No, he did not love her. The night they returned from Asia, just after dinner, they made amazing love that left her soaking in sweat, satisfied, and ready to do anything for this man. But he was talking to her less and less.
ellauri011.html on line 931: Peas, peas, absolute peas. We are peeing them, heavenly peas. LSD is giving us peas, farewell heebies jeebies, we rest in peas. We are our dreams, in the clouds, they are writing us some sms that we can't read. We bullshit on in love and peas. The italics are here just for effect.
ellauri011.html on line 938:

Paulo ei ole ihan varma pystyykö se tähän, vaikka lähtökohdat olis hyvät. Mut toi tottelevaisuuspykälä vähän hankaa. No Patu puree hampia ja päättää jäädä suffeliksi. Pelkää sairaasti et Karla suuttuu siitä, sehän rakastaa mua hurjana. Vaan ei suutu, vähät välittää. No wonder, kumpikin näät rakastaa vaan itteään. Pikku narsistit. Pikku julmurit. Paulon sankarit.
ellauri011.html on line 1015: Ilkeä Ahab hylkäsi ilkeän elämänsä ja alkoi kehittää Viskoosin seutua kuin Inkeri Vehmas-Lehto Kouvolaa. Ahab on kyllä jutkunimi eikä arabi. Tää ilkeä Ahab oli kiskuri eli todennäköisemmin jutku. Koronotto on kiellettyä koraanissa, mutta se on jutkujen ja kristittyjen peruskauraa. Se myös soveltaa anteexiantopäivää, mikä on juutalainen kexintö. Siinä annetaan anteexi jahvelle vuoden ilkeilyt. Aloitetaan uusi vuosi molemmin puolin puhtaalta pöydältä, unohdetaan kaunat.
ellauri011.html on line 1017: Samat vastakkainasettelut toistuu moraalijutuissa koko ajan, esim. kaupunki vs. maaseutu, aikuiset vs. lapset, rikkaat vs. köyhät, nuoret vs. vanhat, naiset vs. miehet, hyvät, pahat ja rumat, jne jne. Pitäiskö näistä tehdä joku wikipediatyyppinen luettelo?
ellauri011.html on line 1021: Toinen kanin lainatarina: Vinskin ehtoollistaulun jeesus ja juudas on sama hemmo, ennen ja jälkeen kuvissa. Opetus: voittajat on hyviä ja sieviä, häviäjät pahoja ja pyllyn rumia.
ellauri011.html on line 1027: Akryylissä ei ole kakruja, koska kukaan ei viiti tehdä niitä, se olisi "hyödytöntä kilpailua". Kaupunkilaisnuoret lisääntyy kuin kanit (ei siis kani, se on steriili), keskellä juhlia, kauniita vaatteita, matkoja, "hyödytöntä kilpailua".
ellauri011.html on line 1031: Bertta "näkee" asioita. "Mä nään", se sanoo. Kun sen mies heitti lusikan nurkkaan, joku lapsi näki vainaan hautakiven takana lusikka kädessä. Siis se lapsikin "näki" saman minkä Bertta. Siitä lähin Bertta istui pihalla kaiket päivät "näkemässä" väkeä kuin Riitta Roth, tai Rousseaun Wolmar. Eikä siinä kaikki, sen mieskin istuu siinä vieressä, tosin näkymättömänä, ja "näkee" asioita ennalta. Se "näkee" et Wisconsinin pankki on kohta konkassa, Bertta ehtii just siirtää varat talteen toisaalle. Se on varsinainen noita.
ellauri011.html on line 1037: Njaa, tässä kerrotaankin tän surullisen pirun elämäntarina. Se oli upporikas asekauppias, tosin rehellinen reilun pelin rohmu kuten Roope Ankka, jonka perhe kidnapattiin lunnaiden toivossa. Kokemattomat nuoret terroristit listi koko konkkaronkan äijän pyssyillä ja sitten poliisi listi terroristit samoilla torrakoilla. "Kadotin jotain joka on ihmiselle tärkeintä", se valittaa, nimittäin uskon lähimmäiseen (perhe jää hopealle, niinhän Jeesuksellakin). Kai se oli uskonut et terroristit ei osuisi lähimmäiseenkään, sen tekemillä aseilla. Täähän oli Hararinkin pointti: usko on luottoa, sen varassa toimii taloudellinen yritteliäisyys. "Nauroin ja itkin jumalan ironiaa," sanoo se. Aika absurdia. Sen jälkeen siitä tuli paha kuin Silppurista väriammeessa, siis entistäkin pahempi.
ellauri011.html on line 1041: Miksi juuri minä? Miksei kukaan muu? Voi nössö sentään, kysyy piruparka. Typerä kysymys. Miksi ei? Vastaus on yleensä yxinkertainen: sattumalta. Sun kohdalla enemmänkin kuin sattumalta, pakkox oli tehtailla aseita ja riistää niilla törkeästi, tehdä eläimistä riistaa.
ellauri011.html on line 1048: Mut taas kerran tän lavastajan plagijoijan juoni on täyysin perseestä. Miten muka todistaa onx Villanuevan kylän asukkaat kilttejä vai tuhmia, se tekeekö ne suht pienen ja erittäin epäluotettavan voiton takia henkirikoksen? Enintään se todistaisi tyhmyyttä, tai vielä paremmin, kuinka huono herra Kani on laskuopissa, vaikka nettoo roskakirjoillansa miljoonia.
ellauri011.html on line 1054: Ei tosiaankaan kanzi lähtee nirhaamaan ketään noin pienen palkan toivossa, eikä se varmastikaan myöskään tunnu kivalta. Tottakai se tuntuuko joku teko kivalta vai ei on osa sitä koskevaa kannattavuuslaskelmaa. Tätä yritin jossain aikaisemmin jo tolkuttaa. Turha koittaa jollain tollasella typerällä tempulla koittaa "paljastaa", millasia ihmiset on muka "oikeesti". Ne on "oikeesti" just sellasia kun ne on normipäivänä, usko pois. Joskus kilttejä, joskus tuhmia, riippuen siitä mikä milloinkin tuntuu hyvältä tai oikealta siirrolta. Hyvä ja paha on vaan peitenimiä meidän (mun) ja muiden (sun) edulle. Tämmöinen omituinen testi, hyvän ja pahan tiedon puu, tai joku MIT:n moraalikone, ei todista mitään sen kummempaa kuin muut tilanteet. Nää moraalipellet vaan rakastaa niitä, esmes jehova, kohelo ja rusakko. Wolmarilla oli just tämmösiä temppuja, se testas ihmisiä kuin Pikin ilkeä pikku cheef.
ellauri011.html on line 1056: Oikeesti (siis kanin oikeesti) tää vieraspaikkakuntalainen äijä ei ole ize piru, vaan piru asustelee sen päässä, vasemmalla puolella. Sieltä se kuiskuttelee, että maailma on vaan jumalan huono vizi. Ei se ole vizi, se vaan on, vizi on se ajatus että se olis jonkun apinamaisen olennon keksimä, läpällä tai vakavalla lärvällä.
ellauri011.html on line 1072: Hulluinta on että kaikille ei voi antaa yhtä paljon, jos ne on darwinistisia. Ne on siihen tyytymättömiä. Darwinistiset pelit on win-lose, pelaajat haluu päästä yxin maaliin, olla munasolun impregnoiva siittiö, täytyy lisääntyä ja täyttää maa. Tasajaossa ei ole voittajaa, ja darwinin onnen määritelmä edellyttää nimenomaan hajurakoa. Asian voi hoitaa uskottelemalla lapsille, että isot ja pienet on eri rotua, ne ei kilpaile samassa sarjassa, vaan kuuluu eri ekolokeroon. Isompien (tai pienempien, tai miten vaan) kuuluukin saada enemmän, toisten (eriväristen, vääräuskoisten, tuhmempien) vähemmän. Se on oikeus ja kohtuus, palkka ansioiden mukaan. Tää oli Julien lastenkasvatuxen idea. Ja säätyjen.
ellauri011.html on line 1086: Mamumies älähtää: "Jumala, en ansainnut sitä mitä minulle tapahtui. Jos sinä teit minulle niin, minä voin tehdä niin muille. Sitä kuzutaan oikeudenmukaisuudexi." Paholainen säikähti mutta päätti pysyä vaiti, se ei voinut näyttää pelkoaan. Mies herjasi jumalaa ja selitteli tekemisiään, mutta ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen paholainen kuuli miehen puhuvan korkeuksiin. Se oli paha merkki.
ellauri011.html on line 1104: Pelleiltyään tovin puussa pahaa sutta paossa kuin apinat, neiti ja herra saavat nuotiolla valaistuxen hetkiä: herra tajuaa et se on täysi paska, ja neidin vika on et se leikkii uhria, eli pelkää toteuttaa sen unelmia. Niiden kotipaholaiset pelästyy: sielun temppeliin on tullut reikä, ulosmenotunnelista näkyy valoa. Herran pelko on viisauden alku, ja neidinkin.
ellauri011.html on line 1106: Kirjan motto on tää pätkä Luukkaasta, missä Luukas panee Jepen suuhun tän: "Mix sanot mua hyväx? Vain jumala on hyvä." Häh? Onx Jeppe paha? Lipsahtaax se tunnustus tässä siltä epähuomiossa?
ellauri011.html on line 1109: Mut jepellähän ON mielestään hyvä selitys, jonka se sanoo seuraavassa suunavauxessa: vain jumala on hyvä. Eli jos mä oon hyvä, niinkuin sä osuvasti just sanoit, niin mä oon jumala. No tarkkaan ottaen oikeastaan mä oon vaan jahve junior, superman tattoon poika, mut mä ja mun iskä (ja pyhis kolmantena) ollaan tavallaan samixia. Vaikea selittää, mut niin se on. Ehkä jeppe sai tän idixen just tässä. Nerokasta. Samanlainen retorinen trikki oli sen "sinäpä sen sanoit", ylipapille ja juuttaalle. Niinpä. Leukavasti laukaistu. Se osas nää. Dialogipelimies.
ellauri011.html on line 1111: Kohelo lukee raamattua muutenkin kuin piru hyvää romaania. Kirjan pappi tekee saarnassaan huonon jobin, väärä profeetta. Jobi nimenomaan EI kironnut jumalaa, vaikka vaimo ehdotti, se ymmärsi mihin pomo vetää rajan. Six kai päällikkö lopulta leppy sille, anto rahat takasin, teetti lapsistakin kopiot. Oishan se ollut outoa jos rupisen jobin raippaus ois tehonnut kaikkivoipaan testaajaan.
ellauri011.html on line 1115: Tähän asti ei ole selvinnyt mitä mieltä kani on, ollaaxme perushyviä vai pahoja, murmur juomaa vaiko Fosteria. Se et hyviä, ois hippimäisempää, päinvastoin oisi katollisempaa. Kohta nähdään minne kanin korvat kallistuu. EVVK, oikeestaan.
ellauri011.html on line 1123: Ei perhana, juoni senkun sakenee, tästä tulee entistä farssimaisempaa enkeli-piru-ottelua, kuin Pratchettin ja Gaimanin Good Omens ilman läppiä. Elefantit vuorten yli lampaat päänsä päällä peruukkeina. Jaxaakohan tätä loppuun vaikkei ole paxu kirja, Berttaa laihempi.
ellauri011.html on line 1147: Darwin sanoo, sinun jumalasi -

ellauri011.html on line 1159: Hajurako tarvitaan, se vasta antaa

ellauri011.html on line 1166: isot aivot juuri tätä varten, jotta voitte

ellauri011.html on line 1167: hankkia sitä hajurakoa toisiinne

ellauri011.html on line 1182: juokaa vedet, syökää kalat, ajakaa taivaalle romua.
ellauri011.html on line 1184: Vainotkaa muuta luontoa kuin kiivas jumala.

ellauri011.html on line 1241: USAn presidentti pilkkaa julkisesti aspergerlasta ja lupaa kiihdyttää ekokatastrofia. Jakaa kamuilleen lupia viimeisten isojen eläinten tappamiseen.
ellauri011.html on line 1270: menneitä junia, kovaks keitettyjä munia.

ellauri011.html on line 1330:

Wikipediasta löytyy julkisesta mielipiteestä useiden julkisuuden asiantuntijahenkilöiden mielipiteitä.

ellauri011.html on line 1338: In his treatise An Essay Concerning Human Understanding, John Locke considered that man was subject to three laws: the divine law, the civil law and most importantly in Locke's judgement, the law of opinion or reputation.
ellauri011.html on line 1348: Herlinin sanomat ja muut vitun mediat edustaa julkista mielipidettä. Ne käyttää julkista harvainvaltaa, päättää puheenaiheet, keksii kansalle mielipiteitä, kohuaiheita, klikkiotsikoita, puhuu kansan suulla kysymättä lupaa. Tämän päivän coffeehouse on sometin. Siitä valtamedia ei tykkää, se on populismia. Eli raha ja valta ei pysy niiden handussa.
ellauri012.html on line 44: armoilla varsinkin vuosina 2017-2019 julkaistiin 30 syyskuuta n. kello kahden maissa aamulla, vain neljäkymmentäkolme minuuttia sen jälkeen, kun Ilta-Sanomien toimitus julkaisi Helsingin Yliopistoa koskevia paljastuksia verkkosivuillaan. Skandaalin keskipisteeksi juurtui heti professori Carlsonia esittävä valokuvatodiste, jossa tämä nähdään harjoittamassa patafysiikan ohella mahdollisesti laittomien tai laillisten aineiden nautiskelua.
ellauri012.html on line 46: Tietovuotavan haavan lähteeksi julistautui nimimerkki "Jape -52" joka nimitti kanteluaan "kalavelkojen kuittaamiseksi siitä kolmannen luokan ensimmäisen lukujakson alussa koulun ruokalan jonossa heittämäsi tomaattisen lihapullan tahrimista pianoperustekirjani sivuista, joidenka suttaantumisen johdosta en koskaan oppinut F-duurin ja mollin eroa enkä siten jatkanut yläasteen jälkeen Sibelius-Akademiaan".
ellauri012.html on line 58: Onko epämääräisen viiksinen Razumov-hahmo Carlsonin veistämä nykysuomalaisversio Oblomovista, vai onko "ludekämpän avainparista juuri keltaisen ketjun kantajalla" tärkeäkin rooli ajankohtaisen keskustelun ratkaisemisessa? Carlson vetäytyy mystiikkaan, Пустьвсегда буду я, hän toteaa lopulta kääntäessään runolaivansa minäkertojan
ellauri012.html on line 62: "Kaniloruilla" Carlson pruuttaa ratsastamansa haiku- hevosensa pysähdykseen, ja kääntää suuntansa kohti poliittisempaa, modernin jälkipalaleivosreseptien rytmityksen tahdittamaa sanavalssia, josssa Sakua kuin kanejakaan ei enää ole - aivan kuin Carlson heittäisi lukijoilleen murtolukuista eksistentialismia keskisormena vallitsevalle sanskriittisjugendilaiselle tavutukselle. Kuka tässä ny onkaan šeikspiär? tämä itsessään takkuaa tämä haastattelu vai mikä nyt olikaan
ellauri012.html on line 70: "Jape" ei kyllä ollut paikalla 1961 Tehtaankadun kansakoulun ruokalassa. Meillä ei ollut tomaattilihapullia, ei ollut tomaattia eikä lihapullia. Meillä oli kaalikeittoa, jauhelihakeittoa, siskonmakkarakeittoa, hernekeittoa, kauralimaa, puolukka-ruispuuroa, vitapuuroa, tillilihaa joskus juhlapäivinä. Ei ollut lukujaksoja. Ei ollut yläastetta. Ne jotka ei päässeet oppikouluun jatkoi neljännen luokan jälkeen kansalaiskoulussa ja sit suoraan lapioimaan tai lakaisemaan katua. Niinkuin mun ekan luokan paras kaveri Antti Räty. Äiti ei antanut mun leikkiä sen kanssa, kun sen isä oli talonmies. Tavallisilla tallaajilla ei ollut Aaronia tai muita pianokirjoja, koulussa ne oli tuntemattomia. Ei ollut pianoakaan, oli urkuharmooni. Eikä omia tavaroita saanut tuoda kouluun. Ei edes salmiakkilaatikkoa. Jotkut kyllä kaatoi salmiakkijauhoa mustepullokoloon ja söi sieltä nuolaistulla sormella, kun opettajan silmä vältti. Törö ei uskaltanut. Eikä ois uskaltanut heittää lihapullia ruokalassa, jos niitä oisi ollut. Ruokalan tädit oli pelottavia. Aikaihmisillä oli valta antaa luunappi lapselle tai tukkapöllyä.
ellauri012.html on line 94: JOS hra Koipalli (helmik. 23 Sunn.Liite, s.8 4. palsta) luulee että Kananed. (Eevert Yskä). Niin minä kyllä sanoisin hänelle (hra Koipalli) että on nuolassut ennen kuin tipahtaa. Kuin uskalta vihjasta että hra Yskä on yhteiskunniallisesti varamato? Eikö juuri Yskä pannut alulle kanainvälilliset järjestöt jotka puolestaan johtivat välittömään vastakiekuun Länt. Liittoutuman (NATO) taholta. Jos hra Soipilli vlipittömästi kuvittelee että Indonegro totisesti aikoo hyökätä Vähä-Karelian mantereeseen maailman huomion ollessa siihen suuntaan, mind saatan vain olletaa että hän (hra Suopullo) on menettänyt loputketkin ölyn rippeensä! Onko hän unhotanut hra Yskän surenmooisen puheen Ryhdistyneessä Ylöskoukouksessa? Untohaako hän myös tuon tähän menessä enennäkemättömän lain - Siunaantuneet Vanhat Läskit - joka yhväksyttiin Edusmunassa ehlottomalla ennemistöllä?
ellauri012.html on line 102: Yveliina Yrskä (ei sukupjuurta).
ellauri012.html on line 120: 30:8 Epäjumalan palwelus ja walhe olcon minusta caucana/ köyhyttä ja rickautta älä minulle anna: waan anna minun saada minun määrätty osan rawinnost.

