrallinen romaani, julkaistiin vuonna 1938, ja Kavanaghia syytettiin kunnianloukkauksesta. Oliver St. John Gogarty haastoi Kavanaghin oikeuteen hänen kuvauksestaan ​​hänen ensimmäisestä vierailustaan ​​Gogartyn kotiin: "Luulin Gogartyn valkovartista piikaa hänen vaimokseen tai hänen rakastajattarekseen; odotin jokaiselle runoilijalle varavaimon." Gogarty, joka oli loukkaantunut sanojen "vaimo" ja "emäntä" läheisestä yhdistämisestä, sai 100 puntaa vahingonkorvauksena.Kirja, joka kertoi Kavanaghin maalaislapsuudesta ja hänen yrityksistään tulla kirjailijaksi, sai kansainvälistä tunnustusta ja hyviä arvosteluja. Teoksen väitettiin kuitenkin olevan myös jossain määrin "katolisen vastainen", mihin Kavanagh reagoi vaatimalla, että teos olisi näkyvästi esillä Dublinin katolisen kirjakaupan ikkunassa. Seuraavassa runossa jää epäselväxi pääsikö Patrick hilloviivalle.
ellauri276.html on line 476: Vuonna 1942 hän julkaisi pitkän runonsa Suuri nälkä, joka kuvaa hänen tuntemansa maaseutuelämän puutteita ja vaikeuksia. Vaikka tuolloin huhuttiin, että Garda Síochána takavarikoi Horizonin, kirjallisuuslehden, jossa se julkaistiin, kopiot, Kavanagh kiisti tämän tapahtuneen ja sanoi myöhemmin, että kaksi Gardía vain vieraili hänen kotonaan (luultavasti erityisvaltuuksia koskevan lain mukaisen Horizon- tutkimuksen yhteydessä). Yksittäisen talonpojan näkökulmasta historiallisen nälänhädän ja emotionaalisen epätoivon taustalla kirjoitettu runo on kriitikoiden mielestä usein Kavanaghin hienoin teos. Se pyrki vastustamaan irlantilaisen kirjallisen laitoksen sakarimaista romantisointia sen näkemyksessä talonpoikien elämästä. Richard Murphy The New York Times Book Review -lehdessä kuvaili sitä "suureksi teokseksi" ja Robin Skelton Poetryssa ylisti sitä "näkemykseksi myyttisestä intensiivisyydestä".
ellauri276.html on line 478: Hädän jälkeen Kavanagh työskenteli osa-aikaisena toimittajana ja kirjoitti juorukolumnia Irish Pressiin salanimellä Piers Plowman vuosina 1942–1944 ja toimi saman julkaisun elokuvakriitikkona vuosina 1945–1949. Vuonna 1946 Dublinin arkkipiispa John Charles McQuaid, löysi Kavanaghille työpaikan katolisesta The Standard -lehdestä. McQuaid tuki häntä koko hänen elämänsä. Tarry Flynn, puoliksi omaelämäkerrallinen romaani, julkaistiin vuonna 1948 ja kiellettiin jonkin aikaa koska se on kuvitteellinen kuvaus maaseutuelämästä.
ellauri276.html on line 490: Vuonna 1955 Macmillan hylkäsi Kavanaghin runojen konekirjoituksen, mikä sai runoilijan hyvin masentuneeksi. Patrick Swift vieraili Dublinissa vuonna 1956, ja Kavanagh kutsui hänet katsomaan konekirjoitusta. Sitten Swift järjesti runojen julkaisemisen englantilaisessa kirjallisuuslehdessä Nimbus (19 runoa julkaistiin). Tämä osoittautui käännekohtaksi ja Kavanagh alkoi saada suosiota, jonka hän oli aina tuntenut ansaitsevansa. Hänen seuraava kokoelmansa, Come Dance with Kitty Stobling, liittyi suoraan Nimbuksen minikokoelmaan.
ellauri276.html on line 768: Samoin George Thomsonille syyskuussa 1793 päivätyssä kirjeessä runoilija väitti keränneensä laulun muistiinpanemalla sen vanhan miehen laulusta. Se julkaistiin lopulta James Johnsonin Scots Musical Museumissa vuonna 1796.
ellauri276.html on line 778: Tämän uuden työn edellyttämä kova työ yhdistettynä hänen aikaisemman elämänsä uurastamiseen ja irstaaseen elämäntapaan alkoivat vaikuttaa Burnsin terveyteen. Hän kuoli 21. heinäkuuta 1796 vain 37-vuotiaana, ja hänet haudattiin täydessä siviili- ja sotilaskunnossa samana päivänä, kun hänen poikansa Maxwell syntyi. Hänen runoistaan ​​julkaistiin muistopainos, jolla kerättiin rahaa vaimolleen ja lapsilleen.
ellauri276.html on line 946: The Watersons lauloi Aurapojan EFDSS:n tukemassa konsertissa Royal Festival Hallissa Lontoossa 4. kesäkuuta 1965, joka julkaistiin LP:llä Folksound of Britain. Tämä tallenne on myös sisällytetty vuonna 2004 Watersonsin 4 CD:n antologiaan Mighty River of Song. Heidän sanoituksensa eroavat hieman Fred Jordanin ja Bob Hartin sanoista, kuten alla näkyy: maanviljelijän syytökset siirrettiin kuoroon ja jokaisen säkeen viimeisellä rivillä olevat kaverit eivät ole vain iloisia, vaan älykkäitä, nälkäisiä ja janoisia.
ellauri276.html on line 950: Fred Jordan lauloi We´re Kaikki iloiset kaverit jotka seuraa auraa -nauhoituksen Bill Leaderin ja Mike Yatesin yksityisessä huoneessa The Bay Malton -hotellissa, Oldfield Brow´ssa, Altringhamissa, Cheshiressä vuonna 1966. Tämä julkaistiin vuonna 1966 hänen aiheessaan. albumi Songs of a Shropshire Farm Worker ja vuonna 1998 aiheesta -antologiassa Tulkaa kaikki pojat jotka seuraatte auraa (Kansan ääni -sarja, osa 5). Hänen albuminsa liner-muistiinpanot kommentoivat:
ellauri276.html on line 956: George Belton lauloi kappaleen Kaikki iloiset kaverit jotka seuraa auraa Madehurstissa, Arundelissa, Sussexissa 29. tammikuuta 1967 Sean Daviesille ja Tony Walesille. Tämä tallenne julkaistiin samana vuonna kuin hänen EFDSS-albuminsa All Jolly Fellows… nimikappale ja vuonna 2020 hänen Musical Traditions -antologiassa A True Furrow To Hold. Karl Dallasin Lewes Armsissa, Mount Placessa, Lewesissä, Sussexissa 11. toukokuuta 1974 tekemä live-tallennus julkaistiin vuonna 1975 Transatlantic-albumilla "lauluja ja tarinoita Sussexin pubissa", The Brave Ploughboy .
ellauri276.html on line 958: Bob Hart lauloi kappaleen Kaikki iloiset kaverit jotka seuraa auraa kotona Snapessa, Suffolkissa, 8. heinäkuuta 1969 Rod ja Danny Stradlingille. Tämä tallenne sisältyi vuonna 1998 hänen Musical Traditions -antologiaan A Broadside. Hän lauloi sen myös kotonaan heinäkuussa 1982 Tony Englelle. Tämä tallenne julkaistiin vuotta myöhemmin hänen Topic -albumillaan Songs from Suffolk. AL Lloyd huomautti:
ellauri276.html on line 966: Jon Rennard lauloi Follow the Plough -kappaleen Bate Hall Folk Clubissa Macclesfieldissä marraskuussa 1970. Tästä konsertista julkaistiin nauhoitus seuraavana vuonna hänen Traditional Sound -albumillaan The Parting Glass.
ellauri276.html on line 986: Tony Harvey Tanningtonista, Suffolkista, lauloi kappaleen Iloiset hienot kaverit jotka seuraa auraa John Howsonin vuosina 1973-1991 tekemällä äänitteellä, joka julkaistiin vuosina 1987-93 Veteran Tapes -kasetilla Songs Sung in Suffolk 2 ja vuonna 1993 Veterananissa. CD-antologia perinteisestä kansanmusiikista, lauluista ja tansseista Englannista, Stepping it Out.
ellauri276.html on line 988: Northamptonshiren Jeff Wesley lauloi Kaikki iloiset kaverit jotka seuraa auraa -nauhoituksen John Howsonin Whittleburyssa vuonna 1989. Se julkaistiin hänen veteraanikasetillaan Brisk and Bonny Lad, ja se sisällytettiin vuonna 2001 perinteisen kansanmusiikin veteraaniantologiaan. maaseutu Englannissa, Down in the Fields. John Howson huomautti:
ellauri276.html on line 997: Saaristolainen historioitsija Alan Phillips antoi meille vihjeen tästä laulusta, jota laulettiin vielä 1950-luvulla Brightstonessa – tässä tapauksessa Brookin Bob Cassell. Bob Cassell oli osa voimakasta West Wightin lauluperinnettä, jonka keskipisteenä olivat The New Inn at Brighstone ja The Sun Inn at Hulverstone. Tämän perinteen kaiut jatkuvat Graham Keepingin upeassa laulussa. Versiossamme käytetään Hampshiren sävelmää ja sanoja, jotka julkaistiin Lucy Broadwoodin Englanninkielisessä County Songsissa (1893).
ellauri277.html on line 119: Profeetta, joka julkaistiin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa vuonna 1923 ja josta on sittemmin tullut yksi profeetan kaikkien aikojen myydyimmistä kirjoista (Koraanin jälkeen) ja käännetty yli 100 kielelle.
ellauri277.html on line 158: Jättäen huomioimatta suuren osan klassisen arabian perinteisestä sanastosta ja muodosta, hän alkoi kehittää tyyliä, joka heijasti tavallista kieltä, jonka hän oli kuullut lapsena South Endissä. Runo "Sinulla on kielesi ja minulla on omani" (1924) julkaistiin vastauksena hänen arabian kielensä ja tyylinsä kritiikkiin.
ellauri277.html on line 186: Profeetan suosio kasvoi huomattavasti 1960-luvulla amerikkalaisen vastakulttuurin myötä ja sitten New Age -liikkeiden kukoistaessa. Se on pysynyt suosittuna näiden ja muun lällymmän väestön keskuudessa tähän päivään asti. Sen jälkeen, kun Profeetta julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1923, sen painos ei ole koskaan loppunut. Se on käännetty yli 100 kielelle, joten se on historian kymmenen eniten käännetyn kirjan joukossa. Se oli yksi 1900-luvun myydyimmistä kirjoista Yhdysvalloissa, läähätti ihan Paulo Coelhon niskassa.
ellauri278.html on line 142: Kuuluisa georgialainen runoilija, kouluttaja ja julkisuuden henkilö Akaki Lounssseteli kirjoitti kansanlauluksi tyylitellyn runon "Suliko" vuonna 1895, ja se julkaistiin samana vuonna sosiaalidemokraattisessa viikkolehdessä "Kvali" (კვალი, gruzia: "Vako"), julkaistu Tiflisissä. Jonkin ajan kuluttua runoilija pyysi sukulaistaan ​​Barbara (Varinka) Lounasseteliä (ennen avioliittoaan Machavariania), joka asui ja työskenteli lounasruokalassa Zestofiltin kaupungissa, säveltämään musiikkia kitaralla laulamista varten tähän runoon.
ellauri278.html on line 144: Laulun suosio Neuvostoliitossa alkoi Georgian kulttuurin vuosikymmenen pitämisestä Moskovassa tammikuussa 1937, jolloin Avksentiy Megrelidzen johtama naisyhtye esitti "Georgian folk" -laulun "Suliko". Stalin piti kappaleesta kovasti, ja pian ensimmäiset gramofonilevyt kappaleen kanssa julkaistiin. Useimmissa tapauksissa laulu esitettiin kansanlauluna, joskus mainittiin runojen kirjoittaja A. L-seteli. Säveltäjä Varinka Tseretelin maininta alkoi ilmestyä 1980-luvulla.
ellauri279.html on line 320: Solženitsynin oltua vankina useissa muissa laitoksissa hänet siirrettiin heinäkuussa 1947 Moskovan ulkopuolelle erikoisvankilaan ”Numero kuusitoista”. Tämä oli niin sanottu šaraška, laitos jonne joutuivat korkeasti koulutetut vangit, tiedemiehet, joiden pakkotyöhön kuului pitkälle viety tieteellinen tutkimus. Hänet sijoitettiin sinne matemaattisen lahjakkuutensa takia, jonka ansiosta hän arveli pelastuneensa. Päivisin Solženitsyn työskenteli elektronisen äänentunnistusprojektin parissa, jonka eräs sovellus oli viestien koodaus. Vapaa-aikanaan hän alkoi kirjoittaa itsekseen runoja, luonnostelmia ja kirjojen hahmotelmia. Kokemukset ”Numero kuudessatoista” olivat perusta romaanille Ensimmäinen piiri, joka julkaistiin Neuvostoliitossa vuonna 1968. Solženitsynillä oli taipumusta suorasanaisuuteen, ja se koitui hänen kohtalokseen. Hänen pilkattuaan laitoksen johtajaeverstin tieteellistä työtä ja piirettyä siitä ruman vaikka hauskan pilakuvan hänet karkotettiin kolmeksi vuodeksi kauas Kazakstaniin ojennustyöleirille nimeltä Ekibastuz. Sieltä tuli kimmoke romaanille Ivan Denisovitšin päivä, joka on kuvaus työleirin elämästä.
ellauri279.html on line 328: Lerppahuulinen Hruštšov, se paxuniskainen jellukka joka otti hassuja kansantanssin askelia ryypätesssä, joutui luopumaan vallasta vuonna 1964. Tämän jälkeen Solženitsyniin kohdistui yhä enenevää arvostelua siksi, että hän vastusti valtion sortopolitiikkaa. Leonid Brežnevin tultua Neuvostoliiton johtoon vuonna 1964 maan virallinen taho alkoi suhtautua Solženitsyniin aiempaa kielteisemmin. Viranomaiset pyrkivät ohjaamaan kirjailijaa ”toverillisessa hengessä oikealle tielle”, sillä he olivat ”syvästi huolestuneita Solženitsynin tulevaisuudesta kirjailijana”. Kun Solženitsyn kuitenkin pysyi vankkumatta omaksumallaan linjalla, hänet erotettiin marraskuussa 1969 (leppoisan Konsta Fedinin toimesta) Neuvostoliiton kirjailijaliitosta ”neuvostovastaisen toiminnan” vuoksi. Sen jälkeen Solženitsynin kirjoja ei saanut julkaista Neuvostoliitossa. Kaksi hänen 1960-luvun lopulla kirjoittamaansa romaania, Syöpäosasto (1968) ja Ensimmäinen piiri (1969) julkaistiin ulkomailla, ja ne saivat välittömästi suurta huomiota. Neuvostoliitossa ne kuitenkin kiellettiin, mutta ne saivat lukijoita samizdat-kirjallisuutena.
ellauri279.html on line 334: Vankileirien saaristo julkaistiin Pariisissa venäjäksi heti joulun 1973 jälkeen. Sen jälkeen neuvostoviranomaiset aloittivat Solženitsynin ankaramman painostuksen. Hänet karkotettiin 13. helmikuuta 1974 Neuvostoliitosta Frankfurtiin Länsi-Saksaan, ja hän menetti kansalaisuutensa. Solženitsyn asui aluksi Kölnissä kirjailija Heinrich Böllin luona. Kirjan julkaisemisen vaikutusta on verrattu pommiin. Se ei ainoastaan paljastanut ojennustyöleirien Gulagia, Neuvostoliiton rangaistus- ja ihmisten säilytysjärjestelmän laajuutta ja laatua, vaan myös kyseenalaisti neuvostojärjestelmän kapitalismikriittisen perustan.
ellauri281.html on line 141: Kuuluisa georgialainen runoilija, kouluttaja ja julkisuuden henkilö Akaki Lounssseteli kirjoitti kansanlauluksi tyylitellyn runon "Suliko" vuonna 1895, ja se julkaistiin samana vuonna sosiaalidemokraattisessa viikkolehdessä "Kvali" (კვალი, gruzia: "Vako"), julkaistu Tiflisissä. Jonkin ajan kuluttua runoilija pyysi sukulaistaan ​​Barbara (Varinka) Lounasseteliä (ennen avioliittoaan Machavariania), joka asui ja työskenteli lounasruokalassa Zestofiltin kaupungissa, säveltämään musiikkia kitaralla laulamista varten tähän runoon.
ellauri281.html on line 143: Laulun suosio Neuvostoliitossa alkoi Georgian kulttuurin vuosikymmenen pitämisestä Moskovassa tammikuussa 1937, jolloin Avksentiy Megrelidzen johtama naisyhtye esitti "Georgian folk" -laulun "Suliko". Stalin piti kappaleesta kovasti, ja pian ensimmäiset gramofonilevyt kappaleen kanssa julkaistiin. Useimmissa tapauksissa laulu esitettiin kansanlauluna, joskus mainittiin runojen kirjoittaja A. L-seteli. Säveltäjä Varinka Tseretelin maininta alkoi ilmestyä 1980-luvulla.
ellauri282.html on line 440: Vuonna 1948 The Seven Storey Mountain julkaistiin kriitikoiden suosiossa, ja Mertonille lähetetty faniposti saavutti uusia korkeuksia. Merton julkaisi myös useita teoksia luostarille sinä vuonna, jotka olivat: Guide to Cistercian Life, Cistercian Contemplatives, Figures for an Apocalypse ja The Spirit of Simplicity. Tuona vuonna Saint Mary's College (Indiana) julkaisi myös Mertonin kirjasen What Is Contemplation? Merton julkaisi myös sinä vuonna elämäkerran, Exile Ends in Glory: The Life of a Trappistine, Mother M. Berchmans, OCSO.
ellauri282.html on line 444: 5. tammikuuta 1949 Merton matkusti junalla Louisvilleen ja haki Yhdysvaltain kansalaisuutta. Samana vuonna julkaistiin Seeds of Contemplation, The Tears of Blind Lions, The Waters of Siloe ja The Seven Storey Mountainin brittiläinen painos otsikolla Elected Silence. 19. maaliskuuta Mertonista tuli ritarikunnan diakoni, ja 26. toukokuuta (helatorstaina) hänet vihittiin papiksi pitäen ensimmäisen messunsa seuraavana päivänä. Kesäkuussa luostari vietti satavuotisjuhlavuottaan, jonka kunniaksi Merton kirjoitti kirjan Gethsemani Magnificat muistoksi. Marraskuussa Merton aloitti opettaa mystistä teologiaa Getsemanin aloittelijoille, josta hän nautti suuresti. Tähän mennessä Merton oli valtava menestys luostarin ulkopuolella, ja The Seven Storey Mountainia on myyty yli 150 000 kappaletta. Seuraavina vuosina Merton kirjoitti monia muita kirjoja, jotka keräsivät laajan lukijakunnan. Hän tarkisti Seeds of Contemplationin useita kertoja ja piti varhaista painostaan ​​virhealttiina ja epäkypsänä. Ihmisen paikka yhteiskunnassa, näkemykset yhteiskunnallisesta aktivismista ja erilaiset lähestymistavat mietiskelevään rukoukseen ja elämään nousivat hänen kirjoituksissaan jatkuviin teemoihin.
ellauri282.html on line 449: 1960-luvulle mennessä hän oli päässyt laajalti inhimilliseen näkemykseen, joka oli syvästi huolissaan maailmasta ja sellaisista asioista kuin rauha, rodullinen suvaitsevaisuus ja sosiaalinen tasa-arvo. Hän oli kehittänyt persoonallisen radikalismin, jolla oli poliittisia vaikutuksia, mutta joka ei perustunut ideologiaan, ja jonka juuret olivat ennen kaikkea väkivallattomuudessa (ahimsa). Hän piti näkemyksensä perustuvana "yksinkertaisuuteen" ja ilmaisi sen kristillisenä tunteena. Hänen New Seeds of Contemplation -teoksensa julkaistiin vuonna 1961. Kirjeessä Nicaraguan katoliselle papille, vapautumisteologille ja poliitikolle Ernesto Cardenalille (joka tuli Getsemaniin mutta lähti vuonna 1959 opiskelemaan teologiaa Meksikoon), Merton kirjoitti: "Maailma on täynnä suuria rikollisia, joilla on valtava voima, ja he kamppailevat kuolemantaistelussa keskenään. Se on valtava jengitaistelu, jossa käytetään hyvin tarkoittaen asianajajia, poliiseja ja pappeja eturintamassaan, jotka hallitsevat papereita, viestintävälineitä ja rekisteröivät kaikki armeijaansa."
ellauri282.html on line 468: Vuonna 1959 Merton aloitti vuoropuhelun moottoripyörävalmistajan D. T. Suzukin kanssa, joka julkaistiin Mertonin Zen and the Birds of Appetitessa nimellä "Tyhjyyden viisaus". Tämä dialogi alkoi Mertonin The Wisdom of the Desert -teoksen valmistuttua. Merton lähetti kopion Suzukille toivoen, että tämä kommentoi Mertonin näkemystä, jonka mukaan aavikkoisillä ja varhaisilla Zen-mestareilla oli samanlaisia ​​kokemuksia. Melkein kymmenen vuotta myöhemmin, kun Zen and the Birds of Appetite julkaistiin, Merton kirjoitti postitse, että "kaikki yritykset käsitellä zeniä teologisella kielellä menevät varmasti ohi pointin", häveten lapsellisia lausuntojaan "esimerkiksi siitä, kuinka ei pidä lähestyä Zeniä." Merton kamppaili sovittaakseen yhteen länsimaisen ja kristillisen impulssin luetteloida ja pukea sanoiksi jokainen kokemus kristillisen apofaattisen teologian ideoiden ja Zen-kokemuksen sanoinkuvaamattoman luonteen kanssa. Joopa joo älä ajattele aivokuorella käytä matelijanaivoja. Siellä tahto ja tunne majailevat.
ellauri282.html on line 497: Lumikki ja 7 kääpiötä on tämän trappistimunkin ja tunnetun kirjailijan omaelämäkerta. Apotti kannusti häntä luostaruuden käsitteen uudelleenmäärittelyyn ja pyhyyden tekemiseen nykyaikaisexi. Hän teki työtä käskettyä, ja kirja alkoi vuotaa hänestä. Merton lopetti kirjan vuonna 1946 ollessaan 31-vuotias, ja se julkaistiin hänen ollessaan 33-vuotias vuonna 1948. Hän työskenteli kirjan parissa ollessaan Gethsemani Abbeyssa lähellä Bardstownia Kentuckyssa. Otsikko viittaa Kiiras-tulivuoreen Danten Jumalallisessa näytelmässä. (Eilen oli muuten kiirastorstai, se on Maundy Thursday. Maundy on ehtoolliskäsky. Torstaina syötiin miehissä vika kerran kunnolla. Silloin alkoi näet Ramadan. Kissa heittäytyi rukoilevan šeikin syliin kesken ramadan-rituaalin. Ramadanin juhlamenoihin osallistui Algeriassa yllättäen kissa. Šeikki Walid Mehsas jakoi videon virallisella Facebook-sivullaan.)
