ellauri014.html on line 38: Richardsonilla oli jo kuudes vuosikymmen alulla, kun se alko kirjoittaa Pamelaa. Sen onnellinen aatos oli antaa joillekin kirjeille syvempää inhimillistä mielenkiintoa lisäämällä juoni ja opettavainen moraali. Koko rupeama otti kolme kuukautta. Aika rivakkaa. Nimeltänsä Samuli, maalaispuusepän poika kyläkoulun tiedoilla, vähän niinkuin kaimansa nilkki. Sävyisä ja hempeä, poikasena leikki tytöillä. Porvaristui kirjanpainajana ja rikastui omakustanteisilla bestsellereillä keski-iässä. Ei tullut hylkyjä, kustantaja tykkäsi.
ellauri014.html on line 755: Alaviitteessä JJ oudosti vittuilee vielä Clairelle, omalle kexinnölleen, et se on moukkamainen sveizitär, joka tahkoo vizejä ihan vaan saadaxensa läpyjä. R. ei ole mikään keveen tyylin ystävä. Syvällä se ui syntilastissa. Cunnon Calvinisti happamessa ranskankermakastikkeessa. Ehkä se Clairen kautta kuittailee joillekin tutuille, niille jotka nauroi sille eikä antaneet.
ellauri014.html on line 850: Mutta voi! nousee vihuri ihankuin Jeesuxelle Genesaretin järvellä, meinataan hukkua, usko menee, mutta Julle pyyhkielee miesten ozia ja tarjoo viinistä tehtyä vesimehua (etteivät mene juovukkeeseen), ja ihme tapahtuu, jaxetaan soutaa rannalle. Siellä syödään eväät. Kaloja ei ole yhtä paljon kuin Jeesuxella, koska Julle oli käskenyt armahtaa saaliskalat, arvaa että soutajia vähän vitutti. Mut Julle osoittaa taas suuruutensa, syö vaan ihan pikkuriikkisen (vaikka se tykkää tosi tosi paljon taimenesta), jotta lakeijoillekin riittää murunen.
ellauri055.html on line 481: Lähetin vuonna 1981 virren sanat useisiin lehtiin sekä joillekin yksityshenkilöille (jostain syystä myös ULF SUNDQVISTILLE, muistaakseni silloiselle opetusministerille). Toivoin silloin, että virsi olisi säilytetty uudessa tulevassa virsikirjassa. Mutta monien muidenkin suureksi pettymykseksi se jätettiin siis pois.
ellauri065.html on line 57: Evitskogissa on leimahtanut kova kiista suunnitelmista, jossa maanomistaja haluaa korottaa alavaa peltoa rakennustyömailta tuoduilla maa-aineksilla. Paikka on monille ohikulkijoillekin ja erityisesti lintuharrastajille tuttu Evitskogissa Kivenlahti-Virkkala -maantien varrella. Tulva-aikoihin vesi nousee pellolle ja syys-ja kevätmuuton aikana alueella on sankkanaan muuttolintuja. Alueen maanomistajalla on pari vuotta ollut suunnitelmissa rahdata laajalle alueelle maamassoja ja korottaa peltoa muutamalla metrillä. Hankkeessa on puhuttu erittäin suurista määristä maa-aineista, jota tuotaisiin peltoaukealle jopa 700.000 - 800.000 kuutiometriä. Parin viime vuoden aikana on Kirkkonummella ollut esillä ainakin kolme isoa maakaatopaikkahanketta. Niissä on haettu lupaa noin 120.000 - 430.000 kuution läjitysmäärille. (Lue hankkeista, linkit jutun lopussa) Evitskogin hankkeessa ei ole käytetty maankaatopaikka-termiä, vaan puhuttu pellonkorotuksesta. Kunnalta on tiedusteltu noin vuosi sitten, tarvitaanko hankkeelle ympäristölupa. Tuolloin kunnan ympäristöyksikkö on lausunnossaan todennut, ettei ympäristölupaa tarvita. Lausunnossa todetaan, että paikalle tuotavien maa-aineisten on oltava puhtaita ja ennen toiminnan aloittamista alueen halki kulkevan Törnesintien tieoikeuden haltijoiden on hyväksyttävä hanke. Tiekunta on lähestynyt kuntaa valituskirjelmällä, jossa suhtaudutaan hankkeeseen kielteisesti. Asia tulee kevään mittaan ympäristölautakunnan käsittelyyn. Peltoaukean poikki on aloitettu tien parantaminen. Tie johtaa alueen omistajan kesäasunnolle. Kirkkonummen ympäristöyhdistys on nostanut hankkeen esille ja väittää, että kyseessä on maankaatopaikka, jota valmistellaan tien korjaamisella. Ympäristöyhdistys pyytää Etelä-Suomen aluehallintovirastoa (Avi) tutkimaan, valmistellaanko kosteikolle ja peltoaukealle laitonta maankaatopaikkaa. Yhdistys on myös tehnyt kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle Kirkkonummen ympäristöpäällikön toiminnasta. Valitusta ei ympäristöyhdistyksen mukaan voi hankkeesta tehdä, koska mitään virallista päätöstä ei ole hankkeen tiimoilta olemassa. Kunnan ympäristöyksikössä on tulkittu vuosi sitten hanketta pellonparannuksena, kuten sitä on maaomistajakin kutsunut. Ympäristöyksikössä on vedottu siihen, että lain mukaan pellonparannukseen ei tarvitse ympäristölain mukaista lupaa toisin kuin, jos lupaa haetaan maankaatopaikalle. Peltoa saa korottaa kunnan ympäristöyksikön mukaan melko vapaasti, jos maanläjityksellä on jokin tarkoitus eli pellon saaminen viljelyn kannalta parempaan kuntoon. Kysessä oleva alue ei ole suojeltu. Alue on virallisesti peltoa, joka on oikeutettu myös maataloustukiin. Tällaisia maankaatopaikkahankkeita on ollut vireillä:> Avolouhos halutaan täyttää ja > perustaa maankaatopaikka − > louhittua kiveä löytyy maailman > suurkaupungeista (Viisykkönen > 20.8.2018) Isoa maankaatopaikkaa > ei tule Porkkalanniemelle – hanke > tyssäsi paikalliseen > vastustukseen, rekkarallia > pelättiin (Viisykkönen 13.9.2017)> Kirkkonummen kunta hylkäsi lupa-anomuksen maankaatopaikalle Kylmälässä äänestyksen jälkeen (Viisykkönen
ellauri105.html on line 501: Mefodin ystäviä ja tuon ajan ortodoksisia vaikuttajia vasemmalta oikealle: Paavali (myöh. arkkipiispa), Markos, Isaki, Savva ja Pietari (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari) Pappismunkki Mefodi säilytti terävä-älyisyytensä ja sananvalmiutensa loppuun saakka. Häneltä saattoi saada kipakan ja terävän vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. Otetaan tähän loppuun kaksi sellaista. Kun hän aikanaan Heinäveden Valamossa ollessaan istui Torakkahoviksi nimetyn munkkien asuntolan kuistilla yhdessä pappismunkki Savvan - toisen "koiranleuan" kanssa - valkoisissa viitoissaan ja pitkine partoineen ja paikalle saapui turisti kameransa kassa kysyen: "Saako ottaa kuvan?" - Mefodi jyrähti: "Joo, kuvata saa, muttei ruokkia." Toisen kerran saman kysymyksen edessä hän vastasi toimittaja-kuvaajalle, jonka hän ehkä epäili ottavan kenties huonolaatuisen kuvan. Hän sanoi: "Jospa tässä käy kuten paavi Pius V:lle, kun hänestä tehty maalaus - joka ei ollut paavin mielestä kovin ihastuttava - lähetettiin edelleen. Paavi oli näet kirjoittanut kuvan taakse: Älkää peljätkö, se olen minä, paavi Pius." Pappismunkki Mefodista jäi kirjoittamatta vielä paljon mielenkiintoisia asioita, mutta jospa jossain sopivassa vaiheessa saisin niistä koottua ja sanoiksi muodostettua toisen, pitemmän tarinan. Mutta olkoon nyt tämä jupina alkuna mahdollisesti uusille, uudenlaisille jupinoille tai ehkä paremminkin tarinoille ortodoksisista, mielenkiintoisista ihmisistä, joita ympärillämme on elänyt. Kuten aikaisemmin taisin mainita, alan taas itsekin joidenkin tuiki tuntemattomien ja eräiden hyvän-päivän-tuttujen kanssa väsyä tähän tietynlaiseen kriittiseen kirjoittamistyyliini, jonka jo kerran sain lopetettua. Jospa tässä syksyn ja talven aikana saisin lopetettua ja julkaistua jo melkein valmiit, keskeneräiset jupinani ja voisin lopettaa tämänkin Happy 1 -blogisivuston ympäristölle ja ainakin joillekin kanssaihmisille sopimattomana. HAP happy P.S. Infoa kirjoitusvirheistä ja muista hatarista tiedoista voi lähettää suoraan tämän blogin yhteysosoitteeseen: happy.ykkonen(at)gmail.com Ko. osoite ei ole muussa käytössä. Nettihoukka klo 11.44
ellauri131.html on line 621: Ensimmäinen tarpeista on varmuuden ja mukavuuden tarve. Että olemme turvassa ja pystymme vaikuttamaan elämäämme. Sen varmistaa että on tanakasti pätäkkää. Toinen tarpeista on ensimmäisen vastakohta: vaihtelun ja epävarmuuden tarve. On kiva väliin pettää vaimoa ja ajaa lujaa hienoilla autoilla. Kolmas on merkittävyyden tarve. Haluamme tuntea olevamme tärkeitä ja ainutlaatuisia. Tony selitti, että joillekin merkittävyyden tunne syntyy työstä, toisille kalliin auton omistamisesta tai tuhannesta Twitter-seuraajasta. Tony tunnusti, että merkittävyyden tunteen voi saada rikollisesta toiminnasta. Se kuulostaa oudolta, mutta jos esim huijaa hölmöä tai pitelee penistä toisen kurkussa, tulee äkkiä merkittäväksi tämän silmissä.
ellauri196.html on line 478: Tänään kazoimme teeveestä tai siis suoratoistopalvelusta a) tanskalaista rikosreportterinaista Dicte ja b) turkkilaista angstaussarjaa Ethos. Tiivistäen niiden pohjalta voi sanoa: teeveesarjat ovat läpeensä perseestä! En jaxa niitä! Ne on tähdätty joillekin käsittämättömille lima-aivoille. Sarja a) oli läpeensä vastenmielinen kuten kaikki ns. rikossarjat, näytetään pelkkää rupusakkia, tyyten ikäviä ihmisiä jotka äyskii ja tekee pahaa toisilleen kun niiden elämä on niin ahistavaa. Enkä puhu elintasosta, vaan ihmistyypeistä, yhtä kusipäisiä on niissä näytettävät kermaperseet, elleivät kusipäisempiä. Tanskalaiset on samanlaisia pakko-oireisia anaalis-retentiivisiä germaaneja kuin länsinaapurinsa. Päähenkilö ponnarissa muistuttaa lykketrollia. Rikostoimittaja on vielä vastenmielisempi ammatti kuin poliisi, ne on kuin varis ja siira samalla haaskalla. People have a right to know! Why was the baby in the freezer? So it won't go bad. Sarja b) on aivan toivoton. Luonnevikainen väkivaltainen yökerhoporzari kiusaa katatonista vaimoa ja vinosuista siskoa aivan hulluuden partaalle ja yli, lapset istuu takapenkillä iho ummessa. Kaikki muutkin tyypit on yhtä vinxahtaneita. Eikö näissä ole yhtään normaalia ihmistä? Vai onko kaikki nk. normaalit ihmiset vaan toisella lailla kakkoja kuten esim. Gotthelfin lanzarit? Mix porukoista on kiva kazoa tälläsiä paskiaisia? Nauttiiko ne toisten kärsimyxistä? Onko ns. kivoja tyyppejä vaan lastenkirjoissa ja sarjakuvissa? Olenko naiivi? Niinpä suattaa olla, sanois Elna mummi tähän.
ellauri248.html on line 69: Vaikka mitä genreä tää nyt lopultakin oli?, krimi, mystery, action, whodunit, noir romance, jännitys vai kauhu, se oli jäänyt tv-pläjäyxen pohjana olleen kirjasarjan lukijoillekin epäselväxi, kuten rajusti heittelevät Goodreads-arvostelut näyttävät. Ilmeisesti kysymys on myös vähän siitä oliko tää "tyttöjen" vaiko "poikien".
ellauri272.html on line 49: Jotain vakavasti niissä kyllä on vialla. Mikä siinä on että apinat istuu raidalliset perseet kuumana kazomassa miten joillekin muille käy kehnosti ja vielä kehnommin huonosti valaistuissa rupusakin koloissa? (K!)
ellauri274.html on line 698: 2:25:39 оказывали первое по сути дела оказывали поддержку некоторым европейским странам в том числе Италии другим государством в 2:25:39 tarjosi ensimmäisen, itse asiassa toisen valtion tukea joillekin Euroopan maille, mukaan lukien Italialle
ellauri316.html on line 585: Tässä tapauksessa ne, jotka eivät ole tuttuja, tulisi kirjoittaa erikseen, koska siellä on kontrasti niihin, jotka eivät ole välinpitämättömiä. Lisäksi tyylillisesti sanalla tuttu alkava osa lauseesta on kirjoitettu väärin. Aluksi siirtäminen kollegoille, ystäville, tuttaville olettaa, että tässä homogeenisten lisäysten sarjassa sanaa tuttava käytetään substantivoituna adjektiivina (eli sanana, joka on muodoltaan adjektiivi, josta tulee substantiivi). Mutta samaan aikaan lauseen loppu kertoo, että sana tuttu on adjektiivi (koska sillä on homogeeninen adjektiivi ei tuttu, mutta...). Siksi käy ilmi, että Valeri Garbuzov on kiitollinen kollegoilleen, ystävilleen - ja joillekin tutuille kansalaisille. Eikä ystävillesi.
ellauri345.html on line 716: 1940 Waltteri oli kitkerästi eronnut vaimostaan ​​Dorasta, vieraantunut ainoasta lapsestaan ​​Stefanista, oli äskettäin kosinut Olga Paremia, saksalaista venakkoa, johon hän oli rakastunut, ja saanut rukkaset. Hän oli niin lähellä itsemurhaa, että oli äskettäin kirjoittanut testamentin ja jäähyväiskirjeet Nizzan hotellihuoneessa joillekin hänen rakkaimmille ystävilleen ("Ja nytkin, kun olen kuolemaisillani", hän kirjoitti entiselle rakastajattarelleen, kuvanveistäjä Jula Cohnille, "elämässäni ei ole suurempia lahjoja omaisuutta kuin ne, jotka kärsimyksen hetket sinulle antavat.")
ellauri349.html on line 387: Eskin elämäntehtävä on hiljentää porukoiden sisäiset kriitikot silittämällä yleisöä myötäkarvaan törkeästi imartelelemalla sitä ja ojentamalla naiskuulijoille ovella "ilmaisia" ruusuja isosta saavista. Miesasiakkaille riittää rehellinen suora kaze ja rehti kädenpuristus. Opiskelijoillekin sen on riitettävä, sillä ne ovat köyhiä.
ellauri384.html on line 282: Mutta tässä Solon pettyi ystäviinsä. Vähän ennen kuin hän julkaisi lain, joka vapautti kaikki asuntolainat, hän kertoi joillekin luotettavimmille ystävilleen. He lähtivät heti ulos ja lainasivat rahaa ostaakseen maata, antaen ostetun maan vakuudeksi lainan takaisinmaksulle. Kun laki julkaistiin, heillä oli maansa vapaana ja vapaana. Tästä epäiltiin Solonia, mutta kun tuli tiedoksi, että hän itse oli menettänyt viisitoista talenttia oman lain mukaan, hän onnistui välttämään vakavan maineensa vahingoittumisen. Talentit hän sai sisäpiirin rikastuneilta kavereilta korkoineen takaisin.
ellauri401.html on line 247: Katseen myötä Pekka ajatteli kuin E. Saarinen Veskun kanssa vessassa kulli kädessä: ”Olisipa minulla tuollainen opettaja, jolta saisin neuvoja, jonka jalkojen juureen saisin kyykähtää – se olisi rotevaa.” Samalla hän ihmetteli, kun toiset kadulla kulkijat eivät kiinnittäneet mitään huomiota outoon ilmestykseen. Pekka kääntyi seuraamaan kulkijaa katseellaan, näki ja kuuli tämän kulkevan tovin, mutta sitten mies hävisi näkyvistä. Silloin vasta Pekka aivan kuin havahtui ja ihmetteli, että ihmiset kulkivat kadulla kumpaankin suuntaan, keskustellen ja nauraen ikään kuin eivät olisi mitään välittäneet – olisihan kuitenkin niin oudosti puetun henkilön pitänyt herättää runsaasti huomiota keskellä kaunista kevätpäivää Helsingin kadulla. Hän ei voinut ymmärtää muuta kuin, että näkymättömän maailman asukas oli ilmestynyt vain hänelle. Oudon olennon kuva jäi Pekan mieleen elämään, ja hän arveli ilmestyksen olleen H. P. Blavatskyn, jonka hän oli lukenut kuolemansa jälkeen ilmestyneen Lontoossa joillekin teosofeille. Aluksi hän hylkäsi tämän ajatuksen, koska ”munkki” ei vähääkään ollut madame Blavatskyn näköinen. Pekka ei uskaltanut kertoa kokemuksestaan kenellekään eikä oikein ollut vakuuttunut, että korkea adeptiolentohärveli olisi juuri hänelle ilmestynyt, mutta kohtaus antoi hänelle merkillisen varmuuden, että hän tahtoi elää ja kuolla totuuden puolesta.
ellauri402.html on line 443: Hiänen varhainen puuhastelunsa William Butler Yeatsin kassien kanssa – hiän kuvitti kirjan hänen säkeistään – osoittautui katalysaattoriksi joillekin muutoksille Smithin elämässä. Vuonna 1901 hän esitteli hiänet ystävilleen Golden Dawnin hermeettiseen ritarikuntaan. Jossain vaiheessa Golden Dawn -kokemuksensa aikana hän tapasi runoilijan ja mystikko Edward Waiten. Noin 1909 Waite tilasi Smithin tekemään taideteoksen uudelle Tarot-pakanalle, jonka luomisesta hän oli kiinnostunut.
xxx/ellauri084.html on line 382: Keliakia on geneettinen sairaus; tämän tilan geenit voivat siirtyä joillekin perheenjäsenille, ei toisille. Joskus sairaus laukaistaan ​​tai ilmenee ensimmäistä kertaa leikkauksen, raskauden, synnytyksen, virusinfektion tai vakavan emotionaalisen stressin jälkeen.
xxx/ellauri329.html on line 373: Aleksijevitš on joutunut teostensa kanssa myös valtaapitävien hampaisiin. Sodalla ei ole naisen kasvoja -kirjaa syytettiin epäisänmaalliseksi, kun siinä nostettiin esiin sodan pelottavuus ja kauheus. Rintamalla taistelleiden neuvostonaisten kiillotetun sankarimyytin mureneminen oli joillekin tahoille liikaa. Neuvostoliiton ja Afganistanin sodasta kertovasta kirjasta Aleksijevitš haastettiin oikeuteen saakka, mutta juttu raukesi lopulta. Tsernobyl-kirja taas ei ole ollut mieluista luettavaa niille, jotka pyrkivät (edelleen) peittelemään ja vähättelemään onnettomuuden seurauksia.
xxx/ellauri354.html on line 624: Helen Roseveare (lähetystyölääkäri Kongossa, joka oli kärsinyt vangituksesta, hakkaamisesta ja raiskauksista) työskenteli kerran lujasti pelastaakseen vastasyntyneen vauvan hengen. Heillä oli oltava vakiolämpötila, johon kuumavesipullo tekisi. Sinä aamuna hän kertoi tilanteesta joillekin lapsille heidän perustamastaan ​​kodista. Yksi lapsi rukoili.. "Jumala, lähetä kuumavesipullo tänään ja anna myös nukke vauvan sisarelle, joka oli surullinen" Sinä iltapäivänä saapui kuorma-auto tarvikkeineen. Nämä tarvikkeet olivat olleet matkalla kuukausia, mutta tulivat samana päivänä. Siteiden joukossa oli "kuumavesipullo" (jota ei ollut tilattu) ja myös yksi Dolly. Oliko tämä vain sattumaa vai jumalallinen väliintulo?
20