ellauri028.html on line 677: Tasapuolisuuden vuoxi paljastan vähäsen, millasen vizit on mua naurattaneetkin. Tässä pitäis olla uusia vizityyppejäkin, sellasia hyviä. Niitä vois olla parodia, vittuilu, sananväännös, episodi, absurdismi, tms. Nää tyypit ei ole poissulkevia, joihinkin vois laittaa useampiakin, muttei jaxa.
ellauri063.html on line 485: Säädöksen peruste ei voi eikä saa olla syrjivä, mutta sääntelyn kohdistuminen käytännössä lähinnä joihinkin väestöryhmiin ei sellaisenaan voi tehdä siitä perustuslain vastaista. Näpistelyn kieltäminen kohdistuu lähinnä köyhimyxiin ja palottelukielto hulluihin. Halal- ja huivikiellot kohdistui lähinnä mumslimeihin. Kuraverisyyden kieltäminen ei kohdistunut vain jutkuihin vaan myös mustalaisiin. Valitettavasti joitakin ahneita koukkunokkia jäi kuitenkin jälelle.
ellauri112.html on line 166: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri115.html on line 547: Jos organisoidut ruumit yhtyvät sattumalta kaikilla mahdollisilla tavoilla ennenkuin ne päätyy joihinkin asentoihin, jos vazoja tehdään ilman suita, jalkoja ilman päitä, käsiä ilman käsivarsia, epätäydellisiä elimiä kaikenlaisia jotka kuoli sukupuuttoon koska ne ei saaneet sitä sinne, mixei tollaia epäonnistuneita yrityxiä ole nähtävissä tänä päivänä? [Nojoo, haha, huono läppä, mä en kelpaa esimerkixi.] Mixi luonto on lopulta päätynyt lakeihin joista se ei ensin ollut selvillä? Mun ei pidä yllättyä jos se mikä on mahdollista tapahtuisi, ja jos tapahtuman epätodennäköisyyttä kompensoi yritysten lkm. Olkoon niin; silti jos joku sanois mulle et tuu kazomaan, 10.000 apinaa kirjoitti just kirjoituskoneella koko Aeneidin, mä en viizisi edes kazoa sinnepäin. [No Aeneidi on niin kehno ettei siihen tarvizis edes 10 apinaa.] Sä sanot että mä unohdin montako yritystä sallittiin. Mutta miten monta yritystä tarvittaisiin että se olis edes vähänkin todennäköistä? Omasta puolestani ainoa mahdollinenn oletus on että mahixet on ääretön vastaan yxi että lopputulos ei ole sattumaa. [Tää laskelma ei oo mun oma, mä nyysin sen Pascalin Blaiselta.] Tän lisäxi, sattumanvaraiset yhdistelmät ei tuota muuta kuin samanlaisia tuloxia kuin yhdistettävät elementit, niin että elämää ja organisaatioita ei tuoteta atomien virrasta, ja kemisti joka tekee yhdisteitä ei koskaan tuota niille ajatuxia ja tunteita koepullossa [nojoo nojoo, koepullolapsia ei lasketa. Jalkanuotti: Voisko joku uskoa, ellei olis nähnyt, että apinoiden älyttömyys vois mennä niin pitkälle? Amatus Lusitanus väittää että se näki tuuman korkuisen pikkumiehen lasipullossa, jonka Julius Camillus prometheusleiriläisen lailla oli tehnyt alkemistina. Paracelsus (Asioiden luonnosta) opettaa metodin millä voi tehdä näitä pikkumiehiä, ja se väittää että pygmit, faunit ja nymfit on tehty kemiallisesti. Ei kai siinä muuta tarvita, paizi ehkä osoittaa että orgaaninen aine kestää tulta ja sen molekyylit säilyvät kuumimmassa uunissa. Kuumimmassa uunissa ei säily ikuisuuxia kuin syntisraukan sielu tulijärvessä. Vaikka Voltairen, ottaaxemme vaan yhden esimerkin.]
ellauri115.html on line 561: On totta siis, että mies on loordi maalla jonka päällä se olexii; sillä ei ainoastaan se kesytä kaikki muut elukat, ei ainoastaan se kontrolloi luonnonvaroja ahkeralla teollisuudella; vaan se yxin tietää miten kontrolloida niitä; sillä pysyy kaikki mainiosti hanskassa; kontemploimalla se matkustaa vaikka tähdissä vaikkei pääse sinne pers.kohtasesti. Näytä mulle toinen elukka maan päällä joka osaa antaa tulta ja joka osaa kazoa ihaillen aurinkoon ilman laseja. Mitä! Mähän voin huomioida ja tuntea [raamatullisessa mielessä] kaikki elukat ja niiden sukulaiset; mä voin ihan tuntea mitä tarkoittaa järjestys, kauneus ja miehisyys; mähän voin miettiä Miss Universumia ja nostaa lihan kohti sitä käyttämättä kättäni; mähän rakastan hyvää ja teen temput sille; miten mä sitten voisin verrata izeäni joihinkin tyhmiin elukoihin? Kurja sielu, sun surkea filosofia tekee sut elukkamaisexi; tai pikemmink turhaan sä yrität alentaa izesi; sun [tai siis mun] nerokkuus osottaa sun periaatteet väärixi, sun ystävällinen sydän näyttää ne väärixi, ja jopa sun vallan vääränkäyttö osoittaa kuinka etevä sä olet. [Ei kyllä tää Rousseau on perusteellisesti paska mies.]
ellauri160.html on line 330: Toisessa runokokoelmassaan Näin on Parkkinen "tekee tiliä itselleen tärkeistä asioista, runoista, lapsuudesta, sinusta, joistakin esikuvista. Sen sävy on vakava ja dramaattinen. -- . Kokoelman pelkoja ja tuskia ei ole haettu kaukaa, ne on eletty ja muutettu osin vaikuttaviksi aisti- ja tuokiokuviksi, osin paettu niitä joihinkin turvallisiin visioihin." (Pertti Jokinen, Arvosteleva Kirjaluettelo 1/1971). Jokisen mukaan kokoelma lienee "jonkinlaista terapiaa, joka vapauttaa vanhasta ja johtaa uuteen, toivottavasti vielä parempaan". Kokoelman sävy on pessimistinen, jopa depressiivinen.
ellauri185.html on line 667: Sinä olet velvollinen palvelemaan ja avustamaan miekan hallitusvaltaa kaikilla käytettävissäsi olevilla keinoilla: ruumiillasi, omaisuudellasi, kunniallasi ja sielullasi. Sillä sinä itse et tosin miekan suojaa tarvitse, mutta muu maailma ja sinun lähimmäisesi tarvitsevat sitä aivan välttämättömästi. Senvuoksi, jos huomaat, että tarvitaan pyöveliä, poliisia, tuomaria, herraa tai ruhtinasta, ja sinä huomaat itsesi kykeneväksi joihinkin näihin toimiin, niin on sinun itsesi siihen tarjouduttava ja pyrittävä, jottei välttämätön esivalta joudu halveksituksi, voimattomaksi ja kokonaan tuhoudu. Sillä maailma ei voi tulla ilman sitä toimeen" (E.m.t. S. 240).
ellauri269.html on line 139: World of Warcraftin maailmassa pelaaja voi asettua joko Liittouman (länkkärit, engl. Alliance) tai Lauman (itäpahixet, engl. Horde) puolelle. Kummaltakin puolelta löytyy omat rotunsa (engl. race), joille on kaikille kirjoitettu laaja taustatarina. Rodun valinta vaikuttaa hahmon aloituspaikkaan ja joihinkin taitoihin, mutta peli ei sisällöllisesti muutu kovin oleellisesti eri roduilla pelatessa. Samaa mätkimistä se on aina. Rodun valinnan jälkeen valitaan omalle hahmolle hahmoluokka, nimi ja ulkonäkö.
ellauri326.html on line 285: Tai ota suosikkini Tolstoi. Luin sen aina, kun minulla oli huono olo, sairaalassa, leikkauksen jälkeen, hoidossa, lukemassa uudelleen "Sota ja rauha" tai "Hadji Murad" sadannen kerran. Mutta et yleensä kiinnitä huomiota joihinkin asioihin. Esimerkiksi kaikki nämä Karatajevit vaikuttavat jonkinlaiselta eksentrisyydestä, tämä yksinkertaisuus, jumalaa kantavat ihmiset, "heissä on totuus", mutta nyt, sodan alettua, alat katsoa sitä täysin eri tavalla.
ellauri331.html on line 528: Vuoden 2020 puolivälissä Roskomnadzor luopui virallisesti yrittämästä estää Telegrammia. Nyze toimii hyvänä korvikkeena Teslakaverin "X"älle. 26. helmikuuta 2022 Venäjän Ukrainaan miehityksen jälkeen Twitter ilmoitti, että pääsy alustalle on rajoitettu joihinkin käyttäjiin Venäjällä. 1. maaliskuuta Roskomnadzor hidasti jälleen pääsyä Twitteriin ja syytti yritystä siitä, että se ei ole poistanut "erikoisoperaatiota" koskevia "valeviestejä". 28. huhtikuuta 2022 Twitter sai 3 miljoonan ruplan (41 000 dollarin) sakon Roskomnadzorin haastattua sen oikeuteen, koska se ei poistanut sisältöä, joka sisälsi ohjeita molotov-cocktailien valmistukseen ja käyttämiseen venäläisiä panssaroituja ajoneuvoja vastaan.
ellauri339.html on line 168: Stalingrad (ven. Авангард), on Venäjän nahjusjoukkojen hyperpersoonalliinen haistelukärki. Se voidaan asentaa joihinkin mannertenvälisiin nahjuksiin. Stalingrad on nopea, vaikeasti torjuttava ja tarkka. Kärki lentää liukuen limakehän yläosassa. Tällöin kärki pystyy mutkittelemaan ja lentämään pidemmän matkan. Tällöin se kykenee väistämään monet ballistien torjuntayrityxkset. Kärkeen sijoitettu ase voi olla ydinlataus tai tavanomainen räjähde. Avaruudessa toimiville torjuntajärjestelmille Stalingrad lentää liian matalalla.
ellauri340.html on line 487: Vuonna 1977 Stanley Kauffmann (n.h.) arvioi A Moment of True Feeling -elokuvaa, että Handke "on tärkein uusi kirjailija kansainvälisellä näyttämöllä filmiohjaaja Samuel Beckettin jälkeen". John Updike arvosteli samaa romaania The New Yorkerissa ja oli yhtä vaikuttunut. Hän huomautti, että "hänen [Handken] tahallista intensiteettiä ja veitsen selkeyttä mieleenpainumista ei voi kiistää. Hän kirjoittaa psykologian ulkopuolelta, jossa tunteet saavat periksiantavuuden satunnaisesti kohdatuista, geologisesti analysoiduista kivistä." Tunteet kuin kivellä, takuulla. Frankfurter Allgemeine Zeitung kuvaili häntä " länsisaksalaisten kriitikoiden rakkaaksi". Hugo Hamilton totesi, että debyyttinsä jälkeen Handke "on testannut, inspiroinut ja järkyttänyt yleisöä". Hienoa. Joshua Cohen (n.h.) totesi, että Handke "komentoi yhtä sodan jälkeisen ajan suurista saksankielisistä proosatyyleistä, syvää ja nopeaa ja virran vastaista jokiretoriikkaa", kun taas Gabriel Josipovici (n.h.) kuvaili häntä, "vaikka varauksellisesti suhtautuu joihinkin hänen viimeaikaisiin teoksiinsa" yhtenä sodanjälkeisen ajan merkittävimmistä saksankielisistä kirjailijoista. WG Sebald (n.h.) sai inspiraationsa Handken monimutkaisesta proosasta. Toistamista käsittelevässä esseessä "Toisto tyylikeinona" hän kirjoitti "suuresta ja, kuten olen sittemmin oppinut, pysyvästä vaikutuksesta", jonka kirja teki häneen. "En tiedä", hän kehui, "onko kirjalliselle taiteelle erityisen merkittävä pakotettu suhde kovan raiskauksen ja ilmavan taikuuden välillä kauniimmin dokumentoitu kuin Toiston sivuilla." Karl Ove Knausgård kuvaili A Sorrow Beyond Dreams -kirjaa yhdeksi "aikamme tärkeimmistä saksaksi kirjoitetuista kirjoista mein Kampfin jälkeen, enkä puhu nyt vain omastani." Kirjaa ja sen kirjoittajaa kehuttiin myös Knausgårdin omassa taistelussani. Nää on hei muuten kaikki äijiä! All male paneeli. Epäluulot heräävät.
ellauri348.html on line 1044: Jotkut kateelliset psykologit arvostelivat CSF:ää useista syistä. Nicholas JL Brown kirjoitti: "Ajatus siitä, että tekniikat, jotka ovat osoittaneet parhaimmillaan marginaalisia vaikutuksia masennusoireiden vähentämisessä kouluikäisillä lapsilla, voisivat myös estää sellaisen tilan puhkeamisen, joka liittyy joihinkin äärimmäisimpiin tilanteisiin, joihin ihmiset voivat joutua. Se maailmanluokan kusetus, jota ei näytä tukevan empiirisiä todisteita." Stephen Soldz Bostonin psykoanalyysikoulun tutkijakoulusta viittasi Seligmanin tunnustukseen, että CSF on jättimäinen tutkimus eikä todistettuihin tekniikoihin perustuva ohjelma, ja kyseenalaisti sotilaiden osallistumisen tutkimukseen ilman tietoista suostumusta etiikan. Soldz kritisoi myös CSF:n koulutusta siitä, että se yritti rakentaa parempia asenteita taistelua kohtaan: "Voivatko sotilaat, jotka on koulutettu näkemään taistelun joustavasti kasvumahdollisuutena, todennäköisemmin sivuuttaa tai aliarvioida todellisia vaaroja ja siten listiä itsensä, heidän toverinsa tai siviilejä, joilla on kohonnut vahinkoriski?"
ellauri350.html on line 809: Nämä 36 kysymystä tehtiin äskettäin suosituksi New York Timesin Modern Love -kolumnissa, ja ne ovat murtaneet emotionaalisia esteitä tuhansien tuntemattomien välillä, mikä on johtanut ystävyyteen, romanssiin ja jopa joihinkin avioliittoihin.
ellauri369.html on line 311: Kirkcaldyssa Annanista lähdettyään ovet paukkuen hän ystävystyi Edward Irvingin kanssa, jonka entisestä oppilaista Margaret Gordonista tuli Carlylen "ensimmäinen rakkaus". Toukokuussa 1817 Carlyle pidättäytyi ilmoittautumasta teologian kurssille, minkä hänen vanhempansa ottivat vastaan " ylevästi ". Sitten Tuomo luki Gibbonin ja näki ensin selvästi, että kristinusko ei ollut totta. Siitä koitti hänen elämänsä koettelevin aika. Hänen olisi joko tullut tulla hulluksi tai tehdä loppu itsestään, mutta hänpä tutustui joihinkin erittäin häntä ylempiin miehiin.
ellauri381.html on line 477: "Elokuun lopussa", totesi N.A. Reshetovskaya, - mieheni kirjoitti, että hän oli jo lähtenyt komentopaikastaan", "mutta tulevaisuudessa hän halusi silti päästä "joihinkin papiston virkaan. Olisi hienoa, jos onnistuisimme…”
ellauri386.html on line 64: Dosto tunsi olevansa sopimaton Moskovan koulun aristokraattisten luokkatovereidensa joukkoon, ja kokemus heijastui myöhemmin joihinkin hänen teoksiinsa, erityisesti Teiniangstaajaan.
ellauri390.html on line 291: Eepoksen vaikutus joihinkin balladin teksteihin heijastuu siinä että laulu alkaa prinssipoikien juhlalla, joka on tavallista eeposille. Juhlan kuvauksen ovat kirjoittaneet N. I. Mordovtseva, A. V. Voronezhissa juhla tapahtuu "kirkkaassa Kiovan kaupungissa" (Ust-Tsilma) ja ruhtinas Volkonskin (nimetty eeppisellä ruhtinas Vladimirin nimellä) vaimo kantaa prinssi Vladimirin vaimon eeppistä nimeä - Apraxia.
xxx/ellauri010.html on line 333: Olen jo vastannut puheluihin, joihinkin kavereiden puheluihin

xxx/ellauri281.html on line 707: Civil Courage -palkinto on ihmisoikeuspalkinto, joka tunnustaa "pidäkkeettömän vastustuksen paha pahaa vastaan ​​suurella henkilökohtaisella riskillä - pikemminkin kuin sotilaallisen rohkeuden". Northcote Parkinson Fund -rahasto perusti palkinnon vuonna 2000. Palkinnon tavoitteena ei ole "luoda sijoituxia", vaan "kiinnittää yksilöllisesti huomiota joihinkin poikkeuksellisen omantunnon sankareihin". Se sai inspiraationsa Neuvostoliiton toisinajattelijan Aleksanteri Solženitsynin esimerkistä. Vuonna 2007 Northcote Parkinson Fundin nimi muutettiin The Train Foundationiksi tunnustuksena rahaston ensisijaisen lahjoittajan, sijoitusneuvojan John Trainin perheen panoksesta. Vuonna 2022 johtokuntaan kuului oligarkkisesti seitsemän jäsentä.
xxx/ellauri305.html on line 106: Match Pointissa Allen siirtää teeman Dostojevskin parodiasta risuparran motiivien ja kertomusten suorempaan sitoutumiseen. Allen palaa joihinkin teemoihin, joita hän oli tutkinut Rikokset ja rikkomukset (1989), kuten oikeudenmukaisuuden olemassaolo maailmankaikkeudessa. What bullshit.
21