ellauri282.html on line 625: Aikamoista lipomista. Kuningas Yrjö V myönsi Masefieldille nimityksensä jälkeen ritarikunnan ja monet brittiläisten yliopistojen kunniatutkinnot. Vasta noin 70-vuotiaana Masefield hidasti vauhtiaan pääasiassa sairauden vuoksi. Vuonna 1960 Constance kuoli 93-vuotiaana pitkän sairauden jälkeen. Vaikka hänen kuolemansa oli sydäntä särkevä, hän oli viettänyt väsyttävän vuoden katsoen rakastamansa naisen kuolemaa. Hän jatkoi tehtäviään runoilijavoittajana. In Glad Thanksgiving, hänen viimeinen kirjansa, julkaistiin hänen ollessaan 88-vuotias.
ellauri282.html on line 639: The Everlasting Mercy on runo John Masefieldiltä, ​​Ison-Britannian toiseksi pisimpään toimineelta runoilijavoittajalta. Se julkaistiin vuonna 1911, ja sen tyyli on synnistä kristinuskoon kääntyneen miehen tunnustus. Teos, joka teki Masefieldin ensimmäisenä tunnetuksi, järkytti 1900-luvun alun brittiläisiä tunteita suoralla, rehellisellä ja siksi usein ankaralla kielenkäytöllä, kun päähenkilön väkivaltaisen, juopuneen naispuolisen eipäskuin naistenmiehen Saul Kanen elämää on kuvattu yksityiskohtaisesti. Viisu on halpahintaista melodraamaa, Netflix-tasoa.
ellauri286.html on line 138: Jatkosodan jälkeen yleisistä kirjastoista poistettiin tai siirrettiin lukittuihin varastoihin liki 300 sisällöltään Neuvostoliiton vastaisiksi katsottua teosta. Entisen sisäministerin Yrjö Leinon muistelmateoksen Kommunisti sisäministerinä julkaiseminen estettiin ns. yöpakkaskriisin aikana vuonna 1958, koska sen pelättiin vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, ja teos julkaistiin vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Viimeisimpiä tapauksia ovat olleet epäsiveellisiksi katsottujen, norjalaisen Agnar Myklen novellikokoelman Silmukka kuun sirppiin ja romaanin Laulu punaisesta rubiinista (1957) sekä yhdysvaltalaisen Henry Millerin romaanin Kravun kääntöpiiri (1962) suomennosten takavarikointi.
ellauri286.html on line 262: Näkyvän häirinnän lisäksi käytössä on myös disinformaation jakaminen ja siihen käy välineeksi vaikkapa harmittomalta kuulostava kirjakritiikki. En pysty seuraamaan kirjojeni vastaanottoa kaikissa maissa, mutta jotkut tapaukset ovat sattuneet silmään. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ilmestyvässä Morning Star -lehdessä julkaistiin “kritiikki” Puhdistuksesta vuonna 2012 ja se ilmestyi myös lehden verkkoversiossa. Sinänsä positiviisessa tekstissä virolaisten kyyditykset olivatkin vaihtuneet venäläis- ja kommunistivainoihin. Ihan väärin päin siis meni! Nehän vainot oli 50v aiemmin, niin ja nyt tietysti taas uudestaan esim Ukrainassa. Muttei sillä välillä! Silloin vainottiin meikäläisiä.
ellauri286.html on line 397: Unkarilainen "sosiologi" Balint Magyar oli ensimmäinen, joka kexi haukkua Venäjää mafiavaltioksi, No ize asiassa Unkaria, mutta vähän väliä. Hänen kirjassaan Magyar polip – A posztkommunista maffiaállam (2013) kuvataan modernia Unkaria mafiavaltioksi. Eivät olleet päästää Suomeakaan Natoon! Kirjasta Post-Communist Mafia State: The Case of Hungary julkaistiin englanninkielinen käännös vuonna 2016. Hänen äitinsä Olga Siklós (s. Schwarcz) syntyi juutalaiseen perheeseen Kolozsvárissa. Aiemmin hän oli Unkarin antikommunistisen toisinajattelijaliikkeen aktivisti, Unkarin liberaalipuolueen (SZDSZ, 1988) perustaja. Suuri osa jälkisosialistisen hallinnon analysoinnista on keskittynyt määrittelemään Venäjän nykyjärjestelmää sen kautta, mitä siitä puuttuu: Venäjällä ei ole esimerkiksi vapaita vaaleja eikä vapaata mediaa.
ellauri288.html on line 447: Ja useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen hän alkoi kirjoittaa viroksi. Venäjän kielen taitoni oli silloin selvästi riittämätön. Vaikka se parani ajan myötä, kirjoitin harvoin venäjäksi, pääasiassa ilman artikkeleita, edes yhden Pietarin Zvezdassa julkaistun jutun. Palasin venäläisen runouden pariin Viron tasavallassa, kun venäjä ei enää ollut virallinen kieli. Se oli tämän vuosisadan alussa ja vuonna 2005 Kaksikymmentä venäjänkielistä runoani julkaistiin kaksikielisessä kokoelmassa Sõnad sõnatusse / Otherness. Ne sisältyvät tähän kirjaan tietyin muutoksin. Suurin osa kirjan tekstistä on kirjoitettu myöhemmin, pääosin vuosina 2010–2013. Uskon, että virolaiskulttuurimme oli alusta alkaen monikielinen, kirjailijamme virolaisen kirjallisuuden perustajista Kreutzwaldista ja Felmanista monikielisen runoilija Ilmar Laabaniin saakka osasivat useita kieliä ja käyttivät niitä enemmän tai harvemmin.
ellauri290.html on line 114: Mr. Sami Hadawi filistiinien puolelta on kvalifioitu kertomaan miten maa-ja tieasiat oikeasti olivat Palestiinassa juutalaisten tullessa uudemman kerran luvattuun maahan. Tämä pefletti julkaistiin Suezin kriisin jälkeen 1957. Se löytyi sentään Wayback Machinesta, minne se toki kuuluukin. Tästä Israelin 1956 invaasiosta ollaan enimmäxeen hiljaa ja melskataan enempi 7 päivän sodasta 1967 ja katumuspäivän sodasta 1973. Sitten oli vielä Libanonin sodat 1982 ja 2006. Hyökkäys on paras puolustus, sanoi Golda Meir. Ja sit viä Intifada ("poispudistus") ja Arafatin tuhnu Oslo-prosessi. Yassar ei edes ollut Palestiinasta. Mahmud Abbas al Fatahin pääpiruna taisi saada satikutia Taneli Kivipukin kirjassa. Viimisin käänne pahempaan rättipäille oli kun Trump näytti keskaria Oslo-prosessille, tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungixi ja näytti vihreätä valoa Gazan ja länsirannan juutalaismiehityxelle.
ellauri290.html on line 594: New Yorkin arabitietokeskuksen tutkimusosaston suorittamassa yksityiskohtaisessa tutkimuksessa näistä laeista tohtori Fayez Sayegh tiivisti näiden lakien määräykset seuraavasti: Ensimmäinen virallinen Israelin julkilausuma miehitettyä arabiomaisuutta koskevasta politiikasta sisältyi "Hylättyihin". Areas Ordinance, 5708 - 1948”, joka julkaistiin 30. kesäkuuta 1948, mutta jonka 4 artiklan mukaan julistettiin ”voimaan takautuvasti 16. toukokuuta 1948 alkaen.* Tämän lain mukaan Israelin hallitus valtuutettiin julistaa "hylätyksi alueeksi" minkä tahansa alueen tai paikan, jonka:

ellauri294.html on line 523: Buena Vista Distribution julkaisi elokuvan teattereihin 10. heinäkuuta 1981. Se oli taloudellinen menestys, sillä siitä tuli vuoden 14. tuottoisin elokuva ja se ansaitsi 39,9 miljoonaa dollaria Yhdysvalloissa. Se sai kuitenkin ristiriitaisia arvioita kriitikoilta, jotka ylistivät sen animaatiota ja ääninäyttelijää, mutta uskoivat, että se ei ollut tarpeeksi uraauurtava. Se oli ehdolla kolmelle palkinnolle, joista se voitti yhden. Julkaisuhetkellä se oli kallein tähän mennessä tuotettu animaatioelokuva, joka maksoi 12 miljoonaa dollaria. Se julkaistiin uudelleen teattereihin 25. maaliskuuta 1988. Välivaiheen jatko-osa, The Fox and the Hound 2 , julkaistiin suoraan DVD: lle 12. joulukuuta 2006. Tarinaan liittyy Copperin houkutus liittyä laulavien kulkukoirien bändiin nimeltä "The Singin' Strays", mikä uhkaa hänen ystävyyttään Todin kanssa. Sitä laiteltiin kriittisesti, ja kriitikot kutsuivat sitä edeltäjänsä vaisuxi jäljitelmäksi.
ellauri294.html on line 551: Richard Mooren piirtämä sarjakuvasovitus elokuvasta julkaistiin sanomalehdissä osana Disneyn Treasury of Classic Tales -ohjelmaa. Seurasi sarjakuva nimeltä The Fox and the Hound , joka sisälsi hahmojen uusia seikkailuja. Vuosina 1981–2007 tuotettiin muutamia Fox and the Hound Disney -sarjakuvatarinoita Italiassa, Alankomaissa, Brasiliassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa.
ellauri294.html on line 560: Romaani voitti Dutton Animal Book Award -palkinnon vuonna 1967, minkä seurauksena EP Dutton julkaisi sen 11. syyskuuta samana vuonna. Se oli vuoden 1967 Reader´s Digest Book Club -valinta ja voitti Athenaeum-kirjallisuuspalkinnon. Se sai hyvän vastaanoton kriitikoilta, jotka ylistivät sen yksityiskohtia ja Mannixin kirjoitustyyliä. Walt Disney Productions osti romaanin elokuvaoikeudet, kun se voitti Dutton-palkinnon, mutta aloitti tuotannon mukautuksena vasta 1977. Lähdemateriaalista voimakkaasti muokattu Disneyn The Fox and the Hound julkaistiin teattereissa heinäkuussa 1981 ja siitä tuli taloudellinen menestys.
ellauri294.html on line 667: Mead aloitti ensimmäisen kenttätyönsä vuonna 1925 opiskellessaan teini-ikäisiä tyttöjä Samoalla. Hänen havainnot julkaistiin myöhemmin kirjassaan Coming of Age in Samoa. Mead matkusti Uuteen Guineaan vuonna 1929 tutkimaan Manus-kansaa. Hän palasi Manukseen usein myöhempinä vuosinaan, minkä ansiosta hän saattoi suorittaa ensimmäisen sukupolville ulottuvan antropologisen tutkimuksen. Mead alkoi kirjoittaa artikkeleita Redbook -lehteen useista eri aiheista vuonna 1961. Hänen vahvasti ilmaistut ja usein kiistanalaiset mielipiteensä tekivät hänestä tutun nimen. Maapähkinäviljelijä Jimmy Carter palkizi Meadin postuumisti Presidential Medal of Freedom -mitalilla vuonna 1979 työstään antropologian alalla.
ellauri297.html on line 608: Martela kuuluu Filosofian Akatemiaan, tutkijoiden perustamaan tutkimus-, valmennus- ja konsulttiyritykseen, joka pyrkii kehittämään suomalaista työelämää ja sen tuloksenteko- ja innovointikykyä vahvistamalla työntekijöiden sisäistä motivaatiota. Hänen tietokirjansa Elämän tarkoitus (42 s.) julkaistiin alun perin Yhdysvalloissa HarperCollins:in kustantamana 2020 ja on käännetty suomen lisäksi 24 eri kielelle, muun muassa saksaksi, ranskaksi, espanjaksi, portugaliksi, arabiaksi, indonesiaksi, koreaksi ja japaniksi.
ellauri299.html on line 66: Elokuussa 2017 julkaistiin elokuva, joka toimii jatkona The Dark Towerin tapahtumille. Elokuvaan perustuvan suorasoittosarjan pääroolissa esiintyy - kukapa muu kuin Jasper Pääkkönen!
ellauri299.html on line 613: Se julkaistiin nimettömänä vuonna 1906 ja sai niin vähän huomiota, että Twain väitti katuneensa julkaisuaan. Hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1910 New-York Tribune julkaisi sen palstantäytteenä. Tuolloin kritiikki keskittyi sen synkkään ja uskonnonvastaiseen luonteeseen.
ellauri302.html on line 552: God of Vengeance julkaistiin englanninkielisenä käännöksenä vuonna 1918. Vuonna 1922 se esitettiin New Yorkissa Provincetown Theaterissä Greenwich Villagessa, ja se siirrettiin Apollo Theateriin Broadwaylle 19. helmikuuta 1923. näyttelijät, joihin kuului ylistetty juutalainen maahanmuuttajanäyttelijä Rudolph Schildkraut, saivat paljon buuauxia mutta myös läpyjä. Sen esitys keskeytettiin 6. maaliskuuta, kun koko näyttelijä, tuottaja Harry Weinberger ja yksi teatterin omistajista nostettiin syytteeseen osavaltion rikoslain rikkomisesta ja tuomittiin myöhemmin siveettömyydestä. Weinberger, joka oli myös merkittävä asianajaja, edusti ryhmää oikeudenkäynnissä. Päätodistaja näytelmää vastaan ​​oli rabbi Joseph Silberman, joka julisti Forvertsin haastattelussa: "Tämä näytelmä herjaa juutalaista uskontoa. Edes suurin antisemiitti ei olisi voinut kirjoittaa sellaista." Pitkällisen taistelun jälkeen tuomiosta valitettiin onnistuneesti. Euroopassa näytelmä oli niin suosittu, että se käännettiin saksaksi, venäjäksi, puolaksi, hepreaksi, italiaksi, tšekkiksi, romaniaksi ja norjaksi, ei kuitenkaan suomexi.
ellauri308.html on line 166: Neuvostoliitossa, ne julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1972.
ellauri308.html on line 249: Äärimmäiset, juutalaiset koomikot ja satiirit ovat tehneet holokaustivitsejä jo jonkin aikaa, mutta muutaman viime vuoden aikana heistä on tullut hyväksyttävää rehua valtavirran, massakulttuurin ja komedian kannalta. Mel Brooksin "The Producers" oli yksi ensimmäisistä popkulttuuriesimerkeistä holokaustin huumorista, jossa oli surullisen kuuluisa "Springtime for Hitler" -numero. Tuore elokuvan uusintaversio, joka julkaistiin vuonna 2005, resonoi vanhemman yleisön keskuudessa, joka rakasti musikaalia. Mutta elokuvan suosio nuorempien amerikkalaisten keskuudessa (joista monet eivät olleet nähneet alkuperäistä musikaalia) saattoi johtua Pharrell Williamsin esityksestä Franz Liebkindinä, typeränä ex-natsina. Tuolloin Pharrell oli heidän (minun) sukupolven "komedian kuningas". Rakastimme Farrellia, joka ei ole juutalainen, entisenä natsina. Avasiko se oven muille ei-juutalaisille alkaa tehdä holokaustivitsejä?
ellauri308.html on line 394: TORONTO, ON (Kanada) - Apinoiden ja ihmisten yhteinen sukulinja jakautui useita satojatuhansia aiemmin kuin tähän mennessä oletettiin, kertoo kansainvälinen tutkimusryhmä, jota johtaa professori Madelaine Böhme Tübingenin yliopiston Senckenbergin ihmiskehityksen ja paleoympäristön keskuksesta. Professori Nikolai Spassov Bulgarian tiedeakatemiasta. Tutkijat tutkivat kahta Graecopithecus freybergin fossiilia uusimmilla menetelmillä ja tulivat siihen tulokseen, että ne kuuluvat esiihmisille. Heidän havaintonsa, jotka julkaistiin tänään kahdessa julkaisussa PLOS ONE -lehdessä , osoittavat lisäksi, että ihmissuvun jakautuminen tapahtui itäisellä Välimerellä eikä - kuten tavallisesti oletetaan - Afrikassa.
ellauri308.html on line 537: Bedny kuitenkin sai ahkerasti lipomalla hitaasti takaisin Stalinin suosion toisen maailmansodan aikana. Bednyn runo Neuvostoliiton voiton muistoksi julkaistiin Pravdassa 3. toukokuuta 1945. Hän kuoli kaksi viikkoa myöhemmin, 19. toukokuuta. Bednyn komeasta vaimosta ei löydy kummostakaan kuvaa eikä strategisia mittoja.
ellauri309.html on line 246: lähes vuosi ennen kuin hänen kirjansa – ensimmäinen romaani – julkaistiin.
ellauri316.html on line 565: Yhdysvaltain ja Kanadan instituutin entinen johtaja, tieteiden tohtori Valeri Garbuzov kirjoitti artikkelin "Jatkuu. Äkillinen myrsky tyhjästä". Se on vastaus julkisuuteen, joka syntyi sen jälkeen, kun hänen aikaisempi artikkelinsa "Kadonneet illuusiot menneestä aikakaudesta" julkaistiin Nezavisimaya Gazetassa. Uudessa artikkelissaan Garbuzov kommentoi erityisesti vastustajien väitteitä tekstin äärimmäisen tunteellisesta tyylistä. Tässä on mitä hän kirjoitti siitä.
ellauri317.html on line 74: Kotljarevskyin pääteos on humoristinen runoelma Enejida, jota hän työsti vuodesta 1794 ja jonka ensimmäinen osa julkaistiin Pietarissa vuonna 1798 ilman hänen lupaansa. Se on ivamukaelma antiikin roomalaisen Vergiliuksen runoelmasta Aeneis. Kotljarevskyi vaihtoi sankaritarun hahmot kansankieltä puhuviksi ukrainalaisiksi kasakoiksi, jotka seikkailevat Ukrainan hetmanaatin lakkauttamisen jälkeisinä vuosina kuin Vergiliuksen troijalaiset sankarit ikään. Teos matkii useiden muiden kirjoittajien vastaavia Vergilius-parodioita, joista selkein esikuva on venäläisen Nikolai Osipovin versio. Teoksensa saavuttaman suosion innoittamana Kotljarevskyi laajensi sen kattamaan koko alkuperäisen Aeneaan juonen. Viimeinen, kuudes osa ilmestyi vuoden 1820 tienoilla, mutta koko teos julkaistiin yksissä kansissa vasta Kotljarevskyin kuoltua vuonna 1842. Kotljarevskyi kirjoitti myös ensimmäiset ukrainankieliset näytelmät Pultavan Natalja ja Ryssä-Tšarivnyk, joiden kantaesitys oli Pultavassa vuonna 1819.
ellauri317.html on line 336: Toisen maailmansodan jälkeen kaksi D´Anthèsin kirjettä vuodelta 1836 julkaistiin Pariisissa. Niissä hän kuvaa ihastumistaan "Pietarin upeimpaan luomukseen" ja kirjoittaa, että hän tuntee samoin häneen ja että hänen miehensä on "raivottoman kateellinen". Kirjeissä sanotaan kuitenkin myös, ettei hän ole valmis "rikkomaan sitoumustaan" miehelleen.
ellauri321.html on line 356: "Oodi kreikkalaiselle urnille" on englantilaisen romanttisen runoilijan John Keatsin toukokuussa 1819 kirjoittama runo, joka julkaistiin ensimmäisen kerran nimettömänä Annals of the Fine Artsissa vuodelta 1819.
ellauri323.html on line 82: Zuleika Dobson (takuulla juutalainen), koko nimi Zuleika Dobson, tai Oxfordin rakkaustarina, on englantilaisen esseisti Max Beerbohmin ainoa romaani, satiiri Oxfordin perustutkinto-elämästä, joka julkaistiin vuonna 1911. Se sisältää kuuluisan rivin "Kuolema peruuttaa kaikki kihlaukset" ja esittelee syövyttävä näkymä Edwardian Oxfordista. Zuleika Dobson" ( eng. Zuleika Dobson, tai Oxford Love Story ) on englantilaisen kirjailijan Max Beerbohmin satiirinen romaani. Julkaistu vuonna 1911. Satiirin kohteena on Oxfordin yliopisto Edward VII:n aikana. Max Beerbohm oli luultavasti pederasti, pedofiilinen juutalainen homo kuten presidentti Putin, mutta kielsi kaiken.
ellauri325.html on line 66: Riskin keksi ranskalainen elokuvaohjaaja Albert Lamorisse, ja se julkaistiin alun perin vuonna 1957 nimellä La Conquête du Monde (Maailman valloitus) Ranskassa [epäluotettava lähde?]. Parker Brothers osti sen, ja se julkaistiin vuonna 1959 sääntöihin tehdyillä muutoksilla nimellä Risk: The Continental Game ja sitten nimellä Risk: The Game of Global Domination. Niinpä tietysti.
ellauri325.html on line 171: Heinäkuusta 1919 lähtien Averchenko työskenteli "Yug" -sanomalehdellä (myöhemmin - "Etelä-Venäjä"), vastasi kirjallisesta osasta ja kampanjoi vapaaehtoisarmeijan avuksi. Yhteistyötä improvisoidun Actor's Theaterin kanssa. Vuonna 1920 hän kirjoitti paroni P. N. Wrangelin Venäjän armeijan hyväksi. Simferopolissa, Tauride Voicen kirjapainossa, painettiin ensimmäinen painos hänen kirjastaan " Kusinaa veistä vallankumouksen takaosassa ". Sanomalehdessä julkaistiin 24. kesäkuuta: " Arkady Averchenkon uusi kirja "Kusina veistä vallankumouksen selässä" julkaistaan ja tulee myyntiin muutaman päivän kuluttua. Pariisin painos vuodelta 1921 oli toinen. Sevastopolissa julkaistaan Venäjän armeijan rahoittamana Averchenkon kokoelma ”Evil Spirits”, jonka levikki kuljetetaan pian Konstantinopoliin. Perekop kaatui, ja 15. marraskuuta 1920 punaiset valtasivat Sevastopolin. Marraskuun 13. päivänä Averchenko, Krimin evakuoinnin aikana, purjehti Konstantinopoliin yhdellä viimeisistä laivoista.