ellauri012.html on line 157: ilman armotta jumalan,

ellauri012.html on line 162: ilman armotta jumalan,

ellauri012.html on line 170: ilman armotta jumalan,

ellauri012.html on line 175: tappane jumalan tauti.
ellauri012.html on line 223: Aloin kelata koko juttua uudestaan, ja huomasin saman surun painavan kuin sillon kun jutut alko heittää häränpyllyä. Vaikka ajan olisi pitänyt parantaa haavat, riitti nähdä sun kuvaavan niitä kirjeessä, niin ne aukes ja alkoi vuotaa taas. Mikään ei voi pyyhkiä muistista mitä sä (sic) olet kärsinyt sun sepustusten tähden. En voi olla ajattelematta Aberikin ja Lotulfin pirullista kaunaa. Julma setä ja loukattu rakastaja on aina kipeinä mun silmissä. En koskaan unohda mitä vihollisia sun jutut ja mitä kateutta sun kunnia nostatti sua vastaan. En koskaan unohda miten sun maineen, jonka olit kyllä ansainnut, silppus ja räjäytti ilmaan valeuutiset. Eiks sun jumaluusoppi tuomittu poltettavaks? Eiks sua uhattu elinkautisella? Turhaan peruutit noi mielipiteet, mikään ei auttanut, päätettiin et sä olet vääräoppinen! Mistä noi kaks väärää todistajaa syytti sua Sensin kokouksessa? Mitä skandaaleja kaivettiin esiin Parakleteen, sun kappelin nimestä? Mikä myrsky syntyi munkkikoplan joukossa sua vastaan kun kutsuit niitä veljiksi? Tää meidän takaiskujen historia, jonka sä kerrot niin liikuttavasti, sai sydämeni vuotamaan verta. Mun kyynelet, joita en pysty estämään, on tuhrineet puolet kirjeestä; kunpa oiskin putsannet sen kokonaan, ja et mä oisin palauttanut sen sulle siinä kunnossa; sit olisin ollut tyytyväinen et förbin sen; mutta se otettiin multa pois liian pian.
ellauri012.html on line 225: Täytyy tunnustaa että oli helpompi olo ennenkuin luin sen kirjeen. Toki kaikki rakastavaisten onnettomuudet on siinä kuvattu silminnäkijänä: luetuani sen tunnen kaikki omani uudestaan. Sätin itseäni että olen ollut näin kauan hiljaa, vaikka hellittämättömät viholliset yhä raivoo yhtä pahasti. Kerta ajan kuluminen, joka sammuttaa pahimmankin vihan, vaan pahentaa asiaa niiden mielessä; koska näkyy olevan säädetty että sua vainotaan hautaan saakka - varmaan senkään jälkeen ei anneta sun levätä rauhassa! - niin annapa kun mäkin alan vatvoa sun lankeemusta, annas kun julkaisen ne kaikelle maailmalle, jos mahdollista, haukkuakseni aikaa joka ei osannut sua arvostaa.
ellauri012.html on line 229: Kerro nyt äläkä väitä ettet halua aiheuttaa kyyneleitä; naisten kyyneliä, jotka on suljettu surulliseeen paikkaan ja omistettu katumukselle, ei tarvi säästellä. Ja älä odota tilaisuutta kertoa mukavia ja miellyttäviä juttuja, se kestää liian kauan. Menestys ei ole hyveellisten puolella, ja onni on niin sokea, että joukosta jossa on ehkä vaan yksi viisas ja hyvä mies se ei kyllä löydä sitä.
ellauri012.html on line 231: Kirjoita siis mulle heti äläkä odota ihmeitä; niitä on niin harvoin, ja me ollaan liian totuttu onnettomuuksiin että uskottaisiin onnenpotkuihin. Mä oon aina tämmönen, jos sopii, ja mulle on aina tarpeeksi, kun saan edes jonkun kirjeen että nään että sä vielä muistat mut. Senecakin (jonka sepustuksia sä mulle luit) vaikka stoalainen olikin näytti tykkäävän yhtä paljon Luciliuksen kirjeistä kuin sen kanssa juttelusta.
ellauri012.html on line 237: Kaikista kurjuuksista huolimatta voit olla millainen tahdot kirjeessä. Kirjeet keksittiin lohduttamaan sellaisia yksinäisiä kurjia kuin mä. Nyt kun mä olen menettänyt ilon nähdä ja pitää sut, niin koitan korvata sitä vähän sun kirjeillä. Sieltä luen sun salaisimmat ajatukset; mä kuljetan niitä aina mukanani, ja pussaan niitä koko ajan; jos olet mustasukkainen, kohdista se sun kirjeisiin, ne on sun ainoat kilpailijat. Jottei siitä koidu vaivaa, kirjoita aina vaan mikä tulee ensin mieleen, älä suunnittele; kuulisin mieluummin sydäntä kuin aivoja. En voi elää ellet kerro että vielä rakastat mua; mutta sen pitäis tulla niin luonnostaan, että voin uskoa, että teet sen vapaaehtoisesti. Ja koska tämä surullinen kertomus sun ystävälle herätti mun kaikki surut, on vähintään oikein että lohdutat mua nyt muuttumattomalla rakkaudella.
ellauri012.html on line 239: En viitsi moittia sua siitä että lohdutit kärsivää kaveria kertomalla omista isommista suruista. Laupiaat keksii tollaisia viattomia juonia, ja se on ihan ok sinänsä. Mutta etkö sä sentään ole velkaa vähän enemmän meille kahdelle, vaikka se ehkä olikin sun tosi hyvä kaveri? Meitä täällä kutsutaan teidän munkkiveikkojen siskoiksi, me kutsutaan itseämme teidän lapsiksi, ja jos joku sana voisi tarkoittaa läheisempää suhdetta, tai isompaa sidettä, niin me käytettäisin sitä. Mutta ei siinä kaikki, sähän olet väsännyt tän kaiken, se on sun aikaansaannosta.
ellauri012.html on line 251: Paras todiste tästä on mun äärimmäinen haluttomuus naida sua (siis mennä naimisiin, älä ota tätä väärin), vaikka tiedän että vaimona olo on kunniallista maailman ja uskonnon silmissä; olin mieluummin sun rakastajatar, koska se on vapaampaa. Avioliitto, vaikka kunniallista, sitoo liiaksi, enkä mä halunnut joutua sidotuksi mieheen joka ei välttämättä aina rakastaisi mua. Hyljeksin rouvan titteliä jotta eläisin onnellisena rakastajattarena; ja näen sun kirjeestä kaverille, että et ole unohtanut miten hellästi mä aina rakastin sua ja halusin rakastaa enemmän! Huomautit aivan oikein kirjeessä että pidän sellaisia julkisia menoja typerinä jotka sitoo kuolemaan saakka, ja panee elämän ja rakkauden samaan pantaan. Mutta et muistanut lisätä kuinka usein olen sanonut että miljoonasti mieluummin elän Abelardin kokottina kuin kenenkään muun kaa maailman kesiarinnana. Tottelin sua halukkaammin kuin maailman kuninkaan rouva sitä. Rikkaus ja pösöily ei kuulu rakkauteen. Tosi hellyys erottaa rakastetun kaikesta ulkoisesta, panee syrjään aseman ja ammatin, keskittyy vaan siihen itseensä.
ellauri012.html on line 257: Jos voisin uskoa että olet yhtä varma mun ansioista kuin mä olen sun, voisin sanoa että me oltiin kerran sellainen pari. Voi ei! Miten on mahdollista etten ole varma sun ajatuksista? Jos epäilisin niitä, sun yleinen arvostus riittäisi vakuuttamaan mut. Kuka ei ois halunnut sua luokseen? Etkö sä saanut kaikkien katseet perääsi? Naisetkin aika hävyttömästi näytti sulle, että tykkäs susta enemmän kuin pelkästään arvosti. Jotkut jotka kehu omia aviosiippojaan kadehti kuitenkin mun onnea. Mut kuka pystyiskään suoa vastustamaan. Sun maineesi, joka houkuttelee niin kovasti meitä turhamaisia naisia, sun tyyli, toi pilke sun silmässä joka ilmaisee sun nokkeluutta, sun sujuva ja elegantti juttelu joka kääntää kaikki jutut hyvin päin, sanalla sanoen kaikki puhui sun puolesta. Ihan toinen juttu kuin tylsät koulumestarit jotka tietää kaiken muttei osaa edes keskustella, ja jotka kaikesta fiksuudestaan huolimatta ei saa edes naista joka on niitä tyhmempi.
ellauri012.html on line 259: Ja miten helposti sä keksit värssyjä! Siltikin kaikki noi pikku jutut jotka oli sulle vaan ajankulua, on matalaotsaisemman väen viihdettä. Pienikin laulu tai piirustus jonka teit mulle on niin ihquja, että muut hurmaa niillä muita naisia ja auttaa niitä ilmaisemaan omia tunteitaan.
ellauri012.html on line 261: Sun tollaset taidonnäytteet sai muut ihan vihreiksi. Kuinka monet muut mimmit väitti niitä omikseen? Kuinka monen olen nähnyt huokailevan rakkaudesta sinuun, kun jonkun vieraskäynnin jälkeen niitä kehuttiin sun runojen Sylvian vertaisiksi? Toiseet on kateesta epätoivoisina haukkuneet mua että mulla ei ole muita ansioita kuin mitä mä saan sulta, eikä mitään etua heihin nähden paitsi että sä satut rakastamaan mua. Voitko uskoa kun sanaon, että naiseudesta huolimatta olin iloinen että mulla on rakastettu jolta sain viehätystä; ja sain salaista mielihyvää siitä että mua ihailee mies, joka pystyy korottamaan misunsa jumalattareksi. Sun kunniasta lainasin valoa, ja kuulin sun kiitokset, välittämättä kuinka vähän niitä ansaitsin, uskoin sun sanoja, jotta olisin enemmän sun mieleen.
ellauri012.html on line 263: Mut voi! missä on noi onnelliset ajat? Nyt valitan rakastajaani, ja mulla ei ole muita iloja kuin tuskalliseet muistot menneestä. Kaikki te menneet kilpailijat jotka katoitte mua kadehtien, kuulkaa, se teidän kadehtima ei enää ole mun. Rakastin sitä; mun rakkauteni oli sille rikos ja rangaistuksen syy. Mun kauneus kerran lumosi sen; toisiimme tyytyväisenä me vietettiin hienoimmat päivämme rauhassa ja onnessa. Jos se oli rikos, olkoon vaan, tykkään siitä vieläkin. Mä en sure muuta kuin että nyt mun pitää olla ilman. Mut mitä sanonkaan? Mun onnettomuus oli että mulla oli julmat sukulaiset, joiden ilkeys tuhosi meidän onnen; jos ne olis ollut järkeviä, olisin ollut onnellinen mun rakkaan miehen kaa. Mut ei! Ne oli tosi julmia kun ne raivossaan laitto roiston yllättämään sut unessa! (Roistot siis sahasivat irti Abelardin munat, ikäänkuin väänsivät siltä irti kikkelin. Tää oli se suuri onnettomuus josta ei suoraan sovi puhua.) Missä mä olin silloin? Olisin tosi mielelläni puolustanut rakastettua; olisin suojellut sua väkivallalta henkeni hinnalla. Äh! minne tää liika into on viemässä mua? Rakkaus säikähtää ja häveliäisyys vie mun kielen.
ellauri012.html on line 267: Voi surkeus! Onpa hullua selitellä näin. Täällä on vaan jumalankuvia, ja mä puhun vaan miehistä! Sä olit julma aihe tähän käytökselläs, senkin uskoton! Pitikö sun kerralla katkaista tää suhde! Mikset edes huijannut mua jonkin aikaa sen sijaan että heti hylkäsit? Olisit edes antanut jotain loppumerkkejä rakkaudesta, mä olisin kyllä uskonut ne. Mutta turhaan uskottelen itselleni että sä voisit olla uskollinen; sä et ole esittänyt mitään lieventäviä asianhaaroja. Mun oikeesti pitäis nähdä sut, mut jos se ei onnistu, tyydyn pariin riviin sulta postissa. Onko se nyt rakastavan niin vaikee kirjoittaa? En pyydä niitä sun opettavaisia kirjeitä, joilla tavoittelet mainetta; mä haluun vaan kirjeitä suoraan sydämestä, mitä käsi ei edes voi kirjoittaa kyllin nopeasti. Miksi petin itseäni toiveilla että sä olisit kokonaan mun, kun menin nunnaksi, ja lupasin elää niiden lakien mukaan? Siinä en oikeasti luvannut muuta kuin olla yksin sun, ja suostuin vankilaan jonka sä mulle määräsit. Vain kuolema saa mut pois tästä luostarista johon sä mut länttäsit; ja sit mun tuhat odottaa täällä sun tuhkia pölistäkseen vielä maassakin sun edessäs.
ellauri012.html on line 269: Miksi salaisin sulta mun kutsumuksen salaisuuden? Ei mua saanut tänne mikään usko eikä innostus. Sun omatunto tietää sen enemmän kuin hyvin, et voi kieltää. Silti täällä ollaan, ja tänne jään; tähän paikkaan on onneton rakkaus ja julma suku mut tuominneet. Mutta jos sä et enää huoli musta, jos jos menetän sun kiintymyksen, mitä mä olen voittanut tällä vankeudella? Mitä korvausta voin saada? Meidän rakkauden onnettomat seuraukset ja sun arvonmenetys on pukeneet mun päälle siveyden vaatteet, mutta mä en ole katuvainen. Turhaan siis täällä häärin. Muut on jumalan morsiamia, mä miehen; ristin kannattajien joukossa olen halun orja; uskonyhteisössä omistaudun vaan mun Abelardille. Olen hirviö! (Vähän rukoilua seuraa.)
ellauri012.html on line 272: mua ja auta tätä raukkaa kieltämään halunsa - siis itsensä - ja jos mahdollista myös sut! Jos olet rakastaja - isä, auta rakastajatarta, lohduta lasta! Nää hellät nimet kai liikuttaa sua; tottele säälistä ellet rakkaudesta. Jos täytät pyyntöni, koitan jatkaa nunnana, enkä enää niskuroi. Olen valmis nöyryyttämään itseni sun kanssa ton ihanan jumalan eteen, joka tekee kaiken meidän hyväksi (seuraa lisää hymistelyä).
ellauri012.html on line 274: Meinasin lopettaa jo kirjeen tähän, mutta kun nyt kerran valitan susta niin mun pitää keventää sydäntä ja kertoa sen kaikki mustasukkaisuudet ja syytteet. Pidin tosiaan aika raukkiksena sitä että kun me molemmat oltiin päättäneet pyhittää itsemme taivaalle, niin sä panit mut kaikki tekee ensiksi. Epäileekö herra Abelard siis, sanoin, että kuin Lootin vaimo, mä katson selän taakse? Jos mun nuoruus ja sukupuoli antoi aiheen pelätä että palaisin maailmaan, eikö mun käytös, uskollisuus, ja tää sydän jonka tunnet, karkottanu sellaiset epäreilut epäilykset? Tää luottamuksen puute satutti; sanoin izelleni, Kerran oli aika jolloin se luotti mun pelkkään sanaan, haluuko se nyt multa nunnalupauksen suojellakseen oman selustansa? Mitä mä olen ikinä tehnyt ansaitakseni tällaisen epäluottamuksen? Mä tulin kaikkiin sen sopimiin salaisiin tapaamisiin, miks sitten kieltäytyisin seuraamasta sitä luostariin? Minä, joka en kieltäytynyt olemasta mielihyvän uhri ollakseni sille mieliksi, miten voisin kieltäytyä kunniasta sen hyväksi? Onko pahe niin koukuttavaa, että kun kerran on juotu siitä kupista niin ei voi ryypätä pyhimysten maljasta? Vai olitko pätevämpi opettamaan paheita kuin hyveitä, tai minä parempi oppimaan edellisiä kuin jälkimmäisiä?
ellauri012.html on line 278: Olen tietoinen että olen jauhanut liian kauan tätä asiaa; pitäisi puhua sulle vähemmän sun onnettomuudesta ja mun kärsimyksistä. Hyvät työt menettää kiiltonsa kun kehuu niistä itse itseään. Se on totta, silti on aika jolloin voi kohtuudella ajaa omaa asiaa; kun asioi sellaisen kanssa jonka kiittämättömyys on tylsistänyt, täytyy nostaa oma häntä itse. Jos sä olet tämmöinen tyyppi, tää olisi sulle opiksi ja ojennukseksi. Mutta koska olen heikkotahtoinen, rakastan sua yhä, vaikka ilman toivoa. Olen hylännyt elämän, riisunut siitä kaiken, mutta tajuun että en ole enkä pysty hylkäämään Abelardia. Vaikka menetin rakastetun, jäi rakkaus. Vitun valat! Vitun luostari! En ole menettänyt ihmisyyttä ankarassa kurissanne! Ette ole muuttaneet mua marmoriksi muuttamalla asua; sydän ei ole kovettunut vankilassa; tunnen vielä mikä mua on koskettanut, vaikka, voi nössö sentään, mun ei pitäisi. (Seuraa tiukka puhuttelu taivaan isälle.)
ellauri012.html on line 280: Sitä horjuu kauan rakkauden ja vihan välillä ennenkuin tulee tyyneys, lupaa itselle toivotonta toivoa, ettei ole ihan unohdettu.
ellauri012.html on line 282: Joo, Abelard, mä vetoon suhun näiden kahleiden nimessä, helpota niiden painoa, ja tee ne mulle niin helpoiksi kuin voi. Opeta vaikka taivaallisen rakkauden säännöt; koska sä olet hylännyt mut, oisin iloinen, jos edes taivas naisi mut. Mun sydän pitäis nyt rouvan tittelistä ja hylkii muita; kerro miten tätä taivaallista rakkautta ravitaan, miten se toimii ja puhdistaa. Kun meidät heitettiin maailman valtamereen, me ei kuunneltu muuta kuin sun värssyjä, jotka julisti kaikkialla meidän iloja ja nautintoja. Nyt kun me ollaan armon satamassa, eikö sopisi että sä saarnaisit mulle tästä uudesta onnesta, ja opettaisit mulle kaiken, mikä voisi lisätä tai parantaa sitä? Näytä mulle samaa miellyttävää naamaa mun nykyisessä olotilassa kuin kun oltiin maailmassa. Ei vähennetä kiihkoa, mutta vaihdetaan sen kohdetta; jätetään laulelut ja veisataan virsiä; nostetan katseet pois sieltä yhdestä paikasta ylös jumalan luo, eikä hekumoida muusta kuin sen kunniasta!
ellauri012.html on line 284: Odotan tätä sulta, koska sä et VOI kieltäytyä. Jumalalla on on erioikeus luomiensa suurmiesten sydämiin. Kun se koskee niihin, ne ravistuu, se ei salli niiden puhua eikä hengittää muuta kuin omaa kunniaansa. Kunnes se armon hetki koittaa, ajattele mua - älä unohda mua - muista mun rakkaus ja uskollisuus ja vakaus: rakasta mua sun rakastajattarena, hemmottele lapsena, sun siskona, sun vaimona! Muista että mä rakastan sua vielä, vaikka yritänkin päästä siitä. Mikä kauhea asia sanoa! Vapisen kauhusta, ja sydäntä kääntää se sana. Kastelen koko paperin kyynelillä. Lopetan pitkän kirjeen toivottaen, jos sä tahdot sitä (voi jos jumankauta pystyisinkin!), ikuisesti hyvästi!
ellauri012.html on line 291: On totta, että tuntiessani onnettomuudet jotka meitä kohtasivat, ja pannessani merkille, että mitään muutosta tilassamme ei ollut odotettavissa; että nuo menestyken päivät jotka viettelivät meidät olivat nyt ohitse, eikä jäänyt mitään paitsi pyyhkiminen mielistämme töin ja tuskin kaikki merkit ja muistikuvat niistä, olin toivonut löytäväni filosofiasta ja uskonnosta lääkkeen häpeääni; hain turvapaikkaa rakkaudelta. Kokeilin lupausten antamista kovettaakseni sydämeni. Mutta mitä voitan tällä? Himoni on poistettu kirurgisesti, mutta ajatukset juoksee villinä. Lupaan itselleni että unohdan sinut, mutten voi ajatella sitäkään rakastamatta sinua. Rakkauteni ei yhtään vähenny näistä mietteistä joilla koitan vapauttaa itseni. Minua ympäröivä hiljaisuus saa minut herkemmäksi nille, ja aina kun olen työtön, tästä tulee mun lomautuksen yksinomainen harrastus. Kunnes tuhannen hyödyttömän yrityksen jälkeen alan vakuuttua että on turha vaiva koittaa vapauttaa itseni; ja että riittävää viisautta on että salaan kaikilta muilta paitsi sulta miten sekaisin ja heikko olen.
ellauri012.html on line 295: Uskonto käskee mun tavoitella hyvettä koska mulla ei ole enää mitään saatavana rakkaudelta. Mutta rakkaus vallitsee yhä mun mielikuvitusta ja viihdyttää menneillä nautinnoilla. Muisti toimii mun rakastajattarena. Vanhurskaus ja velvollisuudentunto ei aina seuraa eläkkeelle menosta; autiomaassakin kun taivaasta ei tule mannaa, sitä halaa mitä ei enää saa. Yksinäisyyden herättämät himot täyttää nääkin maisemat kuolemalla ja hiljaisuudella; harvoin täällä tehdään mitä pitäisi, harvoin palvotaan vain jehovaa. Jos mä oisin tiennyt tän aiemmin, oisin opettanut suakin paremmin. Sä sanot mua sun mestariksi; totta on että sut uskottiin mun huostaan. Mä näin sut, koitin tosissani opettaa sulle kaiken maailman tieteitä; se maksoi sulle neitsyyden ja mulle vapauden. Sun sedästä, joka tykkäs susta, tuli mun vihollinen ja se kosti mulle. Jos olisin munat menetettyäni lakannut rakastamasta sua, olisi se ollut joku lohtu. Konnat oisi antaneet mulle saman onnen mihkä Origenes pääsi omin käsin vaikka ilman lupaa. Kyll on kurjaa! Tunnen itseni syyllisemmäksi nyt sua ajatellessani itku kurkussa kuin silloin kun panin sua täysissä voimissa. Mä mietin sua koko ajan; mä muistan koko ajan sun hellyyden. Tässä kunnossa, herran pieksut! jos juoksen sun alttarille, ja pyydän sua mua säälimään, miksei hengen kestoliekki kuluta tarjottua uhria? Eikö nää mun katumusharjoitukset kiinnosta taivasta pätkän vertaa? Mutta taivas on yhä taipumaton, koska mun himo on vielä elossa; tuli on vaan pettävien hiilten peitossa, eikä sitä sammuta kuin joku poikkeusarmahdus. Ihmisiä käy pettäminen, mut millään et huijaa jumalaa.
ellauri012.html on line 297: Sä sanot että elät mun tähden huiviasussa; miksi sä halvennat univormua sellaisilla puheilla? Miks ärsyttää karsasta jumalaa kirosanoilla? Mä toivoin että sä oisit meidän eron jälkeen kääntänyt kelkkasi; toivoin myös että jumala ois vapauttanut mun tunnemyrskystä. Tavallisestihan me kylmetään niiden kiintymykselle ketä me ei nähdä enää, ja ne meihin; ero on rakkauden hauta. Mut mulle ero on vaan levotonta muistelua siitä mitä kerran rakastin ja mikä yhä mua kiduttaa. Petin itseäni että kun en näkis sua enää, sä jäisit mieleen häiriöttömästi; että Bregtagne ja meri veisi ajatukset toisaanne; että paastot ja opinnot vähitellen haalistais sut mun sydämestä. Mut ei vaitiskaan, kovat paastot ja pänttäys ja kolmen sadan mailin välimatkakaan ei auta, sun kuva kun sa kuvailet itseäsi huivissa, tulee mun silmiin ja sotkee kaikki päätökset.
ellauri012.html on line 299: Mitä kaikkea mä oonkaan koittanut! Mä olen nostanut käteni itseäni vastaan; olen treenannut niin maan perhanasti; kirjoitan kommentteja Paavaliin (paska homma); kinaan Aristoteleen kanssa: lyhyesti sanoen teen kaikkea mitä tein ennen kuin bylsin sua, mut kaikki turhaan; mikään ei onnistu sua torjumaan. Voi nenä, älä lisää mun kurjuutta olemalla uskollinen; unohda, jos voit, suosionosoituksesi ja niiden antama oikeutus muhun; anna mun välittää susta viis. Kadehdin niiden onnea jotka ei oo koskaan rakastaneet; onpa heillä rauhallista ja iisi olo! Mutta nautinnon vuoksea seuraa aina katkeruuden luode; olen nyt siitä vissin varma; mut vaikka mua ei enää petä rakkaus, en ole parantunut. Järki tuomitsee, mut sydän hurraa. On se heikkoa etten pysty vapautumaan tunteesta jonka niin monet asiat, tää paikka, mun persoona ja mun häpeä koittaa tuhota. Annan periksi välittämättä että parempi vastustuskyky pyyhkisi pois mun vanhat synnit, ja korvaisi ne ansioilla ja laakereilla. Miksi sä käytät kaunopuheisuuttas haukkuakses mun pakoa ja vaikenemista? Lakkaa puhumasta meidän jimbajamboista ja sun täsmällisestä osanotosta niihin tilaisuuksiin, mulla on tarpeeksi kärsimistä ilman että ajattelen niitäkin. Kai filosofiasta olisi paljon etua, jos sen avulla opittaisiin hallitsemaan himojamme? Kyllä tässä piisaa ponnistusta, repsahduksia, angstausta! Mitenkä kauan me ollaan eksyksissä tässä sotkussa, kykenemättöminä järkeilemään, hillitsemään itseämme, hallitsemaan tunteitamme?
ellauri012.html on line 301: Kyl rakkaus on sitten vittumainen homma! Ja kylläpä hyve on on arvokasta ihan omaa rauhaa ajatellen! Muista meidän intohimon hurjastelut, arvaa mun kauhistus; laske mukaan sun omat huoles, meidän ongelmat; heitä vaikka nää kaikki pois debetin puolelta ja ota krediittinä huomioon vaan rakkauden hellyys ja nautinto. Miten vähän siitä tulee! Ja kuitenkin me kaivataan noita varjomaisia alkuajan nautintoja niin sikana, ettei voida olla kirjoittamatta toisillemme, vaikka ollaan puettuna tuhkaan ja säkkikankaaseen. Me oltais hurjasti onnellisempia jos nöyristely ja kyynelehdintä takais pelastuksen. Nautinnonrakkautta ei saa juuritetuksi sielusta muuten kuin pinnistelemällä ihan raivona; sillä on niin kova puolustusasianajaja sydämessä, että meidän on vaikee siitä itseämme tuomita. Miten mä voin kauhistella syntejäni jos niiden kohde on mulle aina reilu? Miten mä voin erottaa rakastamastani henkilöstä vihattavan rakkauden? Riittääkö itkemäni kyynelet saamaan mut sitä vihaamaan? En tiedä miten mutta rakastetun itkeminen on aina jotenkin myös ihanaa. On vaikea erottaa surustamme katumuksen ja kaipuun osuuksia. Rikkeen ja rikoksen kohteen muistot on liian lähellä toisiaan. Ja rakkaus jumalaan ei tee tyhjäksi rakkautta sen luomaan.
ellauri012.html on line 303: Mut mitä lieventäviä näkökohtia löytyiskään sussa jos rikos oisi anteeksiannettava? Kannattamaton kunnia, vaivalloinen rikkaus ei mua koskaan oisi houkuttanut; mutta noi sulot, toi kauneus, toi ilme, jonka näen silmissäni vielä nyt, ne aiheutti mun lankeemuksen. Sun kasvot oli mun syyllisyyden syy; sun silmät, sun puhe lävisti mun sydämen; ja vaikka mun kunnianhimo ja omatunto koitti panna vastaan, rakkaus kohta voitti. Jumala hylkäs mut mua rangaistakseen. Sä et ole enää maailmassa, sä sanoit sen irti: mä oon munkki olosuhteiden pakosta; eikö meidän pitäisi ottaa lusikka nyt kauniiseen käteen? Koitatko sä tuhota mun hartauden näin alkumetreillä? Pitäiskö mun jättää apottikunta jonka just vasta aloitin? Hylätä valat? Mä tein ne jumalan katsoessa päältä; minne mä pakenen sen vihaa jos mä rikon ne? Anna mun hakea helpompaa oloa työhommista, vaik se onkin vaikeaa. Multa kuluu kokonaisia päiviä ja öitä täällä luostarissa ilman silmän täyttä. Mun rakkaus palaa vaan kuumemmin keskellä näitä huolettomia hessuja, ja mun sydäntä pistää sun surut ja mun omat. Vitsi mä menetin paljon ajatellen sun uskollisuutta! Mitä nautintoja jäikin kokematta! Mun ei pitäs tunnustaa tätä heikkoutta sulle; tiedän että teen siinä virheen. Jos mä voisin olla lujempi, saattaisin suututtaa sut muhun ja sun vihastus vois saada aikaan sen mihin sun tahdonvoima ei näytä riittävän. Mä julkaisin mun heikkouteni maailmalle rakkauslauluissa ja värssyissä, eikö tän rakennuksen pimeät sellit vois peittää saman heikkouden ees vähän? Mut ei! Mä oon yhä sama! Tai jos vältänkin mä pahimman, en pysty hyvään. Velvollisuudentunto, järki ja säädyllisyys, jotka joskus on merkinneet mulle jotakin, on täällä hyödyttömiä. Kaikkien näiden äänten keskellä jotka käskee mun tehdä mitä pitää, mä kuulen ja tottelen vaan salaisen ja epätoivoisen tunteen ääntä. Nauttimatta yhtään hyveestä, välittämättä tilastani ja keskittymättä lukuihin, mä olen mielikuvituksessani koko ajan just siellä missä mun ei pitäis olla, enkä pysty oikaisemaan itseäni. Koko ajan panttaa vastakkain taipumus ja pakko. Olen sekopäinen rakastaja, meluan hiljaisuuden keskellä, olen levoton täällä rauhan sydämessä. Tää on niin vitun noloa!
ellauri012.html on line 307: Tyydy tähän näin komeeseen lopputulokseen; tee hyveestäsi malli miehille ja enkeleille. Ole nöyrä lastes edessä, laula ahkerasti kuorossa, pidä kova kuri, lue uutterasti; uhraa jopa vapaa-aika hyötyliikuntaan. Oletko sä saanut viran niin helpolla ettei sun tarvi nähdä yhtään vaivaa? Kun kerta annoit mun käyttää sua hyväksi ja opettaa sulle kiellettyjä juttuja, älä nyt vastusta näitä hyviä neuvoja jotka mulle inspiroi nyt armo ja uskonto. Mun on tunnustettava että tähän asti ajattelin olevani parempi naimisen opettajana kuin uskossa uimisen tai niiden asioiden puimisen. Mun hyvästä supliikista on ollut pelkkää harmia. Mun sydän, joka juopui hekkumasta, keksi vaan niitä sanoja, jotka sopi siihen tarkoitukseen. Syntisten kuppi kallistuu niin ihku makeasti, että meillä on luontojamme suurta taipumusta maistaa siitä, ei sitä tarvi kahdesti tarjota. Pyhimysten tuoppi taas on täynnä niin pahanmakuista juomaa, että yhtä luonnostaan sitä kammotaan. Ja sit sä ihmettelet miks mä pelkurina tarjoon sitä ensin sulle. Syytä vaan, olet oikeassa, enkä mä voi kyllin ihailla sua et sä menit siihen halpaan. Kanna siksi rohkeasti risti jonka otit niin visusti vastaan. Juo pyhimysten litran tuoppi pohjaan saakka, äläkä kato muhun päin, anna mun juosta sua pakoon noudattaen apostolin (ja sopuleita pakenevan Roope Ankan) käskyä: Karkuun!
ellauri012.html on line 309: Sä pyydät mua palaamaan sun luo pyhistelyn tekosyyllä. Sun ponnekkuus tässä kohtaa herättää mussa epäilyksiä enkä tiedä mitä vastata. Jos teen tässä virheen, mun sanat punastuu, niin sanoakseni, sen jälkeen miten meille kävi. Kirkko on mustasukkainen kunniastaan, ja käskee että sen alamaiset koulutetaan hyveeseen hyveen avulla. Jos lähestymme jumalaa moitteetta, sitten voimme kutsua sinne mukaan muitakin. Mutta se mitä taivas odottaa Abelardilta on et se unohtaa Heloisen, ei tapaa sitä enää, ja se mitä se pyytää Heloiselta on olla odottamalta multa enää mitään, tyyten unohtaa koko jäbä. (Mistäkö mä sen tiedän? No mä oon apotti, mullon suora linja sinne, me jutellaan jahven kanssa päivittäin kuin mies miehelle.) Rakkauden ollessa kyseessä unohdus on välttämätön rangaistus, ja vaikein. On helppo luetella meidän vikoja; miten monet niistä on salaa tarjonneet lisää mielihyvää eikä tarvittavaa nöyryttä. Ainoo tapa palata herran helmaan on hylätä palvomamme luojanluoma, ja palvoa vaan unohtamaamme jumalaa. Tää voi kuulostaa kovalta, mut se meidän pitää tehdä pelastuksen eteen.
ellauri012.html on line 313: Täytyy tehdä sulle oikeutta, sua oli helppo huijata. Mun mustasukkaisuus iloitsi salaa sun viattomasta suostumuksesta; ja kuitenkin, vaikka olin voitonriemuinen, annoin sut jumalalle aika vastentahtoisesti. Olisi pitänyt sut itselläni jos oisin voinut, ja luovuin susta vaan ettei muut ois päässy siihen väliin. (Vanha sorsakoirastemppu taas. Darwin olit NIIN oikeassa.) En taivuttanut sua uskontoon sun onnen tähden, vaan tuomitsin sut sinne kuin vihollinen joka tuhoaa sen mitä ei voi kantaa mukanaan. Ja kuitenkin kuuntelit mun perusteluja kiltisti, joskus keskeytit mut kyynelehtien, ja pyysit mua suosittelemaan sulle etevintä konventtia. Kylläpä tuntui mukavalta nähdä sut vihdoin posessa. Olin nyt rentoutunut ja saatoin olla tyytyväinen, että et ollut enää markkinoilla mun kastraatioleikkauksen jälkeen, etkä palaisikaan sinne koskaan.
ellauri012.html on line 317: Mut taivaan kiitos sä päätit ottaa valat. Mä seurasin sua alttarille, ja kun sä ojensit kätes koskettaakses pyhää rättiä mä kuulin sun pupeltavan noi kohtalokkaat sanat, jotka lopullisesti erotti sut miehistä. Siihen asti olin pelännyt että sun nuoruus ja kauneus voisi sotkea mun konseptit ja pakottaa sut palaa siviiliin. Eiks joku pieni houkutus ois voinut muuttaa sun mielen? Voiko hylätä lopullisesti itsensä vasta kakskytkaksivuotiaana? Voiko silloin, kun pitäis olla maksimi vapaa, ajatella ettei maailma tunnu miltään? Vähänpä mä tein sulle hallaa, ja pidin sua heikkona. Sä olit mun mielikuvituksessa kevytmielinen ja häilyvä. Voiko nainen, joka kuulee Sodoman liekit ja romahduksen, olla kääntämättä päätään sääliessään jotakuta? Katsoin sun silmiä, sun joka liikettä, sun ilmettä; kaikki vapisutti. Saatat pitää tämmöistä itsekästä toimintaa petoksena, julmuutena, murhana. Rakkaus joka muistuttaa noin paljon vihaa ei voi synnyttää muuta kuin halveksuntaa ja vihaa takaisin.
ellauri012.html on line 319: Sun on paras tietää, että siitä lähtien kun näin sun täysin omistautuneen vaan mulle, kun näin että olit kaiken rakkauteni arvoinen, kuvittelin etten voisi rakastaa sua enää. Ajattelin että oli aika lopettaa antamasta rakkauden merkkejä, ja tuumasin, että nunnalupausten ansiosta olit nyt taivaan erityisessä suojeluksessa, etkä enää mun akka etkä taakka. Mustasukkaisuuteni näytti kuolleen pois. Pelkkä jumala mun kilpakosijana ei olis iso riski; ja tyynempänä kuin koskaan ennen saatoin pyytää yläkerran kuomaa "ottamaan" sut tyystin "pois" mun silmistä. Mutta aika ei ollut kypsä pyytää sitä niin hätäisesti, eikä mun usko riittänyt sen toteutumiseen. Välttämättömyys ja epätoivo oli mun tointen motiivina, ja siksi se oli taivaalle enemmän loukkaus kuin uhraus. Jumala hylkäsi mun vienon ehdotuksen, ja jatkoi mun rangaistusta jatkamalla sun elämää ja mun tunnesidettä. Nyt mun täytyy kantaa sun lupaushuijauksen taakka plus sitä edeltäneet tekoseni, ja tulla kidutetuksi päivieni loppuun saakka. Vituiksi meni.
ellauri012.html on line 321: Jos jumala puhuis sun sydämeen kuin nunnalle jonka viattomuus saa pyytämään jotain suosiota, mulla ois syytä lohtuun; mutta kun nään meidät molemmat rikollisen rakkauden uhreina, ja nään miten tää rakkaus loukkaa meidän vielä sileitä asepukuja ja lupauksia, se kauhistaa mua ihan sairaasti. Onko tää joku ehdonalainen? Vai krapulaa pitkästä maisen lemmen humalasta? Ei tiedä onko rakkaus myrkkyä ja huumausta ennenkuin saadaan armoa. Siihen saakka se on vain pahaa josta nautiskellaan. Kun ollaan erheessä, sen huomaaminen on eka askel parannukseen. Tiedetäänhän että jahve antaa meille anteeksi just siksi että ite loi meidät tälläsiksi paskoiksi. Kun se on osoittanut meille meidän mokan ja me ollaan voivoteltu sitä, se voi panna teräsvoimat liikkeelle ja auttaa meitä. Sun lohduksi voin kertoa et just näitä kiusauksia on kärsineet pyhimmistäkin pyhimmät pyhistelijät. Ollaan hyvässä seurassa.
ellauri012.html on line 324: Näin sun silmät, kun sanoit viimeisen kerran hyvästi, sul oli silmät ihan ristissä. Kesti yli puoli vuotta ennenkuin kirjoitit mulle, koko sinä aikana en saanut mitään messua. Ihailin tätä vaitioloa, en voinut sitä syyttää, mutten kyennyt samaan. Kirjoitin sulle, sä et vastannut: sun sydän oli kiinni, mutta nyt tää siipan puutarha on auki; jumala on vetänyt ulos ja jättänyt sut yksin. Se vaan testaa sua; pure hammasta ja koita imaista se takaisin. Me tarvitaan jahven apua jotta saadaan kettingit rikki, me ollaan liian kiintyneitä irrottaaksemme itse itsemme. Meidän hullutukset ulottuivat kaikkein pyhimpään; meidän lemmiskelyt oli valtakunnallinen skandaali. Niitä luetaan ja ihaillaan; siitä rakkaudesta kirjoitetaan vieläkin. Me ollaan lohdutuksena mokaileville nuorille tästä ikuisuuteen; ne jotka jää kiinni meidän jälkeen voi tuntea itsensä vähemmän syyllisiksi. Me ollaan rikollisia, jotka narahti tosi myöhään; ollaan rehellisiä! Korjataan siinä määrin kuin mahdollista tekemämme hairahdukset, Ranska joka todisti meidän munaukset hämmästyy kun sanomme: Sori siitä. Hämätään kaikkia jotka koittaa kopioida meitä; pelataan jahven jengissä itseämme vastaan, et vältetään sen tuomarointi. Meidän vanhat mokat vaatii sovitukseksensa kyyneleitä, häpeää ja surua. Tarjotaanpa näitä lääkkeitä siis sydämen pohjasta, punastutaan ja ulvotaan. Jos meidän sydämet ei ole alkuun ihan mukana, ainaskin voidaan ajatella et niiden pitäisi olla.
ellauri012.html on line 326: Vapaudu Heloise liian syvälle juurtuneen rakkauden häpeällisistä jämistä. Muista että nyt on aviorikos sun ajatella ketään muuta miestä kuin jeesusta (ja jehovaa, jos se nyt on eri äijä, tai edes mies. Pyhää henkeä ei kärsi mainita, siitähän ei saa heittää läppää, se on kuolemaksi.) Jos sä näkisit mut täällä näin laihana ja naama pitkänä, tunkeilevan munkkilauman keskellä, jotka pelkäävät mun oppinutta mainetta ja loukkaantuvat mun kaidasta lätystä, ihan kuin mä uhkaisin niitä uskonpuhdistuksella, mitä sanoisit mun alhaisista huokailuista ja hyödyttömistä kyynelistä jotka harhauttaa näitä herkkäuskoisia miehiä? Voi voi. Mua nöyryyttää rakkaus, eikä ristin sellainen. Sääli mua ja riistäydy vapaaksi. Jos sun kutsumus on mun ansiota, älä sit kiusaa mua jatkuvilla epäilyksillä. Lupaa että olet uskollien asulle joka peittää sut. Pelkää jumalaa jotta se vapauttaa sut pelosta, rakasta sitä että pääset etiäppäin hyveessä. Älä pitkästy luostarissa, sillä se on paikka pyhimyksille. Halaa tyhjää, tyhjät kädet on jeesus-lasso, se kyllä halaa takaisin jos nöyristelet sille.
ellauri012.html on line 328: Älä mutustele liian ankarasti omaa tunne-elämää, vaan opi virheistä ja neuvo heikompia siskoja; sääli niitä omien vikojesi tähden. Ja jos luonto kerran kuussa kiusaa sua levottomilla ajatuksilla, pakene ristin juurelle ja pyydä sieltä apua, sieltäkin löytyy säännöllistä verenvuotoa aina uudelleen delppaavan jumaluuden jalkain välistä. Kun komennat uskonjärjestöä, älä nöyristele, saathan käskeä kunigattaria, käske myös omaa persettä. Punastu pienimmästäkin haksahduksesta. Muista että alttarin juurellakin uhrataan makuulla oleville hengille, ja kaikkein mieluisin suitsuke on niille nunnan nännit. Jos olet oppinut maailmalla rakastelemaan, säästä se nyt jesselle. Kadu kaikkia maallisia nautintoja. Joo joo, syytä kaikesta vaan mua, jos tuntuu siltä, mähän ne sulta ryöväsinkin.
ellauri012.html on line 330: Toistonkin uhalla: mä olin sun mestari, nimittäin synnin koulussa. Sanoit mua isäksi, olinhan mä sitäkin. Mutta en vaadi sitä titteliä, koska tavallaan tapoin siinä taivaan isää. Mä oon sun veli, mut vaan synnissä. Mua sanotaan sun mieheksi, mutta vasta kun sä olit jo paksuna. Käytit aika paljon huonosti valittuja pyhistelysanoja musta sun kirjeessä, ihan omaks iloksesi, suttaa pois ne ja pane sijalle: murhaaja, roisto, vihollinen, joka teki parhaansa tuhotakseen sun kunnias, häiritäkses sun rauhaa, ja viedäkseen sulta neitsyyden. Mä olisin tappanutkin sut, mutta sä selvisit, kiitos jumalan haluttomuuden noudattaa mun neuvoja.
ellauri012.html on line 332: Näin sun pitää ajatella musta karkulaisesta, joka vaan haluu viedä sulta halut tavata mua enää koskaan. Mutta kun rakkaus on kerran ollut viatonta, onpa siitä vaikeata päästä eroon! On tuhat kertaa helpompi lähteä maailmasta kuin siitä. Vihaan tätä petollista, uskotonta maailmaa; en enää ajattele sitä; mutta mun harhaileva sydän silti ikuisesti etsii sua, ja täyttyy ahdistuksesta kun olen menettänyt sut, vaikka kuinka järkeilisin. Sillä aikaa, vaikka mä oisinkin niin pelkuri että peruuttaisin jotain nyt sanomaani, älä anna mun höpistä sulle mitään paitsi näitä viimeisiä juttuja. Muista, että mun viimeiset tempaukset oli sun petkutusta; sä tuhouduit mun toimesta, mä sun mukana: samat aallot nielaisivat meidät molemmat. Me odotettiin kuolemaa kylmän rauhallisina, ja se sama kuolema on heittänyt meidät samoihin rangaistuksiin. Mutta sallimus vähän harhautti iskua, ja meidän hylky on ajautunut satamaan.
ellauri012.html on line 334: Jotkut jumala pelastaa panemalla ne kärsimään. Rukoileppa siis sinä että minä pelastun, sä joka itket niin paljon ja olet hyvin pyhä. Ja herra, vaikka mun sydän rakastaakin sun luomusta, sun käsi voi putsata sen muusta kuin rakkaudesta suhun. (Siitä ei kyllä tule lapsia, mut mullahan on jo yksi jossakin.) Paras rakkaus Heloiselle on nyt jättää se rauhaan sinne luostariin. Sen mä oon nyt päättänyt: tää kirje on mun laitimmainen erehdys. (Erehdys: niitä tuli vielä lisää.) Moido. Jos mä kuolen täällä, niin mä käsken että mun ruumis viedään Parakleteen. Sittenhän sa näät mut siinä kunnossa; ei siksi, et sä itkisit, koska se on myöhäistä; vollota mieluummin nyt ja sammuta sillä mussa palava roihu. Vaan siksi, et sun pitää nähdä mut jotta sun usko vahvistuu kun näät tän haaskan, ja mun loppu kertoo paljon puhuvasti miten käy kun rakastaa munatonta miestä. Toivon et sä haluisit kuoltuasi tulla haudatuksi jonnee lähelle. Sun tuhka on sit jo suht turvassa, varsinkin kun mun munat meni roskikseen. Ja sun kanssa mun hauta näyttää hienommalta ja meistä tulee julkkikset.
ellauri012.html on line 343: Kirjoititko sä mulle muka näin ennenkuin julma kohtalo oli pilannut kaiken? Nään että sun sydämes on hyljännyt mut, ja sä olet päässyt pitemmälle hartaudessa kuin oisin toivonut. Voi voi! Mä oon liian heikko seuraamaan perästä; jarruta edes sen verran että neuvot mua. Voitko sä olla niin julma että dumppaat mut? Tää pelko pistää mua sydämeen; karmeet ennustukset sun kirjeen lopussa, noi hautajaisnäpäykset ihan sekoittaa mun pään. Julma Abelard! sun piti pysäyttää mun kyyneleet, mut sä lisäät niitä. Sun piti rauhoittaa mun sydän, ja sä hämmennät vaan sitä lisää.
ellauri012.html on line 345: Sä toivot että sun kuoltua mä hoitaisin sun tuhkat ja pakkaisin ne kuntoon. Kurjuus! Missä mielentilassa sä keksit nää synkät aatteet, ja miten sä voit kuvailla ne mulle? Eikö pelko mun slaagista saanut kynää putoomaan sun kädestä? Ei yhtään taas ajatellut, tietystikään, kaikkia niitä tuskia jotka sillä mussa aiheutit? Taivaskaan, niin ilkeä kun se onkin ollut, ei ole niin julma että antais mun elää hetkeäkään sun jälkeen. Elämä ilman Abelardia ois sietämätön rangaistus, ja kuolema ihan herkkua, jos siten päästäisiin taas yhteen. Jos taivas yhtään kuuntelee mun alituista huutoa, sun päivät on pitemmät ja sä hautaat mut.
ellauri012.html on line 347: Eikö sun tehtävä ole tehokkain kehotuksin valmistella mua siihen isoon kriisiin, joka koettelee vahvintakin mieltä? Eikö sun pitäisi vastaanottaa mun viimeiset henkäykset, hoidella mun hautajaiset, pitää mulle muistopuhe arkulla? Kuka muu kuin sinä voi mua suositella yhtä vahvasti jumalalle, ja rukouksilla saatella lupauksen tehneitä sieluja yläkerran saleihin? Kyllä me odotetaan sulta sitä, isä hyvä. Sen jälkeen saat olla rauhassa näiltä epäilyksiltä jotka nyt sua kiusaa, ja voit lähteä vaivatta milloin vaan jumala niin toivoo. Tulet perässä sitten tyytyväisenä kaikkeen mitä teit, ja varmana autuudestas. Mutta siihen saakka älä helvetissä kirjoita mulle noin karseita juttuaja, sillä meillä on täällä ihan tarpeeksi kurjaa muutenkin, ei tänne tarvita enää lisäahdistusta. Meidän elämä on täällä vaan pitkitetty kuolema, miks sä nopeutat sitä? Meidän nykyiset kurjuudet riittää jutuntyngäksi ihan hyvin, pitääkö tulevaisuudesta noutaa vielä lisää? Kyllä miehet on sitten ääliöitä, sanoi Senecakin, kun ne tekee tulevista kurjuuksista nykyisiä, ja keksii ongelmia ennen kuolemaa jotka vie elämästä kaiken ilon.
ellauri012.html on line 349: Kun olet vaeltanut vaellukses loppuun täällä alhaalla, sanoit että haluut tulla haudatuksi Parakleteen tontille, jotta sä olisit aina mun silmien alla ja mielessä. Luulitko että sun mun mieleen kaivertamat jäljet voi koskaan kulua jäljettömiin, tai että mikään ajan kulu voi kuluttaa pois sun hyväntekeväisyyksien muiston täältä? Ja milloin mä ehtisin noita sun vaatimia rukouksia pomiloida? Hemmetti! Mulla on sillon tuhat muuta huolta, sillä semmoinen onnettomuus ei jättäisi hetken rauhaa. Voiko mun heikko järki kestää sellaista runkutusta? Kun mä olen hulluna ja raivoon taivastakin vastaan, mä en pehmitä sitä mun huudoilla, vaan haastan sitä haukkuen. Miten mä sit rukoilisin ja miten kestäisin suruani? Mä lähtisin mieluummin messiin kuin järjestäisin sun hautajaisia. Sua varten, Abelard, mä elän, ja jos sut temmataan pois multa, ei mulla ole mitään käyttöä mun kurjille päiville. Aargh! Mitä valituksia mä voisin tehdä jos taivas julman säälin vallassa säästäisi mut sillä hetkellä? Kun mä vaan ajattelenkin tätä viimeistä eroa, mä tunnen kaikkia kuoleman tuskia; millaista se sitten tulee olemaan jos se kauhea hetki joskus koittaa? Älä hittovie tunge mun mieleen niin surullisia ajatuksia, jos et rakkaudesta niin edes säälistä.
