Mä ezin uusia tuoxuja, isompia kukkia, ennenkuulumattomia nautintoja. Jos mä huomaan jossain miehen jonka henki lepää viisaudessa, mä hyökkään sen kimppuun ja kuristan sen.
ellauri043.html on line 7117: Hieno kirja, iso läpy Kustaville. Monissa jaxoissa on paljon samaa kuin Harry Potterissa, samoja hahmoja, mut on tää sentään paljon parempi, ihan parasta A-lohkoa. Harry juoxee perässä pallo hukassa jossain kolmosdivarissa, tai istuu kazomossa. Kustaa on kuningatar Elisabeth, ja Harry sen kuraveriseen haxahtanut pönttöpäinen poika.
ellauri045.html on line 153: näkö huononee, on kun oisi jossain tunnelissa, jossa on heikko valaistus,

ellauri045.html on line 389: Silti vaikka olen hakannut kovaa päätäni seinään, olen perheen aina uudestaan halunnut muodostaa. Miksi? Ehkä sen aito puute ja kaipuu on jossain tuolla sisällä ollut niin vahva. Lopulta tämä viimeisin ja todellisin perhe muodostui, ei väkisin, vaan pikkuhiljaa. Pietarilaisen vaimoni tyttäret hyväksyivät minut kuten minä heidät. Kiirettä ei ollut, pakkoa ei, mutta yhteys ja sitten yhteisyyskin syntyi. Ehkä juuri sen vuoksi.
ellauri045.html on line 443: Mitä kuolema on, minne kuollut katoaa? Kun Juhanin (syöpään kuollut Mannerkorpi) kanssa siinä olin ja tunsin kuoleman ja elämän läsnäolot, maailman jossa ne molemmat olivat eikä välissä ollutkaan seinää, tuli tunne, että elämä voi jatkua yhä jossain muodossa jollain tavalla. Näin ainakin voisi ajatella. Maailmassa on aivan liian paljon asioita, joista ihminen ei kerta kaikkiaan vielä tiedä mitään. Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.
ellauri045.html on line 475: Imaginistiajoista on kirjoittanut Jeseninin ystävä Anatoli Mariengof teoksessaan Romaani vailla valhetta (1926). Moskovassa Mariengof ja Jesenin jakoivat asunnon ja jossain vaiheessa myös luukun ainoan vuoteen, lähes naisystävätkin. Tasapäisyyteen totuttelevien neuvostoihmisten keskellä runoilijat keikaroivat silinterihatuissa, nimesivät katuja uudelleen itsensä mukaan ja painattivat julistuksen "yleisestä liikekannallepanosta radikaalien runollisten muotojen puolustamiseksi". Julistustaan he liimasivat sotakomissariaatin päiväkäskyn viereen Moskovan aitoihin.
ellauri046.html on line 245: En liioin välittänyt ottaa huomioon, että Vaitioloon liittyy Arvoituxellisuus ja Kaximielisyys, joka vastustaa mun Pyrkimyxiä. Mitä mä oon tässä suhteessa tehnyt on tullut väärinymmärretyxi, selitetyxi Ylpeydexi, Ylimielisyydexi ja Jumala ties mix. Kun mä uskonnollisesti pidin Vaitioloa Velvollisuutena, en ole tehnyt Vähintäkään poistaaxeni tätä Väärinkäsitystä. Vaan Vaitioloa pidin Velvollisuutenani, koska mun Kirjailijuus ei vielä ollut niin lähestymässä Täydellisyyttä, että Ymmärrys voisi olla Muuta kuin Väärinymmärrys. Tämän pikku Kirjoituxen Sisältö on siis: mitä mä Kirjailijana Tosiasiassa olen, että mä olin ja olen uskonnollinen Kirjailija, että koko mun Kirjailija-Toiminta liittyy Kristinuskoon, tähän Ongelmaan: että tulo Kristityxi on suorassa ja epäsuorassa poleemisessa Tähtäimessä kauhea aistiharha: Kristillisyys, tai että jossain Maassa kaikki jo on sellaisia Kristillisiä.
ellauri046.html on line 397: sama törösuu on molemmilla. Ne tapas jossain

ellauri046.html on line 509: Viime yönä näin unen, jossa olin nuori ja vasta mennyt naimisiin ruskeaverikön kanssa, söpön ja eläväisen, mutta voi surkeus, ei ottanut millään eteen sen kanssa. Kunnes kevään tullen huhtikuussa viimein onnasi, iloxeni huomasin et nythän se näyttää pysyvänkin pystyssä. Oltiin viettämässä toista hanimuunia kun eka jossain murjussa oli mennyt niinsanotusti munille. Tää oli äveriäämpi paikka, lomahotelli tai jatko-opiskelijakommuuni. Tytöllä oli boxerikoira, ja kun havainnostani innostuneena kuzuin nuorikkoa mukaan sänkyyn koittamaan, koira luuli että kuzun sitä ja loikkas sängylle. Onnistuihan se, tytön kanssa siis, hyvinkin sujahteli sisään ulos, ja siitä lähin yleensä hyvin aina mun kannalta, mutta tyttö ei uskaltanut tulla kun se vaistomaisesti pelkäs sitä löpsähdystä kesken kaiken. Tän kaiken se oli kirjoittanut pikkiriikkisellä käsialalla piirustuspaperilehtiölle, johon se suunnitteli meille tulevaisuutta. Se ei ollut suomalainen.
ellauri048.html on line 92: Klopstock oli tosi empfindsam, ja Goethekin vähän vielä jossain Wertherissä.

ellauri048.html on line 1320: O somewhere, meek, unconscious dove, Hohhoo, jossain nöyrä, tajuntansa menettänyt kyyhky,
ellauri048.html on line 1513: I do not suffer in a dream; Et mä en sure jossain unessa;
ellauri049.html on line 144: Kailaan ystäväpiiriin kuului monia tulenkantajia – muun muassa toinen nuori runoilija Katri Vala – mutta Kailas itse vieroksui jossain määrin heidän näkemyksiään. Silti esimerkiksi Kailaan runokokoelmasta Purjehtijat (1925) voi löytää samanlaista eksotiikkaa kuin tulenkantajilla, ja mieltymyksen ekspressionismiin Kailas jakoi tulenkantajien kanssa. Tähän aatevirtaukseen Kailas tutustui suomentaessaan saksalaista runoutta Goethesta aina ekspressionisteihin saakka. Kailas suomensi myös Edith Södergrania.Mäkin on suomentanut tässä Goethea, ja Koskenniemi myös. Mitäs me runoilijat. Me papit nauroimme niin, sanoi kirkonvartija.
ellauri049.html on line 1066: P.S. Wexi ei väsy lyttäämään runoilijanaisia: "Tietenkin tämä runoteknillisessä shteessa melko taidokas romanssi jossain määrin ylittää kuusitoistavuotiaan tytön todennäköiset mahdollisuudet runonteon taiteessa." Saiko Wexi istua kotona aina isoäidin, tätien ja äidin hännän alla? Todennäköisesti.
ellauri050.html on line 627: Sit siinä oli vielä sekin pointti, että rannikoiden miehet on nykyisin demokraatteja ja keskilännen republikaaneja, vaikka jossain vaiheessa ne meni just toisinpäin, etelässä oli demokraatteja, orjuuden kannattajia, ja pohjoisessa republikaaneja, orjuuden vastustajia ja tasavallan kannattajia. Toi nimitys tasavalta nimittäin on myös LOL, ei se tarkoita että valta jaettaisiin tasan, vaan että on säätyjä kuin kerroskakussa, joiden sisällä ollaan tasapäisiä, orjat alimmaisina on lähes säädyttömiä. Etelän demokratia samoin sulki deemoksesta pois ton rupusakin.
ellauri051.html on line 265: Eka Sinne Mäki! oli Jussi Berlingin näköinen lapuanliikkeen rovasti. Sen poika Anssi oli takinkääntäjä stallari. Sen tytär Anni on gryndereiden kuoma Velmu Viurusilmä. Yhteistä koko porukalle on oman edun valvonta juoxemalla jossain jengissä ja hälläpyörämäinen takinkääntö tarvittaessa.
ellauri052.html on line 547: Lisää antroposoofista pseudoeläintiedettä: eläimet on kehittyneet ihmisestä. Ihminen on muiden elukoiden syy. Ompa antroposentristä. Narsismia ihan lajitasolla. Ihminen on kuin sielun toukka joka kuolemassa muuttuu henkisexi perhosexi. Missähän se Steiner liihottelee nyt. Salen kanssa jossain pellon laidassa.
ellauri053.html on line 112: Robert de Montesquiou, deo duce et ferro comite, cascognelainen bon vivant ja dandy, oli Proustin paroni Charlusin mallina. Sen joka pystypani persuuxiin jotain roturieria jossain takapihalla. Roopen suosijan kreivitär Greffoulhen kynttilä sammui vasta 1952.
ellauri053.html on line 321: Vähän kummastuttaa tää Arskan suorittama Puovon apoteoosi, jumalaxi korottaminen, niinkuin se olisi putkahtanut sellaisenaan valmiina Minervan pöllömmästä päästä, vanha rullahuuli nahkoineen karvoineen neizeen perseestä. Niin et sen vuosikymmenien mittaiset kyhäyxet vaan valaisee sen januskasvoisia eri puolia. Kai se kirjotti tän runon nuorena vedettyään käteen vessassa, ton keski-ikäisenä luettuaan kateena kilpailijoita, kolmannen vanhana ja äkeänä riideltyään rahasta jossain johtokunnassa jne jne. Ihan niinkuin mäkin teen, vaikka olenkin vähemmän varhaiskypsä pöllö.
ellauri055.html on line 774: Laurin mielestä ihmiset puhuivat sodan syistä ja tarkoituxista aivan väärin. Toiset syyttivät punaisia, toiset valkoisia. Se oli turhaa puhetta, sillä punaisilla sen enempää kuin valkoisillakaan ei ollut mitään tekemistä ize sodan kanssa. Hehän olivat menneet sotaan. Ize sota oli siis ollut jossain olemassa, koska sinne voitiin mennä. Se oli kuin tehdas,jnne mentiin ja josta tultiin pois. Sota niinkuin tehdaskin oli jotakin pysyvää ja kohtalokasta; kumpikin oli elämän välttämätön osa eikä sellaiseen voinut kukaan olla syypää.
ellauri055.html on line 840: Nää hemmot asuu jossain Tampereella päin. Puhuu varmaan jotain jammumurretta. Samat laihat faktat vatvotaan joka tahon kannalta. Taata pompittaa, maajussit ja jussittaret hyppää halmeessa. Tää on just tätä Suomi Filmin agraarimeisinkiä.
ellauri055.html on line 955: No ei nyt sentään, sanoo fil. lis. Panu Rajala. Ponu on ize Mäkelöiden sukua, ajaa Taatan sumuvaloilla. Pransu isä otti nimexeen Koskinen Kokemäenjoen Kauvazalta Hämeenkyröön muutettuaan. Se sanoi kovaäänisesti mää ja sää. Sillanpää oli niiden kämpän nimi. Koskinen oli kovin yleinen nimi paikkakunnalla. Äiti oli kyllä piikasena pantu paxuxi jossain palveluspaikassa, mut äpäre oli kuollut kolmivuotiaana. Itsellinen äiskä iski sitten izeänsä nuoremman etumiehen. Ne oli kumpikin tollasia talollisten köyhiä sukulaisia, persuja mökkiläisiä.
ellauri055.html on line 1397: Kullinpään kirjojen ihmiset on outoja kyborgeja, biomasiinoita, jotka autistisesti raxuttavat naimaan toisiaan jossain päivänsavussa. Kukkaan ei tiijä mittään toisista eikä välitä, kaik on ihan sumussa. Toope taisi ize olla kaiket päivät jossain impressionistisessa viinahuurussa. Tää on solipsismia, erästä narsismin monista muodoista. Ja tää sit puhtaaxijalostettua narsississismia:
ellauri060.html on line 300: Hän kaipaa naista vierelleen, ja jonkin kuvaston kuvien joukossa hän näkee Tuulan luokkatoverin Lotta-Aulikki Mättään (Mätäksen? Mätäsin?), josta oli tullut keskiaukeaman ärvöttäjä jossain porhojen pornolehdessä. Naisen kuvaa katsellessaan hän masturboi ja tuntee samalla huonoa omaatuntoa. Ehkä itsesääliäkin tilanteensa takia. Kun hän oli riittävästi kiihottunut, hän kokosi [lehdestä irrottamansa] sivut ja meni niitten kanssa Nooran vuoteeseen ja antoi spermansa purkautua.
ellauri061.html on line 261: But no such luck, tää hölmöily ei lopu tähän, vaan suop jatkua. 5. tuotantokausi on vasta alussa. Tässon ensin Theseuxen suulla vähän tämmöstä Shakeyn filosofeerausta: Runooja, lempijä ja hullu, kaikki Ne kuvitust' on pelkkää. Joku kriitikko oli sitä mieltä että Theseus on niinku ize Uilliam. Niinpä suattaa olla. Hippolyyti antaa ymmärtää että tässä kuitenkin on jotain syvällisempää takana. Mutta mitä? Sitä ei ole kymmenet jälkipolvet selvittäneet, tai siis ovat, noin ziljoonalla eri tavalla. Siinähän se Shaken oveluus just piileekin. Varmaan se naureskelee jossain sfäärissä niitä hölmöjä jotka luulee ezillä oli tässä joku tietty opetus. Eiköhän tää ollut vaan rahat pois meininkiä.
ellauri061.html on line 549: When thou liest howling. kun sä ulvot jossain halstarissa.
ellauri061.html on line 1189: Pervo on jopa ikäistäänkin vanhakantaisempi setämies. Kai sellaisia vielä kasvaa puunkylkiin jossain Rovaniemellä. Tää Pasanderikin on yx Pervon monista alter egoista. Pervolla piisaa näitä egoja, niistä muodostuu sen koko suku. Se sarjamurhaajakin on sen naamari. Ja tässä niin kuin niin usein kirjailijaegoisteilla, joka naamarista pistää ulos ja ääntelee sama possu. Päälleliimatun kultivoinnin alla röhkii kaltattu oras. Ilmeisesti Jari änkyttää ollessaan pelästynyt.
ellauri061.html on line 1290: Se keikkuu siis jossain aidalla kuin kirppu ja on aika ikävällä tuulella. Rovaniemen kultahatusta ei tullut baskeria, vaikka muutti Nuorgamista Olarin kautta Skatalle. Niin etelään kuin pääsee, se sanoi kuten talven tullen ammattilaiset naiset valtaistuinpelissä. Winter is coming.
ellauri061.html on line 1422: Jos ajattelee kymmenen tai kaksikymmentä vuotta taaksepäin, niin sehän olisi ollut ihan käsittämätöntä, että jotkut mulkut, kuten mä, kirjoittavat törkeyksiä jossain vekottimissa, kuten teeveessä. Se on tilaisuus, jota ei voi ohittaa. Oon miettinyt, että onko rasistisia, naisvihamielisiä ja homofoobisia porukoita paljon, onko niitä nyt enemmän kuin niitä joskus aikaisemmin on ollut, eli yleisö on isompi. Mutta se on loppujen lopuksi huono kysymys, sillä heidän laatuviihteeseen käytettävät tulonsa ovat aika vaatimattomia.
ellauri061.html on line 1519: Rasistisia asenteita ja maahanmuuttokielteisyyttä on eniten perussuomalaisten kannattajissa. Vaikka tulos oli jossain määrin odotettavissa, se yllätti Rahkosen.
ellauri061.html on line 1620: Toivottavasti Wilho saa nyt kohtauxen. Toive toteutuu, se menee ryyppäämään ellon Ben Jonsonin kanssa jossain baarissa. Joka kehuu sitä jälleen kuplixi. Kotimatkalla se putoo samaan lampeen kuin se poikanen.
ellauri062.html on line 301: Seuraavana tehtävänä on puurtaa vanhan ajan sporan lailla rinnan läpitte Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaari 1973 ja Jaakko Superjuonikkaan yhtä tiiliskivi Jatkosotaextra 2017. Näiden pitäs jossain suhteessa olla samixia. Jotain postpostmodernismia. Välissä on mennyt Juotikkaan koko elinikä, joka kai on samaa luokkaa tovi kuin kesti modernismin rantautua Kaivopuiston rantaan. Välillä maistellaan Walserin modernia sveiziläistä Tobleronea.
ellauri062.html on line 327: Juotikas on selkeästi seuraavaa sukupolvea, sen kieltä mä en pysty jäljittelemään, en tunne sanastoa. Tai kenties se jossain 500 ekan sivun jälkeen alkaa tulla tutuxi. Sokko assburgeri. Juotikas oli pushing 40 kun se prujas tän. Ei siis ihan nuori enää izekään.
ellauri062.html on line 482: Sisiliassa syntyneen Salvatore Quasimodon (1901-1968) runot sattuivat käsiini, kun etsin kirjastosta italialaista runokirjaa. Pian minulle selvisi, että runoilija on saanut kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1959, ja silti käsissäni oleva kokoelma on ainoa suomeksi julkaistu teos hänen säkeitään. Joitain yksittäisiä runoja on ilmeisesti julkaistu jossain antologiassa, ehkä useammassakin, sekä Parnassossa ainakin 1960-luvulla pian Nobelin myöntämisen jälkeen.
ellauri063.html on line 231: Hieronta Internetissä useilla sivustoilla tarkoittaa verilöylyä tai joukkomurhaa. Massacre (verilöyly) sanasta muuntamalla saadaan massage, joka tarkoittaa hierontaa. "Taas on jossain koulussa hierottu".
ellauri063.html on line 250: Juotikkaan loputon varasto väkivalta- ja fasismimeemejä todistaa elämänikäisestä harrastuxesta hämäräverkossa. Samaa kertovat sen roikkusilmät ja olmimaisesti levinneet sormenkärjet. Sillä on varmaan vieläkin niitä vanhoja Alibeja ja Hulk-sarjoja jossain piilossa.
ellauri063.html on line 450: Köyhyyden kriminalisoinnille on historiallista pohjaa, joten vanhojen lakien päivittäminen voidaan aloittaa vaikka heti. Aikana 1664-1883 maassamme oli kiellettyä niin köyhyys, kerjääminen kuin työttömyyskin. Järjestelmän nimi oli palveluspakko. Sen sisältö oli lyhyesti sanoen sellainen, että jokaisen vähänkin työkykyisen oli pestauduttava jonkun toisen palvelukseen. Mikäli jossain tavattiin vailla palveluspaikkaa oleva työkykyinen irtolainen, köyhä tai kerjäläinen, hänelle seurasi ankara rangaistus. Miehet passitettiin alkuaikoina sotaväkeen ja myöhemmin pakkotyölaitoksiin, naiset kehruuhuoneisiin. Palveluspakon luonnollisia seurauksia olivat myös palkkasääntely kustannusten hillitsemiseksi ja rajoitettu työpaikan vaihto-oikeus työvoiman pysyvyyden varmistamiseksi. Viimeisenä varmistuksena oli isännänvalta, joka piti sisällään myös oikeuden ruumiilliseen kuritukseen.
ellauri064.html on line 273: Razumestari Rabbe Wrede Liivinmaalta pääsi säätyyn 1625 lainattuaan hevosta meidän Kustaa enolle 30-v sodassa. Mixhä tähän piti laittaa tollanen rivo ja tarpeeton sianteurastus? Onxe daideellisda? Vai onxe vaan jotain rotinkaisen kateutta? Kenties luihu Johan Wrede vittuili Jaskalle jossain matineassa? Vielä ruozixi? Johanin vaimo jätti sen vielä 70-vuotiaana. Eikä kaavakuvalla ole textin kanssa mitään tekemistä. Se on varmaan hassua. Sillä voisi päästä Piha-Anteron noirin huumorin kukkapenkkiin.