ellauri325.html on line 185: Samana vuonna julkaistiin Leninin artikkeli "Lahjakas kirja", jossa Avertšenkoa kutsuttiin "mielettömyyteen asti katkeroituneeksi valkokaartilaisexi", mutta samaan aikaan Lenin piti kirjaa "erittäin lahjakkaana". Arvetshenko vastaa mm. näin:
ellauri325.html on line 659: Matti 6n oharit julkaistiin kun se oli mun ikäinen, 71-vuotias. Tämän se oli sentään oppinut: Useimmat jotka puhuvat rauhasta suunnittelevat viimeistä taistoa, jota seuraa täydellinen rauha. Täydellisen rauhan esteenä on aina jokin, joka on ensin sodittava pois. Aina on joku rauhan vihollinen, johon rauhanpropaganda kohdistetaan. Todelliseksi rauhantekijäksi pystyy vain se, joka sanoutuu irti arvostusten taistelusta, haistattaa hevon vitut arvostuxille.
ellauri326.html on line 210: Navigaattori löytää älykkäitä merisalamanterilajeja Tyynenmeren saaren rannikolta. Hän hyödyntää niitä helmenkalastuksessa ja auttaa niitä kehittymään. Emme aio keskittyä tiettyyn hahmoon, tarina kertoo eläintensä laajentumisesta, kuten historiallinen raportti, mutta mitä meidän on erityisesti muistettava tästä romaanista, on sen kritiikki luontoa, ihmistä kohtaan. Karel Capek on hyvin pessimistinen tästä ihmisluonnosta, tämä kirja on kirjoitettu 1930-luvulla ja julkaistiin vuonna 1936, ja on totta, että tuolloin se ei todellakaan ollut kovin hyvä. Se on eräänlainen filosofinen tarina, Karel Capek valaisee kaikkia yhteiskunnan virheitä kaikilla aloilla: kapitalismin lyhytaikainen opportunismi, tuhoisa nationalismi, lahkojen ylilyönne, rasismi, turha tieteellinen kiista, media, shshow bizz… Se liittyy 1930-luvulle, mutta sen aihe ei ole varsinaisesti vanhentunut ja sen ajankohtaisuus on varsin pelottavaa. Jotkut kohdat ovat erittäin hauskoja, kirja on koottu tiedostoksi, johon on lisätty lehdistön otteita, tosiasiat seuraavat toisiaan ilman varsinaisia ​​linkkejä, mutta kokonaisuus muodostaa hyvin yhtenäisen kokonaisuuden, se on fiktiota aiheesta ”Ihmiskunta katoaa, hyvä ero”, terävällä, irrallaan huumorilla ja kauhealla selkeydellä. Vasta aivan äskettäin kuulin tästä kirjailijasta, hän oli ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi, mutta ei koskaan voittanut sitä. Salamanterien sodassa on klassisen, ajankohtainen, hauska, ajaton ulottuvuus, se kannattaa mennä tutustumaan.
ellauri328.html on line 373: Tiede ja uskonto -lehdessä julkaistiin romaani, jonka oletetaan perustuvan tositarinaan, joka koski vanhauskoisten lahkoa nimeltä "Todet ortodoksiset vaeltajat". Tarinassa nuori Moskovan komsomolityttö joutuu tavallisen Moskovan ortodoksisen papin vaikutuksen alaisena, joka lähettää hänet maanalaiseen Siperian skeneen hurskaan naisen kanssa. Siellä tytöt opetetaan tekemään tulevaa lähetystyötä ja tekemään salaisia ​​luostarilupauksia. Häntä kohdellaan ankaralla paastolla, vihalla maailmaa, despoottista riistoa, kaiken kirjallisuuden paitsi Raamatun ja joidenkin teologisten traktaattien kieltämistä, asumista kellarissa näkemättä aurinkoa, hymyn tai ystävällisyyden puutetta ja töykeyttä. Tämä ilmapiiri esitettiin täsmällisenä kuvauksena vanhauskoisten lahkojen elämästä. Lopulta tytön pelastavat hänen Sherlock Holmesin kaltaiset sankarilliset komsomoliystävänsä.
ellauri328.html on line 381: Perustaja Steve Greenback lahjoitti Dead Sea Scrolls -pergamentin sirpaleita museon kokoelmaan sen avaamista varten. Kun museoluettelo julkaistiin, useat ulkopuoliset asiantuntijat ilmaisivat kuitenkin huolensa siitä, että museo ei ollut ottanut riittävästi huomioon sirpaleiden alkuperää. Arstein Justnes, raamatuntutkimuksen professori Agderin yliopistosta Norjasta, julisti, että ne olivat suoria väärennöksiä. Maaliskuussa 2020 museo vahvisti, että kaikki kuusitoista fragmenttia olivat väärennöksiä. Greenback myönsi: "Tiesin vähän keräilymaailmasta... Virheistäni johtuva museota kohtaan esitetty kritiikki oli oikeutettua."
ellauri330.html on line 339: Georg Morris Cohen Brandes (4. helmikuuta 1842 Kööpenhamina – 19. helmikuuta 1927 Kööpenhamina) oli tanskalainen kirjallisuusarvostelija, tutkija ja kirjailija, joka oli 1870–1880-luvulla pohjoismaisen kirjallisen elämän merkittävin auktoriteetti. Juutalaistaustainen Brandes opiskeli estetiikkaa Kööpenhaminan yliopistossa ja väitteli tohtoriksi vuonna 1870 tutkielmalla Den franske æsthetik i vore dage: En afhandling om H. Taine. Vuodesta 1871 alkaen hän luennoi yliopistossa 19. vuosisadan kirjallisuuden päävirtauksista. Vaikutusvaltaiset luennot julkaistiin kuutena niteenä (1872–90), ja Brandes esitti niissä kirjallis-filosofien ohjelmansa: kirjallisuuden on tarkasteltava yhteiskunnallisia ongelmia ja edistettävä vapauspaatosta ja vallankumoushenkeä. Luennot saivat jopa raivostuneen vastaanoton, eikä Brandes saanut yliopistosta professuuria. Hänestä tuli kuitenkin älymystön keskushahmo; hänen ympärilleen ryhmittyivät muiden muassa J. P. Jacobsen, Henrik Ibsen, Bjørnstjerne Bjørnson ja August Strindberg. Suomeen hänen vaikutuksensa saapui Minna Canthin välityksellä.
ellauri330.html on line 358: Werner Sombart ( / ˈ v ɜːr n ər ˈ z ɒ m b ɑːr t / ; saksaksi: [ˈzɔmbaʁt] ; 19. tammikuuta 1863 – 18. toukokuuta 1941) oli saksalainen taloustieteilijä , historioitsija ja sosiologi. "Nuorimman historiallisen koulun " johtaja oli yksi johtavista Manner-Euroopan yhteiskuntatieteilijöistä 1900-luvun ensimmäisellä neljänneksellä. Termi myöhäinen kapitalismi on akkreditoitu hänelle. Kapitalismiin liittyvä luovan tuhon käsite on myös hänen kekkansa. Hänen magnum opuksensa oli Der moderne Kapitalismus . Sitä julkaistiin 3 osana vuosina 1902–1927. Kapitalismuksessa hän kuvaili neljä vaihetta kapitalismin kehityksessä sen varhaisimmista iteraatioista sen kehittyessä feodalismista, jota hän kutsui protokapitalismiksi varhaiseen, korkeaan ja lopulta myöhäiseen kapitalismiin, Spätkapitalismus, ensimmäisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Sombartilta on myös Die Juden und das Wirtschaftleben. Samaan aikaan toisaalla hirveä puolijuutalainen Alois Hitler suomi Adolf poikaansa.
ellauri330.html on line 432: Marx ilmaisi nämä näkemykset ensimmäisessä artikkelissa, jonka hän kirjoitti tultuaan sosialistiksi/kommunistiksi, joka julkaistiin vuonna 1844 ja oli osuvasti nimeltään "Juutalaiskysymyksestä". Tämä oli kysymys siitä, pitäisikö juutalaisille, jotka eivät kääntyneet kristinuskoon, myönnettävä oma valtio.
ellauri331.html on line 223: 9. toukokuuta 2022, Venäjän voitonpäivänä, Venäjän hyökkäyksen aikana Ukrainaan Lenita.ru näytti lyhyesti tietoa Venäjän sodasta Ukrainaa vastaan tavalla, joka ei ollut hallituksen määräysten tai Lenita.ru:n pakollisten ohjeiden mukainen. Artikkeleita julkaistiin siviilien joukkomurhasta, ryöstelystä, venäläisten joukkojen hylätyistä ruumiista, Mariupolin tuhoamisesta, sensuurista, valtion valheista kuolleiden sotilaiden omaisille, hyökkäyksiä lehdistönvapautta vastaan ja paljon muuta. Lenta.ru:n toimittajat Egor Polyakov ja Alexandra Miroshnikova ovat ilmoittaneet olevansa näiden artikkeleiden kirjoittajat ja kertoneet tarvitsevansa nyt uusia työpaikkoja, asianajajia ja poliittista turvapaikkaa. Sisältö poistettiin nopeasti, mutta se löytyy Wayback Machinesta. Varmaan velmut saivat noppelaan töitä VoA:sta.
ellauri331.html on line 308: The Moscow Times -lehden ensimmäinen painos julkaistiin maaliskuussa 1992. Se oli ensimmäinen länsimainen päivälehti, joka julkaistiin Venäjällä, ja siitä tuli nopeasti "ensisijainen uutisten ja mielipiteiden lähde", jota lainattiin sekä Venäjällä että lännessä. 1990-luvun puolivälistä vuoteen 2000 se sijaitsi Pravdan vanhassa päämajassa. Miten noloa!
ellauri331.html on line 326: 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa Moskovsky Komsomolets julkaisi materiaaleja aiheista, jotka olivat tuolloin puolikielletyt (epäviralliset nuorisoliikkeet, rock-musiikki, länsimainen elokuva jne.). Suosittu oli "Sound Track" (tunnetaan myös nimellä "ZD Awards"), sanomalehden musiikkiosio, myöhemmin kuukausittainen hittiparaati lehden alaisuudessa sekä vuosittainen palkinto populaarimusiikkipohjaisen musiikin alalla . tämän hittiparaatin tuloksista. "Soundtrackin" ensimmäinen julkaisu on päivätty syksyllä 1975 . Osasto kertoi yleisölle Neuvostoliiton esiintyjistä ja poptähdistä (yleensä sosialistisista maista). Vuonna 1977 lukijoille annettiin ensimmäistä kertaa mahdollisuus ilmaista toiveensa kirjallisesti. Yleisötutkimusten perusteella Chris Kelmin toimesta koottiin ja julkaistiin ensimmäinen "Musiikkiparaati" (myöhemmin nimetty " Soundtrack Hit Parade ").
ellauri331.html on line 355: Maaliskuussa 2022, Venäjän hyökkäyksen aikana Ukrainaan, sanomalehti keskeytti julkaisun lisääntyneen hallituksen sensuurin vuoksi. Seuraavassa kuussa lehden eurooppalainen painos Novaya Gazeta Europe julkaistiin Riiassa sensuurin välttämiseksi; Verkkosivusto estettiin Venäjällä myöhemmin samassa kuussa. Heinäkuussa sanomalehti julkaisi aikakauslehden, Novaya Rasskaz-Gazeta, jonka verkkosivusto estettiin pian myöhemmin. Novaya Gazetan medialupa peruutettiin 5. syyskuuta. Toimittajien hutkinnat liittyivät varmaankin lehden käynnistämiin oligarkkirepukoiden ajojahteihin.
ellauri331.html on line 359: Vuonna 2004 sanomalehti julkaisi seitsemän kolumnisti Georgi Rozhnovin artikkelia, joissa Sergei Kirijenkoa syytettiin 4,8 miljardin Yhdysvaltain dollarin Kansainvälisen valuuttarahaston varojen kavalluksesta vuonna 1998, kun hän oli Venäjän pääministeri. Sanomalehti perustui syytöksensä kirjeeseen, jonka väitettiin kirjoittaneen Colin Powellille ja jonka allekirjoittivat Yhdysvaltain kongressiedustajat Philip Crane, Mike Pence, Charlie Norwood, Dan Burton ja Henry Bonilla ja joka julkaistiin American Defense Councilin verkkosivuilla. Sanomalehti väitti, että Kirijenko oli käyttänyt osan kavaltaetuista varoista ostaakseen kiinteistöjä Yhdysvalloista. Myöhemmin paljastettiin, että kirje oli The eXilen keksimä kepponen. Läppä läppä! Naura sinäkin! Vastauksena Kirijenko haastoi Novaja Gazetan ja Rožnovin oikeuteen kunnianloukkauksesta, ja antamassaan tuomion Kirijenkon hyväksi tuomioistuin määräsi Novaja Gazetan peruuttamaan kaikki syytöksiin liittyvät julkaisut ja sanoi, että sanomalehti "on velvollinen julkaisemaan vain virallisesti todistettu tieto, joka yhdistää herra Kirijenkon kavallukseen."
ellauri331.html on line 520: 10. maaliskuuta 2022 820 Gt Roskomnadzor-dataa vuotettiin ja julkaistiin, ja hakkerointiryhmä Anonymous otti vastuun. Anonymous osallistui useisiin kyberhyökkäuksiin venäläisiä verkkosivustoja vastaan ​​Venäjän vuoden 2022 hyökkäyksen aikana Ukrainaan. Helmikuussa 2023 paljastettiin, että Valko-Venäjän kyberpartisaanit olivat hakkeroineet ja vuotaneet Roskomnadzorin tietoja toimittajille. Vuoto paljasti valvonta- ja sensuuriohjelmat ja keinot häpäistä toimittajia.
ellauri331.html on line 596: Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ilmoitti 27.2.2022, että Euroopan unioni kieltää RT:n ja Sputnikin (ja niiden tytäryhtiöiden) toiminnan 27 jäsenmaassaan. [146] Kielto johti siihen, että RT estettiin EU:n ulkopuolella sijaitsevissa loppupään televisioverkoissa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Singaporessa, koska ne olivat riippuvaisia ​​EU:n yrityksistä signaalin syöttämisessä RT:lle. Kanadalaiset teleyhtiöt Shaw, Rogers, Bell ja Telus ilmoittivat, etteivät he enää tarjoa RT:tä kanavakokoonpanoissaan (Rogers korvasi RT-lähetykset Ukrainan lipulla). Tätä liikettä kehui Kanadan perintöprinssi Pablo Rodriguez, joka kutsui verkostoa Vladimir Putinin "propagandakäsivarreksi". 28. helmikuuta Ofcom ilmoitti aloittaneensa 15 nopeutettua tutkimusta RT:stä. Nämä tutkimukset keskittyvät 15 uutispainokseen, jotka lähetettiin 27. helmikuuta klo 5.00-19.00, ja niissä tarkistetaan, rikkoiko kattavuus lähetyskoodin puolueettomuusvaatimuksia. Asetus julkaistiin 2. maaliskuuta, mikä tarkoitti, että kielto oli voimassa.
ellauri332.html on line 188: Kirjailija Maxim Gorkyn mieli on ihastuttavan synkkä! Ajattele "Requiem for a Dream" ja "Black Swan". Aronofskyn elokuva "Äiti!" julkaistiin vuonna 2017 polarisoituneiden yleisöjen toimesta. Jotkut ylistivät psykologista kauhua sen monimutkaisesta kerronnasta ja korkeasta tuotantoarvostaan, kun taas toiset pitivät sitä liian vaatimattomana ja groteskina. Edes Hollywood-rakas Jennifer Lawrence pääroolissa ei voinut tukahduttaa kiistaa.
ellauri332.html on line 201: James Cameronin eeppinen romanssi oli titaaninen...menestys, kun se julkaistiin vuonna 1997, ja se on edelleen yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista elokuvista. Puhumattakaan siitä, että se ampui heti Leonardo Dicaprion ja Kate Winsletin Hollywoodin kuninkaalliseen maailmaan. Elokuvan ennätysmenestys ei tarkoittanut, että se olisi vapaa kulissien takana olevista kiistoista. Sen lisäksi, että se oli kuusi kuukautta myöhässä aikataulusta, se myös ylitti budjetin 100 miljoonalla dollarilla. Kyllä, luit sen oikein. 100 miljoonaa dollaria! Se on enemmän kuin Rossia Segodnya saa Putinilta vuodessa! Vielä pahempaa on, että yli 60 miehistön jäsentä sairastui vakavasti sen jälkeen, kun heidän lounaaseensa oli lisätty PCP:tä. Vaikka syyllistä ei ole koskaan saatu kiinni, oletetaan, että se oli tyytymätön miehistön jäsen vastauksena Cameronin kuvauksissa luomiin vaikeisiin työolosuhteisiin
ellauri332.html on line 280: Pelkästään otsikon perusteella voit todennäköisesti arvata, mistä "Nymfomaniacissa" on kyse. Elokuvan selkeä "vain aikuisille" -aihe riittää yleensä herättämään tarpeeksi kiistaa saadakseen ihmiset puhumaan, mutta tässä tarinassa on muutakin Huhut ovat pyörineet tämän elokuvan ympärillä sen julkaisusta lähtien, mukaan lukien tapahtumapaikat ja näyttelijöiden väliset simuloimattomat intiimi kohtaukset joissa se ihan oikeasti kirnusi siellä. Elokuva on ollut niin kiistanalainen, että se julkaistiin vain muutamissa valituissa elokuvateattereissa ruskeassa kääreessä toisella lähettäjännimellä
ellauri332.html on line 378: Ohjaaja Michael Powellin väkivaltainen tirkistelijäelokuva vangitsee ikivanhan pelon tulla vieraan katseluun. Mark Lewis, alias "Peeping Tom" saa korjauksensa kuvaamalla ja sitten murhaamalla vaatimattomia naisia heidän omissa kodeissaan. Nykyään, kun kamerat löytyvät jokaisen taskusta aina, tämä elokuva on erityisen ajankohtainen ja koskettava. Se on kuin ruozalainen lastenkirja "Nolla". Vaikka "Peeping Tom" on sittemmin viljellyt kulttiasemaa elokuvafanien keskuudessa, sitä pidettiin erittäin kiistanalaisena, kun se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1960. Tämä johtui elokuvan uudesta seksuaalisten tabujen ja väkivallan kuvauksesta. Huohheli huoh.
ellauri335.html on line 330: Jussi Vareksen heikkouksiin kuuluvat kylmä olut ja kauniit naiset, joista hänellä ei ole yleensä tapana kieltäytyä. Kuin Aku Ankka ei Vares vanhene ja miljöönä on enimmäkseen Turku ja hyvin usein Turun saaristo. Monessa teoksessa läsnä on villin länsilounaan kuvasto ja saaristointiaanit eli romanit. Vareksen hahmoon on otettu vaikutteita Morgan Kanesta. Morgan Kane on norjalaisen kirjailijan Louis Mastersonin (oik. Kjell Hallbing) luoma kuvitteellinen western-kirjallisuuden antisankarihahmo. Kaiken kaikkiaan 83 Morgan Kane -teosta julkaistiin vuosien 1966 ja 1985 välisenä aikana. Kirjoissa Morgan Kane itse on entinen palkkionmetsästäjä ja lainsuojaton, josta myöhemmin tulee Texas Ranger, ja sen jälkeen liittovaltion šeriffi.
ellauri335.html on line 425: Zhukov erotettiin asevoimista. Täysin. Kirjan "Muistoja ja heijastuksia" kirjoittaminen kesti kymmenen vuotta. Se joutui ankaran sensuurin kohteeksi: ensimmäisen painoksen (1969) käsikirjoituksesta leikattiin yli 100 koneella kirjoitettua sivua. Kappaleet ja lauseet pyyhittiin pois niin, että niiden merkitystä oli joskus vaikea ymmärtää. Vasta vuonna 1989, 15 vuotta Žukovin kuoleman jälkeen vuonna 1974, teksti julkaistiin kokonaisuudessaan. Yhdessä kyselylomakkeessa Georgi Konstantinovich Zhukov vastasi kysymykseen, mitä hän pitää tärkeimpänä ihmisen elämässä: "Tietoisuus suoritetusta velvollisuudesta."
ellauri338.html on line 139: Isabella eli Basilikan ruukku (1818 ) on John Keatsin kerronnallinen runo, joka on muokattu Boccaccion Decameronen tarinasta Lisabetta e il testo di bassilico (1349 - 1353). Se kertoo tarinan nuoresta naisesta, jonka perhe aikoo mennä naimisiin "jonkun korkean jalon ja hänen oliivipuidensa kanssa", mutta joka rakastuu Lorenzoon, yhteen veljiensä työntekijöistä. Kun veljet saavat tietää tästä, he murhaavat Lorenzon ja hautaavat hänen ruumiinsa. Hänen haamunsa ilmoittaa tästä Isabellalle unessa. Hän kaivaa ruumiin ja hautaa pään basilikaruukkuun, jota hän pitää pakkomielteisenä, samalla kun hän kuihtuu pois. Runo oli Pyhän Agnesin aatton edeltäjä. Molemmat sijoittuvat keskiajalle ja koskevat intohimoisia ja vaarallisia romansseja. Se julkaistiin vuonna 1820 yhdessä jälkimmäisen teoksen ja muiden kanssa.
ellauri338.html on line 219: Useiden vuosien ajan hän eli 38 kopeikalla päivässä. Vuosina 1964-1965 hän söi neljän kuukauden ajan vapaaehtoisesti vain mustaa leipää ja mustaa ja vihreää teetä. Hän tuli siihen tulokseen, että nauttimalla puolitoista kiloa päivässä mustaa leipää ja arteesisella vedellä haudutettua vahvaa mustaa ja vihreää teetä neljä kertaa päivässä, kahdesta kolmeen kupillista ilman sokeria, työkyky säilyy. samaan aikaan Pokhlebkin laihtui oman tunnustuksensa mukaan vain kilon painosta. Tänä aikana hän kirjoitti ensimmäisen teoksensa elintarviketuotteista, "Tsaikka", joka julkaistiin vuonna 1968. Työ perustui vankalle pohjalle, erityisesti hänen omaan teekokoelmaansa, joka kerättiin vuosina 1955-1968. Kiinalaiset teeasiantuntijat auttoivat kokoelman kokoamisessa, näytteitä lähetettiin myös Englannista, Itä-Saksasta , Saksasta , Kambodžasta, Thaimaasta, Indonesiasta, Vietnamista ja Laosista. Kirjasta "Tsaju" tuli erityisen suosittu neuvostotoisinajattelijoiden perinteisissä keittiötapaamisissa , ja siksi "Sosialistinen teollisuus" -lehti julkaisi artikkelin, jossa kirjaa kutsuttiin "keskinkertaiseksi" ja "tarpeettomaksi". Pokhlebkin itse sai tietää kirjansa suosiosta vasta vuonna 1993 Zinovy Zinikin haastattelusta Literaturnaya Gazetassa.