ellauri012.html on line 351: Sä haluut mun antautuvan virkatehtäviin, ja olevan kokonaan johtoportaan käytettävissä. Miten mä voin tehdä niin, kun sä pelottelet mua niin etten osaa ajatella muuta päivin öin? Kun joku paha uhkaa, ja sitä ei voi torjua, miksi pitää jäädä sitä etukäteen mutustelemaan, mikä on vielä tuskallisempaa kuin itse paha? Mitä mulla on enää virkaa kun sä oot kuollut? Mikä mut sitoo maahan kun kuolema on vienyt multa kaiken mitä rakastan sen päällä? Olen kovalla vaivalla sanoutunut irti elämän iloista, säilyttäen vaan rakkauteni, ja salaisen ilon ajatella sua koko ajan, ja kuulla että olet elossa. Ja kuitenkaan, voi nenä, sä et elä mua varten, enkä mä voi uskotella itselleni että mä nään sua koskaan enää. Tää on mun suurin suru.
ellauri012.html on line 355: Abelard hyvä, sääli mua! Onko kukaan koskaan ollut näin onneton? Mitä korkeemmalle sä korotit mut muiden naisten yli, jotka kadehti multa sun rakkautta, sitä suuremmin mä kärsin nyt mun menetyksestä. Mut korotettin onnen huipulle vaan että putoisin sitä rajummin. Mun mielihyvät oli vailla vertaa, ja nyt mikään ei vedä vertoja mun kurjuudelle. Kerran mun iloa kadehti mun kilpailijat, mun nykyinen kurjuus säälittää kaikkia ketkä näkee mut. Mun onnenpyörä on aina käynyt ääripäissä, se on kasannut mulle suurimmat lahjat ja sitten suurimmat kärsimykset; ovelana kiduttajana se on tehnyt koettujen ilojen muistosta loppumattoman kyynellähteen, kerran ne oli tosi hieno lahja, nyt pois otettuina sanomaton suru. Siinä sen ilkeys on onnistunut totaalisesti, ja mun nykyiset tuskat on suhteessa yhtä katkerat kuin kokemani hekkuma oli suloinen.
ellauri012.html on line 357: Se mikä vielä enemmän lisää mun kärsimyksiä on että meillä alkoi mennä huonosti just silloin kun se oli vähiten ansaittua. Kun me hilluttiin estotta syyllisessä lemmessä, mikään ei pannut vastaan, mutta tuskin me oltiin peruutettu siitä vähän ja menty naimisiin, niin silloin taivaan viha putos meidän päälle yhdellä rysäyksellä. Ja kuinka barbaarinen oli sun rangaistus! Äh! Mikä oikeus julmalla sedällä oli meidän yli? Me oltiin yhdytty toisiimme jo ennen alttaria, ja tän olisi pitänyt suojella meitä vihollisten raivolta. Sitäpaitsi me oltiin erottu; sulla oli kiireitä luentojen kanssa ja opetit oppineelle yleisölle salaisuuksia joita parhaatkaan päät ennen sua ei olleet lävistäneet; ja mä sun käskystä painuin luostariin. Kulutin siellä päiväkausia ajatellen sua, ja joskus miettien saarnoja joita piti opetella. Just tällä hetkellä se rangaistus kaatui meidän päälle, ja sä joka olit vähiten syyllinen jouduit sen barbaarin koston kohteeksi. Mutta miksi raivoisin Fulbertille? Mä, mä kurja olen sut tuhonnut, ja olen kaikkien sun kurjuuksien syy.
ellauri012.html on line 359: On tosi vaarallista suurmiehen langeta naisten pauloihin! Sellaisen pitäisi pienestä pitäen tulla puudutetuksi meidän houkutusta vastaan. Kuule poika, sanoi entinenkin viisas mies, kuuntele ja pidä nämä ohjeet; jos kaunis nainen yrittää vilkkusilmin iskee sut, älä anna periksi näille rumille kotkotuksille; hylkää myrkky jonka se tarjoilee, äläkä lähde polulle sinne yhteen paikkaan minne sut se veisi. Se pesä on sisäänpääsy tuhoon ja kuolemaan. Mä on pitkään tutkinut tätä asiaa, ja huomannut, että kuolema on vähemmän vaaraksi kuin kauneus. Se on vapauden haaksirikko, kohtalokas naru, josta on mahdotonta päästä irti. Just nainen suisti ekan miehen paalupaikalta, johon taivas oli asettanut sen; oliosta joka oli luotu hauskuttamaan sitä, tuli sen lankeemuksen syy. Ajattele miten kivaa ois ollu Simsonista jos sillä ois ollut vastustuskyky Delilalle samoin kuin filistealaisten aseille. Mut nainen riisui siltä kaikki paitsi sen paljaan aseen, vaikka se oli päihittänyt kokonaisen armeijan. Se joutui vihollisten käsiin ja menetti silmänsä, pääsytien miehen päähän; hulluna ja epätoivoisena se kuoli ilman muuta lohdutusta kun että sai mukaansa tuhoon nipun vihollisia. Salomo pani hetkeksi kaniin jehovan jotta pääsis naisten suosioon; kunkku jonka viisautta prinssit tuli kaikkialta ihailemaan, jonka jahve oli pannut rakentamaan temppelin, lakkas käyttämästä alttareita jotka oli pystyttänyt, ja meni niinkin pitkälle että poltti suitsutusta pahvikuville. Jobilla ei ollut ketään niin julmaa vihollista kuin sen vaimo, kyllä se saikin kärsiä siltä ikävyyksiä. Paha henki joka julistautui Jobin vainoojaksi käytti naista välineenä sen mielenrauhan järkyttämiseen.
ellauri012.html on line 361: Ja sama paha henki teki Heloisesta Abelardin kuohitsimen. Ainoa lohtu mikä mulla on on että mä en tehnyt sitä tahalteen, mä en petkuttanut sua; mut mun uskollinen rakkaus koitui sun tuhoksi. Ehkä mä teinkin tyhmästi siinä että mä rakastin sua niin järkkymättä, mut en mä osaa sitä katua. Mä yritin miellyttää sua oman kunniani kustannuksella, sain siis mitä ansaitsin, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Niinpian kuin olin varma sun rakkaudesta, en vitkastellut hetkeäkään ennenkuin annoin sulle; Abelardin rakkaus oli mun mielestä niin suuri kunnia, ja mä kaipasin sitä niin kärsimättömästi etten voinut olla uskomatta siihen heti. En käyttänyt kunniallisuuden ja väheksynnän puolustusaseita; nää keinot joilla me naiset vastustetaan miesten välitöntä tyydytystä ei mua paljon hidastanu. Mä yritin vaan vakuuttaa sut mun tunteista. Uhrasini kaikki mun rakkaudelle, ja annoin velvollisuuden antaa tietä pyrkimykselle tehdä onnelliseksi sen ajan kuuluisin ja sivistynein julkero. Jos mikään näkökohta saattoi mua hidastaa, se oli just mun rakkaus. Pelkäsin että jos mä annan heti kaiken, niin sä pitkästyt, ja etsin uutta jännitystä jostain muualta. Mutta sun oli helppo vakuuttaa mut ettei siitä ollut pelkoa, enkä mä sitä halunnutkaan. Mun oisi pitänyt ennakoida muita todennäköisempiä ikävyyksiä, ja ottaa huomioon että ilojemme menetyksestä voisi tulla mun loppuelämäni kurjistus.
ellauri012.html on line 363: Olisin tosi iloinen jos voisin pestä kyynelillä tyhjäksi noiden nautintojen muiston, jota ajattelen vieläkin niin mielellään. Ainakin yritän kovasti pinnistäen sammuttaa sydämestäni ne halut jotka mun heikko luonne synnyttää, ja koitan harjoittaa itseäni kidutuksilla jota sä oot kokenut sun vihollisilta. Koitan tällä lailla tyydyttää sua ainakin, vaikken pysty lepyttämään kiukkuista jumalaa. Näyttääkseni sulle miten huonoon kuntoon mä oon mennyt, ja miten pitkällä mä oon näissä katumusharjoituksissa, mä uskallan jopa syyttää taivasta siitä että se sotki sut näihin ansanaruihin. Ei kai tästä voi jumalakaan suuttua, kun en pyydä itselleni armoa.
ellauri012.html on line 367: Mä muistan (sillä rakastavaiset ei unohda mitään) ajan ja paikan missä sä ekan kerran tunnustit tunteesi ja vannoit että rakastaisit mua aina kuolemaan. Sun sanat ja valat on syvälle kaivertuneet mun sydämeen. Mun katkonainen puhe kavaltaa mun mielen sekavuutta; mun huokaukset paljastaa mut, ja sun nimi on alituiseen mun huulilla. Voi juku! Kun mä kärsin näin mikset sä herra siellä ylhäällä sääli mun heikkoutta ja vahvista mua sun armolla? Sä olet onnellinen Abelard että sulle on suotu se armo, ja sun onnettomus on käännetty levoksi. Sun ruumillinen rangaistus on parantanut sun panohalut. Myrsky on ajanut sut satamaan. Jumala joka näytti vähän jakaneen sulle huonot kortit, koitti vaan auttaa sua; hän olikin kiltti isi joka vaan ruuvas irti sulta kikkelin, eikä paha vihollinen - viisas lekuri joka sanoo: tää voi vähän kirpaista, vaan pelastaakseen sun henkesi. Mua pitäis sääliä tuhat kertaa enemmän kuin sua, sillä mulla on tuomiota jäljellä vaikka kuinka monta kuukautta. Mun pitää vastustaa noita kuumeita jotka rakkaus herättää nuoreen sydämeen. Tää sukupuoli on vitun heikko, ja mun on vaikeempi puolustautua, koska mua ahdistava vihollinen miellyttää mua; mä nautin vaarasta joka uhkaa mua; miten mä voin olla antautumatta sille?
ellauri012.html on line 369: Näiden taistelujen keskellä koitan edes piilottaa heikkouteni niiltä jotka sä olet antanut mun hoitoon. Kaikki mun alaiset ihailee mun hyvettä, mut jos niiden silmät vois tunkeutua mun sydämeen, mitä ne näkiskään siellä? Mun tunteet siellä kapinoi; mä käsken muita mutten pysty käskee itseäni. Mulla on valepuku, ja tää valehyve on tosi pahe. Miehet pitää mua kiitettävänä, mut mä olen syyllinen jahven silmissä; niiltä ei mikään pysy piilossa, ja se näkee suonikiekuroiden läpi suoraan sydämeen. Mä en välty paljastukselta. Ja kuitenkin on kova homma pitää yllä edes tää hyveen näköiskuva, joten kait tääkin teeskentely jotain hyvittää. En aiheuta skandaalia maailmalle, joka on herkkä ottamaan huonoja vaikutteita; en heiluta hyveen venettä noille jotka on mun käskyläisiä. Sydän täynnä rakkauta yhteen mieheen opetan niitä rakastamaaan yhtä jumalaa. Maisten nautintojen hurmaamana koitan näyttää niille että ne on kaikki turhuutta ja petosta. Mulla on just tarpeeksi voimaa kätkeä niiltä mun kaipaus, sitä kai on pidettävä armon työnä. Jos se ei saa mun aikomuksia hyviksi, se ainakin estää mua jauhautumasta jyviksi.
ellauri012.html on line 371: Ja siltikin on turha edes yrittää erottaa näitä kahta: ne jotka ei ole vanhurskaita on syntisiä, ja ne jotka hidastelee hyvän kanssa jää siitä jälkeen. Sitäpaitsi ei pitäisi olla muita motiiveja kuin rakkaus jumalaan. Voi vinde! mitä toivoa on sit mulla? Mun sekavuus johtu enemmän pelosta loukata miestä kuin suututtaa jumalaa, ja mä käytän vähemmän aikaa sen miettimiseen kuin edelliseen. Just niin, sun käsky vaan, eikä mikään oikee kutsumus lähetti mut tähän luostariin; mä koitin helpottaa sun oloa enkä pyhittää itseäni. Mä oon niin onneton! Mä revin itseni irti kaikesta mistä pidin; hautaan itseni elävältä; harjoitan mitä tiukinta paastoa ja kaikkia muita julmuuksia joita täällä tehdään; ruokin itseäni kyynelillä ja suruilla; ja tästä huolimatta en ansaitse mitään näillä harjoituksilla. Mun väärä hartaus on kauan pettänyt niin sua kuin muitakin, sä oot luullut että mä oon rauhoittunut vaikka mä oon häiriintyneempi kuin mä oon ollut ikinä. Sä uskottelit itsellesi että mä olin ihan omistautunut tälle hommalle, mutta mulla ei ollut muuta harrastusta kuin tää rakkaus. Tässä harhassa sä pyydät multa rukouksia - hitsi! mä tarvitsen niitä sulta! Älä oleta mitään mun hyveistä tai huolesta; mä horjun, tue mua sun neuvoilla; mä oon heikko, vahvista ja ohjaa mua sun ohjeistuksilla.
ellauri012.html on line 381: Rakas Abelard, - sä ehkä luulet et mä syytän sua vetelyydestä. Sä et ole vastannut mun viime kirjeeseen, ja taivaan kiitos, siinä kunnossa missä mä nyt oon, on helpotus että sä osoitat niin vähän kiinnostusta tunteisiin jotka kavalsin. Lopultakin Abelard sä olet menettänyt Heloisen iäksi. Kaikista niistä valoista huolimatta etten ajattelis muuta kuin vaan sinua, enkä saisi viihdytystä muusta, olen nyt karkottanut sut mun mielestä, mä oon unohtanut sut. Sä ihana ajatus rakastetusta jota kerran jumaloin, sä et ole enää mun onnen avain! Rakas Abelardin kuva! sä et enää vainoo mua, mä en enää edes muista sua. Ooh kuuluisuus ja ansio, mies joka vihollisista huolimatta on aikansa ihmemies! Oi lumoavat nautinnot mihin Heloise alistui - te olitte mun kiduttajia! Mä tunnustan mun häilyvyyden, Abelard, ihan punastumatta; opettakoon mun uskottomuuteni maailmalle ettei naisten lupauksiin ole luottamista - meidän mieli ja kielikin on niin muuttuvainen. Tää kiusaa sua, Abelard; tää tieto ulkoa voi sut yllättää; sä et koskaan kuvitellut että Heloise voisi olla petollinen. Sillä oli niin vahvat ennakkoluulot sun puolesta, ettet voi kuvitella miten aika voisi muuttaa niitä. Mutta pidä kiinni tuolista, mä aion nyt paljastaa sulle mun kaksinaamaisuuden, vaikka luulenkin että sä et moiti mua, vaan itket ilosta.
ellauri012.html on line 383: Kun mä kerron mikä kilpailija on tempaissut mun sydämen pois sulta, kiität mun mielenmuutosta, ja pyydät tätä kilpailija liimaamaan sen kii. Tästä sä jo arvaat että jumalahan se on joka vie nyt sulta Heloisen. Jep, mun rakas Abelard, nyt se antaa mulle sen mielentyyneyden jonka meidän kurjuuden kirkas muisto ennen esti. Just taivas joo! mikä muu kilpailija vois ottaa sulta mut? Voisitko kuvitella, että joku vaan, joku ihminen voisi kumittaa sut mun sisältä? Voisitko kuvitella mun vaihtavan jumalisen ja sivistyneen Abelardin kehenkään alempaan kuin jumalaan? Ei, must tuntuu et sä olet arvioinut mut oikein tässä kohtaa. Varmaan sä haluut tietää millä keinoin jumala sai aikaan näin suuren muutoksen? Kerron sulle, että saisit ihmetellä sallimuksen salaisia kiemuroita. Muutama päivä sen jälkeen kun sun vika kirje tuli mä sairastuin vakavasti (Joopa joo, aina tää sama deus ex machina näissä muinaisjutuissa); lääkärit jo luovutti mut kuolemalle. Silloin mun tunne, joka aina ennen oli tuntunut musta viattomalta, alkoi näyttää pahalta. Muistista tulvahti kuin filmissä (joojoo, anakronismi, mutta siltä se varmaan just tuntui) kaikki mun elämän menneet teot, ja mun täytyy tunnustaa että ainoo tuska jonka tunsin oli tunnontuska meidän rakkaudesta. Kuolema jota olin siihen saakka katsonut vain etäältä, häälyi nyt mun edessä kuin syntisillä. Aloin pelätä jumalan kostoa nyt kun olin lähempänä sitä, ja mua kadutti etten mä ollut ottanut kunnolla käyttöön armolahjoja. Ne hellät kirjeet jotka sulle kirjoitin, rakkaat keskustelut joita kävin sun kanssa, kiusas mua nyt yhtä paljon kuin ne oli ennen viehättäny. Voi Heloise-repukka, mä sanoin, jos on rikos lähteä tolla lailla hehkuttamaan, ja jos tämän elämän jälkeen siitä seuraa varma rangaistus, mikset sä vastustanut kunnolla tollaisia kiusauksia? Ajattele mitä kidutuksia on sulle varalla, kauhistu sua venttaavia helevetin koneita, ja muista samalla nautintoja joita sun eksynyt sielu piti niin hitsin hienoina. Äh! eikö vähän harmita että kieriskelit niin falskeissa huveissa? Lyhyesti, Abelard, kuvittele katumusta jota tunsin, niin et ihmettele lehmänkäännöstä.
ellauri012.html on line 385: Yksinäisyys on kestämätöntä ahdistuneelle mielelle; sen huoli kasvaa hiljaisuudessa, ja syrjäytyminen vaan lisää sitä. Siitä lähin kun olen ollut suljettuna näihin seiniin, en ole tehnyt muuta kuin itkeskellyt meidän vahinkoa. Tää luostari on kaikunut mun kiljunnasta, ja ikuiseen orjuuteen tuomitun kurjimuksen lailla olen kuluttanut päivät surun parissa. Sen sijaan että olisin toteuttanut loordin armollisen suunnitelman mua kohtaan, olen kapinoinut sitä vastaan, pidin tätä pyhää pakopaikkaa kauheeena vankilana, ja olen kantanut loordin iestä vasten tahtoa. Sen sijaan että olisin putsannut itseäni katumuksen harjoituksilla, olen vaan vahvistanut mun tuomiota. Fataali erehdys! Kardinaalimunaus! Mut Abelard, mä oon nyt repinyt silmiltä siteen joka sokaisi mut, ja jos mä nytkään voin yhtään luottaa omiin tunteisiin, musta on nyt tullut sun arvostuksen arvoinen. Sä et ole mulle enää muuta kuin se rakastava Abelard, joka aina pyrki yksityisiin hetkiin mun kanssa sumuttaen meidän vartijoiden silmät. Meidän onnettomuudet sai sut kammoamaan pahetta (ei ihme, kun et siihen enää itse kyennyt), ja sä heti omistit loput päiväs hyveelle, ja näytit alistuvan siihen pakkoon mielelläsi. Mä taas, joka olin herkempi, ja enemmän nautinnon perään (ja jolla oli paikat vielä kunnosssa) olin vitun kärsimätön tästä, ja olet kuullut miten paljon kannoin kaunaa sun kalttaajille. Oot nähnyt mun kaunan mun viime kirjeistä; tää se oli, varmasti, joka sai mun Abelardin, sut munattoman Hannibalin, mulle äkämystymään. Sä hermostuit mun valituksista, ja jos totta puhutaan, menetit toivon mun sielun pelastuksesta. Et voinut aavistaa että Heloise voisi voittaa noin vahvan tarpeen; mut olit väärässä, Abelard, mun heikkous, armon lihaksilla, ei estänyt mua tavoittamasta voiton seppelettä. Palauta mut siis sun hyviin kirjoihin; sun oma jumalisuus varmaan kehottaa sua siihen.
ellauri012.html on line 387: Mut mut: mikä salainen huoli nyt nousee mun sieluun - mikä loppuun ajattelematon tunne nyt nousee joka vastustaa mun lupausta olla huokailematta Abelardin perään? Voi taivas! eks mä ookkaan päihittänyt mun rakkautta? Heloise sä onneton! niin kauan kun sulla henki pihisee sun pitää nähtävästi rakastaa Abelardia, niin on päätetty. Itke vaan kurja ämmä, sillä tätä parempaa tilaisuutta siihen tuskin tarjoutuu. Mun pitäis kuolla surusta; armo oli jo kerran ohittanut mut, ja sit mä lupasin olla sille uskollinen, mut nyt mä olen taas kerran pettänyt lupaukseni, ja armo on taas uhrattu Abelardille. Tää pyhäinhäväistys kyllä jo saa kupin kaatumaan. Miten mä voin tän jälkeen enää toivoa et jumala aukasee mulle aarrearkkunsa, sillä mä oon ihan väsyttänyt sen. Aloin loukata sitä heti ekasta hetkestä kun näin Abelardin; onneton sielun veljeys sai meidät ryhtymään luvattomiin panopuuhiin, ja jumala lähetti roiston erottamaan meidät puukolla. Mä valitan tätä onnettomutta, mutta jumaloin sen syytä. Aargh! mun pitäisi pitää tätä onnettomuutta taivaan lahjana, se ei hyväksynyt meidän liittoa ja erotti meidät, ja mun pitäisi pinnistää et saisin mun tunteen loppumaan. Eikö olis paljon parempi jos unohtaisin kokonaan sen kohteen, enkä jättäisi mieleeni mitään muistoa joka on fataali mun rauhalle ja pelastukselle? Herra varjele! pitääkö Abelardin kummitella mun ajatuksissa iän kaiken? Enksmä koskaan pääse vapaaksi lemmen kahleista? Mut ehkä mä pelkään ihan turhaan; ohjaahan hyve nyt kaikkia mun akteja ja ne on kaikki armon huostassa. Siis pelko pois, Abelard; ei mulla enää ole noita tunteita joiden kuvaaminen mun kirjeissä sai sut niin hermoksi. En mä enää yritä, kertomalla noista hyvistä hetkistä jotka rakkaus meille jakoi, herättää mitään syyllistä tunnetta jota sä voisit tuntea mua kohtaan. Mä vapautat sut kaikista sun valoista; unohda rakastajan ja aviomiehen tittelit ja jätä vaan toi iskä. Mä en odota sulta enää muuta kuin lempeitä nuhteita ja kirjeitä jotka pitää yllä rakkauden loimua. En vaadi sulta muuta kuin hengellistä neuvontaa ja terveellistä kuria.
ellauri012.html on line 389: Koskemattomuuden polku, niin okainen kuin onkin, näyttää musta silti hyvältä, jos vaan saan kulkea sun saappaiden jäljessä. Sä löydät mut aina täältä sun kintereiltä. Mä luen suuremmalla mielihyvällä kirjeitä jossa sä ylistät hyveen etuja kuin koskaan niitä joilla sä taitavasti pistit muhun naintihalun myrkkyä. Et voi nyt enää mulle vaieta tekemättä rikettä. Kun mulla oli niin kova rakkauden hätä, ja mä painostin sua niin kovasti kirjoittamaan mulle, kuinka monta kirjettä sain kirjoittaa ennen kuin sain edes yhtä takaisin? Sä kielsit multa mun kurjuudessa mun ainokaisen lohdun, koska pidit sitä vaarallisena. Sä yritit tylyttämällä pakottaa mut unohtamaan sut, enkä mä sinänsä syytä sua, mut nyt sulla ei ole mitään pelättävää. Tää hyvän onnen sairaus, jolla sallimus mut nujersi, on tehnyt sen mitä ihmisten ponnistukset ja sun julmuus turhaan yritti. Nään nyt miten turhaa oli meidän rakkaus, johon me luotettiin kuin johkin ikuiseen. Kyllä siitä tuli sitten paljon harmia!
ellauri012.html on line 391: Ei hyvä herra, maan päällä ei ole muuta nautintoa kuin hyveen antama. Kaikkien maisten ilojen keskellä sydäntä pistää, se on rauhaton ja levoton kunnes se pysähtyy suhun. Miten paljon mä oonkaan kärsinyt, Abelard, niin kauan kun mä koitin pysytellä elossa luostarissa niillä eväillä jotka oli tuhonneet mut maailmassa? Vihasin seiniä jotka ympäröivät mua; tunnit tuntui pitkiltä kuin nälkävuodet. Kaduin tuhannesti että olin haudannut itseni tänne. Mut sen jälkeen kun armo avas mun silmät on kaikki muuttunut; yksinäisyys tuntuu kivalta, ja tän paikan rauha on vuotanut mun sydämeen. Tyytyväisenä että hoidan hommani tunnen iloa joka ylittää kaiken sen minkä rikkaus, komeus tai aistillisuus vois mulle tarjota. Mun tyyntymys on kyllä käynyt mulle kalliiksi, sillä se maksoi mun rakkauden; tein ihan väkisten tän uhrauksen joka tuntui ennen mahdottomalta. Mut jos mä oon vihdoinkin päässyt susta eroon, älä mustasukkaile; jumala jonka ois aina pitänyt omistaa mut on nyt mun sisässä sun sijasta. Ole tyytyväinen että voit vielä nussia mun mieltä, sitä sä et koskaan menetä; ja mä saan aina salaista mielihyvää kun ajattelen sua, ja must on hienoa totella säääntöjä jotka sä mulle teet.
ellauri012.html on line 393: Hei just nyt mä sain kirjeen sulta, mä luen sen ja vastaan samantien. Sä näät mun vastauksen nopeudesta et sä olet aina mulle rakas.
ellauri012.html on line 395: Sä moitit mua hyvin auliisti etten ole kirjoittanut uutisia; mun sairauteni selittäköön sen. Mä en jätä käyttämättä mitään tilaisuuksia sun muistamiseen. Kiitos vaan kun sanot että mun vaikeneminen on sua hermostuttanut, ja mun terveyttä koskevasta huolenpidosta. Sä siis olet aika huonossa hapessa itse, ja äsken luulit jo et tulee noutaja. Kylläpä sä julma mies kerrot kylmästi uutisen jonka tiedät huolettavan mua. Kerroinhän mä edellisessä kirjeessä miten mua masentais jos sä kuolisit, ja jos sä yhtään välität musta, sä vähän hellität noita harjoituksias. Mähän tarviin sun neuvojas, ja siksi sun pitäis pitää huolta itsestäs; - mut en mä viitsi väsyttää sua nalkuttamalla. Sä toivot ettei me unohdeta sua meidän rukouksista; No jo, Abelard kulta, voit olla varma että tää tiimi on sun takana; se omistautuu sulle etkä voi epäillä sitä unohtamisesta. Sä oot meidän iskä ja me ollaan sun tyttöjä; sä oot meidän opas, ja me alistutaan sun ohjaukseen ihan varmoina et sä oot kunnon veijari. Sä käsket, me totellaan; sä juhlit, me pakataan. Me toteutetaan pilkuntarkasti mitä sä oot käskenyt. Me ei ruoskita itseämme enempää kuin sä suositat, ettei olla virkaintoisia ja ylitetä normia. Sanalla sanoen, mikään ei ole oikein ilman Abelardin leimaa. Kerrot yhtenä hämmennykseen aiheena että jotkut meidän siskoista on huonoja esimerkkejä, että ne ei yleisesti ottaen ole tarpeeksi tiukkoja. Näyttäks tää sulta oudolta kun tiedät millä jengillä luostarit täyttyy nykyaikana? Kysyykö iskät tyttäriltä onko ne kiinnostuneita ennenkuin ne sulkee ne kiven sisään? Eikö oma etu ja maan tapa oo niiden ainoo ohjenuora? Siksi luostareissa on paljon poppoota joilla on joku kohujuttu takana. Mut kerropa tarkemmin mitä väärinkäytöksiä on sun korviin kiirinyt, ja neuvo miten mä korjaan ne parhaiten. Mä en ole ite havainnut mitään löyhiä kuminauhoja; kun löydän, niin kiristän ne kyllä. Mä teen tarkastuskierroksen joka ilta, ja lähetän karkulaiset takaisin huoneisin; sillä muistan kyllä mitä seikkailuja tapahtui taannoin Pariisin konventeissa.
ellauri012.html on line 397: Sun kirjeen lopussa on yleistä marinaa sun onnettomuudesta ja et toivot et kuolema lopettais sun munattoman elämän. Miten noin suuri nero kuin sä ei voi nousta onnettomuuden yläpuolelle? Mitä maailma sanoisi jos ne lukis sun mulle lähettämät kirjeet? Uskoiskohan ne sun luostarielämän jaloihin tarkoitusperiin, vai ajattelisko vain että sä vetäydyit sinne nuolemaan kelliesi arpia? Mitä sun oppilaatkin sanoisi, jotka on tullut niin pitkän matkan takaa, ja pitää sun ankaria luentoja parempina kuin maallista elämää, jos ne huomais että sä ot salaa sun ex-kassiesi orja, ja samojen heikkouksien uhri joista sun säännnöt suojaa niitä? Tää Abelard, jota ne niin paljon ihailee, tää suuri johtaja, menettäisi maineensa ja siitä tulis sen oppilaiden pelle. Jos nää syyt ei riitä sua rauhoittamaan, vilkaise vähän tänne päin ja ihaile päättäväisyyttä jolla mä suljin itteni tänne ihan vaan sun pyynnöstä. Mä olin nuori kun me erottiin ja (jos mä kehtaan uskoa mitä sä aina vakuutit) oisin kelvannut kenelle tahansa. Jos mä olisin halunnut melaa keneltäkään muulta kuin just sulta, muut miehet olis mielellään lohduttaneet mua sun puutteessa. Tiedät mitä mä oon tehnyt, anteeksi että hieron tätä, mä muistelen mielelläni vieläkin sun rakkaudenvakuutuksia. Mä kuivasin sun kyynelet pusuilla, ja kun sä olit kyvytön, mä uskalsin enemmän. Voi voi, jos sä olisit rakastanut herkemmin, mun valat, mun huippuhetket, mun hyväilyt olis kyllä vakuuttaneet sut. Jos sä oisit nähnyt mun vähitellen viilenevän sulle, sulla ois ollut syytä huoleen, mut sä et koskaan saanut multa enemmän rakkautta kun sen jälkeen kun sulta meni kassit.
ellauri012.html on line 402: Rakas ukkokulta (käytän tätä nimitystä viimeisen kerran), enkö enää koskaan saa nähdä sua hengissä? Enks mä saa edes halata sua ennenkun sä kuolet? Hei mitäs tuli sanotuksi Heloise? Tajuutko mitä sä haluat? Voisitko katsoa noihin säkenöiviin silmiin muistamatta helliä katseita niistä, jotka oli sulle niin kohtalokkaita? Voisitko nähdä Abelardin leijonamaisen ilmeen olematta mustasukkainen kaikille jotka näkee noin komeen kaverin? Sen suuta ei voi katsoa haluumatta sitä pussata; siis kukaan nainen ei voi katsoa Abelardia joutumatta vaaraan. Älä siis pyydä saada nähdä Abelardia; jos sen muisto on aiheuttanut sulle niin paljon harmia, Heloise, miten paljon tulisi sen näkemisestä? Mitähän haluja taas sussa heräisi? Miten voisit pitää halus kurissa nähdessäs niin makeen ukkelin?
ellauri012.html on line 404: Kerron sulle mikä on musta mukavinta täällä eläkkeellä; kun olen kuluttanut päivän ajatellen sua, täynnä tätä alas painettua ajatusta, menen nukkumaan. Sillä öisin Heloise, joka ei kärsi ajatella sua päivisin, rentoutuu mielikseen sua katsomaan ja kuulemaan. Silloin mun silmät liimautuu suhun! joskus sä kerrot sun salaisista huolista, ja mun mieli tuntee surua, joskus unohdat sun vihamiehet ja painat mut lähelles ja mä antaudun sulle, ja meidän sielut, joilla on sama tunne, tuntee myös saman nautinnon. Mutta voi, iloiset unet ja hellät kuvitelmat, miten nopeesti te katootte! Mä herään, avaan silmäni enkä näe Abelardia: ojennan käteni halatakseni häntä ja hän ei ole siinä; itken, ja se ei kuule mua. Tosi hölmöä mun on kertoa mun unistani sulle, joka et välitä sellaisista huvituksista. Mutta Abelard, etkö koskaan näe Heloisea sun unissa? Miltä se näyttää niissä? Puhutko hänelle yhtä hellästi kuin ennen, ja oletko iloinen vai pahoillasi kun heräät? Anteeksi Abelard, anna anteeksi harhaiselle rakkaalle. En mä voi enää odottaa sulta sitä eloisuutta mikä oli sulle ominaista ennen, enkä voi vaatia että meidän halut kohtaavat. Me on sidottu itsemme ankariin sääntöihin, joita pitää seurata ilman mukinoita. Ajatellaan vaan näitä tehtäviä ja meidän sääntöjä, ja käytetään hyvin hyväksemme pakkoa joka pitää meidät erossa. Sinä Abelard päätät sun kurssit ja sun juoksun onnella; sun halut ja pyrkimykset ei estä sun pelastusta. Mut Heloisen pitää itkeä, sen pitää surra ikuisesti tietämättä, kelpaavatko sen kyynelet pelastuksen pantiksi.
ellauri012.html on line 406: Olisin halunnut lopettaa tän kirjeen kertomatta mitä täällä tapahtui pari päivää sitten. Nuori nunna joka oli pakotettu luostariin ilman kutsumusta siihen karkasi jollain ilveellä, en tiedä miten, ja pakeni Englantiin yhden herrasmiehen mukana. Olen käskenyt koko talon salata tän jutun. Voi Abelard! Jos sä olisit täällä näitä juttuja ei tapahtuisi, sillä kaikki siskot jotka hurmaantuis sut nähdessään ja kuullessaan, eivät ajattelisi kahdesti vaan noudattaisivat sun sääntöjä ja ohjeita. Se noviisi ei olisi ikinä tehnyt noin rikollista suunnitelmaa kuin rikkoa valansa, jos sä olisit ollut täällä kehottamassa kuuliaisuuteen. Jos sun silmät vahtis meitä, kaikki olis viattomia. Kun me liukastutaan sä nostaisit meidät pystyyn ja tukisit neuvoillas; me marssittaisiin varmajalkaisina lampaina hyveen kaitaa tietä. Alan huomata että musta on ihan liian hauskaa kirjoittaa sulle; mun pitäis polttaa tämäkin kirje. Siitä näkee että mulla on vielä ihan liikaa tunteita sua kohtaan, vaikka yritin aluksi vakuuttaa sut ettei niin ole laita. Mä tunnen joskus armon, joskus himon laineita, ja vuorotellen annan periksi kummallekin. Sääli mua Abelard, ja tilaa johon sä olet mut saattanut, ja tee mun viime päivistä tääällä yhtä levollisia kuin ne ensimmäiset oli ahdistuneita.
ellauri012.html on line 411: Älä kirjoita mulle enää Heloise, älä kirjoita yhtään kertaa; on aika lopettaa nää viestit, jotka pilaa meidän katumuksen vaikutuksen. Me vetäydyttiin maailmasta putsataksemme itsemme, mut tämmöisellä kristillisen moraalin vastaisella käytöksellä me vaan suututetaan jeesus kristusta. Ei viiti enää petkuttaa itseämme muistellen entisiä herkkuhetkiä, se vaan tekee meidän elämästä levotonta ja pilaa yksinäisyyden siivot namuset. Käytetään hyväksemme näitä ruoskintajuttuja eikä enää muistella rikoksiamme kesken rangaistuksen viuhinaa. Kuoletetaan liha ja kastike, tiukkaa paastoa, jatkuvaa yksinäisyyttä, syvää ja pyhää mietiskelyä, ja lujaa jumalan rutistusta, niin vanhat rikkeet unohtuu.
ellauri012.html on line 413: Koitetaan viedä uskonnollinen perfektionismi ihan tappiin. On kaunista kun löytää kristillisiä mieliä jotka on niin irti maasta, luojan luomista ja itsestäänkin, että ne näyttävät levitoivan erossa ruumiista missä ne on kiinni, ja käyttää ruumista vaan orjana. Me ei voida koskaan päästä jumalan tasolle. Miten paljon me yritetäänkin, me jäädään aina takatuhdolle, me ei edes tajuta kuinka paljon. Toimitaan vaan jumalan kunniaksi välittämättä muista luomista tai edes itsestämme, ei välitetä omista haluista tai muitten toiveista. Jos me oltaisiin aina sellaisia, niin mä voisin ihan hyvin tulla asumaan Parakleteeseen, josta mä olen pitänyt tarkkaa huolta ja sitä koko ajan tuhannesti siunannut. Mä opettaisin sitä mun omilla sanoilla ja animoisin sille esimerkkiä; stalkkailisin mun siskojeni elämää, enkä komentaisi mitään mitä en itse voisi pitää: käskisin teidän rukoilla, mietiskellä, ja tehdä työtä, ja pitämään hiljaisuuden lupauksen; ja mä itekkin rukoilisin, duunailisin, tuumailisin ja oisin enimmäkseen hiljaa.
ellauri012.html on line 417: Mut ei, nyt mun turhamainen mielikuvitus taas vie mua kuin litranmittaa. Voi Heloise, miten kaukana me ollaankaan oikeasta mielenrauhasta! Sun sydän vielä palaa roihulla jota et saa sammutetuksi, ja mun on täynnä hätää ja levottomuutta. Älä luulekaan Heloise, että mä nautin täällä täydellistä lepoa; mä avaan nyt viimeisen kerran sulle sydämeni; - mä en ole vieläkään ihan irti susta, ja vaikka mä taistelen mun sua kohtaan tuntemaani hellyyttä vastaan, niin kaikista yrityksistäni huolimatta mä koen liian voimakkaasti sun surut ja haluisin jakaa ne. Sun kirjeet on tosiaankin liikuttanut mua; en voi lukea kylmänä sun rakkaan käden raapustamia kirjaimia! Mä huokaan ja itken, ja kaikki mun järki tuskin riittää kätkemään mun heikkouden mun oppilailta. Tää, Heloise parka, on Abelardin kurja olotila. Maailma, joka on yleensä väärässä joka asiasta, luulee että mä olen päässyt rauhaan, ja luullessaan et mä rakastin sua vaan aisti-ilon tähden, et mä oon nyt unohtanut sut. Ja vitut! Ihan väärin meni! Ihmiset oli kyllä oikeassa kun sanoivat et kun me erottiin, mä menin luostariin häpeestä ja surusta. Mut se ei ollut, kuten tiedät, kunnon katumusta siitä et oisin jotenkin loukannut jumalaa, mistä mä keksin tän ajatuksen. Mutta mä pidän meidän kurjuutta sallimuksen salaisena merkkinä että se tahtoo rankaista meitä; ja pidän Fulbertia vaan jumalan koston välikappaleena. Armo veti mut houruintaloon missä olisin vieläkin jos mun vihollisten raivo ois sen sallinut; mä olen kestänyt niiden vainon, varmana että jumala ite usutti ne mun kimppuun mun puhdistukseksi.
ellauri012.html on line 419: Kun se näki että mä olin oikeen tottelevainen, se antoi mun perustella mun doktriinin; mä julkaisin sen ja osoitin lopulta että mun usko ei ollut vaan ortodoksista, van ihan vapaa myös omaperäisyyden synnistä.
ellauri012.html on line 422: Haluisitko et mä tukehdutan mun pyhän hengen tulen? Pitäiskö mun sua rauhottaaksesi kuivata noi kyyneleet mitkä paha henki panee sut tiristämään - onks tää mun mietintöjen palkinto? Ei, ollaan kovempia meidän päätöksissä; me ei menty luostariin muuten kuin vaan valittamaan syntejä ja päästäksemme lopuksi taivaaseen; annetaan siis olla ja heittäydytään jumalan laskuvarjon varaan.
ellauri012.html on line 428: Vaikka kuinka täydellinen olisi, voi langeta kiusaukseen, ja hyödylliseenkin sellaiseen. Eikä ole ihme ettei siitä koskaan vapaudu, koska kiusauksen lähde on sussa itsessä; tuskin yhdestä pääsee niin toinen alkaa ahdistaa. Se on aatamin perikunnan osa, niillä pitää olla aina jotain kärsittävää, koska ne on tulleet alas puusta ja menettäneet kädellisen onnensa. Turhaan luuulemme että pääsemme kiusauksesta edes karkuun juoksemalla; ellei kärsivällisyyttä yhdistä nöyristelyyn, turhaaan kidutetaan itseämme. Ei kannata yksin yrittää, on paras pyytää apu yläkerrasta.
ellauri012.html on line 430: Pysy kurssilla, Heloise, kolme sanaa vaan, luota jumalaan; sitten ei tule niin paljon kiusauksia: kun niitä tulee, niistä ne heti alussa - älä anna niiden pesiä sun sydämeen. Paranna tauti, sanoi ykskin antiikin heppu, kun se alkaa, sillä sit kun se on vauhdissa, lääkkeet ei enää tehoa. Kiusauksillakin on asteita, ne on alussa vaan ajatuksia, eikä vaikuta vaarallisilta; mielikuvitus ei haista vaaraa; nautinto kasvaa, me vatvotaan sitä asiaa, ja lopuksi annetaankin periksi.
ellauri012.html on line 432: Läpytätkö nyt Heloise mun idealle et sä lähtisit pyhimysten kelkkaan? Saaks sä mun sanoista mitään iloa katumisen harjoituksiin? Eiks sua kaduta sun sekolut, etkö sä haluisi kuin kristuksen huora pestä sun pelastajan jalat kyynelilä? Jos sulla ei ole vielä näitä palavia toiveita, rukoile et sä saisit ne. Mä en koskaan lakkaa suosittamasta sua johtoportaalle mun rukoksissa, ja pyydän herroja auttamaan sua sun suunnitelmassa kuolla pyhänä (jos hyvin käy jo ensi pyhänä). Sä oot sanonut heido maailmalle, ja mikä sua enää pitäisikään siellä? Nosta katse aina tonne ylöspäin siihen jolle olet pantannut elämäsi. Elämä täällä murheen laaksossa on paskamaista; ihan nää elämän välttämättömyydet kuten kusella käynti on tuskaisaa vammaiselle pyhimykselle. Loordi, sanoi kuninkaallinenkin profeetta, siis ennustajakunkku, vapauta mut välttämättömyyksistä. Monet on ressuja jotka ei edes tiedä sitä; ja silti ne on vielä ressukampia jotka tietää kurjuutensa eivätkä silti voi vihata tätä menoa. Ihmiset on hulluja kun ne paneutuu maallisiin asioihin! Ne kyllä sit huomaa virheensä kun on liian myöhäistä. Tosi pyhimykset ei erehdy silleen; ne vapautuu aistinautinnoista ja himoitsee vaan ylös taivaaseen.
ellauri012.html on line 436: Jumala ihan tosissaan tahtoo meidän selviävän, ja on tehnyt kaiken niin helpoksi kuin pystyy. Vanhassa sopimuksessa lukee taulukoissa mitä kaikkea se meiltä vaatii, ettei mene aikaa etsiessä oikeata pykälää. Uudessa sopimuksessa on poikkeuspykälä, jotta ei koskaan tartte ihan luovuttaa; ainahan voi tärpätä, armo käydä oikeudesta, kun osaa just oikeeseen aikaan kääntää kelkkansa. Eikä siinä kaikki! se on valinnut joukosta aina jotakin erityisen eteviä miehiä (juu, se sanoi kyllä meitä miehiä), jotka esimerkillään innostaa muita tekemään velvollisuutensa. Tähän hän on sittemmin valinnut myös muitakin ikään, sukupuoleen tai kuntoon katsomatta. Koita siis yhdistää persoonaasi kaikkien noiden esikuvien hyviä puolia. Ole puhdas kuin neitseet, ankara kuin ankoriitti, innokas kuin pastori tai piispa, ja sitkeä kuin halstarilla käristetty marttyyri. Ole eksakti kuin matemaatikko, täytä koko ikäsi kaikki pyhän ja valistuneen esimiehen vaatimukset, niin sitten kuolema, jota muut enimmäkseen kauhistelee, tuntuu susta ihan helpotukselta.
ellauri012.html on line 438: Pyhimyksen kuolema, sanoo profeetta, on jumalasta mukavaa. Eikä ole vaikea nähdä miksi niiden kuolema on siitä mukavampaa kuin syntisten. Mulla on kolme pointtia mitä profeetta ehkä tällä tarkoitti. Ekakskin, koska ne alistuu sen tahtoon; toiseks, koska ne voi jatkaa hyvää työtä siellä ylhäällä, ja kolmanneksi, koska ne pärjää pirulle.
ellauri012.html on line 440: Pyhimys joka on tottunut kumartamaan jumalalle kuolee ihan mielellään. Se odottaa iloisena (sanoo Tri Gregorios) tuomaria, joka varmasti antaa sille hyvät pisteet. Sitä ei pelota jättää tää kurja loukko ja mennä salin puolelle. Toisin on syntisellä, sanoo sama kirkkoiskä, se pelkää, ja syystä, se kauhistuu jo ekaa taudin oiretta; kuolema on sille kamalaa koska se pelkää pahan tuomitsijan tuloa; ja koska se on niin usein murjonut teidän armoanne, ei se nää mitään ulospääsyä kostotoimista.
ellauri012.html on line 444: Toivon tosiaan Heloise, että kun olet kyllin pahoitellut aiemman elämäsi väärinkäytöksiä, sä kuolet oikeen miellyttävän vanhurskaan kuoleman. Aah, onneks meitä on vähän jotka päästään siihen! Ja miksi? Koska on niin vähän niitä jotka rakastaa ristuksen ristiä. Kaikki haluis pelastua, mut harvat viitsii nähdä riittävästi vaivaa. Vaikka me voidaan pelastua ihan vaan ristin avulla, miks ihmeessä kieltäytyä kantamasta sitä vähän matkaa? Kantohan pelastajakin sitä jonkun matkaa (vaikka sitäkin kyllä autettiin, ei se ollut mikään muskelimasa itsekään), se kuoli meidän puolesta (no, kyllähän mekin vielä kuollaan, mut se on eri asia), niin miksei mekin kanneta sitä ja haluta kuolla? (Ei jessekään nyt varsinaisesti iloiselta vaikuttanut ennen kuolemaansa, vaikka lopuksi sille kävikin paremmin kuin hyvin.) Kaikilla pyhimyksillä on ollut kurjaa, ja pelastusmiehelläkin oli jotain kurjuutta enimmän aikaa (paitsi ehkä Kaanaan häissä, ja muutamissa muissa bileissä, Magdaleenan seurassa). Älä siis luule pääseväsi liian helpolla. Risti, Heloise hyvä, on aina käsillä, älä marise vaan ota se vastaan iloisella naamalla, muuten se tuntuu painavalta eikä siitä ole sulle vastaavaa hyötyä. Mut jos sä kannat sitä reippaasti vaikka tiukka mutru huulessa, niin näistä kärsimyksistä kasvaa luottamusta, josta löydät lohtua. Kuuleppas mitä sanoo pelastusmies: lapsi, kiellä itsesi, älä mua, ota ristisi ja tule perässä. Äh Heloise, mitä epäilet? Eiks tää kuulosta susta hyvältä diililtä? Eiks näin ystävällinen tarjous vakuuta sua? Varo Heloise, ettes torju tätä toista puolisoa joka vaatii sua, se on pelottavampi kuin mäkään olin. Jos se suuttuu suhun ja sun kiittämättömyyteen, sen rakkaus muuttuu kiukuksi ja se kostaa sulle. Miten sä kestät sitten sen tuomiota lautakunnan edessä? Se syyttää sua sen armon halveksunnasta, ja näyttää sulle omat haavansa. Mitäs siihen sanot? Se on sitten leppymätön, se sanoo sulle: mene ylpistelijä, ja pala ikuisessa hellassa. Mä eristin sut maailmasta, virutin sut yksinäisyydessä ja sä et äänestänyt mun suunnitelman mukaan. Mä koitin parhaani pelastaakseni sut, mut sä vaan itsepäisesti munasit itsesi, antaa vetää sitten vaan tonne vasemmalle vuohten joukkoon.
ellauri012.html on line 446: Hoohoo jaajaa Heloise, estä tää ikävä lopputulos, ja elä siivosti, että vältät syntisille varatut rangaistukset. En tässä tohdi enkä ehdi kuvata kaikkia noita hirveitä kidutuksia, jotka seuraa syntisestä seeveestä. Mua itseäni hirvittää kun kuvitttelen niitä. Ja kuitenkaan, Heloise, mäkään en osaa kuvitella mitään yhtä kauheaa kuin ne oikeet kidutukset, täkäläinen tuli on vaan heikko heijastus siitä mikä siellä roihuaa. Ihan luettelemattakin tuomittujen loputtomia kipuja, niistä on eri kurjaa olla eri paikassa kuin jumala. Miten kukaan joka uskoo tähän uskaltautuu syntihommiin? Hui! uskallettaisko me uhmata sua siellä ylhäällä? Vaikka taivaan ilot ei ketään vakuuttaisi, niin joutumisen tollaseen kurjuuteeen luulis riittävän pelotukseksi, ettei ruveta sille yhtään niskuroimaan.
ellauri012.html on line 450: Terve menoa, Heloise, tää on sun rakkaan Abelardin ja sen jumalan viimeinen sana sulle: valitamme aiheuttamaamme vaivannäköä. Viimeisen kerran: noudata hyvää sanomaa, tai oikeammin siihen liittyviä vakuutusehtoja. Taivaan poika suokoon, että sun sydän, joka niin kiltisti otti vastaan mun rakkauden, nyt ottaa vastaan tänkin hullutuksen. Toivon tosiaan että sun mielessä aina väikkynyt harhakuva rakastavasta Abelardista nyt edes muuttuisi kuvaksi tosi nolosta Abelardista; ja toivon että itket yhtä monta kyyneltä omasta puolestasi kun turhaan itkit mun munattoman takia.
ellauri012.html on line 472: Amispimu juoksee pakoon korkokengissä,

ellauri012.html on line 495: Suomen miekkataksilaivaston taannoinen peräamiraali oli Sapeli-Simonen. Hajoitti Arabian lakon sodan jälkeen poliisikameleilla. Santarmin nagaikka lehtikuvassa näytti sapelilta. Simonen oli vanha norssi. Kalakukkoilija kuten kollegansa, Rautalammin poikia. RUKn luokan priimus, hyvä huutaja. Meriväen aliluutnantti, kouluttautui lakimieheksi. Grynderinä ministeri täytti omat taskut riikin laarista, sai isot sakot kätilöopiston jutusta valtakunnanoikeudessa. Osas isät ennen Kanki-Kaikkostakin, ja sitä koplaajaa.
ellauri012.html on line 501: Loppui tuuli skogilaisten purjeista, paatti upposi. Amiraali hukkas äänensä kuin brexit-parlamentin puhemies. Ei voinut auttaa vauhdittoman korkeushypyn kalju mestari. Sai elinkautisen Suomen pankkivankilaitoksen korkotilille. Ei sentään joutunut soittelemaan sitralla.
ellauri012.html on line 509: Nyt näin unta, että oltiin lapissa johnin tai paulin anoppilassa käymässä. Siellä oli useampia taloja, äidin puolelta isokin ja komea, isän puolelta heinäkengän surkeampi siivoomaton asumus. Iso lauma ihmisiä, paljon lapsia juoksenteli siellä pihalla ja ovissa.
ellauri012.html on line 511: Jostain syystä jouduin pienen pojanpojan kanssa (nyt oli mulla sellainen) sieltä kahdestaan jonnekin junamatkalle. Juna kulki hirmu ison luolan ja pelottavan rotkon lävitse. Sitten se jatkoi Helsingin läpi kovaa vauhtia.
ellauri012.html on line 522: Puolihumalaiset isännät oli ystävällisiä, tarjos lohdux puolix juotua viskipulloa, sellaista kaarevaa ja litteää taskumattia. Kiitin, mutten ottanut, se olis ollut jo vähän liian noloa. Eihän tässä sentään olla pullonpohjan vaivasia, vaikka köyhiä. Sit onneksi jo heräsin. Jäi näkemättä miten siitä kiipelistä selvisin.
ellauri012.html on line 524: Tää oli hyvin paha uni, vaikka oli pojanpoikakin. Siinä näet ei ollut enää Seku Seijukkaa. Se oli jäänyt sine lappalaisten luo.
ellauri012.html on line 568: Tyttö on päästettävä rippituoliin ajoissa, heti kun on sisäistetty herruus mut ei vielä ala ollin kurjuus. Synnin tunto opetettu muttei syntiä. Pastorin on ius primae noctis. Ainaskin virtuaalina. Olikohan rippituoliin varattu paperipyyhkeitä?
ellauri012.html on line 577: Niillä on liikaa sanoja, eikä ne tajuu olla hiljaa kun hitaammat puhuu.
ellauri012.html on line 586: Mut ei kun ei. Iso kaula-aukko ja pushup liivit ei ainaskaan mitenkään käy. Häiritsevät kardinaalin keskittymistä pyhiin juttuihin. Eikä liian herraskaiset kuteet, se on mautonta. Jotain rumaa mielellään, se on säädyllistä.
ellauri012.html on line 588: Ja vielä yx juttu: tytöt ei saa ilostella liikaa. Eikä röyhkeillä, niiden pitää olla hiljaa, jos on pakko jotain sanoa niin sävyisästi, nöyrästi ja lyhyesti.
ellauri012.html on line 624: Après ces instructions, qui doivent tenir la première place, je crois qu’il n’est pas inutile de laisser aux filles, selon leurs loisirs et la portée de leur esprit, la lecture des livres profanes qui n’ont rien de dangereux pour les passions : c’est même le moyen de les dégoûter des comédies et des romans. Donnez-leur donc les histoires grecques et romaines ; elles y verront des prodiges de courage et de désintéressement. Ne leur laissez pas ignorer l’histoire de France, qui à aussi ses beautés ; mêlez celles des pays voisins, et les relations des pays éloignés judicieusement écrites. Tout cela sert à agrandir l’esprit, et à élever l’âme à de grands sentiments, pourvu qu’on évite la vanité et l’affectation.
ellauri012.html on line 628: Je leur permettrais aussi, mais avec un grand choix, la lecture des ouvrages d’éloquence et de poésie, si je voyais qu’elles en eussent le goût, et que leur jugement fût assez solide pour se borner au véritable usage des choses ; mais je craindrais d’ébranler trop les imaginations vives, et je voudrais en tout cela une exacte sobriété : tout ce qui peut faire sentir l’amour, plus il est adouci et enveloppé, plus il me paraît dangereux.
ellauri012.html on line 650: Se kyntää pellot ja ostaa siipalle viinaa palkkarahoillaan. Se vyöttää kylkensä ja jumppaa hauista.
ellauri012.html on line 659: Sen siippa hengailee sillä aikaa julkkixena portaalissa, tarkoitan neuvottelussa.
ellauri012.html on line 665: Se vahtii jokaisen jokaista askelta, juoksee asioita jopa syödessä.
ellauri012.html on line 686: Syntyi Urjalassa, kuoli jossain kurjalassa, vanhusparkissa vaipan hajussa. Saattohoivakodin ystävälliselle henkilökunnalle ei kiitos. Vittu jotain rajaa.
ellauri012.html on line 705: junginte.jpg" width="50%" />
ellauri012.html on line 752: Peittää hajuja.
ellauri012.html on line 791: Ukkeleille islam korvaa työttömyyteen mennyttä elättäjän arvovaltaa. Työpaikan sijasta notkutaan moskeijan miesten talossa. Sinne naiset ei pääse vekuttamaan. Nuupahtanut mahometin usko nostaa päätään. Hyvä veli tukee toinen toistaan. Pysytään ojennuxessa, samalla raiteella kuin vaunut junassa.
ellauri012.html on line 804: ei istu vierelle. Vierastaa hajua.

ellauri012.html on line 815: Somalinaiset hunnuttautuu Suomessa nimenomaan näyttääxeen erilaisilta. Ne on ylpeitä siitä. Valtalinjan koirat tajuaa sen, ja just sen takii ne haluukin riistää niiltä päät paljaaxi. Mieluusti molemmat.
ellauri012.html on line 816: Tarkoitus on nimenomaan leikata islamilta tukka pois kuin Simsonilta, viedä siltä teräsvoimat, ajaa mahometti kaljuxi kuten Narnian pahixet nylki Aslanin. Se on sitä kotoutusta. Enemmistödiktatuuria.
ellauri012.html on line 835: Islam oli alun perin yritys päästä klaaneista isompiin yxiköihin. Kapitalismin ryöstöretket ajoi rättipäät takas juoxuhautoihin, sitten joukkosellaisiin. Maa-ampiaisten pesät tallottiin maahan isolla saappaalla öljyn takia, nyt pörrää kaikkialla terroristeja ja pistää länkkäreitä persuuxiin. Oma vika pikku sika. Kannattiko sittenkään. Pian on öljy lopussa, ja ruokakin.
ellauri012.html on line 853: - Monet asiat maailmassa muuttuvat, mutta yhä pitää paikkansa se sanonta, että henkilö tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. - Tuo oli oikeata henkilön puhetta. Mutta kyllä silti kaipaa aikaa, jolloin laivat oli puuta ja henkilöt metallia. - Niin, sitä ei ole enää henkilömuistiin nähty. Kunnon henkilökkäät, henkilöiset henkilöt ovat harvassa. Vastaavasti naisista on tullut henkilömäisiä, henkilöittävät jo hallituspaikkoja, pilkkaavat entisajan suurhenkilöitä. Kyllä alkaa olla aika henkilöasiahenkiöiden ajaa henkilöasiaa! - Sanasta henkilöä, sarvesta nautaa! Mutta asiasta kolmanteen, ei nimi henkilöä pahenna, jos ei henkilö nimeä. Vaikka se olisi niin spede kuin Henkilö Reenkola. - Niin tai ulkomaille mennäxemme Ludwig Henkilö van Rohe. Kyllä näin henkilöiden kesken henkilö henkilölle puhuen voitaneen siten todeta. Niinkuin elokuva Etäisten laaxojen henkilö meille opettaa: henkilön on tehtävä mitä henkilön on tehtävä, että säilyy henkilökunnia. - Ei mutta nyt on saatava jotain henkilöä väkevämpää. Varovasti kuitenkin, väkijuomat alentavat henkilökuntoa. Etenkin meidän henkilöiden henkilöiden on oltava tässä varuillaan, jotka leikimme junahenkilöitä henkilöiden veeseessä puhtaasti henkilöseurassa, ihan henkilöissä, mihin tarvitaan notkumaton miekka henkilöä myöten.
ellauri014.html on line 34: nuorempi kuten Jean-Jacques kadonnutta isobroidiaan), entinen Andelin, Mikko Vilkastus Suomen Lahdesta, lehtineekeri, käänsi lisää romskuja, Richardsonin Pamelan edellisen vuosisadan alussa. Pienen paksun islamistijulkkiksen isoisä, sen jonka kuuluisampi vaimo kirjottaa rouva Hietamiestä huonompia lällyromaaneja. Pojanpoika käänsi jostain koraanin. Aikamoinen takinkääntäjä. Pyhiäpä kirjoja kääntelevät Andelinit.
ellauri014.html on line 36: Lainasin Pamela piukkapepun kirjastosta. Sen esipuhe oli paksulti alleviivattu ja merkitty huutomerkein. Joku on kai lukenut tän tenttiin - vittuako typeryxet alleviivaa kirjaston kirjoja? ei siitä ole mitään apua! Wäinö mainitsee siinä kiittävään sävyyn Paul Bourgetin. Ai kenet, kysyt ehkä, niin minäkin. Katsoin Wikipediasta. Wannabe-julkkistyrkky viisinkertainen melkein-nobelisti, agnostikko, joka palasi katoliseen uskoon romaanissa Le Disciple. Se oli Gladstonen mielikirjoja. Russell pelkäsi Gladstonea pikkupoikana. Ei varmaan ollut Russellin mieleinen kirja. Bourget oli ollut sielun hienoudessa edellä ihailijattariansa, Wäiskin mielestä. Samaa ei voinut sanoa Richardsonista, joka ainakin Fieldingin leirissä kuvattiin pieneksi, punakaksi, turhamaiseksi, arkipuheiseksi pikku mieheksi. Tuntuuko jo pientä narsistisen setämiehen hajua? - Asiasta 3:nteen, kuppainen Kasimir Leino kirjoitti kalikkarunon Gladstonen kunniaxi, verraten sen Irlannin kohtelua suomen sortoaikaan.Sellainen HINOA JOHN -vittuilu Paulille tussilla Johnin oveen. No Pohjois-Irlannin Karjalaa ei sentään antanut Gladstone takaisin. Sattui silmiin, kun koitin löytää tietoa Kasimirin kupasta.
ellauri014.html on line 38: Richardsonilla oli jo kuudes vuosikymmen alulla, kun se alko kirjoittaa Pamelaa. Sen onnellinen aatos oli antaa joillekin kirjeille syvempää inhimillistä mielenkiintoa lisäämällä juoni ja opettavainen moraali. Koko rupeama otti kolme kuukautta. Aika rivakkaa. Nimeltänsä Samuli, maalaispuusepän poika kyläkoulun tiedoilla, vähän niinkuin kaimansa nilkki. Sävyisä ja hempeä, poikasena leikki tytöillä. Porvaristui kirjanpainajana ja rikastui omakustanteisilla bestsellereillä keski-iässä. Ei tullut hylkyjä, kustantaja tykkäsi.
ellauri014.html on line 45: Ennen kun oli vaan miekkoja, hevosia, lehmiä ja heinähankoja, piti ylhäisten viihteen olla ylevää, naurettavan rahvaan rahvaanomaista. Tää oli Aristoteleen jako, sen ikuistama hajurako, ja siitä piti kiinni vallasväki keskiluokan nousuun saakka.
ellauri014.html on line 51: Britit sanoo et ekat romskut tuli briteistä, ranskalaiset että Ranskasta. Tästä tais puhua se Turkkiin karannut saksanjuutalainenkin, joku Erich Auervaara, Mimesis. Vaik se väitti (tietysti) et ekan romskun oli kirjoittanut jehova. No fiktiota jehovan tuotanto on kyllä valtaosalta. Moraalia siinä piisaa vaikka muille jakaa, mut juoni on vähän epäuskottava. Siitä on kyllä tehty valtavasti leffoja ja fan fictionia.
ellauri014.html on line 74: I started going to see The Beatles in 1961 when I was 14 and I got quite friendly with them. If they were playing out of town they’d give me a lift back home in their van. It was about the same time that I started getting called Polythene Pat. It’s embarrassing really. I just used to eat polythene all the time. I’d tie it in knots and then eat it.
ellauri014.html on line 135: Samuli laukaisee leukavasti, että miesten halujen vastustamista pidetään ihmeellisempänä kuin naisten suostumista. Se tekee Pamelasta ynseäsilmän, nokkaviisaan ja hurnakan, vain sen vuoxi, et se ei halua olla julkimus ja letukka, eikä joutua tärviölle.
ellauri014.html on line 137: Nyt huomaan yhden ällistyttävän jutun: Richardson on humoristinen. Niin juuri! Siinä on Goldsmithin, Sternen, Fieldingin ja Thackerayn tapaista, vaikka vaimeampaa huumoria. Pamela izekään ei suhtaudu izeensä rusoomaisen vakavalla lärvällä, vaan huomaa nolojen tilanteiden huvittavat puolet. Tää on hiton paljon parempi romaani kuin Julie.
ellauri014.html on line 159: Munkin elämässä on ollut näitä Lady Boobyja ja Potifarin vaimoja. Monta kertaa olen saanut siveyttäni suojella. En nyt ihan koskemattomana selvinnyt avioliiton satamaan, mutta siitä lähin olen kyllä viettelyxet säällisesti torjunut. Seija on mun Fanny. Uskokaa tai olkaa uskomatta. Se on mulle ihan sama.
ellauri014.html on line 164:

Tässä jaksossa runttaan Rousseaun kirjeromaania Julie: la nouvelle Heloise 1761. Richardson kuoli samana vuonna. Ei tarvinnut suuttua Rousseaun plagiaatista. Vai kuoliko just siihen? Työhypoteesi on että Rousseaukin oli narsistinen setämies.
ellauri014.html on line 174: Sillä oli 6v vanhempi isoveli joka sittemmin katosi jonnekin Saksaan. Iskä oli niiden kahden välissä Istanbulissa vierastyöläisenä. Ehti just siittää Jannen, äiti kuoli lapsivuodekuumeeseen.
ellauri014.html on line 179: Siihen asti JJn elämä oli ollut huoletonta. Nyt eno pani sen kymmenvuotiaana eka juoksupojaksi, mihkä se ei ollu motivoitunu, sit kaivertajan oppiin. Se ei ollut enää kivaa. Kaivertaja löi sitä, lopulta se karkas Ranskan puolelle myöhästyttyään kaiverrustöistä.
ellauri014.html on line 181: Sen otti huomaan ammattimaiset katoliset takaisinkäännyttäjät. 15 vuotiaana sen plokkas 2x vanhempi katolisex just kääntynyt paroonitar, josta tuli sen "Maman". Maman käänsi Jannen katolisex, hemmotteli sitä ja naida napsutteli sitä moneen otteeseen kolmeen pekkaan toisen pojan kaa, parinkin eri pojan vielä. Et semmosta peliä.
ellauri014.html on line 183: Mamanin luona luisti elo lutkisti. Torinossa JJ varasti jonkun röyhelön ja pani syyn piian nimiin, joka otti potkut. Janne oli luulosairas, oli epilepsiaa ja sydänvaivoja. Parani kun lakkas juoksemasta lääkäreissä.
ellauri014.html on line 185: Nää jutut on sen postuumeista muistelmista, joita se vanhana luki ääneen tutuille.
ellauri014.html on line 197: Se läks Pariisiin koittaa onneaan, kauppas jonkun muun musakexintöä omanaan, se oli kova säveltään. Kotiopettajana koitti päästä hameiden alle. Siitä se keksi nää kasvatusjutut. Aika pukki kaalimaassa kyllä. Omakohtaisia kokemuxia.
ellauri014.html on line 207: Paitsi siinä se menee metsään et tää apina ois jotenkin luonnostaan hyvä. Se on luonnostaan vaan apina. Mut ehkä se tarkotti just sitä. Ei et apina on kiltimpi, vaan et sillon hyvä olla puussa. Se on sopeutunut puuhun. On sopivan kiltti apinaksi. Ei vieraannu tehtaassa.
ellauri014.html on line 209: Narsistin etiikkaa. Jumalatonta. Tai Darwinin. Rusakko peukutti kehitysoppia ennen Darwinia. Onko jumala narsisti? No takuulla. Six just on alaisten syytä olla kilttejä.
ellauri014.html on line 219: By the way, aika samanlainen sepaluksen raottaja, nyt muistan, oli myös se toinen reikäjuusto, sveitsiläinen panomies, siis tää punanen ja musta, sotilas vai pappi, ei väliä, molemmilla käy naisten suhteen hyvä viuhka. Stendhal eli Marie-Henri Beyle Grenoblesta. Se käytti itestään aina salanimiä. Don Phlegm. Poverino. William Crocodile. Ei tainnut tykätä nimestään. Tai itestään. Olikohan sen vanhemmat odottanu tyttöä, Marja-Siskoa. Orpo enon kasvattama sekin. Niinkuin Konradkin. Kuppanen. Se tykkäs oppilaiden mammoista. Rusoolle kelpas molemmat, äidit sekä tyttäret.
ellauri014.html on line 225: Rusakolla on Juuliassa samantapaisia tyylimokia kuin Paulo Coelholla, ja samasta syystä: molemmat on itsekeskeisiä julkisuudennälkäisiä lattapäitä setämiehiä. Mut Rusakolla on ehkä (ehkä!) jonkin verran enemmän kirjailijan lahjoja. Silti vitun maneerimaisia kirjelmiä, Il pupulo alla pupula.
ellauri014.html on line 230: Rousseau suututti ranskalaiset piirit uskonnolla ja sveitsiläiset politiikalla. Se teki brexitin Humen luokse Lontooseen, suututti jengin sielläkin, suuttui kun Walpole väsäs vitsikirjeen muka sille Preussin Fredrikiltä, riitaantui julkisesti Humen kaa.
ellauri014.html on line 246: julle.jpg" width="100%" />
ellauri014.html on line 252:

Julie-kirjan juoni

ellauri014.html on line 272:

Koitan tässä kertoa mitä Julie-kirjassa oikeen tapahtuu. Tai ei oikeestaan kiinnosta sen juoni, eikä siinä olekaan kummoistakaan juonta sen enempää kuin uudemmissakaan saippuaopperoissa tai izehoitokirjoissa, samanlaista suoltoa tyyliin kuinkas sitten kävikään. Tales to thrill striped-ass baboons. (Sen nimistä lehteä luki Fabulous Freak Brothersin stetsonpäinen kaveri 70-luvun underground-sarjixessa.)
ellauri014.html on line 274: Enemmänkin kiinnostaa Rousseaun moraalinen ryhti tai paremminkin skolioosi. On jännä kattoo mitkä moraalikannanotot on aina samanlaisia, esim. setämiesjuttuja, ja mitkä tuntuu nyt aika oudoilta, lähinnä koska tuotantosuhteet ovat muuttuneet. Meemien kuten moraalin kanssa on kuin muunkin evoluution, alkeelliset ja kehittyneemmät elämänmuodot sinnittelee rinnakkain, kukin omanlaisissaan ekolokeroissa. Päivi Räsäsellekin on tänään kysyntää, Hitleristä puhumattakaan. Eski Saarisesta tai Saska Saarikoskesta näinä huonompina aikoina vähemmän. Kukoistus ei käy kaupax lamassa.
ellauri014.html on line 288: EURA (Debout jumpante) Gehemos!
ellauri014.html on line 329: Näin tänään töihin pyöräillessä venäläisen Allegro-junan tulossa Viipurista, venäläisten ikiaikaisesta kaupungista. Se oli jotenkin kolhiintunut kyljistä. Näytti tutulta. Terveisiä Neuvostoliitosta.
ellauri014.html on line 332: Mary Shelleylläkin oli sivuvaununa sisarpuoli nimeltä Claire, tai Jane, siitä tulee yllättäen maininta albumissa 321. Byron teki Percyn kanssa Sveitsissä junan, Clairelle tytön, Allegran. Maryn äiti Mary Wollstonecraft nai pyöreäpäisen Williamin mutta kuoli pian Maryn synnytettyään. Claire Clairmontin äiti Mary Jane oli Maryn paha äitipuoli. Onpa paljon Maryja. No se oli Israelissakin yleisin naisennimi, pojilla kai Jeshua.
ellauri014.html on line 335: Allegrakin kuoli nuorena. Eipä juuri ehtinyt ottaa lommoa. Childe Haroldissa Byron kaipaili vähän Adaa, toista tytärtään, joka keksi tietokoneen. Ei se ollut nähnyt sitäkään.
ellauri014.html on line 340: Sammakoinnit senkun jatkuu vaan. Nyt Juulia on perustelemassa äidittömälle serkulleen ja tyttökaverille Clairelle, että oli oikeestaan hyvä et sen rakas kotiopettajatar kuoli, koska se alkoi olla huonoa seuraa neitosille, kertoi liikaa kukista ja mehiläisistä. Eli lakkaa suremasta Claire, ei se tarvi sua enää, eli siis sä et tarvi sitä. Kuuntele sen sijaan mieluummin mun juttuja!
ellauri014.html on line 352: Sit Julia alkaa lämmetä siitä että Pröö kuuntelee sen käskyjä: Paikka! ja sehän tosiaan pitää käpälänsä kurissa. Valta on hyvä lemmenjuoma, on kiva tunne kun iso eläin tottelee. Juulia kuulostaa nyt samalta kuin Karvisen Eskon heila: mutta sinähän rakastat minua! Sisustuspuoti kutsuu taas.
ellauri014.html on line 362: Panohommatkin tais unohtua toviksi. Tää pätkä on vähän kun ne Pauli Kanin hippiulvahdukset kesken juonen.
ellauri014.html on line 390: Pröö bunkkaa nyt joen vastarannalla rumassa läävässä, näkee Julialle, runkkaa mut ei saa koskea, vaan tumppua. On talvi, kuiva tuuli vinkuu nurkissa, Pröö laukkaa hurjana pitkin kallioita, kivistä rantaa, sydäntä kivistää, harkizee jo kylmäkoskea. Väliin se kyynelehtii, väliin ärisee ja karjuu kuin leijona. Hormonit hyrisee ja mieliala heittelee.
ellauri014.html on line 396: No ei! Julia ei tällä kertaa suutu vaan se sairastuu. Kunnon romantiikan ajan ratkaisu. Oli näppärää kun ei ollut antibiootteja, porukkaa sai pois juonen tieltä vaan napsauttamalla sormia. George Byronistakin tuli yön yli lordi. Pikku lordi säikähti niin paljon että herahti itkemään: mitä pahaa mä nyt oon tehnyt?
ellauri014.html on line 424: Fast Showssa hintahtava lordi oli Ralph, sen juro maamies oli Ted. Pröö on siis Ted, tästä eteenpäin. Lucus a non lucendo, ikäänkuin.
ellauri014.html on line 436: Ikävystyttävää pulinaa 1700-luvun musasta. Pröö haukkuu ranskixet ja kehuu italiaanoja. Paitti pahexuu et kastraatit pannaan laulaan rakkauslauluja. Mitähän munaton Abelard ois tästä mieltä. Pröö on mustasukkiainen loordista, ja ottaa kiukkupäissään liikaa kuppia. Se on yhtä juoppo kuin Juulia on syöppö.
ellauri014.html on line 438: Seuraavassa numerossa Pröö juoppolalli on umpikännissä mökeltänyt Juulialle jotain rivoja, Julle siitä polttaa hihat pahan kerran. Pitää moraalisaarnan vaikka sillä on jo oma lehmä ojassa, tappi poissa kirkkoveneestä.
ellauri014.html on line 448: Julle pelastaa kotiopen pepun pyytämällä proto-Byronilta sille armoa, minkä tämä mielellään Juulialle antaakin, oliskohan soveliaat vastalahjat mielessä. Sapeliveikot taputtelee toisiansa selkään ja jatkaa ryyppyjuhlia. Julkku vihjaa Pröölle ohimennen et siitä saattaa tulla iskä. Hole in one.
ellauri014.html on line 456: Juuliasta tää on vaan liikuttavaa. Isien ei kuulu pyytää anteeksi, vaan antaa. Eihän jumalakaan koskaan pyydä anteeksi. Siksi Douglas Adamsin jumalan viimeiset sanat ihmisille naurattaa: We apologize for the inconvenience.
ellauri014.html on line 493: Joka tapauxessa poikaystäviä in spe on monta sitä palvomassa ihan lääpällään, ei tarvize kuin plokata. Tää on tosi tärkeetä, sillä tässä on hyvän naisten kirjan juonen ydinkysymys: kenet valita? Tumma komea ja tuhma, vai kiltimpi ja siksi vähän tylsempi vaalea, mutta rikas? Vaiko se vanhempi hieno herra joka ymmärtää? Että osaa olla vaikeaa.
ellauri014.html on line 499: Vanha herra on kiltti ja huolehtii lapsista, filosofin kanssa voi jutella, se pitää kädestä kun tumman ja komeen kanssa on vaikeeta. Mut kun menee hyvin, silloin se tumma on ihana, ja päiväkahvit sen seurassa ihan parhautta!
ellauri014.html on line 503:

VI-XII Julie torjuu lordin ehdotuxen lähteä Tedin partnerina loordin tiluksille Yorkkiin pehtoorixi. York, of all places, suunnilleen pahin persläpi koko briteissä, saarivaltakunnan Posio, sekopäisen Grahaminkin kotipesä. In your dreams! Pröö pommittaa mankuvilla preiveillä, Julkku vastaa koleerisilla. Barbaari! kaulin heilahtaa. Kiittämätön! annoin rrunsaasti. (2x kolmen vuoden aikana...) Mulla on paljon kurjempaa kuin sulla! Claire osallistuu haukuntaan. Kovaa rähinää puudeleiden kesken.
ellauri014.html on line 506: Pröö epäilee ihan syystä et loordi kähmii jotain sen selän takana. Tulee karmit kaulassa haastamaan sen kaa taas riitaa, mut loordi saa sen taas kerran narutettua. Se on kyllä hölmö rotinkainen, aateliset vetää sitä nenästä mennen tullen. Se alkaa päästä hajulle et Julie aikoo ottaa lusikan kauniseen käteen ja naida Volmarin. Mut loordi lupaa sille vaihtoehtoista uraa briteissä (nim. omaansa). Juliestakin se oisi hyvä ajatus.
ellauri014.html on line 515: Samanlainen sanaharkka ja nokkapokka oli Rusakolla Humen kanssa briteissä sittemmin (1766), ja d'Holbachin mukaan muiden kanssa monta kertaa aiemmin. Se oli tunnetusti kelju tyyppi ja riidanhaastaja. Ilmiriidan aikana Hume sanoi että Rousseau on "ferocious, villainous and treacherous". Rosseau sanoi että Hume on "noir et coquin". Valistusaatteita.
ellauri014.html on line 527: Aika ikävästi kohtelee nyt Julle Pröötä, Heloise Abelardin hattu päässä. Mä en anna enää sulle, mut älä hemmetissä silti petä mua, pidä itses miehenä mutta munattomana, vaan hyveen lippu liehukoon sun tangossa. Ja hölmö Pröö lupaakin ripustaa pippelinsä kuivumaan. Mulkut tuulessa ne heiluu. Samaan aikaan toisaalla Volmar pian rassaa pikku Juuliaa. No ehkä Pröö voi Lontoossa britin kanssa alkaa suunnitella junaa. (Ne ei vielä tähän aikaan käyneet höyryllä.)
ellauri014.html on line 534: Ei kyl Julie on niin täti, et sen pitää olla Janne-Jaakon Mamanin reinkarnaatio. Sieltä kai on peräisin nää opettavaiset sormenheristyxet. Täällä puhuu kunnon juustomaalainen villi kuttu, ei siedä pariisilaista leikinlaskua (esprit), naama peruslukemilla saarnaa hyvettä. Katolista tai kalvinistista, mitä väliä. Ei Rusakkokaan välitä. Leikki leikkinä, pylly pois mun tyynyltä. Suuret tunteet ei siedä vitsejä. Tää Jullen kirje oli kai olevinaan JJn mielestä hulvattoman hauska, sillä Ted kertoo seuraavassa viestissä nauraneensa huutonaurua. Haha. Vallatonta ja vakavaa kuin Ilmo Launis. Aargh. Huumorin totaalinen puute on Rusoolle yhteistä Pauli Kanin kaa.
ellauri014.html on line 538: Pariisin muistelmat on selkeesti ize koettuja, vaikka idea on kopsittu Muraltilta. Tedistä on tylsää kun se ei tajua sosieteetin sisäpiirin läppiä, eikä se tykkää vizeistä yhtään muutenkaan. On tylsää kun ei puhuta koko ajan siitä izestä, Jullen luona oli paljon kivempaa.
ellauri014.html on line 544: Ted haukuskelee pariisilaisten naisten ulkonäköä, varmaan ollakseen mustasukkaiselle Juulialle mieliksi. Paheksuu poskipunaa ja aatelisten decolteeta, johon se on pudottaa näkimensä. Vaunuaateli erottautuu etuhalkiolla rikkaasta porvaristosta, joka ei tohdi käyskellä niin avorinnoin rotinkaisten keskellä. Rupusakki pitää näin tahtomattaan yllä porvarisnaisten siveyttä. Se on periaatteessa hieno juttu kotiopen mielestä. Ja sit Pariisin naiset puhuu liian kovaa ja käskevästi eikä ole nöyriä. Se taas on huono juttu Tedin mielestä. Varsinkin rumien olis syytä olla hiljempaa. Ansaitsis litsarit. Perusvirhe Tedin mielestä on se et Pariisissa naiset ja miehet seurustelee yhdessä. Paremmin on Sveitsissä, missä naiset saa kuuristella keskenään.
ellauri014.html on line 603: Julkku oli ollut liikuttunut kun Pröö tunnusti pikku kepposensa porttolassa. Se oli niin kiltisti tehty, et Jullen mustasukkasuus loppu siihen. (Tää on kyllä NIIIN miesten aivotyötä tää juoni.)
ellauri014.html on line 607: Wolmarin äijä on kuuskymppinen, menetti fyrkat ja maat just jossain ryssissä, nyt ei kehtoo Jullen iskä sannoo sille et häät on peruttu. Se vois ymmärtää sen pahasti.
ellauri014.html on line 622: Chaque fois que deux époux s’unissent par un nœud solennel, il intervient un engagement tacite de tout le genre humain de respecter ce lien sacré, d’honorer en eux l’union conjugale ; et c’est, ce me semble, une raison très forte contre les mariages clandestins, qui, n’offrant nul signe de cette union, exposent des cœurs innocents à brûler d’une flamme adultère. Le public est en quelque sorte garant d’une convention passée en sa présence, et l’on peut dire que l’honneur d’une femme pudique est sous la protection spéciale de tous les gens de bien. Ainsi, quiconque ose la corrompre pèche, premièrement parce qu’il la fait pécher, et qu’on partage toujours les crimes qu’on fait commettre ; il pèche encore directement lui-même, parce qu’il viole la foi publique et sacrée du mariage, sans lequel rien ne peut subsister dans l’ordre légitime des choses humaines.
ellauri014.html on line 627:

Paksuinta on et just niin kuin ei pitänyt JJ toimi ize, siitti 4-5 au-lasta leipäsuden kaa ja dumppas ne samantien nunnille tai kunnalle, niitä ei jälkeenpäin ees voitu löytää. Hyvä puhumaan, paha pappi mulkero. Tästä heimoveli Voltaire sille vittuili. Mut sehän oli ihan eri asia, tässä on nyt puhe hyveellisten naisten moraalista, ei musta, tää on filosofiaa. Setämiespisteet kilahti tappiin, pajatso tyhjeni. Törkee 2-naamainen Casanova kehtaa vielä sanoa:
ellauri014.html on line 631: Huoh-huoh-huoh ja hohhoijakkaa. Paha pappi puhuu, likaiset jauhot likaisessa pussissa. Tätä paskaa jatkuis vielä 4 tuotantokautta. Nyt jo voi sanoa et tää takas-luontoon-äijä on toooosi syvältä. Tää on pahempaa kuin paapa, valistuxen ajan saippuaa. Tää on loputona veivausta tyyliin kauniit ja rohkeat. Ei, vielä huomattavasti tylsempi, ja huonompi, yhtä kiinnostavat henkilöt, yhtä aidot sentimentit, sama luonteen jalous. Yxinkertaisesti nippu kyrpiä. Ikäviä ihmisiä. Tai siis ihminen, Rusoo eri naamareiden alla. En tajuu, kenen mielestä tää on voinut olla hienoa.
ellauri014.html on line 655: Mut jahven tuntien se on just sellainen kanankakan kantaja, et sen lahjoja ei niin vaan roskiin heitetä. Niinkuin sen yhden tyttökirjan hapan rikas täti, joka käydessään vieraisilla heti ekax tarkasti, onko sen lahjoittama ruma pysti vielä salissa kunniapaikalla. Keltaisen talon lapset lopulta löi sen mäsäksi. Sen pystin, ei tätiä, joka kuoltuaan osoittautui kiltixi. Nimittäin jätti rahansa keltaisen talon lapsille.
ellauri014.html on line 678: Yksinkertainen moraali toimii yksinkertaisille tolloille. Vetokoirat ei tarvi tarveharkintaa, niille riittää yxinkertainen puskii ja paikka, juujuu ja eiei. Piru piilee moraalilain pienessä präntissä. Siis sofistikointi seis, tee just niinkuin mä just sanoin, ei niinkuin mä teen. Jos kaikki seisoskelis kadunkulmissa, kukaan ei pääsis kulkemaan.
ellauri014.html on line 682: 1700 luvulla kaikki huusi Cato, se oli mauno mato, se symbolisoi porvariston vallankumousta republikaanisella ruohonjuuritasollaan. Rusakko piti sitä puolijumalana.
ellauri014.html on line 700: Julle maxaa takaisin kehumalla Wollea. Wolle on lähes viisikymppinen mut käyttämättömänä hyvin säilynyt, pohjoismaisen oloinen kiltti pikku kylmiö, varmaan harppisaku, hiljaisempi versio Kimmo Koskenniemestä, yhtä besserwisseri. Yhtä armoitettu humoristi myös. Julle ei ehkä ole juuri onnen kukkuloilla, mut ainakin on niillä pätäkkää, talouspuoli kunnossa. Samaa ei voi sanoa kotiopesta. Julle detaljoi tarkasti tätä aineellista onnea. Wolmarilla riittää muonaa rrunsaasti omille joukoille, plus muru rikkaan pöydältä kerjäläisille. Tää on tärkeää, sillä JJ on veteraani kuokkija, ammattiparasiitti, usein nähty ilmainen ruokavieras paremmissa perheissä. Alaviitteessä se valittaa piheistä isännistä, jotka tarjoo murua vasta iltapäivällä, nähtyään ettei sveizari muuten lähde kulumallakaan. Rusakko muuten nakersi viimeisen porkkanansa sellaisilla ilmaiskesteillä. Sai slaagin kesken ylensyöntiä.
ellauri014.html on line 706: Tätä kohtaa Rusoo selittelee pitkässä alaviitteessä. Lukijat oli kritisoineet tätä (varmaan nuoret naislukijat), mut Rusoosta tää on koko kirjan käännekohta, mis Julle vihdoin valkkaa hyvän tien. Se tajuu oman etunsa, millä puolla leipää on sen voi. Mitä tulee Prööhön: se on voi. Ei vaitiskaan, kuten pian nähdään sekin kääntää kelkkansa, ryhtyy yhtä kelkkaporvarixi, vaihtaa ajoneuvoa. nousee satulasta junaan. (Eikä tää ole spoileri, ei pilallista voi enää pilata.)
ellauri014.html on line 708: Tää on just tätä, niinko 99% kaikesta moraliteetista: geenit vs. meemit. Moraali on aina meemin leirissä. Kun tavara ja kalu joutuu vastakkain, tavara on tärkeämpi. Siihen tää kaikki moralisointi tähtää, ja on aina tähdännyt. Eroja on lähinnä työn ja omaisuuden jaossa, kuten Marx tähdensi.
ellauri014.html on line 714: Ted nojautuu nyt Ralphiin, tai toisin päin, jompsin kumpsin humpat jatkuu Lontoossa, junailun merkeissä. Nyt kun Julkku ei enää ole kuulolla, Pröö haaveilee harakirista uskolliselle Ralphille. Mainizee tässä yhteydessä seitsemäntoistasataaluvun Wertherin, nimittäin Johan Robeckin (se oli kyllä vanhempi kuin Werther, mutta aiheutti vähän samanlaisen izemurhatrendin.)
ellauri014.html on line 718: Siirreltyään Tedin mustia shakkinappuloita sinne sun tänne, JJ alkaa vastahyökkäyxen Ralphin valkoisilla. Enstexkin, elämällähän on moraalinen tarkoitus, ei se ole pelkkää syömistä, juomista ja nukkumista. (Naimista ei nyt sovi mainita, kun siitä just on pula.)
ellauri014.html on line 725: Tää on ihan avainkysymys. Yx meitä järjettömämpien luontokappaleitten parhaita puolia on se, et ne ajattelee aika vähän izeään. Monet ei edes tunnista izeänsä peilistä. Ohje ei siis kuulu: kazo izeäsi peiliin, vaan just päinvastoin, paa jo nyt se peili pois, kazo muita. Calle ei kazonut izeään kulkiessaan peilin ohi. Se on kyllä liioittelua, saa kai sitä sentään vilkasta et onx mun tukka hyvin, ettei tarvi Callen tiuskasta: kampaa tukkasi!
ellauri014.html on line 745: Julia on varmaan bi, se puhuu Clairelle epäilyttävän lämpimästi. Claire on leski, sen pönttö mies on jättänyt tän sarjan, liukastui kai saippuaan. Näin "vanhana" Juku ei tykkää enää kenestäkään muusta kuin Clairesta, paitti tietty rakkaimmasta, eli itestään. Lapsiin ja Wokuun se on enemmän kun puolix kylästynyt. Tylsää kun 4-5 vuotiaat pojat ei tajuu piispa Julinin saarnoja.
ellauri014.html on line 759: Wolmar on nyt perillä Tedin käynnistä Jullen kaikkein pyhimmässä. Se ei ole olevinaan moxiskaan, sehän on fiktiivinen henkilö. Pröö (nyt taas tällä nimellä) kuzutaan Wolmarien luo vieraisille. Se jännittää ihan hirveesti, mut hyvinhän se menee, kaikki on tosi joviaaleja. Se saa huoneen ihan Mme Wolmarin seinänaapurina. Julle on vähän pulskempi muttei juuri rumempi, eikä isorokkokaan näy niin et sen huomais, paitsi ihan läheltä.
ellauri014.html on line 768: Kunnon vanhan ajan patrbrlbrluunatouhua. Sellaistakohan se oli ennen kun vackra Oscar kävi kartanoissa pehtoorina. Vähän aran näköisenä Osku istui ryhmäkuvassa vaaleissa kaupunkilaisvaatteissa olkihattu päässä yrmeiden körttipukuisten päiväläisten keskellä, varmaan miettien: vieläköhän pääsis karkuun jos lähtis heti juoxemaan.
ellauri014.html on line 772: Herrasväillä on noin puoli tiuta väkeä sisäpalveluxessa, kaikki hirmu auliita ja hövelejä. Eivät maleksi förmaakissa kahta kättä heittäen tai seiso tumput suorina juoruumassa keskenään, luppoaikanakin auttaa puutarhassa tai kuskaa lantaa takapihalla. Hymyhuulina. Tää on vahvaa fiktiota, tositeeveetä.
ellauri014.html on line 785: Jullen talossa palvelusväki tietää sen, rouva tekee sen niille käytöxellään erittäin selväksi. Järjestys pysyy hyvänä, tavat sievinä, junat ei aja väärään tunneliin, ei seiso käkikellon viisari vika aikaan. Rusoon tupla kaxinaismoraali on niin paxua, et sen päällä pysyisi pyyleväkin vapahtaja pinnalla.
ellauri014.html on line 789: Miehet on reiluja ulkoilmaihmisiä, niille maistuu väkevät, naiset taas on sip sip söp söp, ne syö maitoa ja sokeria sisällä. Pröö pääsee Jullen mukaan naisseuraan ainoana miehenä maistelemaan juustoja, ja eiköhän se ala vihjailemaan punastelevalle juulialle heti chaleen ajoista. Tämmöistä tää on.
ellauri014.html on line 793: Ja hyvin pysyy Julkun väki jöössä tansseissakin, eivät ota asiattomia vapauxia, ei keuli rinnalle, vaan heti hövelisti tottelee kun julle napsauttelee sormia. Ehkä se myös laulaa huonosti saksaksi joskus (tai useinkin), niinkuin venäläinen varieteeyrittäjä La Republicassa.
ellauri014.html on line 796: Tän vuox kai on parlamentteja, joissa alamaiset päättää julkisesti yhdessä, mitä kunkulta on saatava. Muunlaiset sopparit sen kaa on korruptiota.
ellauri014.html on line 803: Kaikkein onnellisin otus maailmassa on kohtuuvauras porvarillinen pater familias. Se hallizee perhettään kuin hyvä jumala, kaikki rakastaa sitä ja pelkää samalla, sillä on siis oikeata auktoriteettia.
ellauri014.html on line 810: Russu luettelee hienon listan konnankoukkuja mitä herrasväki ei saa tehdä lakeijoille; just näitä ne siis ylipäänsä tekevät. Sen ideaalihuushollissa orjat on tyytyväisiä vaikka orjia, ei ajattele omaa etua, koska ne on niin kiintyneitä matteen ja kunnioittaa hussea; ne on pikku koiria, eikä samanlaisia apinoita kuin niiden isännät.
ellauri014.html on line 812: Nyt ollaan puolin ja toisin tosi kunnollisia. Wolmarit esittelee laajalti englantilaistyylistä puutarhaansa, eli Russu esittelee tässä pahvikuviensa suulla luontoideoita lukijoille. Viherrakentaminen on Rusoon/Julkun hobby. Eikä se ole ollenkaan pois kotitöistä, sanoo Wolle ylpeänä, Julle tekee sitä vaan ja ainoastaan vapaa-ajalla. Ei vaitiskaan, kyllä Wolle jelppii vähän ehtiessään. Aika hoitamaton pöheikkö se onkin. Mut se on just koko idea, muistuttavat kuokkijat. Rauhismaiseen tunnelmaan tässä pyritään, ei itänaapureiden barokkipuistolookiin.
ellauri014.html on line 818: Haukotuttava viherpeukalointi keskeytyy hetkexi kun Pröö uskaltautuu vinoilemaan talon takapuolen metsiköstä, mis se taannoin puristeli Juulian silloin vielä koskemattomia tissejä. Mix tää uusi pusikko, eikö entisissä ollut riittävästi taukopaikkoja? Wolmari tajuu heti vittuilun ja vetää Pröötä lättyyn samantien, vaik vaan sanan säilällä. Niiden napalankoilu ei kestänytkään monta hetkeä.
ellauri014.html on line 830: Kenties Wolmari ei ole enää aktiivinupseeri, vaan reservissä. Se tykkää tarkkailla muita, ei paljon puhu, sanoo vielä vähemmän. Varmaan toimis mieluusti takapäivystäjänä kun kotiope panis parastaan, siis Juliaa. Kazois päältä, kun Pröö höyleskelis huolella reikää sveitsinjuustoon liereällä juustohöylällä, tikkais väliin takakautta siksakkia kuin sveitsiläisellä Bernina-ompelukoneella. Wolmar nojatuolissa hetkuttaisi löysää letkua toivorikkaana ilman toivoa. Sellaisiakin heppuleita on, kuulemma.
ellauri014.html on line 840: Wolle selvittelee juontaan Clairelle. Se suunnittelee Prööstä niiden lasten kotiopettajaa. Alkaakohan ahnas filosofi kohta jahdata lapsiparkojakin? Se jää nähtäväxi. Suunnitelman esteenä on Ralph, siis lordi Bumston, joka ei ehkä tahdo luopua Tedistä, aisaparistaan, rakkaasta aisastaan.
ellauri014.html on line 850: Mutta voi! nousee vihuri ihankuin Jeesuxelle Genesaretin järvellä, meinataan hukkua, usko menee, mutta Julle pyyhkielee miesten ozia ja tarjoo viinistä tehtyä vesimehua (etteivät mene juovukkeeseen), ja ihme tapahtuu, jaxetaan soutaa rannalle. Siellä syödään eväät. Kaloja ei ole yhtä paljon kuin Jeesuxella, koska Julle oli käskenyt armahtaa saaliskalat, arvaa että soutajia vähän vitutti. Mut Julle osoittaa taas suuruutensa, syö vaan ihan pikkuriikkisen (vaikka se tykkää tosi tosi paljon taimenesta), jotta lakeijoillekin riittää murunen.
ellauri014.html on line 863: Abauzitiin peilailee izeään Vätys V. Vätys. On jaloa olla keskinkertainen kun ainesta olis parempaan. Newtonin kustannustoimittajana korjaili sen virheitä. Jätti tuskin jälkipolviin jälkiä, koska sen perilliset piti sitä kerettiläisenä ja pani polttaen sen prujut. Thatz about it, sen enempää ei siitä tiedetä. Tää Julkun alaviite teki siitä pienen julkun.
ellauri014.html on line 867: Vekkulisti Ted ylistää Jullen arkea ja toisesta suupielestä surkuttelee sitä. Samat jutut jotka tekee tästä äiti Teresasta onnenmyyrän, sais kenet tahansa muun menettämään hermonsa. Suloinen rauhan tyyssija oisi nukkavieru rauhis. Tyyni elämä ois kuolettavan tylsää. Seesteinen perhearki pelkkää kotiorjan raatamista kiljuvien lasten parissa. Maalaisympäristössä on yhtä jännää kuin Sysmän liikekeskustassa marraskuussa. Viisas aviosiippa ois sietämätön besserwisseri ja kylmiö. Normaali ihminen joutuis suunniltaan ja lähtis litomaan. Mut Julia ei olekaan täysin normaali. Muumeja on sillä kyllä laaksossa, muttei täysi määrä, ja matot ullakolla aika rytyssä.
ellauri014.html on line 889: Köyhäin lapsista on valtaosa ääliöitä, ei mitään salattuja lahjakkuuksia. Joku saa rummun ja haluu kenraalixi, toinen käy raksalla ja aikoo arkkitehdiksi, kympin mamutyttö haluu lääkäriksi, vaikka realistisempaa sen värisenä olis tähdätä vaan lähihoitajaksi. Meidänkin Kusti-puutarhuri tykkäs piirtää, lähetin sen taideakatemiaan harjoittelijaksi, mut eihän siitä mitään tullut, Kusti tuli takas lapiohommiin maitojunalla. Mikä oli todistettava. Eihän prinssikään joka osaa hyvin ohjastaa ala kuskiksi, eikä paroni joka tekee hyvää raguuta rupee kokiksi. Veri vetää aateliset aateliksi ja rotinkaiset rupusakiksi, lahjoilla ei ole siinä mitään jakoa. Näin Juulia.
ellauri014.html on line 893: Toinen pikku erimielisyys koskee romaanikerjäläisiä. Pröö ei heittäis lanttia katukerjureiden pahvikuppiin (Mooooi! Iso numero!), se on rahaa pois kotimaisten työttömien toimeentulotuesta. Wollella on ammattikerjurien tippaamiseen perustelu, joka on Jullen mielestä ihan mahtava: kerjuu on ammatti siinä missä komeljanttarin, molemmat pyrkii viihdyttämään rikkaita saadakseen massia. Jos köyhä onnistuu surkealla tarinalla hetkeksi hauskuttamaan antajaa, kyllähän sekin on palkkansa ansainnut yhtä lailla kuin joku näyttelijä. Turhanpäiväsempiähän vielä on teatterit ja muut paheelliset viihdepläjäyxet.
ellauri014.html on line 895: Joku puolikas puupenni ja korppu ei paljon maxa, ja on kivempi tapa sanoa ei kuin jumalauta ala vetää. Vaikka ne ei siitä paljon kostu, tulee itelle omasta kiltteydestä hyvä mieli. Mulla on hyvä konsti erottaa vuohet lampaista: jos joku valittaa työttömyyttä, mä sanon tossa on mun mettää, lähe risusavottaan ja tuu sit hakemaan se ropo. Useimmat antaa tässä vaiheessa jo perixi, ja säästyy sekin penni.
ellauri014.html on line 901: Taas solvataan vulgääreja epikurolaisia, vaikka täähän on just epikuuron oppia. Kohtuus nautiskelussa, samoin kun se että taviksina piileskellään pensaassa, λάθε βιώσας (Plutarchus De latenter vivendo) on just siltä hemmolta. Julle tykkää nautiskella pikku paloissa, se keskeyttää vaik yhdynnän jotta voi jatkaa sitä myöhemmällä kerralla. Mahtaa miesroikan pusseissa olla painetta.
ellauri014.html on line 903: Julle on tuhdin ruuan ystävä, se on silminnähden pyylevöitynyt. Arkipäivinä on rrunsaasti hyvää arkimättöä, juhlaruokana on oman tontin riistaa, joku saksalainen piirakka, oman puutarhan papuja ja ite tehty juusto. Kyllä pierettää, rasva-arvot heiluu korkealla. Palvelu on maalaismaista mutta nopeeta, ei tarvi nälistellä hienon kattokruunun alla niinkuin joissain paikoissa, R kiittelee. Yläkerrassa on pieni ruokasali parhaille kamuille, joiden joukkoon Ralph ja nyttemmin Tedkin lukeutuu. Siellä Teddy vapautuu taas ryyppimään ja raappimaan, saa päästää ilmaa rauhassa, kun muita lakeijoja eio hollilla.
ellauri014.html on line 907: Vittu et Rusakko jaksaa olla sveitsiläinen. Pahempi kuin sakemanni, varsinainen nazi. Ordnung muss sein, kannat yhdessä ja käsi lipassa. Velvollisuuksien täyttäminen on onnen täyteyttä. Herrat, lakeijat ja narrit on tyytyväiset rooliinsa, jokainen tietää paikkansa eikä muita kadehdita. Tää on keskiluokan taivas. Vahinko että nimenomaan keskiluokkaa eio koskaan tyytyväinen. Niiden just on pakko päästä eteenpäin: yläluokan Mount Everestille on kiivettävä, koska se on siinä. Sori Rusakko, huti tuli, kai koska Darwin ei ollut vielä syntynyt. Köyhäinapu on kyllä hyvä tikki, kyykyttämällä saa hyvän yliotteen rotinkaisista.
ellauri014.html on line 913: Julle on Wolmarilta oppinut säästelemään vähän kaikessa, se ei enää juo kahvia, koska se on kallista, ja se maistuu sitä paremmalta mitä vähemmän sitä saa. Sama pätee varmaan Wollen kullista. Parooni ja Wolle saavat herkutella pullollisella jälkiruokaviiniä joka hizin aterian jälkeen. Julle pullottaa nekin kotiviinistä ja panee hienon nimiset etiketit päälle. Vähän sellaista schweiziläistä säästäväisyyttä, tarkan markan vieraanvaraisuutta.
ellauri014.html on line 917: Jullen kaverit: maalaistollot, upseerit evp, emerituskauppiaat, lasten kavereiden vanhemmat. Wollen kamuina on vielä joitain höynähtäneitä gentlemannifarmareita, sen entisiä humputteluveikkoja. Mökkinaapureina on hauskoja originelleja tai nöyriä ihailijoita. Kiltistippä Julle kestizee maalaisäijiä, nyrkkiin haukotellen kuuntelee niiden puisevia juttuja. Tähän käsittelyyn huolitaan vain vanhoja rupuja, ettei muiden rotinkaisten ala käydä kateeksi. Julle antaa vielä lasten ojentaa äijälle (niin, ne on aina äijiä, perheenpäitä) jonkun pieleen menneen käsityön emännälle kotiin vietäväxi. Kotona vanhus kertaa koko jännän vierailun ja koko perhe yhteen ääneen siunaa herrasväkeä. Vertaa La Republica 200 vuotta myöhemmin.
ellauri014.html on line 921: Juttuhan on niin, ettei Rusakkoa kiinnosta pätkän vertaa kukaan näistä ihmisistä, ei Julle, Claire, Teddy, Volmari kuin Rafukaan, se haluu vaan saarnata. Nää on on vaan pompittimia tai vaatepuita, joihin se ripustaa mölsää filosofiaansa roikkumaan. Se on just sellainen précheuse kuin miks se sanoo Juuliaa. Jos sitä pitäis luonnehtia yhdellä sanalla se olis TEKOPYHÄ. Aikansa Päivi Räsänen.
ellauri014.html on line 925: Kolmikolla kävi ikäviä vieraita, sen jälkeen niillä oli kiva aamu à l'anglais: kolme menee piiloon, ei kukaan etsi, ollaan hiljaa keskenään ja viihdytään. Juppajju. Semmoisia luppohetkiä oli Tedillä myös Ralphin kaa. Monitoinikamu. No ei vaitiskaan, komento takaisin, siinähän pyörii Jullen kakrut koko ajan jaloissa. Paitti ei ne ole häiriöxi, ne on täysin äiti aurinkoisen lumoissa kuin Rikun pojat, kuiskivat vaan hiljaa ettei äiti hurjistu.
ellauri014.html on line 927: Nyt seuraa pohdintaa lasten kasvatuxesta sivutolkulla. Hoohoo jaajaa, sanon kuin muumimamma. Hyvästi panokohdat. Niitä lie tuskin enää odotettavissa, ellei sitten ehkä Rafun tultua, ja silloinkin enimmäxeen junaliikennettä. Proo ihmelettää, mixei Julkku koskaan komentele lapsia. Siitä tulee niin pitkä selitys, että kolmikko painelee kuuntelemaan toiseen huoneeseen.
ellauri014.html on line 934: Julle antoi lasten juosta paljasjaloin ulkona, ja antoi niille paljon liekaa pienenä. Tääkö riittää? Ei, ei siinä kaikki. Varsinainen kikka oli ottaa lapselta heti luulot pois. Sille on paukutettava päähän, että se on vaan lapsi, vähän niinkun eri rotua, tai vammanen, ja että sen on toteltava jokaista aikuista kuin pikku koira. Lapsesta tulee höveli kun se ei saa läpi tahtoansa muuten kuin anomuxesta. Mamman ja papan myönnöt ja kiellot on peruuttamattomia, ei poikkeuksia eikä toista instanssia.
ellauri014.html on line 948: Julle ei näytä lapsilleen flashcardeja, ei järkkää eskaria, muskaria eikä lätkämatseja. Saavat juoksennella omissa leikeissänsä kartanolla. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin.
ellauri014.html on line 970: Lassinuskoisten oppi suosii rikkaita: kalvinistin luoja osoittaa suopeutensa siunaamalla vanhurskaan kukkaroa jo eka puoliajalla. Jos kuolet köyhänä, se tietää huonoa pelinumeroa myös tauon jälkeen. Mikäs siis warakasta Wolmaria waiwaa? Sehän on selvästi käkikellon, lääkekaapin ja reikäjuuston suojelijan mieleinen. Wolmarin omantunnonarkuus on nolo tikki Julialle. Jos perheenisi ei kumarra herra isoherraa, se on kiusallinen fläkki omaisille näissä piireissä. Onnex se edes pitää ison suunsa kiinni kirkossa.
ellauri014.html on line 974: Julie ja Pröö hyökkää ateistin kimppuun kuin femmalaisten rukousvartio. Pröö koittaa perustella miten jumala voi luoda isomman kiven kuin se jaxaa kantaa. Julia pyllistelee työhuoneen lattialla kädet kyynärpäitä myöten ristissä roiskuttaen kyyneleitä, vaan mikään ei tehoa. Nyt on kuzuttava vahvistuksia, loordi kehiin Flanderin sotakentältä. Onhan hienompaa pelastaa yxi sukulaissielu kadotuxelta kuin tappaa kokonainen komppania ranskalaisia.
ellauri014.html on line 978: Loordia odotellaan paratiisiin Flanderista. Claire ilmoittautuu palveluxeen kotipiiaxi Wolmareille ruokapalkalla, mistä se tietysti on ihan into piukeena. Ystävysten kohtaaminen on puskafarssi, naiset kiljuu ja pyörtyy halki poikki ja pinoon silkasta onnesta. Kyllä piisaa sentimenttiä, Woku, kylmiö Wokukin liikuttuu, köhii hämillään.
ellauri014.html on line 983: Tässä vaiheessa sarjaa aletaan pohjustaa jimbajambaa Pröön ja Clairen välille. Myöhemmin selitellään, et Claire onkin aina ollut huomaamattaan rakastunut Prööhön. Niistä saataisiin hyvä kakkosketju romaaniin, romanttinen b-miehitys lakeijaleevelille Molièren parhaita farssiperinteitä seuraten. Ikivanha meemi joka trendaa aina. Säädyt ei tosin pysy ihan preussilaisessa ojennuxessa, mut sentään Clairen vapaaherraiskä on köyhempi kuin Jullen paroni.
ellauri014.html on line 985: Sit seuraa haukotuttava viihteellinen idyllipläjäys patriarkkafarmin viininkorjuusta. Kaikki on niin rustiikkia niin rustiikkia. Rotinkaisten maalaista meininkiä ihastellaan.
ellauri014.html on line 990: Viininkorjuussa herrasväki veljeilee palkollisten kanssa, eikä naura niille, koittaa pidättää. Palkkaroikka on armoille niin kiitollisia, että muistaa paikkansa, niiailee, pokkaa, raapaisee jalkaa, nostaa hölmöä golfinpelaajan hattua kuin hukkapätkä pehtoori spanjuunoiden saippuassa. Jullen pojille ne on suorastaan setä Tuomoja. Alaviitteessä Rusakko ylistää keskiluokkaisuutta siitä, että keskiluokassa on kivintä verrata itteänsä naapuriin.
ellauri014.html on line 992: Isännät järjestää työläisille juhlia, ei liian hienoja. Ei näytetä herrasväen hopeita, ettei suotta herätetä kateutta. Peltivarjostimet lampuissa ja paljon mättöä, se on riittävää. Pöndet laulaa kännipäissä ballaadeja yksiäänisesti, se on söpöä. Jos joku työmies kännissä unohtaa paikkansa ja alkaa keulia, ei sitä ääneen moitita, mut aamulla se saa potkut muitta mutkitta, lentää kilometritehtaalle kuin tikkapelin tikka.
ellauri014.html on line 1031: Alaviitteessä R. muistuttaa hartaita lukijoita että ehei, nythän pahan naisen vaivat vasta alkoivat. Varokaa tytöt ettette syyllisty samaan! Loordin kankkua tää ei juuri hangannut, päinvastoin, jäihän sille Lollo, sen sileätä kankkua hangatessa ei tule ihottumaa.
ellauri014.html on line 1033: Mut Ted on vielä julmempi. Nyt seuraa jotain tosi ilkeää. Annetaan Loordin kertoa omin (siis JJn) sanoin:
ellauri014.html on line 1047: Nimittäin vannoa ikuista uskollisuutta vaan ja ainoastaan "ystävälleen" Tedille. Minkä se tekeekin. Kaveruxet juhlistanee liittoa pujottamalla kynnettömän sormen anuluxeen. Kukkuloiden sota Roomassa on viety päätöxeen. Marsin kukkula voitti kädet selän takana, Venuxen hävisi. Tästä pätkästä näkee miten homo Rusakko oikeesti on:
ellauri014.html on line 1068: EURO: Tempos esse mucho hards por swizzeros banquieros! Nos habe van judaicos goden dentes bijna nicht plus! Und el reciclagio van dirty denieros no paya plus zo gut als in der past!

ellauri014.html on line 1102: Mut ei hemmetti ei sittenkään, se pyörittelee asiaa. Kun ajattelee tarkemmin, pitäskö ottaa nyt tommonen tekohauska leski harmixeen kun loordin kanssa on just niin hyvä meininki. Olis nolo tehdä sängyssä kolmenkeskisiä vertailuja. Ralph olis selvä ykkönen, Julle hyvä kakkonen, Claire jäis siinä varmasti lähtöruutuun seisomaan kuin tikku paskaan. Ainoana seisojana siinä petissä.
ellauri014.html on line 1123: Tästä etiäppäin loppun saakka Pröön kirje lähtee ihan longiksi, se on vaan Rusoon oman "filosofian" pyöritystä. 1700-luvun moralisointia, teollistuvan yhteiskunnan johtoportaan angstia, että mikä olis paras peitetarina. Mikä satu ize uskoa, mitä pajunköyttä uskotella alamaisille. Vähän sellasta Benthamin ja Millin tyylistä utilitarismia: mikähän vaihtoehtoinen totuus toimis parhaiten. Meemiteollisuuden höyrykoneet yskähtelee käyntiin. Nykyisin ne hyrrää ihan täysiä. Vaihtoehdot löytyy kaikki netistä. Siellä luuraa kaikki pilven päällä kyylääjät, ihmisten phishaajat.
ellauri014.html on line 1127: Jotain mainintaa on Abelardin harhaoppisesta rukouskäsityxestä. Ei sanota mikä siinä oli vikana. Oisko se ollu se huomio et ei sitä sopotusta kukaan kuuntele, paizi sä ize ja ehkä äiti oven raosta, mut se on kivaa ja tekee hyvää sulle izelles. Joo se kai se on. Stultilogiaa. Pröö on sitä mieltä et Julkun ja muiden pietismiin yms mystiikkaan taipuvaisten virhe on rukoilla ihan liikaa. Siitä vaan suu kuivii ja tulee polvet kipeiksi. Ei sovi odottaa nopeaa pöytiin palvelua eikä tilata menun ohitse jotain ihmettä. Ihmeiden aika on ohi, tekniikan ajan valistuneen jumalan on noudatettava luonnon lakeja ja asetuksia.
ellauri014.html on line 1133: Pröö varoittelee lukemasta Muraltia, muistattehan miten sille kävi. No miten? Ei kai ihan kehnosti, kun julistettiin autuaaxi. No siinä se, se lipsahti katolisexi. Ludi oli alunperin pietisti, kirjoitteli matkakirjeitä, missä vittuili ranskisten ja brittien kustannuxella. Rusoo apinoi mamuja koskevat ennakkoluulot siltä. Ne on schweizareilla yhä kunnossa, etenkin karvakäsien ja mutiaisten osalta.
ellauri014.html on line 1143: Wolmar ramppaa sillä aikaa mezälössä kiroillen noutajaa, joka jättää vanhan äijän vaille vaipanvaihtajaa. Sitse karkaisee mielensä ja juoxee kertoo Jullelle et lääkärin mukaan se ois nyt loppu slut. Ylläri, köhii Julie, siltähän tää on vähän tuntunutkin. Mut venaa vähän, mulla on sulle vielä yhtä ja toista opetettavaa. Vielä yxi pitkänläntä saarna odottaa.
ellauri014.html on line 1149: Kun tää ns. heltymishetki (moment d´attendrissement, kuten näitä Rusoon usein toistuvia itkukohtauxia teknisesti nimetään) on ohize, jutellaan niitä näitä. Syödään retkilounas Jullen makkarissa. Julle tuputtaa ruokaa kaikille vanhaan malliin.
ellauri014.html on line 1159: Oi iso olio, olento iki-iäkäs, superäly, elämän ja onnen suihkulähde, käsikirjoittaja ja konservaattori, apinan isä ja luonnon kunkku, eri lihaxikas jumala, erinomainen, mistä mulla ei ole ollut hetkeäkään epäilystä, ja jonka luupin alla mullon ollut niin mukavaa! Joo mä tiedän, koht on kivaa, mä ilmestyn sun tuolin alle.
ellauri014.html on line 1161: Julle aloittaa saarnan hartaasti kuin Olavi, alkaa sitten lämmetä, käy kuumana, keinuu kantapäillä, loppupäässä messuaa kuin kuumeessa, on ihan liekeissä juuri ennen aamenta. Mun moraalinen elämä on nyt läpi, moraalittomasta alkupätkästä ei nyt puhuta. Loppu on pelkkää peruskauraa, kalmokandidaatin normipäivää. Kiltin iskän syliin on kiva uinahtaa, se ei potki mua mahaan ainakaan.
ellauri014.html on line 1170: Julle ottaa kuolemansa kevyesti, helluntailaisten tavoin se iloizee jo etukäteen, laittaa huulipunaa, laulaa hilpeällä kitarasäestyxellä: Täältä puolehen ylhäisen maan nyt vain uskossa katsellahan. Kohta vaan joudutaan taivaan kuoressa veisailemaan. Claire, tuo pikku Martta, ei osallistu näihin iloihin, se juoksee vaan potan kanssa ja huokailee. Jullella on hyvä osa taas, ja parempaa tulossa. Ihan kuin Sirkka ja Mirjami.
ellauri014.html on line 1192: Koko muu juoni käydään läpi kursorisesti, juosten kuseskellen.
ellauri014.html on line 1221: Jullen vika päivä oli sen paras, se oli oikein kiva kaikille, iloinen potilas, reipas uskon sotilas. Järkeä, tunnetta, viisaan lujuutta ja uskon pehmoisuutta. Siinäpä Rusoon ihannetyttö liemikuutiona. Herkkutatin makuisena.
ellauri014.html on line 1241: Kaiken tän gotiikan perään R totee leppeästi alaviitteessä, et just tällästä huvittavaa kauhua jengi hakee teatterista ja romaaneista. Tässä saivat mitä pyysivät, vaikka näin vaan jälkiruokamakeisena.
ellauri014.html on line 1254: Claire postittaa vielä ihan lopux käskyn kotiope Pröölle palata sorvin ääreen. Se on ite vielä suhtkoht sekaisin ja tulee huonosti juttuun työnantajansa kaa. Kakarat on rasittavia, ois kiva jos Pröö tulis hiukka jeesaamaan. Joo ja mitä tulee naima-aikeisiin, olihan se tavallaan kiinnostunut Prööstä aikanaan, mut nyt se on tehnyt päätöxen: jos Pröö nai jonkun muun, Pröö on paaskiainen, ja Claire ize ei aio enää naida mitään kaksilahkeista. Samanlainen pattitilanne on Prööllä taas kuin Jullen komennossa aikanaan.
ellauri014.html on line 1256: Kotiope oppii tästä moraalin: Voi vittu, menkööt kaikki vitunkantimet mun puolestani vaikka vittuun, mä tyydyn tästälähin loordi Bumstoniin! Tai onhan siellä myös Wolmari ja vanha paroni. Voidaan tehdä kokonainen juna ilman seurakunnan naisia, ne olkoot vaiti lehterillä pyhän Paavon parhaiden perinteiden mukaan.
ellauri014.html on line 1285: Mix vitussa Venturo ei ota lippistä päästä edes sisällä, vaikka eletään 30-lukua? Sixkö kun se on paha anarkisti? Onx se lätsä liimattu kii? Ei sentään, se lähti päästä kun jurbo listittiin ekan tuotantokauden lopussa. Amparon aminnäköinen äiti kylmää sen kommarimaisesti. Hullulta Hugolta lähti jalka noitakonsteilla. Se on kipeämpi irrotettuna kuin ennen. Sen rouva vikittelee leuatonta everstiä. Beatrix veikistelee tyttömäisesti. Kaikki polttaa koko aika röökiä ja ottaa kuppia. Se on kai ajankuvaa.
ellauri014.html on line 1289: Köxät lainaa julkisesta kirjastosta Lady Chatterleyn epsanjaxi v 1930. Tushkinpa. Kirja oli kielletty vielä 60-luvulla. Löysin sen teinipoikana vanhempien kirjahyllystä piilotettuna hyllyn taakse. Muistan että talonmiehen fallos oli pikkuinen ja ruttuinen ruiskahduxen jälkeen. Veripenis, sanoisi Herr Kuckelmann.
ellauri014.html on line 1311: BC Carlson esseessään Rätten: ett rättsteoretiskt försök pitää tärkeenä, että raastuvan tuomarit (kuten Poju ize) tulkkaa tolkun miehinä lain kirjainta, sillä meiningillä laista vasta tulee oikeutta. Laki ja profeetat, plus vähän evankeliumia, se on siinä.
ellauri014.html on line 1315: Pojulla oli hieno nimikirjoitus, pitkä vetäisy C:n alakaaressa. Olikohan se vähän turhamainen, vaikka oli pieni käppänä. Nuorena se oli jonkinlainen naistenmies, nai yhden pitkän Sprangerin ja salaa sen rumempaa siskoa. Pojun siskoilla oli lapsellinen mutta hurjan siisti käsiala pienenä. Herrasväissä se kuului asiaan.
ellauri014.html on line 1317: Eipä enää, tentitkin siirtyy kohta kirjoitettavaxi näppixellä, kun kynä ei kakaroilla enää pysy kädessä. Seuraavax ne varmaan tehdään suullisesti. Kouluista poistetaan seiniä, pöytiä ja tuoleja. Pikku koulukkaat lojuu seinänvierillä flow-tilassa, nauttii tablettia ja luuraa kissavideoita luurista.
ellauri014.html on line 1329: Omista dialogipeleistä mä muistan, että niitä erottaa, kuten Wittgensteinkin tajusi, pelin seuraava siirto. Jos gambiitiksi kelpaa joo joo tai ei ei, kyse on arvostelmasta, jos seuraa joko teko tai turpiinveto, kyse on komennosta.
ellauri014.html on line 1341: Vois teoriassa olla objektiivisesti olemassa tän valtavan kaikkien kaikkia vastaan käytävän globaalin pelin Pareto-optimaalisia tasapainokohtia, mutta niist ei ota selvää erkkikään, jumalasta puhumattakaan. Tasapeli ei tyydytä ketään kuitenkaan, me halutaan päästä eteenpäin, ja joholle. Tää on nollasummapeliä, vain voitto tyydyttää, win-lose. Tällä hetkellä muut elukat varmaan toivottavat termiittiapinat huut helkkariin.
ellauri014.html on line 1343: Mitään yhteistä valuuttaa ei eri ötököiden onnen kesken ole. Onni ei ole mikään rahayksikkö, jolla yhden otuxen onni voitas ostaa toisen onnettomuudella. Vaikka niinhän käytännössä juuri menetellään, kun tehdään hyöty-kustannuslaskelmia, ammennetaan onnellisutta rahan kauhalla, tai äänestäjäin äänimäärillä. Jonkinlainen onnen mittahan on sekin, ainakin poliitikon onnelle. En tahdo onnea, tahdon rahaa, sanoi Wagnerkin, se pikku sika.
ellauri014.html on line 1403: To my arms just say the word, and they are yours

ellauri014.html on line 1419: To my arms just say the word, and they are yours

ellauri014.html on line 1427: To my arms just say the word, and they are yours

ellauri014.html on line 1503: Vaikee siltäkään on löytää mitään lainaamisen arvoista. Toi pätkä yllä on ihan parasta, sen jutuissa on tosi paljon klisheitä.
ellauri014.html on line 1563: Prof. Tuomarila haukkui Marinoa ettei se pässi ajatellut mitään. Nyttemmin on mietitty, ettei se oikein tiennyt mitä ajatella: tiede oli just alkanut tunkea poeettojenkin tajuntaan, ja ne oli vähän ymmällään. Niinkuin Miltonkin, jolle tähtitieteen ja luomiskertomuksen liimaaminen yhteen teetti paljon selittelyä. Ja kai niillä oli molemmilla mielessä yhtä ja toista mistei passannut puhua, ei passaa oikein vieläkään. Nimittäin homostelua.
ellauri014.html on line 1578: Sen pahempaa, että Marinosta tuli iso julkkis, ja se sai paljon jäljittelijöitä, siitä tuli maneeri. Milton jo mainittiin. Borgheskin kirjoitti siitä jonkun novellin.
ellauri014.html on line 1589:

Mut tää voi teidät kyllä yllättää (sanon kuin Matti Vanhanen tv-showssa): sehän oli hittovie homppeli! No so what, niinhän näyttää olevan suurin piirtein puolet kaikista nimekkäistä artisteista. Ehkä ei voi edes tulla nimekkääksi artistiksi ellei sitä kokeile. Voivoi. Multa on jo mennyt mahixet. Ellei sitten riitä vaan tarjota takapuolta pystyvämmille. Jos sillä pääsis edes puolijulkkikseksi.
ellauri014.html on line 1601: Siis Merinolammas oli Pariisin tuontijulkkis ihan niinkuin Rusakko. Mut palasi kotiin saapasmaahan juhlittuna. Samaa ei voi sanoa Rousseausta. Sai pakoilla lain kouraa kotosveitsissä.
ellauri014.html on line 1613: Täähän kuulostaa lupaavalta. En ole vielä lukenut ensimmäistäkään Merinon runoa. Paitsi sen yhden rivin Juliesta, missä joku hikoili tulta (liian rajua! tykkäs Juulia. Pröö tietysti komppasi.)
ellauri014.html on line 1626:

Täähän himskatti (forgive my French), kuulostaa vähän mun tuotannolta! Mäkin "lainaan" muilta aika röyhkeästi, yrittämättä varsinaisesti peitellä jälkiäni. "Kiva juju" siinä on just, että voi tunnistaa klisheitä uusista asennoista.
ellauri014.html on line 1637:

Tää Adone oli Mariinin magnum opus. Nimi on jo dead giveaway, tää on varmasti huterasti peiteltyä homostelua. No, Miltonin Jeesuskin joutui kauniiden poikain tähden kiusaukseen, siinä kadotetun paratiisin huonommassa jatko-osassa. Ei kannattas kirjottaa noita jatko-osia. Helevetti on yleensä parempi kuin paratiisi. Mut harva tajuu lopettaa kun on voitolla.
ellauri014.html on line 1687: Of true and honoured fame saavuttaisin julkkiksen mä aseman.
ellauri014.html on line 1702: O’er wandering brooks and springs unseen, nujuu puron ja lähteen rannalla,
ellauri014.html on line 1724: And maybe a better one. I am perhaps not the best judge, but it seems to me the gritty upward-way poem is better than the floral lift to heaven. Bryant, however, is a celebrated poet, and Montgomery merely an interesting poet. My personal connection to the upward way and my own struggles to work out my vocation might bias me.
ellauri014.html on line 1765: Of true and honoured fame saavuttaisin julkkiksen mä aseman.
ellauri014.html on line 1790: Katkeroiden juurista tehdään katkeroita, kuten angostuuraa ja Underbergiä.
ellauri014.html on line 1908: lähettää juurensa laajalle, ja rikkoo sun muottisi.
ellauri014.html on line 1966: William Cullen Bryant oli vanhana aivan joulupukin näköinen. Romanttinen runoilija Massachusettsista, äidin puolelta Aldeneille sukua, siis Mayflowerin mamuille ja itsepäisyysjulistuxen väsääjille. Ja meille, Jill Aldenin ja sen punapäiden lasten kautta. Kyllä maailma on sitten pieni, tuskin mahdutaan.
ellauri014.html on line 1975: Thanatopsis on uudisssana, sitä ei ole Liddell Scottissa eikä liioin Passowissa. Opsis on kazanto, kasvotkin. Täähän vois tarkottaa myös kuolinnaamiota, sellasta kun tehtiin Paul Bourgetista. Lämitään kipsiä vainaan naamalle ja odotetaan kunnes se kangistuu. Tai ne. Thanatos tarkoitti sukukielissä myös hämärää. Wagnerin Götterdämmerung oli jumalhämärä. Hotellin hämärässä jumalat kykkii lattioilla niinkuin Dumarin laulussa Vielä yxi opetus.
ellauri014.html on line 1991: Kyllä minä mieleni pahoitin, kun hintelämmältä karvanaamalta ilmestyi 999:s teos teemasta "kiukkuinen ja ikävä, mutta silti tosi söde suomiäijä" , karvareuhkojen värityskirja tällä kertaa. Yhdistä pisteet saat ikioman herttaisen hapannaaman. Pahoittajasta on tullut persumaan puolijumala, kuin osittain ylösnoussut sikamessias, puoliveteinen Persus Klischtus. Hannes Häyrisen ja Ransu-koiran hybridi.
ellauri014.html on line 1999: Shovinistiklishee kuittautuu feministiklisheellä, persuheitto palautuu vihervasurilla, ompa kätevää. Kukaan ei loukkaannu, kaikilla on mukavaa. Harmitonta pilkkaa vanhusten kustannuxella, halpaa naurua, nyökyttelyä: Juu just tuollanen oli meinkin Erkki-setä, sekin söi tollasta läskisoosia, oli pakko nauraa ihan huutonaurua, kyl se sit osaa toi karvanaama, se on aivan hulvaton.
ellauri015.html on line 36: Mutta kauneuden taju on ihmisessä valmiina. Sitä ei tarvitse paljon sytytellä. Muistan koululaiseni matkanneeni linja-autossa kotiin keväällä, kun takanani muuan isäntä sanoi toiselle isännälle vasemalla olevaa lampea tarkoittaen: Katohan, miten kaunista! Ja minäkin katsoin ja näin saman. Oli kaunista. (Aarne Kinnunen: Estetiikka)
ellauri015.html on line 43: Teemu Mäki tuli tunnetuksi vuonna 1988 tekemästään videoteoksesta Sex and Death, joka on väkivallan eri muotoja käsittelevä montaasi. 30 minuuttia kestävässä teoksessa on kuuden sekunnin pituinen kohtaus, jossa Mäki tappaa kissan kirveellä. Tämän jälkeen hän runkkaa ruumiin päälle. Teosta kutsuttiin ”kissantappovideoksi”. Valtion elokuvatarkastamo kielsi teoksen julkisen esittämisen vuonna 1989 pitäen sitä ”raaistavana ja epäsiveellisenä”. Kissantappo raaistaa, ja runkkaus on epäsiveellistä.
ellauri015.html on line 45: Kuusi sekuntia. Eikös se ollut juuri julkisuuden maksimipituus nykyoloissa? Kultakalan attention span. Kissat tykkää kultakaloista. Katinkullan kalastaja tappaa ruutuajan vuoksi kissoja. Katinkulta on kaunista, kullan näköistä, muttei yhtä hyvä maxuväline. Kauneus on katoavaa, etiikka hakee kestäviä arvoja. Mikäs paremmin kestää koita ja ruostetta kuin kulta. Ja se on muovoutuvaa, siitä voi tehdä vaikka vasikoita.
ellauri015.html on line 47: Teemu edustaa moraalista relativismia, tai relatiivista moralismia. Hän on muun muassa vastustanut prostituution kriminalisointia väittäen, että jos seksityö on vapaaehtoista, ei se välttämättä ole sen huonompaa työtä kuin muutkaan työt. Teemu on Schopenhauerin oppipoikia. Ei ainakaan sen huonompaa kuin julkisuuden huoraaminen taiteen valepuvussa. Eix se pönttö edes tiedä mitä eroa on panolla ja parituxella? No heebolta joka runkkaa kuolleen kissan päälle ei voi odottaa aivotyöskentelyn ihmeitä.
ellauri015.html on line 55: Puoli vuotta myöhemmin, koronapandemian silmässä Teemu Mäki nostaa taas pystyyn pienen kaljun terskansa. Nyze ei enää ole feikkiprofessori, vaan ihan vaan freelanse taiteilija, lue työtön. Se on sittemmin julassut ison joukon selitysteoxia, jossa se selittää mixe runkkas sen kissan päälle tapettuaan sen. Juttu on se että maailmassa on liikaa väkivaltaa, mutta Suomessa liian vähän, täytyy tasapainottaa. Teemu innostuu väkivallasta, ja se luokittelee eri väkivallan lajeja sen mukaan kuinka viihdyttäviä ne on sen mielestä. Kissantappo ja runkkaus on ihan sen suosikkilistan kärjessä. On siellä myös 99 lapsen tappo Utoyan saarella, siinä oli jotain komeeta. Mäki haluun! Mäki! huutaa Teemu Mäki. Muttei sittenkään uskalla. Lähtee ezimään lisää kissoja.
ellauri015.html on line 70: Ja kääntäen! Ne on julkaisseet kirjan Maike Weißpflug: „Hannah Arendt. Die Kunst, politisch zu denken“. Hannah Arendt ize, nazi-Heideggerin ex-heila, – kokoelmassaan Kritische Gesamtausgabe – kysyy aiheellisesti: „Gibt es ein Denken, das nicht tyrannisch wird?“ Oli varmaan nazi-Martin mielessä.
ellauri015.html on line 82: Maria valitsee "hyvän osan" JEESUKSEN päivinä rabbiiniset perinteet ympäröivät juutalaisnaisia. Niiden varjolla heitä yritettiin estää tutkimasta Lakia. Eräs Mišnassa lainattu mielipide kuuluukin: "Jos joku mies perehdyttää tyttärensä Lakiin, on se sama kuin jos hän opettaisi tälle irstautta." (Sotah 3:4.)
ellauri015.html on line 84: Maria viittaa Raamatussa mainittuun Mariaan, Martan siskoon. Kun kotitöissä ahertanut Martta näki sisarensa vain istuskelevan Mestarinsa jalkojen juuressa, hän ärähti. Jeesus rauhoitteli tilannetta todeten, että vain yksi on tarpeen ja että Maria on valinnut hyvän osan eikä sitä oteta häneltä pois.
ellauri015.html on line 97: Meillä oli juuri Pässinradan ilmestymisen kunniaksi puurojuhla Äänekoskella.
ellauri015.html on line 99: Mietin olisko se vielä sujuvampi näin:
ellauri015.html on line 101: Meillä oli juuri Pässinradan julkitulon kunniaksi puurojuhla Äänekoskella.
ellauri015.html on line 103: Ehkä kolkkaa tasaisemmin, mutta voishan argumentoida että toi ilmes-tymisen sananloppuinen trioli just tekee ilmaisusta vekkulin?
ellauri015.html on line 140: paljon tollasia hämäriä juttuja

ellauri015.html on line 141: jotka mä vaan voin tajuta (kunnes unohdan).

ellauri015.html on line 169: Tää ihastus sit julmasti lakastu

ellauri015.html on line 173: Daddysta mietti oliko se jutku.

ellauri015.html on line 235: Tedin jäähyväisrunon juoni menee suunnilleen näin.
ellauri015.html on line 243: Sittemmin on selvittänyt kaksi jutkua

ellauri015.html on line 251: ei kauan kestänyt. Nuutuneen juutalaisvaimon näköisenä

ellauri015.html on line 258: Ted muistuttaa näöltä Frediä, toista julmaa miestä.

ellauri015.html on line 281: Mutta siinä menee juna

ellauri015.html on line 365: oikeassa kohtaa yhtyä ketjulauluun,

ellauri015.html on line 411: Paitsi julma ruma pelkuri se Ted.

ellauri015.html on line 445: Stockmann julkistaa kuusi säätyä kangaskasseja, jotka korvaavat luottokorttien kolmen värin nokintajärjestyxen. Tää on selkee parannus, nyt näkee kaikki, muut asiakkaat ja myyjät jo ennen kassajonoa, ootko ostellut neljännessadantuhannen arvosta (violetti viiden euron kassi), kymppitonnilla (musta) vai vaan jollain hiluilla (alemmat säädyt). Osaavat kohdella sua arvosi mukaisesti, mitattuna ostovoimalla. Olla höveleitä kattokassisille, ja ylenkazoa kassittomia.
ellauri015.html on line 447: Ne on vihdoin tajunneet missä oli vanhan stokkan viehätys ja voima, nimittäin hajuraossa. Niinkuin ne takavuosien stokkan tädit, jotka peruutti pois vero modan osastolta, koska ne ryysyt oli tosin kivoja, mutta ihan liian halpoja.
ellauri015.html on line 462: Olympiavuoden 1952 huhtikuun Sovjetskij Sojuz-lehdessä istuu SNTL:n korkein neuvosto maaliskuussa mustavalkoisessa kuvassa (kuvassa). Takarivissä istuvat generalissimus Josef Stalin ja Nikita Krutsev. Stalinilla, jota Ljudmila Ulitskajan juutalainen perhe kutsui peitenimellä Samek ס (Lenin oli Lamed ל), oli vajaa vuosi jäljellä elinpäiviä. Ulitskajan kirjassa Vihreä teltta Tamara kuulee, kuinka Stalinin kuolemasta uutisoidaan radiossa. Pysähtyi soittorasia. Kaikki näytti sen ajan valokuvissa vielä kauniilta ja optimistiselta. Hinaajan musta savuvanakin on askel eteenpäin.
ellauri015.html on line 468: Unkarilainen leffaohjaaja Peter Medak purkaa sydäntään dokkarissa, jossa se kertoo, miten sen juutalainen perhe kärsi Unkarissa ensin Eichmannin alla, sitten Stalinin. Se itse kärsi pähkähullun vaaleenpunaisen pantterin, Peter Sellersin oikkuja. Peterkin oli jutku. Koira puri koiraa. Pitkä laiha lysähtänyt muotifyysikko Syxy Räsänen rähisee palestiinalaisten rättipäiden julmasta kohtelusta GT-sählämien taholta. Mitä tästä opimme? Rodulla ei ole mitään tekemistä pahuuden kanssa, kaikki ollaan samaa julmaa lajia. Koirat ei ole rasisteja, ne haukkuu tasapuolisesti kaikki toisiansa aidan takana. Läheltä haistellen ne on höveleitä vastakkaiselle sukupuolelle.
ellauri015.html on line 473: