Orjat alkaa valua tiehensä pyhän Anttonin edestä, hevoset, dromedaarit, efelantti, eskortit, uudelleen lastatut muulit, pikkuneekerit, apina, vihreät kureerit liiskaantuneet liljat kädessä, ja Saaban kuningatar poistuu päästellen jonkinlaista kouristuxenomaista hikkaa, puolix nyyhkytystä, puolixi ilakointia.

Alokas, tämä
ellauri069.html on line 305: Tässä myös hän näkee salaperäisten "Niiden" masinointia työskennellen jonkinlaista salaliittoa. Villissä juhlassa hän tapaa miehen nimeltä Verisyylä Vahasiipi joka kertoo hänelle hän tarvizee ystävää ja antaa hänelle osoitteen Nizzaan, Ranskaan. Löysiäinen hylkää lähetysasemansa Rivieralla ja lähtee puntixelle (sotilasslangia "poissa ilman lupaa") Nizzaan, ja sitten Schweiziin.
ellauri077.html on line 171: V. 2002 hän tapasi maalari Karen L. Greenin, joka Wallun siskon Amyn mukaan pystyin tuomaan jonkinlaista pysyvyyttä Wallun elämään. Ne meni mimmoisiin jouluk. 27, 2004, eivät saaneet lapsia.
ellauri077.html on line 494: Jenkkikirjailijoilla tietty omat lehmät purivat, niille postmodernismi oli jonkinlaista irtiriuhtomista supermiehistä, John Wayneistä ja Kennedyistä ja jenkkilän maailmanlaajuisista vital interesteistä. Mikä liittyi tietysti jenkkimaailmanvallan hitaaseen murenemiseen muun maailman kiriessä kiinni vakoa. Ironia oli sit sitä että näitä asenteita pilkattiin (vaikkei suinkaan niistä luovuttu). You smile so wide it hurts. Yx jenkkifilmien vituttavimpia klisheitä on toi "nauru läpi kyynelten", on hurjan urheata kun ei näytä pahaa mieltä vaan virnuilee esim jollekulle kuolevalle lapselle tms ja valehtelee sille eze paranee. Ilo pintaan vaikka syän märkänis. Siinähän sitä on ironiaa kerraxeen. Sanoo mitä ei tarkoita eikä tarkoita mitä sanoo. Puhasta valehtelua.
ellauri092.html on line 58: Seijalla oli täysi kybä kirkkohissassa. Wilho oli varmaan ylpeä. Seijan rullaportaat menee ylöspäin Wilhon Lean ja Paulin luo. Mä vilkutan sille toisista portaista jotka kuljettaa mut äidin kaa lapioimaan koxia. Mitäs vanha ilosta kuha on lämmin. No, voihan tästä albumista olla jotain hyötyä. Osoittaahan se jonkinlaista parannusta entiseen. Alkaako taivasikävä vaivata? Olishan se kiva olla Seijan kanssa samalla pilvellä. Koskaan ei ole liian myöhäistä, paizi Alfilla. Wif my luck, se kannetaan ulos jalat edellä kun katumus ja kääntymys on vasta puoliveteessä. Meni jo! huutaa taivaan porukat.
ellauri096.html on line 725: Juotikas ei vaivaudu edes feikkaamaan et "Anu" olis kukaan muu kuin se ize. Anu 12 vee oli muka "sattunut lukaisemaan" vanhempien kirjahyllystä Fanonin sepustuxen enkuxi, kaskun ei ranskaxi. Tää on kai olevinaan jonkinlaista huumoria. Ympyräsuista läppää.
ellauri100.html on line 1382: No Barthes tuli samaan johtopäätöxeen käydessään Jaappanissa, jossa japskit oli ihan tyytyväisiä merkkeihinsä ilman transsendentalismia. Oiskohan tää siis jonkinlaista lännen jumalkaipuuta jumalien tehdessä hämärässä kamarissa kuolemaa? (Kiinassa ei Barthesista ollut 1974 enää yhtä jännää. Kiinantuntija Simon Leys sanoo Barthesin Kiinan matkapäiväkirjoista, että Barthes ei tajunnut koko maasta pätkääkään; kirjoittaa vaan mitäänsanomattomasti mutta sanomattoman pitkästi.)