ellauri338.html on line 229: Vuonna 1991 julkaistiin monografia "Vodkan historia", jossa Pokhlebkin yritti selvittää "milloin vodkan tuotanto aloitettiin Venäjällä ja aloitettiinko se aikaisemmin vai myöhemmin kuin muissa maissa". Syy monografian kirjoittamiseen oli Pokhlebkinin itsensä mukaan kansainvälinen kiista 1970-luvun lopulla vodkan valmistuksesta, kun kirjan kirjoittajan mukaan "useita neuvostovodkamerkkejä joutui boikotin kohteeksi ulkomaisilla markkinoilla”. Länsieurooppalaiset ja amerikkalaiset yritykset, joiden vodkan tuotanto alkoi aikaisemmin kuin Neuvostoliitossa (vuosina 1918-1921, kun taas Neuvostoliitossa 1924), kyseenalaistivat Soyuzplodoimportin oikeuden myydä ja mainostaa tuotettaan vodkana. Neuvostoliittoa pyydettiin etsimään eri nimi vodkamerkeilleen (kuten Stolichnaya , Posolskaya, Pshenichnaya, Sibirskaya, Kubanskaya, Yubileynaya, esimerkiksi "alkoholijuoma".
ellauri339.html on line 107: Zhukov erotettiin asevoimista. Täysin. Kirjan "Muistoja ja heijastuksia" kirjoittaminen kesti kymmenen vuotta. Se joutui ankaran sensuurin kohteeksi: ensimmäisen painoksen (1969) käsikirjoituksesta leikattiin yli 100 koneella kirjoitettua sivua. Kappaleet ja lauseet pyyhittiin pois niin, että niiden merkitystä oli joskus vaikea ymmärtää. Vasta vuonna 1989, 15 vuotta Žukovin kuoleman jälkeen vuonna 1974, teksti julkaistiin kokonaisuudessaan. Yhdessä kyselylomakkeessa Georgi Konstantinovich Zhukov vastasi kysymykseen, mitä hän pitää tärkeimpänä ihmisen elämässä: "Tietoisuus suoritetusta velvollisuudesta."
ellauri339.html on line 584: Ulkomaat yleisesti käytetyssä merkityksessä (meidän tapauksessamme länsi, ja on aika muuttaa tätä ajattelua) "vuotivat" Zelenskyn. Viimeinenkin ukrainafilian ja raivostuneen russofobian linnake, brittiläinen The Guardian, kaatui: julkaistiin artikkeli ”Putin on ottanut vallan Ukrainassa?”. Artikkelin johtopäätös on tämä: Ukrainan konflikti on menetetty, ja se vain pahenee. Arvovaltainen amerikkalainen aikakauslehti Foreign Affairs kirjoittaa, että Ukrainan tulisi tehdä aselepo Venäjän kanssa. The Wall Street Journal julkaisi artikkelin otsikolla "On aika lakata haaveilemasta Venäjän tappiosta". Tässä on myös hälyttävä hetki - ikään kuin kukaan ei kysyisi Venäjältä, ikään kuin tämä kaikki olisi mahdollista "ilman Venäjää". Kannattaa miettiä: miksi he ajattelevat näin lännessä ja mitä tehdä asialle Venäjällä? Usko minua, se ei ole vaikeaa, minulla on vastaus, mutta se on äärimmäisen, sanokaamme, "epäsuosittu".
ellauri340.html on line 482: Hän ohjasi myös elokuvia, mukaan lukien sovitukset romaaneistaan ​​Vasenkätinen nainen Die linkshändige Fraun jälkeen ja Poissaolo Die Abwesenheitin jälkeen. Vasenkätinen nainen julkaistiin vuonna 1978 ja oli ehdolla Kultaisen palmun saajaksi Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 1978 ja voitti kultaisen palkinnon saksalaiselle Arthouse Cinemalle vuonna 1980. Leonard Maltinin elokuvaoppaan kuvaus elokuvassa on, että nainen vaatii miehensä lähtemään ja tämä suostuu. "Aika kuluu... ja yleisö nukahtaa." Voi hyvin uskoa.
ellauri340.html on line 489: Natoporukat kyllä kovin pahastuivat kädensijan tuesta jugoslavian serbiosapuolelle ja pahexuivat sen vekutusta natopommituxista. Ei näin Petteri! Tuota et tee! Ei tipu dynypreisia ellet pane suuta heti nappiin! Amerikkalainen kääntäjä Scott Abbott (n.h.), joka matkusti Handken kanssa Jugoslavian halki, minkä jälkeen julkaistiin lukuisia esseitä, totesi, että Handke piti Jugoslaviaa "uskomattomana, rikkaana monikulttuurisena valtiona, josta puuttui sellainen nationalismi, jonka hän näki Saksassa ja Itävallassa". Abbott lisäsi, että Handke piti maan hajoamista utopian katoamisena. Just sama juttu kuin Neuvostoliiton kohalla: kun sosialismi karkotetaan maasta, natonazit tulee tilalle.
ellauri340.html on line 526: Vuonna 1971, muutama vuosi sen jälkeen, kun Handke julkaisi ensimmäisen romaaninsa, hänen äitinsä, joka kärsi heikentävistä päänsäryistä ja masennuksesta, tappoi itsensä 51-vuotiaana. Jälkikäteen Handke vuodatti ahdistuneen, änkyttävän tekstin, joka muodostaa " A Sorrow Beyond Dreams ", joka julkaistiin seuraavana vuonna ja on edelleen kirja, josta hänet tunnetaan parhaiten englanniksi. Tämmönen nyyhkytarina uppoo anglosaxeihin kuin häkä. Handke raportoi kiihkeästi omasta kiihottomuudestaan.
ellauri342.html on line 313: Martti Larni (Laine amerikaxi kirjoitettuna?) syntyi maalarimestari Johan Viktor Laineen ja Matilda Puntilan yhdeksänlapsiseen perheeseen neljäntenä lapsena. Kansakoulua käydessään hän oli kesäisin sielunpaimenena äitinsä kotona Hauholla. Näistä kokemuksista hän myöhemmin työsti Steinbeckiä apinoiden kirjan Hyvien ihmisten kylä. Larni alkoi kirjoittaa runoja ja novelleja 15-vuotiaana, ja hänen runojaan julkaistiin ensimmäisen kerran Juttutupa-nimisessä lehdessä vuonna 1926. Hän liittyi Nuoren Voiman Liiton jäseneksi vuonna 1928.

Kansakoulun jälkeen Larni toimi puutarha-apulaisena, liikemiehenä ja kävi myös osuuskauppakoulun. Vuosina 1937–1943 hän toimi helsinkiläisen osuusliike Elannon julkaiseman Elanto-lehden toimittajana ja sen jälkeen vuoteen 1951 saakka Elannon osastopäällikkönä ja Elanto-lehden päätoimittajana. Larni asui Yhdysvalloissa vuosina 1948–1949 ja 1951–1954 työskennellen amerikansuomalaisen Keskusosuuskunnan kustannusliikkeen palveluksessa toimittajana. Suomeen palattuaan Larni toimi vuosina 1955–1965 Me Kuluttajat -lehden toimittajana sekä vuosina 1956–1959 Kulutusosuuskuntien Keskusliiton osastopäällikkönä.

Vuonna 1937 Laineelta ilmestynyt seuraava kirja Kuilu (alk. Skorpioni) aiheutti sitten valtavan kohun, koska siinä käsiteltiin silloin hyvin arkoja aiheita, Suomen sisällissotaa punaisten näkökulmasta ja homoseksuaalisuutta.
ellauri342.html on line 582: Raoul Walshin ohjaama elokuvaversio julkaistiin vuonna 1956, jossa nimiroolissa oli Jane Russell. Käsikirjoitus droppasi kirjan Hollywood-kritiikin kuin kuuman perunan. Jane Russell tekee innokasta makuutyötä tarinassa, jossa on sekä karuja että realistisia näkökohtia. Lopuksi "Pari homolaulua elävöittävät epämiellyttävää toimintaa." The Revolt of Mamie Stover sisältää aikuisten teemoja (pornoa), naisten voimaantumista, sotaa ja romantiikkaa. EFK! Tää on hyvä ohjelma, täst mie piän!
ellauri343.html on line 124: Suomessa elokuvasta tuli vuoden 1999 elokuvan päätapahtuma ja se sai useita arvostettuja palkintoja paikallisilla festivaaleilla. Nimellä "väijytys" elokuva osallistui XXI Moskovan kansainvälisen elokuvafestivaalin kilpailuohjelmaan heinäkuussa 1999, mutta ei saanut palkintoja. Elokuva julkaistiin myöhemmin Venäjällä DVD:nä jakeluyhtiö DVD Servicen toimesta nimellä "Behind Enemy Lines".
ellauri344.html on line 217: Nikolai Grigorjevitsh Laine alkoi kirjoittaa runoja jo kouluaikana, ja niitä julkaistiin pioneerien Kipinä-lehdessä ja nuorisoliiton Nuori kaarti -lehdessä. Laineen ensimmäinen karjalankielinen runokokoelma Huondes (Huominen) ilmestyi 1939 hänen opiskellessaan Petroskoin kasvatusopillisen korkeakoulun kielen ja kirjallisuuden osastolla. Toisen maailmansodan aikana Laine toimi sotakirjeenvaihtajana ja kirjoitti rintamalehtiin.
ellauri344.html on line 224: Kuuluisin repolainen on runoilija N.G. Laine. Laineen ensimmäiset teokset julkaistiin vuonna 1936. Myöhemmin julkaistiin runo ”Viholliset”, ja vuonna 1939 julkaistiin karjalankielinen runokokoelma . Samana vuonna Karelia -lehti julkaisi karjalankielisiä runoja ("Metsässä", "Leikki, Kantele"). Hän on kirjoittanut runokokoelmat ”Huondes”, ”Lieksan lauluja”, ”Me olemme kommunisteja” (”Me kommunistit”), ”Pelkämarjan punaiset kimput” ( “Punaiset pihlajantertut”), “Sukupolvelta toiselle”. Hänen runonsa "Vanha mestari", "Tulen ääressä", "Uudenvuodenaattona", ja "Kolme koivua" ovat täynnä rakkautta kotimaata ja sen ovelaa kansaa kohtaan.
ellauri344.html on line 251: Nekrasovin keräämä tilastomateriaali ”Kuka voi elää hyvin Venäjällä?” julkaistiin 28.10.2014 lenita.ru sivustolla. Toimittajayhteisön edustajat kritisoivat häntä ja epäilivät häntä rasismista, rusismista ja epäammattimaisuudesta. Rajat ylittävän yhteistyön yhdistyksen edustajien Marat Shibutovin ja Mikhail Pakin artikkelissa tarkasteltiin "Venäjän rikkaimpien kansalaisten etnistä koostumusta" Forbes-lehden venäläisen version 200 rikkaimman kansalaisen sijoituksen perusteella maaliskuussa 2014. Itse tutkimusmenetelmää sen kirjoittajat selittivät seuraavasti: "Kun jollain kotimaisella rahasäkillä oli esi-isiensä joukossa eri etnisten ryhmien edustajia, etusija annettiin etniselle ryhmälle, johon Forbesin listan jäsen julkisesti tunnistaa itsensä."
ellauri345.html on line 683: Daumerin pääteos The Secrets of Christian Antiquity julkaistiin vuonna 1847, ja se on hänen yleinen lähtölaskentansa kristinuskolle. Hän väitti, että kristityt olivat uhraaneet lapsiuhreja kauas varhaisista ajoista lähtien, ja hän tulkitsi Jeesuksen sanat sen mukaisesti: Antakaa lasten tulla luokseni. Toisin kuin yhtä antikristillinen filosofi Friedrich Nietzsche, hän ei jättänyt Jeesuksen persoonaa kritiikkinsä ulkopuolelle. Hänen työnsä perusteesi oli, että kristillinen antiikki oli pohjimmiltaan molokkien palvelusta kulttisen antropofagian kanssa, joka jatkui vuosisatoja.
ellauri345.html on line 685: Kaikesta tästä huolimatta Daumer ei ollut ateisti. Hän kuvaili romanttista maailmankatsomustaan ​​teistiseksi naturalismiksi tai harvemmin teistiseksi materialismiksi. Hänen teoksensa The Glory of the Blessed Virgin Mary, joka julkaistiin salanimellä vuonna 1841, osoittaa filosofisen ristiriidan, johon hän joutui. Työ johti läheisen ystävyyden päättymiseen Ludwig Feuerbachin kanssa. Vuonna 1850 hän sai jyrkän hylkäämisen Karl Marxilta, joka oli siihen asti myös ollut Daumerin partisaani. Syy Marxin lähtemiseen oli Daumerin teos Uuden maailmanajan uskonto. Yritys kombinatoris-aforistiseen perusasenteeseen. Marx näki tässä teoksessa "tyhmän talonpoikaidyllin", jonka "modernin maatalouden ja nykyaikaisten koneiden pitäisi kumota."
ellauri346.html on line 68: Kohtalon ivaa (ven. Ирония судьбы, или С лёгким паром!, Ironija sudby, ili S ljogkim parom!, suom. myös ”Kohtalon ironia”) on neuvostoliittolainen Eldar Rjazanovin ohjaama draamakomediaelokuva vuodelta 1975. Elokuvan näyttäminen televisiossa venäläisenä uutenavuotena on muodostunut perinteeksi. Joulukuussa 2007 elokuvalle julkaistiin jatko-osa Ирония судьбы. Продолжение (Ironija sudby. Prodolženije).
ellauri346.html on line 185: Yleisö jakoi useita videoita tapahtumasta verkossa väittäen Kristerssonin sanoneen, että Ruotsi ja EU "kannattavat Israelin oikeutta kansanmurhaan". Yksi alkuperäisistä ruotsalaisista viesteistä julkaistiin ensimmäisen kerran Instagramissa, jossa se on kerännyt kirjoitushetkellä 2,4 miljoonaa katselukertaa ja 14 600 tykkäystä. Useat ruotsalaiset käyttäjät jakoivat videon nopeasti TikTokissa, joista yksi sai lähes 417 000 katselukertaa ja 59 000 tykkäystä 24 tunnissa. X:ssä (entinen Twitter) "folkmord" oli yksi Ruotsin kymmenen suosituimman trendiaiheen joukossa 23. marraskuuta aamulla yli 3 500 aiheeseen liittyvällä viestillä.
ellauri347.html on line 235: Alkaen hänen ensimmäisestä huipputeoksestaan vuonna 1941, Pako vapaudesta (tunnetaan Isossa-Britanniassa nimellä The Fear of Freedom), Frommin kirjoitukset olivat merkittäviä sosiaalisista ja poliittisista kommenteistaan sekä niiden filosofiset ja psykologiset taustat. Itse asiassa Pako vapaudesta nähdään yhtenä poliittisen psykologian. Hänen toinen tärkeä teoksensa, Ihminen itselleen: Tutkimus etiikan psykologiaan, julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1947, jatkoi ja rikasti Pako vapaudesta. Yhdessä nämä kirjat hahmottelivat Frommin teorian ihmisluonteesta, joka oli luonnollinen tulos Frommin ihmisluontoteoriasta.
ellauri347.html on line 237: Frommin suosituin kirja oli The Art of Loving, kansainvälinen bestseller, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1956 ja joka tiivisti ja täydensi ihmisluonnon teoreettisia periaatteita ja sisälsi hienoja vastamulkoisia kuvia Erichistä ja Friedasta nalkissa Heidelbergissä.
ellauri347.html on line 585: Tätä sävelmää on laulanut aikanaan sokea kansanmuusikko Grund Olof Ersson eli "Sokea Olof" (1807–1881), joka oli oppinut sen vuorostaan kansanpelimanni Bälter Erik Olssonilta (s. 1793). Toinen kansanpelimanni, älvdalsåsenilainen Kettis Lars Matson (k. 1940) oli oppinut sävelmän Olov Erssonilta, ja sävelmä julkaistiin 1919 Karl-Erik Forsslundin kokoelmassa Med Dalälven från källorna till havet.
ellauri348.html on line 185: "La Paloma" esitetään näissä elokuvissa: "La Paloma" Screen Songs sarjakuva, 1930 Don Juanin yksityinen elämä, 1934 La Paloma, Ein Lied der Kameradschaft, 1934 (luettelossa myös nimellä La Paloma, 1938) Juarez, 1939 Große Freiheit Nr. 7, 1945, Hans Albers laulaa saksankielisen version. Elokuvaa ei annettu näyttää Saksassa vuonna 1944 natsien sensuurin vuoksi, ja liittolaiset julkaisivat sen vasta vuonna 1945 Kulkukoira, 1949 Vartaloryöstöjen hyökkäys, 1956 La Paloma, Saksa 1958 Habanera, Espanja 1958 Freddy, die Gitarre und das Meer, 1959 Freddy und der Millionär Adua e le compagne, 1960 Blue Hawaii, 1961, Elvis Presley laulaa "No More". Hänen nauhoitteensa esiintyi myös ääniraitaalbumilla ja uudelleen nauhoitetulla "live" versio Aloha from Hawaii amerikkalaiselle versiolle, jota ei käytetty lähetyksessä. Tämä vuoden 1973 versio julkaistiin alun perin budjettialbumilla Mahalo from Elvis, mutta on sittemmin sisällytetty useisiin. The Godfather Part II, 1974. Bändi soittaa "La Paloma" Havannan uudenvuodenjuhlien avauskohtauksessa. Bröderna Lejonhjärta, 1977. Karlin äidin kuullaan laulavan "La Paloman" ruotsinkielistä versiota. Peltyrumpu, 1979 Das Boot, 1981 (esittäjä: Rosita Serrano saksaksi). Mortelle Randonnée, 1983. Elokuvassa kuullaan Hans Albersin versio. a> Henkien talo, 1993 Sonnenallee, 1999 Hetki muistettavana, 2004 "La Paloma" on aiheena vuoden 2008 dokumentissa La Paloma. Sehnsucht. Weltweit (saksa La Paloma. Kaipuu. Maailmanlaajuinen), kirjoittaja Sigrid Faltin [de]. Soul Kitchen, 2009 Manila Kingpin: Asiong Salonga -tarina, 2011 Musiikkielokuvassa Down Argentine Way, Charlotte Greenwood laulaa pirteän, nopean kappaleen nimeltä "Sing To Your Senorita". Melodia perustuu löyhästi "La Paloman" melodiaan.
ellauri348.html on line 223: Salanimi "Sagan" otettiin hahmosta Princess de Sagan homo-Proustin kirjassa À la recherche du temps perdu, joka julkaistiin vuonna 1954, kun hän oli 18-vuotias. Se oli välitön kansainvälinen menestys. Romaani käsittelee nautinnonhaluisen 17-vuotiaan Cécilen elämää ja hänen suhdettaan poikaystäväänsä ja leskeksi jääneen playboy-isänsä kanssa.
ellauri348.html on line 400: Elokuva oli valtava menestys lipputuloissa; siitä tuli tuottoisin elokuva Yhdysvalloissa, joka julkaistiin samana vuonna, ja se ansaitsi yli 678,2 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti teatteriesityksensä aikana, mikä teki siitä toiseksi eniten tuottoa tuottaneen elokuvan vuonna 1994 Leijonakuninkaan jälkeen. Kuoltuaan Forrest vietti suurimman osan ajastaan vapaaehtoistyönä luutarhassa Alabaman yliopiston pihalla.
ellauri350.html on line 271: Angeloun tunnetuimmat teokset on leimattu omaelämäkerrallisiksi fiktioiksi, mutta monet kriitikot pitävät niitä omaelämäkerroina. Hän teki tietoisen yrityksen haastaa omaelämäkerran yhteistä rakennetta kritisoimalla, muuttamalla ja laajentamalla genreä. Hänen kirjansa keskittyvät teemoihin rasismi, identiteetti, perhe ja matkailu. Hänen ensimmäisestä runokokoelmastaan ​​Just Give Me a Cool Drink of Whisky 'Fore I Diiie', joka julkaistiin vuonna 1971 pian Caged Birdin jälkeen, tuli bestseller.
ellauri351.html on line 140: Sodan jälkeen Lorenz kiisti olleensa puolueen jäsen, kunnes hänen jäsenyyshakemuksensa julkaistiin; ja hän kiisti tienneensä kansanmurhan laajuuden huolimatta asemastaan psykologina rotupolitiikan toimistossa. Hänen osoitettiin myös vitsailevan antisemitistisiä vitsejä "juutalaisten ominaisuuksista" kirjeissään mentorilleen Heinrothille.
ellauri351.html on line 293: Taleb on kirjoittanut Incerton, viisiosaisen epävarmuutta käsittelevän filosofisen esseen, joka julkaistiin vuosina 2001–2018 (erityisesti The Black Swan ja Antifragile). Hän on toiminut professorina useissa yliopistoissa ja työskennellyt riskitekniikan ansioituneena professorina New Yorkin yliopiston Tandon School of Engineeringissä syyskuusta 2008 lähtien. Hän on ollut mukana Risk and Decision Analysis -lehden päätoimittajana syyskuusta 2014 lähtien. Hän on myös toiminut matemaattisen rahoituksen harjoittajana, hedge-rahastojen hoitajana ja johdannaiskauppiaana, ja hän on tällä hetkellä Universal Investmentsin tieteellisenä neuvonantajana. The Sunday Times kutsui hänen vuonna 2007 julkaistua kirjaansa The Black Swan yhdeksi 12 vaikutusvaltaisimmasta kirjasta toisen maailmansodan jälkeen.
ellauri351.html on line 338: Tammikuussa 2023 Bostrom pyysi anteeksi vuoden 1996 sähköpostista, jossa hän oli todennut, että hänen mielestään "mustat ovat tyhmämpiä kuin valkoiset", ja jossa hän käytti myös n-sanaa "neekerit" kuvaillessaan sitä, kuinka hänen mielestään tämä lausunto voitaisiin ymmärtää. Anteeksipyynnössä, joka julkaistiin hänen verkkosivuillaan, todettiin, että "rotuun vetoaminen oli vastenmielistä" ja että hän "hylkäsi tämän inhottavan sähköpostin kokonaan". Anteeksipyynnössään hän kirjoitti: "Mielestäni on erittäin epäreilua, että koulutuksen, ravintoaineiden ja perusterveydenhuollon epätasa-arvoinen saatavuus johtaa epätasa-arvoon sosiaalisissa tuloksissa, mukaan lukien nekrujen taitojen ja kognitiivisten valmiuksien surkeus." Tammikuussa 2023 Oxfordin yliopisto kertoi The Daily Beastille: "Yliopisto ja filosofian tiedekunta tutkivat parhaillaan asiaa, mutta tuomitsee jyrkimmällä mahdollisella tavalla näkemykset, jotka tämä akateemikko ilmaisi viestinnässään."