ellauri064.html on line 364: Moi! Mä olen Marko Suomi! Antti Arnkil, kuka sä oikeen oot? Mä oon 1/2v Siltalassa ja kirjotan esseekirjoja friinä. 9-10 esseetä kirjallisuudesta ym sälästä per nide. Käsiapulainenkin oli kustannustoimittaja. Kässärien lukemista ja niiden kommentointia. Väärennän Komentajan allekirjoituxia. Omia kirjailijoita. Arnkililla on Juotikas, Harri Haanpäällä Pervo. Siin pääsee vaikuttaa aika paljon. Ateljeekriitikkona ja muusana. Mäkin kyllä paransin Juotikkaan MS-kasaa, ainakin oleellisesti ohensin. Kirjailijat jotka näkyy myyvät. Jaakko ei valitettavasti ole kovin näyttävä. Sen kirjat on niin paxuja ettei niitä saada edes kirjakaupan hyllylle. Ja se tuppaa piileskelemään ujona jossain kirjakasan takana. Psykologin otetta siinä tarvitaan. Joskus isän apua. Isä tulee antaa isän kädestä. Touko ja Alexi lähti Södikasta 2008 eli lamavuotena. Oiskohan ne joutuneet pihalle? Arnkil on aktiivinen twitterissä. Se on raakaa työtä. Lukeminen ei koukuta. Netflix vie mennessään. Se on aistillista, ei aivohommaa. Teemu Mäki on jättimäinen paska, se on se runkkari ja kissantappaja. Mitä on essee? Se on tarina joka ei ole fiktiivinen. Oliko H.K.Riikonen samaa mieltä? Entä Antti Nylen? Entä Pentti Linkola? Hienoja textejä. Vahvoja arvoja. Nylen kuuluu olevan vegaani. Jos Linkola ei oliskaan ekofasisti, se olisi iso pettymys. Onko ne tietokirjoja vai kaunoa? Kaunoa. Muttei fiktiota. Fiction, but not fiction. Oravat puhuvat ristiin, eikö teistäkin? Okei! Aivan!
ellauri065.html on line 66: Kongressin yllä leijui salaperäisyyden verho, eikä edes tiedetty, missä kokous pidetään. Helsingin Sanomissa kirjoitettiin 6. helmikuuta, että kolmen suuren uskottiin neuvottelevan jossain tähän mennessä tuntemattomassa paikassa.
ellauri066.html on line 207: Netistä löytyi 3 Jouko Heikkistä tän gradun isäxi. Kuuluisimmalla, koripalloilija Jouko Heikkisellä oli varmaan hyvä pelirytmi, mutta tokko oli lukenut Aaro Hellaakosken Jääpeiliä. Mä veikkaan tota University of Eastern Finlandin yliopistonopettajaa opettajankoulutuxesta. Ne muutti Savonlinnasta Joensuun kampuxelle takavuosina. Mäkin kävin Savonlinnassa jossain kääntäjien iltamassa. Näin kun "pomoni" silloinen Inkeri Vehmas-Lehto läxi iltalenkille. Sillä oli jo ollut yxi infarkti. HK:n lenkit oli korvautuneet terveellisemmillä.
ellauri066.html on line 334: Joo, on sillä vikojakin, me pygofiilit emme ole täysin kritiikittömiä. Noi hassunhauskat nimet on yxi ongelma: Pynchon ei paljon vaivaudu kuvailemaan hahmoja. Päähenkilö, siis Pynchon jossain valepuvussa, on suht elävä, mutta kaikki sivuhenkilöt on just sitä, niitä ei sivusta kazottuna ole olemassa ollenkaan, vain kun ne pällistelee suoraan edestä päähenkilön silmissä. Ne on epäuskottavia ja epäsympaattisia. Mikä pahinta, tällästen paperilennokkien sinkoilu on sekottavaa, niitä viuhahtelee kuin pahvishakkinappuloita, ne syntyy partenogeneettisesti ja poxahtaa kuin kvanttihiukkaset. Niitä on kerta kaikkiaan liian paljon, ja Tompan kirjat hajoo silpuxi. Juonesta ei voi puhua eikä sixi ole mitään spoilattavaakaan. Se ei kyllä kelpaa nettiteeveesarjoilla koulutetuille kazomoille. Missä katarsis? Missä loppupelit jossa hyvixet päihittää pahixet ja kokoonnutaan loppuvizeihin?
ellauri067.html on line 281: Эже́н Сю mainittiin jossain ven. klassikossa jonka luin Venäjäxi ja ihmettelin kuka tää nyt oli. Oisko ollut Гончаров (перевод фрагмента из «Атар-Гюля» стал началом его литературной карьеры). Atar-Gull est un roman d´Eugène Sue paru en 1831. Il s'agit d'un roman maritime qui met en scène des négriers ainsi qu´un esclave vengeur du nom dAtar-Gull.
ellauri067.html on line 316: Uspenski: Lisää uspenskilaista hapatusta sano hienostorouva. Uspenskista on jo paasaus. Sille tässä osoitetaan sinänsä oikeansuuntainen ajatus, että kukaan ei saa aikaan mitään, kaikki vaan tapahtuu. Se vaan tulee. A ja B ei ole eri pelaajia vaan yhtä velloskelevaa massaa. Sanooko Uspenski todellakin jossain noin? Right on Uspenski! Tai josse oli Tomppa ize, Right on Tomppa!
ellauri069.html on line 148: Calculus on latinaxi pikkukivi, semmoinen kuin abakuxessa. Niillä kalkyloitiin ennen aikaan. Meillä oli sellainen Merikadulla, kukahan senkin peri. Kataarien kotisivu on kaupan. Niitä taisi olla jossain juutalaisten aitauxessa itä-Euroopassa.
ellauri069.html on line 174: John Dillinger (June 22, 1903 – July 22, 1934) oli Suuren Masennuxen ajan chicagolainen gangsteri, varmaan Sale Belovin roolimalli, joka ryösti roistopankkeja, ja Clark Gable esiintyi jossain leffassa. Joo se leffa oli Manhattan Melodrama, jota Jack oli kazomassa romanialaisen pimun kanssa joka lauloi siitä jepeille. Jepet ampui leffan jälkeen Juhaa leukaan. Se oli justifiable homicide. Dillinger oli suunnilleen yhtä komea kuin Nipsu.
ellauri069.html on line 412: On toinen poliittinen syy mix tää novelli on vaikee nieltävä. Nipsu termentää että "Me", eivaan "Ne", siis me "tavalliset persut", ollaan jossain mielessä myös "Ne" (no ainaskin "Niiden" mielestä, tietysti, "Nehän" on "Niille" "Me".). "Niillä" on haaraliike "Meidän" aivoissa. Eli siis, aivot on ihan samoja, toisilla on vaan enemmän paalua perstaskussa. Meidän maniat ja psykoosit, unelmat ja halut, vievät "Meitä" mukaan kuluttamaan talouskasvua, mistä "Ne" sitten vetää taskuun lisää kasvua. Yx Nipsun alter egoista ehottaa ratkaisuxi “sado-anarkismia.” En kyllä ymmärrä mitä se muka toimittaa. Yhtä lailla "Ne" osaa laskuttaa SM-esineistöstä. Novellissa on myös nyt jo aika vanhanaikainen ja toxinen teesi, Riemastuxen patinaa: et fasismi on, kuten (se aikaisemmin kummastelemani) Wilhelm Reich pani sen, “the frenzy of sexual cripples”—eli et nazit oli pedofiilejä ja homoja (eli siis kääntäenkin myös). Nyt ei sellaista voi enää sanoa, sillä fasistit ja muut ällöt poikkeavuudet on ristiinluokituxia. Senhän osoittaa jo GR ize, jossa Nipsu on vastustavinaan nazeja mutta peukuttaa paskansyöntiä, piiskurointia, pedofilia ja muita sopimattomuuxia.
ellauri069.html on line 599: Sanoo että henkilötiheys on suoraan verrannollinen ajalliseen kaistanleveyteen. Eli siis minuus riippuu muistista ja suunnitelmista. Alzeheimerilla tai pikkulapsella on minuus kortilla, koska se ei muista mitä se on tehnyt, kuka se on ja mitä piti tehdä seuraavaxi. Ei tää nyt mitään uutta ole, mäkin oon tän monasti jo maininnut jossain paasauxissa. Sixhän sielunvaelluxessa ei ole mitään itua, eikä taivaassa voi olla kovin mukavaa, koska pahoja ei muistella eikä suunnitella lisää.
ellauri070.html on line 235: schreckt ein Vogel und zieht, flach ihnen fliegend durchs Aufschaun, säikkyy jossain lintu ja karkuun liihottaa matalalla,
ellauri071.html on line 479: Tossa Roger-roolissa jossain lännessä, oisko ollut New Mexicossa, Tom lie bylsinyt jonkun Jerryn Jessicaa, kunnes tämä onnistui saamaan lapsen. Sitten potkis Tompalle, joka lähti nuopeana pohjoseen tai itään äidin luo. S. 956
ellauri071.html on line 520: Tässä vaiheessa on käynyt selväxi et koko Vyöhyke on nyt jenkeissä. Nipsun oidipaalinen ongelma ei olekaan tuomizeva isähahmo, vaan pikemminkin päinvastoin että rakas äiti on miehistynyt vanha rahamassi, ja iskä vaan vinkuu jossain taustalla. Bow tie daddy don't you blow you top / cause you think you're getting too old, lauloi Borat-wiixinen Frank Zappa mun summanmutikassa ostamalla levyllä. Raketti ja Torni (h.k.) edustavat myös kikkeliä, niinkuin kaikki vähänkin sikaaria muistuttavat esineet tässä kirjassa.
ellauri071.html on line 612: “There is a Hand to turn the time, Yx Käsi (hk) jossain kääntää tiimalasia,
ellauri071.html on line 647: Mixi tälläinen romaani piti tehdä? Mixi? Mixi? No ei tää ole mikään sotaromaani. Nipsu ei ehtinyt sotaan mukaan, pikkupoikana luki sarjakuvalehdistä. Vyöhyke on jenkkilä. Dollarin irrotus kultakannasta 1971 alotti hullun tuhlauxen, Amerikka on ollut kaikki nämä vuodet aina jossain siirtomaasodassa ellei useammassa, globalisaatio vaani nurkan takana, ahnaat jenkit kähmi suuren isänmaallisen sodan jälkeen sulassa sovussa entisten nazi"vihollistensa" kamuina. Siinä se: ei ihmekään että ne on paranoideja. Hulluja nuo amerikkalaiset, ja hullut saivat ansionsa mukaisen kirjailijan, ja kirjan. Tiivistettynä: aivan paska tuli.
ellauri072.html on line 47: Wallabyja näin yhdellä syrjäisellä tilalla jossain Queenslandissa. Ne oli söpöjä pikku kenguruja, liksom kosedjur. Ostin sieltä omaelämäkerrallisen kirjan jossa yx Australiaan mamuttanut hemmo kertoi miten se kaatoi Queenslandin viidakoissa kymmenittäin jättipuita. Raivas viidakosta puupeltoa. Wallabyt hyppi hädissään kuin kaniinit. Tänään syödään muuten jauhelihasta tehtyä mukailtua jänistä. Elleivät vieraat sitten jänistä.
ellauri073.html on line 225: Selvästikin oikea johtaja ei ole vaan joku jolla on samanlaiset mielipiteet kuin sulla, eikä sellanen joka susta vaan on hyvä tyyppi. Oikea johtaja on joku joka oman supervoimansa ja karismansa ja esimerkkinsä avulla antaa inspistä porukoille, "inspis" nyt vakavasti ja epäkliseisessti ymmärrettynä (mitähän sekin olisi...) Oikea johtaja saa "meidät" tekemään asioita jotka "meistä" tuntuu "sieltä" hyvältä. Se on "mystinen" kyky, vaikee määritelä, mutta kyllä "me" se tunnistetaan kun nähdään, jopa (ja varsinkin tekis mieli sanoa) lapsina. "Sä" muistat sen varmaan joissain tosi mahtavissa koutseissa, opettajissa, tai jossain erikoisviileässä isommassa kaverissa jota kazoit "ylöspäin" (kiinnostava ilmaus) ja halusit matkia. Jotkut "meistä" muistaa nähneensä tän piirteen lapsena jossain pastorissa tai rabbissa, tai parzikajohtajassa, tai vanhemmassa tai kaverin vanhemmassa, tai jonkun kesätyön bossissa. Joo, nää oli kaikki "auktoriteettihahmoja", mutta tää on jotain aivan erikoista auktoriteettia (höpön höpön, se on kaikki just sitä samaa tavallista alfasusimeininkiä). Jos olit intissä, tiedät kuink tosi helppoa on sanoa mitkä kapiaisista oli oikeita johtajia ja mitkä ei, ja miten vähän nazat siihen vaikuttaa. (Tää on kuin ote Tuntemattomasta sotilaasta.) Johtajan oikea arvovalta on supervoima jonka sille myönnät mieluusti (no en takuulla), ja annat sille tän powerin ihan mielellään, olematta alistunut tai kaunainen, se tuntuu "oikealta". (Vitut, sellaista hemmoa ei mulle olekaan). Ihan syvältä, sä aina tykkäät siitä miltä oikea johtaja saa sut tuntumaan, sä paiskit töitä kovemmin tai oikein venytät ja ajattelet ettet ois tähän pystynyt ellei sulla olis ollut tätä heppua jota sä kunnioitit ja johka sä uskoit ja jota sä haluut miellyttää. (HYI HELVETTI! Jopa on paxua.)
ellauri073.html on line 229: Nyt sun pitää tarkata jotakin mikä ei näytä heti izestään selvältä. Suuri johtaja ja suuri myyntimies EI ole sama asia. (Onhan ne, turha kiemurrella ja halkoa hiuxia.) On toki samankaltaisuuxia. Suuri myyntimies on tavallisesti karismaattinen ja tykättävä, ja se saa meidät usein tekemään asioita (ostamaan, äänestämään) joita ei muuten tehtäisi, ja siitä jopa pitämään. Sitäpaizi monet myyntimiehet ovat pohjimmiltaan mukavia hemmoja joissa on paljon ihailtavaa (ja paskat, nyt Wallu kita kiinni jo). Mutta todella suurikaan myyntimies ei ole johtaja. Koska myyntimiehen viime käden motiivi on oma etu - jos ostat mitä se myy, se saa voittoa. (Noniin, mitä eroa? Ei mitään vieläkään.) Niin että vaikka myyntimies voi olla voimakas, karismaattinen ja ihailtava heppuli, ja pystyy vakuuttamaan sut että ostopäätös on sulle eduxi (todennäkösesti ei, tai enintään tollanen winwin tilanne, missä sä hyödyt sentin ja se satasen) – silti vittu, sä tiedät jossain takaraivossa että myyntimies ajaa vaan omaa etua. (Eli johtaja on sellanen myyntimies joka kusettaa sut niin perin pohjin ettezä edes enää huomaa kusetusta, tai et välitä.) Tää tietoisuus on kivulias - vaikka se on aika pieni nipistys, ja usein tiedoton. Mut jos sä joudut suurten myyntimiesten ja markkinoinnin pokaxi tarpeexi pitkäxi ajaxi - esim. lauantaisarjakuvista lähtien - ei kestä kauan niinsä tajuat että kaikki on pelkkää kaupantekoa, ja jos näyttäskin siltä että joku oikeasti välittää susta tai jostain "jaloista" ideoista tai aatteista, niin hemmo on oikeasti myyntimies eikä loppupeleissä välitä vitun vertaa susta, vaan haluu oikeasti jotain izelleen.
ellauri073.html on line 363: Wallacea vaivasi masis, sekakäyttö ja suikkisajatuxet. Se joutui pöpilään tuon tuostakin. Vuonna 1989 se oli jossain hoitopaikassa joka (sen sanojen mukaan) muutti sen koko elämän. No ei ilmeisesti riittävästi, kun se kuitenkin päätyi traagisesti seppukuun, kuoli oman käden kautta 2008 kuten Unto Remes. Izemurha eräänlaisena lahjana rakkaille vanhemmille.
ellauri073.html on line 365: Sen vanhemmat oli ateistisia. Se koitti kahdestikin liittyä katoliseen kirkkoon, mutta reputti pääsykuulusteluissa. Sitten se kävi jossain mennoniittakirkossa (mitäs ne nyt on?)
ellauri073.html on line 446: Et revi siitä. Raastepöydästä sopii aloitella. Sasha lohduttautuu ezimällä Wallun kirjoituxista virheitä: esim. "spasms of a deep sweet hurt" on Sashasta joxeenkin mauton kuvaus orkuista (mixi?), ja jossain Wallu on käyttänyt väärin sanaa bethought. Bethink oneself of something on tulla ajatelleexi jotakin. Big hairy deal, Sasha Chapin. Onx Sasha ize karvainen? Kazotaan sen kotisivua.
ellauri074.html on line 645: Wallu hirtti izensä vanhanaikaisesti narulla lamavuonna 2008. Infinite Jest ilmestyi 1996 vähän ennenkuin webistä tuli teeveen korvike. Mä olin mukana jossain typerässä suomalaisessa selvityxessä 2005 missä vielä mietittiin kumpi voittaa teevee vaiko webi. Teeveeihmiset sanoi että teevee, webiporukat että webi. Wallun InterLace on jotain teeveen, deeveedeen ja netin väliltä. Wallu ei ollut kummonenkaan skifisti. Toi hämärä TK on Wallulla TP eli telepuutteri, telkkarin ja kotimikron yhteensulauma, jolla videoita voi tilata kotio. Sitä Wallu ei arvannut, että ne olis kohta jokaisella kännyssä. Nyze on jo niin izestään selvää että koko sana kännykkä kuulostaa vanhanaikaiselta.
ellauri077.html on line 71: Wallu oli iloinen ja hauska lapsi ja hyvä oppilas. Hän pelasi myös tennistä, osallistuen moniin paikallisiin turnauxiin. Mutta jossain kohtaa keskikoulua se alkoi kehittää ahdistushäiriötä ja ottaa huumeita. Siihen mennessä kun Wallu meni opistoon se oli täysin mömmöriippuvainen ja alkoi kärsiä masennuxesta. 2 lukukautta meni hukkaan siinä, mutta kohtausten välillä koulu meni hienosti. Sen eka romaani jukaistiin kun se oli vielä luovan kirjoittamisen opiskelija Arizonassa. Mutta tehdessään väitöskirjaa Harvardissa se romahti ja joutui viettämään jonkin aikaa pehmeiden kalterien takana. Se kirjoitti tietosanakirjaromaanin, 'Loppumaton läppä' pöpilästä päästyään.