ellauri115.html on line 645: Tässäpä mielenkiintoinen ajatusnyrjähdys. Eziis nimenomaan izerakkaat tyypit mielellään antaa läpyjä jollekulle mesenaatille? Oliskoon se todellakin niin? Kai se olis jonkinlaista transferenssiä, ne tekee jumalansa selfiestä ja voi siten palvoa omaa naamaansa jumalan lammen pinnasta? Kyllähän esim. jääkiekkofanit pullistuu ihan hirveesti jos ja kun Suomen joukkue voittaa kultamitalin? No ei hopeakaan ole häpeä, muttei kukaan sen tähden hyppää Havis Amandan syliin tai kolera-altaaseen.
ellauri115.html on line 750: Mun luonnolliset tunteet, jotka puhuu yhteisestä hyvästä, ja mun järki, joka puhuu vaan musta izestä on aina riidoissa, ja mä olisin ajelehtinut elämän läpi alituisessa epävarmuudessa, vihaten pahaa, rakastaen hyvää, ja aina sodassa izeni kaa, jos mun sydämmeni ei olis saanut lisä läpivalaisua, jos se totuus joka määrää mun mielipiteet ei olis myös asettanut mun käytöstä, ja saanut mua rauhoittumaan. Järki yxin ei ole riittävä perusta miehekkyydelle; mikä sokkeli vois löytyä? Miehekkyys on järjestyxenrakkautta. Mutta voiko tää rakkaus voittaa mun omanvoitonpyyntiä, ja pitäiskö sen edes voittaa sitä? Antakoot ne mulle selvän ja riittävän syyn tälle preferenssille. Niiden niinsanottu periaate on ize asiassa vaan sanaleikkiä; sillä mä sanon myös että pahe on järjestyxenrakkautta, toisella tavalla nähtynä. Missä vaan on fiilistä ja älyä, siellä on jonkinlaista moraalista järjesystä. Ero on tää: hyvä mies järjestää elämänsä suhteessa kaikkiin muihin miehiin; paha järjestää sen vaan izeensä nähen. Jälkimmäinen keskittäää kaikki asiat izensä ympärille, toinen mittaa reviirinsä säteen ja haukuskelee sen aidalla. Siten sen paikka riippuu yhteisestä keskuxesta, joka on Jumala, ja kaikista samankeskisistä ympyröistä jotka on sen erinazaisia luotuja. Ellei ole Jumalaa, ilkeä on oikeassa ja hyvä mies on vaan taulapää.
ellauri160.html on line 330: Toisessa runokokoelmassaan Näin on Parkkinen "tekee tiliä itselleen tärkeistä asioista, runoista, lapsuudesta, sinusta, joistakin esikuvista. Sen sävy on vakava ja dramaattinen. -- . Kokoelman pelkoja ja tuskia ei ole haettu kaukaa, ne on eletty ja muutettu osin vaikuttaviksi aisti- ja tuokiokuviksi, osin paettu niitä joihinkin turvallisiin visioihin." (Pertti Jokinen, Arvosteleva Kirjaluettelo 1/1971). Jokisen mukaan kokoelma lienee "jonkinlaista terapiaa, joka vapauttaa vanhasta ja johtaa uuteen, toivottavasti vielä parempaan". Kokoelman sävy on pessimistinen, jopa depressiivinen.
ellauri161.html on line 127: Nyölénin kristologia on aika lailla kunnossa, hän tosin sanoo Kristuksen olleen "kaikessa täsmälleen kuten me" (s. 87) ilman perinteistä lisäystä "kuitenkin ilman syntiä". Hei Anton, tämä ei ole vaan perinteinen lisäys, vaan puolet koko kakusta! Nyt on mennä lapsivesi sikiön mukana, kz. tietolaatikkoa. Eikai tässä nyt ruveta lankeemaan humanismin syntiin! Hyvin äkkiä tässä päädytään jopa kieltämään pyhän hengen osuus siitoxessa. Pyhä Henki, "kristinuskon jumalista oudoin" (s. 87) on Nyölénille jonkinlaista epämääräistä yhteishenkeä, vaikka hän myös käyttää oikeaoppista termiä "kolmas persoona" (s. 88). Kun Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat näin erilaisia, nousee kysymys siitä, jakavatko he mitään yhteistä jumalallista olemusta. Tämä on relevanttia siksi, että Nyölén uskoo Kristuksen jumaluuteen: mikä jumaluus Kristuksessa oikein tuli ihmiseksi? Kuka oli se Isä, joka on "rakastanut minua", kenelle tai mille Kristus sanoi "Abba", luonnonlaeilleko? Vaiko ruozalaiselle pop-yhtyeelle? Anjovisrasialleko? Ja minne amma jai? Siis ämmä jäi? Jeesuxen äiskä?
