ellauri025.html on line 50: “Eräällä toulouselaisella knaapilla oli tallissaan hyvin kallisarvoinen hevonen. Kun hän kerran halusi katsoa sitä, hän löysi sen pitkin pituuttaan maasta täysin hengettömänä makaamasta. Sen ruumis oli jäykkä ja vailla kaikkea elämän lämpöä, liikettä ja henkeä, jota ilman, kuten lääkärit sanovat, mikään luontokappale ei voi elää. Niinpä hevosen isäntä vetäytyi murheellisena hevosensa menetyksestä syrjäiseen paikkaan ja antoi kuolleen hevosensa puolesta uhrilupauksen Pyhälle Tuomaalle. Välittömästi kun lupaus oli tehty mitä hurskaimmalle Pyhälle Tuomaalle, Jumalan voima, jolla on valta elämän ja kuoleman yli, tuli apuun. Hevonen näet ponnahti jaloilleen ja nousi äkkiä maasta aivan kuin olisi herännyt unesta. Isäntä sen edestä makasi oljilla reporankana. Siitä lähtien hevonen Pyhälle Tuomaalle tekemiensä hurskaiden lupausten mukaisesti vieraili haudalla ja kertoi minulle selvin sanoin ihmeestä lukuisien kirkonmiesten ja maallikoiden läsnäollessa. Sen, että hevonen oli ollut täysin kuollut ja vailla kaikkea lämpöä, liikettä ja tuntoa, se vahvisti juhlallisesti tammikuun puolivälissä.”
ellauri031.html on line 227: Vuosittain jaetaan ryhmän huoneistossa juhlallisesti jäsenkortit. Uudet fasistit vannovat valan: vannon ehdottomasti tottelevani johtajan käskyjä ja kaikin voimin verelläni jos on tarpeen palvella fasistisen vallankumouxen asiaa. Ryhmän sihteerin tulee tuntea joka fasistin aiempi elämä ja tietää miten hän ansaizee elantonsa. Jos fasisti rikkoo velvollisuuxiaan tai häneltä puuttuu fasistisia ominaisuuxia - usko, rohkeus, työteliäisyys ja rehellisyys - täytyy hänen tapauxensa tulla ryhmän johdon tutkittvaxi. Kurinpidolliset rangaistukset ovat: 1) varoitus, 2) erottaminen määräajaxi, 3) ero puolueesta. Jokainen fasisti joka erotetaan puolueesta on petturi. Hän ei saa ottaa osaa poliittiseen elämään. Varmaan siis 4) turpasauna tai nirri pois. Hän ei saa ottaa osaa elämään. Elämöinti hänen osaltaan on päättynyt.
ellauri055.html on line 605: Ruut L mainitsi että he pakastivat tietysti myös saunavihdat. Ei ole savusaunan voittanutta, lausahti Esko L. juhlallisesti. Ilmetty Kimmo Koskenniemi. Erkki Rankaviidan näköinen.
ellauri115.html on line 774: Olen aina intohimoisesti rakastanut melomista kirkkoveneellä. Kumpu tarjoaa mainion ympäristön kaneille jotka saavat siellä lisääntyä rauhassa. Kerroin tästä ideasta tilanhoitajalle joka tuotatti sinne kaikki, tyttärensä, vaimonsa ja sisarensa. Terska ja minä menimme juhlallisesti sinne myös. Ne alkoivat lisääntyä jo ennen pois lähtöäni. Tämän pienen siirtokunnan perustaminen oli suurta juhlaa, olin kuin pieni kolonialisti levittämässä vieraslajeja. Tunsin izeni ylpeäxi kuin astronauttien peräsmies johtaessani kanini tilanhoitajan vaimon isolta kaninkololta tyttären pienelle. Veden edestakainen aaltoilu säesti mun edestakaisia liikkeitä ja saivat mut nautinnollisesti tiedostamaan olemassaoloni. Ei tarvinnut kahdesti miettiä kuten mamanin aikana, minua keinuttava jatkuva edestakainen liike vangizi minut siinä määrin että tilanomistajan vaimon tullessa rajusti jouduin väkisin riuhtaisemaan izeni sieltä pois.
ellauri183.html on line 385: Cohn ei ehdottanut äänestystä, vaikka tunsikin kiusausta ehdottaa, koska hän ei ollut varma voittaisiko hän. Mutta hän käski Eesaun kohottaa oikean kätensä ja luvata juhlallisesti: Minä en tapa. Minä noudatan Seitsemää Kehotusta.