ellauri077.html on line 198: Loputtomassa läpässä on oleellisesti 3 juonta: Incandenzan perheen puuhat Tennisakatemiassa (tätä mä oon lukenut nyt 1 romskun verran, 245 sivua); Don Gatelyn ja muiden toipilaitten sekoilut Ennetin puolimatkankodissa (näitä on jo nähty, huoh kiitos vaan); ja filmin 'Loputon läppä' kvesti, jossa tähtinä on Remy Martin (se pyörätuolijäbä), ja Hugh/Helen Steeply (hirmu iso transu joka bylsii Orinia). Niiden suuhun Wallu panee syvälliset mietteensä. Ne on kuin jumala ja jeesus Miltonin Paradise Lostissa. Ekat 2 juonta ei liity mitenkään toisiinsa (miten niin? onhan siinä samoja henkilöitä, niiku et Orin bylsii sitä transua (Hal-Orin, haha, sanaleikki, joka osottaa että ne on Tävskytin kaxi puolta. The Halorin family name was found in the USA in 1880. Massachusetts had the highest population of Halorin families in 1880.) Mario on varmaan sit Amy, tai sit Super Mario, tai luultavimmin Wallu taas. Orin, Mario ja Hal on Tupu, Hupu ja Lupu, Wallukolmoset. Wallu kyllä vinkkaa että juonet yhtyvät kun romsku on jo loppunut. Varmaan siinä kustannustoimittajan poisleikkaamassa 300 sivussa. Kaikki 3 juonta liittyy temaattisesti: viihde, valinta ja stöpselöinti. Leffan 'Loputon läppä' filmas Wallun pappa Jim Incandenza, koittaessaan tehdä jotain niin pakottavaa että se pysäyttäisi Hal-pojan putoomisen solipsismin, ilottomuuden ja kuoleman sudenkuoppaan. Filmiä ei koskaan julkaistu ja se jäi kesken kun Jim teki ize seppukun sen loppusuoralla. Mutta romskun edetessä (SPOILERIVAROITUS!) lukijalle selviää että filmi oli löytynyt ja toimii ehkä terroristiaseena. (No sehän tuli selväxi jo tässä alkuosassa.) Leffa on tosiaankin niin "vitun pakottava" että se tekee kazojista zombieita, ne on kuin Lassi telkan edessä, töllöttävät vaan, eikä enää muuta tahdokaan. Loppuviimein, vinkkaa kertoja, Hal ja Gately jossain vaiheessa kaivaa kahteen pekkaan isä Jimin pään maasta eziessään filmiä. Filmin sisällöstä ei ole kunnon kuvausta. Jotain kohtauxia väläytellään, esim Joelle van Dynen jossa se "pyytää anteexi" kazojilta uudestaan ja uudestaan, sanoen ‘I’m so sorry. I’m so terribly sorry. I am so, so sorry. Please know how very, very, very sorry I am’ (939). Huh, onpas pitkällä. Tää on kyllä kertaalleen sanottu jo tässä alkupätkässä. Tämmönen anteexipyytely on kanssa saamaa markkinapaskaa kuin toi "luottamus", ilmaisexi pyydetään, kun luottokortti vingahtaa. Koko kirjasta (vaiko vaan filmistä) tulee 1 suuri anteexipyyntö, onxe sitten isältä pojalle vai päinvastoin, sama se. Ne ei koskaan pystyneet "keskustelemaan". Tää "We gotta talk" on kanssa yx jenkkitomppelius, hemmetti, mitä sitä varten pitää erixeen tilata vastaanotto tai merkata kalenteriaika, senkun riitelevät vaan. Niin mekin tehdään. Tää mun juttu, Barrett tunnustaa, kuuluu perinteiseen "elämä ja teos" genreen, Wallun romsku on "symbolistiteos" "kirjailijan sisällyttämisestä textiin". Wallu koittaa estää kokonaista sukupolvea uppoutumasta pelkkään viihteen kazeluun. Lukekaa kirjoja, ääliöt! Paxuja kirjoja! Mun kirjoja, ne on kaikista paxuimpia! Saatana! Kun tiili kolahtaa päähän nukahtaessa tulee pahoja kuhmuja. We apologize for the inconvenience.
ellauri077.html on line 308: Siinä tapapaukauxessa: Onko Wallu Hal vai onko se Jim? Joku Cohen (se on pappi hepreaxi) sanoo että Loputon läppä on tyyliin Künstlerroman, tai “portrait of the artist as a young man.”. Hal Incandenzan tennis olis väliin kipsissä kuten Wallun kirjoittaminen. Barretin Risto myöntää että Loputtomassa läpässä on omaelämäkerrallinen "aspekti", muzen miälestä Hal ei ole Wallu, vaan pikemminkin superman tattoon poika, seuraavaa sukupolvea joka ei osaa muuta tehdä kuin kyynisesti pilkata vanhempien arvoja. Eli Wallu on pikemminkin Jim. Mäkin on samaa mieltä että tennispojat on sukupolven Wallua nuorempia, ja "Jim" ois ehkä Wallun ikänen, ja James size isoisä joka jossain mainitaan. (Onkohan tää mikälie Barret sukua Norjan helluntailiikkeen kuuluisalle supertähdelle joka vaikutti syvällisesti Wilho Pylkkäseen? Ei kai, sen nimi oli Thomas Ball Barratt.)
ellauri077.html on line 468: Tästä on ollut paljon puhetta jossain aiemmassa nummerossa. Eli kyttyräselän taaxe tässä taas on lössi menossa Wallun joholla. Höh se on kaappiuskonnollisuutta, ellei sitten ihan julkihömöilyä.
ellauri077.html on line 548: Toi boredom, tai aatelisten ennui, syntyy siitä ettei sisältöä elämään saa siitä mitä tekee, vaan siitä että kazoo päältä muiden tekemisiä. Sixjust mä ällöön filmejä ja kaiken maailman vitun videoita, emmä haluu kazoo mitä muut siellä ehkä tekevät kuin jossain Strömsöössä, mulle riittää mitä mä ja mun lähimmäiset tekee ize. Ja ne vitun teeveejulkkixet ja tähdet ei todellakan oo mun lähimmäisiä. Mä en vois vähempää niistä välittää. Kirjat on eri asia, koska ne ei pakota etenemään niiden tahdissa, saa pysähtyä ajattelemaan ja ehkä vähän paasaamaan. (Sen takia tää Wallukin vie niin paljon aikaa. Mut mitä vähemmän aikaa elämästä on jälellä, sitä enemmän sitä näyttää liikenevän.)
ellauri077.html on line 557: Se että jossain rosessissa tehdään jätettä joka toimii syötteenä jollekin rosessille jonka jäte kelpaa syötteexi ensinmainitulle rosessille on kierrätystä, hölmöt! Esim paska ruokkii kasvimaassa matoja, joiden jätöxiä syövät kasvit, joiden jätöxistä tekee paskaa eläimet. Ei Siinä ole mitään äimisteltävää. Kemia ei tunne likaa, eikä biologia yöki paskoja. Toisin kuin jenkkipaskat, jotka pyyhkii tiskipöydätkin bakteereja tappavilla aineilla ja ruiskuttaa emättimeen doucheja.
ellauri077.html on line 625: Sitä Wallu kuulemma ehdottaakin jossain loppupuolella: pane kirja pois ja mene ulos leikkimään. Senkö tautta se teki tästä kirjasta niin vaikean ja luotaantyöntävän, ettei kukaan erehtyisi luulemaan että lukeminen on hauskaa viihdettä? Ei sen on oltava rankkaa työtä, niinkuin sen kirjoittaminenkin. Tää alkaa tosiaankinkuulostaa Leevin iskältä:
ellauri079.html on line 133: Saatuani väitöskirjan valmiixi mä sain tarjouxen professorin viransijaisuudesta Amherstissa, tai siis Barbara Partee tarjosi. Se jotenkin tykkäsi musta, en tiedä mix. Sen mies oli Emmon Bach, jolla oli silläkin paha depressio. Niillä oli vanerinen kesämökki jossain puskassa, jonne ne kuzui mut ja Alice Ter Meulenin kerran lomaselle. Mulla on vieläkin näkömuisto sieltä, joku vaapsahainen istumassa vanerilla keskellä pusikkoa. Seija kieltäytyi lähtemästä Amherstiin lehmien ja nenäkkäiden amerikkalaisten ihmeteltäväxi. Ei se muakaan napannut, joten me tultiin kolmisteen Johnin kanssa Merimiehenkadulle, ja mä menin jakamaan lehtiä Ullanlinnan ja Kaivopuiston rikkaille. Sellasilla isopyöräisillä maitokärryillä.
ellauri079.html on line 177: Differentiaalilaskennan väliarvolause on erittäin keskeinen lause differentiaalilaskennassa. Näitä käytiin läpi matematiikan approssa, jota mä jossain vaiheessa luin Seijan puolesta.
ellauri080.html on line 970: Me määrittelemme etikat six että tehdään se oikea asia kun kukaan muu ei ole kazomassa; oppisana joka on avain johtajuuteen ja organisaation menestyxeen. Jotta ymmärtäisi täysin miten tehdä eettinen päätös just jossain tilanteessa, täytyy täysin ymmärtää mitä on olla eettinen, kuin myös kolme tapaa kehystää päätöxiä eettisesti. Ensimmäisete päätöskriteerit mmitä me yhteiskuntana käytetään mittaamaan ollaanko tehty "oikea" (lainausmerkeissä) päätös on eettinen mittatikku jonka nimi on utilitarismi. Tämä oppisana sisältää ajatuxen tehdä päätöxiä vain niiden tulosten perusteella ("tarkoitus pyhittää keinot"), ja tuottaa isointa hyvää isoimmalle numerolle (tai oikeammin isoimmat numerot isoimmalle hyvälle). Voittoa tuottava firma voi oikeuttaa monet tekonsa tuottamalla voittoa osakkeenomistajille ja pitämällä yrityxen edun etunenässä. Kuitenkin, tämä tekniikka työntää syrjään monet muut yxilöt jotka työskentelevät sellaisessa yhtiössä. Osakevoittojen luominen voi saada yrityxen tekemään kyseenalaisia tekoja kuten heittämään apinoita joukoittain kilometritehtaalle.
ellauri080.html on line 1052: Esimerkixi, Bylsimällä ei ollut vaihtoehtoista palkkiojärjestelmää tai passiivis-agressiivista johtajuutta. (Liiketoimijohtajuuden päähavainto on että apinat suorituvat parhaiten kun komentoketju kuristaa kaulaa tiukasti, naxutin ja psiiska on lujasti johtoportaan handussa. Johtaminen poikkeuxilla (MBE) tarkoittaa haukkumista, uhkailua ja muuta negatiivista vahvistusta esim. karjapiikillä.) Nämä liketoimijohtajuuden välineet olisivat luoneet lisää motivaatiota. 1 pelaaja US tiimissä (Derek Stepan) ei pukeutunut yhteenkään turneen näytöxeen, oli koko ajan valmiudesssa Bylsimään. Jos hän olisi viestittänyt tiimille että jokainen paikka pitää ansaita jokaisessa pelissä, pelaajat olisivat olleet motivoituneempia yxilöllisellä tasolla. Tämäntyylinen sohvailu olisi luonut pelaajille palkkiojärjestelmän: jos ne palaavat sohvan haluamalla korkealla mailalla, ne saavat pitää paikkansa tiimissä. Kun yxilön peli ei ollut aivan huippua, niiden penkittäminen jossain pelissä olisi lähettänyt selvän viestin pelaajille, se ois ollut passiivis-agressiivista johtajuutta.
ellauri082.html on line 381: Kurnu ja Loikka oli kivat sammakot jossain meidän lasten kirjassa. Uskoontulemiseen liityvästä kikyloikasta ei kerro vain puusta mätkähtänyt kyssäselkä Kierkegaard, vaan myös misogyyni Henryn menestyneempi isoveli William James-farkuissa. Se oli Wallun Gadfly-avatarin mielikirjailija. Varmaan Hilja Haahdenkin.
ellauri082.html on line 513: Jim torjuu fysiologit jotka huomaa aistimusten muuttuvan tuntemuxixi ja havainnoixi jossain matkan varrella. Mutta mutta, vänisee James, tapahtuuko tää hermomaailmassa vai mielimaailmassa? Talk about begging the question! No jokainen uskokoon mitä haluaa.
ellauri083.html on line 396: Samat puisevat iänikuiset roolijaot narkkareiden tiimissä kuin jossain Ryhmä Haun käskynjaossa: tää ois Robin Hoodin iloisten veikkojen niinko se skrode kaveri, tää ois se nörtti pellepeloton, tää olis reipas tyttökoira, toi äitimäinen ymmärtäjä, ja tossa sitten koko tiimin vetäjä, kaikin puolin urhea ja etevä, vaikkei mihkään varsinaisesti erikoistunut mut verraton hengennostattaja. Näitä on nähty niin tuhannessa jenkkisarjassa, eikä loppu häämötä, sama tiimihenki haisee vaan silmänkantamattomiin.
ellauri088.html on line 71: Eli täytyy tietää mitä on pronominit, ymmärtävätkö pääjalkaiset kysymyxiä, ja tiedonvaihtoa, ja paljon muita asioita kuten kapitalismi ennenkuin voi jatkaa syvällisemmillä lauseilla. (Näin menetellään matujen kanssa muutenkin, ks. mun ja CJ Cherryn Ulkkis-sarjaa johon palaan jossain myöhemmässä numerossa.) Max Weber murisee mutta antaa Banxin jatkaa esikouluhommia. Tää kuulosti tosi todenmukaiselta, mullakin on imbesillejä esimiehiä. Yx mun kaverikin sanoi että tää on ihan kuin meidän laitoxelta.
ellauri090.html on line 385: Juttu alkaa selvitä kun lukee alkuasetelmasta. Siinä on entinen upporikas julkkisperhe joka on menettänyt kaikki rahansa ja joutuu sopeutumaan pieneen tuppukylään jossain Kanadan takamezissä. Nu blir det giftigt, säikähtää Malin Slotte, onko tää jotain parasiittityyppistä yhteiskuntakritiikkiä?
ellauri092.html on line 344: No tää hemmo ainakin on selvä kessationisti, kylmä tinselfish. Se ei kuumene edes Jeesuxelle, saati sitten vaimolle. Jos se on ylipäänsä herännyt, se ei ainakaan ole hurahtanut (se ei ole liekeissä, ei edes kädenlämpöinen) eikä varjelkoon varsinkaan hihhuli, se ei tanssi eikä läpyttele käsiä jossain teltassa. Mä veikkaan eze on mefodisti.
ellauri093.html on line 144: Ironside oli muistaaxeni läski viivasuinen poliisi jossain rullatuolissa? Vai sekotanko nyt? Juu ei tää on Harry Ironside – Bible teacher, preacher, and author; pastor of the Moody Church in Chicago (1930-1948); associated at different times with both the Open and Exclusive Brethren.
ellauri093.html on line 484: Ei kunnon mies siihen aikaan kuvitellutkaan naiisiin menoa ennenkuin oli oma katto pään päällä ja jokapäiväinen leipä tiedossa. (Nyt puhutaan siis herrasväestä.) Mein Ilmari kyllä tässä kuuluu lipsuneen, bäbis oli tulossa ja se haahuili jossain Saxassa. Sukulaiset sai hommata sille kanttorinpaikan Mansesta.
ellauri093.html on line 896: Dickin viimeinen Suomen esiintyminen oli aiheesta "hän pitää pyhiä käsissä". Dick vähän varioi kielikuvaa: olemme sydämellä, käsissä, jalkojen juuressa, joka tapauxessa jossain lähituntumassa. Välillä sen puluja ja välillä karhunpentuja. Nokitaan hellästi, heilutetaan häntiä, se taputtaa meitä päälaelle ja raaputtaa korvan takaata.
ellauri094.html on line 198: Profeettojen toiminnan ja koko Assyrian uskonnon ja kuningasideologian taustalla oli salainen oppirakennelma, jonka perusteet oli kiteytetty kristinuskon ristiä vastaavaan symboliin, “pyhään puuhun”. Vuonna 1993 ilmestyneessä artikkelissaan The Assyrian Tree of Life Parpola osoitti, että puun symboliikka oli sama kuin kabbalistisessa elämän puussa ja että se on suoraan lainattu Assyriasta. Puu symboloi samalla kertaa sekä Jumalaa maailmassa vaikuttavien voimien summana että kuningasta jumalan kuvana ja “täydellisenä ihmisenä”. Näin se viitoitti tien myös ihmisen pelastukselle “täydellistymisen” kautta. Puu ja sen meditointi toimi avaimena Assyrian uskontoon, filosofiaan ja pelastusoppiin, joka osoittautui hämmästyttävän samankaltaiseksi kuin juutalainen mystiikka ja varhainen kristinusko. Näistäkin on mulla jossain paasaus.
ellauri095.html on line 201: Jotain tollasta kaoottista toistuvuutta ehkä, oudon attraktiivisesti vetkuvia keskeltä nivellettyjä kikkeleitä. Deterministisiä mutta ennustamattomia, paizi jossain karkeammissa rajoissa. Säännöllisen säännötöntä, säännöttömän säännöllistä ketkumista. Samaa rataa muttei kuitenkaan koskaan ihan samaa. Se saa tyypit kuvittelemaan että joku luojan sormi on hämmentämässä keitosta. Sit kun se rata joskus deterministisesti mutta arvaamatta singahtaa ulos tavanomaisesta, niin siinä on sitten ihmeen paikka.
ellauri095.html on line 406: Rossettin, Jane Burdenin ja Morrisin välinen kolmio oli monimutkainen. Rossetti perusti Morrisin ja muiden suunnittelijoiden yrityksen, joka teki koristeellisia töitä kirkkoihin ja yksityisiin taloihin. Morris näyttää olleen tietoinen tapauksesta, ja hän jopa hyväksyi sen jossain määrin. Rossettin ensimmäisiä muotokuvia Jane Burdenista, värikynällä, kynällä ja öljyllä, pidetään yleensä hänen silmiinpistävimpinä taiteellisena työssään.
ellauri095.html on line 431: Rossettin, Jane Burdenin ja Morrisin välinen kolmio oli monimutkainen. Rossetti perusti Morrisin ja muiden suunnittelijoiden yrityksen, joka teki koristeellisia töitä kirkkoihin ja yksityisiin taloihin. Morris näyttää olleen tietoinen sarvetuxesta, ja hän jopa hyväksyi sen jossain määrin. Rossettin ensimmäisiä muotokuvia Jane Burdenista, värikynällä, kynällä ja öljyllä, pidetään yleensä hänen silmiinpistävimpinä taiteellisena työssään. Rossettin Morrisille lähettämät kirjeet paljastavat, että vuoteen 1869 mennessä hiänestä oli tullut hänen tunne-elämänsä keskipiste: "Kaikki, mikä koskee sinua, on minua vaivaava kysymys... mikään poissaolo ei voi koskaan viedä minua enää niin kauas sinusta kuin läsnäolosi teki vuosiin. Tästä pitkästä käsittämättömästä muutoksesta tiedät nyt, mitä kiitokseni täytyy olla." Jane Morris kärsi kuitenkin huonosta terveydestä, ja 1860-luvun lopulla Rossetilla oli myös alkanut ilmetä fyysisiä ja henkisiä vaivoja, jotka rasittivat häntä koko loppuelämänsä: epävarma näkö, päänsärky, unettomuus, ylipaino, mahtava vesikives, joka teki istumisesta vaikeaa ja vaati säännöllistä tyhjennystä, sekä kasvava pelko ja vastenmielisyys ulkomaailmaa kohtaan. Rossettin ja Jane Morrisin suhteen tahmaisimmat vuodet osuivat kuitenkin yhteen hänen voimakkaimman runollisen toimintansa kanssa.
ellauri096.html on line 382: Oisko Augustinuxessa vähän Teo Kirkistä? Tero Kirkisen isä oli piispa Kirkinen. Niissä ainakin on paljon samaa. Tero opetti mulle jossain retretissä että pilvestä saa vastauksen kun lähettää sinne kexejä ja vastaanottaa sieltä evästeitä. Augustinus kävi poikasena naurisvarkaissa. Se tunnusti sen Tunnustuxissa.
ellauri096.html on line 525: Kilikalikeikka. Onkohan tää joku uus Gilgamesh eepos. Exiitäkin ole mulla jossain jo paasaus? No ei mutta sillä oli yöahdistusta ja incubuxia niinkuin Akulla ja Anulla. Mitäs sit on nää Galgalit?
ellauri096.html on line 562: Ansa Ikonen toivoi jossain ylilaudassa että joku ystävällinen afgaani raiskaisi Haju Pisilältä tyttären. Hyvä ajatus, kannatan, ja Akukin kannattaa, kunhan se ei nauti siitä. Jos siitä toimituxesta tulee jälkikasvua, sille voi laittaa äitiyspakkauxeen vakuutuskuoria.
ellauri096.html on line 715: Jaskan mielestä rasismi on synti jonka rangaistus on ripuli. Ruikelipaska on sen mielestä julma joskaan ei epätavallinen rangaistus. Ripulointi on sille varmaan tuttua, basillikauhuisena sillä on tod.näk. huono mahafloora, kun on aina pesemässä käsiä. Se luulee että rasistit vihatessaan muita rotuja itkee verta sekä kyyneleitä. Tokkopa, rasismi on kuin pieni vinous vain luonnollista. Koirat ei ole rasisteja mutta kyllä xenofoobeja. Xenofobia on rasismin tavallisin syy. Saahan ne olla erivärisiä kun ovat sitä jossain muualla. Eli se on joukkoistettua reviirinvartiointia.
ellauri096.html on line 813: Tää kuulostaa joltain kirjallisuustieteeltä. Varmaan hirmu juonikas Jaska tarkoittaa nyt sanoa että sen kirjoista on juoni hukassa, juoni kuorsaa kännipäisenä Anterona jossain mezämaalla tai konemezässä. Joo selvästi olen oikeilla jäljillä, tossa typerässä Kansa taisteli - miehet kertovat intermezzossa esiintyy nimi Panofart, joka on dead giveaway, se viittaa arzy farzy Erwin Panofskyyn, joka esiintyi Arskan estetiikan oppikirjassa minkä Jaska on ehkä "lukaissut". Nordensvahn oli eversti myös heppakirjassa. Pulla on varmaan Ryhmyn ja Romppaisen kirjoittaja Armas J. Pulla, armoitettu fasisti.
ellauri096.html on line 853:

Edellä oleva kuvaus perustuu akateemiseen eli mensuurimeikkailuotteluun, ­joka järjestettiin Helsingin Normaalilyseossa Etelä-Helsingissä vuonna 1964.