ellauri185.html on line 438: 43. Mixemme ole saaneet vihiä avaruuden älystä? Mixemme saa vihiä älystä edes maapallolla? Hiljaisuuteen on monta hyvää syytä. Abigail hoxaa epäillä, että ehkä ufot ovat fiktiota. Olisivatpa legal alienitkin! Toinen selitys voisi olla että täällä on käyty toteamassa tilanne ja lähdetty vähin äänin pois. 3. on, että samaa tietä kulkeneet sivilisaatiot ovat muutkin räjäyttäneet izensä tähtitaivaan tuuliin heti kun ovat kyenneet. Tai sitten alienit ovat olleet täällä valloitusretkellä mutta ne ovat pienempiä kuin kärpäset, ja joku nauta on huiskaissut niiden armadan hännällä lehmänläjään. Muumissa marsilaiset arvelivat Vilijonkan lehmän perusteeella että muumilaaxo on vähän jäljessä kehityxestä. Samahan voisi päteä tyhmistä alieneista, tai sitten meistä. Nojoo, ei tästä tämän enempää. Tää on selvästi jonkinlaista modernia taivastoivoa.
ellauri203.html on line 373: Eettinen Ketman, yritys kompensoida epäeettisiä toimia stalinismin palveluksessa kompensoimalla sitä liian hyödyllisillä ja kunniallisilla toimilla henkilökohtaisessa elämässä. Useimmiten tämä ilmenee korkea-arvoisissa kommunistisen puolueen jäsenissä, jotka oikeuttavat joukkomurhia stalinismin jäykällä moraalilla – että kaikki vallankumouksen palveluksessa oleva toiminta on luonnostaan hyvää ja mikä tahansa sille haitallinen toiminta luonnostaan pahaa – mutta silti tuntee itsensä. jonkinlaista syyllisyyttä ja siten yrittää toimia hyvin eettisesti henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa vastustaakseen poliittisia toimiaan.
ellauri240.html on line 78: Eivätkä vain psykiatrit vahvista tätä! Eräs kirjailijakin väitti, että hän voi aina sanoa onko jokin kirja miehen tai naisen kirjoittama, nimittäin Wrinklesin tekijä. Miesten kirjoissa, sanoo Charles Simmons - on jonkinlaista taistelun tuntua, aavistusta pimeässä tunnelissa vaanivasta vaarasta, jonkinlaista kaikki sinne tai ei mitään -mentaliteettia. Sitä ei tapaa naisten kirjoista. Niissä on aina vähän sekä sitä että tätä, älä vetämättä jätä. Niitä lukiessa tuntee olonsa mukavaksi ja helpottuneeksi. Niissä on naisia. Vakaita. Kestäviä. Jaxavat vaikka kuinka monta varvia. Montakos jaxaa kullinheiluttaja? 1 1/2 on jo paljon.
ellauri256.html on line 524: MIT:n silloinen laskuopin professori ennusti Billystä: I believe he will be a great mathematician, the leader in that science in the future. 11-vuotiaana nenäkäs Billy sai toistuvasti turpiin 5v vanhemmilta Harvardin luokkatovereilta (ml Buckminster Fuller) ja alkoi eristäytyä. Billy vowed to remain celibate and never to marry, as he said women did not appeal to him. Later he developed a strong affection for Martha Foley, one year older than him. Ei siitäkään tullut lasta eikä paskaakaan. Isompana Billy ajoi mieluiten ympäriinsä raitiovaunulla. He obsessively collected streetcar transfers, wrote self-published periodicals, and taught small circles of interested friends his version of American history. Sidis arveli että Euroopassakin oli ollut intiaaneja. Sidis peukutti jonkinlaista dualismia. Sidis died from a cerebral hemorrhage in 1944 in Boston at age 46.
ellauri263.html on line 572: Seuraavaksi Blavatsky keskittyi kirjoittamaan teoksia Teosofian avain ja Hiljaisuuden ääni. Lisäksi hän kirjoitti pitkiä kirjeitä Amerikan ja Intian osastoille. Teosofinen seura muutti jälleen, tällä kertaa Annie Besantin tilavaan asuntoon Avenue Road 19:een. Blavatskya vaivasi reuma, ja hän joutui käyttämään ajoittain pyörätuolia. 1. kesäkuuta 1890 ilmestyi newyorkilaisessa The Sunissa artikkeli ”Erään humpuukin historia”, jota seurasi 20. kesäkuuta koko sivun aukeama, jossa tohtori Elliot Coues väitti Blavatskya petkuttajaksi, jonka tarkoituksena oli kerätä rahaa ja peitellä vakoilutoimintaa. Lisäksi Coues oli kaivanut esiin kaikki vanhat huhut hänen väitetyistä rakastajistaan sekä aviottomasta lapsesta ja sanoi voivansa todistaa kaikki väitteensä. Tohtori Coues oli ollut jo pikään kiinnostunut teosofiasta ja oli myös käynyt tapaamassa Blavatskya. Blavatsky kertoi jo vuoden 1888 lopulla tohtori J. S. Buckille lähettämässään kirjeessä Couesin havittelevan jonkinlaista johtoasemaa Teosofisessa seurassa, johon hiän ei kuitenkaan suostunut.
ellauri301.html on line 463: Erkoista näin viime vuosisadan puolivälissä syntyneelle kazojalle on miten paljon juonenkuljetus perustuu taskupuhelinten pirinään. Philip Marlowe sanoi: kun juoni tyssähtää, pane mies tulemaan sisään ovesta pyssy kädessä. Nyze sanoisi: laita känny pirisemään jonkun taskussa: hei mun on ihan pakko ottaa tää. Ja sitton outoa että vaikka näitä rainoja tehdään jollain miljoonabudjeteilla ja mukana on jos jonkinlaista kallista feikkitekniikkaa, ei ole varaa ostaa komeljanttareille edes vaihtoasuja. Alexi Hoikkalakin miljonääri häslää koko ajan samassa turtleneck-villapaidassa. Olis varmaan syytä vaihtaa vähitellen, se on varmaan jo ärhäkän hienhajuinen.
ellauri325.html on line 460: Puoluepoliitikko: "Minä pelkään että juuri tämä passiivisuus huippukulttuurimme edustajien taholta – tai sanoisin: porvarillisten kulttuuripiirien edustajain taholta – se kasvattaa näiden erikoislaatuisten ja helppohintaisten ajanvietteiden harrastamista, kehittää jonkinlaista lättähattukulttuuria. Minusta tämä länsimainen kulttuuri on sterilisoitunut, ei se Suomessakaan pysty tarjoamaan nuorisolle riittävän voimakkaalla tavalla uusia ihanteita."
ellauri330.html on line 471: äärimmäisiä individualisteja, kuten Max Stirner, sekä erilaisia ​​valuuttakurpitsoja ja vapaamarkkinoijia ja muita täydellisen laissez-fairen kannattajia, Proudhonin perillisiä. He kaikki raivosivat antisosialisteina, mutta Kropotkin tunsi niihin silti jonkinlaista läheisyyttä vain siksi, että he ajattelivat valtion katoamista, vaikka he kaikki olivatkin rahan ja markkinoiden kannattajia.
ellauri339.html on line 76: Lev Abalkin on yksi 13 niin sanotusta "sotalapsesta", lapsista, jotka kasvoivat alkioista, jotka löydettiin nimettömältä planeetalta EH 9173 -järjestelmässä joulukuussa 2137 tietyssä sarkofagissa, jonka selvästi Wanderers teki. Sarkofagin tutkimiseen ja lasten tulevan kohtalon määrittämiseen perustettu komissio ei sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että "löytöjät" voisivat kantaa jonkinlaista kätkettyä ohjelmaa, jonka vaeltajat ovat asettaneet ja joidenkin ulkopuolisten vaikutusten laukaisee, joten he voivat muodostaa vaaran. Yrittäessään löytää kompromissin humanismin periaatteiden ja ihmiskunnan eduista huolehtimisen välillä, komissio päätti pitää tapahtuman salassa, myös "perustajilta" itseltään, kasvattaa ja kouluttaa heidät erikseen ja ryhtynyt kaikkiin toimenpiteisiin varmistaakseen, etteivät he koskaan tapaa toisiaan ja antaa myöhemmin heille kaikki maan ulkopuoliset ammatit, jotta he viettävät mahdollisimman vähän aikaa maan päällä. Tietenkin kaikki "löydöt" olivat elinikäisen seurannan alaisia.
ellauri351.html on line 540: Jotkut ovat spekuloineet, että inspiraatio Maitreyaan saattoi tulla Mithrasta, muinaisesta indoiranilaisesta jumaluudesta. Ensisijainen vertailu näiden kahden hahmon välillä näyttää olevan heidän nimiensä samankaltaisuus, kun taas toissijainen vertailu on, että molempien odotettiin tulevan tulevaisuudessa. Islamin Mahdi - hahmoa voidaan mahd. verrata myös tähän Molemmat ovat profetoituja pelastajia, joilla on messiaaninen ominaisuus, ja molempien ennustetaan harjoittavan jonkinlaista maailmanhallitusta. Vrt myös juutalaisten Messiah. Kristus on myös tulossa inom kort toiselle visiitille.
ellauri352.html on line 207: hartautta, nöyryyttä, hurskautta, jonkinlaista rakkauttakin. Se on kuin nälkäiselle leipä tai mehiläisen feromoni. No ei siitä sen enempää.
ellauri384.html on line 311: Kun Solon oli ulkomailla, kolme ryhmää [Hill, Plain ja Shore] alkoivat taas riidellä. Vaikka he pitivät hänen lakejaan, jokainen odotti jonkinlaista muutosta, joka saattaisi antaa etua muihin nähden. Solon oli liian vanha ottamaan aktiivisen roolin palatessaan Ateenaan, mutta hän tapasi yksityisesti johtajia ja yritti rauhoittaa partisaanien kiihkoa.
xxx/ellauri087.html on line 913: Krisun Selinda oli taide-Enckellejä joista yxi huoli Silja Rantasen. Sekin on jo vainaja. Silja ei. Silja maalailee vielä jossain mosaiikkeja. Siljassa oli paljon samaa kuin Toven Mörössä. Selindakin otti varmaan muutakin kuin kahvikuppia. Jonka se särki Krisun naamaan niin että sirut menivät sen silmään. Kai se oli jonkinlaista rakkautta, myhäilee författaren. Selindan oli helppo unohtaa kun se ei muistanut seuraavana päivänä juuri mitään.
xxx/ellauri173.html on line 750: "Katsokaas, rakas Watson, katsoin eräänä iltana teatterissa neiti Alicia Claryta, kun hän kuunteli jonkinlaista melodraamaa erään puheenväärentäjän kynästä, noiden kirjainten ryöstäjien kynästä. Do-it-yourself ammattikieltä, saippuaoopperaa! Heidän fiktionsa banaalisuudet, irvistävä laiskuus, surkastuminen, voittoisa ja tuottoisa rankaisemattomuus, tollanen lattapäinen ylevyyden tunne laahuxen joukossa. Hyvin menee ! Näin miten tämän naisen ihailtavat silmät täyttyvät kyynelistä näissä surkeissa keskusteluissa! Voi helvetti! Että mua eto!
xxx/ellauri202.html on line 164: Roogerin ensimmäinen menestys oli romaani Jean Barois, jonka hänen entinen koulukaverinsa Gaston Gallimard julkaisi vuonna 1913. Siinä ennakoidaan Les Thibaultin temaattista materiaalia. Se oli jonkinlaista jälkilämmitystä Dreyfusin jutulle. Homo Andre Gide oli Roogerin tuttuja. Pääosin dialogimuodossa oleva Jean Barois on tarina elämästä, jonka syvästi erottaa kaksi maailmankatsomusta, katolinen kirkko ja vapaa-ajatteleva, horjumaton, humanistinen todellisuuden kohtaamisen ja hallitsemisen filosofia. Vuonna 1920 hän julkaisi talonpoikafarssin Le Testament du Père Leleu.
xxx/ellauri227.html on line 579: Erkoista näin viime vuosisadan puolivälissä syntyneelle kazojalle on miten paljon juonenkuljetus perustuu taskupuhelinten pirinään. Philip Marlowe sanoi: kun juoni tyssähtää, pane mies tulemaan sisään ovesta pyssy kädessä. Nyze sanoisi: laita känny pirisemään jonkun taskussa: hei mun on ihan pakko ottaa tää. Ja sitton outoa että vaikka näitä rainoja tehdään jollain miljoonabudjeteilla ja mukana on jos jonkinlaista kallista feikkitekniikkaa, ei ole varaa ostaa komeljanttareille edes vaihtoasuja. Alexi Hoikkalakin miljonääri häslää koko ajan samassa turtleneck-villapaidassa. Olis varmaan syytä vaihtaa vähitellen, se on varmaan jo ärhäkän hienhajuinen.
xxx/ellauri295.html on line 467: Epäilemättä romanttisen kirjallisuuden lajityypissä ennalta-arvattavuus ja tietty naiivius on enemmän vahvuus kuin heikkous. Siinä mielessä Joenpolven romaani varmaan täyttää tarkoituksensa. Silti olisin kaivannut kaavamaisesti kulkevaan kirjaan edes jonkinlaista yllätysmomenttia. Hahmogalleriastakaan ei sellaista löydy: Liinasta olisi voinut kirjoittaa vaikka kuinka monitahoisen hahmon, mutta elämässään eksynyt nainen pohtii lähinnä sitä, onko hän kiinnostunut jostakusta tai onko joku kiinnostunut hänestä. Seksi ilman sen suurempia tunteita on pahaa ja aiheuttaa naisessa suuria omantunnontuskia.
xxx/ellauri295.html on line 473: Joenpolven Rantakylä on stereotyyppinen kuva suomalaisesta maaseudusta, jota ei koskaan ole ollut olemassa. Joku voi kokea sen jollain tapaa nostalgisena tai kiinnostavana, itse olisin kaivannut edes jonkinlaista kaavaa rikkovaa ratkaisua. Ehkä sellaisia on luvassa kirjan tulevissa jatko-osissa, tiedä häntä.
xxx/ellauri388.html on line 477: Kysymys on todella antanut jonkinlaista vaikeutta niille siveyden opettajille ja lääkäreille, jotka vaativat kieltäytymistä vietin tyydyttämisestä vaan ulkopuolella avioliittoa, koska se vasta avioliitossa muka muuttuu luonnon käskyksi. Vaikeata on, kun yövuodot käsitetään ihmisen ruumiinrakennuksen luonnolliseksi ominaisuudeksi, selittää miksi tässä tapauksessa luonnon järjestyksellä ei olekaan ratkaisevaa sananvaltaa.
xxx/ellauri388.html on line 485: Yövuodot näyttävät kyllä seuraavan jonkinlaista ihmisestä riippumatonta aikakautisuutta, niin että voisi tuntua niinkuin luonto tässä olisi yläpuoleltamme. Itse asiassa on tämä aikakautisuus kuitenkin meidän entisten tapojemme tuote. Se on näin ainoastaan senvuoksi, että me emme ole tottuneet tekemään mitään hallitaksemme aistillisuutta, vaan olemme antaneet sen hallita meitä, ja aikakautisuus on luonnon menettelyn ainainen ominaisuus. Ryhtyessä vihdoin taisteluun, voittoisaankin, aistillisuutta vastaan, voi kulua monia aikoja ennenkuin saa tämän aikakautisuuden muuttumaan. Kun se on tuote eli ilme meidän vuosikausia noudattamistamme tavoista ja ajatuksista, niin vaatii se muuttuaksensa myöskin vastaavan pitkää aikaa.
45