ellauri004.html on line 625: jollekulle muulle annat luottoa, se on sulle velkaa,
ellauri007.html on line 212: myymässä Merikatua jollekulle hienostelevalle
ellauri014.html on line 968: Mut kyl on kurjaa promeneeratessa kartanolla käsi Wokun kainalossa, kun kaikki olis muuten hienosti, ihan sydän märkänee hämärästä kiitollisuuden velasta, tekis mieli pälähtää veisaamaan siitä edes jollekulle muulle glooriaa, ja toinen siinä kuivasti vaan laskeskelee rahantuloa. Julkku pelkää oikeesti ison maalivahdin ulostuloa, et jostain pilven raosta jahven korkee maila Wollen päähän kohta kumahtaa. Kun niin käy, se ei tahdo olla paikalla.
ellauri017.html on line 669: Professori ennustaa europantoxi, profeetta helleenisti. Hepreaxi profeetta on nabi. Kun kansa nabisee, se tietää jobia jollekulle nabille. On julkistettava jehovan kanta nabinaan. Yleensä se on: yrmf.
ellauri018.html on line 191: mä sit anna tolle toiselle, tai joka päivä jotain jollekulle. Sit
ellauri025.html on line 508: jollekulle amerikkalaiselle koripallotähdelle.
ellauri025.html on line 639: Taitaa olla ylikypsän julkkupulun kujerrus jollekulle bändärille. Mitenhän tää nyt liittyy tähän turinaan? Lovecraft on toinen tuntematon suuruus mulle, paizi muistan joskus lukeneeni Wikipediasta jotain Cthulhuun liittyvää. Mut tollanen scifi kauhu on mennyt multa aika lailla ohize.
ellauri031.html on line 823: Ennusmerkkeihin uskomisen nixi on että pitää kirjaa vain onnistuneista ennustuxista. Jos tarpeex monta kertaa heittää noppaa saa kuutosen, ja sit voi siitä päätellä et voi vizi, kyllä mulla kävi pulla. Varmaan Syväntökin vaati luomakunnan herralta rahaa ja muuta suosiota jatkuvalla syötöllä, housunpolvet ihan kiiltävinä. Suurin osa rukouxista meni harakoille, mut optimistina se muistaa vaan ne onnistuneet tapauxet, "vahvat rukousvastauxet", ja niissäkin se saattaa jälkikäteen vähän parannella tarinaa. Hyvä tarina eli evankeliumi on rautaisannos evankelistan pakissa. Kaikkein hassuimpia on sellaiset tarinat, jossa jollekulle kävi mainiosti jonkun toisen epäonnen kustannuxella. Esim et kun se rukoili kovasti, arabit jätti ampumatta Kaarlo Syvännön, mutta ampui Hilda Anderssonin, joka ei varmaan rukoillut kunnolla. Tai sit sen listiminen oli osa herran laajamittaisempaa suunnitelmaa. Jos rukous ei nazaa, herralla on takataskussa joku parempi suunnitelma, tai pyyntö oli muuten kohtuuton. Ei sitä sentään joka pikkuasialla sovi herraa hätyyttää, vaik sitä kyllä pitää totella joka hemmetin partakarvan kohdalla. Vähän sama tematiikka kuin Candidessa: kaikki kääntyy kyllä parhain päin, kun kärsivällisesti odottaa. Viimeistään sitten siellä salin puolella. Tähän tarvitaan sitä optimismia, tulevaisuudenuskoa.
ellauri045.html on line 258: Ei ole minun asiani valita joten jätän sen jollekulle toiselle.
ellauri049.html on line 1038: JL Runeberg oli sarjarunkkari, avionrikkoja ja setämies. VA Koskenniemi ylistää sen rakkauskirjeitä jollekulle Emilielle niin pydeen, että ei voi välttyä epäilyxeltä, et VA näkee niissä oikeutuxen omille pikapanoille Huiskun tytärten keskuudessa. Mitähän Runkun alkuperäinen Fredrikan torttu oli tästä mieltä? Ehkä se oli lakannut piittaamasta. Ja Vienokin. No tähän löytyy uudempiakin lähteitä. Runkku on Suomen nuuskituin runoilija. Seuraavissa lainauxissa puhuu Wexi, joku Nalle "HS selvitti" Nyberg ja Panu Rajalan ploki ristiin kuin oravat.