Yliopistojen osakunnissa harjoitetussa mensuurimeikkailussa ei oteltu varsinaisesti voitosta, eikä kyse ollut kilpailusta tai urheilusta. 1700-luvulla Saksassa syntyneen akateemisen meikkailuperinteen tarkoituksena oli pikemminkin kimppakiva ja osoittaa luonteenlujuutta ja rohkeutta. Lisäksi ottelijat halusivat saada etu-tai takaposkeensa näyttävän sarven, jota pidettiin miehekkyyden osoituksena. Mensuurimeikkailun juuret ovat keskiaikaisissa aatelismiesten välisissä pippelinmittelöistä, joissa oli useimmiten ­kyse kunniasta. Siis yxinkertaisemmin sanoen nokintajärjestyxestä. Näin käytiin oikeutta, oikeushan on aina vahvemman puolella. Se joka voitti oli oikeassa jossain reviirikiistassa.
ellauri096.html on line 875: Koska menstruaatiomeikkailun keskeinen ajatus oli kuukausittainen kunnaan suomustaminen, kaxintaistelua piti edeltää loukkaus. Mikä tahansa tölväisy ei kuitenkaan kelvannut syyksi. Esimerkiksi läimäystä persauxiin pidettiin pätevänä syynä kaksintaisteluun, ja myös toisen älyn vähättely oli oiva keino saada kutsu osakunnan meikkailusaliin. ”Dummkopf” oli yleinen solvaus, ja myös toisen nimittäminen aasiksi ("Esel") johti yleensä toivottuun lopputulokseen. Ennen taistelua loukkaus piti kuitenkin hyväksyttää osakunnan kunniakomiteassa. Vaatimus loukkauksesta aiheutti joskus ongelmia. Monien osakuntien säännöt vaativat, että niiden jäsenten piti osallistua vähintään kahteen otteluun lukukaudessa. Rauhallisten opiskelijoiden oli kuitenkin usein vaikea haalia riittävästi loukkauksia, ja vuonna 1850 osakunnat alkoivatkin loukata väpelöitä ihan tarkoituxella: "Weiblicher! Virilisierter Mannling! Rotzlöffel! Nichtssagender Furz!!" Meikkailuotteluita järjestettiin sunnuntaisin aamukuudesta iltamyöhään sovitussa ­paikassa kaupungin laidalla. Puuttuvista loukkauksista aiheuvat ongelmat ratkaisiin potkuilla persauxiin, mutta miekkailijoiden pelkoja ne eivät lievittäneet, päinvastoin pahensivat. Paukantit rauhoittivatkin usein hermojaan konjakilla ja pervitiinillä. Ottelun jälkeen pelko ja jännitys palkittiin: nuorukaiset, joilla oli jossain komeita mensisarpia, herättivät muissa miehissä kiinnostusta ja saivat niiden sydämen pamppailemaan. Veri virtasi paisuvaisissa, kun saksalaiset opiskelijat mittelivät pippeleitään.
ellauri097.html on line 733: As where some flower lay withering on the ground. jossain missä lojui kuihtuvana kukka pellossa.
ellauri100.html on line 1347: Roland Barthes syntyi Cherbourgissa sateenvarjokaupan takana. Sen isä Louis oli merikapiainen joka kuoli 1. maailmansodassa ennen Rollon 1. synttäriä. Äiti, täti ja isoäiti kasvattivat Rollon jossain Biarritzin lähellä. Siellä (Biarritzissa) oli niin kovat aallot että uimahousut lähti jalasta. 11-vuotiaana Barthes muutti perheen kanssa Pariisiin, mutta sen landevuodet jätti siihen jälkiä.
ellauri102.html on line 260: Kamalan ilkeän kamajumalan, tossutehtailija Nihdin mielestä tossunvalmistuxella ei ole mitään arvoa. Viirusilmä lentää pihalle tossunkuva takapuolessa jos tää ei tyydytä. Kaikki noi lenkkaritehtaat on samanlaisia paskoja. Ja vaatetehtaat ja kaikki muutkin merkkipaskiaiset on samanlaisia. Alihankkijat saa olla vaikka minkälaisia kakkoja jossain perseessä ja niiden nimetkin on liikesalaisuuxia. Win-win, eikö niin? Ja kaiken tän riiston keinona on vapaakauppa-alueet. Sixhän Trump koitti niitä vastustaa ja sai talousliberaalit tukkaansa. Vapaakauppa ja vapaakaupungit on perkeleestä, niin kuin kauppa yleensä, vitun välistävetoa.
ellauri102.html on line 262: Lenkkarit on kuin tiskikoneet, ne kootaan kaikki samoissa märkäselkätehtaissa jossain Filippiineillä ja lämitään vasta lopuxi eri merkit päälle.
ellauri102.html on line 563: Carlyssa on jönsyvoimaa kuten nuorena OD:hen nukkuneessa Jänis Joplinissa. Staskon kaima Carly Simon oli rikas herkkuperse, Simon & Schusterin perillinen, ja elää vieläkin. Jänis oli läski koulussa ja sitä pilkattiin. Voisi luulla että Staskokin on läski. Ei oikeestaan, naurujooga ja jäätanssi on pitäneet sen linjat kurissa. Se on nyt työttömänä jossain landella koronaa paossa ja laittaa Tiktokiin videoita missä se tanssii järven jäällä. Linkedin on tosiasioista jäljessä, sanoo vielä että se on on Toronto Un program koordinaattori, siis niinku Hanna Westerlund, ja hehkuttaa:
ellauri102.html on line 574: Pilkkijät otti siitä videota jossain jäällä pomppimassa ponchossa (ämmä oli varmaan humalassa, ne arveli), ja mikäs sen mieluisampaa vanhalle linssiluteelle, eiku Tiktokkiin vaan. Siitä tuntui kuin olisi syntynyt uudestaan, ollut grrrl taas.
ellauri105.html on line 363: Kannattaa muuten lukea sivulta RAAMATTU.FI Uushi Shana vienankarjalaxi. Se on hupaisa. Ehkä siteeraan sitä vielä jossain toisessa jaxossa. Mutta mitä mieltä normikristityn on oltava Pulkun pesäpuusta? Tuoko se lisää pökköä Kristuxen pesään vai päinvastoin vie tuhkatkin pesästä? Ehei! Tätä mieltä on muuan Iivana, ja "Markus" komppaa:
ellauri105.html on line 490: Tšekkoslovakian Pyhän Jovin luostarikoulun jälkeen hän palasi Laatokan Valamoon, missä hänet vihittiin ensin munkiksi juuri ennen sodan alkamista vuonna 1938. Seuraavana vuonna hänet siirrettiin Petsamoon, mistä hän sotavuosien aikana siirtyi sitten Ruotsiin ortodoksisen seurakunnan palvelukseen ja jossain vaiheessa, jatkosodan aikana myös Itä-Karjalaan. Itä-Karjalaa seurasi jossain vaiheessa Konevitsan luostari 40-luvun loppupuoliskolla. Luostari oli tuolloin siirtynyt Keiteleen Hiekkaan, missä Mefodi teki ahkerasti käännöstöitä. Keitelettä seurasi jälleen Valamo-jakso, nyt tosin Heinäveden Papinniemessä, minne luostari oli siirtynyt sotaa pakoon evakkoon. Tämä jakso kestikin sitten parikymmentä vuotta ja piti sisällään lähinnä luostarin sihteerinä toimimista ja luostarin kirjeenvaihdosta ja käännöstöistä huolehtimisen. Suurin osa tuolloisista munkeista ei osannut suomea, koska he olivat venäläisiä ja siirtyneet luostarin mukana evakkoon.
ellauri105.html on line 499: Saksassa menikin sitten seitsemisen vuotta ja kun hän 1975 palasi Suomeen, tietynlainen ynseä suhtautuminen, mitä hän katsoi kokeneensa jo ennen lähtöä, jatkui - ainakin hänen omasta mielestään ja kun hän ei suostunut siirtymään hänelle määrättyyn tehtävään, hän ei jäänytkään pysyvästi Heinäveden Valamoon, vaan siirtyi asumaan "maanpakoon" joksikin aikaa Joensuun ortodoksisen seurakunnan omistaman leirikeskuksen tiloihin, mistä hän sitten siirtyi asumaan Rautalammille. Jonkinlainen oman elämän ristiriitaisuus yhteiskunnan tai vaikkapa kirkon kanssa saattoi osaltaan johtua myös hänen omista henkilökohtaisista teoistaan lähinnä sodan jälkeisen ja ilmeisesti jossain määrin myös ennen sotaa tapahtuneen sosialistisen liikkeeseen ja kommunistiseen puolueeseen liittyvien järjestöjen toiminnassa. Hän oli mukana SNS-seuran toiminnassa ja jopa palveli SDPL:n nuorisolehteä Kiurua 40-luvun lopulla. Tämäkin ajanjakso oli mielenkiintoinen ja täynnä erilaisia pettymyksiä, jotka omalta osaltaan johtivat myöhempiin Mefodin elämän radikaaleihinkin ratkaisuihin. Rautalammilla pappismunkki Mefodi asui kuin munkki ensin velipuolensa kanssa hänen kotonaan ja välien viilennettyä elämänsä viimeisinä vuosina kunnan vanhuksille varaamissa asunnoissa, joita hän aina nimitti keljoiksi, kuten luostarissa oli tapana sanoa munkin asunnosta. Rautalammilta käsin hän matkusteli paljon ulkomailla ja pääsi käymään vielä myös Laatokan Valamossa, oman munkkielämänsä alkukodissa, jonne hän myös jossain vaiheessa mietti paluutaan, muttei kuitenkaan sitten sitä toteuttanut. Näitä muita ulkomaanmatkojaan hän lystikkäästi nimitti viihdekiertueiksi ja niistä ja monesta muusta retkestä olisi vielä paljonkin kerrottavaa. Hän kävi tervehtimässä matkoillaan myös vanhoja ystäviään, kuten esimerkiksi luostarin entistä leipuria, keittiömunkki Joonaa, Juojärven asemalla asuvaa munkkia, joka oli joutunut myös hankauksiin luostarinsa kanssa, mutta hän tapasi myös lukuisia tuttujaan ulkomailla.
ellauri105.html on line 501: Mefodin ystäviä ja tuon ajan ortodoksisia vaikuttajia vasemmalta oikealle: Paavali (myöh. arkkipiispa), Markos, Isaki, Savva ja Pietari (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari) Pappismunkki Mefodi säilytti terävä-älyisyytensä ja sananvalmiutensa loppuun saakka. Häneltä saattoi saada kipakan ja terävän vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. Otetaan tähän loppuun kaksi sellaista. Kun hän aikanaan Heinäveden Valamossa ollessaan istui Torakkahoviksi nimetyn munkkien asuntolan kuistilla yhdessä pappismunkki Savvan - toisen "koiranleuan" kanssa - valkoisissa viitoissaan ja pitkine partoineen ja paikalle saapui turisti kameransa kassa kysyen: "Saako ottaa kuvan?" - Mefodi jyrähti: "Joo, kuvata saa, muttei ruokkia." Toisen kerran saman kysymyksen edessä hän vastasi toimittaja-kuvaajalle, jonka hän ehkä epäili ottavan kenties huonolaatuisen kuvan. Hän sanoi: "Jospa tässä käy kuten paavi Pius V:lle, kun hänestä tehty maalaus - joka ei ollut paavin mielestä kovin ihastuttava - lähetettiin edelleen. Paavi oli näet kirjoittanut kuvan taakse: Älkää peljätkö, se olen minä, paavi Pius." Pappismunkki Mefodista jäi kirjoittamatta vielä paljon mielenkiintoisia asioita, mutta jospa jossain sopivassa vaiheessa saisin niistä koottua ja sanoiksi muodostettua toisen, pitemmän tarinan. Mutta olkoon nyt tämä jupina alkuna mahdollisesti uusille, uudenlaisille jupinoille tai ehkä paremminkin tarinoille ortodoksisista, mielenkiintoisista ihmisistä, joita ympärillämme on elänyt. Kuten aikaisemmin taisin mainita, alan taas itsekin joidenkin tuiki tuntemattomien ja eräiden hyvän-päivän-tuttujen kanssa väsyä tähän tietynlaiseen kriittiseen kirjoittamistyyliini, jonka jo kerran sain lopetettua. Jospa tässä syksyn ja talven aikana saisin lopetettua ja julkaistua jo melkein valmiit, keskeneräiset jupinani ja voisin lopettaa tämänkin Happy 1 -blogisivuston ympäristölle ja ainakin joillekin kanssaihmisille sopimattomana. HAP happy P.S. Infoa kirjoitusvirheistä ja muista hatarista tiedoista voi lähettää suoraan tämän blogin yhteysosoitteeseen: happy.ykkonen(at)gmail.com Ko. osoite ei ole muussa käytössä. Nettihoukka klo 11.44
ellauri109.html on line 230: Auden? Eikös tää tyyppi ole tullut jossain vastaan aiemmin? Joo se oli Sören möykkyselän bändäri, ja tykkäsi se Mänli Hopkinsistakin, jotka oli kolistelleet omia aikojansa samassa kaapissa.
ellauri109.html on line 881: Kun Roth pääsi kopista, Bloom sai melkein hermoromahduxen. Roth sanoi ettei se enää halunnut nähdä Bloomia ja tarjosi sille rahaa jotta se pysyis poissa kotoa Rothin nujuessa siellä toipumassa masixesta. Bloom oli silläaikaa luvannut näytellä Dublinissa, mutta siitä ei tahtonut tulla mitään. Roth otti sitten yhteyttä ja antoi ymmärtää että olisi suostuvainen jatkamaan liittoa jossain vaiheessa. Tää oli raskasta aikaa Bloomille; Anna oli ryöstetty New Yorkissa, ja Bloom oli myynyt asuntonsa Lontoossa. Käydessään Rothin luona tän viimeisenä sairaspäivänä se sai Rothilta aivan vitunmoiset haukut päällensä. Bloom joutui izekin sairaalaan ja toivoi kuolemaa.
ellauri110.html on line 167: Lennart Merta harmittaa kun Hannu nuolee neuvostolaisia. Lennart on äänittänyt joskus jossain shamaanien loizuja. Niitä kuunneltiin Lauttasaaressa Hannun kalliissa rivitalossa.
ellauri110.html on line 478: Intermezzo: Herään uneen jossa blondi sakkoliha pitää musta, nim. pikku kätösellä lujasti kiinni kankeasta kullinvarresta. Se tuntuu hyvältä ja turvaisalta, en soisi sen päättyvän. Ollaan auton takapenkillä jossain Israelissa pyhiinvaellusmatkalla. Vieressä lojuu pyhä äiti samettihousu auki sepaluxesta josta häämöttää mustanpuhuva vagina dentata. Täst mie piän tää on hyvä ohjelma. Lisää tälläistä ja isommat lusikat. Mutta voi, muna paxunee enää vain unissa. Tukka ohenee, se näkyy kuvissa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin herään taas. Tämmönen hande vaan on tullut mustakin.
ellauri110.html on line 502: Paul Gauguinin taulu Mistä tulemme? Keitä olemme? Minne menemme? tulee heti mieleen. Tai myös Leif Salmenin runon lause “Varifrån kommer vi, vart é vi på väg?” Kiitos Lefa siitäkin. Lefa oli pulzarimainen susi jossain Nuoren Voiman sarjakuvassa. En tarkkaan itse tiedä, minne matka tästedes suuntautuu, mutta tunnen sen. Intuitiokin voi olla matkatoverina parempi kuin istuminen paikoillaan. Kännipäisenä Bretagnen matkalla en jaxanut istua hiljaa lepositeissä vasn pyristelin irti turvavöistä kun en ylettynyt konjakkiin. Karttaa en osannut lukea Seijaa paremmin. Tuli vähän tonttuiltua. “Tietä käyden tien on vanki” kuten Aaro Hellaakoski kirjoitti. Tie vie. Tie vie. (Tää on yhestä mun runosta. Hieno loppusointu.)
ellauri110.html on line 985: Hande alkoi suunnitella muistelmia joskus elonsa vaelluxen geometrisessa puolitiessä. Niiden nimi piti olla "Näin muistan", mutta "Näin" putosi jossain vaiheessa kyydistä. Vaihtoehtoinen nimi oli "Vaihtoehtoisia totuuxia", mutta se putosi tienoheen kokonaan. Vai oliko se näin? Näin muistan.
ellauri110.html on line 1123: C´est votre accent monsieur, hohotti ranskisämmä konjakkiselle Hande Mäkelälle exyxissä jossain Bretagnen tienristissä. "Tämä lause jäi mieleen ja osaan edelleen ääntää sen hänen periranskallaan: Se vootrö aksaan mösjöö. Syynä on aksenttinne herra. En loukkaantunut kuitenkaan, muistan ihan muuten vaan." Kupuul koitin ääntää Vixun takapenkillä ja Jössi pilkkasi: On kuin pissis herneitä. En loukkaantunut, jäi mieleen muuten vaan. Siitä on nyt yli 60 vee.
ellauri112.html on line 166: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri112.html on line 559: Iloxeni saatan huomata, saatana, että erittäinkin monet näistä meemeistä on jo jossain kohtaa mun albumeissa mukana! Alkaako mun ajatuxet sittenkin jo konvergoida? Eikö ajatusten kaukalo olekaan loputtomasti ylös aukeava ooidi, vaan sittenkin umpinainen muna? Olivatko Zermelo ja Fraenkel lopultakin väärässä, sitävastoin Ahriman ja Ormudz oikeassa?