ellauri352.html on line 640: Vuonna 1831 hän sai ministeriöltä passituxen tutustumaan Yhdysvaltain rangaistuslaitoxeen kalterien sisäpuolelta, mikä muodosti hänen passinsa Yhdysvaltoihin ja kypsytti päätöxen, mitä pitää parhaana saatavilla olevana esimerkkinä demokratiasta. Tästä lähes kymmenen kuukautta kestäneestä oleskelusta hän veti kirjan From Democracy in America, analyysin demokraattisesta järjestelmästä yleensä (sen hyveistä, riskeistä ja dynamiikasta) ja sen erityisen amerikkalaisen kuvauksen, joka oli valtava menestys, kun se julkaistiin vuonna 1835. ja 1840. Tämä johti siihen, että hänet valittiin moraali- ja valtiotieteiden akatemiaan vain 33-vuotiaana ja sitten Ranskan akatemiaan 36 -vuotiaana. Hän asettui ehdolle vuoden 1839 parlamenttivaaleissa ja valittiin Valognesin varajäseneksi Manchessa, jossa Tocquevillen perheen linna sijaitsi ja jossa hänet valittiin uudelleen Louis-Napoléon Bonaparten vallankaappaukseen asti joulukuussa 1851. Napsuista Alexis ei perustanut.
ellauri352.html on line 664: Hänen tukikohtansa komentajat luulivat Michenerin erehdyksessä amiraali Marc Mitscherin pojaksi, ja sen seurauksena häntä pyydettiin matkustamaan eri tehtävissä Tyynenmeren ympäri. Hänen ensimmäinen romaaninsa julkaistiin vuonna 1947. Hän jopa valitsi televisiokirjoittamisen urakseen tuona aikana, mutta ei nähnyt suurta menestystä. Hän teki televisiotyötä 1950-luvun lopulla.
ellauri353.html on line 237: Kun elokuva julkaistiin, Silberman päätti ohittaa Cannesin festivaalit keskittyäkseen saadakseen sen ehdolle parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar- ehdokkaaksi, minkä se voitti, jolloin Buñuel ilmaisi halveksunnan prosessia kohtaan, joka perustui prosessiin. "2500 idiootin, mukaan lukien esimerkiksi studion apulaispukusuunnittelun" tuomio.
ellauri353.html on line 366: Babel kirjoitti: "Vasta vuoteen 1923 mennessä olen oppinut ilmaisemaan ajatukseni selkeästi ja ei kovin pitkällä tavalla. Sitten palasin kirjoittamiseen." Useita tarinoita, jotka myöhemmin sisällytettiin Punaiseen ratsuväkiin, julkaistiin Vladimir Majakovskin LEF ("ЛЕФ") -lehdessä vuonna 1924. Baabelin rehellinen kuvaus sodan julmasta todellisuudesta, kaukana vallankumouksellisesta propagandasta, sai hänelle voimakkaita vihollisia. Tuoreen tutkimuksen mukaan marsalkka Budyonny raivostui Baabelin maalaamattomista kuvauksista ryöstelevistä punakasakoista ja vaati Baabelin teloittamista tuloksetta. Gorkin vaikutus ei kuitenkaan ainoastaan suojellut Baabelia, vaan myös auttoi takaamaan julkaisun. Vuonna 1929 Red Cavalry käännettiin englanniksi J. Harlandin toimesta, ja myöhemmin se käännettiin useille muille kielille.
ellauri353.html on line 394: Joulukuun 23. päivänä 1954, Hruštšovin sulan aikaan Babel kuntoutettiin. Babelin teoksia julkaistiin jälleen laajasti ja niitä kehuttiin. Hänen julkinen kuntoutus kirjailijana aloitettiin hänen ystävänsä ja ihailijansa Konstantin Paustovskin (albumi 135) avulla, ja vuonna 1957 julkaistiin osa Baabelin valituista teoksista hänen suojattinsa ja rikostoverinsa Ilja Ehrenburgin ylistävällä esipuheella. Uusia kokoelmia valikoiduista Babelin teoksista julkaistiin vuosina 1966, 1989 ja 1990. Silti tiettyjä " tabuja " sisältäviä osia, kuten Trotskin maininnat, sensuroitiin glasnost- jaksoon asti vähän ennen Neuvostoliiton hajoamista.
ellauri359.html on line 98: Carpenterin ja Merrillin suhde oli inspiraationa Maurice Hallin ja Mauricen riistanhoitajan Alec Scudderin suhteelle. Kirjoittaja DH Lawrence luki Mauricen käsikirjoituksen, joka julkaistiin postuumisti vuonna 1971. Carpenterin maalaiselämäntyyli ja käsikirjoitus vaikuttivat Lawrencen 1928 romaaniin Lady Chatterleyn rakastaja, joka rakentui miehen ja naisen välisen keskeisen suhteen ympärille, mukana riistanhoitaja ja ylemmän luokan jäsen.
ellauri359.html on line 110: Blakella oli elämänsä aikana vain yksi näyttely, jonka hän ripusti veljensä kangaskaupan yläkertaan kesällä 1809 Lontoossa. Näyttelystä julkaistiin vain yksi arvostelu, jonka Megan Hunt kirjoitti The Examineriin. Hän valitti huonosti ymmärrettävistä allegorioista ja turhanpäiväisistä yrityksistä esittää sekä ruumista että sielua, tahroista, läiskistä ja sekasotkuisesta hölynpölystä. Kirjoittaja väitti, että Blake ei osaa piirtää ja että esillä olevat kuusitoista maalausta ovat ”vain penikkatautisten aivojen kuohahduksia” ja Blake itse ”epäonninen mielisairas”, joka kärsii ”häikäilemättömästä turhamaisuudesta”. ”Silmä näkee enemmän kuin sydän tietää", puolusteleixe Blake.
ellauri360.html on line 49: Alain Robbe-Grillet syntyi vuonna 1922 Saint-Pierre-Quilbignonissa, joka on nykyään osa Brestiä. Hänen isänsä oli insinööri, joka omisti pienen tehtaan. Hänen vanhempansa olivat ateisteja ja äärioikeiston kannattajia. Hän opiskeli Institut National d'Agronomie -koulussa, mutta hänen opinnot keskeytettiin, kun hänet värvättiin väkisin Saksan miehityksen alla sorviksi saksalaiselle tankkitehtaalle. Sodan jälkeen hän työskenteli agronomina, erikoisalana trooppisten hedelmien viljely (kuten Don Jaimella, jonka lukija tuntee toisellakin nimellä, eli Zorron nimellä), mukaan lukien loitsut ulkomailla. Hän kuitenkin sairastui eikä palannut ammattiinsa, vaan aloitti kokopäiväisen kirjoittamisen. Vuonna 1957 hän meni naimisiin Catherine Rastakianin kanssa , näyttelijän, joka on myös julkaissut romaaneja. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa vuonna 1948, mutta se julkaistiin vasta vuonna 1978. Vuonna 1951 hänen ensimmäinen julkaistu romaaninsa – Les Gommes (Pyyhekumit) – voitti palkinnon ja hän pystyi tekemään uran kirjailijana.
ellauri362.html on line 387: Sillä välin Schreber oli kehittänyt monimutkaisen perustelurakenteen osana vainoharhaisuuttaan ja harhaluulojaan, jotka hän kirjoitti muistiin Sonnensteinin turvakeskuksessa oleskelunsa lopussa kirjassaan Memories of a Nervous Patient, joka julkaistiin vuonna 1903.
ellauri362.html on line 418: Joukko ja valta (saks. Masse und Macht) on Elias Canettin kirjoittama esseemuotoinen tutkielma sosiaalipsykologiasta. Kirja julkaistiin vuonna 1960, ja sitä voidaan pitää Canettin pääteoksena, jos halutaan, toinen mahdollisuus on Sokeat. Joukko ja valta on käännetty useille kielille, ja englanninkielinen käännös vuodelta 1962 on tekijän auktorisoima. Canetti tarkastelee teoksessaan joukkoilmiöitä ja vallankäyttöä. Vaikka hänen työnsä on paljolti Gustave Le Bonin ja Sigmund Freudin kritiikkiä, ei näitä kirjoittajia mainita alkuteoksessa nimeltä. Canettin tyylikeinona on voimakas eläytyminen kuvattuihin tapahtumiin.
ellauri367.html on line 214: Vuonna 1950 Espanjassa julkaistiin kirja Sinfonia en Rojo Mayor, jonka väitettiin sisältävän Rakowskin kuulustelupöytäkirjat, jotka NKVD:n lääkärihoitaja tietenkin Josef Landowsky todisti oikeixi. Kirja kiertää nimellä Red Symphony Internetin esoteerisilla tai äärioikeistolaisilla sivustoilla. Sitä lainataan yleensä vapaamuurarien ja juutalaisten maailman salaliittokonseptin perustelemiseksi. Tämän mukaan Wartburg- ja Rothschild- pankkien sanotaan rahoittaneen sekä Leniniä että Hitleriä. Brittiläinen historioitsija Antony C. Sutton todisti myöhemmin saman asian.
ellauri368.html on line 98: Hänen eeppisessä runossaan näkyy Miltonin ja Shakespearen vaikutus ja hänen lyyrinen runoutensa on Heineltä, jonka hän luki nuoruudessaan. Lebensohn käänsi Goethen "Erlkoenig" saksasta, Mickiewiczin "Farys" puolasta, Arnaultin "La Feuille" ranskasta (tunnetaan hepreaksi otsikolla "Daliyyah Niddaḥat" ja julkaistiin yleensä Lebensohnin nimellä ilmoittamatta runon alkuperää) ja muita muilta käännettyjä runoja, joiden alkuperää ei tunneta.
ellauri368.html on line 107: Vuonna 1853 Avraham Mapun romaani Ahavat Tsiyon (Siionin rakkaus) julkaistiin Vilnassa. Sen siveä kieli, kuvaukset Israelin maan luonnosta ja erityisesti sen romanttinen juoni, joka sijoittuu raamatullisiin aikoihin, lumoi lukijoiden sukupolvia ja merkitsi merkittävää käännekohtaa heprealaisessa proosassa. Sen ilmestyminen toimi katalysaattorina pitkään jatkuneelle keskustelulle romaanin paikasta heprealaisessa kirjallisuudessa – polemiikassa, joka lopulta määritti romaanin keskeisen aseman "todellisuuden peilinä" ja varmisti sen paikan perinteisen raamatullisen eeposen luonnollisena perillisenä.
ellauri369.html on line 172: Nepos kirjoitti ennen kaikkea historiaa proosamuodossa. Häntä ei ole pidetty erityisen suurena kirjailijana, vaan ennen kaikkea anekdoottien kokoajana. Joka tapauksessa hänen tuotantonsa kuvaa hyvin Rooman tasavallan ajan lopun kulttuurielämää. Nepos kirjoitti proosan lisäksi myös ajan tavan mukaisia rakkausrunoja, joita luettiin lähipiirille. Nepoksen teokset ovat suurimmaksi osaksi onnexi kadonneet. Mulla pitäisi olla mun Cornelius Nepos vielä jossakin. Teoksen ensimmäinen K. M. Forsbergin tekemä suomennos ilmestyi vuonna 1856. Uudempi Marja Itkosen tekemä suomennos julkaistiin vuonna 1963, jolloin pääsin Norssiin 93 pyrkyripisteellä sadasta. Pisteluku kaiverrettiin pääsyn kunniaxi saamani kellon taaxe.
ellauri369.html on line 343: Carlylen isän kuolema tammikuussa 1832 ja hänen kyvyttömyytensä osallistua omiin hautajaisiinsa sai hänet kirjoittamaan ensimmäisen teoksen, josta tuli muistio, joka julkaistiin postuumisti vuonna 1881. Carlyle ei ollut löytänyt kustantaja, kun hän palasi Craigenbuttockiin maaliskuussa, mutta hän oli aloittanut tärkeitä ystävyyssuhteita Leigh Huntin ja John Stuart Millin kanssa . Sinä vuonna Carlyle kirjoitti esseet "Goethen muotokuva", "Goethen kuolema", "Goethen teokset", "Biografia", " Boswellin Johnsonin elämä " ja humoristisen "Corn-Law Rhymes".
ellauri369.html on line 345: 1833 Ralph Waldo Emerson vieraili Carlyleilla Craigenbuttockissa. Emerson ja muut samanmieliset amerikkalaiset olivat vaikuttaneet syvästi Carlylen oikeistohenkisistä esseistä ja päättäneet tavata hänet kirjallisen pyhiinvaelluksen pohjoisen päätepisteen aikana; sen piti olla alku elinikäiselle ystävyydelle ja kuuluisalle kirjeenvaihdolle . Vuonna 1833 julkaistiin esseet "Diderot" ja "Laske Cagliostro"; jälkimmäisessä Carlyle esitteli ajatuksen "teollisuuden kapteeneista".
ellauri369.html on line 478: Kz. Myös Waldon coveri Representative Men. Ralph Waldo Emersonin seitsemän luennon kokoelma julkaistiin esseekirjana vuonna 1850. Ensimmäinen essee käsittelee "suurmiesten" roolia yhteiskunnassa , ja loput kuusi ylistävät yhden kuudesta miehestä. Emersonin mielestä loistavia olivat:
ellauri369.html on line 491: Hän alkoi julkisesti ilmaista uskonnollisia epäilyksiään puoliksi omaelämäkerraisissa teoksissaan Shadows of the Clouds , jotka julkaistiin vuonna 1847 salanimellä "Zeta", ja The Nemesis of Faith , joka julkaistiin omalla nimellään vuonna 1849. Erityisesti The Nemesis of Faith nosti esiin kiistan myrskyn, jonka William Sewell poltti julkisesti Oxfordissa Exeter Collegessa ja Morning Herald piti sitä "uskottomuuden käsikirjana" . James joutui eroamaan stipendiaatistaan, ja University College Londonin virkamiehet peruuttivat tarjouksen mestariopiskelusta Hobart Townissa Australiassa, jossa Froude oli toivonut pääsevänsä työskentelemään samalla kun harkitsi tilannettaan uudelleen. James pakeni yleistä meteliä vastaan kiinaamalla ystävänsä Charles Kingsleyn luona katakombeissa.
ellauri370.html on line 700: 1890 - luvun lopulla venäläinen tiedusteluagentti Pariisissa väärensi Siionin vanhimpien pöytäkirjat. Se julkaistiin vuonna 1903, ja se käännettiin laajalti ja siitä tuli tehokas propaganda-ase antisemitistisille elementeille maailmanlaajuisesti. Henry Ford sponsoroi sen levitystä Yhdysvalloissa. Se väitti, että salainen juutalainen salaliitto valtasi maailman.
ellauri372.html on line 408: Yahya Sinwarin veljen Mohammed Sinwarin huhuttiin kuolleen jo kauan sitten, mutta IDF:n mukaan hän olisi edelleen täysissä voimissaan. Israelin sotilaat tutkivat viime marraskuussa hänen toimistonsa Gazassa, josta löydettiin sotilaallista toimintaa koskevia asiakirjoja. Joulukuussa julkaistiin video, jossa Mohammed Sinwarin väitettiin asuvan autossa Gazan alla kulkevassa tunnelissa.
ellauri372.html on line 486: Hudibras on vireä sinfoninen runo, jonka Samuel Butler (1613–1680) kirjoitti sankarillisella pilatyylillä ja joka julkaistiin kolmessa osassa vuosina 1663, 1664 ja 1678. Toiminta sijoittuu lystikkään vallankumouxen viimeisiin vuosiin, noin 1658–1658. 60, juuri ennen Kaarle II: n palauttamista kuninkaaksi toukokuussa 1660.
ellauri373.html on line 414: "Ahad Ham on kaikkien aikojen perillinen, kaikilta edellisiltä vuosisatoilta. Hän varovasti opiskeli pitkää juutalaisen filosofian ketjua; hän on tullut takaisin maalta, missä hyväksyi lukuisia juutalaisuuden opetuksia, kehitti edeltäjänsä tuntemat ja useista erilaisista versioista heidän antamansa ratkaisut tähän aiheeseen, hän valitsi kaiken jotka hänestä tuntuivat tarpeellisilta säilyttää, ja koonnut loput tähän pumaskaan. Tämä valinta on oman opetuksemme perusta. Näiden eri lähteistä, piirrä omasi, jos mahdollista niin sanotusti vaihtoehtoinen perusta! Enivei, hän syntetisoi sen ja puristi sen tolloxi joka julkaistiin hänen "pöytäkirjansa" muodossa.
ellauri373.html on line 467: tapa): artikkeli julkaistiin välittömästi Hamassa ja loi
ellauri373.html on line 499: ne julkaistiin vuonna 1895 otsikolla "On siellä risteys."
ellauri373.html on line 604: Seuran säännöt julkaistiin vuonna 1890. mutta samaan aikaan yhteiskunnan nimi oli hyväntahtoinen viisaasti jätetty pois. Kuitenkin vuodesta 1905 lähtien yksityiskohtia organisaatiot tulivat tunnetuiksi laajemmille piireille, uusien jäsenten rekrytoinnin laajentumisen vuoksi. per- Yhteiskunnan alkuperäiset jäsenet esiintyvät seuraavasti: Muut nimet: Ben Avigdor, Zalman Epstein, Le- Vin Epstein, Yakov Eisenstadt. Jälkimmäinen olisi- la:lle uskottiin yksi vaikeimmista ja herkimmistä uusia tehtäviä. Hän joutui palkkaamaan uusia jäseniä Venäjän juutalaisten joukossa; hän valitsi kanavan ehdokkaita, joihin hän katsoi kykenevän osallistumaan yhteiskunnalle ja täyttää sen vaatimukset rehellisesti. Ka- ominaisuuksia, jotka hakijoilla tulee olla, edellytyksenä heidän hyväksymiselle yhteisööbn olivat seuraavat:
ellauri373.html on line 708: Vanhauusimaa (saksa : Altneuland; heprea: תֵּל־אָבִיב Tel Aviv, "Kevätkumpu"; jiddish : אַלטנײַלאַנד ) utopistinen romaani kuten Steve Kingin It, poliittisesti saksaksi by Tivadar Herzl, julkaistiin kuusi vuotta Herzlin poliittisen pamfletin, Der Judenstaat (Juutalainen valtio) jälkeen ja laajensi Herzlin visiota juutalaisten paluusta Israelin maahan, mikä auttoi Altneulandista muodostumaan yhdeksi sionismin perustamisteksteistä. Israel Isidor Elyashev (Altnailand, Varsova, 1902) käänsi sen jiddišiksi ja Nahum Sokolow hepreaksi nimellä Tel Aviv (myös Varsova, 1902). Tel Aviv on Israelin trendikäs suurkaupunki rättipäiden appelsiinikylän paikalla. Tel Avivissa yhdistyvät aurinkoinen rantaloma ja suurkaupungin syke. Niiden lisäksi tarjolla on erinomaisia ravintoloita, vilkasta yöelämää, taidegallerioita ja tunnelmallinen Jaffan vanhakaupunki. Nimi on peräisin jostain profeetoilta.
ellauri381.html on line 402: Alkuperäisessä versiossaan romaani julkaistiin Kaukoidän lehdessä vuosina 1946-1947. Vuonna 1948 romaanin tarkistettu versio julkaistiin New World -lehdessä.
ellauri381.html on line 517: Military Historical Journalissa nro 12, 1990 julkaistiin erittäin mielenkiintoinen asiakirja, jonka avulla voimme arvostaa Solženitsyniä, jonka väitetään "ei elä valheilla":
ellauri383.html on line 77: Szürkület perustuu "Friedrich Dürrenmattin teemoihin". Mitä tuo tarkoittaa? Dürrenmattin romaani The Pledge: Requiem for the Detective Novel (Das Versprechen: Requiem auf den Kriminalroman) julkaistiin vuonna 1958, ja sitä on sovitettu televisioon ja elokuviin useita kertoja, tunnetuimmin Sean Pennin elokuvassa The Pledge (2001) Jack Nicholsonin kanssa. Fehérin sopeutus eroaa muista monessa suhteessa. Se ei teknisesti perustu romaaniin, vaan kirjailijan aikaisempaan versioon, It Happened in Broad Daylight ( Es geschah am hellichten Tag), joka oli tarkoitettu elokuvakäsikirjoitukseksi. Se ei kuitenkaan ole ratkaiseva ero tämän mukautuksen ja aiempien välillä.
ellauri383.html on line 135: Folklistan on asettanut "10 tärkeintä prioriteettia", joista ensimmäinen julkaistiin 9. huhtikuuta.
ellauri384.html on line 192: Romaani Catch-22 julkaistiin kovakantisena vuonna 1961, ja se sai vaihtelevia arvosteluja. Chicago Sun-Times kutsui sitä "parhaaksi amerikkalaiseksi romaaniksi vuosiin", kun taas kaikki muut kriitikot pitivät sitä "järjestämättömänä, lukukelvottomana ja karkeana". Kirjaa myytiin 10 miljoonaa kappaletta Yhdysvalloissa.
ellauri384.html on line 194: Romaanin elokuvaoikeudet ostettiin vuonna 1962, ja yhdessä hänen rojaltiensa kanssa he tekivät Helleristä miljonäärin. Elokuva, jonka ohjasi Mike Nichols ja jossa pääosissa olivat Alan Arkin, Jon Voight ja Orson Welles, julkaistiin vasta vuonna 1970.
ellauri384.html on line 280: Mutta tässä Solon pettyi ystäviinsä. Vähän ennen kuin hän julkaisi lain, joka vapautti kaikki asuntolainat, hän kertoi joillekin luotettavimmille ystävilleen. He lähtivät heti ulos ja lainasivat rahaa ostaakseen maata, antaen ostetun maan vakuudeksi lainan takaisinmaksulle. Kun laki julkaistiin, heillä oli maansa vapaana ja vapaana. Tästä epäiltiin Solonia, mutta kun tuli tiedoksi, että hän itse oli menettänyt viisitoista talenttia oman lain mukaan, hän onnistui välttämään vakavan maineensa vahingoittumisen. Talentit hän sai sisäpiirin rikastuneilta kavereilta korkoineen takaisin.
ellauri389.html on line 174: Sanakirjailija Ben Zimmerin mukaan termi syntyi Pohjois-Irlannissa 1970-luvulla. Zimmer lainaa historian opettajan Sean O'Conaillin vuoden 1974 kirjettä, joka julkaistiin The Irish Timesissa ja jossa hän valitti "Whatabouteista", ihmisistä, jotka puolustivat IRA:ta osoittamalla brittivihollisensa väitettyjä väärinkäytöksiä. Onkohan Ben Zimmer juutalainen? Zimmer's research on word origins was frequently cited by William Safire's "On Language" column for The New York Times Magazine. Sen isä Dick Zimmer oli senaattori. Toinen Dick Zimmer oli nazikenraali. Se ei ainakaan lie ollut juutalainen.
ellauri390.html on line 58: Monista mahicanien 1700-luvun aikana käydyistä sodista englantilaisten tukena on jälkipolville jäänyt kuva näiden intiaanien urhoollisuudesta ja rohkeudesta. Varsinaisesti heidät nosti kuuluisiksi kirjailija James Fenimore Cooper, joka teos Viimeinen mohikaani (The Last of the Mohicans) julkaistiin vuonna 1826. Hän kuitenkin erehtyi sekoittamaan kaksi eri kansaa keskenään sotkien Hudsonin jokilaakson mahicanit Connecticutin mohegaaneihin. Kirjailija otti molemmista kansoista piirteitä ja antoi ihmisille väärää tietoa ”sukupuuttoon kuolleesta mohikaanien kansakunnasta”. Jotkut Uncasvillen tämän päivän mohegaanit pitävät itseään edelleen Hudsonlaakson mahicanien jälkeläisinä. Naurettavaa, nehän ovat nykyään pelkkiä ruokakupongeilla eleleviä pulzareita, mahicaanit sitävastoin yritteliäitä pelimiehiä ja bingoisäntiä Wisconsinissa, jonne rauhanhäirizijät kuskattiin Connecticutin maisemia pilaamasta.
ellauri390.html on line 171: Ann Radcliffe (os. Ward; 9. heinäkuuta 1764 – 7. helmikuuta 1823) oli englantilainen kirjailija ja goottilaisen kaunokirjallisuuden pioneeri. Hänen tapansa selittää pois yliluonnollisia elementtejä romaaneissaan lisäsi goottilaisen kaunokirjallisuuden arvostusta 1790-luvulla. Radcliffe oli aikansa suosituin kirjailija, jota ihailtiin melkein kaikkialla; samanaikaiset kriitikot kutsuivat häntä mahtavaksi lumottajaksi ja romanssien kirjoittajien Shakespeareksi, ja hänen suosionsa jatkui 1800-luvulla. Kiinnostus Radcliffeen ja hänen työhönsä heräsi eloon 2000-luvun alussa, kun kolme elämäkertaa julkaistiin. Sulaa silkkoahan se on sisältä, mutta sentään nainen ratissa. Sen isä hoisi sen enon Bentleyn ja Wedgwoodin porsliinikauppaa Bathissa. Anne ansaizi kirjoilla 3x enemmän kuin Radcliffe, köyhä lehtineekeri, joten liitto oli auvoinen. Ansaittuaan tarpeexi lapsettomat Radcliffet viettivät loppuelämänsä matkustaen ja viettäen mukavaa elämää koiransa Chancen kanssa. He matkustivat kotimaassa lähes kerran vuodessa vuosina 1797–1811, ja myöhempinä vuosina Radcliffet vuokrasivat vaunun kesäkuukausina voidakseen tehdä matkoja Lontoon lähellä. Annin väitettiin tulleen hulluxi mutta se oli paskapuhetta. Hänen kerrottiin kärsineen astmasta johon hän sai säännöllistä hoitoa.
ellauri390.html on line 193: 1880-luvulla Krestovsky tuli suoraan ja avoimesti antisemitistiksi poliittisissa ja yhteiskunnallisissa näkemyksissään. Hänen räikeän antisemitistinen trilogiansa Juutalaiset tulevat julkaistiin vuosina 1888-1892. Vuodesta 1892 lähtien hän työskenteli Varsovassa ilmestyneen virallisen Varšavski dnevnik -lehden päätoimittajana.
ellauri390.html on line 221: "Mysterit" sai alkunsa Eugène Suen hurjasti menestyneestä sarjaromaanista Pariisin mysteerit (1842), jolla oli monia jäljittelijöitä ja joka antoi genrelle nimensä. Romaanit julkaistiin yleensä ensimmäisen kerran sanomalehdissä, ja ne olivat kiistanalaisia ​​(kuten heidän vähemmän kunnioitettavat aikalaisensa penny dreadfuls) väkivallan ja sexuaalisen poikkeavuuden poikkeuxellisen rehellisen kuvauksen vuoksi. Ne olivat laajalti suosittuja sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa, missä The Quaker City (1844) piti kaunokirjallisuuden bestsellerin titteliä, kunnes Uncle Tom´s Cabin päihitti sen kuin Elmer Kuorikka Jalmarin lyhytaikaisen kuulaennätyxen.
ellauri390.html on line 225: "Pikkuhiljaa" romaani alkoi unohtua. Mutta 1900-luvun 80-luvun lopulla, perestroikan aikana, se julkaistiin uudelleen kahdessa osassa (julkaistiin sitten uudelleen vuosina 1994 ja 2005), sillä sen kuvaamat sosiaaliset ongelmat olivat kapitalismin mukana palanneet. "Tämä kirja on yhdistelmä seikkailunhaluista romaania, jossa on selkeä salapoliittinen juonittelu ja erittäin sosiaalista teosta, joka osoittaa, kuinka mittaamaton kuilu erottaa venäläisen yhteiskunnan 'huiput' ja "pohjat", agraari oligarkia ja urbaani pohja. Molemmat näistä olosuhteista varmistavat kirjan menestyksen molemmissa yhteiskuntaluokissa." — I. Skachkovin vuoden 2005 painoksen esipuheesta
ellauri390.html on line 243: Vsevolod Krestovskin merkittävimpänä teoksena pidetään romaania "Pietarin slummit" (venäjäksi "Петербургские трущобы"). Romaani julkaistiin Patrionic Notes -lehdessä (1864-1866), otteita siitä julkaistiin myös Epokha-lehdessä (1864). Romaani julkaistiin erillisenä neljänä osana vuonna 1867 ja siitä tehtiin useita näköispainoxia.
ellauri390.html on line 245: Lisäksi hän on kirjoittanut romaanin "Panurgova chereda", joka julkaistiin ensin "Russian Herald" -lehdessä (1869) ja julkaistiin sitten erillisenä painoksena Leipzigissä vuonna 1870.
ellauri390.html on line 246: Hän on kirjoittanut romaanin "Two Powers", joka julkaistiin "Russian Herald" -lehdessä (1874).
ellauri390.html on line 248: Romaani "Egyptian Darkness" julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1888 "Russian Herald" -lehdessä ja ilmestyi sitten erillisenä painoksena vuonna 1889.
ellauri390.html on line 249: Romaani "Tamara ben David" julkaistiin vuosina 1889-1890 "Russian Heraldissa", sitten se julkaistiin erikseen vuonna 1890.
ellauri390.html on line 250: Romaani "Baalin voitto" jäi kesken, mutta otteita siitä julkaistiin "Russian Heraldissa" vuonna 1891.
ellauri390.html on line 343: Bolshevikkivallankumouksen jälkeen hän jäi Italiaan maanpaossa. Ylläpiti läheisiä suhteita kenraali Pjotr Wrangeliin. Hän on kirjoittanut useita Ukrainan separatistiliikettä vastaan suunnattuja teoksia, muun muassa "Ukrainan kysymys: Historiallinen totuus versus separatistinen propaganda" (1920), joka julkaistiin venäjäksi, englanniksi ja ranskaksi.
ellauri390.html on line 408: John Strelecky (s. 13. syyskuuta 1969) on amerikkalainen motivaatiokirjojen kirjoittaja ja Big Five for Life -konseptin luoja. Vuoteen 2022 mennessä Streleckyn kirjoja oli myyty yli yhdeksän miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti ja ne on käännetty 43 kielelle. Vuonna 2002 Strelecky kirjoitti ensimmäisen kirjansa, The Café on the Edge of the World (tai size oli The Why Am I Here Cafe). Kirja oli alun perin omakustanteinen, mutta sen jälkeen, kun sitä oli alle vuodessa myyty yli kymmenen tuhatta kappaletta 24 maassa, kirjallinen agentti allekirjoitti sopparin. Kirja oli bestseller Singaporessa, sitten Taiwanissa. Vuonna 2009 se julkaistiin ranskalaisessa Kanadassa nimellä Le Why Café. Saksassa nimellä Das Café am Rande der Welt se on ollut Der Spiegelin bestseller kategoriassa paska selfhelp läpyskät vuodesta 2015.
xxx/ellauri013.html on line 859: Mitä missä milloin - kansalaisen vuosikirja (myös MMM) on Otavan vuosittain julkaisema tietokirja, jossa käsitellään kuluneen vuoden tapahtumia ja puheenaiheita. Ensimmäinen vuosikirja julkaistiin 1950, ja uusi on julkaistu sen jälkeen joka vuosi välivuositta.
xxx/ellauri056.html on line 527: Moses Mendelssohn oli tunnetun säveltäjän Felix Mendelssohnin isoisä. Moses Mendelssohn (6. syyskuuta 1729 Dessau – 4. tammikuuta 1786 Berliini) oli saksalainen juutalainen filosofi. Hän oli 1700-luvun merkittävimpiä juutalaisia ja hänen voidaan katsoa synnyttäneen euroopan juutalaisen valistuksen, haskalahin. Hänen tärkein juutalaisuutta käsittelevä teoksensa Jerusalem, eli uskonnollisesta vallasta ja juutalaisuudesta julkaistiin vuonna 1783. Jotkut juutalaiset ovat pitäneet Mendelssohnia kolmantena Mooseksena, jonka kautta juutalaisille on avautunut uusi suunta historiassa, raamatullisen Mooseksen ja keskiajalla vaikuttaneen Moses Maimonideen jälkeen. Toiset taas ovat nähneet hänet juutalaisten oman identiteetin ja perinteisen juutalaisuuden tuhoutumisen alullepanijana. Kaikkia ei voi miellyttää. Sen rouva oli Fromet Guggenheim.
xxx/ellauri056.html on line 536: Tämä oli yksi hänen viimeisiä filosofisia tekojaan. Hänen terveytensä, joka oli pitkään ollut huono, kääntyi yhä huonommaksi ja hän kuoli Königsbergissä 80-vuotiaana vuonna 1804. Hänen keskeneräinen viimeinen teoksensa, katkelmallinen Opus Postumum, julkaistiin nimensä mukaisesti postuumisti.
xxx/ellauri057.html on line 101: Kupiainen kirjoitti salanimillä Kakkonen ja Mikko Naula humoristisia ajanvieteromaaneja ja -kertomuksia. Kupiaisen nimimerkillä Haavi kirjoittamia pakinoita julkaistiin useissa aikakauslehdissä, kuten Kansan Kuvalehdessä ja Taiteen maailmassa. Pakinoissaan Kupiainen ruoti kotimaisen kulttuurin ja kirjallisuuden ilmiöitä ja virtauksia, jolloin ne lähenivät esseetyyliä. Tosin kirjallisuusaiheetkin saattoivat saada hulvattoman käsittelyn, kuten hassuttelu siitä, miten Elämänpuu-nimistä romaania valmisteleva kirjoittaja huomaa nimen muuttuneen painovaiheessa Elämänpuuroksi. Hiihaa. Hirn.
xxx/ellauri057.html on line 833: Yksi Haisulin novelleista julkaistiin Hufvudstadsbladetissa. Se oli suhteellisen irvokas kertomus Zacheus, joka sisältyy kokoelmaan Kratskog vuodelta 1903.
xxx/ellauri068.html on line 109: Boratista on tehty pseudodokumenttielokuva nimeltä Borat (engl. Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan). Elokuvan ensiesitys oli Yhdysvalloissa 4. elokuuta 2006 ja varsinainen maailmanensi-ilta Suomi mukaan lukien 3. marraskuuta 2006. Elokuvalle tehtiin jatko-osa nimeltään Borat Subsequent Moviefilm, joka julkaistiin syksyllä 2020. Elokuvassa Borat palaa neljäntoista vuoden tauon jälkeen Yhdysvaltoihin, jossa eletään koronaviruspandemian ja tulevien presidentinvaalien sävyttämää aikaa.
xxx/ellauri086.html on line 174: 2013 Zoë Quinn, riippumaton pelinkehittäjä, julkaisi pelin Masennusretki, tekstipelin joka koittaa välittää masennuxen kokemuxen fiktiivisten näyttämöiden avulla, Quinnin omien masiselämysten pohjalta. Peli sai myönteisiä arvioita pelilehdissä, mutta sitten tuli takaisku. Online-pelaajat eivät pitäneet sen naismaisuudesta, kun siinä ei ollut yhtään aseita eikä verisiä tappojuhlia. Tommoinen ämmämäinen höpötys oli "politiikan" tuomista viattomaan poikamaiseen pelikulttuuriin. Quinnia alettiin ahdistella kaikin tavoin kuukausimääriä, raiskaus- ja tappouhkauxia sateli finninaamoilta. Quinn kertoi vainosta netissä, ja siitähän paska vasta lensi tuulettimeen, sen sexikumppanit ja kotiosoite julkaistiin darknetissä. Ne joutui lopulta muuttamaan turvallisuuden takia. Selkkaus sai nimexi Gamergate.
xxx/ellauri086.html on line 742: Vuonna 1845 Poe saavutti vihdoin mainetta, joskaan ei rahaa, kun hänen runonsa "Korppi" ("The Raven") julkaistiin ja hänen muotokuvansa ja elämäkertansa ilmestyivät Graham'sissa. Hän sai lehdissä neron maineen, pääsi New Yorkin seurapiireihin ja tutustui merkittäviin kirjailijoihin kuten Walt Whitmaniin. Hänen terävä kynänsä ja alkoholinkäyttönsä toivat hänelle kuitenkin kielteistä julkisuutta, eikä menestys jäänyt pysyväksi. Runoutta hän "Korpin" jälkeen kirjoitti enää melko vähän.
xxx/ellauri091.html on line 181: Ilmari Krohn eli valitettavasti harvinaisen pitkään, 92-vuotiaaksi. Se oli mukana heittämässä Hiljan muistolaattaa seinään 1957 täysin soineena. Seuraavana vuonna julkaistiin Heinleinin teos Have Spacesuit Will Travel. Ehtivätkö Ilmari ja Hilja sitä lukea? Tai tohtivatko? Olisivat hyvin ehtineet. Ainiin mutta Ilmari osasi vaan suomea, ruozia, saxaa, ranskaa ja unkaria. Muthei saxaxi ois nipin napin ehtinyt:
xxx/ellauri103.html on line 406: Harry Potter ja viisasten kivi julkaistiin vihdoin 26. kesäkuuta 1997. Sitä ei markkinoitu kovinkaan suurellisesti, mutta kirja sai varsin myönteisiä arvosteluja. Jotkut kaukonäköisemmät kuitenkin moittivat kirjaa. Tärkein käännekohta oli kuitenkin se, että kirjan Yhdysvaltain-oikeuksista käytiin tiukka huutokauppa. Hinta päätyi peräti 100 000 dollariin, ja tämä herätti jo huomiota lehdistössä, joka nosti Rowlingin esiin köyhyydestä nousseena yksinhuoltajana. Korkealle noussut hinta varmisti myös sen, että kustantamon oli pakko nostaa kirja pinnalle, jottei kärsisi siitä tappiota. Ensipainos USA:ssa oli peräti 500 000 kappaletta.
xxx/ellauri103.html on line 408: Kahden viikon päästä ensimmäisen kirjan ilmestymisestä Rowling luovutti toisen osan valmiin käsikirjoituksen kustantajalle, ja se julkaistiin seuraavana vuonna. Kuusi päivää toisen osan ilmestymisen jälkeen Harry Potter ja viisasten kivi oli noussut Britanniassa sellerilistan kärkeen. Se oli kirjailijalle jo aikamoinen porkkana, ja se antoi kynän sauhuta.
xxx/ellauri104.html on line 535: Vuonna 2001 Rorschachin mustetahratesti sai Tieteellinen Amerikkalainen-lehdessä mainetahran pseudotieteenä. Eri psykologit vetivät eri johtopäätöxiä samoista tahroista. Olivatko he subjektiivisia? 2013 ja 2015 julkaistiin meta-analyyseja jotka häivyttivät pseudotieteen tahran Rorschachin takista. MMPI:n jälkeen Rorschachin mustetahroista on kirjoitettu eniten psykologisia julkaisuja. MMPI eli Minnesota Multiphasic Personality Inventory on psykometrinen testipakki aikusten hullujen diagnostiikkaan. Sitä käytetään myös paljon työnhakijoiden testauxessa.
xxx/ellauri122.html on line 1152: Kylmäverisesti julkaistiin pian myös elokuvana. Myös
xxx/ellauri124.html on line 678: kautta, mutta oikeus ei kuitenkaan estänyt viestien julkaisua ja ne julkaistiin
xxx/ellauri124.html on line 760: julkaistiin paljastuskirja Koko kansan Johanna – Paljastuksia kulissien takaa,
xxx/ellauri126.html on line 782: P&A on toxisia persuja, fasisteja ja rasisteja (paizi välissä tuulettavat aika kokkareisia mielipiteitä). Kaikki alkoi Vituttaa kaikki -blogista, jota he kirjoittivat aktiivisesti kesästä 2007 kesään 2008. Esikoisteos Eniten vituttaa kaikki julkaistiin alkuvuonna 2008 ja sen menestyksen johdosta kirjalle tehtiin jatko-osat Toiseksi eniten vituttaa kaikki (2009) ja Kolmanneksi eniten vituttaa kaikki (2010). Eniten vituttaa kaikki -kirjasta on tehty juhlapainos (2013) ja juhlapainoksen juhlapainos (2020). Pasan ja Atpon viimeisimmät teokset ovat izehoito-opas Vitutuspäiväkirja (2019) ja Vituiksi meni - niminen täytettävä omaelämäkerta (2020). kirjat eivät ole myyneet tarpeesi. P&A kiroilevat karkeasti kuin kiroileva siili. Vitun siili vituttaa kuten kaikki.
xxx/ellauri127.html on line 301: Amerikkalainen kirjailija ja luonnontieteilijä Gene Stratton-Porterin romaani Girl of the Limberlost julkaistiin elokuussa 1909. Sitä pidetään Indianan kirjallisuuden klassikkona. Se on jatkoa hänen aikaisemmalle romaanilleen Freckles. Tarina sijoittuu Indianassa, Limberlostin suolla ja sen ympäristössä. Jopa tuolloin tätä vaikuttavaa kosteikkoaluetta vähennettiin voimakkailla hakkuilla, luonnon öljynpoistolla ja maatalouden kuivatuksella. (Suo ja metsämaa lopulta lakkasivat olemasta, vaikka projektit 1990-luvulta lähtien ovat alkaneet palauttaa pienen osan siitä.) Patricia Raub (amerikkalaisen tutkimuksen vanhempi lehtori Massachusettsin yliopistossa Bostonissa) toteaa, että Stratton-Porter oli "yksi aikakauden suosituimmista naiskirjailijoista, joka tunnettiin luontokirjoistaan ja McCallin Gene Stratton-Porterin toimituksista. Page 'sekä hänen romaaneihinsa'. " Raub kirjoittaa: "Hänen kuolemansa aikana vuonna 1924 hänen kirjoistaan oli myyty yli kymmenen miljoonaa kappaletta - ja hänen kuolemansa jälkeen myytiin vielä neljä kirjaa."
xxx/ellauri127.html on line 366: Romaani sovitettiin useita kertoja elokuvalle, versiot julkaistiin vuosina 1924, 1934 ja 1945. Vuonna 1990 televisioon tehty versio poikkesi eniten alkuperäisestä juonesta. 1924: Tyttö Limberlostista, pääosissa Gloria Grey ; tuottanut Gene Stratton Porter Productions, jakelija Amerikan elokuvien varausvirastot 1934: Tyttö Limberlostista, pääosassa Marian Marsh ; tuottaja Monogram Pictures 1938: Romance of Limberlost, pääosassa Jean Parker ; tuottaja Monogram Pictures Viitteet Ulkoiset linkit Tyttö Limberlostista, Indiana University Press. ISBN 978-0-253-20331-1. Gene Stratton-Porter, Limberlostin tyttö Gene Stratton-Porter, Limberlostin tyttö, Virginian yliopiston kirjasto, verkkoteksti A Girl of the Limberlost public domain -äänikirja LibriVoxilla Elokuvaversiot: A Girl on Limberlost (1924) on IMDb A Girl on Limberlost (1934) on IMDb Tyttö on Limberlost (1945) on IMDb A Girl on Limberlost (1990) on IMDb.
xxx/ellauri128.html on line 501: Ahdin ensimmäinen runokokoelma Talvi on harha julkaistiin vuonna 1967. Teosta on luonnehdittu anarkistiseksi ja paljaaksi. Ahti on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1992. Hän on myös suomentanut muun muassa William Blaken, Kahlil Gibranin ja J. L. Runebergin runoutta. Hänen omia runojaan on käännetty noin 20 kielelle. Ahdille on myönnetty useita tunnustuksia, muiden muassa Eino Leinon palkinto (1994), Runeberg-palkinto (2002), Pro Finlandia -mitali (2003), kirjallisuuden valtionpalkinto (1980 ja 1985) sekä taiteilijaprofessuuri vuodesta 2004. Ahti on toiminut Lahden Runomaratonin ja Sanataiteen yhdistyksissä ja tuomaroinut Eino Leinon Seuran palkintolautakunnassa. Vuonna 2018 hänet promovoitiin Tampereen yliopiston kunniatohtoriksi Ahti on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Hän on asunut Tampereella vuodesta 1984. Ei mikään turha jätkä näsä. Vaikka 3 lasta on vähän verrattuna B.B. Kingin 15 omaan ja tuhansiin adoptoituihin. King ei kieltänyt hetkiä rakastetuiltansa.
xxx/ellauri129.html on line 711: Meredith avioitui vuonna 1849 kirjailija Thomas Love Peacockin tyttären kanssa mutta erosi vuonna 1858. Meredithin ensimmäinen teos julkaistiin vuonna 1851, ja hänen varhaistuotannossaan on the apen, Thomas Love Peacockin vaikutusta.
xxx/ellauri129.html on line 714: Meredithin ensimmäinen varsinainen menestysteos oli romaani Diana of the Crossways, joka julkaistiin vuonna 1885. — Hänen ystäviinsä kuuluivat kirjailijoista muun muassa Dante Gabriel Rossetti, Algernon Charles Swinburne ja Honoré de Balzac.
xxx/ellauri129.html on line 715: Meredith sai vuonna 1905 kuningas Edvard VII:n myöntämän Order of Merit -ansiomerkin. Vau! Meredithin tekstejä on antologiassa Maailmankirjallisuuden kultainen kirja. Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY 1933). Eikai ne vaan ole Vaakun kokoamia? Maailmankirjallisuuden kultainen kirja on 7-osainen suomalainen kirjallisuusantologia, joka julkaistiin vuosina 1930–1954. Teossarjaan koottiin näytteitä maailmankirjallisuudesta. Sarjan päätoimittajina olivat Rafael Koskimies ja Martti Haavio, ja teoksen kustansi WSOY. Nojaa, yhtä toxisia setämiehiä.
xxx/ellauri137.html on line 805: Miyazawa nousi nopeasti tunnetuksi yhdeksi varhaisen Heisei -kauden tärkeimmistä idoleista , mikä herätti kiistaa vuoden 1991 alastonvalokuvauskirjastaan Santa Fe , jota julkaistiin 1,5 miljoonaa kappaletta. Hänen henkilökohtaisia kamppailujaan tutkittiin edelleen, mukaan lukien korkean profiilin kihlasu sumopainija Takanohanaan , itsemurhayritys ja taistelu anorexia nervosaa vastaan . Vuoteen 1996 mennessä hän jäi tauolle ja asettui hetkeksi uudelleen San Diegoon.
xxx/ellauri149.html on line 91: Vuonna 1980 Saarinen tuli tunnetuksi ”punktohtorina” Jan Blomstedin kanssa kirjoittamansa kirjan Punk-Akatemia vaikutuksesta. Saarisen julkisuusura jatkui 1980-luvulla muiden kirjojen tukemana: M. A. Nummisen kanssa kirjoitettu Terässinfonia (1981), Epäihmisen ääni (1984), ja Erektio Albertinkadulla (1988). Saarinen levytti myös musiikkia. Vuonna 1984 julkaistiin albumi Filosofia (mukaan lukien laulu Poikarakkaus), jonka kappaleiden sävellyksistä vastasi valtaosin Paajanen ja teksteistä Saarinen itse.lähde? Saarinen myös palkittiin opetusansioistaan Helsingin yliopiston Eino Kaila -palkinnolla. Saarinen auttoi julkisuuteen ohjaamansa, itsensä tapaan poikkeuksellisen nuorena väitelleet filosofian tohtorit Heidi Liehun ja Pekka Himasen. Vuonna 1994 ilmestynyt Imagologies: Media Philosophy (yhdessä Mark C. Taylorin kanssa) on Saarisen kansainvälisesti tunnetuin teos. Imagologies käsitteli postmodernin kulttuurin mediafilosofiaa.
xxx/ellauri166.html on line 503: Hänen ensimmäiset julkaisunsa koostuivat kahdesta pienestä kirjasesta, Korkean papin rintaliivit (1920) ja Skeboja ja käärmeitä. Vuosina 1921-1923 hän kirjoitti kolme kirjaa: Liekkialokkaat julkaistiin lokakuussa 1922, Yxinäisten käsitöitä julkaistiin vuonna 1922 ja Vapaamuurarien hukkuneet avaimet julkaistiin maaliskuussa 1923. Hallista tuli muuten vapaamuurari vasta vuonna 1954, yli kolmekymmentä vuotta tämän kirjan ensimmäisen julkaisemisen jälkeen, kun ne avaimet löytyivät. Senjälkeen Manlystä tuli ihan huippu vapaamuurari. Ettei vallan ollut illuminaati sekin! Lisää kamalia saarnaajia albumissa 169.
xxx/ellauri170.html on line 534: Ukkolan harjoittaman äärijulkisen mustamaalaamisen ja muun täysjärkisyyden ansiosta hänen touhuistaan, lähinnä hänen tosiasioita vapaasti tulkitsevasta oudosta ja hermorauniomaisesta blogikirjoituksestaan, joka julkaistiin Ylen uutissisällön seassa, tehtiin kantelu Julkisen sanan neuvostoon, mistä tulikin oikein kunnon langettavat madonluvut Ukkolan ammattietiikalle. Otteita:
xxx/ellauri177.html on line 72: Poliittisesti Zola oli vapaamielinen. Hänen kuuluisin poliittinen ilmauksensa oli pariisilaisessa päivälehdessä L'Auroressa etusivulla julkaistu kirjoitus J’accuse, joka julkaistiin 13. tammikuuta 1898. Se oli Ranskan presidentti Félix Faurelle osoitettu avoin kirje, jossa syytettiin Ranskan hallitusta antisemitismistä ja vakoilusta syytetyn juutalaissyntyisen kapteenin Alfred Dreyfusin vankilaan tuomitsemisesta väärin perustein. Kirjoitus nostatti Ranskassa valtavan kohun ja jakoi ihmisten mielipiteet: konservatiiviset armeijaa ja kirkkoa lähellä olevat raivostuivat Zolalle, kun taas liberaalimmat piirit puolustivat häntä.
xxx/ellauri187.html on line 344: Sofi pääsi oikeaan paikkaan asumaan [Kallioon] ja kykeni alkaa elämään itsensä näköistä elämää. Tämä vaikutti häneen niin, että hän parani jopa bulimiasta. Muistot sairaudesta säilyivät ja hän alkoikin bulimian lisäksi kirjoittaa myös seksuaalisuudesta sekä suomalaisten ja virolaisten suhteista. Sofi kirjoitti esikoisteoksensa Stalinin lehmät, joka vei lopulta kaksi vuotta. Kirja julkaistiin vuonna 2003.
xxx/ellauri187.html on line 350: Kolmen romaanin jälkeen Sofi jaksoi yhä kirjoittaa samoista aiheista. Vuonna 2009 julkaistiin nykyteatteriteos, nimeltään High Heels Society. Tämä oli hänen toinen näytelmänsä. Seuraavaksi Sofi toimitti yhdessä kirjailija Imbi Pajun kanssa Kaiken takana oli pelko artikkelikokoelman.
xxx/ellauri208.html on line 474: Mahfouzin teoksiin kuuluu Awlad Haretna (arab. أولاد حارتنا‎, ’Awlād Ḥāratnā, joka on käännetty englanniksi nimillä Children of Gebelawi ja Children of the Alley) vuodelta 1959. Se ilmestyi aluksi jatkokertomuksena lehdissä ja kertoo vertauskuvallisesti yksijumalaisten uskontojen synnystä. Uskonoppineet estivät teoksen julkaisemisen romaanina ja Mahfouz joutui fatwayrityksen kohteeksi. Kirjassa kerrotaan Adam-isän ja kolmen pojan (Mooses, Jeesus ja Muhammad) tarinat. Teos julkaistiin kirjana toisella lähettäjänimellä Beirutissa 1967.
xxx/ellauri224.html on line 267: Yllä oleva rivi on peräisin " Idiootista ", romaanista, joka julkaistiin vuosikymmeniä Dostojevskin läheisen teloituksen ja neljän vuoden koettelemuksen jälkeen Siperiassa, mutta se heijastaa sitä, kuinka hänen elämäänsä vaikutti ikuisesti hänen pidätys ja vankeus.
xxx/ellauri228.html on line 534: Robinson Crusoe on Daniel Defoen ensimmäinen ja kuuluisin romaani. Teos julkaistiin vuonna 1719. Romaani oli myyntimenestys jo omana aikanaan, ja sitä on kutsuttu maailman ensimmäiseksi bestselleriksi. Teoksen mukaan on saanut nimensä kokonainen kirjallisuuden laji, robinsonadit (Selviytyjät), alias bestsellerit (myyntimenestyxet)..
xxx/ellauri231.html on line 221: Koltshakin elämäkertaelokuva, nimeltään Admiral (Адмиралъ), julkaistiin Venäjällä 9. lokakuuta 2008 Venäjän laivaston amiraalien vanhempien yleisölle pidetyn gaalaesikatselun jälkeen. Elokuva esittää amiraalia ( Konstantin Khabensky ) traagisena sankarina, jolla on syvä rakkaus isänmaataan kohtaan.
xxx/ellauri231.html on line 399: Суходол, hänen toinen pääteoksensa. osittain omaelämäkerrallinen fiktio, joka koskee Venäjän maaseutuyhteisön surkeaa tilaa. Jälleen se jätti kirjallisuuskriitikot jakautuneiksi: sosiaalidemokraatit ylistivät sen jyrkkää rehellisyyttä, monet muut olivat kauhuissaan kirjailijan negatiivisuudesta. Vuonna 1915 julkaistiin The Gentleman from San Francisco (Господин из Сан-Франциско), luultavasti tunnetuin Buninin novelleista, jonka DH Lawrence käänsi englanniksi. Bunin ize venäjänsi Hiawathan.
xxx/ellauri237.html on line 168: Pietismin ohjelmallisena perustana pidetään Philipp Jakob Spenerin vuonna 1675 julkaisemaa Pia Desideria-kirjoitusta, joka julkaistiin esipuheena Johann Arndtin Vom Wahren Christenthum-laitoksessa. Arndstin teokset kuuluivat pietistisessä liikkeessä luettuihin kirjoihin. Opetuksissa kuvattiin, kuinka yksilön tuli elää uskovana. Liikkeen painopiste on yksilön sisäisessä muutoksessa.
xxx/ellauri239.html on line 793: Luettuani koko ketjun tulin pohtineeksi seuraavaa… Jos epäilty olisi ollut varakkaasta kulttuurisuvusta, niin mitä tämä olisi vaikuttanut mihinkään? Että varakas kulttuurisuku erityisesti altistaa murhille? Että varakkaissa kulttuurisuvuissa ei yleensä tehdä mitään pahaa, joten tämä tapahtuma on äärimmäinen harvinaisuus? Vai että tavallisesta ihmisestä tuntuu paremmalta jos varakkaissa kulttuurisuvuissa ei homma pysy koossa. Todennäköisesti juuri näin. Henrik Tikkanenkin kävi hermoille, alkoi vituttaa kun sen luonnevikaisen juoppolallin kaikki joutavat jaarittelut julkaistiin. Märtakin oli kyllä tosi ärsyttävä.
xxx/ellauri252.html on line 347: Rikoslain kymmenes luku määrättiin tuhottavaxi Juhannustanssien oikeuskäsittelyn jälkimainingeissa vuonna 1970. Juhannustanssien sensuroimaton laitos julkaistiin vasta 22 vuotta myöhemmin. Ezemmosta viivytystaistelua saatanan aloittamassa invaasiosodassa.
xxx/ellauri259.html on line 461: Pano Ranula on kirjoittanut Eino Leinosta Virvatuli-elämäkerran (WSOY), jossa hän kuvaa Leinon elämää entistä tarkemmin ja nostaa esille tuntemattomampaa tuotantoa. Kirja julkaistiin huhtikuussa 2017. Siinä vielä yxi narsisti nokkimassa Eikan rasvakäpyä.
xxx/ellauri259.html on line 530: Vuoden 1982 presidentinvaalin edellä julkaistiin satiirinen kohukirja Tamminiemen pesänjakajat, jonka tekijäksi ilmoitettiin Lauantaiseura. Nimimerkin takana olivat Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimiehenä toiminut Laitinen sekä viisi muuta politiikan toimittajaa, muiden muassa HS:n myöhempi päätoimittaja Janne Virkkunen. Kun kirjan alkuperäinen kustannussopimus WSOY:n kanssa raukesi, kirjan julkaisi Urpo Lahtisen Lehtimiehet Oy:n ”pöytälaatikkofirma” Kustannus-Valhe. WSOY:n pääjohtaja Hannu Tarmio paljasti kirjan tekijät helmikuussa 1982, mikä johti Laitisen erottamiseen ja varoitukseen muille kirjan tekijöille. HS:n toimituksen johdon perustelujen mukaan kirjan kirjoittaminen ja julkaisu vieraan kustantajan toimesta olivat loukanneet lehden journalistisia periaatteita ja hyvää lehtimiestapaa. HS:n toimittajien ammattiosasto ilmaisi heti samana päivänä tukensa Laitiselle vaatien hänen työsuhteensa palauttamista. Laitinen vei erottamisensa välimiesoikeuteen, joka totesi toukokuussa 1982 antamassaan päätöksessä erottamisen laittomaksi ja määräsi Sanoma Oy:n maksamaan Laitiselle 20 000 markan korvaukset. Tämän jälkeen Laitinen siirtyi Hymy-lehden pakinoitsijaksi loukkaamaan hyvää lehtimiestapaa monilla muilla jutuilla.
xxx/ellauri259.html on line 544: Ballen ensimmäinen romaani 27 vuoteen julkaistiin vuonna 2020. Om utregning av romfang I on tarkoitus olla ensimmäinen osa seitsemänosaiseksi kaavailtua sarjaa. Kirjan päähenkilö on Tara Salter, joka elää uudestaan ja uudestaan marraskuun 18. päivän. Kahdessa ensimmäisessä niteessä Tara kokee päivien toiston yksinään, mutta kolmannessa niteessä mukaan tulee toinen samassa päivässä jumissa oleva henkilö, Henry Dalen. Kirja on ollut menestys, ja Balle palkittiin kolmesta ensimmäisestä kirjasta Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Toivottavasti ne eivät ala köyriä, se olisi pitkästyttävä toisto tyylikeinona joka hemmetin marraskuun 18.päivänä..
xxx/ellauri259.html on line 663: Tunneäly, kirjoittanut Daniel Goleman. “Tunneäly” oli kaikkien huulilla kun tämä Golemanin upea teos julkaistiin vuonna 1995, eikä sen suosio ole vieläkään hiipunut. Kirja sisältää oivalluksia siitä, kuinka voimme paremmin ymmärtää itseämme ja ympärillämme olevia ihmisiä sekä auttaa meitä ymmärtämään syvemmin tunteiden ja oppimisen välillä olevan yhteyden. Tämän kirjan lukeminen saa lukijan kyseenalaistamaan oman henkisen älykkyytensä tason ja johdattaa onnellisempaan elämään. Kirja auttaa lukijaa tarkastelemaan oman elämänsä tapahtumia aivan uudenlaisesta näkökulmasta.
xxx/ellauri261.html on line 572: Elinaikanaan Stein julkaisi 26 teosta, ja hänen kuolemansa jälkeen niitä julkaistiin vielä 12. Ensimmäinen teos Three Lives valmistui vuonna 1905, ja vuotta myöhemmin hän alkoi kirjoittaa laajaa pääteostaan The Making of Americans (1925). Yksi Steinin tunnetuimmista lauseista on runosta Sacred Emily (1913): ”Rose is a rose is a rose is a rose.” Tätä Jaakko Hintikalla oli tapana hokea. Myöhemmin Stein kirjoitti lastenkirjan The World is Round (suomennettu kexeliäällä nimellä Maailma on pyöreä), jonka päähenkilö on Rose-niminen tyttö ja jossa sama lause esiintyy monta kertaa.
xxx/ellauri268.html on line 168: Faithfullin musiikkiura alkoi vuonna 1964, kun hänen versionsa Mick Jaggerin ja Keith Richardsin laulusta "As Tears Go By" julkaistiin singlenä jo ennen kuin Rolling Stones levytti versionsa, samana vuonna kuin Nikita Krutsov menetti paikkansa. Hänet on myös nähty Todella upeeta -sarjassa vierailevana tähtenä 1996–2001 (jaksot Last Shout 1 & 2, Donkey). Hän esitti Jumalaa ja toinen Rolling Stones -tyttö Anita Pallenberg oli piru. God was here but she left early. (Putin ei muuten oikein niellyt episkopaalien hiljan ehottamaa munatonta jumalaa.) Hiän on kai tästä jumalanpilkasta seuranneesta rintasyövästä huolimatta yhä elossa, vaikka litteämpänä, oktaavia alempana ja karheampana.
xxx/ellauri273.html on line 307: Prahan kevään jälkeen Havelia kiellettiin osallistumasta teatteriin, ja hänestä tuli poliittisesti radioaktiivinen. Havel vietti paljon aikaa hulppeassa maalaisasunnossaan Hrádečekissa ja työskenteli 1974 jopa kuukausien ajan paikallisella Trutnovin panimolla, pitkälti saadakseen jotain mielekästä tekemistä ja pullonpohjia. Rahasta ei ollut puutetta. Aktivismi huipentui kommunisminvastaiseen Peruskirja 77 -julistukseen (tšek., slov., saks. Charta 77), joka julkaistiin länsisaksalaisessa lehdessä 243 vallankumouxesta köyhtyneen Tšekkoslovakian kansalaisen allekirjoittamana ja jossa arvosteltiin hallitusta 1975 Helsingin julistuksen hylkäämisestä, asiakirjan, jonka tavoitteena oli parantaa länsimaiden ja sosialististen valtioiden välisiä suhteita. No vittu tällähän ne suhteet varsin paranivat.
xxx/ellauri273.html on line 440: Stereotypioihin voi vaikuttaa esimerkiksi musiikilla. Vivaldia vislaavaa neekeriä ei ammuta niin helposti. Vapaaehtoisten mantelitumake aktivoitui paljon voimakkaammin, jos he kuuntelivat gangstaräppiä kuin jos musiikkina oli valkoiseen kulttuuriin yhdistetty death metal. Tulokset julkaistiin Social Cognitive and Affective Neuroscience -tiedelehdessä vuonna 2012.
xxx/ellauri280.html on line 424: Gurnah on tunnettu paholaisuutta ja maahanmuuttoa käsittelevistä teoksistaan. Hänen kirjailijan uransa ensimmäinen romaani Memory of Departure julkaistiin vuonna 1987. Englanninkielisten lukijoiden parissa Gurnahin romaaneista tunnetuin on Paradise (1994), joka oli ehdolla Booker-palkinnon saajaksi; myös hänen kirjansa By the Sea (2001) oli ehdolla Booker-palkinnon saajaksi. Suomessa Gurnah on ollut varsin tuntematon kirjailija, koska yhtään hänen teoksistaan ei ollut suomennettu ennen vuotta 2021. Ruotsinnos Paradise-teoksesta on kuitenkin olemassa ja Ruotsin akatemian suomalaisjäsen, kirjailija Tua Forsström luonnehtii sitä ”ihanaksi romaaniksi”.
xxx/ellauri281.html on line 500: Toisen maailmansodan aikana muiden ährätessä pommikuopissa Arttu kirjoitti käsikirjoituksen Cowanin puuhaamalle armeijan opetuselokuvalle. Millerin mukaan Cowan halusi "tehdä sotilaista kuvan, jonka sotilaat istuvat loppuun asti nauramatta kertaakaan halveksivasti". Saavuttaakseen tällaisen materiaalin luotettavuuden nuori kirjailija päätti Pylen esimerkin mukaisesti kerätä materiaalia luonnollisissa olosuhteissa - ei sentään rintamalla edessä, vaan täällä takana valmisteluprosessissa. Jonkin ajan kuluttua Cowan kuitenkin erotti Millerin - ilmeisesti johtuen radikaaleista näkemyseroista tulevaisuuden kuvan ideologiasta - ja korvasi hänet useiden kokeneempien kirjoittajien ryhmällä. Se kannatti, sillä tämän seurauksena elokuva julkaistiin vuonna 1945 nimellä "The Story of G.I.Joe". ja sen käsikirjoittajat Leopold Atlas , Guy Endor ja Philip Stevenson tulivat Oscar - ehdokkaiksi. Arttu nuoli kiukkuisena näppejä kazomossa.
xxx/ellauri281.html on line 510: Miller kehitti teeman "muukalaisen " kuvan uudelleenmäärittelystä vuoden 1955 draamassa Näkymä sillalta, jonka sankari oli hylkiö ja tiedottaja. Seuraavana vuonna Miller kutsuttiin todistamaan Un-American Activities Commissioniin. Hän kieltäytyi tekemästä niin ja hänet todettiin syylliseksi kongressin halveksumiseen. Hänen kansainvälinen passinsa peruutettiin. Marilyn Monroe , tähän mennessä näytelmäkirjailijan vaimo, seurasi häntä Washingtoniin, missä hän oman elokuvauransa uhalla piti puheen hänen puolustuksekseen. Millerin muistokirjoitus, joka julkaistiin The Guardianissa vuonna 2005, viittaa siihen, että Marilynin uran esitys pelasti hänet vankilasta.
xxx/ellauri281.html on line 853: Yhdysvalloissa esiteltiin videopeli nimeltä ”Pac-Man”. IBM PC ja MS-DOSin versio 1.0 julkaistiin.
xxx/ellauri286.html on line 138: Jatkosodan jälkeen yleisistä kirjastoista poistettiin tai siirrettiin lukittuihin varastoihin liki 300 sisällöltään Neuvostoliiton vastaisiksi katsottua teosta. Entisen sisäministerin Yrjö Leinon muistelmateoksen Kommunisti sisäministerinä julkaiseminen estettiin ns. yöpakkaskriisin aikana vuonna 1958, koska sen pelättiin vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, ja teos julkaistiin vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Viimeisimpiä tapauksia ovat olleet epäsiveellisiksi katsottujen, norjalaisen Agnar Myklen novellikokoelman Silmukka kuun sirppiin ja romaanin Laulu punaisesta rubiinista (1957) sekä yhdysvaltalaisen Henry Millerin romaanin Kravun kääntöpiiri (1962) suomennosten takavarikointi.
xxx/ellauri286.html on line 262: Näkyvän häirinnän lisäksi käytössä on myös disinformaation jakaminen ja siihen käy välineeksi vaikkapa harmittomalta kuulostava kirjakritiikki. En pysty seuraamaan kirjojeni vastaanottoa kaikissa maissa, mutta jotkut tapaukset ovat sattuneet silmään. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ilmestyvässä Morning Star -lehdessä julkaistiin “kritiikki” Puhdistuksesta vuonna 2012 ja se ilmestyi myös lehden verkkoversiossa. Sinänsä positiviisessa tekstissä virolaisten kyyditykset olivatkin vaihtuneet venäläis- ja kommunistivainoihin. Ihan väärin päin siis meni! Nehän vainot oli 50v aiemmin, niin ja nyt tietysti taas uudestaan esim Ukrainassa. Muttei sillä välillä! Silloin vainottiin meikäläisiä.
xxx/ellauri286.html on line 397: Unkarilainen "sosiologi" Balint Magyar oli ensimmäinen, joka kexi haukkua Venäjää mafiavaltioksi, No ize asiassa Unkaria, mutta vähän väliä. Hänen kirjassaan Magyar polip – A posztkommunista maffiaállam (2013) kuvataan modernia Unkaria mafiavaltioksi. Eivät olleet päästää Suomeakaan Natoon! Kirjasta Post-Communist Mafia State: The Case of Hungary julkaistiin englanninkielinen käännös vuonna 2016. Hänen äitinsä Olga Siklós (s. Schwarcz) syntyi juutalaiseen perheeseen Kolozsvárissa. Aiemmin hän oli Unkarin antikommunistisen toisinajattelijaliikkeen aktivisti, Unkarin liberaalipuolueen (SZDSZ, 1988) perustaja. Suuri osa jälkisosialistisen hallinnon analysoinnista on keskittynyt määrittelemään Venäjän nykyjärjestelmää sen kautta, mitä siitä puuttuu: Venäjällä ei ole esimerkiksi vapaita vaaleja eikä vapaata mediaa.
xxx/ellauri287.html on line 402: Vastoin Lucasin itsensä esittämää yleistä huhua/faniteoriaa/ kyseenalaista väitettä, historia viittaa vahvasti siihen, että Uusi testsmentti suunniteltiin alun perin yhdeksi elokuvaksi Paavalista, jossa oli ehkä vaihtoehto pienen budjetin jatko-osaksi (Ilmestyskirja). Huomaa, että Star Wars julkaistiin ennen kuin elokuvien odotettiin saavan jatko-osia, ja jatko-osat olivat harvinaisia. Voidaan väittää, että UT oli itse asiassa se, joka aloitti jatko-osien ja franchising-osien suosion, ellei sitten Star Trek.
xxx/ellauri289.html on line 146: Pussikeitoistaan ehkä kuuluisampi Nathan Knorr nimitettiin Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran kolmanneksi presidentiksi vuonna 1942. Knorr tilasi uuden Raamatun käännöksen, Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen, jonka täysi versio julkaistiin vuonna 1961. Hän järjesti laajoja kansainvälisiä teinikonventteja, perusti uusia koulutusohjelmia jäsenille ja laajensi lähetystyötä ja haaratoimistoja kaikkialla maailmassa. Knorrin johtokuntaa leimasi myös se, että lisääntyvässä määrin käytettiin selkeitä ohjeita, jotka ohjasivat todistajia heidän elämäntyylissään ja käytöksessään, sekä seurakuntien oikeudellisten menettelyjen lisääntynyt käyttö tiukan moraalisäännöstön noudattamiseksi.
xxx/ellauri291.html on line 229: Howe oli julkaissut esseitä Goethesta, Schilleristä ja Lamartinesta ennen avioliittoaan New York Review and Theological Review -lehdessä. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa Passion-Flowers julkaistiin anonyymisti vuonna 1853. Kirja kokosi henkilökohtaisia runoja ja kirjoitettiin hänen aviomiehensä tietämättä, joka toimi silloin Free Soil -sanomalehden The Commonwealth -julkaisussa. Hänen toinen anonyymi kokoelmansa, Words for the Hour, ilmestyi vuonna 1857. Hän jatkoi näytelmien kirjoittamista, kuten esim.Leonora, Maailman oma ja Hippolytus. Kaikki nämä teokset ovat viittauksia hänen tylsistävään avioliittoonsa 18v vanhemman impotentin kanssa.
xxx/ellauri292.html on line 374: – Kieli muuttuu. Se on fakta, toteaa Pipliaseuran viestintä- ja varainhankintajohtaja Terhi Huovari haikeana. Pipliaseurassa aloitettiin pari vuotta sitten projekti nimeltä UT2020. Päätettiin kääntää Uusi testamentti vuoden 2020 loppuun mennessä. Suomen luterilaisessa kirkossa käytetään raamatunkäännöstä, joka julkaistiin vuonna 1992. Eikö se kelpaa? – Ysikakkonen on ihan toimiva, Huovari ­sanoo. Vuodesta 1992 on kuitenkin pian kolme vuosikymmentä! Käännöstyö aloitettiin 1970-luvulla, yli 40 vuotta sitten. Sehän on ihan dinosaurista.
xxx/ellauri296.html on line 409: Vuosina 1974–1978 Seuraa julkaistiin nimellä Suur-Seura.
xxx/ellauri296.html on line 585: Eila Kivikk'aho (Author of Pörriäinen lentää hämärissä), jonka lukija tuntee toisellakin nimellä, Eila Sylvia Sammalkorven (os. Lamberg ; 8.2.1921 – 21.6.2004), nimellä, oli suomalainen runoilija. Kivikk'aho syntyi Sortavalassa pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Yksi hänen tunnetuimmista runoistaan on Eino Leinon "Nocturno", joka julkaistiin jo esikoisteoksessa Sinikallio (1942).
xxx/ellauri298.html on line 54: Aamulla 13. elokuuta 1985, 40-vuotiaana, Vishnun pikkuveikka Shiva Naipaul sai kohtalokkaan sydänkohtauksen työskennellessään pöytänsä ääressä. VS Naipaul kirjoitti The New Yorkerille vuonna 2019 kirjoittamassaan esseessä, joka julkaistiin vuonna 2019, ettei hän ollut tuolloin yllättynyt kuullessaan Shivan kuolemasta, että Shiva joi ja että vuosi ennen hänen kuolemaansa (kun oli heidän nuoremman sisarensa hautajaiset, joihin molemmat olivat osallistuneet) VS kertoo nähneensä jo kuoleman irvistyxen veljensä kasvoilla.
xxx/ellauri303.html on line 256: Rabbi Moses Isserles on kirjoittanut monia tärkeitä juutalaista lakia ja filosofiaa käsitteleviä teoksia, ja hän tuli tunnetuksi koodarina, jonka päätös oli viimeinen sana juutalaisessa laissa. Hänen pääteoksensa Halacha -alalla (koodi) oli kommentti Rabenu Yakov ben Asherin Turimiin nimeltä "Darkhe Moshe " ja hänen Mappahinsa ("Pöytäliina") Shulchan Aruchille ("Valmistettu pöytä"), jonka kirjoitti hänen haamukirjoittajansa. nykyaikainen rabbi Joseph Caro. Tämä teos julkaistiin hänen elinaikanaan.
xxx/ellauri303.html on line 258: Toinen tärkeä työ on hänen Shaaloth Uteshuvoth (responsa), joka sisältää 132 kysymystä, joita useat rabbit ovat osoittaneet hänelle oikeuskysymyksistä ja hänen vastauksensa. Tämä teos julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen. Koska suurin osa näistä kysymyksistä oli luonteeltaan käytännöllisiä arkielämään liittyen, monet rabbit pitivät tästä työstä ja saivat siitä tärkeän ja mitä luotettavimman oppaan.
xxx/ellauri304.html on line 692: Erkki Kanerva julkaisi vuosina 1969–2014 nimimerkillä Jammu ainutlaatuisen 39-osaisen kirjasarjan murrepakinoita, Yrjö-kirjat. Yksittäisiä pakinoita julkaistiin ensin kaupunkilehti Tamperelaisessa sekä aikakauslehti Hymyssä. Ne ovat suhteellisen helppolukuisia. Varhaisimmat pakinat ovat kirjeitä, joita Yrjö lähetteli kaupungista kotiväelleen. Niiden tavallinen aihe oli kaupungin ja maaseudun vertaileminen. Pakinoiden huumori perustuu tilannekomiikkaan ja henkilökuvaukseen. Tekstejä sävyttää tamperelainen työläiskulttuuri.
xxx/ellauri305.html on line 81: Grace Mae Brown (20. maaliskuuta 1886 – 11. heinäkuuta 1906) oli 20-vuotias amerikkalainen nainen, jonka hänen poikaystävänsä Chester Gillette murhasi Big Moose Lakella, New Yorkissa, kerrottuaan ensin hiänelle olevansa raskaana. Murha ja sitä seurannut epäillyn oikeudenkäynti herättivät valtakunnallisten sanomalehtien huomion. Hänen kuolemansa olosuhteet inspiroivat kuvitteellisia hoitoja, kuten Amerikkalainen tragedia ja Jennifer Donnellyn vuoden 2003 romaani Keräävä valo. Murhaa analysoitiin ja tutkittiin kahdessa tietokirjassa, jotka molemmat julkaistiin vuonna 1986. Mixhän se oli juuri tuolloin tapeetilla?
xxx/ellauri305.html on line 101: Kopiot Brownin rakkauskirjeistä julkaistiin kirjasen muodossa, ja niitä myytiin oikeudenkäynnin aikana oikeussalin ulkopuolella. Theodore Dreiser parafrasoi monia näistä kirjeistä romaanissaan Amerikan tragedia lainaten viimeistä kirjettä melkein sanatarkasti. Jennifer Donnelly käytti monia kirjaimia romaanissaan A Northern Light (höh eikös se ollut Gathering light?).
xxx/ellauri307.html on line 360: Vuonna 1936 nunna Maria valittiin RSHD:n neuvoston jäseneksi. Rue Lurmelilla on uskonnollinen ja filosofinen akatemia, jota johtaa Berdjajev. Siellä pidetään kokouksia, joissa käsitellään ajankohtaisia nykyaiheita ("Venäläinen ajattelu ja rasismi", 1938, "Sota ja eskatologia", 1940). Nunna Maria piti jatkuvasti esityksiä, julkaisi teologisia ja jyrkästi taantumuxellisia yhteiskunnallisia artikkeleita, ja Aleksanteri Blokin kuoleman 15-vuotispäivänä hän julkaisi Sovremennye Zapiski -lehdessä muistoesseen "Tapaukset Blokin kanssa". Huolimatta uskomattomasta työstä, hän omisti paljon aikaa runoudelle - vuonna 1937 Berliinissä hänen kokoelmansa "Runot" julkaistiin, 1930-luvun lopulla - 1940-luvun alussa hän kirjoitti runo-mysteerinäytelmiä "Anna", "Seitsemällä kuppia" ja vuonna 1942 - "Sotilaat". Hänestä tuli Venäjän mielisairaiden savustuskomitean jäsen, hän vieraili psykiatrisissa sairaaloissa.
xxx/ellauri307.html on line 755: Thousand Faces, joka julkaistiin 1992 suomeksi nimellä Sankarin tuhannet kasvot.
xxx/ellauri307.html on line 888: Barbara Taylor Bradford on myydyin englantilainen kirjailija. Hänen kirjojaan on myyty yli 80 miljoonaa kappaletta 90 maassa. A Women of Substance julkaistiin vuonna 1979, ja vuonna 2007 kuningatar Elizabeth II myönsi OBE:n hänen panoksestaan kirjallisuuteen.
xxx/ellauri314.html on line 115: Pitkän päivän matka yöhön tai Pitkä päivämatka yöhön (Long Day’s Journey into Night) on O’Neillin kirjoittama nelinäytöksinen näytelmä, joka valmistui vuosina 1941–1942 mutta julkaistiin vasta 1956. Suurelta osin omaelämäkerrallista, hänen omia vanhempiaan ja veljeään kuvaavaa näytelmää pidetään hänen mestariteoksenaan, ja hän sai siitä postuumisti Pulitzer-palkinnon.
xxx/ellauri319.html on line 266: Hän työskenteli "Telescope"- ja "Molva"-sanomalehdessä (1833-1836), joissa hänen ensimmäiset artikkelinsa julkaistiin - "Kirjalliset unelmat" (1834), "Venäläisestä romaanista ja herra Gogolin tarinoista" (1835). ). Hän toimitti "Moscow Observer" -lehteä (1838-1839). Vuonna 1839 hän muutti Pietariin, johti "Otechestvennye zapisky" -lehden kirjallisuus- ja kriittistä osastoa.
xxx/ellauri329.html on line 236: Moninkertaisesti palkittu ja kansainvälisesti käännetty kirjailija sisältyi "New Yorker'sin" 2010 alle 40-vuotiaiden kirjailijoiden kunniaksi 2010, ja seuraavana vuonna julkaistiin hänen ensimmäinen romaaninsa "Vapaa maailma", joka ansaitsi sija New York Timesin merkittävien kirjojen listalla. Hänen toinen romaaninsa (2014) "The Betrayers" oli fiktion päänimi Harper Collinsille Kanadassa ja Little Brownille Yhdysvalloissa.
xxx/ellauri329.html on line 504: Rybakov oli itsekin kokenut Siperian. Hän kirjoitti Arbatin lapset vuosina 1966-1983, mutta teos julkaistiin vasta perestroikan myötä vuonna 1987. Teos on kriittinen kuvaus vainojen aikakaudesta. Se valottaa Stalinin ristiriitaista persoonaa ja vihjaa nuoren Neuvostoliiton olleen vainoharhaisen diktaattorin kynsissä.
xxx/ellauri354.html on line 95: Memories of My Melancholy Whores, on Gabriel García Márquezin romaani. Kirja julkaistiin alun perin espanjaksi vuonna 2004, ja Edith Grossmanin englanninkielinen käännös julkaistiin lokakuussa 2005.
xxx/ellauri354.html on line 106: Memories of My Melancholy Whores on Gabriel García Márquezin novelli. Kirja julkaistiin alun perin espanjaksi vuonna 2004. Vanha toimittaja, joka on juuri juhlinut 90-vuotissyntymäpäiväänsä, etsii seksiä nuoren prostituoidun kanssa, joka myy neitsyytensä auttaakseen perhettään. Seksin sijaan hän löytää rakkauden ensimmäistä kertaa elämässään.
xxx/ellauri356.html on line 105: Kixaus on kirjoittanut yli seitsemänkymmentä kirjaa, jotka käsittelevät useita genrejä: teatteria, kirjallisuutta ja feminististä teoriaa, taidekritiikkiä, omaelämäkertaa ja runollista fiktiota. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten vuoden 1976 artikkelistaan ​​"The Laugh of the Medusa". Vuonna 1975 Cixous oli julkaissut vielä vaikutusvaltaisemman artikkelin "Le rire de la méduse" ("Medusan nauru"), jonka hän oli tarkistanut; se käännettiin englanniksi Paula Cohenin ja Keith Cohenin toimesta ja julkaistiin englanniksi vuonna 1976. Kixaus ja Derrida osasi ranskaa paremmin kuin ranskalaiset ize.
xxx/ellauri356.html on line 228: Insemination artificiel on essee, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1969 Critique -lehdessä ja joka sitten ilmestyi hänen nimensä antaneen teoksen lopussa, vuonna 1972 Éditions du Seuil (Pariisi) teoksessa, joka koostuu kolmesta tekstistä, eli Platonin apteekki, Kaksoisistunto ja Levitys. Tämä essee ( s. 319-407 ) hyödyntää erityisesti tiettyjä Mallarmén tekstejä ja Philippe Sollersin romaaneja (Draama, Numéros jne.) kehittääkseen "käsitteen", joka on kirjattu, kuten Derrida sanoo, "avoimeen eroketjuun, sanan "lisäosa", "kirjoitus", "gramma", " pharmakon " jne jne. Levittäminen ei lopulta merkitse mitään, eikä sitä voida yhdistää mihkään määritelmään. Jos emme voi tiivistää leviämistä, sen perustavanlaatuista eroa sen käsitteellisessä sisällössä, se on se, että sen hajoamisen voima ja muoto rikkovat semanttisen horisontin”. Hullun jorinaa.
xxx/ellauri356.html on line 538: Vaan eka säkeistö julkaistiin, ja sitä yleensä vain siteerataankin. Clemens Brentanon mielestä se oli aivan parhautta, the cat's whiskers elegioiden joukossa.
xxx/ellauri357.html on line 487: Roomassa Shelley oli huonossa kunnossa, ja hänellä oli todennäköisesti munuaistulehdus ja tuberkuloosi, joka oli myöhemmin remissiossa. Roomassa kynäilty "Cenci" on runodraama raiskauksesta, murhasta ja insestistä, joka perustuu Rooman renessanssin kreivi Cencin ja hänen tyttärensä Beatricen tarinaan. Shelley sai näytelmän valmiiksi syyskuussa ja ensimmäinen painos julkaistiin samana vuonna. Siitä tuli yksi hänen suosituimmista teoksistaan ​​ja ainoa, jolla on ollut kaksi valtuutettua painosta hänen elinaikanaan.
xxx/ellauri357.html on line 497: Keatsin kuoleman jälkeen vuonna 1821 Shelley kirjoitti Adonaisin, jota rasvainen Harold Bloom piti yhtenä tärkeimmistä pastoraalisista hinurihenkisistä elegioista. Runo julkaistiin Pisassa heinäkuussa 1821, mutta sitä myytiin vain vähän.
xxx/ellauri376.html on line 89: Delannoy teki elokuvassa Lost Dogs Without a Collar, joka julkaistiin samana vuonna. Hän muisti sen kolme vuotta myöhemmin tuomitsemalla instituutioiden huonon
xxx/ellauri376.html on line 291: Seinäjokelaisen ESMEN ensimmäinen oma single “Rakasta” julkaistiin 12.3.2021. “Olen kiitollinen että sain toteutettua mun pitkäaikaisen unelman saada omia lyriikoita pöytälaatikosta biisin muotoon ja kaikkien kuultavaksi. Puolivahingossa hoksasin että osaan kirjoittaa lyriikoita ja nyt työn alla onkin useampi, ja voi luoja mä rakastan tätä!”
xxx/ellauri376.html on line 402: Hänen (sienensyöjän) maineensa perustuu yhteen teokseen - Gore ot uma (1822–24); Wit Works Woe, 1933), satiirinen näytelmä eripituisilla riimeillä jambisilla riveillä. Näytelmän tuotanto kiellettiin ja siitä julkaistiin vain fragmentteja Gribojedovin elinaikana. Venäläisille siitä on tullut heidän tärkein näytelmänsä, lukuun ottamatta mahdollisesti Gogolin Revizoria. Tyyli on tiiviyden, puhekielen ja nokkeluuden mestariteos, joten monet Gribojedovin onelinereistä ovat tulleet sananlaskuiksi. Sama pätee moniin hahmoihin: Chatskiin, sankariin, ja varsinkin niihin, joiden kautta Griboedov satiirisoi lahjonnan, paikanhaun ja mahtipontisuuden vanhanaikaista Venäjää. Yhdessä Pushkinin sankarin Jevgeni Oneginin kanssa Chatski on ensimmäinen esimerkki venäläisen kirjallisuuden "turhasta miehestä", tyypistä, josta ryssät ovat puhuneet paljon myöhemmin.
xxx/ellauri379.html on line 95: Heart of Darkness, novelli, kirjoittaja Joseph Conrad, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1899 Blackwood's Edinburgh Magazine ja sitten Conrad's Youth and Two Other Stories (1902). Heart of Darkness tutkii länsimaisen kolonialismin kauhuja ja kuvaa sitä ilmiönä, joka tahraa paitsi sen riistomaita ja kansoja, myös niitä lännessä, jotka edistävät sitä. Vaikka Conradin puoliautoelämäkerrallinen kertomus sai alun perin heikon vastaanoton, siitä on tullut yksi laajimmin analysoiduista englantilaisen kirjallisuuden teoksista. Kriitikot eivät ole aina kohdelleet Pimeyden sydäntä suotuisasti ja moittivat sen epäinhimillistä esittämistä kolonisoituneista kansoista ja sen halveksivaa kohtelua naisia ​​kohtaan. Siitä huolimatta Heart of Darkness on kestänyt, ja nykyään se on modernistinen mestariteos, joka liittyy suoraan postkolonialistiseen todellisuuteen.
xxx/ellauri379.html on line 109: Vastaanotto. Heart of Darkness julkaistiin vuonna 1902 novellina Youth: And Two Other Stories -kokoelmassa, joka sisälsi kaksi muuta Conradin tarinaa. Mutta teksti ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1899 Blackwoodin Edinburgh Magazinessa , kirjallisessa kuukausilehdessä sen tuhannessa numerossa, ja sen toimittaja kutsui Conradin osallistumaan. Conrad epäröi tehdä niin, ehkä hyvästä syystä – vaikka Pimeyden sydän sai tunnustusta omassa kirjallisuudessaan, tarina ei saavuttanut minkäänlaista suosittua menestystä. Näin oli myös silloin, kun se julkaistiin vuonna 1902; Heart of Darkness sai vähiten huomiota kolmesta mukana olleesta tarinasta, ja kokoelma nimettiin samannimisenä kokonaan toisen tarinan mukaan. Conrad ei elänyt tarpeeksi kauan nähdäkseen sen olevan suosittu menestys.
xxx/ellauri380.html on line 419: Vuonna 1984 romaanin uusi, paljon laajennettu versio julkaistiin englanninkielisenä käännöksenä. Siihen mennessä Solženitsyn oli asunut Yhdysvalloissa muutaman vuoden. Hän pystyi julkaisemaan Venäjällä tukahdutettuja lukuja Neuvostoliiton kirjallisuudensensuurin vuoksi ja lisäämään aineistoa Hoover-instituutin (niinpä tietysti) kirjastossa tekemänsä laajan tutkimuksen perusteella. Näihin sisältyi Vladimir Leniniä koskevaa vittuilua, jotka julkaistiin erikseen nimellä Lenin Zürichissä, ja useita lukuja, jotka käsittelivät pääministeri Pjotr Stolypinia sekä Stolypinin murhaajan Dmitri Bogrovin taustaa ja persoonallisuutta sekä ohranan epäiltyä osallisuutta. tässä salamurhassa. Reilusti yli 800-sivuinen romaani muodostaa alun Red Wheel -sarjalle, jota jatkettiin kymmenen vuotta myöhemmin marraskuussa 1916.
xxx/ellauri385.html on line 57: Kansikuvan teos (Käpylän vaihtorottahyllystä) julkaistiin 2x tornien juhlavuonna 2001, kun mick Mars, nikki Sixx, vince Neil ja tommy Lee olivat 40-50 vuotiaita. Vuonna 1980 me mentiin naimisiin ja muutettiin Yhdysvaltoihin, onnexi vain vuodexi. Koko ajalta tai myöhempääkään en muista ainoatakaan Mötley Crüen biisiä. Kai ne olivat jo silloin aika paskoja.
xxx/ellauri385.html on line 134: Apollinaria Prokofyevna Suslova (venäjä : Аполлина́рия Проко́фьевна Су́слова),​​​ 1839–1918, Vasily Rozanovin vaimo ja Venäjän ensimmäisen naislääkärin Nadezhda Suslovan sisar. Häntä pidetään prototyyppinä useille naishahmoille Dostojevskin romaaneissa, kuten Polina pelissä Peluri, Nastasja Filipovna elokuvassa Idiootti, Katerina Ivanovna Marmeladova elokuvassa Rikos ja rangaistus, Lizaveta Nikolaevna elokuvassa The Possessed, sekä Katerina ja Grushenka elokuvassa The Brothers Karamazov. Suslovaa on usein kuvattu femme fatale -naisena. Fjodor Dostojevski kutsui häntä yhdeksi aikansa merkittävimmistä naisista. Hänen omia teoksiaan ovat novelli Pokuda, joka julkaistiin Mihail Dostojevskin Vremya - lehdessä vuonna 1861, Do svadby (1863), ja omaelämäkerrallinen Chuzhaya i Svoy, joka julkaistiin vuonna 1928.
xxx/ellauri387.html on line 120: Frithiofs saga har översatts till danska, engelska, estniska, finska, franska, isländska, italienska, kroatiska, latin, lågtyska, nederländska, norska, ryska, tyska och ungerska. Redan år 1839 hade tolv olika översättningar utkommit. Esan Friðthjófssaga julkaistiin islanniksi vuonna 1866 Matthías Jochumssonin kääntämänä. Käännös on tehty erinomaisesti, esimerkiksi Matthías antaa samalla mitalla kuin Tegnér ize. Uuno Kailas pukersi jonkinlaisen suomennoxen Esaias Tegnér: Fritjofin taru (Otava 1932). För filmen som bygger på diktverket, se Fritiofs saga (film). Fritiofs saga är en svensk komedifilm från 1924 som parodierar flera samtida svenska filmer, i synnerhet Gösta Berlings saga.
374