ellauri060.html on line 113: In a 2004 interview, Ackroyd said that he had not been in a relationship since Kuhn's death and was "very happy being celibate." Eliot-kirja on omistettu jollekulle Richard Shonelle. Ehkä ne oli vaan hyvänpäivän tuttuja.
ellauri065.html on line 341: Juotikas avoimena jollekulle Joonas Turuselle Herlinin Beobachterissa
ellauri073.html on line 58: Remote Burp sulki izensä ulos Facebookista. Toiset rotat sulkee Sokeritoukka ulos, toiset tekevät sen ize kun ovat tyhmiä. Kauko Röyhkä on ehkä voimattomin viime vuosisadan kasarin uusvanhoista pieruista. Se antoi jollekulle banglahäkkerille kaikki tietonsa. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
ellauri077.html on line 494: Jenkkikirjailijoilla tietty omat lehmät purivat, niille postmodernismi oli jonkinlaista irtiriuhtomista supermiehistä, John Wayneistä ja Kennedyistä ja jenkkilän maailmanlaajuisista vital interesteistä. Mikä liittyi tietysti jenkkimaailmanvallan hitaaseen murenemiseen muun maailman kiriessä kiinni vakoa. Ironia oli sit sitä että näitä asenteita pilkattiin (vaikkei suinkaan niistä luovuttu). You smile so wide it hurts. Yx jenkkifilmien vituttavimpia klisheitä on toi "nauru läpi kyynelten", on hurjan urheata kun ei näytä pahaa mieltä vaan virnuilee esim jollekulle kuolevalle lapselle tms ja valehtelee sille eze paranee. Ilo pintaan vaikka syän märkänis. Siinähän sitä on ironiaa kerraxeen. Sanoo mitä ei tarkoita eikä tarkoita mitä sanoo. Puhasta valehtelua.
ellauri079.html on line 322: Siitä seuraavan pohdiskelun luonne on ällistyttävä. 2 veljestä ei vaan panna ristikuulusteluun vaan niillä on jopa aikaa kehitellä vastaväitteitä (357a–367e). Vaikka ne ei nyt suorastaan sano että kähmintä on parempi juttu kuin oikeus, ne väittävät että nyky-yhteiskunnassa konnuus kannattaa – sekä jumalten kaa että ihmisten – niinkauan kun toiminta näyttää päälle respektaabelilta. Veljexet toimii pirun asianajajina ja näyttää karmaisevasti miten yhteiskunta harjoittaa vedätystä. Menestyvin eläin ei olekaan Thrasymakhoxen tyhmä susi vaan ovela kettu. Se menestyy joka pelissä koska se osaa petkuttaa pelin säännöillä. Kunnon mies ei välitä imagosta ja sixi sille käy kuin jollekulle jeesuxelle (no tää ei ollut tietysti Plaatton käyttämä vertaus) kun se ei välitä kumarrella ja ketkuilla. (361e). Jopa jumalat, kuten runoilijat todistavat, on menestyvän ketkun puolella (esim Odysseus), kunhan saa uhreja. Pelkät sananmuunnoxet ei riitä Sokrates. (367b–e: logôi). Sensijaan sun pitäis näyttää mitä hyötyä siitä on. Ei tässä riitä vitun ikuiset ideat ja hämärä teologia, tarttetaan jotain kouriintuntuvaa. (435d; 504b)
ellauri089.html on line 369: No täähän on vaan peliteorian tuttu erottelu preferenssien ja parhaan strategian välillä. Päämäärä ja keinot. Ja seuraavaxi varmaan sitten pohditaan pyhittääkö toinen toiset. Mikä on yxi variaatio vanhasta individualismi-totalitärismi teemasta. Ollakko erakkomehiläisiä vai termiittejä. Onko 1 hyvä + 2 kaunista meikäläiselle yhtä kuin 3 pahaa tai rumaa temppua jollekulle toiselle? Ovatko eri yxilöiden tai muiden arvioinnin dimensioiden moraaliset suuntaviivat kohtisuorassa vai vähän vinossa? Jos ne ovat vinossa, saadaan hinta vaikka isoäidille.
ellauri090.html on line 401: Hyvin botoxihuuĺinen epämääräisesti tuttu nuori nainen asui luoteis-Helsingissä erään kadun varrella vanhan kivitalon alakerrassa. En muistanut taloa ihan tarkkaan mutta ajattelin käydä sitä "moikkaamassa" polkupyörällä. Liikennettä oli paljon ja pyöräily sen seassa kysyi rohkeutta. Vähän eziskeltyäni löysinkin talon ja sen ikkunassa ko. blondin. Puhuin sille ruudun läpi ilmeillen jostain syystä englantia ja se vastasi ensin englanniksi ja tuli sitten ulos ja puhui suomea. Se oli vähän vaivautunut ja selitti että se oli lapsenlikkana jollekulle pikkupojalle. Kuinka pienelle kysyin ällistynenä. No 16-vuotiaalle se tunnusti vähän nolona. Siitä arvasin että taisi tulla turha reissu. Lähdin ajamaan takaisinpäin väistellen taas autoja. Lähellä kanavan rantaa näin Niklaxen kadunkulmassa joka selitti kavereilleen että hänellä on serkku joka on psykologi. Koitin miettiä kuka mutten muistanut sellaista. Taisi kerskailla tyhjiä.
ellauri093.html on line 696: Täytyi - jollekulle! Kristillisyys uhkaa tappaa kaiken kauniin ja iloisen! - Ei tappaa vaan pyhittää, sain sanotuxi mehukkaiden pohdintojen lomasta. Niin me tunnittain keskustelimme kriminaalisesti nivustaipeen välisestä vaosta. No täytyy myöntää mä menin pitemmälle, menin pitemmälle. Sellainen pieni lähetyssaarnaaja-asentotehtävä kristillisen taideseuran puolesta nuoren ihmisen alla (ja päälläkin) jonka vanhempia kadehdin suuresti.
ellauri097.html on line 804: Kiilusilmäinen Karen Kilcup tutki viime vuosisadan lopulla kostonhimoisesti Frostin homopetteröintiä sata vuotta sitten. Kirjeessä 1838 jollekulle Hautakirstulle Roope Pakkanen kirjoittaa: Todellinen artisti nauttii raakuudesta raaka-aineelle. Se on raakimus joka katkoo kulmat marmorista ja kiskoo korkkaamattoman kaunottaren vuoteesta. Tästä tulee mieleen Wilt Whatman, joka lauleskelee samalla nuotilla "Aatamin lapsissa": Painan hitaasti raa'alla muskelilla / jännitän izeni tehokkaasti, en kuuntele armonpyyntöjä / en vedä ulos ennenkö olen munanasettanut / mitä mullon niin kauan kerääntynyt pussiin.
ellauri107.html on line 303: Peppu alkaa ikävystyneenä haastaa riitaa Susanin kanssa, sen on päästävä rähisemään jollekulle.
ellauri109.html on line 37: Promis on Celebs saxaxi. Tässä niistä ein sehr lustiges Video! Tämmöistä voi sattua ize kullillekin, mutta kun se sattuu jollekulle Promille on oxat pois ranskanpullasta! Lähetä meille mielellään viesti mikä teistä oli ihan kasseinta!
ellauri110.html on line 329: Kotimatkalla Hande on upota jorpakkoon kun ravistunut jolla vajoaa sen alta. Alkoholilla lie ollut osuutta asiaan. Vaan eipä hukkunut, voi olla kiitollinen jollekulle jos tuntuu siltä. Anaali-Antti ois mieluusti jättänyt sen veteen virumaan. Sitä varmaan harmitti että nyt sen jolla oli vesilastissa.
ellauri115.html on line 645: Tässäpä mielenkiintoinen ajatusnyrjähdys. Eziis nimenomaan izerakkaat tyypit mielellään antaa läpyjä jollekulle mesenaatille? Oliskoon se todellakin niin? Kai se olis jonkinlaista transferenssiä, ne tekee jumalansa selfiestä ja voi siten palvoa omaa naamaansa jumalan lammen pinnasta? Kyllähän esim. jääkiekkofanit pullistuu ihan hirveesti jos ja kun Suomen joukkue voittaa kultamitalin? No ei hopeakaan ole häpeä, muttei kukaan sen tähden hyppää Havis Amandan syliin tai kolera-altaaseen.
ellauri118.html on line 1080: Kellekkä se Kaari oli uskollinen? Ei kai hyvinsyöneelle Linnilälle? Eiku jollekulle Virkajärvelle, kunnes petti sitä pannen herkkusuuta. Nyt on Kaaren afrokampaus lässähtänyt, ei se näytä enää munakarvoituxelta. Kun Linnilällä lakkas seisomasta, Kaarella oli tapana vaan pidellä sen letkua. Eräänä päivänä se yllätti Kain ja toisen naisen pitelemässä Kaizun vintilää. - Mitä sillä on mitä mulla ei ole, huusi Kaari raivoissaan. - Parkinsonin tauti, puolustautui Kai. Kaarella ja Peggylla on paljon yhteistä, molemmat särki perheen vaihtaaxeen miehen väpelömpään, joka kokkaa niille sapuskat sillä aikaa kun ne kirjottaa.
ellauri158.html on line 427: Tästä Spinozan tyylistähän sekin ponnisti. Spinozaakin puhutti Parmenideen ongelma, jota mun on aina vaikea edes nähdä ongelmaxi. Sehän se Wittgensteiniakin kiusasi: jos lauseet on jotain todellisuuden heijastuxia, miten niitä voi olla vääriä? Mistä tietää mitä ne tarkoittaa kun ne ovat vääriä? Ei se ole mikään ongelma täällä kuun alisessa maailmassa, jossa lauseet on vaan apinoiden ym elukoiden kuvitelmia, ne tähtää johonkin mutta tekee huteja. Tuleehan roboteillekin bittikarttavirheitä. Mixen pitäis olla ongelma jollekulle typerälle filosoofille? Niillä on jotenkin vääristynyt maailmankuva. Varmaan taas
ellauri172.html on line 516: Weil ein fremd, ein falsch Gelübd' Euch band! Luvata mut jollekulle vieraalle!
ellauri172.html on line 519: Zu versagen ihrer Tochter Hand. Tytärtään jollekulle muulle.
ellauri185.html on line 332: Mixi-kysymyxet hakee premissejä, josta havainnot voi päätellä. Jos premissit on yleispätevämpiä, ne on tietty epävarmempia, mutta jos ne nazaavat voi niillä ennustaa tulevia havaintoja. Kyberneettinen selitys mixi-kysymyxeen ennustaa takaisin kytketyn systeemin tiloja sen tasapainotilasta. Se on deterministisen kausaaliselityxen erikoistapaus, eikä vaadi toimiaxeen mitään kopiota systeemistä missään muualla. Darwinismi on tätä tyyppiä. Peliteoreettinen selitys on kyberneettisen erikoistapaus. Pelaajat hakeutuvat kohti jotain niille optimaalista tasapainotilaa. Joskus ne jopa tajuavatkin sen, aivokuoren pienoismallilla voi jopa olla kausaalinen osuus tapahtumissa. Muttei välttämättä niin. Uskonnolliset heput kysyvät viimeximainitun tyyppisiä kysymyxiä (eli mitä etua jollekulle on jostakin) asioista, jotka selviävät paremmin ilman oletusta omaa etuaan ajavista pelaajista, varsinkaan sellaisista joista ei ole mitään muuta evidenssiä kuin pelitapa.
ellauri222.html on line 885: Vaikka sillä oli Ida-vauva se ei voinut tulla kotiin ajoissa, kerze oli luvannut laatuaikaa jollekulle Lotta ponille. Kylä Pasi joutaa, tai sisko, tai isukki. Mä tiedän, einiillä ole mitään tärkeämpää tekemistä.
ellauri269.html on line 412: 16-v. Kalja aijotaan naittaa jollekulle liittolaiselle siltä kysymättä, sellaista aikaa eletään. Lordi Daval Prestolle, to be exact. Kalja ei ole mielestään edes elukka, se on esine. Oikeammin tavara. Arttu ize haluaisi kumppanin, ystävän, ja tottakai - tavaran. Mutta kurkona sen pitää valita kantakirjatamma (tosin voihan sillä olla varatavaroita tallin perällä).
ellauri299.html on line 273: Patti omisti Elämän herrat rouvalleen Vuokko Rissaselle ja jollekulle Frank Lakelle.
ellauri302.html on line 587: Käännekohta Luzzatton elämässä tapahtui 20-vuotiaana, kun hän väitti saaneensa suoraa opetusta enkeliltä (joka tunnetaan nimellä Maggi). Vaikka tarinat sellaisista kohtaamisista taivaallisten olentojen kanssa eivät olleet tuntemattomia kabbalistisissa piireissä, se oli ennenkuulumatonta jollekulle niin nuorelle iälle. Hänen ikätoverinsa olivat ihastuneita hänen kirjallisista kertomuksistaan näistä "jumalallisista oppitunneista", mutta johtavat italialaiset rabiiniviranomaiset olivat erittäin epäluuloisia ja uhkasivat erottaa hänet.
ellauri340.html on line 535: Repetitionin kulkuri on Filip Kobal-niminen mies, joka asuu Itävallassa, mutta on kotoisin slovenialaisista pakolaisperheestä. Hän matkustaa etelään perintöönsä ja löytää paistomaan ajan ulkopuolelta, jota länsimaisen yhteiskunnan materialistinen korruptio ei vahingoita. Kobal mainitsee harvoin olevansa myös kirjailija, mutta asettuttuaan kylään kalliokarstilla hän kokee uuden vapauden tunteen ja kuvittelee, että tämä uusi elämä saattaa "tuoda jollekulle, jolla on siihen aikaa arkkityypin, alkuperäisen muodon, jonkin asian ydin." Kobalille Balkan oli paikka, johon historia ei voinut puuttua, ja Sloveniasta ja Jugoslaviasta tuli Handken kankaat uudelle fantasialle kotimaasta, valtiottomasta valtiosta, jossa ei ole eroja.
ellauri342.html on line 589: Kaikenmaalaisilla on omat kauhuskenaarionsa, jota ne toistavat joka suorasoittosarjassa. Ranuilla se on joku elsassilainen mezäseutu jossa on vielä jokunen puu jälellä ja yksi (1) susi, joka auttaa jotain mezään exynyttä nuorta pyssynaista löytämään jonkun karvaisen mezäröllin sillä aikaa kun sahanomistajat vehkeilevät rahakkaina jotain hämärää. Koko ajan on pimeää tai sataa, eikä kukaan paljon naureskele, tää on niin kamalaa. Vauvan koskeen heittäjä on löydettävä aivan ehdoitta, sillä jollekulle tämäkin petomaisuus on kostettava hammas hampaasta, jonsei hengenlähdöllä niin vaikka sitten vain poliisiväkivallalla.
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri350.html on line 751: Vilpittömyys houkuttelee, joten ei ole ihme, että tämä kysymys voi johtaa rakkauteen. Kerro kumppanillesi, mitä pidät heistä; ole tällä kertaa hyvin rehellinen ja sano asioita, joita et ehkä sano jollekulle, jonka olet juuri tavannut.
ellauri350.html on line 778: Jos kuolisit tänä iltana ilman mahdollisuutta kommunikoida kenenkään kanssa, mitä katuisit eniten, kun et kertonut jollekulle? Mikset ole kertonut heille vielä?
ellauri378.html on line 151: Samalla ei ole poissuljettua, että Hollannin pääministeriä kiinnostaa enemmän Eurooppa-neuvoston johtaja, paikka, joka on valmisteltu jollekulle keskustavasemmiston alueelta, kuten Alankomaiden pääministerille. koska suositummat eurooppalaiset säilyttävät komission johtajuuden. Turcia, membru NATO, este un stat cu o poziție geopolitică importantă, situat la intersecția dintre Asia și Europa, Orient și Occident. A fost creat de Mustafa Kemal Ataturk din ruinele Imperiului Otoman la 1923.
xxx/ellauri027.html on line 827: niinkun oisko siellä jollekulle joskus sattunut jotain samantapaista. Sitten se on mahdollista. Esim Hoosean, Hiskian tai Hesekielin kohdalla. Onnexi raamattu on suht paxu kirja. Ja jos sitä vielä on lehteillyt ahkerasti, nehän tulee sit uniinkin, ja sittenpä näyt nazaa aika hyvin.
xxx/ellauri044.html on line 1133: On helppo sivuuttaa tällaiset ihmiset (sekä johtajat että heidän seuraajansa) "sekopäinä", mutta niin tehdessämme kadotamme näköpiiristämme sen, mikä heissä ja meissä on yhteistä. Termiittiapinoiden keskuudessa vaikuttaa voimakas ja laajalle levinnyt toive siitä, että on olemassa joku, joka tietää vastauxet elämän tärkeimpiin kysymyxiin, vaikkemme ize niitä tietäisi. Me haluamme tulla johdetuixi ja luottaa siihen, että johtajamme tietävät, mihin he ovat meitä kuljettamassa. Monia viehättää ajatus sitä, että he voivat yxinkertaisesti luovuttaa epäilyxensä ja vastuun päätöxen teosta jollekulle, joka on löytänyt totuuden ja joka vaikuttaa täysin varmalta sen suhteen, kuinka tulee toimia.
xxx/ellauri091.html on line 806: Olikohan tää jotain suomalaista sisäpolitiikantekoa? Valvontakomitean nenän edessä ehdotetaan palkintoa jollekulle jenkille? Olkoonkin että vasemmalle kallistuneelle pasifistille. Asekätkentäjuttu oli justiinsa menossa. Yhdysvaltain Vienti- ja Tuontipankki oli myöntänyt Suomelle 35 miljoonan dollarin lainan elintarvikkeiden, tekstiilien, koneiden ja polttoaineiden ostoa varten. Saksan sotarikollisille Nürnbergin oikeudenkäynnissä langetetut kuolemantuomiot pantiin täytäntöön hirttämällä. Vietnamilaiset mellakoivat Hải Phòngissa ja ottivat yhteen ranskalaisjoukkojen kanssa, 6 000 kuollutta.
xxx/ellauri114.html on line 253: 229. Jos rakennusmestari on rakentanut jollekulle talon eikä ole tehnyt työtään vankaksi ja talo, jonka hän on rakentanut, sortuu ja aiheuttaa talon omistajan kuoleman, niin kyseessä oleva rakennusmestari surmattakoon.
xxx/ellauri128.html on line 593: Douglas aloitti ammattilaisuransa vuonna 1981 voitolla Dan O´Malleystä kolmannen erän teknisellä tyrmäyksellä. Uran jatkuttua nousujohteisesti Douglas pääsi häviämään ensin jollekulle Tuckerille ja sitten Holyfieldille ja lopuxi jollekulle Savareselle. Buster otti pahan kerran turpiinsa. Milan Kundera (s. 1929) on epämiellyttävä vätys. Se varmaan pani koiraansa. Nyze on siihenkin liian käppänä.
xxx/ellauri129.html on line 302: Romaanin juonesta ei voi kertoa enempää, se olis spoileri. Vaik arvaahan jo tostakin et Lari vetää jollekulle henxelit. Se on ookoo, jos on vakuutuxet kunnossa. Matti toimi lähes kymmenen vuotta kotkalaisen Pekkas-akatemian rehtorina. Väitöskirja on julkaistu myös esseekokoelmana ”Tämä ei ole taidetta”. Vuonna 2013 hänet palkittiin Aleksis Kiven Seuran Eskon puumerkki –palkinnolla. Nyt on puumerkki paikallaan Matin hauvalla. Tatu Vaaskivelläkin oli vain vaatimaton puinen risti.
xxx/ellauri229.html on line 742: En halua onnea, haluan rahaa sanoi sika Richard Wagner. Kuulostaa entisajan ketjukirjeeltä. Niissä aina jollekulle anonyymille kävi näin ja näin (oikeen huonosti) kun ei jatkanut kirjeketjua.
xxx/ellauri306.html on line 351: Mielestäni "neutraali" itsekkyys on vain maalaisjärkeä . Jos teet valintoja, joista on molemminpuolista hyötyä sinulle ja jollekulle muulle, tämä ei ole ollenkaan itsekästä. Se valitsee kaikille osapuolille edullisimman lopputuloksen. Win-win, kunhan ize voitat enemmän.
46