ellauri115.html on line 372: Yx juttu: Rousseau ei todellakaan ole huumormiehiä. Sitä ei vähääkään naurattanut Walpolen käytännön pilakaan. Se ei ihan oikeesti ole yhtään et naura sinäkin. Se ei voi sille mitään eze raippaa aina kun sille nauretaan. En mäkään siitä perustanut esim armeijassa kun kaaduin jossain vitun pussijuoxussa. Muut alokkaat ihan pelästyivät mun silmitöntä raivoa. On näitä ollut jotain muitakin, mutten viizi muistella. On ne vähän noloja.
ellauri115.html on line 551: Ei ole otusta universumissa jota ei voi pitää jossain suhteessa kaiken napana, jonka ympärille kaikki ryhmittyy, niin että ne on toisilleen tarkoitus ja keinot. Mieli menee sekaisin ja exyy kaikkiin näihin suhteisiin, ja kyl ne izekin sekaantuu toisiinsa pää pyörällä. Ihan mahottomia oletuxia tarvitaan että kaikki tää sopusointu syntyis aineen sokeasta mekanismista ihan umpimähkään! Turhaan ne jotka kieltää tarkoituxen yhteyden kaikkien osien suhteissa tähän kokonaisuuteen, turhaan ne koittaa kätkeä sekoilunsa abstraktioihin, koordinaatioihin, yleisiin periaatteisiin, symbolisin kaavoihin; mitä ne yrittääkin, mä en pysty tajuamaan noin tiukasti järjestettyä systeemiä ellen kuvittele jotain diktaattoria joka käskee sitä. Mun vallassa ei ole uskoa että passiivinen ja kuollut aine ois voinut aiheuttaa eläviä ja tuntevia olioita, että sokea sattuma olisi synnyttänyt älykkäitä olentoja, että ajattelematon olis voinut synnyttää ajattelevia olentoja. [No Jannen tasoista älykkyyttä voisi siitä spontaanisti vaikka lantalassa. Sitäpaizi kyllä jumalakin oli aika ajattelematon kun laittoi tän kellon käymään tälleen ihan perunoita.]
ellauri118.html on line 430: Kyltässä selvästikin on jotakin! Oikein narsistiset mieskirjailijatkin kertoo ize miltä ne jossain tilanteessa näyttivät jopa ilman peiliä. Muzen tässä panee merkille ettää naisen uskottomuusteema kolahtaa naisiin eri lailla kuin mieskirjailijoihin tai lukijoihin. Monika Fludernikin autoritäärisen määritelmän mukaan kertomus – kirjallinen tai muu – ei ole pohjimmiltaan muuta kuin ihmismielen tulkinnallinen kehys, piparkakkumuotti, joka sovitetaan kokemuksen, ilmiön tai diskurssin päälle sitä jäsentämään tai selittämään; yhtä hyvin romaani kuin arkikokemuskin on samojen kerronnallistamisen mekanismien tulosta (Fludernik 1996, 31–35, passim.)
ellauri118.html on line 601: Aphra Behn (10. heinäkuuta 1640 – 16. huhtikuuta 1689) oli englantilainen kirjailija. Hän syntyi mahdollisesti Wyessä, Kentissä, lähellä Canterburyä. Varhaisista vuosista on säilynyt hyvin vähän varmaa tietoa. Hän syntyi jossain Keski-Englannissa, muutti nuorena perheensä kanssa Etelä-Amerikkaan, jäi isättömäksi, palasi Englantiin, meni naimisiin ja jäi leskeksi jo 25-vuotiaana. Behnistä kerrotaan myös, että hän toimi kuninkaallisena vakoojana sodassa Hollantia vastaan ja joutui rutiköyhänä velkavankeuteen.
ellauri131.html on line 386: Mikä on 1. muistoni rahasta? Kai kun mietin jossain Kapteeninkadulla pienenä että viikkorahalla (15mk) voisi ajaa kerran bussilla lastenlipulla tai ostaa maumaukarkin. En ajanut koskaan bussilla.
ellauri131.html on line 1087: Qu’on cloue en grande hâte un cercueil quelque part. Kuin kaivettaisiin jossain hautaa kiireellä.
ellauri133.html on line 343: Sam vihaa kirjastoja, ja kun se etenee kohti kirjan denouementia demonin kaa me nähdään mixi Samin torjumasta unesta jossain lentokoneessa. Kun Sam oli poikanen, se palautti jotain erääntyneitä kirjoja kun joku äijä pysäytti sen kirjaston ulkopuolella. Mies väitti olevansa poliisi, ja käskee Samin tulla kanssaan maxamaan sakot kirjoista. Sakko on Tepon pitkäkkestoinen anaalinen raiskaus, ja kun sanon pitkäkestoinen tarkoitan sitä. Aikamies tunkee massiivisen penixensä Samin pyllynreikään seinää vasten ajettuna, ja kaikki kerrotaan pikkutarkasti jokaista työnnällystä myöten 4 vaivaannuttavaa sivua.
ellauri135.html on line 236: Kertovat että kerran tullessaan Moskovaan Nikke joutui esiintymään jossain opiskelijakonsertissa. Berg pyysi yhtä ystäväänsä lainaamaan sille liiviä, lähettäen sille aikaisin aamulla kirjelapun näillä säkeillä:
ellauri140.html on line 298: Onhan se hirmun nokkelaa ja sliipattua, onhan siinä p.c. kontenttia kaiken matukliseen kyytipoikana, muzilti vittu: se on ihan sitä samaa kliseetä, ihan samat vitun ennakkoluulot vaikka ehkä 90 astetta käännettynä, joskus 180 astetta, ei se siitä mihkään muutu. Nauratustehoa haetaan konekivääridialogista, idea on sama kuin vieraskielisessä vizissä tai jossain Aliaxessa: olet niin iloinen että pysyit vielä kärryillä että naurat ihan helpotuxesta.
ellauri141.html on line 132: Nunquam dimoveas, ut trabe Cypria Saimaan aaltoja jossain parrulastissa,
ellauri141.html on line 141: Stratus, nunc ad aquae lene caput sacrae. Uittaa jalkaa jossain puron lähteessä.
ellauri141.html on line 161: Käytätkö vielä sanaa boomer? Unohda se – ja ota käyttöön nämä 17 sanaa, jotka jokaisen ajassa kiinni olevan tulisi tietää. 1/17 sanoista on suomea ja 1/17 venättä, loput vitun anglosaxia. Tuskin jaxaa odottaa kiinalaisia. Kai ne ovat jossain matkalla.
ellauri141.html on line 180: 9. Ottaa ällää on englanniksi take the loss eli olla huono jossain tai hävitä, tai tulla vaikka jätetyksi. Ällän ottamisella ilmaistaan epäonnistumista tai tapahtunutta huonoa juttua. Ilmauksella ei siis ole mitään tekemistä ylioppilasarvosana laudaturin kanssa.
ellauri142.html on line 674: On se pelottavaa älyttömistä luontokappaleistakin, vaikkei ne ehkä osaa edes kuvitella MIKÄ niitä listimisen jälkeen odottaa. (Enimmäxeen ruokalautanen.) Ei se tarpeellista olekaan: Darwin on sen hyvin hoidellut, että kaikki pikku mönkiäiset joilla on edes pelkkä tikapuuhermosto, koittaa kiemurrella pakoon hengenhädässä jos joku peto uhkaa niiden henkeä. Elämisen halu on elukoihin sisäänrakennettu, ja kuolemanpelko on vaan lantin toinen puoli. Nää torvet inkkarit (eikä vaan ne, vaan stoalaiset, kristilliset mystikot, ja monet monet muut samanhenkiset) koittaa torveta, eze halu pitäis niistä tyystin irti kitkeä, sitten ei enää tarvizisi itkeä. Ehkä ei, mutta eipä siitä elämästäkään jää paljon jälelle. Elämätön elämä, puhumaton pää. Valize siitä. Onko tää nyt tässä, vai jatkuuko se jossain muualla. Väittäisimpä että ensinmainittu on nollahypoteesi.
ellauri142.html on line 971: Niin kuin peilikuva ei ole erinäköinen kuin katsojan kasvot, samoin henkinen elämä (jîva) kuvastuu valaistuneen (buddhi) sielun peilissä. Minä itse olen silloin yhtä ikuisuuden hengen (âtman) kanssa.” (Hastamalaka) Hasta la vista sanoi Schwarzenegger jossain leffassa. Aina nää narsistit kazoo izeänsä peilistä. Onxmun tukka hyvin? Schopenhauerilla oli varmaan vaikeuxia erottaa izeänsä Atma-koirasta.
ellauri142.html on line 1014: Tunnuslause on jossain käänteessä päivitetty. Vanhassa sinetissä luki "Totuus on korkein uskonto". Kuvion synty johtuu siitä sinetistä, jota yksi Seuran perustajista, H. P. Blavatsky, käytti ennen Teosofisen Seuran perustamista. Se muodosti kuusikärkisen tähden, jota ympäröi käärme; kuviossa oli rouva Blavatskyn nimikirjaimet, ansaintalogiikka ristin asemesta, ja kreivillinen kruunu Veda-sanan paikalla. (Crux ansata on Ankh-Morporkista tuttu faaraoiden käsipuhelin, risti jossa on rengasmainen pidinnin.)
ellauri143.html on line 1747: Lopullisesti kyllästyin homojutku Harariin sen kirjan Homo Deus ansiosta. Mulkero ja talousliberaali pääoman luottomies se oli aiemmissakin väsäyxissä, muzen syvällinen kusipäisyys kävi ilmiselväxi etenkin tässä Homo Deus suolloxessa. Huomisen lyhyt historia hyvinkin, lyhyestä virsi kaunis. Vannoutuneena suklaaosaston miehenä se peukuttaa täpinöissään into piukeena tollasta kuolematonta koneapinaa, jonka voi vetää käyntiin selässä olevasta avaimesta, minkä jälkeen se paukuttaa symbaaleja yhteen kunnes veto loppuu. Vaan ei hätää, kierretään vieteri taas piukalle, niin meno jatkuu hamaan maailman tappiin asti. (Mikä tappi ei tosin enää ole apinoiden kohdalla kovin kaukana.) Ei tarvi siihen naisia eikä kohtuja, sen voi väsätä jossain koeputkessa ja siihen väkertää vielä kaikenlaista varaosaa, esim kalansilmät. Mitäs täällä tapahtuu? Eikai vaan duracell puput puuhastele turhanpäiväisessä lisääntymistoimessa? Se on vanhanaikaista, nyt trendataan me transuapinat. Avainta reikään, se tuntuu mukavalta, tekee kutaa kun tehdään vaijeritemppu selkäpuolelta.
ellauri144.html on line 517: jossain Korsossa, mutta onnellisina.
ellauri145.html on line 1235: Näinpä oudon unen tai sarjan niitä. Yhdessä osassa oltiin koko perheisesti Kanarian matkalla Lofoottien sijasta. Seuraavassa osassa oli pahoja moukkia keskustalaisia Kouvolassa tai Sysmässä, jotka yritti myydä meille kunnan saunatiloja lahjonnan ja äänenkalastuxen ehdoilla. Olis pitänyt kustantaa uudet housut keskustaäijälle. Sitten siinä oli oudot keskustaoikeiston aikuisten kesäjuhlat joissa Ympyräsuu ja/tai Jill räväytti tanssahtelemalla pöydällä ilman vaatteita. Sitten etelänmatka jatkui pimenevässä illassa keekoilevat kesäsysmäläiset mukana. Meillä piti olla juhlan jälkeen Airbnb huone jossain tornihotellissa vuokrattuna mutta olin hukannut sen avaimen. Seija rähisi. Siihen uni päättyi.
ellauri146.html on line 797: As a starting point to my discussion of Thomas's "Poem in October" and Wardi's thoughtful presentation of it. Eynel is a girl, or womenfolk at least. Entä Schachar Bram? Schachar hails from Haifa University. Shachar tarkoittaa aamupuhdetta. Gender of first name Shachar : Boy 83.33%. Onx tää vallan Sakari hepreaxi? Tai paremminkin pikkuprofeetta Sakarja, sillä Johannes Kastajan isäpappa Sakari oli merkkimies vaan kristityille ja muslimeille, ei juutalaisille, ja se kirjoitetaan raamatussa Zacharias. Sakarista tuli mykkä kunnes Johannes oli syntynyt, koska Sakari ei ottanut uskoaxeen että pystyisi vielä impregnoimaan vaimonsa Elisabetin. Tää taisi tulla esille jossain monista lukemistami deutero-evankeliumeista joissa tehdään halpaa pilaa Jeesuxen nuoruusajoista.
ellauri147.html on line 677: (Martin on primäärinarsismille hyvin hyvin vihainen.) Säuglingtutkimuxissa ei näy siitä mitään merkkiä. Ei imeväiset ole ameeboita vaikka imevätkin tissiä, niillä on vahva kazekontakti primääriobjektiin, joka ei ole siis vaan tissi, vaan äidin pärstävärkki. Ameebaläppä on tarmokkaasti torjuttava. Se on infektiöösi. Perinteiset kallonkutistajat puolustautuvat samalla keinolla kuin saarnaajat: ei se ole tässä tärkeää mikä on totta, vaan miltä tuntuu, ja mikä tehoaa. Analyytikkojen turinat tiettävästi toimivat, samantekevää ovatko ne jossain hämärässä mielessä "totta" vai ei. Potilaat tykkää niistä. Lasten ja äitien vuorovaikutuxen tutkiminen on un-psychoanalytisch, se kuuluu jonnekin sosiopsykologian reservaattiin. Näin siis 70-luvulla, jolloin Martin opiskeli Bambergissa. Tällänen kaxoisstandardi, Revue des Deux Mondes (jota luki Tolstoin Lekan sankari teoxessa Ylösnousemus) ei käy ollenkaan päinsä enää, Martin terottaa, eläköön siis Winnicot!
ellauri147.html on line 690: Samalla puolustamme kuitenkin myös itsenäisyyttämme maailmasta ja suojelemme itseämme tuskallisilta riippuvuuden kokemuksilta, joihin annamme tiedostamattamme kunnioitusta tunnustuksen halulle. Epäilen, että narsismissa ilmaisemme jotain siitä, mikä on identiteetin paradoksaalinen ydin: olla ainutlaatuinen ja erehtymätön, toisin sanoen olla erilainen kuin toinen ja että muut tunnustavat sen juuri tässä ominaisuudessa. Narsismi osoittaa jossain määrin tietämättämme jotain itsensä tai identiteetin välisubjektiivista perustuslaista. Koska tällainen oivallus loukkaa meitä, emme halua tietää siitä mitään, aivan kuten vauva ei voi tietää mitään riippuvuudestaan. Edes narsismissamme me emme ole itsenäisiä olentoja, joita haluaisimme niin kovasti olla.
ellauri150.html on line 227: – Riisto- ja rotuongelmatkin ovat jossain aivan muualla kuin Afrikan tähdessä tai Peppi Pitkätossun neekerikuningas-isässä.
ellauri150.html on line 499: Lew Wallace oli kenraali joka tunaroi siviilisodassa jossain Shilohin taistelussa niin että Grant antoi sille potkut. Sodan jälkeen siviilissä Wallace ei lakannut jauhamasta tätä.
ellauri151.html on line 88: What the fuck. All the trouble and here is the thanx. Eikö hyvä pastori pääse pukille? Huono tarina. Paskakirja. Pastorin teltta lyyhähtää, poika ruoskii sillä aikaa alas omaansa jossain munkkikammiossa. Huomaa että paha pastori oli protestantti.
ellauri152.html on line 349: tantum inter densas, umbrosa cacumina, fagos Silti se varjoisassa jossain pyökkilehdossa tms.
ellauri153.html on line 469:

Nyt alkas sitten saarnaosuus. Rukoilkaamme. Mä lakkasin jossain vaiheessa edes teeskentelemästä kirkonpenkissä kädet ristissä pää köyryssä hartaan näköstä. Herra näki kuitenkin sieluuni ja ettei siellä ollut ketään kotona. Vaan riepumatot rytyssä. Mutta ensin kirjeitä ja sanomia pikkuprofeetoilta eli Lassin peukuttamilta hämärämiehiltä.
ellauri155.html on line 723: Hume myöntää tietenkin, että meillä on rajallinen kyky muuttaa ja muuttaa luonnettamme. Hume myöntää erityisesti, että voimme jossain määrin vaalia ja parantaa moraalista luonnettamme itsekritiikin ja itseymmärryksen avulla. Hän korostaa kuitenkin, että kaikki tällaiset ponnistelut ovat laajuudeltaan ja vaikutukseltaan rajoitettuja (ESY 169) ja että tämän lisäksi "miehen on oltava etukäteen siunattavan hyveellinen", jotta tällaiset "uudistuspyrkimykset" voidaan alun perin toteuttaa.
ellauri156.html on line 677: Faithful are the wounds of a friend, But deceitful are the kisses of an enemy (Proverbs 27:6). Onkohan mulla sananlaskuja jossain töräyxissä jo? TODO.
ellauri159.html on line 1211: Niin totta, samat ärsyttävät piirteet jotka pani merkille jo suhteen alussa ärsyttävät yhä. Mut vittu, antaa ärsyttää, mix kaiken pitäisi mennä kuin fully interlocking pieces palapelissä, tai jossain Strömsössä. Antaa ärsyttää, ize on kuitenkin vähintään yhtä ärsyttävä, todennäköisesti HUOMATTAVASTI ärsyttäväpikin. Eihän tässä olla mitään koirarotua kehittämässä, tää on mendelöintiä, edistetään biodiversiteettiä. On vaan hyvä että eri ärsyttävyydet sekottuvat keskenään, lapsista tulee sitten ärsyttäviä kaikilla niillä eri tavoilla.
ellauri159.html on line 1316: Tapasin paljon kirjailija-aloittelijoita, jotka pilkkasivat pilkkaamasta päästyään vakiintuneita kirjailijoita ja niiden runoja, novelleja ja artikkeleita. Tajusin silloin sen minkä olin oikeastaan tiennyt jo pitkään että huonot kirjoittajat ovat usein toisten kirjoittajien ankaria kriitikkoja. Heidän kritiikkinsä oli terävää ja tarkkaa. Jotkut osoittivat jopa täsmällisesti suurten kirjailijoiden virheitä. Mutta tämä et estänyt heitä itseään kirjoittamasta hämmästyttävän kömpelösti. Sama koski tapaa jolla he arvioivat toisten luonnetta. Egoistit puhuivat halveksivasti egoisteista, typerykset nauroivat toisten typerysten ályttömyyttä, moukat olivat hienostuneita osoittaessaan toisten moukkamaisuuden, hyväksikäyttäjän ominaisuudet, turhamaisuuden. Salaperäinen kuilu aukeni heidän arvioissaan toisen ihmisen ja oman minän välille. Näytti siltä, että jossain sisimmässään jokainen näki totuuden, mutta oli vain päättänyt olla näkemättä sitä peilissä. Itserakkaus oli nähtävästi hypnoottisista voimista suurin, aivan niin kuin Moosexen kirjassa sanotaan: Sillä lahja sokaisee viisaan ja tekee tyhjixi oikeamielisen sanat. Onnexi en ize ole sellainen. (Sing. Nuor. Mies Ez. Rakk. 1976:86)
ellauri161.html on line 189: Onko muuten niin, että jokainen humanisti alkaa jossain vaiheessa dissaamaan postmodernismia? Oon huomannut saman ilmiön todella monessa ihmisessä... ohan se aika kätevä tapa kyseenalaistaa kaikki, ja lähteä kyynisyyden loputtomaan kaivoon. Postmodernismi siis, pahimmillaan. Mähän nyt en ole humanisti vaan käyttis"tieteilijä" mutta tuli vaan mieleen.
