ellauri025.html on line 1073: jotka joillakin on hirmu hyvin kehittyneitä.

ellauri026.html on line 405: Sääntöjä kyllä piisaa ja seremonioita. joillakin on kaloja, toisilla rukouksia tynnyreittäin; joillakuilla paastoja, joiden välit ne syö kuin viimeistä päivää. Yxillä on vakio-ohjelmaa enemmän kuin mahtuu seizemään rahtilaivaan. Joku ei ole koskenut penniinkään 60 vuoteen, paizi hanskat kädessä, yks ei peseydy eikä vaihda vaatteita, joku on ollut kiinni pylväässä kymmeniä vuosia, toinen on jatkuvasta veisauxesta käheenä. Jeesus ihmettelee: onx nää jotain uuden lajin juutalaisia? Oli puhe vaan uskosta ja laupeudesta, mitä toimittaa tää pelleily? (KAA)
ellauri051.html on line 303: ”Kirjailijan urapolku luonnonvalintana” -esseessä Sinnemäki esittelee pitkän joukon kirjailijoita, joilla isätrauma (joillakin äidin mielisairaus) on vähintäänkin yksi keskeinen motiivi taiteen tekemisessä. Tähän joukkoon Sinnemäki laskee myös itsensä. Tässäpä lupaava elämä ja teos-yritelmä! Pitäis ihan lukea.
ellauri064.html on line 503: Olemme joukkosukupuuton partaalla. Ja kaikki mistä voitte puhua on vain raha ja sadut ikuisesta taloudellisesta kasvusta. Kuinka uskallatte!… Kuinka uskallatte teeskennellä, että tämä voidaan ratkaista tavanomaisella liiketoiminnalla ja joillakin teknisillä ratkaisuilla.
ellauri222.html on line 1075: Nyt ollaan loppuvizeissä. Salen nauru nousee vikkelämmin kuin sen pieni pipu. Pahanilkinen keltahampainen käkätys kohdistuu enimmäxeen lähimmäisiin eikä luontoon (ikuisuus mukaanluettuna), joka muka koittaa nujertaa Topin mahdin. Se ei koskaan onnistu. Paskanmarjat, toivominen on osa luontoa, yhtä ennustettavaa kuin kaikki muukin. Luontokappaleet pitävät mahdollisena että juuri niille käy hyvä pulla, sitähän toivominen on. Kuten Sale hetken ajan tajuaa vahingoniloisena köyhtyneelle ex-vallasrouvalle, apinat erheellisesti luulevat että se mikä tapahtuu tapahtuu jotenkin juuri heille. Käytännössä vain joillakin käy viuhka ja useimmilla ei, mutta se riittää luonnonvalintaan.
ellauri285.html on line 269: "Merkitys" on loppujen lopuksi sana, jolla on monia merkityxiä, joista joillakin ei ole mitään tekemistä tällaisten huolenaiheiden kanssa. Elämällämme ei ole merkitystä samalla tavalla kuin kielellisillä esineillä, sillä esimerkixi elämällä ei ole mieltä eikä tarkoitetta. Ja vaikka sanat ovat joko merkityksellisiä tai eivät, elämä voi olla enemmän tai vähemmän merkityksellistä (Kauppinen 2012, 353–354). Nojaa, tarkemmin ajatellen, onko tuossakaan paljon eroa. Kauppinen, Kaappinen, Kuappinen, niidenkin merkitys lie enemp vähemp etupiässä takapiässä.
ellauri321.html on line 274: Mutta eräänä kuumana syyskuun iltana - kun Juan oli kolmannen tai neljännen kerran onnistunut karkaamaan ja istui eräillä portailla maantien varressa, rupesi hän torvisoittoa ja pölypilviä seuratessaan ymmärtämään asioita. Miksi, hän ajatteli, olivat kaikki vanhemmat ihmiset menettäneet järkensä? Miksi he sen sijaan, että olisivat rauhallisia ja hyväntuulisia, olivat kuumia, vihaisia, kiihtyneitä ja aina valmiita itkemään? Hän tiesi, että hänen isoisänsä oli tyhmä vanha äijä, Rhea tyhmä pikkutyttö ja kylän lapset auttamattoman tyhmiä. Oli hauska huomata sellaisia asioita, ja hänen salaperäinen sielunsa hekumoi tämänkaltaisissa huomioissa. Mutta oli kauheata huomata koko maailman tulevan hulluksi. Hän ei voinut nauraa sille... Kaksi sotilasta ajoi hänen ohitseen polkupyörillä. Sitten tuli puoli tusinaa lisää. Heidän polkupyörillään oli raskas kuorma kiväärejä ja khakivärisiä kääröjä. Vähitellen alkoi sieltä kuulua musiikkia, ensin miellyttävän kauniina, mutta muuttuen kovaksi ja läpitunkevaksi lähestyessään. Rykmentin soittokunta tuli näkyviin. Miehet olivat punaisia kasvoiltaan ja pienet tomupilvet kohosivat tiestä, kun heidän jalkansa heiluivat jäykkinä musiikin tahdissa, ja kun he menivät ohi, pitivät torvet huumaavaa melua. Soittokunnan takana ratsasti kaksi upseeria. Toinen heistä oli Juanin mielestä aivan hänen isänsä näköinen. Toinen oli nuori, hauskannäköinen ja ruskettunut. Ja upseerien perässä tuli loputon jono miehiä. Sadat jalat, paksuina ja jäykkinä khakivärisissä sääryksissään, heiluivat väsymättä musiikin mahtavien iskujen mukaan. Jotkut miehistä nauroivat ja laskivat leikkiä. Toiset toljottivat suoraan eteensä. Useimmat olivat aivan nuoria, mutta joillakin oli V:n muotoiset nauhat hihassaan ja he näyttivät julmilta ja itsevarmoilta. Aina vähän ajan kuluttua tuli ratsastava upseeri näkyen korkealla khakivärisen miesjonon yläpuolella. Ja jonolla ei näyttänyt olevan loppua.
ellauri323.html on line 289: joka on vaistonvarainen ilmentymä, että "joillakin on vain oikeuksia,
ellauri336.html on line 257: Toinen onaas devarimin piirre on lapsen muistuttaminen menneistä väärinteoista. Rangaistaessaan tai nuhtelemalla joillakin vanhemmilla on tapana mainita lapselleen, kuinka monta kertaa hän on aiemmin käyttäytynyt huonosti. Tämä reaktio on kiellettyä, kuten muistuttaisi baal teshuvaa hänen entisistä ei-uskonnollisista tavoistaan. Siksi, kun lapsi on saanut rangaistuksensa, vanhempien ei tule muistuttaa häntä siitä myöhemmin (varsinkaan jos hän pyysi anteeksi).
ellauri348.html on line 904: puuttuu joillakin henkilöillä mutta ne onkin paskiaisia
ellauri352.html on line 169: Nojaa, matelijanaivot on matelijoillakin. Kyllä se on toi peliteorialla sähläys joka teki termiittiapinasta tälläsen, ilkeän.
ellauri378.html on line 106: Vuoden 1936 Moskovan oikeudenkäynnin aikana monet syytetyt olivat juutalaisia. Yhdestä 16 korkean profiilin kommunistien ryhmästä näyttelyoikeudenkäynnissä, Kamenevin ja Zinovjevin lisäksi, juutalaisina esiintyvät nimet kuten Jefim Dreitzer, Isak Reingold, Moissei ja Nathan Lurye sekä Konon Berman-Yurin. Kierretyllä ironialla jotkut näistä bolshevikeista, joilla oli ollut merkittävä rooli muiden teloittamisessa, kuten NKVD:n johtaja Genrikh Yagoda, teloitettiin itse. V sadu jagoda, jagoda, jagoda moja. Solženitsyn arvioi, että johtavissa asemissa olevien juutalaisten osuus tippui joillakin aloilla 50 prosentista 6 prosenttiin.
ellauri382.html on line 642: Lapsena olit herkkä ja jouduit helposti A-ihmisten ja melun yliajamaxi. Koulussa sulla oli pakkomielle oikeudenmukaisuudesta kuin Kimmo Koskenniemellä koripallossa ja reagoit asioihin, kun muut lapset eivät. Olit edistynyt joillakin alueilla (kimitys), mutta näytit jäävän jälkeen toisilla. Olit toisinaan räjähtävä; yhden minuutin olit ylenpalttinen etkä voinut olla hiljaa, toisen minuutin aikana sinusta tuli vihainen. Vanhempasi kritisoivat sinua siitä, että olet liian ujo.
xxx/ellauri129.html on line 355: Esimerkiksi se, miten ,"joillakin ihmisillä" on suhteissa kyky olla katsomatta tekojaan silmiin. Tunnistan sen omista kokemuksistakin. Olen miettinyt kirjan motoksi lausetta "vapaus on sotkuista", jonka Donald Rumsfeld sanoi vuonna 2003, kun Bagdad oli ryöstelyn ja kaaoksen kourissa. Sekin on ajattelua, jolla vältetään vastuuta omista teoista, jotta voidaan tehdä niitä lisää.
xxx/ellauri208.html on line 428: Tämän idean talouspoliittinen osa voidaan jakaa pääasiassa kahteen toisiaan tukevaan suuntaukseen: Omistuksen hajauttaminen kansalaisten kesken ja pienyritteliäisyyden tukeminen. Suuryritykset ovat joillakin tuotannonaloilla erittäin tärkeitä, mutta niidenkin omistussuhteita voidaan muuttaa distributistisesti osuuskunta- ja yhtiöjärjestelyjen kautta. Sama koskee pankkeja. Kapitalismi ja sosialismi pyrkivät luomaan mahdollisimman paljon palkkatyöläisiä, kun taas distributismi luopi pikku omistajia.
xxx/ellauri293.html on line 419: Tutkimuksessani ja potilaiden kanssa työskentelyssäni en koskaan ollut todella tyytyväinen kronotyyppien kolmen kategorian purkamiseen. Morning-Eveningness Questionaire (MEQ) ei ota huomioon sitä, mitä tiedämme uniajasta (dreamtime) ja kuinka uniajat toimivat yhdessä vuorokauden uni-valveiluasetusten kanssa yksilöllisen uniprofiilimme luomiseksi. Kuten unen vuorokausirytmit, myös unen ja pillun halu on geneettisesti määrätty. Joillakin meistä on biologisesti langallinen matala nukkumiskyky, toisilla keskipitkä unikyky ja joillakin meistä korkea unikyky.
xxx/ellauri319.html on line 691: Naisen keski-ikä sai ensimmäisen lapsensa 17-vuotiaana, mutta joillakin naisilla oli lapsia jo 14-vuotiaina. Itse asiassa ei ollut harvinaista, että 1. vuosisadalla tytöt kihlautuivat (kihlautuivat) 12-vuotiaana. saavat esikoisensa 14-vuotiaana.
17