ellauri183.html on line 387: Eesau kohotti vasemman kätensä ja vannoi juhlallisesti, ettei hän koskaan enää, siis lainausmerkeissä "koskaan enää" tappaisi viatonta naaraspuolista paviaanilasta, ja Esterhazy ja Bromberg vannoivat hänen kanssaan.
ellauri185.html on line 627: Jos taasen Tolstoin uuden yhteiskunnan tuomioistuimet ja poliisiviranomaiset ryhtyvät jollakin tavalla estämään rikollisia ja pahantekijöitä tai perästäpäin heitä teoistaan rankaisemaan, niin silloinhan ne ovat täydelleen luopuneet juhlallisesti julistetusta, ainoasta autuaaksitekevästä väkivallan käyttökiellon periaatteesta ja ovat surkeasti vaipuneet takaisin Tolstoin kiroaman vanhan väkivaltavaltion kannalle. (Voi että Kaali jäisi näitä kaipaamaan. Se tykkää retribuutiosta ja aseiden paukkinasta. Se on miehekästä.)
ellauri216.html on line 348: Feodorovskajan ikonin ihmeellinen ilmestyminen Kostromassa ruhtinas Vasili Jaroslavitšille, Pyhän Aleksanteri Nevskin nuoremmalle veljelle, tapahtui 1200-luvun 50-luvun lopulla ja 60-luvun alussa. Ilmestyksen aattona, kaikkein pyhimmän jumalanpalveluksen taivaaseenastumisen juhlapäivänä, monet Kostroman asukkaat näkivät kaupungin kaduilla soturin, jolla oli Jumalan Äidin kuvake tazkana käsivarsissaan. Kostroman asukkaat tunnistivat pyhän suurmarttyyri Theodore Stratilatesin soturissa hänen ikonimaalauksestaan Kostroman katedraalikirkossa. Seuraavana päivänä, 16. elokuuta, vanhan tyylin mukaan, prinssi Vasili Jaroslavitš näki metsästäessään tämän kuvakkeen puun oksilla lähellä Zaprudnya-jokea. Hankittu pyhäkkö tuotiin juhlallisesti kulkueessa Kostromaan ja sijoitettiin katedraalin kirkkoon Suuren marttyyri Theodore Stratilatesin nimeen, minkä jälkeen se tunnettiin nimellä Feodorovskaya.
ellauri216.html on line 459: Venäjän ortodoksisen kirkon elpyminen, joka alkoi vuonna 1988 Venäjän kasteen vuosituhatjuhlasta, heijastui myös Kostroman pyhäkköjen kohtaloon. 29. 29. elokuuta 1990 - ensimmäistä kertaa vuosikymmenien jälkeen, Jumalanäidin "Fedorovskaya"-kuvakkeen ilmestymispäivänä, monien tuhansien kulkue kulki jumalallisen liturgian jälkeen katedraalista Ylösnousemuksen katedraalista koko Kostroman kautta Zaprudnyassa sijaitsevaan Vapahtajan kirkkoon; Siitä lähtien, kuten ennenkin, kulkueesta on tullut jälleen perinne. 18. elokuuta 1991 "Fedorovskajan" Jumalanäidin ihmeellinen ikoni siirrettiin juhlallisesti raunioista uudelleen rakennettuun Epiphany-Anastasia-katedraaliin, josta tuli uusi katedraali.
ellauri257.html on line 95: Muuten, elokuvassa ei ole valtavaa kohtaa piikkipiikkien terävistä latvoista - kasakat matkustavat kotimaansa halki hiljaisuudessa Igor Kornelyukin sydämellisen musiikin tahtiin. Toisessa tapauksessa tällainen slavofilismi olisi voinut vääntyä, mutta tässä se osoittautuu luonnolliseksi ja välttämättömäksi osaksi koko audiovisuaalista toimintaa. Ilman häntä ei ole mitään keinoa, eikä hän ole mitään ilman tätä kuvaa. Katso itse: ruudulla on veristä sotkua 70-luvun julmimpien Hongkongin toimintaelokuvien hengessä, vain slaavilaisluonnolle vieraan kungfun sijaan on ortodoksinen hopak. Katkaistut kädet putoavat, päät pyörivät, joku lävistettiin viidellä keihällä kerralla, joku sytytettiin tervalla, "Pisarenko ja toinen Pisarenko ja kolmas Pisarenko" on jo tapettu. Tässä tulee pannun huilu, ja Sergei Bezrukovin näytön ulkopuolinen ääni loi juhlallisesti rivejä mittaamattomasta suuruudesta - vittu! - venäläinen henki - shmyak! Ja kuten viimeinen välimerkki, kasakkaviihde lasketaan huonon armon päähän.
xxx/ellauri234.html on line 151: Ennen lähtöä Riihimäeltä tiistaina 9. syyskuuta 1941 pataljoonankomentaja majuri Perm piti meille puheen. Siinä hän ilmoitti juhlallisesti, että kaikki vanhat asiat oli nyt unohdettu ja meidät katsottiin nyt moitteettomiksi kansalaisiksi. Saisimme tilaisuuden tehdä osuutemme maailman vapauttamiseksi »idän barbaarista». Leningrad - tai Pietari, kuten hän sanoi - oli aivan romahduksen partaalla. Muutaman päivän kuluessa, ehkä muutamassa tunnissa, puna-armeijan luhistuminen rintaman tällä osa-alueella olisi tosiasia. Majurin silmissä loisti suomalaissoturin fanaattinen kiihko...
xxx/ellauri235.html on line 412: " The Bard: A Pindaric Ode " (1757) on "The Progress of Poesy" -teoksen seuralainen. Se esittelee toisen identiteetin, yksinäisen profeetan, joka voi helpommin oikeuttaa Joven lait kuin mikään "The Progress of Poesy" -julkaisun agentti. Oodin alussa hän on "pukeutunut voiteen soopelipukuun", hänen toimistonsa tunnusmerkki. Lopussa hän "sukeltaa loputtomaan yöhön", toiseen sisäänkäyntiin pimeyteen. Sukeltaminen kuiluun näyttää olevan toiveiden täyttymysfantasia; mahtava Äiti on itse pimeys, halun muotoilematon hahmo. Runoilija, joka iskee "lyyransa syviin suruihin" "Bardissa", ei tuota "Runon edistymisen" "suloisia ja juhlallisesti hengittäviä ilmaa", vaan menetyksen ja lohdutuksen harmonioita.
xxx/ellauri235.html on line 598: Parent of sweet and solemn-breathing airs, Suloisten ja juhlallisesti hengittävien ilmaen vanhempi,
xxx/ellauri291.html on line 121: Syyskuussa 1989 Floridan Tallahasseessa perheen yhdistämisessä tapahtuneen aivohalvauksen jälkeen Roddenberryn terveys heikkeni entisestään, mikä johti lopulta hänen käyttämään pyörätuolia. Hänen oikea kätensä halvaantui toisen aivohalvauksen jälkeen lokakuun alussa 1991, mikä aiheutti hänelle jatkuvaa kipua, kun lihakset alkoivat surkastua. Rullatuoli ei pysynyt enää suunnassa. Se aiheutti myös ongelmia hänen oikean silmänsä näkössä, ja hän koki kommunikoinnin kokonaisilla lauseilla vaikeaksi. Klo 14.00, 24. lokakuuta, hän osallistui tapaamiseen lääkärinsä, tohtori Ronald Richin, kanssa Santa Monicassa, Kaliforniassa. Hän saapui rakennukseen henkilökuntansa kanssa ja alkoi matkustaa hissillä yhdeksänteen kerrokseen. Kun he saavuttivat viidenteen kerrokseen, hän alkoi saada vaikeuksia hengittää ja hänet ajettiin lääkärin vastaanotolle, jossa hänet asetettiin makuuasentoon ja sairaanhoitajalle annettiin happea. Barrett lähetettiin hakemaan. Saapuessaan hiän piti Roddenberryn nahatonta päätä sylissä ja rohkaisi tätä hengittämään. Hän sai sydänpysähdyksen ja kuoli lääkärin vastaanotolla pian sen jälkeen. Elvytystä yritettiin tuloksetta, ja ensihoitajat saapuivat viemään hänet tien toiselle puolelle Santa Monican lääketieteelliseen keskukseen, jossa hänet juhlallisesti julistettiin kuolleeksi. Hän oli 70-vuotias. Lagosin pakarapäät elivät paljon vanhemmixi vaikkakin vain maanalaisessa kopissa.
xxx/ellauri312.html on line 388: Efesoksen kirkolliskokouksella (431 jKr) oli ratkaiseva merkitys Marian aseman selventämisessä, sillä sen aikana kristittyjen suureksi iloksi totuus Marian jumalallisesta äitiydestä vahvistettiin juhlallisesti kirkon uskon totuudeksi.
15