ellauri162.html on line 108: Ykä näyttää vähän Daltonien äkäiseltä Joe-veljeltä. Rauhoitu Joe! Toi wiixityyli kertoo sen latinotaustasta. Schnizelissä Shulemin tiukkaa Giti-tytärtä pakoillut hassuhattu Lipa Weiss käytti sellaisia jossain Amerique du Sudissa. Kun se palas kotiin kohta oli röyhyparta ennallaan. Eise mikään pappi ollut vaan maailmansodan veteraani. Jota harmitti kun ranskixet joka kerta juoxivat sakemanneja karulle.
ellauri163.html on line 487: Missä ne haudat ovat? Tuo juttusi on aivan sama, kuin että joku sanoisi, että minä kyllä tiedän missä on Zeuksen hauta (onko hän muuten kuollut?), koska jossain kirjassa niin sanotaan.
ellauri171.html on line 512: What happened to Dinah? "ithout giving any details of where she was or how it happened, the Bible simply says that Shechem, the son of the local ruler, took hold of her and and had sexual intercourse with her by force. There was seeing, desiring and taking just as there was with the forbidden fruit in the Garden of Eden, where the pattern for sin had begun, tai vaikka jossain jäzkibaarissa.
ellauri172.html on line 996: Nää on tälläsiä poikakoululaisten skizoja. Muistan kuinka kerran teininä pimeänä marraskuun iltana eetuilemassa Merikadulla jossain Pikkupuiston kohdalla tajusin valaistuxenomaisesti, että tytötkin on vain apinoita, ihan niinkuin me! Sen koommin en enää langennut tähän huismannilaiseen kusetuxeen.
ellauri180.html on line 142: Christopher Greenin mielestä filmi oli hyvä mutta kirja aivan paska. Se on erittäin hyvä kirja, mielenkiintoinen, mutta pitkästyttävä, joten kiinnostus katoaa jossain vaiheessa.
ellauri183.html on line 583: Esinahkajäännöksiä alkoi ilmestyä Euroopassa keskiajalla. Aikaisin havaittu havainto tapahtui 25. joulukuuta 800, jolloin Kaarle Suuri antoi sen Paavi Leo III kun jälkimmäinen kruunasi entisen keisarin. Kaarle Suuri väitti, että enkeli oli tuonut sen hänelle, kun hän rukoili Ryhmä Hauta, vaikka proosaisemmassa raportissa sanotaan, että se oli häälahja Bysantin keisarinna Irenelle. Sen aitouden katsottiin myöhemmin vahvistavan näky pyhältä Ruotsin-Tanskan sillalta, joka vahvisti, että se oli jossain Roomassa. Descriptio laternansis Ecclesia, kirjoitettu vähän ennen vuotta 1100, osoitti, että Leo III: n tilaama Philip Rothin kokoinen sypressi-rinta asetettiin alttarin alle Pyhän Laurin kappeliin, joka piti kolme laatikkoa. Yksi laatikoista sisälsi kultahelmisen ristin. Asiakirjassa todettiin, että tässä ristissä oli Jeesuksen esinahka ja napa.
ellauri184.html on line 444: Olis aika lähteä Jerusalemiin naulittavaxi ristiin mutta Leevi on hävyxissä, jossain kujalla kai ryyppimässä. Jeshua ei tahdo startata ilman sitä.
ellauri185.html on line 466: Eli siis näin aikana, jolloin ehkä useimmat lännen kansat ovat joko tahtoen tai tahtomattaan (LOL) kietoutuneina Ukrainan hirmuiseen selkkauxeen, on ainakin kaikille lännen kristityille hengen ja elämän kysymys päästä täyteen selvyyteen siitä, onko kristityllä oikeus asevoimin puolustaa maatansa ja kansaansa (tai jonkun toisen sellaista), sen izenäisyyttä ja vapautta ja yleensä elämän kalleimpia arvoesineitä toisia kristityitä vastaan, vai onko Kristus ehkä jossain pykälässä nimenomaan kieltänyt sen. Sillä oli niin paljon pykäliä, kokonainen pykälien viidakko, joten tehtävä ei ole aivan yxinkertainen.
ellauri185.html on line 491: Mun olis hurjan vaikea tehdä tämmöstä dekalogia, mun etiikka on puhtaasti kasuistista. Jos tyyppi hermostuttaa mua vaikka jossain netflix-sarjassa, sen saa surutta listiä, mutta enmä kyllä ole mitenkään systemaattisesti sarjojen valkohattuisten puolella. MIT:n moraalitestit saa lähinnä vittuilutuulelle.
ellauri188.html on line 162: Kun reviirit laikuttuvat: jossain ravintoa on paljon kuten Ukrainassa, jossain vähän kuten Aahrikassa, alkaa ihmispesä parveilla. Keräännytään taas pesiin pörräämään, luodaan ampuma- ja joukkohautoja, rakennetaan barrikaadeja ja aletaan kaivaa maxiimeja jemmasta. Isänmaallisuus on hienoa, patriootit sankareita, altruismi nostaa jälleen rumaa päätänsä.
ellauri188.html on line 440: Kun kuten jo sanoin. näin Tobyn nojailevan parraspuuhun syviin ajatuksiin vaipuneena juolahti heti mieleeni että hänen mietiskelynsä kohde saattoi olla sama kuin minunkin. Ja jos niin oli, tuumin, enkö kaikista laivatovereistani haluaisi juuri hänet kumppanikseni pikku seikkailuun. Ja miksen ottaisi mukaan toveria jonka kanssa voisin jakaa retken vaarat ja jolta voisin saada lievitystä sen vaikeuksiin? Saattaisin kukaties joutua piileksimään jossain koijassa viikkokausia. Millainen lohtu kumppanista olisikaan sellaisessa tapauksessa.
ellauri190.html on line 134: Vuonna 1048 läntiset petsenegit asettuivat Tonavan alajuoksulle Moesiaan. Vuonna 1071 petsenegit olivat jossain B-roolissa Manzikertin taistelussa. Bysantin armeija tuhosi heidät lopullisesti Aleksios I Komnenoksen johdolla 1091 Konstantinopolin luona. Jäljelle jääneet petsenegit sulautuivat vähitellen alueen muihin kansoihin. Niinkuin me kaikki katoamme kerran. Ilman että päistämme edes tehdään juomakulhoja.
ellauri192.html on line 228: Du tonnerre éloigné qui roule dans la nue, kaukaisesta ukkosesta jossain yläpilvessä,
ellauri192.html on line 680: The Trubetsk (Troubchevsk) town was referred to in the Old East Slavic poem The Tale of Igor's Campaign where, among others, Vsevolod Svyatoslavich, the Prince of Trubetsk and of Kursk, was glorified. In 1185 the Trubetsk army fought against Cumans. Trubetsk on Bryanskin oblastissa, jossain Ison ja Valko-Venäjän rajalla.
ellauri194.html on line 518: André Maurystä on lyhkönen Wikipedia-artikkeli suomeksi, ei kuvaa, ei syntymä- eikä kuolinaikoja. Tunnetumpi kaima tekee hienoja urheilu- ja tandempyöriä jossain Ranskassa. Andre oli tärisevän kukkakaalikorvaisen Steniuxen oppilas ja kirjoitti väitöskirjan Tractatuxesta. Nyze varmaan tärisee jo izekin. André oli sivistynyt mies, jotenkin Carl-Erik Carlsonin tapainen vaatimaton ja vähäeleinen herrasmies, vaikka etäinen.
ellauri197.html on line 425: Were far away from me, Kaukana jossain muualla.
ellauri197.html on line 624: Näin pahaa unta jossa jonkun läheisen piti muka väitellä jossain ulkomailla aika tuhnuisessa paikassa vaikka Turkissa, mutta nukuttiin kaikki pommiin ja oltiin myöhässä. Vaatteet oli hukassa, taxia ei saanut, jotkut juipit juoxi meidän kanssa kilpaa kohti ainoata taxia, yxi pääsi edelle mutta liukastui ja kaatui rähmälleen löysää kakkaa muistuttavaan mutaan ja ikäänkuin kostoxi halasi sitä mun löytyneille vaatteille. Kello oli viittä yli kun tultiin juhlapaikalle. Oli siinä muutakin ällöä mutta se alkaa haipua. Kello on puoli kahdeksan huhtikuun viimeisenä maanantaiaamuna. Rottien rafla tuli sentään eilen korjatuxi pihalta.
ellauri198.html on line 448: If there pushed any ragged thistle-stalk Jos jossain oli edes ohdakkeen korsia
ellauri198.html on line 894: The Triumph of Life was the last major work by Percy Bysshe Shelley before his death in 1822. The work was left unfinished. Shelley wrote the poem at Casa Magni in Lerici, Italy in the early summer of 1822. He modelled the poem, written in terza rima, on Petrarch 's Trionfi and Dante 's Divine Comedy. Siinäkin on julkkixia jossain helvetissä. Kesken jäi. Gäsp.
ellauri203.html on line 47: Tällänen ajatus tule mieleen Doston Riivaajista: Kirjailijat jonka henkilöt tai sankarit on edes jossain suhteessa poikkeusihmisiä, saati jotain supermiehiä, on narsisteja, ehkä vähän, todennäköisemmin ihan.
ellauri203.html on line 542: Pjotr alkaa huseerata piireissä. Se koittaa saada Stavron mukaan johkin radikaalijuttuihin, mut Stavro ei lämpiä ajatuxelle. Sillä on joku oma lehmä ojassa. Se menee Shitoville kyselemään insinööristä. Kirillovin pitäs olla sen adjutanttina jossain nenästävetojutussa, josta tuli 2-taistelu. Siinä samalla ne juzkaa Kirillovin kamikaze suunnitelmasta. Osoittautuu et Stavro on salaa naimisissa Marjan kaa. Sixpä Shitov oli räpännyt lättyyn Stavroa. (Eli siis mix? Selittäkääpä tarkemmin.) Shitov on eronnut Pjotrin salaliitosta ja on nyzen verivihamies.
ellauri206.html on line 161: Svengijengi ’62 (engl. American Graffiti), vuonna 1973 ensi-iltansa saanut elokuva, joka on George Lucasin ohjaama ja käsin kirjoittama. Se kertoo tarinan yhdys­valtalaisista teineistä heidän kesä­lomansa viimeisenä iltana valmistuttuaan high schoolista. (p.o. kesälomansa viimeisenä iltana heidän valmistuttuaan, vittu kukaan ei enää osaa possesiivisuffixeja, lakkaisivat edes yrittämästä.) Tämäkin leffa on mulle n.h. Mikä olis voinut vähemmän kiinnostaa kuin amer. teinileffa vuonna 1973 jolloin viilasin oza hiessä stalinistisen pankinjohtajan tyttären hilloviivaa ja interreilasin Unkarista etelään pieni sininen pahvimatkalaukku kädessä. Eikös ne typerät Star Wars rainat olleet samaisen sentimentaalisen lukaasin käsialaa? Juu sama leuaton harmaa pikku mies on kyseessä. Ronny Howard s. 1954 esitti lukaasia s. 1944. Lukaasin firma on sittemmin myyty Disneyn Waltille. Ylläri. Tirkistely on obsessiivis-kompulsiivista toimintaa. Tästä luvusta tulee mieleen Heli Mätinki 3v aiemmin jossain Turussa, missä mullakin alkoi kalu seistä vastahakoisesti saunassa ja pakenin Petrin lailla uimareissulle vähän äkkiä. Olis pitänyt vaan Petrin lailla ottaa mela kauniiseen käteen ja työntyä käskyn mukaan kaikkeinpyhimpään. Vaikka tuskin oisin pystynyt edes 5 pistoon. Ois takuulla tullut ejaculatio ante portas. Toisaalta toisella kertaa olisi voinut mennä paremmin. Marjan mielestä sukuelimet on hirveä sana. Siinäkin on jotain outoa. Kaikki hahmot toistavat taas Korhosen omia ajatuxia. Marja ei ollut erityisen kaunis mutta auliin panohaluinen.
ellauri206.html on line 172: 1990-luvun alussa trendasivat laavalamput. Järkyttävän laahusmainen esine. Valaisevat räkäklunssit uivat jossain nesteessä. Hyi helvetti. Rikusta laavalamput olivat aina olleet mauttomia. Inna oli duunaritaustainen, Riku vähän kermaperseempi. Inna on selkeästi märkä uni, oikeaxi tytöxi se on aivan liian pornahtava. Innan idealisoitu isä Joonas on tolkuttoman runollinen insinöörixi. Pitkulainen voisi olla Riku ize.
ellauri206.html on line 265: Kukaan ei koskaan suuttunut Nerval-poloiselle, koittaa pistää väliin Alice. Se pitää frühromantikoista. Miehet ei kuuntele, ne pyörii jossain kukkoilun ja homoilun välimaastossa. Mitä niitä kiinnostaa varhaisromantikot, ne on fin de sieclen miehiä.
ellauri207.html on line 237: Lilja 4-ever on Lukas Moodyssonin ohjaama elokuva seksiorjuudesta. Se on koskettava ja raaka elokuva nuoresta tytöstä jossain entisen Neuvostoliiton tasavalloista.
ellauri213.html on line 347: – Minulla on sukua jossain Alajärven seudulla. Tällä matkalla ei ole mahdollisuutta vierailla siellä, mutta aion ehdottomasti tulla Suomeen uudestaan, ja isommalla joukolla.
ellauri214.html on line 218: Lisää porukoita leivotaan juoneen jossain kirjan puolivälissä. (Gäsp.) Uusi lihaksikas mutta samalla älynystyräinen superpoliisinainen on kuolettavan ikävystyttävä. Hänellä oli sinä päivänä tiukat siniset farkut, jotka upposivat huulivakoon. Niinpä tietysti. Lispetin huulilla oli viisto hymy. Hakkerit ovat kunnon väkeä. Niinpä tietysti. Mikki haluaisi istahtaa teeveesohvalle, sillä tämä taistelu voitetaan joukkotiedostusvälineillä. Media nyt vain toimii näin.
ellauri214.html on line 372: Minusta tuntuu ihan samalta, sillä erotuksella että minulla ei ole edes työtä. Usein tulee mieleen Hectorin laulun sanat: "Mä olen jotakin jossain, se on mun ainoa työ." Mutta elämäni on silti enimmäkseen kivaa. Teen pitkiä kävely- ja pyöräretkiä, luen, askartelen, kiertelen kirppareilla... Asiaa varmaan auttaa se, että olen hyvin introvertti enkä juuri kaipaakaan ihmisten seuraa. (Paitsi että sienestyskaveri olisi tosi kiva.)
ellauri214.html on line 607: Hei nytmä tiedän mikä kirja tulee mieleen Olgasta: se Nälkäkurki kirja missä lapset tappaa jouskarilla toisiaan tositeeveessä jossain dystooppisessa skuzissa. Samanlaista stunttijulmuuxilla nautiskelua. Yhtä epätodentuntuista.
ellauri216.html on line 336: Luostarin pihalla kerjäläiset ojentelee käsiä. Ei ne saa kuin leipäkyrsiä. Tai jonkun palaneen puukopeekan. Tässä on jotain tuttua. Tästähän oli jossain venäläisessä hengentuotteessa, tuli riitaa kerjäläisten saamasta tuesta. Olisko se ollut se Lermontov? Jep, Miskan runo "Kavennin", ja kovasydäminen Jekaterina Suskova. Kerjäläinen sai siltä kivexen kuin Kullervo.
ellauri216.html on line 1004: Hyvin voin täällä jossain
ellauri220.html on line 587: Iänikuinen Lenny tunnustaa kuin Petteri mantelipussin ääressä: olen izekin syyllinen, olen mätäpää valhepussi, mutta mitä siitä? Kuha läppä lentää ja porukoiden aika saadaan kulumaan kuin rotukoirilla. Vizi tälläset standup koomikot on lameja. Minä tulin tänne jotta minua rakastettaisiin. Mitä vittua, että onkin narsistista touhua. Pillusavurenkaita on nähty jossain pornoleffassa, olisko ollut Emmanuellessa? mitä ihmeellistä siinä on.
ellauri221.html on line 419: "Nimenomaan, siis ei-teolliset yhteisöt ja alkuperäiskulttuurit. Eurooppalaisessa kulttuurissa on tuhansia vuosia jo vallinnut luonnolle hanttiinpanemisen ajatus, joka ei ole kovin tuore, varmaan jossain Egyptissä peltokapitalismin seurannaisena keksitty."
ellauri222.html on line 881: "Ehkäpä sinua kuitenkin kiinnostaa kuulla mitä eräs älykäs kaveri kerran sanoi minulle rakkauden ja aviorikoksen yhteydestä. Minä tahansa päivänä tunnet itsesi onnelliseksi tiedät ettei se voi kestää, vaan sää muuttuu, terveys vaihtuu sairaudeksi, vuosi päättyy ja myös elämä loppuu. Jossakin muualla jonakin toisena päivänä kohtaat toisen rakastetun. Kasvot joita suutelet ovat toiset ja myös sinun kasvosi vaihtuvat toisiksi. Sille ei voi mitään, tuo kaveri sanoi. Tietenkin hän oli itse emälurjus ja mitään tekemätön nilviäinen, istui aina välillä Bellevuessa ja naiset elättivät häntä koko hänen elämänsä ajan ja hän hylkäsi lapsensa eikä kukaan koskaan luottaa häneen. Mutta rakkaus on huorimista, hän sanoi, ja ilmentää muutosta. Muutokseen tottuu. Toinen kaupunki, toinen nainen, en vuode, mutta mies on sama ja hänen täytyy olla joustava. Hän suutelee naista ja näyttää miten tyytyy kohtaloonsa, ihailee ja palvoo elämän muutoksia. Sellainen on hänen lakinsa. Oli tuo roikale oikeassa tai ei, Herra paratkoon, älä luulekaan ettei sinun täytyisi totella elämän lakeja." Joopa joo, juuri tuollainen roikale oli Sale. Varmaan se miettii nyt tekosiaan jossain tulijärvessä.
ellauri222.html on line 891: Näillä näkymin Helena Pirttisaari-Sundström tms. pitää suomenkursseja maahanmuuttajille jossain Nurmijärvellä. Taitaa olla väikkäri mustalaisten kielestä retuperällä. Pasi näyttää jääneen tienoheen jossain käänteessä.
ellauri223.html on line 38: Netissä näytettävät kuvat tulevaisuuden utopioista on tosi dystooppisia. Kaikki on aivan ääreist urbaaneja betoni- lasi- ja muovierämaita mitä jossain voi enintään pilkistää jotain windowsnurmikkoa, ja taivaskin on täynnä jotain pörriäisiä sun muita dröönejä. Miten kukaan voi edes ajatella että siinä oltaisiin menossa johkin parempaan? Tulee hakematta mieleen Netflix-sarja pahansisuisista ämmistä, jotka koittaa panna hanttiin Gileadin ukoille.
ellauri236.html on line 470: Now this is romantic, don't we know. EAT! and FUCK! eternally at war. Good genes against food and shelter, and the good genes win. Sama juttu myös modernissa Foggissa. Vaikka, huomasitte kai, sammakkomaan lakukeppiä ei päästetty kättelemään punatukan äveriästä isäpappaa. Tämä vaivaannuttava episodi sivuutettiin taidolla. Tollanen kolmikko ei pysy koossa kuin jossain liberaalissa ajatuskuplassa tai 10 leguan syvyydessä valtameren pohjassa. Mixi muuten Passport ei ottanut päästä hattua tullessaan herrasmiesten klubille? Koska siltä puuttuu tapakasvatus!
ellauri236.html on line 562: Satu on ilmeisesti sinkku taas lukuunottamatta Mörökölli-kissaa. Se asuu ehkä Itä-Pasilassa, sukulaisten mökki jossain Kangasniemellä. Huomaa että Satu ja Heikki ovat kumpikin vinosuisia, vaikka vastakkaisiin suuntiin.
ellauri238.html on line 604: Ja samanlainen nenäpäiväpelle Pena oli kuin Esa Saarinen. Lauloi Dipolissa M.A. Nummisen Uuno Kailaan runoon säveltämän tangon Olen verkon silmässä kala, vaikkei osannut laulaa sen vertaakaan kuin Esa, yhtä vähän ize asiassa kuin minä. Täys puukorva siis. Dipolin humalainen nuori yleisö tietysti hurrasi tangokuningas Saarikoskelle, joka suosiosta intoutuneena vetäisi kappaleensa toisen kerran ja keikkui lavalla raakkumassa, kunnes yleisökin kyllästyi. Mixnää pöllöydet on niin samanlaisia joka jonnella? Penakin kerskui että puolisnellmannina se on mukana bokenissa jossain alanootissa. Kai tää on taas sitä genreä. Erilaisia tarinoita on vain muutama.
ellauri240.html on line 417: Mitä ihmeen propagandaa tämä nyt on? Ei Suomessa ole tuollaisia ongelmia toisin kuin jossain Afrikassa. Täällä meilläpäin feministit ovat enimmäkseen vain katkeria miehiin pettyneitä ylimielisiä miesvihaajia, eikä mitään naisten tasa-arvon kannattajia. Oikea tasa-arvo on sitten sitä kun sukupuoleen suhtaudutaan todellakin neutraalisti, niin että se on täysin merkityksetön tekijä, eikä siitä tarvitse tehdä suurempaa numeroa suuntaan kun toiseenkaan. Tasa-arvon asia ei korjaannu sillä että naisten asemaa aletaan ylikorostaa eri tilanteissa. Menköön Afrikkaan tai Lähi-itään jakamaan kirjojaan, siellä voisi olla enemmän tarvetta. (👍 Hyvin sanottu: 4)
ellauri241.html on line 91: For somewhere in that sacred island dwelt Sillä jossain tuolla pyhällä saarella asui
ellauri242.html on line 78: "Istuin tarinan hirviön kanssa näyttämön takana. Nojasin pitkässä valkeassa puvussani vuoren kupeeseen ja odotin vuoroani astua näyttämölle. Se tuntui upealta. Sain siinä kaikki seitsemän veljestä. Tauno Palo oli Juhani, Tarmo Manni muistaakseni Aapo, Pentti Siimes oli hännänhuippu Eero. Mukana olivat jossain rooleissa myös Ekke Hämäläinen, Holger Salin ja Martti Romppanen ja Oke Tuuri. Meitä oli mahtava kaarti painimassa lavalla!" Pia Hattara sanoi, että olet niin nuori, Sinulla on pitkä ura edessä ja toinen takana.
ellauri244.html on line 66: Heräsin. Harmaa marraskuun aamu taas. Kyynärpää on kipeä ja kusettaa. Katkenneessa unessa oli sefardijuutalainen Sebaskus Shannous joka suomensi (ehkä arabiasta) jotain seikkailusatuja. Siinä oli kivipukkimaisia pahvikuvamaisia hahmoja jotka joka kappaleen alussa siemaisee jotain juomaa jossain baarissa ja muistelee tekemiään tai kärsimään vanhoja vääryyxiä. Olen ajatteluun kykenemätön vihannessekoitus.
ellauri244.html on line 279: Irma Kerppola-Sirolan oma äiti sairastui samaan tautiin, kun tytär oli alle 6-vuotias. Vuosien aikana tytär oppi kantamaan vastuuta myös äitinsä elämästä, vaikka muut aikuiset aluksi yrittivät säästää lasta sairauden yksityiskohdilta. Maanisdepressiivisyys tuntuukin jossain määrin peritytyvän sukupolvelta toiselle. Isäni oli maaninen ja äitini depressiivinen mutta onnekSHi SHe ei ole peRLiytynyt.
ellauri245.html on line 368: Vizetellere i norske bröllupsdager. Olis Jussi ampunut tän norskijonnen enste ja kysellyt papereita vasta sitten. Nazinatomato helkkari. Nää norskit on sairaan sairasmielisiä kuikkia. Onnettomia pillipiipareita. Turskat kainalossa kuin Kansallisoopperassa, luttamunat ulkona. Viseret stoppet på ti over fem. Piipunrassijonnella on selkeästi jotain hampaankolossa läskeille vasemmistopoliitikkonaisille. Se on varmaan se feministikriminologiproffa Liv Finstad joka lyttäsi tän ongenkohon jossain käänteessä.
ellauri246.html on line 249:       Ghetto and Judenstrass, in mirk and mire; Ne asuivat jossain getoissa, Judenstrassella,
ellauri246.html on line 422: Joskus Brodsky tarkastelee itseään erittäin korkealla ja erittäin kaukaisella näkökulmalla, esimerkiksi enkelin silmät ("keskustelu ..."). Tämä on täydellinen, erittäin objektiivinen näkökulma. Brodskin itsensä määritelmä ei riitä. Hän asettaa kuoleman ilmiön keskenään ja elämään. Rajojen tragedia on Brodskin käsitystä, joka ylittää kaikki hänen draaman. Jos haluat löytää aukon rakkaastasi, joka jakaa sulle kotona ja auttaa tietoisuutta, kaikki odottavat erottamista maailmasta. Suurempi kauhu päällekkäin ja vähemmän juna-asennossa, joka jossain määrin neutraloi sen ja auttaa kestämään sitä. Kuolema olennaisena osana, jolla on merkittävä paikka Brodskin teoksissa. Työn varhaisessa vaiheessa on ominaista epiteeli "musta". Brodsky antaa kuoleman proosan ulkonäöltään. Itse aika, Brodsky, joka on luotu kuolemalla. "Henkilö on itsensä loppu ja menee pois." Rajojen prisman kautta kuolleisuus arvioi runoilijan ja Brodsky, jossa kuoleman osuus esitellään, jää riman alle. Runko korostaa, että sielu, joka on uupunut kokemuksilla, on kuin langat. Elämän käsitys liikkeeksi kuolemaan asettavat melankolian. Brodskin sävyisä runo on eräistä irrottamista päivittäin. Brodsky pyrkii katsomaan reunaa ja olettaa, että se odottaa meitä kuoleman jälkeen. Aluksi runoilija mahdollistaa mahdollisuuden elää arkussa. "Letter pullossa" (1965): "Kun on vaatimaton alus ... Menen hienosti ehkä." Hänellä on puhtaasti symbolistiset ajatukset elämästä unelmana unessa ja kuolema - ylösnousemuksena toisen valtakunnassa. Vähitellen BrodSky alkaa paljastaa järkeistisen ymmärryksen ja tulkinnan tunnettuja uskonnollisia ja filosofisia käsitteitä. Eli sieltä ne tulee kaikki taantumuxen ainexet kun juutalaista vähän raaputtaa.
ellauri246.html on line 477: On osoittautunut, että niiden kuolemattomuuden perusta, jokainen henkilö asettaa maan päällä, jos hän asuu täysimittaisen luovan elämän, hän on jossain muodossa valmistella omaa kuolemattomuuttaan. Brodskin elämän ja kuoleman luokat, kuten TSvetaee, ei ole perinteistä merkitystä: nämä ovat erilaisia kuolemattomuuden muotoja.
ellauri247.html on line 486: Kitupiikki sionisti James "Kulta-Into Pii" Rotschild ei suostunut maxamaan Vervetille viissatasta muotokuvasta. "Viissataa tai ei mitään", sanoi Vervet kiukkuisena. "Ei mitään" tuntui sopivalta hinnalta Kulta-Inton mielestä. Niinpä Vervet maalasi Jamesin lätyn ilmaisexi kohtauxeen missä ahne juutalainen förbii pelokkaana sotasaalista jossain Algerian kähinässä.
ellauri248.html on line 52: Ja ne korvat tulivat Tauno Körilään kaskusta osastosta Turhamaisuus, jossa Pauline Bonapartelle kateellinen ämmä pilkkasi sen korvia. Et jos sillä olis tollaset pannulaput se menis tukka putkella heti leikkauttamaan ne. Paulinesta mulla taitaa olla kuva jossain jo, joo albumissa 173.
ellauri254.html on line 612: Hän johti Erzurumin taistelua jossain Turkissa tammi-helmikuussa 1916. Judenitšin armeija eteni noin 150 kilometriä ja murskasi miltei täydellisesti Kerim-paššan turkkilaisen 3. armeijan. Abdul Kerim erotettiin Turkin Kaukasian joukkojen ylipäällikkyydestä. Tästä Judenitš palkittiin Pyhän Yrjön ritarikunnan prenikalla ja hän jäikin viimeiseksi Venäjän keisarikunnassa näin korkealla sotilaskunniamerkillä palkituksi. Helmikuun (maaliskuun) vallankumouksen jälkeen hänet nimitettiin Kaukasian rintaman ylipäälliköksi, josta tehtävästä uusi sotaministeri Ai-Ai Kerenski hänet erotti maaliskuussa 1917. Sotasaalissäästöillään hän osti talon Gruusian pääkaupungista Tbilisistä ja maata tunnetulta kylpyläseudulta Kislovodskista Venäjän Etu-Kaukasiassa. Hän seurasi jatkuvasti tapahtumia Venäjällä ja asui laittomasti, mutta ei piilossa, Pietarissa.
ellauri256.html on line 464: No jo oli turahdus! Täähän on ihan samaa paskaa kuin Uuden Suomen Ollin pakina "Valtion raha-apaja". Ei vittu tää tuhnu Majakovski ole kuullutkaan kommunismista: jokaiselle tarpeensa mukaan ja jokaiselta kykynsä mukaan. Tää on kökkäre, samanlainen rahanahne pyrkyri kuin sen kuvasta kumitettu juutalainen leipäsusi Brik. E. Saarisen klisheissä on samaa majakovskilaista uhoa, kaikenlaista räjähdysvoimaista paskanjauhantaa. Nyt on vanhat linguistic turn filosofiemerituxet jälleen kerääntymässä koolle jossain julkisuudessa, argumentoimassa ihan takuulla että Natoon on Suomen kyllä nyt liityttävä, se seuraa niiden premisseistä ihan modus ponendo ponensilla.
ellauri258.html on line 107: Lupaavin kirja oli halvin koska se löytyi vieraskielisten kirjojen hyllystä. Himasen sepustuxesta on varmaan ollut jossain albumissa puhetta. nyt pääsen tutustumaan sen Katais-vedätyxeen omin päin. Hotakaisesta tuli vähitellen ylpistynyt Juho. Otin sen kun se näkyi pudottelevan jossain kohtaa E. Saarisen nimeä. Kasarisuuruudet tekee toisilleen hunööriä. Isä Camillon kylästä oli joskus 60-luvullla joku teeveesarja, jonka kuvia oli läpyskän kannessa. Siinähän on kylällä 2 kukkoa, katolinen isä Camillo ja pormestari Peppone joka oli kommari. Ajattelin kazoa mikä siinä oli silloin olevinaan hassua. Varmaan se että Camillo pääsi aina joholle koska Kristus oli sen kehäavustaja.
ellauri262.html on line 260: Siis samanlainen mammanpoika tämäkin kuin C.S. Lewis, ja Hemingwaykin, for that matter. Vuonna 1904 myös 12-vuotiaan Tolkienin äiti kuoli ajauduttuaan diabeettiseen koomaan. Tolkien oli kuudentoista, kun hän rakastui tulevaan vaimoonsa Edith Brattiin. Tolkienin huoltaja, katolinen pappi, Mabelia mahdollisesti köyrinytkin Isä Francis Morgan ei kuitenkaan hyväksynyt sexuaalisuhdetta, joten Ronald ja Edith saattoivat mennä vällyihin vasta 1914, kun Ronald täytti 21 vuotta ja täysi-ikäistyi. Pariskunta meni naimisiin 22. maaliskuuta 1916 Edithin käännyttyä katolilaiseksi. He saivat 1917 ensimmäisen neljästä lapsestaan. Romanssi innoitti Tolkienia luomaan kertomuksen Berenistä ja Lúthienista. Edit tanssi Ronille jossain mezässä kuin Lúthien. Ronnie laittoi Ethelille hautakiveenkin nimexi Lúthien.
ellauri266.html on line 44: Ihmismielen pahuudella ei ole rajoja, sanoo Jo Nesbø Snømannenin takakannessa. Sen luulis tietävän. Hyvä esimerkki on muuttoliike ja ihmissalakuljetus esim Hondurasista Yhdysvaltoihin. Vizikästä sinänsä että Pohjois-Koreasta löytyy kauhutarinoita vaikka kuinka, samaan aikaan jenkkien riiston, huumegangsterien ja ilmastotuhojen köyhdyttämät Väli-Amerikan maat tyhjenevät väestä jotka lähtevät pakoon täysin mahdottomia oloja kiipeilemään Trumpin aidalla, ja joutuvat sitten kelju k. kojoottien vangixi jotka laskuttavat rutiköyhiltä sukulaisilta tuhansia taaloja ihan vaan siitä että siepatuilta lähtijöiltä ei katkaista kauloja muun kurjuuden kukkuraxi. Yli puolet Hondurasin väestöstä haluaisi olla jossain muualla, ne jotka jäävät ovat vanhoja, köyhiä ja nälistettyjä. Ezellasta täällä apinoiden planeetan länsikyljellä.
ellauri267.html on line 991: Seb. Jotain tuon äänen kaltaista, ajattelin, että minun olisi pitänyt kuulla jossain;

ellauri267.html on line 1324: Tampaxilla on voimakas kauna, koska Sebastian ei palkinnut häntä riittävästi aiemmasta palveluksestaan ja myönsi Violanten käden toiselle hovimiehelle, Henriquezille. Kohdatessaan välittömän taistelun kuolemaan Boraxin kanssa Sebastian selittää, että Henriquez oli ensin etsinyt Violanten kättä, että Henriquez oli kuollut puolustaessaan Sebastiania ja että Violante odottaa nyt Boraxia. Hyväksyessään Sebastianin selityksen Borax esittää, palautetaan suosioon ja lupaa palvella Sebastiania yhtä uskollisesti kuin Henriquez oli tehnyt. Viimeisessä näytöksessä Borax auttaa Sebastiania kantamaan miehekkäästi syyllisyyden ja menetyksen tunteensa. Voimakkaan vastakkainasettelun kohtaukset antavat dramaturgille mahdollisuuden näyttää erilaisia tunteita lyhyessä tilassa sekä intohimojen lisääntymistä ja vähenemistä. Drydenin kyky vangita tällainen sävyvalikoima kompensoi jossain määrin sitä, että hänellä ei ole suurempaa lahjaa dramaturgina - kykyä osoittaa hahmojensa kasvua ja kehitystä. Mutta kuka vittu on Alonzo?
ellauri272.html on line 50: Tai jonsei sitä niin sitten huippupuleeratut alfaparittelijat hipelöi toistensa genitaaleja käytyään eka nostamassa rahaa pankista ja syömässä jossain ökyraflassa herkkulesta (keskiluokka ja persut kermapeput) tai jotain kasvispöperöä (intellektuellit) ryystäen liian isoista viinilaseista Merlot-viiniä. (E! F!)
ellauri275.html on line 238: Arba rullasi raskaasti jossain, Prinssi:
ellauri276.html on line 447: Vuonna 1938 masentunut Kavanagh muutti Lontooseen. Hän viipyi siellä noin viisi kuukautta. The Green Fool, löyhästi omaelämäkerrallinen romaani, julkaistiin vuonna 1938, ja Kavanaghia syytettiin kunnianloukkauksesta. Oliver St. John Gogarty haastoi Kavanaghin oikeuteen hänen kuvauksestaan ​​hänen ensimmäisestä vierailustaan ​​Gogartyn kotiin: "Luulin Gogartyn valkovartista piikaa hänen vaimokseen tai hänen rakastajattarekseen; odotin jokaiselle runoilijalle varavaimon." Gogarty, joka oli loukkaantunut sanojen "vaimo" ja "emäntä" läheisestä yhdistämisestä, sai 100 puntaa vahingonkorvauksena.Kirja, joka kertoi Kavanaghin maalaislapsuudesta ja hänen yrityksistään tulla kirjailijaksi, sai kansainvälistä tunnustusta ja hyviä arvosteluja. Teoksen väitettiin kuitenkin olevan myös jossain määrin "katolisen vastainen", mihin Kavanagh reagoi vaatimalla, että teos olisi näkyvästi esillä Dublinin katolisen kirjakaupan ikkunassa. Seuraavassa runossa jää epäselväxi pääsikö Patrick hilloviivalle.
ellauri282.html on line 408: Thomas Merton OCSO (31. tammikuuta 1915 – 10. joulukuuta 1968) oli amerikkalainen trappistimunkki, kirjailija, teologi, mystikko, runoilija, sosiaalinen aktivisti ja vertailevan uskonnon tutkija. 26. toukokuuta 1949 hänet vihittiin katoliseen pappeuteen ja hänelle annettiin nimi "isä Louis". Hän kuului Gethsemanin luostariin Bardstownin lähellä Kentuckyssa ja oli siellä kirjoilla vuodesta 1941 kuolemaansa asti, vaikka kuoli jossain Kaakkois-Aasiassa nussiretkillä (siitä enemmän alempana).
ellauri282.html on line 561: Siis tää polakki on aivan järjetöntä sota-ajan sadistista soopaa. Yläluokan pellet jossain polakkien kartanolla kyylää nuorten pyllynreikiä. Kaikki on täys mobutu seko sekoja. Typerää terroristitiimitematiikkaa rote Rosen -nuljastelun välissä. Setämiehet ällöttävät toisiaan ilman jotain yhdistävää tiimiä. Siemian on itäpolakki, joku kasakki, siis ukrainalainen mistä lie Donbassista, länsipolskit ällöävät sitä suunnitellessaan sen tappoa. Se on melkisten kuin ryssä. Pierino Ronald "Perry" Como ulisi serenadissa jotta kunpa Caterina ei antaisi vekkiä kellekään muulle miehelle kuin hänelle. Voisi ajatella että mixi se on niin tärkeää Perrylle (ja Waclaville), mutta tietysti se on, se on ihan pääasia niiden izekkäille geeneille. Koitapa kexiä jotain muuta kynäilyn aihetta kuin E!F!K! ja näet miten mahdotonta se on. Juonipaljastuxet löytyy nyt albumista 257.
ellauri282.html on line 627: Vuoden 1966 lopulla Masefieldille kehittyi kuolio nilkkaan. Tämä levisi hänen jalkaansa ja hän kuoli tulehdukseen 12. toukokuuta 1967. Johnun poika kaatui äkshönissä siellä jossain 1942.
ellauri283.html on line 77: Hemmetti kyllä svedupetterit on pellejä. On juhannus jossain Dorotean lähellä. Pullossa taisi olla laitonta vahvaa olutta! Miehen kivexet ja sukuelimet erottuivat selvästi ohuen valkoisen housukankaan lävize. Annien täytyi kääntää kaze muualle kun mies rupesi tuijottamaan takaisin. Bugger it. Muotia seurattiin täälläkin. Muorilla on musta tussu, se on saami! Äijällä on kova kulli, moista eioo toista! Kuin kazelisi kotimaista koomisen karkeaa elokuvaa.
ellauri283.html on line 311: Viidennen vuosisadan vaihteessa Blemmyt perustivat lyhytaikaisen valtion Ylä-Egyptiin ja Ala-Nubiaan, luultavasti Talmin ( Kalabshan ) ympärille, mutta ennen vuotta 450 nobatialaiset ajoivat heidät pois Niilin laaksosta. Viimeksi mainitut perustivat lopulta valtakunnan itsenäisesti, Nobatian. 6. vuosisadalla oli yhteensä kolme Nubian valtakuntaa: Nobatia pohjoisessa, jonka pääkaupunki oli Pakurikääpä (Faras); Keski-valtakunta, Makuria, jonka keskusta on Tungulissa (Vanha Dongola), noin 13 kilometriä (8 mailia) etelään nykyisestä Dongolasta; ja Alodia, vanhan kushilaisen valtakunnan sydämessä, jonka pääkaupunki oli Zhoba (nykyisen Khartumin esikaupunki). Vielä kuudennella vuosisadalla he kääntyivät kristinuskoon. Seitsemännellä vuosisadalla, luultavasti jossain vaiheessa vuosien 628 ja 642 välillä, Nobodia liitettiin Makulaan.
ellauri283.html on line 472: - Tämä kaikki on hyvin mielenkiintoista, Henry sanoi, mutta te puhuitte kahdesta murhatusta valkoisesta miehestä. Onhan se nyt paljon mielenkiintoisempaa kuin köyhien lakukeppien nahinat jossain viidakossa. Tää on sitäpaizi dekkari eikä mikään Karen Blixen sepustus.
ellauri294.html on line 485: Tämä hyvä, mutta oli kiperämpiäkin kymysyxiä. Saiko syödä muiden jumalien ruuantähteitä? Oli myös naisia koskevia vaikeuxia, jotka Patu napakasti ratkaisi: Naisen pitää peittää pää vallanalaisuuden merkixi. Siitä näkee että se jo kuuluu jollekin. Hunnuttomia naisia saa ilman muuta survaista, ne on public domainissa. No on 1 Kor. ihan siistejäkin läppiä kaiken sälän joukossa. Kakkoiskirjeessä on kiukkuisia kohtia, ilmeisesti Patu oli saanut huonon vastaanoton jossain välissä.
ellauri297.html on line 668: SDT korostaa ihmisten luonnollista kasvua kohti positiivista motivaatiota, kehitystä ja henkilökohtaista täyttymystä. On myös mahdollista, että itsenäinen oleminen ja toiminnan suorittaminen sen vuoksi, että se on itselle nautinnollista, lisää tietoista huomiota toimiin. Tutkimuksessa todettiin, että ihmiset tunsivat olonsa paremmaksi viikonloppuisin. Izemääräämisoikeuden ja viikonloppujuomisen välistä positiivista suhdetta voi jossain määrin välittää muiden koettu hyväksyntä.
ellauri299.html on line 64: Vuoden 2003 Gunslingerin tarkistetun painoksen esipuheessa King määrittelee inspiraation lähteiksi myös Taru sormusten herrasta, Arthurian legendan ja The Good, the Bad and the Ruma. Hän tunnistaa Clint Eastwoodin "Mies ilman nimeä" -hahmon yhdeksi päähenkilön Roland Deschainin tärkeimmistä inspiroijista. Sehän oli se kaveri joka tuppukylään tultuaan painui muitta mutkitta raiskaamaan nenäkkään lutkan jossain ladossa. Kingin tyyli sarjassa sijainneille, kuten Mid-World, ja hänen ainutlaatuisen kielen (High Speech) kehittämiseen vaikuttavat myös JRR Tolkienin työt. Musta torni on vanha fantasiaukkojen aivokummitus, C.S.Lewisin ja Sauronin, ilmeinen penissymboli joka varmaan ukkeleita kauhisti ja samalla oudosti viehätti.
ellauri299.html on line 104: Topolin nimisankari on extraknäckiä tekevä naismiliisi. Mutta varsinaiset sankarit tulee nähtävästi olemaan jotain juutalaisemigrantteja. Inglourious Basterds. PS. Hartolan rompetorilta löytyi nippu Topolin pokkareita ryssäxi. Ostin niistä yhden, Ryssä huomenna. Jahka pääsen siihen asti kommentoin sitä tässä (tai sit jossain muussa jaxossa).
ellauri299.html on line 329: Jerry Clyde Rubin (14. heinäkuuta 1938 – 28. marraskuuta 1994) oli vihdoin joku kun se pääsi vankilaan. Amerikkalainen sosiaalinen aktivisti, sodanvastainen johtaja ja vastakulttuurin ikoni 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa. Huolimatta siitä, että hän oli poliittisena aktivistina tunnettu radikaaleista näkemyksistään, hän lopetti äärimmäisempien näkemystensä toitotuxen jossain vaiheessa 1970-luvulla ja valitsi sen sijaan menestyksekkään uran liikemiehenä. Tyypillinen lumppukauppias. 1980-luvulla hän liittyi Yuppie- liikkeeseen.
ellauri299.html on line 591: Sekä hyvät että pahat tyydyttävät omaatuntoaan. Ne vaan kolkuttavat eri asioista eri luonteisilla tyypeillä. Omaatuntoa voi kyllä jossain määrin kouluttaa valizemaan hyvän pahan sijasta.
ellauri302.html on line 589: Vain vuosikymmeniä aiemmin toinen nuori mystikko, Sabbatai Zevi (1626–1676), oli järkyttänyt juutalaista maailmaa väittäen olevansa Messias. Vaikka Zevi oli jossain vaiheessa vakuuttanut monet eurooppalaiset ja Lähi-idän rabbit, episodi päättyi siihen, että hän perääntyi ja kääntyi islamiin. Maailmanlaajuinen juutalainen yhteisö oli edelleen levoton siitä, ja Luzzatton ja Zevin kirjoitusten välisiä yhtäläisyyxiä pidettiin erityisen vaarallisina ja harhaoppisina. Joissakin paljastuksissaan Luzzato jopa kuvaili Mooseksen, Abrahamin ja Elian paljastaneen itsensä hänelle ja kutsuvan häntä "mentorikseen",
ellauri308.html on line 576: Vuodesta 2015 lähtien Larry on esiintynyt toistuvasti vieraana lauantaina Night Livessä , jossa hän esiintyy vuosina 2016 ja 2020 Yhdysvaltain presidenttiehdokas Bernie Sandersina , joka on myös hänen kuudes serkkunsa kerran erotettuna. Koomikkokollegat ja komedian sisäpiiriläiset äänestivät hänet kaikkien aikojen 23. suurimmaksi komediatähdeksi, LOL. Lawrence Gene David syntyi 2. heinäkuuta 1947 Sheepshead Bayn alueella Brooklynissa , New Yorkissa . Hänen vanhempansa ovat Rose (syntynyt Regina; os Brandes) ja Mortimer Julius "Morty" David, miesten vaatteiden valmistaja, ja hänellä on vanhempi veli nimeltä Ken. Davidin perhe on juutalainen. Hänen juutalais-amerikkalaisen isänsä perhe muutti Saksasta Yhdysvaltoihin 1800-luvun aikana, kun taas Davidin äiti syntyi puolalais-juutalaiseen perheeseen Ternopilissa, Ukrainassa. Yliopistossa hän huomasi voivansa saada ihmiset nauramaan yksinkertaisesti olemalla oma itsensä. Koska hänen tyttärensä olivat Hannah Montanan faneja, David vieraili tyttäriensä kanssa jaksossa "My Best Friend's Boyfriend". jossa he odottivat pöytää hienossa ravintolassa. Davidin ihmisarvo on jossain 400 ja puolen miljardin taalan välillä.
ellauri309.html on line 708: jopa "käskemme Jumalaa jossain määrin". Voidaan ihmetellä, kuka loppujen
ellauri310.html on line 415: Lääkärit asettivat tyhjennysputket ja jatkoivat luodin etsintää; jossain vaiheessa
ellauri311.html on line 90: Alueella voi kuvitella liikkuvansa jossain täysin muualla. Ihmisiä makoilee
ellauri313.html on line 84: Tuukka Pietarinen on kuorinut ilmaisunsa kirkkaimpaan ytimeen, minimalistiseen ja tarkkaan. Aikaa ei ole. Rinnakkaistodellisuudessa outo kansa elää elämää, jossa kaikki katoaa ja korvautuu, mikä on poissa, on olemassa jossain muualla. Lukija ilahtuu aina uudesta koukusta, syvien ja mystisten tapahtumien omalaatuisesta keveydestä. Väkivaltaisetkaan kuvat eivät ole tuomitsevia vaan toteavia. Teos luo rauhallisen tilan ajatuskokeille, jotka kieli mahdollistaa. "Samaan aikaa toinen kulkee rantaviivaa kunnes maata tai vettä ei ole, kunnes rantaviiva on. Hän etenee kuin nuorallatanssija tasapainottaen pitkällä kepillä jokaista askeltaan: aivan kuin pelkäisi, että tyhjään voi pudota.”
ellauri313.html on line 257: voi tarjota heille. Kuten monessa muussa asiassa, todellisuus on jossain keskellä,
ellauri313.html on line 356: Silti ei ole oikein pitää Ukrainan yhteiskuntaa täysin patriarkaalisena. Se on jossain määrin lähellä tasa-arvoa. Aviomies nähdään kuitenkin edelleen täysivaltaisena perheen päänä.
ellauri313.html on line 459: Miten meikä pantiin alulle? He olivat saaneet hänet raakojen kuorsausten väliin, kun heidän himonsa heräsi satunnaisesti yön puolivälissä! He olivat saaneet hänet likaiseen nurkkaan oven taakse näiden rikkinäisten puutalojen hirvittävässä yksityisyydessä ja siittäneet hänet seisoaltaan pelottavassa salassa pelokkaiden kuiskausten välissä kiirehtien, ettei jotkut lapset kuule! He olivat saaneet hänet eläimelliseen äkilliseen himon ja nälän heräämiseen samalla, kun naurisvihreät kiehuivat kostealla tuoksullaan liedellä! Hän oli siittynyt jossain satunnaisessa ja unohdetussa hetkessä, jonka he olivat siepanneet elämästään saastasta, köyhyydestä, väsymyksestä ja työstä, aivan kuin peto repii lihapaloja; syntynyt puoliraiskauksen raa'assa, äkillisessä, hajallaan olevassa vihassa himon satunnaisen tilaisuuden vaikutuksesta; siitetty heti, kun ne heittäytyi takaisin töykeästi järjettömän sängyn reunalle unohdetun lauantain punaisessa heikkenevässä valossa, kun työt oli tehty, viikon palkat annettu, viikon lyhyt hengähdystauko lepoa, lepoa ja julmaa riemua! Hänet oli siitetty ilman rakkautta, ilman kauneutta, hellyyttä, taikuutta tai mitään hengen jaloisuutta, idiootti, himon sokea nälkä, joka oli niin alhainen, ettei se tuntenut inhoa saastaa, hajua, törkyä, rumuutta kohtaan, eikä kysynyt mitään parempaa kuin pussinperän suolta johka tyhjentää sen raa'at energiat.
ellauri316.html on line 366: Isäni kirjoitti epämiellyttävästi, joskus 12h putkeen. Aamulla juotuaan kupin teetä hän sanoi "menen koneelle" ja pani oven kiinni. Vasili Katajev oli toista maata, hän kuuli ääniä. Kornei Zhukovski oli tavallinen koppakuoriainen. [Hei mullahan on jossain Katajevin tarina "Yksinäinen purje valkaisee"!?]
ellauri317.html on line 466: Nyt Rauta Felix nähtävästi seisoo taas jossain syrjäisellä paikalla (11.9.2023). Kaikki eivät ole tyytyväisiä. "Dzeržinski on sorron ja laittomuuden symboli", sanoi Mikael Röiterille Nikita Petrov, historian vääristäjä War Memorial järjestöstä joka voitti siivun Nobelin rauhanpalkinnosta vuonna 2022 vuosi sen jälkeen, kun hänet kiellettiin ja hajotettiin Venäjällä. Felixillä oli kylmä pää, lämmin sydän ja puhtaat kädet.
ellauri321.html on line 225: Jone Fosse on norjalainen jumalaton doku, joka rupesi katolisexi loppupeleissä päästäxeen viinapirun kynsistä. Sen 2. vaimo on slovakki ja ne asuvat jossain Keski-Euroopassa, mutta sillä on hyttejä Länsi-Norjassa. Sen pallinaama on viinanpolttama ja ruma kuin balttilaisella.
ellauri322.html on line 394: Vähän harmitti lähteä Göteborgista matkustamatta pitemmälle Ruotsiin, mutta silti näyttää siltä, ​​että se on romanttinen maa, jossa on vähän asutusta, ja nämä köyhyydessä kamppailevat asukkaat. Norjan talonpoikaisväestö, enimmäkseen itsenäinen, on karkea määrätynlaisella suoralla tavalla; mutta Ruotsin renderöity kurjuus on jossain määrin kohteliaisuuden peitossa joka, vaikka se voi joskus lähestyä vilpillisyyttä, vaikuttaa enemmän murretulta selältä jota kurjuus pikemminkin pehmentää kuin alentaa.
ellauri325.html on line 183: Maailmansodan alkaessa ilmestyi poliittisia teemoja. Vuoteen 1917 mennessä Averchenko lopetti puhtaasti humorististen teosten kirjoittamisen ja siirtyi satiirin alalle. Nyt hänen pääteemojaan ovat modernin hallituksen ja poliittisten hahmojen tuomitseminen. Averchenko näkee vallankumouksen työmiehen petoksena, jonka täytyy jossain vaiheessa tulla järkiinsä ja palauttaa kaikki paikoilleen maassaan.
ellauri325.html on line 462: Humanisti: "Ajanviete on sitä, että ei kiinnitetä ollenkaan huomiota siihen, minkä arvoista on se asia millä joutoaika täytetään, vaan pidetään pääasiana, että se saadaan joten kuten täytetyksi, joten kuten kulumaan. ... Siksi tämä ajanvieteteollisuus on minusta jossain määrin vaarallinen."
ellauri326.html on line 265: Mutta näiden sadan vuoden aikana olemme kehittäneet huipputeknologiaa, mikä erottaa meidät ensimmäisestä siirtolaisuudesta! Jos heillä oli silloin kirjallisuuspiiri Harbinissa, ja he tunsivat olevansa eksyksissä, koska venäläisen kulttuurin pääkaupunki Berliini ja Pariisi olivat toisella planeetalla, nyt jos olet junassa jossain Afrikassa ja sinulla on Wi-Fi, olet venäläisen kulttuurin keskus. On venäläisen kulttuurin kantajia, kuluttajia ja luojia. Yhtäkkiä tämä venäläisen kulttuurin maa ilmestyi. Tuli tunne, että haluan olla tämän maan, venäläisen kulttuurin kansalainen, jossa ei ole Putinia eikä Malyuta Skuratovia, mutta tulee olemaan Tšaikovski ja Rahmaninov. Ja yhtäkkiä oli mahdollisuus elää tässä maassa, joka ei riipu alueen kirouksesta. Se on virtuaalinen, mutta ei virtuaalinen; se ei todennäköisesti koskaan ole offline-tilassa.
ellauri326.html on line 581: Kansat, säädyt ja eri yhteiskuntaluokat eivät voi pitkiä aikoja elää yhdessä kiusaamatta ja häiritsemättä toisiaan, kunnes kaikki tuntuu sietämättömältä. Mutta ne voivat elää vuosisatoja joko ilman minkäänlaista kanssakäymistä mikä olisi mahdollista vain niin kauan, kun maailma on tarpeeksi tilava niille, tai sit taistelussa keskenään, taistelussa elämästä ja kuolemasta. Biologisille ih- misyksilöille, kuten roduille, kansoille tai yhteiskuntaluokille, ainoa luonnollinen tie homogeeniseen ja häiriintymättömään autuuteen on tehdä tilaa ainoastaan itselleen ja hävittää muita. Tämän ihmissuku on laiminlyönyt tehdä aikanaan. Nyt se on jo myöhäistä. Olemme hankkineet aivan liian paljon opinkappaleita ja sopimuksia, joilla suojelemme muita, sen sijaan, että olisimme vapautuneet muista. Olemme asettaneet moraalisen lain biologisen lain yläpuolelle ja siten järkyttäneet kaiken yhteisyyden suurta, luonnollista edellytystä: että ainoastaan hyvin pikkuinen yhteiskunta jossain puskissa voi tulla onnelliseksi. Tämän saavutettavissa olevan onnen me olemme uhranneet suurelle, mutta mahdottomalle unelmalle: luoda yksi ihmiskunta ja yhteiskuntajärjestys kaikille kansoille ja sivistystasoille. Se on ollut suurenmoista typeryyttä.
ellauri327.html on line 306: Det här klippet kommer bli sjukt viralt. Helkkarin tyhjäpäitä tolvanoita jossain Rinkebyssä. Skvaller I Ödeshult. Luurit pois vaan pikkupilluilta, ei siinä sen kummempaa. Caroline näkyy videolla ilman rihman kiertämää. Ei siinä mitään mutta kun se on niin tasapaxu ja ohuttukkainen! Sverigepolisen kommer med vispande blåljus och dragna pistoler och skjuter Nollan på fläcken. Så är sagan all. En stor blodpöl vid poolen. Har det hänt nåt obehagligt på nätet? Va fan gör lillfittorna på nätet överhuvudtaget? Nollan ljuger lite och skyller allt på Jempan men kommer upp med sanningen till sist. Ingen är riktigt arg på henne och hon får kolakakor av mamma som beröm. Gratis är det bästa ordet I det svenska språket säger mamma.
ellauri327.html on line 438: Eikä näissä minisarjoissa edes ole juonta ollenkaan, pääasia on etne jatkuvat ja jatkuvat, ja joka osassa on määräannos hurmetta ja mätkintää, angstaavia ämmiä ja/tai hemmoja ja niiden välistä kutemista tai muuta nesteiden vaihtoa. Mielellään vielä suuret rahasummat vaihtaa omistajaa jossain luxuskämpissä, niin sitten on kaikki 3 kirjainta, EFK, tukevasti kassissa, ja Netflixin tiliin kilahtaa rotevasti massia.
ellauri327.html on line 451: 39-vuotiasta Hirviniemeä syytettiin kahdesta seksuaalisesta ahdistelusta, jotka olivat syytteen mukaan tapahtuneet 30. kesäkuuta 2018 Hämeenlinnassa. Hirviniemi oli kutsunut kotiinsa kaksi 17-vuotiasta tyttöä ja kosketellut heitä muun muassa paidan alta alaselästä sekä etu- ja takapuolesta. Toinen tytöistä soitti hätäpuhelun, jolloin paikalle saapui poliisipartio. Asian oikeuskäsittely alkoi Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa 17. toukokuuta 2019. Kanta-Hämeen käräjäoikeus hylkäsi Hirviniemeä koskeneet syytteet 7. kesäkuuta. Ratkaisun mukaan teot eivät olleet omiaan loukkaamaan asianomistajien seksuaalista itsemääräämisoikeutta eivätkä täyttäneet seksuaalisen ahdistelun kriteerejä. Hirviniemen kyrpä ei ollut ennättänyt luukulle, poliisien häriköinnin takia. Käräjäoikeuden mukaan oli ilmeistä, että tytöt ainakin jossain määrin reagoivat Hirviniemen käytökseen keskimääräistä herkemmin ja voimakkaammin. Kumpikaan tyttö ei ollut vaatinut Hirviniemelle rangaistusta tai itselleen korvauksia. Syyttäjä valitti tuomiosta hovioikeuteen. Turun hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen 4. joulukuuta 2020 ja katsoi Hirviniemen syylliseksi tekoihin muttei tuominnut rangaistusta pikkupillujen vähäarvoisuuden takia.
ellauri330.html on line 181: Harrastuksia pitää myös olla ja säästöjä jossain muodossa eläkkeelle jäämistä varten. Lapset saattavat asua kaukana ja lapsenlapsia ei välttämättä nykyään tule kaikille siitä reijästä mistä niitä tuli ennen.
ellauri333.html on line 29: