ellauri005.html on line 206: Mikä on elämän perimmäinen tarkoitus? Viiskytvuotispäivänäni yliopiston anatomian laitoksella, ubi mors gaudet succurrere vitae, virallisena floruit päivänäni, vedin kiitospuheessani ilmiselvän johtopäätöksen: ei mikään. Elämän tarkoitus on elämä itse. Sen kyllä tietää sarjakuvapiirtäjätkin nykyään (Fig. 1.). Aristoteles sanoi saman filosofisemmin: elämä on entelekiaa, aktuaalista, se on läsnä, meneillä, kunnes loppuu. Elämä on aktiviteetti, aktiviteetti on aspekti (terveisiä Orvokki Heinämäelle ja Marja Leinoselle sinne jonnekin! Tervemenoa sinne nilkki!), joka on oma päämääränsä, siis itsetarkoitus. Tarkemmin sanoen, Ari sanoo onnellinen elämä, siis elämän tarkoitus on onnellinen elämä, ei paska. Mutta tää on vaan tarkennus. Pääpointti on, että tää on nyt tässä.
ellauri032.html on line 249: Hmm tästä tulee mieleen se Russellin kritiikki enkelitohtorista, et tämmöset intelligentit uskojat lähtee argumenttiin perse edellä, ne olettaa johtopäätöksen ja etsii sille premissejä. Ongelmax muodostuu usein se, et ne premissit on vielä vähemmän uskottavia kuin johtopäätöxet. Täähän se just on, "arvojen säilytys" on pääasia, sozein ta phainomena, saving appearances (Aristoteles), siihen hintaan myydään vaikka koko maailma, sillä mitä se hyödyttää jos saa omaxensa koko maailman, jos siinä paskantuu elintärkeitä meemejä.
ellauri060.html on line 67: Eli siis hyvä ja paha eivät ole samalla skaalalla eri etumerkeillä, vaan ne ovat kaxi ortogonaalista onnen mittaria, joiden välillä ei ole äärellistä hyvityskerrointa. Läskin epikuurin yleistävänä johtopäätöksenä on välttää aina ensisijaisesti pahaa; älä koskaan hae hyvän ylijäämää.
ellauri112.html on line 145: Oppi väkevämmän oikeudesta darwinismin johtopäätöksenä tuntuu myös mitä selvimmin viime vuosisadan jälkipuoliskon yhteiskuntaopissa ja käytännöllisessä politiikassa. Darwinismin syyksi on meidän myös pakko lukea se, että rauhanaate tällä ajalla tuskin ollenkaan on päässyt edistymään. Se elää yhä vielä lapsen kapaloissaan ja kansojen keskinäisissä väleissä, missä sen pitäisi vallita, on ratkaisijana mitä alkeellisin itsekkäisyys. Eikä sitä ole syytä ihmetellä, niin kauan kuin yhteiskuntaopin julkiset opettajat, kuten esim. eräs saksalainen professori Hasse, lausuvat tämänsuuntaisia mielipiteitä: »Lähimmäisrakkauden moraali on luvallinen (!) yksilöiden kesken.» Mutta mitä kansakuntiin tulee, täytyy »itsekkyyden moraalin astua yksilöiden kesken luvallisen lähimmäisrakkauden sijaan». Luonnollisia ovat tältä kannalta myös lausunnot sellaiset kuin Bismarckin (1891) »sota on luonnonlaki; se on olemassaolon taistelua yleisemmässä muodossa», tai Moltken: »sota kuuluu osana Jumalan maailmanjärjestykseen». Ihmeellistä kyllä, näyttää darwinismi näissä miehissä hyvästi sopeutuvan heidän vanha-testamentillisiin sodanjumala-käsityksiinsä, samoin kuin se Englannissa esim. darwinistisen lord Salisburyn persoonassa yhtyi imperialismiin, europalaiseen rosvopolitiikkaan siirtomaita ja kaukaisia kansoja, kuten buureja, kohtaan. Collin ei tämän johdosta epäile lausua: »Me alamme täten saada historiallisen yleissilmäyksen tähän mahtavaan ajatusvirtaukseen, joka voidaan merkitä uusimman ajan merkillisimmäksi ja turmiollisimmaksi taikauskon muodoksi.» Mutta jos kerran darwinismi on tosi, silloin on myös sen johtopäätös tämä militaristinen filosofia tosi, eikä mikään taikausko--Krapotkin sanoo »Muistelmissaan»: »Ei ole mitään rosvotyötä sivistyneen yhteiskunnan keskuudessa tai valko-ihoisten ja n.s. alempien rotujen välisessä suhteessa tai väkevien ja heikkojen kesken, jota ei sen (darwinismin) kautta voida puolustaa».
ellauri185.html on line 563: Mutta jos lait on poistettava, niin silloin täytyy myöskin poistaa lakien käyttö, s.o. koko oikeuslaitos tuomioistuimineen ja tuomiovaltoineen. Tämä on todella Tolstoin ajatus. Tämänkin johtopäätöksen hän lausuu aivan avoimesti ja perustelee sitä vielä seikkaperäisesti:
ellauri194.html on line 472: Aihetta tutkinut Krister Talvinen (n.h.) esittää väitöskirjassaan seuraavaa: Jotta epätodet väitteet voitaisiin erotella tosista, tarvitaan tosien väitteiden kriteeri. Mutta jotta tiedettäisiin, onko kriteeri juuri oikea, tarvitaan kriteeri jonka avulla huonot kriteerit voi erottaa hyvistä. Tämä johtaa kuitenkin kriteerien päättymättömään ketjuun. Kukaan ei voi esittää ääretöntä määrää kriteerejä, joten näyttää siltä, että tosia väitteitä ei voi hyväksyttävästi erottaa epätosista. Talvinen tekee tästä johtopäätöksen, että kriteerin ongelmaa ei ole onnistuttu ratkaisemaan ja siksi skeptismi on vääjäämätöntä.
ellauri332.html on line 718: Dreamseller varmisti matkustellen ympäri maailmaa, että Augusto Curyn kirjoja löytyy yli 50 maasta ympäri maailmaa. Dreamseller- romaaneja on myyty massiivisesti Latinalaisessa Amerikassa ja Portugalissa. Dreamseller valloitti Aasian ja Venäjän markkinat ja oli ehdolla tämän vuoden (2016) parhaaksi kansainväliseksi fiktiokirjaksi Kiinassa. Koreassa kirjalle on tehty hienostunut painos ja huippujulkisuus. Espanjassa Augusto Cury on kymmenen myydyimmän joukossa. Portugalissa hänen intohimoiset lukijansa järjestivät opintoryhmiä keskustelemaan hänen teorioistaan ​​ja julkaisivat johtopäätöksensä useilla verkkosivustoilla. [ tähän kyllä tarvitaan lainaus, hemmetti! ]
ellauri348.html on line 834: Kokeen tuloksista Bandura muodosti johtopäätöksen, jonka mukaan lapset oppivat paljon ottamalla mallia ympäristöstä, ja kehitti mallioppimisen käsitteen.
ellauri362.html on line 118: Kaikki seikat huomioon ottaen (Darcy syyttää itseään toimimisesta kuin "kurja kirjanpitäjä, joka laskee yhteen naisensa varat kirjanpidon toiselle puolelle") Darcy tekee johtopäätöksen, että (1) hän ihailee Elizabethia, (2) hän on kiinnostunut hänestä, (3) häntä kiehtovat hänen keskustelunsa ja nokkeluutensa, ja lopulta (4) hän rakastaa häntä. Ja kun hän ajattelee kielteisiä tekijöitä, hän muistutti Shakespearen: "Älkää antako minun myöntää todellisten mielien avioliittoon esteitä."
ellauri392.html on line 674: Artikkelissa 1941 otsikolla "Juutalaiset nykyisessä kirjallisuudessa", de Man väittää, että "juutalaiset" ovat "saastuttaneet" modernin kirjallisuuden ja että "sivilisaatiomme" on vastustanut "seemiläisten soluttautumista kaikkiien eurooppalaisten elämään". Hänen johtopäätöksensä on, että Euroopan juutalaisten lähettäminen "Euroopasta eristettyyn" siirtokuntaan (Israel) olisi "ratkaisu juutalaisten ongelmaan", eikä sillä olisi "valitettavia seurauksia" kirjallisuudelle. Siihen mennessä Belgian juutalaisvastaiset lait oli jo säädetty, mikä sulki juutalaiset pois lakimiehistä, opettamisesta, julkishallinnosta ja journalismista. 4. elokuuta 1942, ensimmäinen Belgian juutalaisten juna lähti Auschwitziin mutta de Man vain jatkoi saman scheissen kirjoittamista Le Soir -sanomalehteen , jota natsit kontrolloivat ja jossa hän näyttää saaneen aseman setänsä Hendrik de Manin, vaikutusvaltaisen poliitikon, ansiosta. Jacques Derrida julkaisi pitkän artikkelin vastauksena kritiikkiin, jossa hän vahvisti, että "juger, condamner l'œuvre ou l'homme comme ça, c'est reproduire le geste d'extermination dont on accuse de Man" (tarkista lainaus ranskaksi).
xxx/ellauri068.html on line 113: IL-Arvio: Kohuttu uusi Borat-elokuva on härski ja alkuperäistäkin röyhkeämpi: ”Mukaan jekutettujen puolesta alkaa jopa harmittaa”. Suurin kohu elokuvasta kuitenkin syntyi jo hieman ennen sen julkaisua, kun paljastui että New Yorkin entinen pormestari ja presidentti Donald Trumpin nykyinen asianajaja Rudy Giuliaini, 76, joutuu elokuvassa varsin kyseenalaiseen valoon käytöksensä vuoksi. Se makas hotellihuoneen sängyllä housut nilkoissa ja odotti suihinottoa. Kieltämättä kohtaus on varsin kiusallinen, mutta katsoja tehkööt omat johtopäätöksensä Giulianin toiminnasta. Elokuva sai kohtauksen myötä valtavasti huomiota ja jopa :D presidentti Trump päätyi kommentoimaan asiaa. Koska Borat tunnistetaan Yhdysvalloissa lähes kaikkialla, hän ei voi juurikaan kulkea omana itsenään vaan joutuu turvautumaan erilaisiin valeasuihin. Niinpä Cohen joutuu elokuvassa esittämään Boratia, joka puolestaan esittää useita erityyppisiä mieshahmoja. Tämä tuo elokuvaan ikävää sekavuutta ja on ehkä sen suurimpia heikkouksia. :D Kuulostaa Painovoiman sateenkaarelta.
xxx/ellauri139.html on line 269: Dostojevski teki sen virheellisen johtopäätöksen, että apinaköörin pelastus porvariston vallasta ei ole tiede vaan uskonto. Ei tiede, tekniikka, teollisuus, jotka tuovat helpotuksen kärsivälle apinalaumalle, vaan yhteiskunnallinen epätasa-arvo ja porvarillinen omistusoikeus, osoittaa Gertsen, ovat työläisten riiston roistomaisia syitä.
xxx/ellauri202.html on line 97: Helposti tässä lukija tekee väärän johtopäätöksen. Ei Jacques ole toki lutkuttanut Danielin penistä. (Mistäs plokkari sen niin varmasti tietää?) Daniel on vain ystävä, se mitä Jacques perimmältään tarkoittaa, on epäselvää, mutta hän on etupäässä dramaattinen ja runollinen sielu. Tämä seikka vahvistuu, kun poikien pakomatkaa tarkastellaan Marseillesissa, missä varsinkin Jacques haluaisi jatkaa Pohjois-Afrikkaan. Pojat jäävät kuitenkin kiinni ja toimitetaan Pariisiin. De Fontainella on perhedraamaa, sillä häntäänsä heiluttanut Jerome-isä on jättämässä vaimoaan, ja sanonut tehneensä pettämisellä onnelliseksi - ei itseään- vaan alemman sosiaaliluokan tytön. Daniel tapaa sisarensa Jennyn, joka on jo parempi.
xxx/ellauri239.html on line 624: Aikuinen mies nostaisi vanhan maton autoon suht helpolla. Paizi meidän olohuoneen matto märkänä on niin painava ettei sitä tahdo narukaula jaxaa veellä. Jos "lisäpainoa" on vaikka 60 kiloa, niin ei se enää monelta nousekaan. Voimat on varmaan käytetty jo uhrin raahaamiseen, ja nosto on äherretty aivan viimeisillä voimilla. Kenties useammastakin aamiaispöydästä on seurattu Tikkasen nostoshowta eikä johtopäätöksen tekeminen ole pakosti ollut kovin vaikea.
xxx/ellauri292.html on line 260: Stanhope ei kaivanut raunioita Ashkelonissa oman henkilökohtaisen ahneutensa ja hyödynsä vuoksi. Hän näytti tekevän niin kohottaakseen maailman aluetta, jota hän oli tullut kutsumaan kotiin, aikoen palauttaa kullan ottomaanien sulttaanille. Patsaan tuhoaminen tehtiin myös todistaakseen hänen omistautumisensa ja kumotakseen ajatuksen, että hän vain yritti ryöstää Palestiinaa Britannialle. Samoin hänen kaivaukset olivat melko metodisia, hyvin tallennettuja ajalle, ja patsas dokumentoitiin ennen sen tuhoamista. Kaikki nämä asiat olivat epätavallisia tekniikoita ajalle, ja tekevät siten Stanhopen kaivauksesta ainutlaatuisen ja arvokkaan historialle. Olen täysin samaa mieltä Silbermanin johtopäätöksen kanssa, että Stanhopen kaivausta "voidaan oikeutetusti kutsua ensimmäiseksi nykyaikaiseksi kaivaukseksi Pyhän maan arkeologisen tutkimuksen historiassa". Hänen tutkimusmatkansa tasoitti tietä tuleville kaivauksille ja matkailulle paikalle. Tosi hienoa.
xxx/ellauri312.html on line 280: kuin hän voi tehdä johtopäätöksen, tuntematon henkilö tappaa hänet
16