ellauri009.html on line 1339: Utsjoen mökillä pihaa siistii lampaat
ellauri011.html on line 321: Syyskuun kolmannen viikonlopun sunnuntain aamu vaalenee Rauhiksessa. Käyn kuudennen kerran samana yönä keittiöstä kusella. Viisi kertaa pimeässä, nyt on valoisampaa. Jälkeenjääneet linnut rähisee freneettisesti puissa ja kellastuvissa puskissa. On niitä sentään vielä. Joutsenet puupittaa lennossa joen yllä kuin peruuttavat rekat.
ellauri014.html on line 390: Pröö bunkkaa nyt joen vastarannalla rumassa läävässä, näkee Julialle, runkkaa mut ei saa koskea, vaan tumppua. On talvi, kuiva tuuli vinkuu nurkissa, Pröö laukkaa hurjana pitkin kallioita, kivistä rantaa, sydäntä kivistää, harkizee jo kylmäkoskea. Väliin se kyynelehtii, väliin ärisee ja karjuu kuin leijona. Hormonit hyrisee ja mieliala heittelee.
ellauri014.html on line 689: Toinen esimerkki turhista izemurhista oli norjalaisen kenraali Fleischerin tapaus. Se vaan kärmistyi kun ei päässyt karkuunlähteneiden norjalaisten keulamiehexi, vaan lähetettiin jonnekin peräpöhkölään kouluttajaxi. Harmitti ja hävetti niin hiivatusti. Et ei kun leukakiikkuun vaan. No kyllä mullakin se ajatus kävi mielessä useamminkin kuin kerran Kouvolan reissuilla. Kymijoen sillalla, ja siinä isossa kallioleikkauxessa Porvoon lähellä. Tosta kun kääntäis rattia niin se olis siinä. En sitten kääntänyt.
ellauri017.html on line 118: Vuoden '15 kevättalvella ajettiin autolla Seinäjoen ja Haaparannan kautta Uumajaan katsomaan lapsenlapsia Elliä ja vasta syntynyttä Charlottea. Mukana olivat Helmi, Paul ja Markus meidän isovanhempien lisäxi. Asuttiin Uumajan keskellä sojottavassa huippumoternissa nettihotellissa, jossei ollut edes vastaanottoa. Eivät muistaneet lähettää laskua.
ellauri021.html on line 65: Vanhempien kirjahyllyssä oli Edgar Lee Mastersin Kauhajoen kasvisto. Lusikan nuolleiden kukkakauppa. Tää Kauhajoki on Chicagon lähellä. Edgar oli siellä päin pikku lakimies, mutta tykkäsi enemmänkin sepitellä värssyjä. Kauhajoen herbaario julkaistiin vuonna 1915, ennen sotia. Siinä on epigrammeja: kexittyjä hautakirjoituxia, tai oikeastaan lyhykäisiä omaelämäkertoja, tee se ize obituaareja, nekrologeja, eulogioita, you name it, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niin lyhkäsiä et suomen kuivimman lehden ivailema kyldyyrin Teuvo Hakkarainen olisi mielissään. Tähän yritän jotain samaa.
ellauri021.html on line 71:
ellauri021.html on line 73: Lueskelin sieltä täältä tuota His Masters Voicen Kauhajoen kasvistoa. Siinä on alux vanha osa ja lopussa uudempaa mazkua. Kuten monet muut bestseller kirjailijat se ei malta olla tuuppaamatta alkumenestyxen perään heikompaa jatkoa. Näitä on iso liuta muitakin. Jehova, Cervantes, Dumas vanhempi, lavastaja Roy, ja El Lauri, vain tärkeimpiä mainitaxeni.
ellauri021.html on line 288: Kaunista. Huitilanjoen suu on sula.
ellauri023.html on line 287: Talasmäki on niemellä Sysmän kirkon ja Otamon kylän välissä, Huitilan joen
ellauri025.html on line 53: Hyvin samanlainen urbaani tarina kuin Kikan korvasienimuhennos Seinäjoen häissä.
ellauri035.html on line 811: pitkin joen vartta talvikelillä
ellauri035.html on line 1221: Tuon ajan runoilijat olivat vielä anonyymejä. Ensimmäinen varsinainen suuri runoilijanimi liittyy Zhou-dynastian Taistelevien läänivaltioiden aikaan 475-221 eKr. Hän on Qu Yuan. Hän syntyi erään arvion mukaan 343 eKr ja kuoli wikipedian mukaan 278 eKr. Kiinnostavinta tässä yhteydessä hänen elämäänsä ja kuolemaansa liittyvät myytit. Hän kuului Chun hallitsijasukuun ja joutui lopulta poliittisten mielipiteittensä vuoksi karkotukseen Jangtse-joen pohjoispuolelle.
ellauri041.html on line 38: Vuosina 1912–1917 Tšukovski asui Terijoen Kuokkalassa, jossa hän seurusteli monien venäläisten kirjailijoiden ja taiteilijoiden kanssa. Myöhemmin hän kirjoitti tapaamisistaan useita muistelmateoksia. Tuon ajan dokumentti, käsinkirjoitettu almanakka Tšukokkala ilmestyi vuonna 1979. Kirjallisuustieteilijänä Tšukovski erikoistui Nikolai Nekrasovin tuotantoon. Hän julkaisi Nekrasovista useita artikkelikokoelmia ja tämän kommentoidut kootut runot vuonna 1927. Tšukovskin monivuotisen työn tärkein tulos on kirja Masterstvo Nekrasova (1952), josta hän sai Lenin-palkinnon vuonna 1962. Tšukovski on tutkinut myös muun muassa Anton Tšehovin ja Walt Whitmanin tuotantoa.
ellauri041.html on line 260: Olit ajatellut tunkeutua, Kordillieerien meziin, preerioille, ylängöille ezimään tutkimusmatkailija Maranaa joka on kadonnut eziessään romaanijoen alkulähteitä mutta törmäät päin vankilayhteiskunnan kaltereita, jotka kattavat koko planeetan ja pakottavat seikkailun pysymään viheliäisissä käytävissään jotka ovat aina samanlaisia...
ellauri043.html on line 209:
Alexandrian kauppiaat purjehtivat juhlapäivinä Kanopoxen jokea ja juovat viiniä lootuskupeista, tampuriinien soidessa kapakoissa joen rannalla! Kauempana kartionmuotoisixi leikatut puut suojelevat rauhaisia farmeja etelätuulelta. Korkean talon katto on ohuiden pylväiden varassa, jotka kohtaavat ylhäällä kuin kirkon yläikkunoiden pokat, ja niistä talon isäntä kotisohvalta näkee kaikki peltonsa, mezästäjät viljassa, viinipuristimen missä tehdään viiniä, härät jotka pui eloa. Sen lapset leikkii pihalla, sen vaimo kumartuu antaaxeen sille muiskun. Voi voi.
ellauri043.html on line 1378:
Ei ole kuin 1 sielu, joka on levinnyt kaikkialle, kuten joen vesi jakautuu suistossa. Sepä se kuiskuttelee tuulessa, kirskuttaa marmoria jota sahataan (inhottava kitinä, kuin vetäis taulua käyttämättömällä liidulla), ja huutaa meren äänellä; ja se itkee maitokyyneleitä, kun viikunapuusta karsitaan lehtiä.
ellauri043.html on line 3784: Barbaarit oli tuoneet omansa. Nee miehitti hiekkakummut joen rannalla. Niitä näki pitelemässä idoleitaan kuin isoja halvaantuneita lapsia; tai sit veneilemässä keskellä putouxia palmunrungolla, näyttäen kukaa onnenkaluja kaulassa, tatskoja käsissä ja rinnassa; ikä tää ole sen rikollisempaa kuin krikkalaisten, aasialaisten ja roomalaisten jumalat!
ellauri043.html on line 4726: Se nostaa pään kohti taivasta "ei täneä eneä saja" -tyyppisesti ; — ja huolimatta välimatkasta sen ääni kantautuu joen ylize:
ellauri046.html on line 763: Det er skjoent at see en Mand have Overflod, som hav selv har erhvervet. ellauri049.html on line 615: Hissuxiin kun lasketeltiin kylmänlaista joenpintaa,
ellauri051.html on line 1030: 442 Earth of shine and dark mottling the tide of the river! 442 Maa kiiltävä ja tumma kirjava joen vuorovesi!
ellauri051.html on line 1318: 718 Along the ruts of the turnpike, along the dry gulch and rivulet bed, 718 Käänteen uria pitkin, kuivaa kuilua ja joen uomaa pitkin,
ellauri051.html on line 1787: 1175 Crying by day Ahoy! from the rocks of the river, swinging and chirping over my head, 1175 Itkeminen päivällä Ahoi! joen kiviltä heiluen ja sirkuen pääni päällä,
ellauri055.html on line 842: Missähän on Hämeenkyrö? Tarkistin. Tampereen-Seinäjoen juna ajaa sen läpi mut pysähtyy vasta Parkanolla. Sillinpääasema jää saavuttamatta.
ellauri055.html on line 845: Hämeenkyrö, muinainen Kyrön pitäjä, erottautui Suur-Sastamalasta varhaisella keskiajalla. Kyrön pitäjä ulottui Etelä-Pohjanmaan Kyrönjoen suistosta aina nykyisen Hämeenkyrön etelälaidoille. Tämä Suur-Kyrö hajosi vähitellen. Ensin erottautui Pohjan Kyrö (nyk. Etelä-Pohjanmaa) ja vuonna 1641 Ikaalisten Kyrö sis. nykyiset kunnat: Ikaalinen, Parkano, Kankaanpää, Kihniö, Karvia ja Honkajoki.
ellauri055.html on line 917: Sodan jälkeen Sillinpää teki uuden tulemisen harmaapartaisena, kalottipäisenä Taatana. Hän alkoi esiintyä säännöllisesti radiossa lukemassa tekstejään, ja Taatan joulusaarnoista tuli vuodesta 1945 alkaen jokavuotinen rituaali aina hänen kuolemaansa saakka. Näissä radiopakinoissaan Taata keskittyi paljolti muistelemaan nostalgisesti lapsuusvuosiaan Hämeenkyrössä. Jo kesällä 1945 lähetetyssä radioreportaasissa Sillinpää kierteli kotiseudullaan toimittaja Unto Miettisen kanssa, ja sen aikana haastateltiin kirjailijan hämeenkyröläisiä tuttavia. Joulusaarnat sopivat Yleisradion uuden pääjohtajan Hella Wuolijoen ohjelmapoliittiseen linjaukseen, jonka mukaan kulttuuria oli tarjottava kaikille radionkuuntelijoille ja sen oli oltava korkeatasoista. Niiden ideoija oli radion teatteriosaston päällikkö Matti Kurjensaari. Joulusaarnojen valmistelu alkoi jo varhain syksyllä, jolloin Saara Kuitunen valikoi isänsä teoksista sopivia teemoja ja Taata muokkasi tekstit esityskuntoon yhdessä Heikki A. Reenpään ja Aarne Laurilan kanssa. Taata itse valmistautui esityksiin huolellisesti opetellen tauot, rytmitykset ja painotukset. Osaltaan Taatan muistelmat mäkitupalaisperheen vaatimattomasta joulunvietosta rohkaisivat raskaista sotavuosista toipuvia suomalaisia, ja monelle radionkuuntelijalle ne olivat ensimmäinen kosketus hänen kertomataiteeseensa. Taatan saapuminen Fabianinkadun radiotaloon oli elämys hänelle itselleen ja mieliinjäävä tapaus radion henkilökunnalle. Vuosien mittaan joulusaarnoihin tuli toistoa, minkä Taata itsekin myönsi, mutta hän katsoi, ettei joulun sanoma toistoista kulu.
ellauri055.html on line 940: No ei nyt sentään, sanoo fil. lis. Panu Rajala. Ponu on ize Mäkelöiden sukua, ajaa Taatan sumuvaloilla. Pransu isä otti nimexeen Koskinen Kokemäenjoen Kauvazalta Hämeenkyröön muutettuaan. Se sanoi kovaäänisesti mää ja sää. Sillanpää oli niiden kämpän nimi. Koskinen oli kovin yleinen nimi paikkakunnalla. Äiti oli kyllä piikasena pantu paxuxi jossain palveluspaikassa, mut äpäre oli kuollut kolmivuotiaana. Itsellinen äiskä iski sitten izeänsä nuoremman etumiehen. Ne oli kumpikin tollasia talollisten köyhiä sukulaisia, persuja mökkiläisiä.
ellauri055.html on line 1102: Sotavalta tutki suomalais-ugrilaisia kieliä. Arvo Sotavalta oli G. J. Ramstedtin apulaisena tämän tutkimusmatkalla Mongoliaan 1912. Se oli Ramstedtin seitsemästä idänretkestä viimeinen. Matkalle lähdettiin keväällä 1912 matkustamalla junalla Pietariin ja sieltä edelleen Urgaan Pohjois-Mongoliaan. Sieltä lähdettiin kymmenen hevosen karavaanilla tutkimusmatkalle, joka ulottui aina Selengajoen varrella olevaan Baibalykiin asti. Matkan tarkoitus oli tutkia muinaisen Tyrk-kansan ja sitä seuranneiden uigurien historiaa sekä tutustua mongolien nykykieleen. Matkalaiset palasivat kotimaahan joulun alla 1912. Arvo Sotavalta toi matkalta muun muassa mongolien asusteita, jotka hän lahjoitti Kansallismuseoon.
ellauri058.html on line 523: Tätäpä blogia sietää tsekata, kun lopulta venyn kirjoittamaan Iijoen törmästä. Mitä eroa, mitä yhteistä Huitilanjoen törmäilyihin verrattuna.
ellauri058.html on line 525: Kalle Päätalo, tuo pölhökustaa Iijoen törmässä, pullistui aika lailla kirjatuotantonsa mukana. Siitä tuli arvonimiprofessori ja Oulun yliopiston kunniatohtori. Rakennusmestarina se ehti olla 5v 1958-1963 ennenkö ryhtyi päätoimisexi muistelmien kirjoittajaxi Treen Kirvestiellä. Mä ehdin käydä kansakoulun ja päästä pikkunorssixi.
ellauri058.html on line 579:
Nulikat mollaavat Iijoen jättiläistä – ja tyrkyttävät itseään
ellauri058.html on line 583: Karoliina Timosen Kirjeitä Iijoelle lähestyy kirjeiden muodossa Iijoen törmien naispuolisia henkilöitä. Päätalon lukijoista iso osa on naisia, korostaa Timonen.
ellauri058.html on line 636: Pölhökustaa Iijoen törmässä. Tärkeilevän näköinen kakka.
ellauri058.html on line 962: À trois ans de la retraite, on lui propose le poste de directeur de la P.J., qu’il refuse. Il prendra sa retraite à Meung-sur-Loire, dans le Loiret. Ongiskelee yxixeen joen rannalla. Vähät välittää vieläkään kiltistä susikoiranartusta. Hajamielisesti taputtaa sen päätä. Kaiken painavuuden ja murahtelun takana se on yhtä narsisti kuin limainen Slimenonin ruipelo. Patbrluuna.
ellauri060.html on line 448: Ei sentään mainize äitiään Hellevi Arjavaa. Eläkkelle päästyään suunnittelee heti kirjaa Padasjoen linnustosta. Sieltä kai se prutkutti Rauharantaan äidin kaa 60-luvulla nyrpistämään nenäänsä Lealle ja pikku-Matille. Onpa pieni maja! Kun Antti lähtee eläkkeelle rahastosta Nilkki sanoo Perkele! jos on hengissä. Vaikka neuvoo jälkeläisiäänkin välttelemään voimasanoja.
ellauri065.html on line 135: Keski-Euroopan alueelle asettui useita germaanisia heimoja, itään useat erilaiset länslaavilaiset heimot asuivat suurimman osan nykyisen Puolan alueesta 6. vuosisadalta. Duke Mieszko I ja polaanit, hänen linnake Gniezno area eri naapuri heimot toisella puoliskolla 10. vuosisadalla, joka muodostaa ensimmäisen Puolan valtion ja hänestä tuli ensimmäinen historiallisesti kirjattu Piast Duke. Hänen valtakuntansa rajasi Saksan valtiota, ja valvonta rajamailla siirtyisi edestakaisin kahden politiikan välillä tulevina vuosisatoina. Mieszko poika ja seuraaja, Duke Bolesław minä Chrobry, kun 1018 rauhansopimuksen Bautzenin laajeni eteläosassa valtakunnan, mutta menettäneet kontrollin mailla Länsi Pommerin on Itämeren rannikolla. Pakanallisten kapinoiden ja böömiläisen hyökkäyksen jälkeen 1030-luvulla herttua Casimir I Palauttaja (hallitsi 1040-1058) yhdisti jälleen suurimman osan entisestä Piast-alueesta, mukaan lukien Sleesia ja Lubuszin maa keskimmäisen Oderjoen molemmin puolin, mutta ilman Länsi-Pommeria, josta tuli jälleen osa Puolan valtiota Bolesław III Wrymouthin johdolla vuosina 1116–1121, jolloin jalo Griffinsin talo perusti Pommerin herttuakunnan. Bolesławin kuoltua vuonna 1138 Puola oli lähes 200 vuoden ajan pirstoutunut, ja sitä hallitsivat Bolesławin pojat ja heidän seuraajansa, jotka olivat usein ristiriidassa keskenään. Puolan kuninkaaksi vuonna 1320 kruunattu Władysław I Kyynärpäätanko saavutti osittaisen yhdistymisen, vaikka Sleesian ja Masovian herttuakunnat pysyivät itsenäisinä Piast-tiloina.
ellauri069.html on line 534: Laiskiainen ja Springer Verlag tapaavaat Swinemündessä Saxan ja Puolan rajan pohjoiskärjessä, viimeisessä Kasubian kaupungissa Swina-joen suulla. Siellä on noin 100K viimeisen tämän pomeraanikielen puhujaa. Ne puhuvat sitä lähinnä kyökissä.
ellauri069.html on line 553: Tämä tarkoittaa, ettei sota alun alkaenkaan ole poliittinen, politiikka on pelkkää teatteria, sen tarkoitus on vaan hämätä ihmisiä... kaikessa hiljaisuudessa sodan kulun sanelevatkin teknologian tarpeet... ihmisolentojen ja tekniikoiden salaliitto, joka tarvizee sodan energiasysäystä ja huutaa: Hiiteen raha, koko [USA, UK, CCCP, etc] on uhattuna ... todelliset kriisit ovat resurssien kriisejä, eivät suurvaltojen keskinäisiä vaan teknologisia, ja niiden tarpeita ei ymmärrä yhtään kukaan, kaikki vaan kelluu paskajoen mukana, eliitti vaan kökkäreinä pinnalla.
ellauri071.html on line 466: Ja sit juttu kiertyy taas takaisin Pynchoniin izeensä: Sen kortit on jaettu pöytän kelttiläiseen tapaan AE Waiten ehdottamassa järjestyxessä, mutta ne ovat määräaikaisen määrimiehen ja huumeilevan tomppelin kortteja, viittaavat vain pitkään ja laahustavaan tulevaisuuteen ja keskinkertaisuuteen (ei ainoastaan hänen elämässään, vaan myös hänen kronikoizijoissaan kuten Harold Bloomissa, heh, tai el Laurissa), ei selväpiirteiseen onneen sen enempää kuin katarttiseen katastrofiinkaan. Mut ei Pynchon sentään hirttäytynyt niinkuin Foster Wallace, ei siitä ollut miestä siihenkään. Kyllä mäkin kerran haaveilin Kymijoen sillalta alasajosta ja Söderkullan kallioihin törmäämisestä vanhalla mannepirssillä jossa lämmitys ei toiminut, mutta haaveexi vaan sekin jäi.
ellauri073.html on line 361: Oli Wallu paha yhden tyttöystävän Mary Karrin mielestä. Marykin oli kirjoittaja. Maryn mukaan Wallulla oli siihen obsessio ja niiden suhde oli volatiilinen. Wallu heitti kerran kahvipöydän sen päälle kuin Matt Foley, ja kerran pakotti Maryn autosta kävelemään kotin jalan. Se on aika törkeetä. (Olikohan se paku joen rannalla?) Maryn mukaan Wallacen elämäkerturi jätti pois 98% Wallun elkeistä. Wallu oli myös potkaissut Marya, kiivennyt sen talon seinillä ja seurannut Maryn 5-vuotiasta poikaa kotiin kuin isännätön koira.
ellauri074.html on line 457: Kazanin Jumalanäidin ikonille on Venäjällä pyhitetty useita kirkkoja ja katedraaleja, muun muassa Pietarissa ja Moskovassa sijaitsevat Kazanin Jumalanäidin katedraalit. Suomessa ikonille on pyhitetty Järvenpään ja Loviisan ortodoksiset kirkot sekä Porin venäläinen ortodoksikirkko. Luovutettujen alueiden kirkoista Terijoen ortodoksinen kirkko on myös pyhitetty Kazanin Jumalanäidin ikonille.
ellauri092.html on line 377: Suku on lähtöisin entisen Oulujoen kunnan Oulunsuun kylän Heikkilän talosta, jossa se eli talonpokaissukuna ainakin 1500-luvun lopulta alkaen. Varmaan Oulun Houruloiden naapurissa.
ellauri093.html on line 875: Vammeljoen mutkassa on jyrkänne, jossa pesi 30-luvulla tuhansittain törmäpääskyjä. Ne näkee parhaiten säikyttelemällä niitä veneestä. Tai näki. Tokko niitä on siellä enää tänä päivänä.
ellauri094.html on line 540: By the rivers of Italy, by the dry streams' beds, Italian joilla, kuivilla joenpenkoilla,
ellauri094.html on line 545: By the horn of Eridanus, by the Tiber mouth, Eridanuxen sarvella, Tiber-joen suistossa,
ellauri131.html on line 248: Tutustuin Jussi ja Liisa Tenkkuun Järvenpään seurakuntaopistolla, ja yhteydenpito oli varsinkin 50-luvun puolella varsin tiivistä. Liisa (s. 1919 Simelius-Simojoen pappissukuun) oli musiikinopettaja, ja samalla uralla olin jo itsekin. Koulujen musiikinopetusta oli uudistettava ankarasti, joten aiheesta riitti keskusteltavaa. Jussi (1917-2005) oli pappi, mutta myös filosofian tutkija ja myöhemmin varsinkin etiikkaan perehtynyt filosofian professori. Hän oli erityisen joviaali mies ja loistava jutunkertoja. Eräs viimeisistä pappistehtävistä oli, että hän vihki minut ja ensimmäisen vaimoni Paulan. Siitä tosin pahoitti mielensä piispa Elis Gulin, johon olin tutustunut Ylioppilaslehden ympärillä käytyjen paneelikeskustelujen aikana. Piispa Gulinin mielestä suudelma oli kihlauxen merkki. 60-lukulaisten Rydbergien eiku manien mielestä sitä ei ollut edes rotkautus. Rydmanit asuvat ja toimivat Valkeakoskella. Sixköhän siellä on niin paha haju? Onkohan se valkovuotoa? Lähettänyt Kari Rydman klo 4.56 Ei kommentteja.
ellauri135.html on line 455: Saman-aikuisia lyyrillisiä runoilijoita mainittakoon vielä veljekset Ticklén, Pyhäjoen Pyhäjärven kappalaisen pojat. Vanhempi veljeksistä, Pietari Ticklén, oli syntynyt 1792, tuli Turun yliopistoon 1811, vihittiin papiksi 1815 ja seppelöittiin maisteriksi 1823, oli enimmän ajan opettajana Oulussa, kunnes v. 1829 pääsi Teuvan pitäjän kirkkoherraksi, jossa virassa kuoli 1838. Hänen lyyrillisiä runoelmiansa löytyy Oulun Viikkosanomien parissa ensimmäisessä vuosikerrassa.
ellauri135.html on line 769: Musta tää runo on erittäinkin narsistinen, mikä sopii Lermontoville. Muita hittejä Lermontovilta Konstan mielestä ovat Yxin kuljen, yö on tyyni, lauha, Tikari ja Niin ikävää ja murheellista. Ei ole tarpeen edes luetella niitä kaikkia. Lermontov oli mitään pelkäämätön, rumahko ja ylimielinen upseeri. Teloitettiinko se loppupeleissä? Ei vaan se kuoli kyrpiintyneen majurin luodista. Lepokodin suunnalta kuuluu lisää tuttuja säveleitä. Katjushalla komiat on keuhkot, paska haisee Nevan rannalla. Kukot kiekuvat joen tuolla puolen täyttä kurkkua. Zabolotskilla on erinomaisia runoja ukonilmasta. Zabolotski nousee Tjutsevin rinnalle, jopa kaarteissa täpärästi ohi. Sairas Bunin nauraa iloisesti lukeiessaan Tvardovskia. Koira kuoli koiran kuoleman. Ympärillä kuohuva elämä on täynnä tarkoitusta ja merkitystä.
ellauri141.html on line 248: dedicet Euro. Eurajoen matkaan.
ellauri143.html on line 1694: Siddhartha jatkaa vaellustaan, kohdaten matkallaan mm. lautturi Vasuridevan, joka kuljettaa hänet yllättäen ilman korvausta joen toiselle puolelle. Matkan päätteeksi Siddharta ihastuu kamalaan kurtisaaniin. Kamala kurtisaani lupaa opastaa nuorta miestä ruuminnautintojen maailmaan (maksua vastaan). Ansaitakseen Kamalaa varten tarvitsemaansa rahaa Siddharta aloittaa työskentelynsä liikemiehenä, aluksi apulaisena mutta pian menestyen uudessa ammatissaan - oppien myös nauttimaan tästä uudesta elämäntavastaan. Hänellä ja Kamalalla on tiivis rakkaussuhde, josta Siddharta kuitenkin lopuksi luopuu masentuessaan ja päättäessään että tällainen normaali elämä ei kuitenkaan ole hänen oikea kohtalonsa. Liian keskiluokkaista. Se loikkaa Jamiensa selkään ja jättää Villanuevan haciendan ja dona Caritan kyynelehtimään.
ellauri144.html on line 280: Did you actually mean gum dammar? Actually no. Nähtävästi sanat on vähän eri eri lähteissä. Kuvan lyricsissä on hirvi joka ezii suojaa vuorelta. Ja se pitää köyhistä ja el Zorron kuivasta joenuomasta enemmänkuin merestä. Varmaan kaunistelua. Santanallakin (pyhä Anna) on maalaistyttölaulu, jossa on toi äskeinsen viisun viimeinen säkeistö. Suomennos on kiitos Google translate.
ellauri151.html on line 1027: Tultuaan silmäleikkauxesta Kerttu meni joen rantaan poimimaan hiirenkorvia (myosotis, eli lemmikkejä) ja molskahti jorpakkoon. Vahingossako? Ei sunkaan, se halus hukuttautua, elle voulait se tuer. Mixikä? Koska saatuaan näön takaisin se näki kuinka luiset ozat apinoilla on, pastorilla varsinkin. Eise rakastanutkaan pastoria, vaan frater Jaakkoa, mutta Jaakko oli pannut letkun solmuun ja luki sille enää Paavalia, em. kohtaa Room.7.
ellauri160.html on line 78: Li Bai (kiin. 李白, Lǐ Bó tai Lǐ Bái, usein myös muodossa Li Po, jap. Rihaku, 701–762) vietti suuren osan elämästään makaillen. Hän lähti kotiseuduiltaan Sichuanista 26-vuotiaana purjehtien alas Jangtsejoen vartta viettäen huoletonta elämää juopotellen ja tavaten aikansa julkisuuden henkilöitä kehitellen samalla pakkomielteisen runoilijan persoonaansa. 41-vuotiaana Li värvättiin Chang’anin eli nykyisen Xi’anin Hanlin-akatemiaan taolaisen ystävänsä Wu Yunin suosituksesta. Hänestä tuli nopeasti tunnettu, kun runoilija He Zhizhang kuvaili eräästä hänen runoaan The Road to Shu Is Harsh? ylistävään sävyyn. Kuitenkin vain hieman myöhemmin Li loukkasi joitakin vaikuttavia virkamiehiä ja menetti virkansa akatemiassa viettäen loppuelämänsä vaellellen paikasta toiseen.
ellauri161.html on line 1056: Tulisydän keksii suunnitelman, jolla koiralauma voitaisiin pudottaa joen läheiseen rotkoon.
ellauri172.html on line 130: Mitä tulee Sombrevaleen, sitä ei löytynyt ainuttakaan luuta kiinnittäessään sitä muotokuvaan, mikä sai alueen talonpojat sanomaan, että Paholainen, jolla on pitkä käsivarsi, oli kuljettanut sen joen mudan läpi. hänen luokseen, jaloista, naimisissa oleva pappi! Vittu nää viihdejutut on sitten SAMANLAISIA. Niin ne oli jo roomalaisten Acta Diurnassa, ja varmasti myös cro magnonien leirillä. EAT FUCK KILL. Ei tässä huutomerkkejä enää kaivata. Juonessa ei ole mitään paljastettavaa. Sappivaivaista paasaajaa alkaa tosiaan jo kovaa väsyttää.
ellauri188.html on line 363: Arto Mutajoen blog on vaiennut, viime lokakuun jälkeen ei ole tullut päivityxiä. Varmaan Orihveden Suomi-Venäjä-seuran ikäpresidentti pitää viisaasti nyt päätä alhaalla. Vielä taannottain sai sen blogista lukea mm. seuraavaa:
ellauri190.html on line 97: Kiptšakit olivat alkuaan Irtyš-joen alueelta. He valtasivat eteläisen Venäjän 900-luvulla ja perustivat paimentolaisvaltion Mustanmeren aroille. He valloittivat myös Moldovan, Valakian ja osan Transilvaniaa 1000-luvulla ja tekivät näiltä alueilta käsin ryöstöretkiä Bysanttiin ja Unkarin kuningaskuntaan. Vuonna 1089 heidät voitti Unkarin kuningas Ladislaus I Pyhä, 1100-luvulla Kiovan Venäjän ruhtinas Vladimir Möhömaha ja lopullisesti Mongolivaltakunta 1241. Mongolivaltakunnan hajoamisen jälkeen kiptšakit olivat osa Kultaista ordaa, jota onkin kutsuttu myös kiptšakkien kaanikunnaksi. Mamelukkien ensimmäisen dynastian jäsenet olivat kiptšakkeja.
ellauri190.html on line 128: 990-luvulla rusien ja petsenegien välit huononivat uudelleen. Kiovan suuriruhtinas Vladimir Suuri löi (993) heidän joukkonsa Trubez-joen varrella (varmasn Trubezkoin kotipuro), mutta vuonna 996 hän itse kärsi tappion Vasikolkovin kaupungin luona. Näiden tapahtumien vuoksi suuriruhtinas rakennutti arorajalleen vartiolinnoitusten ketjun, joiden välillä oli hyvin nopea ja tehokas varoitusjärjestelmä petsenegien hyökkäyksistä. Samantapainen kuin taipiilla markiisisaarilla. 1000-luvulla poljaaniheimon kupeessa oli 13 eri petseneegiheimoa, jotka liikkuivat Tonavan ja Dneprin välimaastossa. Noin vuonna 1010 petsenegien välille tuli kiistoja. Ruhtinas Tirahin petsenegit ottivat uskokseen islamilaisuuden, kun taas kaksi läntistä heimoa (belemarnit ja pagumanidit: yhteensä 20 000 henkeä) ruhtinas Kegenin johdolla siirtyi Tonavan yli Bysantin valtakunnan alueelle keisari Konstantinos IX aikana Dobrudzhaan ja he kääntyivät ortodoksikristityiksi. Tästä seurasi no end of trouble petsenegeille. Bysantin keisari suunnitteli saavansa heistä vartijakansan pohjoisrajalleen. Mutta vuonna 1048 ruhtinas Tirahin johdolla valtava määrä petsenegejä (melkein 80 000) ylitti jäätä pitkin Tonavan ja hyökkäsivät Bysantin balkanilaisia alueita vastaan.
ellauri190.html on line 130: Petsenegit osallistuivat myös Kiovan veljesruhtinaiden Jaroslav Viisaan ja Svjatopolk I Typerän välisiin taisteluihin ollen jälkimmäisen puolella. Se oli tyhmää. Vuonna 1016 he osallistuivat Ljubetsen taisteluun, vuonna 1019 Altajoen taisteluun ja ottivat köniin molemmilla kerroilla.
ellauri192.html on line 712: Rohmutokkoa tavataan luonnonvaraisena Venäjällä, Kiinan koillisosissa ja Korean niemimaan pohjoisosissa. Sitä tuotiin 1900-luvulla Moskovaan ja Pietariin akvaarioharrastusta ja hämäriä tarkoitusperiä varten. Siellä se karkasi laboratorioista ja läxi leviämään. Rohmutokko alkoi lisääntyä Pietarissa ja levisi sieltä pikku hiljaa Suomenlahdelle. Moskvajoen kautta se levisi myös Volgaan.
ellauri197.html on line 59: In a field by the river Kedolla joen varrella
ellauri205.html on line 55: Io (m.kreik. Ἰώ) on kreikkalaisessa mytologiassa Argoksen Inakhosjoen najadi, joka toimi Heran papittarena. Nykyisin se on ristisanantekijän hätäpaska jonka peitenimi alla on Ukraina.
ellauri206.html on line 135: Seurasin ahdistuneena oravien korkeita hyppyjä oksalta toiselle. Niiden nopeus oli saatanallista. Kuin Unikankareen murhatut olisivat ampaisseet puuhun tupsukorvaisina jyrsijöinä. Jos minulla olisi ollut haulikko, olisin ampunut eläimet rauhoittaakseni ne. Seisoin puun juurella ja katselin oravia, kunnes ahdistus hellitti ja taivas vaaleni ja vaikutelma oli äkkiä kuin valtavasta triptyykistä: vasemmassa siipikuvassa virtasi Aurajoen musta uoma, oikeassa turposi tuomiokirkon valaistu kivikasa, ja keskiosassa kasvoi vaahtera mielisairaine oravineen, jotka jahtasivat tuiskussa toisiaan, töykkivät, ahdistivat ja kiduttivat toisiaan samalla kun Uudenmaankadulla henkilöautot ja täydet bussit vyöryivät ohi. Mutta sitä saattoi katsella tyynenä, sillä jos pysäyttäisi oravat ja kysyisi, miksi ne toimivat näin, ei saisi vastausta, tai jos pysäyttäisi ihmiset, ei vastausta. Ne toimivat näin koska ne toimivat näin. Sokeaa tahtoa täynnä ihmisetkin muotoutuivat maan homeesta ja pystyttivät tuiskuavan avaruuden alle kirkkonsa, koulunsa, kauppapaikkansa ja sotilaalliset järjestelmänsä.
ellauri216.html on line 318: Soligalitš (ven. Солига́лич) on kaupunki Kostroman alueella Venäjällä. Suola-Galitsia, jonka suolakaivoxista suomalaisetkin saivat suolansa. Galitsiasta monet juutalaiset muuttivat pogromeja pakoon Amerikkaan. Kostroma on keski-Venäjällä Moskovan liepeillä. Se sijaitsee Volgaan laskevan Kostromajoen rannalla 216 kilometriä Kostromasta koilliseen. Kaupunki on Soligalitšin piirin keskus. Asukkaita oli 6 100 henkeä vuonna 2010. Nyt varmaan vähemmän. Kaupunki koostuu lähinnä 1–2-kerroksisista koristeellisista puutaloista. Kostroma-joen vastarannalla on kylpylä, jossa annetaan erilaisia mineraalivesi- ja mutahoitoja. Soligalich.com on myytävänä. Notable people:
ellauri216.html on line 625: Lisänimen Nevski eli Nevalainen Aleksanteri on myöhemmin saanut hänen Nevajoen rannoilla ruotsalaisista, norjalaisista, suomalaisista ja hämäläisistä vuonna 1240 saavuttamastaan Nevan taistelun voitosta. Nimeä ei käytetty vielä Aleksanterin elinaikana. Kahta vuotta myöhemmin 1242 Aleksanteri löi saksalaisen kalparitarien hyökkäysarmeijan Peipsijärven jäällä. Jää petti nazipanssareiden alla.
ellauri216.html on line 647: Peipsijärvi (vir. (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Viron_kieli) Peipsi, Peipsi-Pihkva järv; ven. (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n_kieli) Чудско-Псковское озеро, Tšudsko-Pskovskoje ozero tai Псковско-Чудское озеро, Pskovsko-Tšudskoje ozero) on Narvanjoen vesistöalueeseen (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Narvanjoen_vesist%C3%B6alue) kuuluva järvi Viron (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Viro) ja Venäjän (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4) rajalla. Sen vesipinta-ala on 3 543 neliökilometriä (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Neli%C3%B6kilometri), mutta pinta-alan arvo riippuu vedenpinnan korkeudesta. Peipsijärvi on Viron suurin, Venäjän seitsemänneksi suurin ja Euroopan viidenneksi suurin järvi. Jahka länsi lyö venäläiset Ukrainan sodassa, siitä tulee Pepsijärvi.
ellauri216.html on line 740: Hänet kirkastettiin (kanonisoitiin) pyhimykseksi vuoden 1988 Venäjän ortodoksisen kirkon paikallisneuvoston kokouksessa. Hänen pyhäinjätöstään säilytetään muinaisessa Tolgan luostarissa Volga- joen varrella lähellä Jaroslavlia.
ellauri217.html on line 424: Laskettiin vesille Oy Wärtsilä Ab:n Pernon telakalla, josta hinattiin Turun vanhalle telakalle, Aurajoen suulle, varusteltavaksi.
ellauri238.html on line 92: Li Pon runous on täynnä samoina toistuvia kuvia: vuori, kuu, mukava iso purnukka viiniä. Suuri osa hänen työstään on täynnä sitä lämmön ja ykseyden tunnetta, joka tulee muutaman ensimmäisen lasin jälkeen, sekä morkkista, joka tulee muutaman seuraavan mukana. Sitten on hänen runojensa otsikot - todelliset taideteokset. Esimerkkejä ovat: Hapanta helttaan ("Eilen olimme takussa, tänään kaljuja"); Kirjoitettu seinälle humalassa Wangin talossa Han -joen pohjoispuolella; ja jotain sano herääminen humalassa kevätpäivänä. Viimeinen sisältää ikimuistoisia rivejä, kuten: "Olen siis ollut humalassa koko päivän / unen sekaisena kuistilla" ja "Se on voi, lähentelen surua ja valitusta / kaadan toisen juoman."
ellauri238.html on line 685: Muistan kyllä kuinka lähtiessäni viimeisestä tutkimuspaikastani Helsingin yliopiston palveluxeen ajattelin että alamäki jatkuu yhä jyrkempänä. Ja oikeassa olin. Verstaalle en koskaan kotiutunut, hist.kielit. osaston nahistelevat pikku satraapit vaan vituttivat. Ensimmäinen asemapaikka Kouvolassa oli pahempi kuin Ovidiuxen Konstanza. Räntäisillä kotimatkoilla Kouvolasta suunnittelin ajaa mannepirssin nokan alas Kymijoen sillalta tai pahki Söderkullan kallioleikkauxiin. Mutta seurasin Daota, en ajanut, annoin asioiden mennä omalla painollaan. Wu wei, heipparallaa hei, kuppa kullinnupin vei.
ellauri242.html on line 263: Kollontai toimi välittäjänä Suomen ja Neuvostoliiton rauhanneuvotteluissa keväällä vuonna 1940 ja 1944. Tammikuussa 1940 hän sai kosketuksen Suomen hallitukseen ja tapasi Hella Wuolijoen Ruotsissa. Neuvottelut aloitettiin Ruotsin välityksellä, mutta ne eivät vielä johtaneet tulokseen. Suomen hallitus taipui rauhaan vasta maaliskuussa. Kollontai tapasi Paasikiven Tukholmassa useita kertoja.
ellauri244.html on line 210: Pitkin aamuöistä joenuomaa
ellauri244.html on line 243: Perin joen kuivan uoman
ellauri246.html on line 769: tämän ikuisen joen kanssa,
ellauri254.html on line 122: Boris Pilnjak vieraili Suomessa vuonna 1934 Hella Wuolijoen ja Olavi Paavolaisen kutsumana. Vierailunsa aikana Pilnjak tapasi mm. F. E. Sillanpään tämän kesäasunnossa Saavutuksessa Hämeenkyrössä ja kutsui tämän vastavierailulle Moskovaan, mutta Sillanpään vierailu Neuvostoliitossa ei koskaan toteutunut. Pian Suomen-vierailunsa jälkeen Pilnjak syrjäytettiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton johdosta Neuvostoliiton kulttuurielämän "puhdistuksessa" eikä hänen teoksiaan enää julkaistu. Siten myös Pilnjakin suunnitelma julkaista Sillanpään tuotantoa venäjäksi – hän oli erityisen ihastunut Nuorena nukkuneeseen – raukesi.
ellauri254.html on line 687: Kamenev osallistui joulukuussa 1917 Brest-Litovskin rauhanneuvotteluihin. Kesken neuvotteluiden Lenin lähetti hänet Isoon-Britanniaan Neuvosto-Venäjän diplomaattisena edustajana, mutta hänet karkotettiin Britanniasta jo viikon kuluttua. Vitun britti törkimyxet. Nehän kaatoi bolshevikkeja kuin Securitaxen vartijat mustalaisia. Maahanvienti oli aivan ohjeistuxen mukainen. Ukko mustilaisen luunmurtuma oli izeaiheutettu. Laskeppa huvin vuoxi montako kertaa sana "karkotus" esiintyy tässä albumissa. Bolshevikkeja karkotettiin ja ne karkottivat toisiaan kuin torakoita. Paluumatkalla hänet vangittiin Suomessa maaliskuun lopulla 1918. Saksalaiset olivat luvanneet hänelle turvallisen kulun Ahvenanmaan kautta punaiseen Etelä-Suomeen, mutta vastikään saapunut Ahvenanmaan suomalainen kuvernööri Hjalmar von Bonsdorff vangitutti hänet Maarianhaminassa vihollismaan edustajana. Hän oli kuukauden ajan vankina Vita Björnin vankilassa Kastelholmassa ja myöhemmin kolme kuukautta Oulun lääninvankilassa, kunnes hänet vapautettiin elokuun alussa 1918 osana Suomen ja Neuvosto-Venäjän välistä vankienvaihtoa. Zinovjev ja Moisei Urinitski juhlistivat vanginvaihtoseremoniaa Rajajoen sillalla.
ellauri256.html on line 195: Juutalaiset leiriytyivät Berkemann-sandaaleihinsa Shittimiin, Moabin tasangolle, Jordan-joen rannalle. Pahan profeetta Bileamin (kz. albumia 172) neuvosta Mooabin ja Midianin putridit tyttäret suostuttelivat juutalaiset tekemään syntiä heidän kanssaan ja johtivat heidät siten palvomaan jumalaansa Baalia, joka tunnetaan toisellakin nimellä, El Peorin nimellä. Kuitenkin ennen kuin he pystyivät tekemään niin, Zimri bin Salu, yksi Simeon -heimon johtajista, 6 lähestyi väkijoukkoa yhdessä Cozbi Zurin tyttären kanssa, joka oli yksi viidestä midianilaiskuninkaasta. Kun kaikki katsoivat, hän astui telttaan ja oli räikeästi sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Nähdessään tämän kapinallisen käytöksen Phinehas tarttui keihään, astui telttaan ja puukotti heitä molempia genitaaleihin, kun he olivat keskellä toimintaa. Tämä teko sai hyppykupan loppumaan rutosti.
ellauri256.html on line 484: 1100-luvulla Kaniv oli huomattava kaupunki ja keskeisessä asemassa Kiovan Rusissa. Kaniv sijaitsi myös Dnepriä pitkin kulkeneen viikinkien idäntien varressa. 1200-luvulla Kaltšikjoen taistelusta kertovissa kronikoissa mainitaan Kanivin ruhtinas Svjatoslavin kaatuneen siellä, ja tarinoiden mukaan mongolit valloittivat ja hävittivät Kanivin 1239. Olikohan Gorkin näköinen bolshevikki tsherkessi? Tsherkessit asuvat Kavkazuxella.
ellauri257.html on line 108: Taras naulataan ja sidotaan puuhun ja sytytetään tuleen. Tässäkin tilassa hän kutsuu miehiään jatkamaan taistelua väittäen, että uusi tsaari on tulossa hallitsemaan maata. Tarina päättyy siihen, että Dnestrijoen kasakat muistelevat Tarasin suuria saavutuksia ja hänen horjumatonta kasakkahenkeään.
ellauri257.html on line 468: Tää värssy (1 Kon. 19:11) tuli mieleen Iisak Bashevishille Hudson-joen rannalla.
ellauri258.html on line 342: merestä tulisen joen takana", missä hän omistaa lauman loistokkaita
ellauri263.html on line 362: Jos maailmassa on 8G giga-apinaa, kohiseeko maapallolla koko ajan lakkaamaton vuolas siemennesteen koski? Kazo populaatiokelloa. Jokainen siinä tikittävä syntymä todistaa onnistunutta ruiskausta ja varmaan tuhansia samanaikaisia suutareita. Yxi ruiskaus on keskim. 3.7 ml, joka tuhannella kerrottuna on 4 litraa. No ei se vielä hirmu koski ole. Koirasapinoita on 4G, mälli saattaa lentää siis noin 1G kertaa päivässä (jos kaikki runkkaavat joka 4. päivä), sekunnissa siis noin 10K ruiskausta. Arvataan siis yhtä mittaa ruiskaistun runkun määräxi varovaisesti 50 l/s. Ei sillä kuuhun mennä. The Amazon River has an average discharge of about 215,000 m3/s. Kymijoen virtaama on 283 m3/s. 1m halkaisijainen putki jonka virtausnopeus on 10 cm/s vetää suunnilleen 50 litraa sekunnissa. On se silti tuhti määrä tahmeasti liikkuvaa runkkua. Kuulkaa kyrpäimme kuiskintaa, jylhien jormien ruiskintaa.
ellauri263.html on line 557: Olcott ja Blavatsky tekivät jälleen matkoja, pitivät luentoja ja perustivat looseja. Rasittavan matkaohjelman johdosta Blavatsky kuitenkin sairastui munuaistulehdukseen. Tämän johdosta hän matkusti kahdeksi päiväksi Sikkimiin lepäämään gurunsa luokse. Joulukuun 17. samana vuonna Teosofinen Seura muutti jälleen, tällä kertaa Madrasiin Adyar-joen varrella sijaitsevaan pylvästaloon. Tämän jälkeen Blavatsky oleskeli kolme kuukautta brittiläisen Rhodes E. Morganin ja hänen vaimonsa luona Nilgirivuorilla, ja kirjoitti siellä kirjoitussarjan ”Sinisten vuorten kansa”. Heikentyvä terveys pakotti hänet lopulta vaihtamaan pysyvästi leudompaan ilmanalaan, ja 20. helmikuuta 1884 Olcott, Blavatsky ja osa seuran henkilökuntaa lähtivät kohti Nizzaa.
ellauri264.html on line 180: Israel eli Jacob unohti 2 öljyputelia lähtökiireessä joen Eesaun puoliselle rannalle. Pikku pullon hukkasi, lekythion apolese. Se oli niin kitupiikki että kävi vielä hakemassa ne vaikka oli kärmistyneen Eesaun santarmeja karussa. Se oli Hannukan ihme, että ne ylipäänsä löytyivät yösydännä, ja vielä enemmän ettei ollut samaritaani förbinyt öljyä. Gemara tekee tästä esimerkin muille juutalaisille. Narunpätkät säästämällä isoxi keräxi voi päästä maailman rikkaimmaxi ankaxi. Tämä kannattaa muistaa kun availee jouluna hannukkalahjoja. Lahjapaperit on taiteltava talteen siististi ja narunpätkät sidottava ja käärittävä kerille. Lea oli päässyt tästä täysin perille.
ellauri266.html on line 378: Sodan päätyttyä Boulle palasi Pariisiin ja alkoi kirjoittaa, julkaisi William Conradin vuonna 1950 ja Le sacrilège malaisin vuonna 1951. Se oli kuitenkin hänen kolmas kirjansa, Le Pont de la rivière Kwaï , joka toi hänet maailman huomioon 1952. Kuten vuonna 1963 julkaistu kirja Apinoiden planeetta se perustui vahvasti hänen kokemuksiinsa toisen maailmansodan aikana. Romaani käännettiin myöhemmin nimellä Kwai-joen silta josta tehtiin elokuva vuonna 1956, jossa soittaa Alec Guinness. Elokuva voitti Oscarin parhaasta elokuvasta, ja 6 muuta parhaasta siitä sun tästä. Oikeasti se oli aivan paska (kz. albumia 270).
ellauri266.html on line 423: Elokuva Kwai-joen ylittävä siltä kuvattiin Sri Lankassa (silloin nimeltään Ceylon), ja elokuvan kuvaamista varten pystytettiin puinen feikki silta Kelani-joen yli Kitulgalassa, Sri Lankassa (silloin nimeltään Ceylon). Elokuva oli suhteellisen uskollinen romaanille kahta suurta poikkeusta lukuun ottamatta. Shearsista, joka on brittiläinen kommandoupseeri, kuten Warden romaanissa, tuli *amerikkalainen* merimies, joka pakenee sotavankileiriltä. Myöskään romaanissa siltaa ei tuhota: juna syöksyy jokeen Wardenin asettamasta toissijaisesta panoksesta, mutta Nicholson (joka ei koskaan tajua "mitä olen tehnyt? Olen *ranskis*!") ei putoa männän päälle, ja silta kärsii vain pieniä vaurioita. Boulle kuitenkin nautti elokuvaversiosta, vaikka hän oli eri mieltä sen huipennuksesta.
ellauri266.html on line 438: Elokuvan julkaisun jälkeen thaimaalaiset kohtasivat ongelman, kun tuhannet turistit tulivat katsomaan "Kwai-joen ylittävää siltaa", mutta sellaista siltaa ei ollut olemassa Boullen edellä mainitun väärän oletuksen vuoksi. Koska elokuvan ja kirjan oli tarkoitus "kuvata" Mae Klongin ylittävää siltaa, Thaimaan viranomaiset nimesivät joen virallisesti uudelleen, kuin vähävenäläiset Dnipron kaupungin. Mae Klongia kutsutaan nykyään Kwae Yaiksi ("Big Kwae") useita maileja pohjoiseen Kwae Noin ("Pikku Kwae") yhtymäkohdasta, mukaan lukien sillan alla oleva osa.
ellauri267.html on line 1235: Tällä tavalla ne liikkuvat tömisten kuin anglot Kwai-joen sillalla.
ellauri267.html on line 1363: Kaupunki koki huomattavan kasvun, kun tärkeä espanjalainen varuskunta asettui vuonna 1911 osaksi Espanjan Marokon protektoraattia Marokossa. Marokon itsenäistymisen ja kuningas Hassan II: n rakentaman Oued el Makhazine -säiliön Loukkos-joen hallintoa varten kaupungista tuli tärkeä alueellinen maatalouden jakelukeskus.
ellauri269.html on line 734: Muita juutalaisia ehdokkaita inspiroivaksi Supermaniksi on mytologinen Golem. Kaikki juutalaiset tietävät tarinan Golemista, miehestä, jonka rabbi Loew veisti joenuoman mudasta 1500-luvun Prahassa. Loew antoi olennonsa hengen heprealaisilla loitsuilla ja lähetti sen puolustamaan ihmisiä Rudolf II:n alaisina antisemitistisiltä pogromeilta. Savimies oli yli-inhimillinen suojelija, joka kutsuttiin vapauttamaan viattomat pahasta. Supermanin vahvuus linjaa hänet Golemin ja raamatullisen Simsonin kanssa, mutta hän on myös sidottu Mooseksen tarinaan. Nykyaikana hahmo liitetään 1600-luvun pogromeihin Prahan juutalaisissa getoissa. Kuten Superman, Golem oli intensiivisen fyysisen voiman olento, ja sen ensisijaisena tehtävänä oli puolustaa juutalaisia silloin, kun se oli osa Pyhää Rooman valtakuntaa.
ellauri270.html on line 52: Drina-joen silta (serbixi На Дрини ћуприја, kroaatiksi Na Drini ćuprija) on jugoslavialaisen Ivo Andrićin vuoden 1945 paras romaani. Se käsittelee islaminuskoisten bosniakkien ja ortodoksisten serbien välisiä suhteita Višegradin kaupungissa nykyisessä Bosnia ja Hertsegovinassa osmanien ja itävaltalaisten vallan alla. Romaanin aikajänne käsittää neljä vuosisataa, ja se sijoittuu višegradilaisen Mehmed Paša Sokolovićin sillan ympärille. Samankaltaiset sillat:
ellauri270.html on line 56: Tenojoen silta
ellauri270.html on line 82: Ei Kwai- vaan Drina-joen silta ellauri270.html on line 86: Kwai-joen silta ja Kuolemanrautatie – synkkää sotahistoriaa Kanchanaburissa. kirjoittaja Captain Andy. Kwai-joen silta on outo nähtävyys, jossa totuus ja fiktio menevät iloisesti sekaisin. Kanchanaburin keskustassa sijaitseva silta vetää puoleensa paljon matkailijoita, vaikka harva on tainnut nähdä sen maineeseen nostanutta elokuvaa – tai lukea kirjaa, johon elokuva perustuu. Ja vaikka teokset olisivatkin tuttuja, niillä on vain vähän tekemistä sillan todellisen historian kanssa.
ellauri270.html on line 88: Sillan teki kuuluisaksi Léon ja Hanna Montanan (Jean Reno) klassikkoelokuva Kwai-joen silta, joka keräsi vuonna 1957 seitsemän Oscaria. Elokuva perustuu Pierre Bouillen saman nimiseen kirjaan, joka kertoo toisen maailmansodan sotavangeista sillanrakennuspuuhissa. Bouillen kuuluisin teos on Apinoiden planeetta. Elokuvaa ei kuitenkaan kuvattu Thaimaassa vaan Sri Lankassa, eikä kirjailija Pierre Bouille vieraillut Kanchanaburissa vaan Lontoossa. Hän oli kyllä sotavankina, mutta Mekongin varrella aivan toisella puolen Thaimaata.
ellauri270.html on line 90: Ja kun sekä kirjassa että elokuvassa esiintyvä silta on puinen, oikea silta on tehty metallista. Oikean sillan rakentaminenkin oli helppoa: se koottiin nopeasti valmiista osista. Kwai-joen silta on siis ansainnut maineensa vähintään hatarin perustein. Mutta älä lopeta lukemista vielä tähän. Silta on kaikesta huolimatta mielenkiintoinen nähtävyys, sillä sen luota alkaa Kuolemanrautatie, Kanchanaburin todellinen ykkösnähtävyys.
ellauri270.html on line 92: Japanilaiset pakottivat sotavankinsa rakentamaan Kanchanaburista alkaneen Kuolemanrautatien läpi Thaimaan ja Burman välisen rajavuoriston. Jos Kwai-joen sillan rakentaminen sujuikin vaivattomasti, sen jälkeisten rataosuuksien rakentaminen viidakkoiseen vuoristoon oli helvetillistä kärsimystä.
ellauri270.html on line 103: Kwai-joen sillalle voi järjestää retken myös Hua Hinista, vaikkapa vuokraamalla taksin käyttöönsä rantakaupungista. Ne ovat naurettavan halpoja. Bangkokista järjestetään myös opastettuja retkiä Kanchanaburin nähtävyyksille. Kun varaat lennot ja hotellit yhteistyökumppaniemme kautta, me saamme pienen provision – mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet MinneThaimaassa.comin toimintaa!
ellauri270.html on line 106: Eikä mikään asia Kwai-joen sillan legendassa pidä paikkaansa! - Seura.fi ellauri270.html on line 108: Kwai-joen silta. 1957 | Ikäraja: 13+ | 2 t 41 min | Draamat. Eeppinen tarina sijoittuu 2. maailmansodan aikaiseen japanilaiseen vankileiriin, jossa brittivankien pitää rakentaa silta leirin mielialan vahvistamiseksi. Pääosissa: William Holden, Alec Guinness, Jack Nicholson, Hannu Salama. Julkaisupäivämäärä 13.09.2015 19.15
ellauri270.html on line 110: Thaimaassa sijaitseva Kwai-joen 350-metrinen silta poikkeaa Ceylonilla kuvatun elokuvan kulissisillasta. Elokuva ei ole Kwai-joen siltaa nähnytkään. Teattereihin tullessaan elokuva oli todellinen suurmenestys. Sen tekijät kävivät pokkaamassa 1957 peräti seitsemän Oscaria, ja ympäri maailmaa vihellettiin elokuvan mukaansa tempaavaa tunnussävelmää Kwai–joen siltaa. Maailma tuskin tietää mistään muusta siltatyömaasta yhtä paljon. Ja kuitenkin todellisuus peittyy sepitteisiin, joita on niin monta kerrosta, että syntyy myytti.
ellauri270.html on line 116: Thainkielellä “kwae” tarkoittaa jokea ja joen nykyinen nimi Kwae Yae kääntyy muotoon ”Suuri Joki”. Tämä joen päähaara tunnettiin kuitenkin sillan rakentamisen aikoihin nimellä Mae Khalung. Juuri kansainvälisen maineen ansiosta joen nimi muutettiin vuonna 1960 muotoon Kwae Yae. Rautatie rakennettiin seuraamaan joen läntistä haaraa, jonka nimi on Kwae Noi eli ”Pieni Joki”.
ellauri270.html on line 134: Tosiasiassa tämä ”Kwai-joen silta” oli vain yksi kuudesta rautatien sillasta ja se sijaitsee keskellä peltoaukeita, mitkä kasvavat nyt passionhedelmää. Mutta juuri täällä legenda syntyi. Ja kyse ei ollut yhdestä, vaan kahdesta sillasta.
ellauri270.html on line 136: Kwai-joen myytti vaikenee toisesta mutta suuremmasta rakentajajoukosta. Työvoimana käytettiin myös Jaavalta pakolla haettuja työntekijöitä, joita kutsuttiin yksinkertaisesti nimityksellä ”romusha” (työläinen). Japanilaiset hakivat Jaavalta väkisin töihin kaiken kaikkiaan noin 10 miljoonaa ihmistä. 180 000 heistä lähetettiin Burman ja Siamin väliselle rautatietyömaalle.
ellauri270.html on line 139: Kwai-joen sillasta tehdyn fiktion ytimessä on periksiantamattoman ja periaatteellisen yläluokkaisen britin eversti Nicholsonin ja vankileirin japanilaisen komentajan eversi Saiton henkinen taistelu johtajuudesta. Elokuvassa hahmoja esittävät Alec Guiness ja S.I. Hayakawa.
ellauri270.html on line 148: Realismin särmien hionnassa pitemmälle meni kuitenkin Kwai-joen sillan tunnussävelmän suomeksi sanoittanut Reino "Repe" Helismaa, joka kuvasi leiritilannetta lähes teddykarhujen huviretken tapaan:
ellauri270.html on line 162: Puusilta kunnostettiin vankityönä toukokuun loppuun mennessä. Englannin ilmavoimien pommitus 24. kesäkuuta pudotti kolmannen kaaren terässillasta ja vaurioitti puusiltaa lopulta niin, että liikenne joen yli pysähtyi koko sodan loppuajaksi.
ellauri270.html on line 166: Kwai-joen silta on David Leanin ohjaama vuoden 1957 eeppinen sotaelokuva, joka perustuu Pierre Boullen vuoden 1952 romaaniin. Vaikka elokuva käyttää (paizi ei käytä) Burman rautatien rakentamisen historiallista ympäristöä vuosina 1942–1943, Boullen romaanin juoni ja henkilöt sekä käsikirjoitus ovat lähes kokonaan fiktiivisiä. Näyttelijöitä ovat William Holden, Alec Guinness, Cole Porter, Ginger Ale, Jack Hawkins, Sessue Hayakawa ja Jack Nicholson, joka ei kyllä ollut tässä filmissä. Tää raina on tehty Korean sodan aikana, kyseessä on myöhäiskolonialistinen propagandaelokuva.
ellauri270.html on line 177: Kwai-joen silta on nykyään laajalti tunnustettu yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista elokuvista, vaikka se on aivan säälittävä. Se oli vuoden 1957 tuottoisin elokuva, ja se sai ylivoimaisesti myönteisiä arvosteluja kriitikoilta. Elokuva voitti seitsemän Oscar-palkintoa (mukaan lukien kaikkien aikojen paras elokuva) 30 eri Oscar-gaalassa. Vuonna 1997 elokuvaa pidettiin "kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävänä", ja Yhdysvaltain kongressin kirjasto vei sen kansalliseen elokuvarekisteriin säilytettäväksi . Se on sisällytetty American Film Instituten kaikkien aikojen parhaiden amerikkalaisten elokuvien luetteloon. Vuonna 1999 British Film Institute äänesti Kwai-joen sillan 11. vuosisadan suurimmaksi brittiläiseksi elokuvaksi. Tämän kaiken voi voi hyvin uskoa.
ellauri270.html on line 182: Eversti Saito, leirin komentaja (S.I. Hayakawa) kertoo uusille vangeille, että he kaikki, jopa upseerit, työskentelevät rautatiesillan rakentamisessa Kwai-joen yli , joka yhdistää Bangkokin ja Rangoonin.
ellauri270.html on line 201: Warden, Shears ja kaksi muuta kommandoa hyppäävät laskuvarjolla Thaimaahan; yksi, Chapman, kuolee kaatuessaan puuhun (haha, on tässä tarinassa sentään huumoria) ja Warden haavoittuu kohtaaessaan japanilaisen partion, ja hänet on kuljetettava pentueessa LOL). Hän, Shears ja Joyce saavuttavat joen ajoissa siamilaisten naiskantajien ja heidän kylän päällikön Khun Yain avulla. Pimeyden suojassa Shears ja Joyce istuttavat räjähteitä siltatorneihin. Tärkeitä arvohenkilöitä ja sotilaita kuljettavan junan on määrä ylittää seuraavana päivänä ensimmäisenä sillan, ja Warden haluaa tuhota molemmat. Aamunkoittoon mennessä joen pinta on kuitenkin laskenut, mikä paljastaa räjähteiden ja sytytin yhdistävän langan. Nicholson huomaa langan ja tuo sen Saiton huomioon. Junan lähestyessä he kiirehtivät alas joen rantaan tutkimaan asiaa. Joyce, miehittää sytytin, rikkoo kannen ja puukotti Saiton kuoliaaksi. Nicholson huutaa apua yrittäessään estää Joycea pääsemästä sytyttimeen. Kun Joyce haavoittuu japanilaisessa tulipalossa, Shears ui poikki, mutta hänet ammutaan. Tunnistaessaan Shearsin Nicholson huudahtaa: "Mitä minä olen tehnyt? Taidanpa epähuomiossa räjäyttää Kwai joen sillan!"
ellauri270.html on line 208:
ellauri270.html on line 209:
ellauri270.html on line 497: Like the boys on River Kwai, Kuin Kwai-joen anglot upseerit,
ellauri272.html on line 466: kuivuneet joensuut, hävinneet rannat minne
ellauri272.html on line 474: tai jäätikköjoen jäämät
ellauri275.html on line 268: Vuorijono esti meluisan joen takana. Isä: ellauri282.html on line 246: Varsovan kansannousu oli jo toinen kansannousu aikana 1. elokuuta – 2. lokakuuta 1944. Edellinen kansannousu Varsovan Ghetossa oli tukahdutettu kolmessa viikossa vuonna 1943. Varsovan kansannousussa vastarintajoukot yrittivät ehtiä vapauttamaan Puolan pääkaupungin Varsovan saksalaismiehityksestä ja asettaa itsenäisen hallituksen ennen Neuvostoliiton puna-armeijan saapumista. Puna-armeija oli taisteluiden alkaessa jo Veiksel-joen toisella puolella, hyvin lähellä Varsovaa. 50 000 hengen puolalaisarmeija (joista 23 000 aseistettuja ja taisteluun soveltuvia) menestyi aluksi hyvin ja valtasi suuria osia kaupungista. Tilanne kuitenkin muuttui, kun puna-armeija ei ylittänytkään Veiksel-jokea eikä tullut millään muotoa vastarintaliikkeen avuksi. Tyhmiä polakkeja vedettiin taas kerran nenästä, niinkuin Ribbentroppin aikana. Puolalaiset on hölmöjä (KÄÄNNÄ). Puolalaiset jäivät lopulta alakynteen, kun paikalle lähetettiin runsaasti SS-joukkoja ja he joutuivat hajalleen toisistaan. Vastarintaa kesti 63 päivää ja se päättyi 2. lokakuuta 1944, jolloin saksalaiset tukahduttivat kansannousun. Sitä seuraavina kolmena kuukautena saksalaiset käytännössä hävittivät kaupungin maan tasalle. Vasta 17. tammikuuta 1945 puna-armeija ylitti Veiksel-joen ja valtasi Varsovan tai mitä siitä oli jäänyt jälelle.
ellauri282.html on line 546: Tricky Dickin ja Trumpin tuolissa istuu Cunk. Washington ei ollut ostanut paikkalippua. Sai seistä Delaware-joen lautalla. Ei suostunut edes auttamaan airoissa. ellauri283.html on line 325: Vuoden 1718 vallankaappaus sai käyntiin ortodoksisemman islamin harjoittamisen politiikan, mikä puolestaan edisti valtion arabisoitumista. Laillistaakseen valtansa arabialaisille Fonziet alkoivat levittää Umayyadin jälkeläisiä tasaisesti Sinisen ja valkoisen Niilin yhtymäkohdan pohjoispuolelle, aina alavirtaan Al Dabbahiin asti, nubialaiset omaksuivat arabien Jaalinin heimoidentiteetin. 1800-luvulle tultaissa arabia oli onnistunut nousemaan hallitsevaksi kieleksi Keskijoen Sudanissa ja suurimmassa osassa Kordofanista.
ellauri283.html on line 468: Mutta kuten aivan oikein arvasitte on olemassa rauhansopimus. Se on allekirjoitettu vuonna 1876 Mambesin olles vielä brittiläinen siirtomaa ja Galungan kuuluessa Ranskalle. Rauhansopimuksessa määriteltiin oli Mambesin ulottuvan etelässä Lunga-joelle saakka. Tosiasia on että koko alue oli siihen aikaan täysin tutkimatonta seutua, jossa joki oli ainoa kaikkien palefacejen tuntema maamerkki. Vuorille ei kukaan länkkäri ollut kiivennyt eikä alueesta muutenkaan tiedetty juuri mitään. Savunaamoilta ei toki kysytty. Käytännön galungalaiset tunsivat voivansa ylittää joen aivan vapaasti ja laiduntaa karjaansa rajan toisella puolella jos halusivat - kun taas yxikään britti ei koskaan vaivautunut vuoriston ylize. Silti vittu britit sanoivat nyppien whiskereitään. Sopimus on sopimus, ainakin jos se on meidän eduxi.
ellauri283.html on line 483: Mosit laajensivat 1500-luvulla alueitaan Saheliin, mutta pohjoisessa heitä oli vastassa Sonni Ali Berin hallitsema Songhai. Ouagadougou pystyi vastustamaan Songhain pyrkimystä käännyttää moseja islamiin, minkä seurauksena Voltajoen alue on muuta Sahelia vähemmän islamisoitunut. He pystyivät näin puolustamaan perinteistä animistista uskoaan ja monijumalaista kristinuskoa.
ellauri283.html on line 485: Britannia ja Ranska kilpailivat 1800-luvun lopulla Länsi-Afrikan sisämaiden hallinnasta. Ranskalainen tutkimusmatkailija Louis-Gustave Binger vieraili 1887 Ouagadougoussa. Hän ei ollut vakuuttunut mosien vauraudesta, mutta piti aluetta mahdollisena orjatyövoimareservinä ranskalaisten muille pyrkimyksille. Työvoimaa tarvittiin erityisesti puuvillan viljelyyn viljavan Nigerjoen laaksossa, jossa asutus oli harvaa. Binger teki sopimuksen King Kong-valtakunnan hallitsijan kanssa, ja seuraavien vuosien aikana ranskalaiset valtasivat monia osia Burkina Fasosta. Ouagadougoun ranskalaiset polttivat 1896. Ranska ja Britannia tekivät 1898 sopimuksen, joka takasi Ranskalle Voltajoen yläjuoksun alueen. Se asetettiin ensin sotilasalueeksi, mutta vuonna 1904 se liitettiin osana Ylä-Senegalin ja Nigerin siirtomaata, jota hallinnoitiin Bamakosta.
ellauri283.html on line 538: Noin 50 % malilaisista edustaa mandekieliä puhuvia kansoja, joihin kuuluvat bambarat maan länsi- ja keskiosissa, mandinkat lounaassa, soninket Mauritanian rajalla ja djulat itäosan kaupungeissa. Toiseksi suurin ryhmä ovat puolipaimentolaisina elävät fulbet varsinkin maan keskiosassa (17 % väestöstä). Kaakossa on gurilaisia kieliä puhuvia senufoja, dogoneja ja boboja (12 %). Nigerjoen keskijuoksun varrella asuvat songhait (6 %) ja heidän pohjoispuolellaan Saharassa paimentolaisuutta harjoittavat tuaregit ja arabiankieliset maurit (10 %).
ellauri284.html on line 304: 500, 1 000 ja 5 000 markan arvoisia merkkejä levittää useamman liikemiehen porukka. Kaikkiaan he markkinoivat niitä kymmenen miljoonan markan arvosta. Jutun paljastuttua poliisi saa kerättyä niin hyvä- kuin huonouskoisiltakin asiakkailta "Pattijoen painossa" väärennettyjä merkkejä noin kahden miljoonan markan edestä.
ellauri284.html on line 367: Tammikuussa 2000 Kangas tuomittiin Tampereen käräjäoikeudessa 9 vuodeksi vankeuteen niin sanotusta Ruoveden huumejutusta. Tapauksessa ammattimainen liiga toi hasista Suomeen Espanjasta ja Hollannista lähes 160 kiloa, jota kaupattiin ympäri Suomea Seinäjoen ja Janakkalan jakelupisteistä. Hasiksen lisäksi heillä oli kaupan pieniä eriä amfetamiinia. Turun hovioikeus tuomitsi Kankaan tapauksen johdosta 10 vuodeksi vankeuteen. Kyseisessä tapauksessa takavarikoitiin Suomen siihen mennessä suurin yksittäinen huume-erä, 94 kiloa.
ellauri285.html on line 262: Timo Airaxisen seuraaja joensuulainen Antti Kauppinen on kynäillyt luvun Meaningfulness kirjaan Routledge Handbook of the Philosophy of Well-Being. Abstract: This paper is an overview of contemporary theories of meaning of life and its relation to well-being.
ellauri290.html on line 146: c) Jordanin laaksossa, merenpinnan alapuolella, viljely riippui puroista tai pumpatusta Jordanjoen vedestä. Talven maltillinen lämpötila ja kosteus tuottivat vihanneksia ja hedelmiä siihen aikaan vuodesta, jolloin näitä hyödykkeitä ei ollut saatavilla muualla maassa.
ellauri294.html on line 430: Saagan mukaan Karlsefni Thorvald Eiriksson ja muut kokosivat Thorhallin etsintäjoukon ja purjehtivat Kjalarnesin ympäri ja sitten etelään. Pitkän purjehduksen jälkeen, ollessaan ankkuroituna länteen virtaavan joen eteläpuolella, yksijalkainen mies ( einfœtingr ) ampui heitä, ja Thorvald kuoli nuolen haavaan.
ellauri299.html on line 474: Ilkka Malmbergin mukaan Honkajoen repliikkejä on vaikea lukea romaanista ilman että Tarmo Mannin ääni alkaa kuulua. Oven avaa Tarmo Mannin mummo, hymyilevä rouva Hagert.
ellauri300.html on line 692: Hudson-joen haamujen epilogissa Grein on muuttanut Israeliin ja ruvennut isänsä tavoin ultraortodoxixi isoine partoineen, hassuine hattuineen, aluspaitoineen ja rukouslaatikoineen. Sen pahin painajainen on toteutunut: sen lapset ovat sekaantuneet Amalekin siemeneen. Eli siis mitä? Kekäs tää tämmönen Amalek nyt on jonka siemen on niin kelvotonta? Kun hätä on suurin on apu lähinnä, nimittäin Nordfrontenin ystävällisellä sivustolla. Simon Holmqvist vet.
ellauri308.html on line 52: niin kutsutun Terijoen hallituksen johtajana 1939–1940 sekä työstään Suomen
ellauri308.html on line 57: Mutajoen gumanistitallissa ja helskytellyt Saima Dahlströmille näin:
ellauri308.html on line 132: asettaman Terijoen nukkehallituksen johdossa Otto Wille Kuusinen käytti
ellauri308.html on line 191: Otto-Ville, älkää sunkaan ottako nuoret mallia! Soiratkaa Arto Samuli Mutajoen viitoittamaa tietä, ajautukaa dekaanixi!
ellauri308.html on line 269: Otto Wilhelm (Ville tai Wille, O. W.) Kuusinen (Neuvostoliitossa ven. Отто Вильгельмович Куусинен, Otto Vilgelmovitš Kuusinen, 4. lokakuuta 1881 Laukaa – 17. toukokuuta 1964 Moskova) oli suomalainen poliitikko, joka loi suuren osan urastaan Neuvostoliitossa. Kuusinen oli Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puheenjohtaja vuosina 1911–1913, Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) pitkäaikainen johtohenkilö ja Terijoen hallituksen (1939–1940) johtaja. Kuusinen kuului myös Kommunistisen internationaalin ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen korkeimpaan johtoon ja on korkeimmalle politiikassa noussut suomalainen, kun Max Jakobsonia ei valittu Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeriksi vuonna 1971. Kuusinen palkittiin Leninin kunniamerkillä viidesti.
ellauri308.html on line 302: Kuusisen tunnetuin runo on vuonna 1920 ensi kerran ilmestynyt ”Torpeedo”. Se kertoo valtiontarkastusviraston viraltapannusta johtajattaresta Tytti Yli-Viikarista. Hän myös kirjoitti kansainvälisen työväenliikkeen tunnuslaulun Kansainvälisen (Internationale) suomenkieliset sanat yhdessä Yrjö Sirolan, Sulo Wuolijoen ja Pertti Uotilan kanssa vuonna 1905. Parasta laulaa kerta virsikirjan kannet ovat auki, tuumi Yrjö Sirola naida naputellessaan korkokenkäistä Aino Sarolaa.
ellauri308.html on line 313: Tuominenhan on väittänyt, että Stalin tarjosi hänelle Terijoen hallituksen pääministerin paikkaa ensiksi, ja kun hän kieltäytyi, vasta sitten O.W. Kuusiselle, jolle se kelpasi. Tämä on täyttä potaskaa, sitä samaa vallattomana vellovan mielikuvituksen tuotosta, mistä APT on niin kuuluisa. Hänen muistelmansa ovat malliesimerkki suuren Munchausenin tarinoista, joissa on siteeksi faktaa ja paljon todentamatonta juttua, josta on vaikea sanoa, pitääkö paikkansa vai eikö pidä. Ja kaiken tämän hän kirjoittaa niin taitavasti, että ilman tarkempaa perehtymistä ”homma käy täydestä kuin väärä raha”. Ja sitten ovat nämä hänen hienot ”oman hännän nostonsa”, kuten tämä kutsu Terijoen hallituksen päämieheksi. Siitä ei siis ole mitään dokumenttia, ja itse aiheestakin Tuominen alkoi sepitellä tarinaa vasta Talvisodan ruudinkäryn jo turvallisesti haihduttua eli kesällä 1940.
ellauri308.html on line 332: F. E. Sillanpäälle Tuominen oli kertonut hänelle tarjotun Terijoen hallituksen pääministerin paikkaa, mutta että Suomen viholliseksi hän ei ryhdy. Tuomisen ego oli sen verran iso, että hän on hyvinkin voinut keksiä koko asian. Vanhemmiten Tuominen alkoi ”muistaa” yhä enemmän kun oli elossa vähemmän sellaisia, jotka olisivat voineet väittää, että ei se noin ollut.
ellauri308.html on line 732: Armas Äikiä (14. maaliskuuta 1904 Pyhäjärvi Vpl – 20. marraskuuta 1965 Helsinki) oli lahjaton suomalainen runoilija, kirjailija, kääntäjä, toimittaja ja poliitikko. Äikiä kuului Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) johtoon 1930-luvun lopusta alkaen, asui vuosia Neuvostoliitossa ja oli talvisodan aikana perustetun Terijoen hallituksen maatalousministeri. Hän käytti myös salanimiä Viljo Veijo, Ami Aarto ja Liukas Luikku. Sekä Äikiän poliittisten mielipiteiden että kulttuuri- ja taidekäsitysten on luonnehdittu edustaneen dogmaattista neuvosto-marxismia.
ellauri308.html on line 743: Otto Wille Kuusisen talvisodan aikana vuosina 1939–1940 johtamassa Terijoen hallituksessa Äikiä oli maatalousministeri. Hän ei tehnyt tähän tehtävään liittyviä virkatoimia, kuten eivät muutkaan Terijoen hallituksen jäsenet. Hän olisi mieluummin ollut tekemättä kulttuuriministerin hommia. Toimittaja Yrjö Kilpeläinen eli nimimerkki Jahvetti väitti useassa pakinassaan, että Äikiä olisi halunnut kulttuuriministeriksi. Kuusinen oli Jahvetin tietojen mukaan kuitenkin estänyt tämän, mikä johtui Äikiän taiteellisen ilmaisun kehnoudesta.lähde? Poliittisen historian professorin Kimmo Rentolan mukaan Äikiä ”arveli olevansa runoilija”.
ellauri315.html on line 312: Kuban (ven. Куба́нь) on historiallinen alue Venäjällä Kuban-joen ympärillä Mustanmeren pohjoispuolella ja Asovanmeren rannalla, Ukrainan ja Kaukasian välissä. Sen alueella ovat nykyisin Krasnodarin aluepiiri ja Adygeian tasavalta sekä Stavropolin aluepiirin länsiosa. Kubanin alueen tärkein kaupunki on Krasnodar (ent. Jekaterinodar).
ellauri315.html on line 324: Peter Kenezin mukaan "Rajattoman vihollisen vihan yhdistämänä sotilaat tekivät sotilaallisten saavutusten ihmeitä; maailma oli nähnyt harvoja vastaavan kokoisia armeijoita, joilla oli suurempi taistelukyky." 23. helmikuuta armeija saapui Olginskaiaan tapaamaan Ataman Popovia 26. helmikuuta. Popov kuitenkin päätti pysyä Donin sisällä, kun taas vapaaehtoisarmeija suuntasi etelään kohti Jekaterinodaria ja Kubania. Marssi vei heidät Stavropolin maakunnan läpi ja heidän ensimmäinen taistelunsa ja voittonsa bolshevikkeja vastaan 6. maaliskuuta Lezhankassa. Armeija astui Kubaniin 9. maaliskuuta ja toinen taistelu 14. maaliskuuta Berezanskaiassa. Maaliskuun 17. päivänä neljän päivän taistelun jälkeen armeija valloitti Korenovskaian ja sen suuren sotilastarvikekätkön. 28. maaliskuuta käytiin ankarin taistelu bolshevikkeja vastaan, jossa joukko vapaaehtoisia upseereita jäätyi kuoliaaksi ylittäessään pienen joen, jossa oli matala jäinen vesi, mistä tuli kampanjan nimi. Maaliskuun loppuun mennessä vapaaehtoisarmeija kykeni ottamaan vastaan Viktor Pokrovskin Kuban-armeijan, joka oli äskettäin paennut Jekaterinodarista.
ellauri315.html on line 424: Xenophonin tiedustelijat löysivät nopeasti toisen lähes yhtä muhkean kuovin joen toiselta puolelta, mutta persialaiset muuttivat ja estivät myös tämän. Xenophon lähetti pienen joukon takaisin kohti toista kuovia, mikä sai ahdistuneita persialaisia irrottamaan suurimman osan joukostaan. Xenophon ryntäsi ja valtasi täydellisesti kainaloonsa jäljellä olevat Kardashianin kanat, kun taas kreikkalainen joukko oli pakotettu ottamaan huonommat kuovit kullinpäähän. Tämä oli ensimmäisten joukossa koskaan tehtyjä syvällisiä hyökkäyksiä eli penetraatioita, 23 vuotta Deliumin jälkeen ja 30 vuotta ennen kuin Epaminondas käytti sitä kuuluisemmin Leuctrassa. Kardashianien mahtaviin takapuoliin tehty penetraatio on auttamatta syvä.
ellauri317.html on line 718: Sytyttivät, rosvot, molemmat Dunajevin tehtaat niin mahorkka kuin tulitikkutehtaan. Epsteinin tehtaasta jäi vain kattilahuone. Näetkö raunioita Volgan takana? Toinen on Vabronejevin mylly. Tuo keltainen on entinen seminaari, ei yhtään ikkunaa. Kattokin romahti. Kun kapinan epäonnistuminen tuli ilmeiseksi, hän murtautui noin 50 hengen joukon johdolla Jaroslavlista maan itäosaan, missä hän värväytyi Perustavan kokouksen jäsenten komitean (Kombucha - bakteerijuoma, pahaa!) kansanarmeijaan, johti erillistä Kazanin kivääriprikaatia. Joulukuussa 1918 - helmikuussa 1919 hän oli tahdonvastaisessa hoidossa Omskissa. Helmi-heinäkuussa 1919 hän komensi 13. Kazanin kivääridivisioonaa. Tuotanto: korkein hallitsija amiraali A.V. Kolchak. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi Jaroslavlin kansannousun valmistelusta ja johtamisesta, sai Perkhurov-Jaroslavskyn kunnianimen. Vielä divisioonaa komentaessaan hän järjesti partisaaniosaston, joka teki onnistuneita tuohirasioita puna-armeijan linjojen takana. Heinäkuusta 1919 lähtien hän komensi 3. armeijan erityisiä lentäviä partisaaniyksiköitä. Yksi upseereista kutsui häntä "mukavaksi mieheksi, mutta jolla on omalaatuinen sielu". Elo-syyskuussa 1919 hän taisteli punaisia vastaan yhdessä B.K. Fortunatovin kornetin kanssa Kustanayn ja Tobol -joen alueella. Sitten hän osallistui valkoisen armeijan vetäytymiseen Suuren Siperian jääkampanjan aikana.
ellauri325.html on line 559: Palava pensas: Elias Simojoen puheita. (koonnut ja kirjoittanut johdannon: Wilho Helanen. WSOY 1942; Kansallinen kehitys ry. 2021.)
ellauri325.html on line 694: Yrjö Vuorjoki (Wegelius) inhosi Urho Kekkosta ja Urho Yrjöä. Sevverran olivat yximielisiä. Nimi muodostettiin kääntämällä Seinäjoen nimi ruotsiksi: Wäggälv, mistä sukunimeksi muodostettiin ensin Weggelfius, myöhemmin Wegelius. Suku tunnettiin sittemmin pitkään pappissukuna.
ellauri327.html on line 474: Ilmari Kianto (vuoteen 1906 Calamnius; 7. toukokuuta 1874 Pulkkila – 27. huhtikuuta 1970 Helsinki) oli yksi 1900-luvun alkupuoliskon huomattavimmista suomalaisista kirjailijoista. Kiannon kirjailijanura kesti yli 60 vuotta, jona aikana hän kirjoitti kuutisenkymmentä kirjaa. Hänen maineensa perustuu kuitenkin lähes kokonaan hänen kahteen köyhälistöromaaniinsa Punainen viiva (1909) ja Ryysyrannan Jooseppi (1924). Näiden kirjojen ansiosta Kianto tunnetaan kainuulaisen köyhälistön kuvaajana, ”korpikirjailijana”. Pulkkila on ex kunta Siikajoen latvoilla. Ilmari sinnitteli lähes satavuotiaaaxi Hesassa. Kianto oli alun perin nimeltään Ilmari Calamnius, mutta muutti sukunimensä Johannes Linnankosken neuvosta Kiannoksi vuonna 1906.
ellauri327.html on line 478: Ilmari Kianto syntyi Pulkkilassa Lamujoen rannalla sijaitsevassa pappilassa vuonna 1874. Hänen vanhempansa olivat kalajokelaiseen Calamnius-pappissukuun kuuluva Pulkkilan kappalainen August Benjamin Calamnius (1834–1915) ja Cecilia Septimia Catharina Lundahl (1842–1924). Perheessä oli kahdeksan lasta, joista Ilmari oli kuudes. Vuonna 1879 August Benjamin Calamnius valittiin Suomussalmen kirkkoherraksi ja perhe muutti Pulkkilasta Suomussalmelle Karhulan pappilaan.
ellauri327.html on line 515: Terijoen mökki oli alkuperäiseltä nimeltään Esterilä, mutta Kianto alkoi kutsua sitä Antiloopin luolaksi tai Varpusen häkiksi silloisen naisystävänsä Sirkka-Liisan eli Sigrid Engströmin ihastelunimen mukaan. Kianto asui tässä mökissä useina talvina, sillä hän saattoi kirjoittaa siellä teoksiaan rauhassa, mikä ei olisi onnistunut Turjanlinnassa.
ellauri330.html on line 219: Todellakin, Jabotinskyn muissa kirjoituksissa todetaan: "Emme halua karkottaa edes yhtä arabia Jordan -joen vasemmalta tai oikealta rannalta. Haluamme heidän menestyvän sekä taloudellisesti että kulttuurisesti. Kuvittelemme juutalaisen Palestiinan hallintoa [Eretz Israel ha-Ivri eli ' Israelin juutalainen maa'] seuraavasti: suurin osa väestöstä on juutalaisia, mutta kaikille arabikansalaisille yhtäläiset oikeudet 2. luokan kansalaisina ei ainoastaan taata, vaan ne myös toteutuvat."
ellauri330.html on line 532: Minä menin muinon Mustjoen pruukkin, Olin siällä niinkun muukkin, Niistin nokkaani nestuukkiin. Ja minä alotan tämän päiväsen saarnan Paavalin paikatust jakusta...
ellauri332.html on line 93: Raja 1918 on Suomen sisällissodan jälkeiseen aikaan sijoittuva suomalainen elokuva, joka sai ensi-iltansa 30. marraskuuta 2007. Sen ohjasi Lauri Törhönen ja käsikirjoituksen teki Aleksi Bardy. Elokuva kertoo kapteeni Carl von Munckista, joka lähetetään keväällä 1918 Rajajoen kylään. Siellä hänen tehtävänsä on valvoa Suomen ja Neuvosto-Venäjän välistä rajaa.Elokuva perustuu Jörn Donnerin isän Kain kokemuksiin sisällissodan jälkeisessä valkoisessa Suomessa. Kapteeni Carl von Munckin esikuva on Kai Donner. No jo on vittua. Elokuva on samalla kuvaus fasistisen Suomen synnystä. Se kuvaa raakaa sodankäyntiä, vaikka varsinaiset vihollisuudet ovat loppuneet.
ellauri338.html on line 65: Genesiksen patriarkaalisessa kertomuksessa Jaakob vietti yön yksin joen rannalla matkallaan takaisin Kanaaniin . Hän kohtaa "miehen", joka kamppailee hänen kanssaan aamuun asti. Lopulta Jaakobille annetaan nimi Israel ja hänet siunataan , kun taas "mies" kieltäytyy antamasta omaa nimeään. Jaakob sitten nimeää paikan, jossa he painivat Penuelin ( פְּנוּאֵל : "Jumalan kasvot" tai "Jumalan kasvot"). Masoreettinen teksti kuuluu seuraavasti:
ellauri338.html on line 69: Kertomus sisältää useita näytelmiä heprealaisten nimien – Peniel (tai Penuel ) , Israel – merkityksestä sekä samankaltaisuudesta Jaakobin nimen juureen (joka kuulostaa heprean kielestä "kantapäälle") ja sen yhdistelmästä. Jaakobin ontuminen ( Yaʿaqob ) saattaa heijastaa joen nimeä, Jabbok ( Yabbok יַבֹּק, joka kuulostaa "kierolta" joelta), ja Nahmanides (5. Moos. 2:10 Jeshurunista) antaa etymologian "joka kävelee vinoon" nimelle Jacob. Eli Klenkka.
ellauri340.html on line 681: FGK rähisemässä Kristiinalle ja mulle kun ei rynnätty Fredin ämyrin kuzumana RUCLin pikapalaveriin "te sankarilliset", Fred ämyröimässä mulle kun en ollut riittävästi puolustanut sen kainaloista germaanikanaa tiedekuntaneuvostossa Auli Hakulista vastaan Fredin käymässä reviirikiistassa keskusteluntutkimuxesta, "this is not your captain speaking, but rather, Fred Karlsson", "vanha professori" vainaja Kristiina-laivalla, Fred antamassa arvosanaa "niukasti hyvä" Kouvolan viran opetusnäytteessä, siitäkin narsistisesta loukkauxesta on oltava sille kiitollinen, kaikki ne kurjat vuodet Kouvolassa mielessä ajaminen alas Kymijoen sillalta tai päin Sipoon kallioleikkausta hernekeitonvärisellä mannepirssillä jonka lämmitys ei toiminut ja moottori leikkasi kiinni Viikin suoralla, kolari diapameissa Korialla, paska hopea Honda tuusannuuskana, joku vanha tietokonerakkine pelkääjän paikalla, kaikki Kouvolan idiootit riitelemässä kultaisen häkin lopetuxesta, ällö keskustalainen ylekansanedustaja apinamiehenä. FGK koitti turhaan viedä tuolit alta sekä Kimmolta että multa, sai ansionsa mukaan kun tyttärestä tuli metrin knääpiö. Sosiaalidarwinisti söi omaa lääkettä. Hylätyt ladot matkan varrella, Koskenkylän autio, uusi hampaaton Opa hyytyi Porvoossa, Rothit naapureineen riemuizivat, ei kannattaisi Wolframin jolla on jo toinen museoauto rukkina.
ellauri341.html on line 75: Nebukadnessar III ja hänen armeijansa eivät onnistuneet estämään persialaisia ylittämästä Tigris- jokea, ja 18. joulukuuta hän voitti ratkaisevasti taistelussa Zazanan lähellä Eufrat- joen varrella. Pysäyttääkseen persialaisten etenemisen Nebukadnessar sijoitti joukkonsa joen kaisliin, toivoen voivansa vartioida risteystä ja kaapata Dareioksen veneet. Joulukuun 13. päivänä persialaiset ohittivat kapinalliset ylittämällä joen juutalaisilta vuokratuilla paisuneilla esinahoilla ja voittivat joen varrelle sijoitetut babylonialaiset joukot.
ellauri347.html on line 517: Lihomisesta on sitä tutkineen Pertti Mustajoen viisaita analyysejä. Varmaan viisaampia kuin Arto veikon kielen ymmärryxeen liittyvät. Patshemu ljudi ne panimajut druk druga. Arto on ollut aika hiljaa putinismin aikana. Nyt ei oikein sovi olla ryssän ystävä. Arto tietää mistä kiikastaa: venäläiset elävät hetkessä kuin lapset, huijaavat niin izeään kuin muita että Venäjä on muka suurvalta. Ei se ole. Ainoa suurvalta on jenkkilä. Ontto pullistui niin läskixi koska se ei viizinyt opetella ruuanlaittoa vaan osti valmisruokaa jättipakkauxissa eikä jättänyt mitään syömättä. Ei se sun vika ollut, vaan olosuhteiden, lohduttaa viisas Pertti Mustajoki Duodecim-lehdessä.
ellauri353.html on line 85: Kuten taisin jo sanoa, Tapperin veljesten kotipaikka on Saarijärvi, mutta sukujuuret juontuvat Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle. Vanhin veli, kirjailija Marko Tapio kuoli "työuupumukseen" Seinäjoella, Törnävän sairaalassa. Myös yli 80-vuotias Harri on edelleen hyvin merkittävä suomalainen kirjailija, kertoo Seinäjoen kaupunginteatterin johtaja Vesa-Tapio Valo.
ellauri359.html on line 51: Siellä lapset asuivat tilavassa, rappeutuneessa talossa nimeltä The Mount, laajalla alueella, ja heidän setänsä David Ingles, joka toimi kuraattorina Cookham Deanin kirkossa ja myöhemmin Cranbournen kirkossa, tutustutti heidät joenvarteen ja veneilyyn. Grahamen elämäkerran kirjoittaja Peter Green uskoo tämän tunnelman, erityisesti Quarry Woodin ja Thames- joen, inspiroineen The Wind in the Willows -elokuvan puitteita. Kuitenkin alle kahden vuoden kuluttua, kun savupiippu romahti jouluna vuonna 1865, Kenneth meni Granny Inglesin kanssa asumaan Fernhill Cottageen Cranbournessa. Hän asui siellä, kunnes meni St Edwards Schooliin, Oxfordiin, ja palasi sinne lomien aikana, kunnes hän lopetti koulun ja meni töihin The Bank of Englandiin.
ellauri365.html on line 684: som älven slår, joenmutkassa,
ellauri369.html on line 80: Vamirah (1892). Kivikausi. Nuori soturi tutkii ympärillään olevaa villiä maailmaa. Pitkä matka joen alajuoksulle antaa hänelle paitsi kokemusta ja tietoa, myös liiton muiden heimojen kanssa.
ellauri371.html on line 654: Jyri syntyi isänsä plantaasilla Paavipurolla Creekissä Westmorelandissa Virginiassa. Hänen isänsä Aku Washington oli alueen johtava suurtilallinen ja lääninoikeuden tuomari. Vuonna 1735 Aku muutti perheineen Pocahontas-joen yläjuoksulle, Good Hunting Creekin plantaasille, joka myöhemmin nimettiin Mount Vernoniksi. Seijan eka oma keittiö oli Mt Vernon Streetin studion takaseinä.
ellauri371.html on line 656: Jyri Washingtonin lapsuus tunnetaan varsin heikosti, mutta siitä kerrotaan monia suosittuja tarinoita, jotka korostavat hänen rehellisyyttään, hurskauttaan ja fyysistä voimaansa. Nämä tarinat ovat suurelta osin myyttisiä, vaikka ne osittain perustuvatkin todellisiin tapahtumiin. Esimerkiksi tarina, jonka mukaan Jyri heitti hopeadollarin Pocahontasjoen yli − mikä on sybikaalisesti mahdotonta − sai alkunsa hänen serkkunsa luettua Aku Ankasta, että Roope Ankka kykeni heittämään kiven paljon kapeamman Rappahannockjoen yli ja nappaamasn sen toisella puolella. Toisen suositun tarinan mukaan George olisi saanut isältään kuusivuotissyntymäpäivälahjaksi pienen kirveen, jolla hän olisi kaatanut isänsä kirsikkapuun. Kun isä tarinan mukaan kysyi vihaisena oliko George kaatanut puun, tämä vastasi yllättäen kyllä. Georgen tyhmänrehellisyys uhkaavan rangaistuksen edessä hämmästytti isää niin, että hän halasikin poikaansa ja jätti tämän syyntakeettomana ilman rangaistusta.
ellauri372.html on line 377: Samaan aikaan toisaalla Marcus Aemilius Scaurus hyökkäsi Petran Aretasin kimppuun, mutta antoi itselleen lahjoa toiset 6 000 kiloa hopeaa. Pian sen jälkeen hänet tapettiin (tapahtuma mainitaan yhdessä Kuolleenmeren kääröistä). Sillä hetkellä Pompeius oli jo lähtenyt Juudeasta. Hän palasi Roomaan, missä hänestä oli tullut aikansa vaikutusvaltaisin poliitikko. Hän otti mukaansa monia vankeja, jotka myöhemmin vapautettiin ja asettuivat suurelle osalle Roomaa Tiber-joen takana.
ellauri374.html on line 495: Volgan - Kaman alueelle matkattaessa tullaan Moskovasta 500 - 600 kilometriä itään; Volgan suuren mutkan tienoilla sijaitsee myös sen suuren sivujoen Kaman suu. Tämän alueen tekee mielenkiintoiseksi sen monikansallisuus ja -kielisyys.
ellauri374.html on line 516: Ensimmäinen maininta baškiireista eurooppalaisissa lähteissä on Joannes de Plano Carpinin ja Vilhelm Rubrukin matkakertomuksessa. He mainitsevat Uraljoen yläjuoksulla asuvan pascatir kansan, jonka he väittivät puhuvan samaa kieltä kuin unkarilaisten. Vitun ääliöt.
ellauri374.html on line 531: Ufa on bashkiirixi Öfö. Se on miljoonakaupunki Volgan sivujoen Kaman sivujoen Belajan sivujokien Deman ja Ufan yhtymäkohdassa. ellauri374.html on line 533: Baškortostan on enimmäkseen matalaa metsäistä vuoristoa. Maantieteellisesti maa voidaan jakaa kolmeen pääalueeseen. Länsiosa maasta on kumpuilevaa ylänköä, maan keski- ja luoteisosat ovat Belaja-joen halkomaa tasankoa ja eteläiset Uralvuoret hallitsevat maan itäosaa.
ellauri374.html on line 541: Baškortostan tuottaa myös paljon maataloustuotteita. Belaja-joen varret ovat varsinkin Ufan eteläpuolella merkittävää viljantuotantoaluetta, jossa tuotetaan ohraa, kauraa ja vehnää. Viljan lisäksi viljellään paljon pellavaa, auringonkukkaa, vihanneksia ja sokerijuurikasta. Alueella harjoitetaan myös karjanhoitoa. Varallisuudesta menee kuten ennenkin suurin osa putinistisuihin, vähemmistöön jääneet bashkiirit nuolkoot näppejä.
ellauri374.html on line 552: Venäjän hallitus suhtautui kapinaan aluksi yliolkaisesti. Lokakuussa 1773 Pugatšovin päästä luvattiin 500 ruplan palkkio. Syksyllä Pugatšovin joukot piirittivät ja Orenburgin, tärkeän kauppa- ja teollisuuskeskuksen Uraljoen varrelta. Marraskuussa Pugatšovista luvattiin jo 28 000 ruplan palkkio. Tällöinkin Katariina piti Voltairen kanssa käymässään kirjeenvaihdossa kapinaa pelkkänä vitsinä. Maanomistajien paetessa Moskovaan Katariina ymmärsi kapinan laajuuden ja lähetti tammikuussa armeijan kenraali A. I. Bibikovin johtamana kukistamaan sitä.
ellauri374.html on line 652: Useat historioitsijat ovat yrittäneet selittää Orenburgin kaupungin nimen alkuperää. Perinteisesti hyväksyttiin, että sana "Orenburg" tarkoittaa linnoitusta Or-joen varrella, tai oik. Or - ja Jaik jokien risteyxessä. Jaik muutettiin sittemmin Ural-joeksi.
ellauri374.html on line 654: Vuonna 1734 Venäjän valtakunta alkoi laajentaa valta-asemaansa ja vaikutusvaltaansa Aasiassa rakentamalla itärajalleen (Etelä-Uralille) linnoitettua kaupunkia nimeltä Orenburg. Tätä tarkoitusta varten kartografi ja tilastotieteilijä Ivan Kirilov aloitti vuonna 1735 Or-joen ja Ural-joen yhtymäkohdassa olevan asutuksen kehittämisen , ja ensimmäinen asutuspaikka valittiin hänen tutkimusmatkansa aikana. Hän väitti, että kaupunkia tarvittiin "kauttakulkureitin avaamiseksi Bukharaan, Badakhshaniin, Balkhiin ja Intiaan" ja että "sieltä voitiin saada rikkauksia kullan, lapis lazulin ja granaattien muodossa".
ellauri378.html on line 243: Toisessa maailmansodassa Münster tuhottiin lähes kokonaan pommituksissa, mutta se rakennettiin sodan jälkeen vanhaa jäljentämällä. Ems joen itäpuolella komeilevat esi-isiemme Oldenburg ja Osnabrück, jossa pakanallisempi Arminius (ei se protestantti) motitti Varuxen pitkäxi venähtäneet legioonat Teutoburgin mezässä, ja missä Rothit viettivät ikimuistoisen kesäloman vuonna kivi ja puu.
ellauri381.html on line 105: Pechenegien (muuan toinen turkkilainen porukka) kavereina he asuivat muuttuvalla alueella Mustanmeren pohjoispuolella ja Volga-joen varrella, joka tunnettiin nimellä Cumania, josta käsin kumani-kiptšakit sekaantuivat ikävästi Kaukasuksen ja Khwarazmian valtakunnan politiikkaan. Kuumit olivat rajuja ja valtavia Euraasian arojen paimentolaisotureita, joilla oli pysyvä kiusallinen vaikutus keskiaikaiseen Balkaniin. He olivat lukuisia, kulttuurisesti kehittyneitä ja sotilaallisesti voimakkaita. Pechenegit muuten pisti aikoinaan turpaan varjageille eli viikingeille alias proto ryssille (rus). Petsenegit päihitti sittemmin Bysantin armeija. Lisää aiheesta kz. albumia 376.
ellauri381.html on line 192: Se muodostui Neuvostoliiton asevoimien ylimmän johdon esikunnan 23. elokuuta 1941 antamalla määräyksellä osasta pohjoisrintaman joukoista, nimittäin 7., 14. ja 23. armeijan hallinnasta, jotka puolustivat klo. rintaman luomisen aika linjalla Barentsinmereltä Laatokajärvelle. Rintaesikunnan sijainniksi määrättiin Belomorskin kaupunki (Karjalais-Suomen SSR. Karjalan kielellä Šuomua - "soinen maa", suomeksi Sorokka). Ensimmäiset kirjalliset maininnat Sorokajoen asutuksesta ( karjalan kielellä saari - "saari", karjalan kielellä joki - "joki"; "saarijoki", Vyg -joen haaran nimi ) ovat vuodelta 1419. Sieltä kuuluisan luostarin perustajat, vanhimmat German ja Savvaty, lähtivät Solovkiin vuonna 1429. Vuodesta 1551 lähtien Sorotskajan merenrantakylästä tuli tsaari Ivan Julman asetuksella Solovetskin luostarin perintö.
ellauri382.html on line 57: Marie Gomez (oik.) tunnetaan teoksista Saalistajat (1966), Karjatila High Chaparral (1967) ja Minä vakooja (1965). John M. Whalenin " Barquero " (1970) esittää Lee Van Cleefiä Travisina, entisenä asemiehenä, joka elää hiljaista elämää lossikuskina, joka on ainoa tapa ylittää joki tietyssä paikassa Texasin ja Texasin (Mexico) välillä. Kun näemme hänet ensimmäisen kerran, hän on sängyssä Nolan (Marie Gomez), kuuman näköisen meksikolaisen tipun kanssa, joka tykkää imeä ... pikkusikareita. Kaikki on hyvin, kunnes kammottava Fair (John Davis Chandler) ilmestyy hänen ovelleen, ihailee alastonna Nolaa ja sanoo, että hän ja kaksi miestä hänen kanssaan haluavat mennä veden yli Texasiin. Travis ei pidä tavasta, jolla hän katsoo Nolaa, ja sanoo hänelle: "Toki joen yli pääsee jos rahaa löytyy." He pääsevät yli ja Fair vetää esiin aseen ja käskee ystäviään sitomaan Nolan.
ellauri382.html on line 266: Joulukuussa 1943 tai tammikuussa 1944 Portnova lähetettiin takaisin Oboliin soluttautumaan varuskuntaan, selvittämään syyt viimeaikaisiin Young Avengers -epäonnistumisiin, sitten paikantamaan ja ottamaan yhteyttä jäljellä oleviin jäseniin. Hänet saatiin nopeasti kiinni. Raportit hänen pakenemisestaan vaihtelevat. Yksi on se, että Gestapon kuulustelun aikana Gorianyn kylässä hän otti tutkijan pistoolin pöydältä, sitten ampui ja tappoi hänet. Kun kaksi saksalaista sotilasta astui sisään kuultuaan laukaukset, hän ampui myös heidät. Sitten hän yritti paeta rakennuksesta ja juoksi metsään, missä hänet jäi kiinni joen rannalta.
ellauri383.html on line 284: Orion löytyy Eridanusjoen vierestä kahden metsästyskoiran Cane Majorin ja Cane Minoren kanssa taistelemassa Härkää vastaan. Toinen sen saaliista, jänis, löytyy myös lähistöltä.
ellauri390.html on line 50: Mohegaanit ovat Pohjois-Amerikan alkuperäiskansa, joka asuu Connecticutissa, Thamesjoen (no voi helkkari) itäisen yläjuoksun varren laaksossa. Heidän kielensä kuuluu algonkin-ryhmään. Samantapaisesta nimestä huolimatta he ovat eri kansa kuin mahicanit. Mahicanit ovat Pohjois-Amerikan alkuperäiskansa, joka asui Hudsonin jokilaaksossa New Yorkissa ja New Jerseyssä ensimmäisten eurooppalaisten saapuessa alueelle vuonna 1609. Seuraavien sadan vuoden aikana mahicanit siirtyivät asumaan idemmäs mohawkien ja eurooppalaisten kanssa syntyneen jännitteen seurauksena. Samalla mahicaneja alettiin kutsua ”Stockbridgen intiaaneiksi”, koska useat heistä asettuivat asumaan Stockbridgen kaupungin lähetysasemien läheisyyteen. Mahicanit pitivät 1600-luvun alussa hallussaan keltaisella merkittyä osaa Hudsonjoen laaksoista.
ellauri390.html on line 52: Mahicanien omakielinen nimi oli Muh-he-kun-neun, joka merkitsi ”suuren joen kansaa”. Hollantilaiset maahanmuuttajat kutsuivat heitä ”joki-intiaaneiksi”, kun taas ranskalaiset käyttivät heistä sanaa les loups ’sudet’. Irokeesit tunsivat mohikaanit nimellä Akochakanen (’änkyttäjät’ eli barbaarit.).
ellauri390.html on line 291: N.E.:n kokoelmassa on todisteita balladin Pechora-versioiden esityksestä eeppisiin säveliin. Onchukov, joka nauhoitti tekstin ruhtinas Dolgorukystä ja taloudenhoitajasta, jonka teki paikallinen eepos kirjailija Ankkuli Efimovich Ostashov kylästä. Zamezhnoye, Ust-Tsilma volost, lisäsi: "hän laulaa erittäin sujuvasti vanhassa yasakissa" ("yasak" on laulun tai eeposen sävelmä). Ust-Tsilma on kylä, maalaiskunta ja Ust-Tsilman piirin hallinnollinen keskus Komin tasavallassa Venäjällä. Se sijaitsee Petšoraan laskevan Tsilma-joen suussa 664 kilometriä tasavallan pääkaupungista Syktyvkarista pohjoiseen. Asukkaita on 5 100 henkeä, enimmäxeen syrjäytyneitä syrjäänejä.
ellauri390.html on line 337: Volkonskyn talo, myös kirjoitettu Volkonski tai Wolkonsky ja myöhemmin Wlodkowski Puolaan muuton jälkeen, on muinainen venäläinen aatelissuku, joka kuuluu Rurikideihin. Se sai nimensä Moskovan eteläpuolella sijaitsevan Volkona-joen mukaan. Perhe piti Venäjän valtakunnan prinssin arvonimestä. Tunnettuja jäseniä:
ellauri393.html on line 555: Rauhansopimuksen mukaan Vasemman rannan Ukraina (ukr. Livoberežna Ukrajina; Dnepr-joen itäpuolinen Ukraina) kuului Moskovan Venäjän hallintaan ja Oikean rannan Ukraina (ukr. Pravoberežna Ukrajina; Dneprin länsipuolinen Ukraina) siirtyi Puola-Liettuan hallintaan. Ukrainan pääkaupungin Kiovan piti jäädä Moskovan Venäjän haltuun vain kahdeksi vuodeksi, mutta sittemmin ilmeni ettei Moskovan Venäjä sopimusehtoa noudattanut vaan pitikin kaupungin pitempään. Etelämpänä sijaitseva Zaporožjen kasakkavaltio jäi Venäjän ja Puola-Liettuan "suojeluksen" piiriin. Andrusovon rauha merkitsi Venäjän alaisuuteen liittyneen Kasakkahetmanaatin alueen pienenemistä.
ellauri395.html on line 433: Viikon ajan oli hyvin hiljaista, Jordanjoen laaksossa Roi moshavilla vieraskotia pitävä Ruut Ben-Yosef kuvailee ensimmäisiä shokintäyteisiä päiviä terrori-iskujen...
ellauri402.html on line 531: Lakko oli alkanut lokakuussa 1929 Pigeon Timber Companya vastaan Onion Laken metsätyömaalla ja lak- koon oli mennyt siellä neljäsataa metsätyömiestä. Pigeon Timberin alihankkijana oli ollut suomalainen metsäura- koija, 'Reverend' Maki, uskovainen mies Pohjanmaalta, jolla oli työmaallaan sata suomalaista ja josta tiedettiin ettei se ottanut palkkalistoilleen muita suomalaisia kuin valkoisten puolella vapaussodassa taistelleita tai sellaisia, joista valkoisten puolella taistelleet menivät valalle, ettei niissä ollut punaista hapatusta olemassa. Roswall ja Vou- tilainen olivat molemmat metsätyömiehiä ja LWIUC:n organisaattoreita, ja kun ne kuulivat, ettei Maen työmaal- la aiottu lakkoon yhtyä, ne olivat ilmoittaneet lähtevänsä Maen työmaalle ja yrittävänsä saada sielläkin työntekijät lopettamaan mezän kaadon ja raakkujoen runtelun. Reverend Maen valkobandiitit runtelivat ja tappoivat agitaattorit.
ellauri402.html on line 633: Esa Saarinen on toiminut professorina Teknisen korkeakoulussa 2002-2010 ja Aalto-yliopistossa 2010-2021 sekä emeritusprofessorina Aalto-yliopistossa 2021 alkaen. Tämän lisäksi Saarinen on toiminut Muutostehdas Oy:n toimitusjohtajana 1989 alkaen sekä putkimiehenä Töölön Putki Oyssä. Tervetuloa Seinäjoen yrittäjäpäiville. Hotel Kurikasta löytyy vielä tilaa. Yrittänyttä ei laiteta.
ellauri405.html on line 168: Shiraz (persia): شیراز ; / ʃ ɪəˈr ɑː z / ⓘ ;[ʃiːˈɾɒːz] ) on Iranin viidenneksi väkirikkain kaupunki ja Farsin maakunnan pääkaupunki, joka on historiallisesti tunnettu nimellä Pars (پارس,Pārs) ja Persiis. Vuoden 2016 valtakunnallisessa väestönlaskennassa kaupungin väkiluku oli 1 565 572 asukasta, ja sen taajama-alueella Sadran asui lähes 1 800 000 asukasta. Vuoden 2021 väestönlaskenta osoitti kaupungin väkiluvun nousseen 1 995 500 ihmiseen. Shiraz sijaitsee Lounais-Iranissa Rudkhaneyekhoshk-joen varrella. Varhaisella islamilaisella kaudella perustetussa kaupungissa on kohtalainen ilmasto ja se on ollut alueellinen kauppakeskus yli tuhat vuotta. Kaksi kuuluisaa Iranin runoilijaa, Hafez ja Saadi, ovat kotoisin Shirazista, joiden haudat sijaitsevat nykyisten kaupungin rajojen pohjoispuolella. Siten Shiraz on saanut lempinimen "Iranin Ateena".
ellauri412.html on line 123: Savupilvi vyöryy pohjoisesta, vihollisjoukko lähestyy, eikä sen riveistä kukaan jättäydy jälkeen, eikä kengännauhat aukea. Eikä länsirannalle ole parempaa tiedossa. Daavidin äiti oli tosin sieltä, mutta vähän väliä! Näin käy: yöllä se murskataan, nitistetään räsypäät. Jokaisen pää on ajeltu paljaaksi, jokaisen parta leikattu pois. Säkkivaatteeseen vyöttäytyneinä he kulkevat kujilla, katoilta kuuluu itkua, toreilla ihmiset vaikeroivat maahan vaipuneina. Hahaa, ansionsa mukaan! Pakenijat kantavat tavaransa, sen mitä heillä on jäljellä, kuivan joenuoman yli. Purot puuntavat verestä punaisina.
ellauri412.html on line 714: Oli kuukauden viides päivä, farbror Joakimin pakkosiirtolaisuuden viides vuosi. Oli tukahduttavan kuuma. Silloin tuli Herran sana Hesekielille, papille, Busin pojalle, Kaldean maassa Kebabjoen varrella. Siellä häneen tarttui Herran käsi. (Hesen näkemistä nelipyöräisistä mönkijöistä on muualla jo paasaus, joten ei tässä niistä enempää.)
ellauri419.html on line 81: Kaksi hollantilaista lähetyssaarnaajaa, jotka puhuivat sujuvasti paikallisia kieliä ja jotka olivat asuneet alueella vuosia, keräsivät suuren määrän todistusta todistajilta. Useat kyläläiset kertoivat, että Rockefeller vedettiin pois vedestä vain valkoiset jamihousut päällä, ja huolimatta kiistasta, pitäisikö hänet paistaa vaiko keittää, häntä puukotettiin ei-kuolettavasti vatsaan ja hänet lopetettiin myöhemmin jossain Jawor-joen varrella. Joulukuussa 1961 neljä paikallista kertoi ministeri Hubertus von Peijille, että Rockefellerin jäännökset ja henkilökohtaiset tavarat, mukaan lukien hänen päänsä, pitkät luut, kylkiluut, shortsit ja silmälasit, oli jaettu 15 Asmatin kesken. Ministerit ilmaisivat erittäin suuren moraalisen varmuuden siitä, että paikalliset soturit olivat tappaneet Rockefellerin.
ellauri419.html on line 87: Dokumenttielokuvassa Keep the River on Your Right Tobias Schneebaum kertoo puhuneensa joidenkin Otsjanepin Asmatin kyläläisten kanssa, jotka kuvailivat Rockefellerin löytymistä joen varrelta ja syömistä. Hyvää oli vaikka laihanlaista. Vahinko vain ettei ollut palanpainikkeexi Cokista. Sen kansssa kalut menee alas paremmin. Rockefellerin äiti rva Headhunter maksoi 250 000 dollarin palkkion yksityisetsivälle lopullisesta todisteesta siitä, oliko Rockefeller elossa vai kuollut. Monet löytyneistä Michaelin jämistä ovat osa Michael C. Rockefeller Wing -kokoelmaa Metropolitan Museum of Artissa New Yorkissa. Rockefellerin kaksos Mary ryhtyi terapeutiksi myöhemmällä iällä, ja 9/11:n jälkeen hän johti kuolemantapausten tukiryhmää eloonjääneille, jotka olivat menettäneet kaksosensa vuoden 2001 terrori-iskuissa New Yorkiin ja Trumpin 2019 hyökkäyxessä Washington DC:hen.
ellauri421.html on line 202: Ilmajoen musiikkijuhlilla nähdään ensi vuonna Talvisota-aiheinen uutuusooppera Taipaleenjoki.
ellauri421.html on line 358: Ylityksen suorittivat 49. jalkaväedivisioonan 6. ja 7. ponttonipataljoona sekä 1. insinööripataljoona. Taipaleen-joen ylitys alkoi 6.12.1939 toisella puoliskolla kolmesta paikasta:
ellauri421.html on line 359:
Viis-joen alueella ylittivät 49. jalkaväedivisioonan 212. jalkaväkirykmentti ja 142. jalkaväedivisioonan 19. jalkaväkirykmentti (risteys nro 3, ylityksen päällikkönä on insinööripataljoonan esikuntapäällikkö 142. jalkaväedivisioona),
ellauri421.html on line 365: Suomalainen tykistö avasi jo ylitysalueen lähestyessä hurrikaanitulen ylitysyksiköitä kohti. Klo 13.00 kapteeni Zykinin sapöörien kimppuun hyökättiin alkuperäisillä paikoillaan, kaksi ajoneuvoa, joissa oli omaisuutta, tuhoutui, 18 ihmistä loukkaantui vakavasti ja kuljettaja Druzhinin ja 1. komppanian sotilas Pechnikov kuolivat. Seurasi hämmennys. Vasta klo 15.00 kapteeni Zykin ja pataljoonakomissaari Markelov johtivat henkilökohtaisesti puistokomppanian ajoneuvot risteykseen. Kävi ilmi, että risteykseen tuotuja kumiveneitä ei voitu käyttää, koska ne kaikki oli leikattu sirpaleilla. Jatkuvassa suomalaisen tykistötulessa 7. ponttonipataljoonan kulkuneuvot matkasivat joelle, ja sapparien ja ponttonisoittajien yhteisillä ponnisteluilla aloitettiin ylitys. Klo 18.00 mennessä 15. jalkaväkirykmentin kaksi komppaniaa ylittivät joen pohjoisrannalle. Klo 18.00 määrättiin pysäyttää ylitys. Nuolet asettuivat ns. Pärssisen lehtoon joen vastarannalle. Kapteeni Karl Lagerlöfin 3. pataljoona, 28. jalkaväkirykmentti yritti heti heittää heidät jokeen, mutta epäonnistui. Sitten rykmentin reservi, kapteeni Mauno von Schrowen 2. pataljoona, asetettiin toimintaan. Taistelu kesti koko yön 6. - 7. joulukuuta, ja vasta aamulla suomalaiset ilmoittivat lehdon raivauksen valmistumisesta. Neuvostoliiton arkistotietojen mukaan 222. ja 15. rykmenttien komppanioilla oli hallussa oli sekä Pärssisen lehto että koululehto. Ne. Meidän omamme ilmoittivat pitävänsä lehtoja, mutta suomalaiset ilmoittivat valloittaneensa lehdot takaisin? "Бой длился всю ночь с 6 на 7 декабря и только к утру финны рапортовали об окончании зачистки рощи. По советским архивным данным, роты 222-го и 15-го полков удерживали как рощу Пярссинена, так и Школьную рощу." Т.е. наши доложили, что рощи удерживают, а фины - что рощи отбили? Vitun sotapropagandaa taas. Ihan kuin lukisi Ukrainan erikoisoperaatiosta.
ellauri421.html on line 367: Risteyksessä nro 2 kumiveneitä kuljettaneet sapöörit joutuivat jo joen lähestyessä viereisen konekivääritulen alle Musta-oyan rotkon suulla olevasta bunkkerista ja kärsivät raskaita tappioita. Tästä huolimatta sapöörit jatkoivat työtään. Monet veneet ammuttiin bunkkerista keskellä jokea. 20 veneestä kolme säilyi ehjinä. Sapparit menettivät 17 haavoittunutta ja kaksi kuollutta. Klo 18.00 pysäytettiin myös risteys nro 2.
ellauri421.html on line 383: Yöllä joukkueen komentaja matkasi joen pohjoisrannalta räjäytysillan yli ja kertoi osaston kohtalosta. Hänen mukaansa virtaus oli niin voimakas, että se poimi ponttonit ja kantoi ne kohti räjähtäneitä siltoja. Hänen ponttoninsa onnistui saavuttamaan vastarannan, mutta palon aiheuttamat tappiot olivat erittäin suuret. Komppanian komentaja on kadonnut. Ryhmän komentaja ehdotti, että 4. komppania siirrettäisiin väylän yli räjäytettyä siltaa pitkin. Tämä yritys tehtiin, mutta suomalaiset löysivät yrityksen ja avasivat sitä kohti raskaan konekivääritulen. Yhtiö palasi etelärannalle, lastasi kolmeen viimeiseen ponttoniin ja lähti myös pimeyteen.
ellauri421.html on line 1088: Rintaman toisella puolella taisteli neuvostoliittolainen runoilija, Jevgeni Aronovitsh Dolmatovski, joka myös siirsi Taipaleenjoen taisteluiden tuntoja runoihinsa.
ellauri421.html on line 1094: vuo ikuisen Taipaleenjoen, joka purosta muistuttaa.”
ellauri421.html on line 1103: Kapea Taipaleenjoki oli Yrjö Jylhälle samalla Tuonelan virta. Se virtasi hänessä. Jylhä ei päässyt siitä yli elämän puolelle. Hänen sydämensä oli jäänyt kaatuneiden asetovereiden luo Taipaleenjoen länsirannalle, kuoleman rannalle. Ensi marras-joulukuussa noista taisteluista on kulunut 80 vuotta. On jo korkea aika aloittaa rähinöinti uudestaan!
xxx/ellauri056.html on line 284: Juoni on seuraava. Golaud ja Pelleas on iljexet. Misu Melisande on niiden kiistakapula, sidostesukka joka kuitenkaan ei kestä. Enste Golaud löytää Melisanden joen rannalta pusikosta. Se on hukannut kruununsa veteen muttei tahdo löytää sitä. Siispä Golaud ja Melisande menee naimiaisiin (höh mix). Sit Melisande kummiskin joteskin rakastuu veli Pelleaaseen. Ne tapaa lähteellä, ja nyt Melisande hukkaa vihkisormuxensa. Onpas sillä kaikki helyt löysällä. Golaudissa herää aiheellinen epäilys, se panee poikansa (ja Melisanden pojan kai?) Surku Yniäisen vakoilemaan niitä, ja yllättää ne heavy pettingissä. Niiltä jalansijoilta se tappaa Pelleaan ja nirhaisee Melisandea. Melisandelta syntyy kääpiökokoinen tytär, minkä jälkeen sekin kuolee. Golan jää tanterelle voittajana, mutta yhtä vaimoa ja veljeä köyhempänä. Plussan puolella 1 knääpiömäinen äpäre. Mitähän sekin symboloi?
xxx/ellauri057.html on line 95: Unto Kupiaisen vanhemmat olivat toimittaja Alpo Kupiainen ja Aune Kaihovaara. Unto Kupiainen kävi koulunsa Viipurissa ja tuli ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta vuonna 1927. Lukuvuoden 1927−28 hän toimi kansakoulunopettajana Viipurin mlk:n Kilpeenjoen koulussa. Käytyään Reserviupseerikoulun 21. kurssin hän työskenteli valistusohjaajana suojeluskuntajärjestössä talvisodan syttymiseen saakka. Ontu Kapiainen. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1931 ja lisensiaatiksi 1940 sekä väitteli tohtoriksi 1947.
xxx/ellauri057.html on line 881: Helsingin Malmilla on talkoovoimin raivattu entisestä jäteojasta luontonähtävyys. Samalla keinolla sietäisi vaientaa nilkkikin. Mohammed ja Jeanne ei muka löydä kirppixelle. Nilkki ei sais töitä edes Eipäjoen Hesestä. Vitun pönöttäjä.
xxx/ellauri075.html on line 166: Mitä hemmettiä? Missä vaiheessa Sestofilt hylkäsi isiensä uskon? Mixei kukaan sano siitä mitään? Isä tukkukauppias varmaan repi tukkaa tukuittain. Mitenniin se oli juutalainen ajattelija jos se peukuttaa Jeesusta? No ehkä jeesuskin oli sen mielestä vain ihminen, niinkuin Spartakus. Isaac Bashevis kysyy Hudson-joen varjokirjassa s. 100: Varför måste djuren lida? Sjestov säger rent ut att Gud är ond.
xxx/ellauri081.html on line 430: Orihveden Suomi-Venäjä-seura herättelee toimintaansa paikkakunnalla. Ensimmäisenä on vuorossa Arto Mustajoen luento Juupajoelta. Miten ja miksi suomalaiset ja venäläiset eroavat toisistaan? – kysymykseen annetaan vastauksia tietokirjailija Arto Mustajoen luennolla.
xxx/ellauri087.html on line 325: Keynesin mielestä apostolit oli pikemminkin kuin vesimittareita Finnträskin tai Huitilanjoen pintakalvolla. Vanha Keynes katui nuoruutensa kömmähdyxiä. Se ja sen kaverit oli olleet utopistisia immoralisteja, pilkkasivat sovinnaista moraalia ja viisaita vanhuxia, uskoivat pseudojärkeisuskoiseen käsityxeen ihmisluonnosta, olivat pinnallisia arvostelmissa ja tunteissa. Sodan jälkeen Keynes tiesi mistä kenkä puristaa: kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuudesta. Tarpeettomalle tavaralle täytyy luoda kysyntää vaikka väkipakolla. Rupusakille on siirrettävä ostovoimaa verotuxella ja julkisella kulutuxella. Ei ei! huusi Chicagon konnajoukkio, ihan väärin! Juuri vastoinpäin! Pois rahat rotinkaisilta ja kaikki liikenevä rikkaille, niin ne perustavat yrityxiä ja palkkaavat sinne osattomat pikkurahalla. Jo lähtee bisnes kulkemaan, onni ja raha tihkuu murusina köyhimyxille rikkaiden ruokapöydästä, ja kaikki ovat win-win tyytyväisiä.
xxx/ellauri087.html on line 394: Should'st Rubies find: I by the Tide Intian Ganges joen rannalta, mä marisisin poimisit, minä huokaisin
xxx/ellauri087.html on line 442: Vanhimmat riimit löytyy Laulujen kirjasta 1KBC, kääk kääk panivat sääxet joen luodolla, toonien piti mäzätä. Metriikka on kielikohtaista, mikä toimii yhdessä on toisessa ihan kökköä. Riimi toimii lyhytsanaisissa kielissä joissa on paljon äänteitä ja vähän päätteitä, englanti ja kiina esimerkixi. Yxitavuisista löytyy kahmaloittain riimejä.
xxx/ellauri121.html on line 416: Käsineiti tapahtuu Harvardissa. Memorial Hall on siinä miesvankila. The Wall on Charles joen rannalla. Syntyauto piippaa Brigham and Women's sairaalaan jossa vastasynnytetty John hautautui ison mustan hoizun syliin.
xxx/ellauri122.html on line 355: Me ajettiin Iijoen yli matkalla Charlotten työ Merilappiin. Roopen Iijoki oli Oberlausitz Dresdenistä itään. Sen synnyinkylä Rietschen on seisake suoalueella kaivosten ja sotilaiden harjoitusmaastojen välissä. Me ajettiin Sleesiasta läpi 3v sitten Charlotte kyydissä. Se on sudeettisaxalaista takapajulaa josta puolet luovutettiin nolosti hävityn sodan jälkeen puolalaisille.
xxx/ellauri124.html on line 762: Seinäjoen käräjäoikeudessa vuonna 2019, mutta se peruttiin asianosaisten
xxx/ellauri129.html on line 232: Korhonen on valmistunut filosofian maisteriksi Turun yliopistosta. Hän opiskeli pääaineenaan yleistä kirjallisuustiedettä ja sivuaineina teosofiaa, saamen kieltä, luovaa kirjoittamista ja pedagogisia opintoja. Korhonen on työskennellyt äidinkielen opettajana Yläjoen aurakoulussa, kustannustoimittajana, suunnittelijana ja luovan kirjoittamisen opettajana Turun yliopistossa sekä Helsingin Sanomien kolumnistina.
xxx/ellauri154.html on line 129: Seuraavana vuonna myöhään suuren torstain iltana isä Zosima tuli sovitulle paikalle ja näki kuun valossa Marian Jordanin toisella rannalla. Huomattuaan Zosiman Maria teki ristinmerkin ja ylitti joen kulkien veden päällä. Isä Zosima hämmästyi niin, että valmistautui kumartumaan hänen eteensä. Maria sanoi moittivasti: “Mitä aiot tehdä, abba Zosima? Sinä pidät käsissäsi pyhää ehtoollista ja tahdot kumartua maahan! Kuppi kaatuu ja näkyleivät tippuvat!” Nautittuaan kyynelsilmin pyhän ehtoollisen Maria sanoi: “Herra, nyt Sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet Sinun pelastuksesi.” (Luuk. 2:29) Sitten hän hyvästeli Zosiman ja esitti tälle pyynnön, että tämä tulisi myös seuraavana vuonna suuren paaston aikana sille paikalle, missä he olivat ensimmäisen kerran tavanneet. Isä Zosima oli tuonut mukanaan vähän viikunoita, taateleita ja vedessä kostutettuja linssejä ja tarjosi niitä Marialle. Tämä otti sormenpäillään vain kolme linssiä, teki ristinmerkin ja käveli niiden avulla Jordanin yli. Isä Zosimaa jäi harmittamaan kovasti se, että hän ei ollut muistanut kysyä Marian nimeä, mutta hän päätti ottaa siitä selvän, kun he seuraavana vuonna kohtaisivat uudestaan.
xxx/ellauri154.html on line 191: Ja vielä muutamia emeritus-kuulumisia: Viimeisessä arvioinnissaan koronapandemian hoidosta Juupajoen nilkki antaa 10p papukaijamerkillä ja tammenlehvillä yllättäen isänmaan "tiedemiehille" ja "yrityksille", nihkeästi tyydyttävän hallitukselle ja pahoittelee demokratiaa, jonka takia hallintoalamaiset pääsevät häiritsemään johto- ja nilkkiportaan toimintaa. Walls on itse kertonut, että sai Lukessa nimen Äiti Aurinkoinen. Sellaisia onnistumisia. HY:n äiti aurinkoinen Anna Mauranen on onnexi jo kohdannut luonnollisen poistuman. Siivousinfluensseri siivoo pelihullujen syrjäytyneiden kämppiä ilmaisexi, videoi niitä ja ansaizee tuhansia kumikaulojen kazomilla mainoxilla. Vittu, sanon kuin Kimi Räikkönen suomexi, termiittiapinat saa kaikki vetää alas vessanpöntöstä. Slush slush.
xxx/ellauri177.html on line 579: Kuten kahdella ystävällä, jotka eron jälkeen tapaavat uudelleen, menevät pois jonkun yksinäisen joen reunalle, heillä on vähemmän hellää luottamusta; sillä niinä jumalallisen hylkäämisen tunteina Jeesus halusi olla hänen ystävänsä, paras, uskollisin, se, joka ei koskaan pettänyt häntä, joka palautti hänelle vähän kiintymystä vastaan kaikki iankaikkisen elämän aarteet. Varsinkin tällä kertaa pappi halusi pitää sen sisällään oikein pitkään. Kello kuusi iski mykässä kirkossa, jota hän edelleen kuunteli, olentojen hiljaisuuden keskellä.
xxx/ellauri179.html on line 300: Loppukesästä asuimme talossa kylässä, joka katsoi joen yli ja tasangon vuorille. Joen sängyssä oli kiviä ja lohkareita, kuivia ja valkoisia auringossa, ja vesi oli kirkasta ja nopeasti liikkuvaa ja sinistä kanavissa. Joukot menivät talon ohi ja tiellä, ja pöly, jonka he nostivat, jauhoi puiden lehdet. Myös puiden rungot olivat pölyisiä ja lehdet putosivat alkuvuodesta, ja näimme joukkojen marssivan tietä pitkin ja pölyn nousevan ja lähtevän tuulen sekoittamana, putoamisen ja sotilaiden marssiessa ja sen jälkeen tien paljaita ja valkoisia lehtiä lukuun ottamatta.
xxx/ellauri179.html on line 910: Mandalay on Myanmarin toiseksi suurin kaupunki. Sen asukasluku oli noin 897 000 vuonna 2011. Se on Mandalayn alueen pääkaupunki ja sijaitsee Iravadijoen itärannalla maan kuivassa keskiosassa. Mandalay sijaitsee 716 kilometriä pohjoiseen Myanmarin suurimmasta kaupungista Yangônista, josta on kaupunkiin rautatieyhteys.
xxx/ellauri179.html on line 961: Tho’ I walks with fifty ’ousemaids outer Chelsea to the Strand, vaikka 50 piikaa saisin Chelseasta aina joen rannalle,
xxx/ellauri186.html on line 348: Napoleon seisoi Arcolen mudassa huono-onnisesti kaaduttuaan, seisoi siinä mietteliäästi nenäänsä myöten unkarilaisten luotien murentaessa savea joenrannan penkasta.
xxx/ellauri187.html on line 455: Maria meni sodan päätyttyä naimisiin toisen "tunnustavan kirkon" pastorin Schniewindin pojan kanssa, muutti sen kaa Yhdysvaltoihin (FIND!), opiskeli siellä matikkaa ja siitä tuli tietokonealan osaaja. Kolmannen miehen jälkeen se kuoli syöpään 53-vuotiaana Bostonissa Massachusettsin yleisessä sairaalassa, joka on siinä Charles-joen sillan korvassa.
xxx/ellauri228.html on line 212: Haapavesi on kaupunki, joka sijaitsee Pyhäjoen varrella Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa, Oulun Eteläisessä. Kaupungissa asuu 6 593 ihmistä ja sen pinta-ala on 1 086,53 km², josta 35,94 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 6,28 asukasta/km². Haapavedellä on kylä nimeltä Tötteröperä ja etelämpänä on Ryyppymäki. E4 taitaa mennä Haapaveden ohi eikä läpi. Joo tonne länsipuolelle se jää.
xxx/ellauri230.html on line 154: Neljäs matka alkoi huhtikuussa 1904, ja kohteina olivat nyt Volgan ja Donin alueen kalmukit; matka kesti vuoden loppuun. Toukokuussa 1905 käynnistynyt viides tutkimusmatka vei Ramstedtin Länsi-Siperian halki ja edelleen Irtyšjoen laakson kautta Kiinalle kuuluvaan Itä-Turkestaniin (nykyinen Xinjiang), jossa hän aikoi tutkia itämongolien kieliä. Ramstedt joutui palaamaan matkalta Suomeen ennenaikaisesti saman vuoden joulukuussa Venäjän-Japanin sodan ja vuoden 1905 Venäjän vallankumouksen aiheuttamien levottomuuksien takia. Seuraavat kolme vuotta Ramstedt toimi jälleen tyttökoulun opettajana Lahdessa ja julkaisi samalla pyllykielitieteellisiä tutkimuksia kalmukin, mongolin ja tataarin kielestä matkoilla keräämänsä muistitiedon pohjalta.
xxx/ellauri230.html on line 184: kuivuneen joenuoman
xxx/ellauri231.html on line 220: Venäjän ortodoksisen kirkon pappi antoi sitten viimeiset niitit molemmille miehille. Ryhmä ampui ja molemmat miehet kaatuivat. Ruumiit potkittiin ja työnnettiin alas kalliolle ja upotettiin jäätyneen Angarajoen jään alle. Tää oli muodostunut jo ihan klassikoxi toi jään alle potkinta.
xxx/ellauri231.html on line 270: Punaisten kasakkojen ympäröimänä ja jatkuvan takaa-ajon alaisena Mahnon osasto pystyi etenemään vain hitaasti raskaan konekivääritulen ja tykistöpommitusten alla. Mahno johti joukkonsa Galician rajalle, ennen kuin hän yhtäkkiä heilautti ympäriinsä ja suuntasi takaisin Dneprin yli. Poltavasta pohjoiseen Belgorodiin suuntautuessaan he onnistuivat lopulta karkottamaan takaa-ajoa harjoittaneet kasakat tammikuun lopussa 1921. Tähän mennessä hän oli matkustanut yli 1500 kilometriä, menettänyt suurimman osan varusteistaan ja puolet joukostaan, mutta löysi myös itsensä, voidakseen johtaa jälleen hyökkäystä puna-armeijaa vastaan. Taudin puhkeamisen jälkeen Kronstadtin kapinassa Mahno lähetti joukon joukkojaan Etelä- ja Keski-Venäjän eri alueille lietsomaan kapinaa, samalla kun hän itse jäi kiinni Dneprijoen rannoille. Tällä hetkellä Mahno haavoittui jalkaan, ja tachanka joutui kuljettamaan häntä, mutta onnistui silti johtamaan yksikköä henkilökohtaisesti edestä. Palattuaan takaisin Ukrainan vasemmalle rannalle hän jakoi osastonsa uudelleen ja lähetti yhden kapinaan tšekaa vastaan lähellä Azovinmerta, kun Mahnon oma 1500 ratsuväen ja kahden jalkaväkirykmentin joukko jatkoi tiellään ja tarttui punaiset yksiköt, jotka se reititti.
xxx/ellauri231.html on line 278: Puna-armeijan komentaja Mihail Frunze vaati mahnovistiliikkeen "lopullista likvidointia" heinäkuussa 1921. Mahno jatkoi hyökkäyksiä Don-joen valuma-alueella huolimatta useista haavoista. Elokuussa haavat saivat hänet hakeutumaan hoitoon ulkomaille. Mahno, hänen vaimonsa Halyna Kuzmenko ja noin 100 uskollista lähtivät Puolan rajalle jättäen Viktor Belashin kapinallisen armeijan komentajaksi. Puna-armeijan hyökkäykset seurasivat heitä; Mahno otti luodin kaulaan ja joukko hänen vanhoja ystäviään kuoli taistelussa elokuun lopulla. Kun punaiset vangitsivat tiedustelun, Mahno käänsi joukkonsa etelään kohti Romaniaa, mutta Dnesterin ylityksen jälkeen Romanian rajavartijat riisuivat Mahnon ryhmän aseista ja internoivat. Mahno ja hänen vaimonsa vapautettiin lopulta Brasovin internaattileiriltä ja heille myönnettiin lupa oleskella Bukarestissa poliisin valvonnassa, kun Mahno toipui haavoistaan.
xxx/ellauri234.html on line 59: Aivan joen rannassa Käsi korvan takana "Huuan teen mä prinssikseni
xxx/ellauri235.html on line 906: 1 runonpätkä, joka on vahingossa säilynyt jollain vessapapyruksella, kertoo joen jumalan Asopuksen tyttäristä. Se koostuu enimmäkseen profeetasta, Acraephenista, joka kertoo Asopukselle, kuinka jumalat sieppasivat hänen tyttärensä ja että he synnyttävät monia sankareita; papyrus päättyy erittäin hajanaiseen osaan, jossa Asopus näyttää lopulta alistuvan tyttäriensä kohtaloon, ja vastaa "no turpiin vaan ja onnea".
xxx/ellauri237.html on line 371: Rahikainen on kuvitteellinen hölmö Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas. Rahikainen on pohjoiskarjalainen sotamies. Hänen esikuvanaan pidetään joensuulaista Kauko Rummukaista, joka menetti toisen kätensä Kannaksen taisteluissa. Hän ei ollut mikään tyhjän nauraja, vaan räkänokka mies.
xxx/ellauri237.html on line 474: Hämärät joenuomat joissa virtaa ikuinen pano, rakastan sinua, ja onnellisena puraisen alkusuusi luumua.
xxx/ellauri252.html on line 335: Vaikein asia Simojoen uralla oli laajan vaikutuksen saanut Salama-jupakka Juhannustanssit-teoksen tiimoilta. Kapinakenraali oli Pispalan suulas Voltaire, juuri 28 vuotta täyttänyt Hannu Salama, joka tunnettiin kiivaana, uhmakkaana, omapäisenä, mustapartaisena ja ylimielisenä kirjailijana. Taivaallisia sotajoukkoja johti Uudessakaupungissa syntynyt 56-vuotias arkkipiispa Martti Simojoki. Pyllynruma Margit Borg Sundman (kok) toimi taantumuxen sotanuijana.
xxx/ellauri265.html on line 53: Olin pitämässä Tampereen Norssin lukiolaisille etäluentoa kommunikaation kompstuskivistä. Esityksen lopuksi eräs lukiolainen kysyi ”Onko sulla omaa podcastia”. Kun hän kuuli, että ei ole, hän jatkoi: ”Kannattaisi olla! Aihe on mielenkiintoinen ja sulla on hieno ääni”. Hieno mies, hieno ääni. Mies ja ääni periaate. Siihenhän yliopistossa päästiin ponnistelujeni ansiosta lopulta, tuli päällikköorganisaatio, 1 mies, 1 ääni. Historian havinaa. Noniin, siis ajatus oman podcastin pitämisestä jäi pyörimään mieleeni kuin pieru nahkahousuissa, tai ehkä vielä paremmin kuin puolukka pillussa. Vaimonin näet poimii 100 litraa puolukoita vuodessa. Se ei jaxa kuunnella Juupajoen bungalowissa kun väsään näitä podcasteja.
xxx/ellauri265.html on line 89: Kutsuin seuraavan vieraan Nina Karlssonin mukaan tyttäreni Anna Mustajoen vinkistä. Anna auttaa mua näissä teknisissä hommissa, joissa olen tosi tumpelo. Hän oli osallistunut Ninan järjestämään koulutukseen ja ollut täpinöissään – oikeastaan enemmän kuin täpinöissään: pähkinöissään, ihan liekeissä. Olin itse vähän spektinen, koska Ninan pitämä johtajakoulutus perustuu enneagrammi-ihmistyyppiluokitukseen, joka on tunnetusti täyttä huuhaata. Erilaiset luonnekategorisoinnit ovat suosittuja työpaikkakoulutuksessa mutta niillä on tiedemaailmassa vähän huono maine.
xxx/ellauri280.html on line 348: Petshora on Komin syrjäänien oma joki Uralilta Barentsinmerelle. Kaupunki sijaitsee Petšorajoen oikealla rannalla siinä, missä rautatie ylittää joen. Se on tasavallan pääkaupungista Syktyvkarista 588 kilometriä koilliseen. Petšora on Petšoran piirin keskus ja tärkeä liikenne- ja energiantuotannon keskus. Se tuottaa 38 prosenttia koko tasavallan sähköstä (2005). Huomattava merkitys on myös öljyntuotannolla. Mezänenezien nimi joelle on Sanero jaha. Barenzinmeri on suomalaisista syvä, anglosaxien mielestä matala. Barentsinmeri on nimetty hollantilaisen, aluetta 1500-luvun lopulla kartoittaneen Willem Barentsin mukaan.
xxx/ellauri281.html on line 766: Hän jatkoi protestoimista sotaa vastaan lopetettuaan työnsä Channel Onella. Viime elokuussa häntä syytettiin Venäjän armeijaa koskevien väärien tietojen levittämisestä siitä, että hän piti esillä julistetta, jossa luki "Putin on murhaaja, hänen sotilaat ovat fasisteja" yksin mielenosoituksen aikana Moskva-joen rantakadulla Kremliä vastapäätä. Väärin päin! Putin on fasisti ja hänen sotilaat on murhaajia. Myöhemmin hänet pakotettiin käyttämään sähköistä nilkkaranneketta kuin joku narttukoira ja hänet asetettiin kotiarestiin Moskovassa, jossa hänen oli määrä odottaa oikeudenkäyntiä. Häntä uhkaa jopa 10 vuoden vankeustuomio, jos hänet todetaan syylliseksi.
xxx/ellauri281.html on line 791: Poliisi poisti Altajoen voimalaitoksen rakentamista vastustaneet luonnonsuojelijat muonavahvuudesta.
xxx/ellauri287.html on line 50: Kristittyjen Neron vainoaminen kesti neljä vuotta, vuodesta 64 vuoteen 68 jKr. Tämän vainon aikana myös apostoli Pietari teloitettiin. Rooman kansalaisena, jolla oli oikeus nopeaan kuolemaan, Paavali mestattiin. Pyhä Gregorius Suuri, joulukalenterin uudistanut 6. vuosisadan paavi, kirjoitti, että Paavalin teloitus tapahtui Tiber-joen vasemmalla rannalla Via Ostiensis-kadulla, tiellä Ostian satamaan, ja se on haudattu Pyhän Pyhän Pyhän Joulupukin basilikan pääalttarin alle, Paul Outside the Walls.
xxx/ellauri287.html on line 94: Paavali aloitti lähetystyönsä Filippiineillä 2. rengasmatkalla saarnaamalla Thyatiiran Lydialle ja muille jumalaapelkääville naisille, jotka kokoontuivat sinne joen rantaan alapesulle (Apt. 16). Vieraile Pyhän Lydian kastekappelissa Krinides-joen varrella ja muinaisessa roomalaisessa Agorassa (Forum), joka rakennettiin Augustuksen aikana ja joka mainitaan Apostolien tekojen kirjassa paikkana, jossa Paavalia rangaistiin julkisesti, kun hän paransi kuin sika juoxuaan demonien riivaaman tytön päällä. Istu myös kreikkalaisen teatterin muinaisilla istuimilla (4. vuosisadalla eKr.), jonka roomalaiset muuttivat areenaksi ja jota käytettiin varhaisten kristittyjen vaimojen alustana panon aikana.
xxx/ellauri287.html on line 645: Antiokheia, lat. Antiocheia/Antiochia ad Orontem) oli Seleukos I:n perustama antiikin ja bysantin aikainen kaupunki historiallisessa Syyriassa nykyisen Turkin alueella. Iskenderunin lahden eteläpuolella vinosti vastapäätä Tarsosta. Nykyään Antakya on noin 213 000 asukkaan kaupunki Turkissa Orontes-joen varrella, n. 40 km Välimerestä. Kaupunki sijaitsee Hatayn umpisuolen näköisessä maakunnassa, jonka Turkki liitti itseensä Syyrialta vuonna 1938 Mortonin lukiessa Patun renkaanjälkiä.
xxx/ellauri292.html on line 319: Sensijaan Valentin Vaalan ohjaamassa hienovireisessä komediassa Juurakon Hulda (1937) on feminististä särmää. Vakavakatseisen (so. ei kovin sexikkään) Irma Seikkulan esittämä Hulda pyrkii sinnikkäällä työllä ja opinnoilla eteenpäin 1930-luvun Helsingissä. Elokuva pohjautuu Hella Wuolijoen Juhani Terskanpää -salanimellä kirjoittamaan näytelmään.
xxx/ellauri292.html on line 346: Elokuva aiheutti aikoinaan kohua varsinkin poliittisissa piireissä. Äärioikeistossa Wuolijoen mielipiteiden koettiin olevan vaaraksi suomalaiselle yhteiskunnalle. Eräät kotiapulaiset olivat näet suututtaneet työnantajansa, koska olivat käyneet katsomassa Juurakon Huldan. Elokuva toimi innoituksena tuhansille 1930-luvun suomalaisnaisille, sillä päähenkilön tavoin monet työväestöön kuuluvat naiset kyllästyivät huonoon asemaansa.
xxx/ellauri298.html on line 172: Syntynyt vuonna 1946, kasvoin tuolloin kukoistavassa tehdaskaupungissa Länsi-Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa kymmenen mailia länteen Ohio-joen varrella Pittsburghista, jota silloin kutsuttiin "Terässtadixi". Varhaisesta lapsuudestani lähtien äitini oli vakavasti masentunut ja perheeni jatkuvassa konfliktissa. Samaan aikaan isäni, alun perin viulisti, antoi minulle lahjan rakkauden klassiseen musiikkiin. Hän opetti minulle, kuinka kuunnella, ei vain äidin valituxen pääteemoja, vaan myös koko musiikkipartituuria bassoista korkeisiin puupuhaltimiin. Meidän perheemme oli yksi harvoista juutalaisperheistä suurelta osin italialaisessa katolisessa kaupungissa. Suurimman osan ajasta ala-asteella ja lukiossa tunsin olevani ulkopuolinen ja minulla oli heikko yhteenkuuluvuuden tunne. Juutalaisten käyttö ravunsyöttinä oli yleistä, ja yritin epätoivoisesti kompensoida auttamalla opiskelutovereita kotitehtävissä. Silti minua pidettiin enimmäkseen käsivarren päässä, ja leimattuna roolilla "aivot". Kun osallistuin heprealaiseen kouluun useita päiviä viikossa useiden vuosien ajan Pittsburghin juutalaisella alueella, olin sielläkin "ulkopuolinen", koska olin kotoisin pikkukaupungista enkä Pittsburghin kletschmersektiosta. Yhdessä nämä lopulta ovat osittain taustalla kiinnostukseni antropologiaan, etnisiin ja amerikkalaisiin tutkimuksiin, usein tiedostamattoman koetun kokemuksen psykoanalyyttiseen syvyyteen, halukkuuteeni kokonaisvaltaiseen ajatteluun (yrityxeen yhdistää ne, jotka aluksi vaikuttavat erillisiltä, toisiinsa liittymättömiltä kulttuurin puolilta, perhe ja historia), tarkkaavaisuuteeni itseäni kohtaan tutkimusvälineenä, jota kutsutaan vastasiirroksi), oman runouden käyttämiseen keinona ymmärtää työelämän organisaatioita ja laajempaa kulttuuria) ja pyrkimykseni auttaa muita ihmisiä, järjestöt, jopa kansainvälisiä suhteita kuuntelemalla syvästi ihmisiä ja auttamalla heitä kuuntelemaan toisiaan sielusta sieluun. Tämä oli keskeinen roolini kroonikkona ja noin viisikymmentä vuotta lääketieteen opiskelijoiden, perhelääketieteen harjoittelijoiden ja asukkaiden, PA:iden ja monien muiden terveydenhuollon ammattilaisten opettajana. Syvästä kiinnostuksestani organisaatioelämän tiedostamattomiin juuriin tuli perusta suurelle osalle tutkimuksestani, kirjoittamisestani, opettamisestani ja konsultoinnistani. Opiskelin Pittsburghin yliopistossa ja suoritin historiallisen musiikkitieteen AB:n vuonna 1967 ja psykologisen antropologian tohtorin vuonna 1972. Opetettuani seitsemän vuotta psykiatrian osastolla Meharry Medical Collegessa Nashvillessä, TN:ssä, vietin loput urani perhe- ja ennaltaehkäisevän lääketieteen osastolla Oklahoman terveystieteiden yliopistossa. Center, Oklahoma City, OK, sellainen minä olin."
xxx/ellauri305.html on line 1368: Deut. 21:4 - murtaa vasikan niska joen laaksossa ratkaisemattoman murhan jälkeen
xxx/ellauri306.html on line 409: Perinteisen tarinan mukaan gootit asuivat ajanlaskun alussa Veiksel-joen suulla nykyisen Puolan pohjoisrannikolla. Gootit eivät välttämättä olleet mikään etnisesti, kielellisesti tai kulttuurisesti yhtenäinen kansa, vaan kokoelma erilaisia keskenään liittoutuneita ja gootti-identiteetin (Nemi ja Miki Liukkos-look: mustat kuteet, vahvat meikit, kromikoristeiset nahkavetimet, synkkä ilme, raskasmetallimusa) omaksuneita väestöaineksia. Goottien joukossa saattoi germaanien ohella olla slaavilaista, iraanista, roomalaista tai muuta suspektia matualkuperää olevia ryhmiä. Nyziellä ainakin on vitusti turkkilaisia. Varsinaisesti gootit astuivat länsipaskaan antiikin ajan kirjallisten lähteiden mukaan 200-luvulla, jolloin he asuivat Kaakkois-Euroopassa ja Mustanmeren pohjoispuolella. Sen jälkeen heidän vaiheitaan voidaan seurata aina 500-luvulle asti, visigooteiksi kutsutun ryhmän tapauksessa 700-luvulle. On kuitenkin kyseenalaista, kuinka paljon 500-luvun tai 700-luvun gooteilla oli kuteiden ja musan lisäxi yhteistä satoja vuosia aikaisemmin eläneiden goottien kanssa.
xxx/ellauri329.html on line 437: Tsaritsynin taistelu oli sotilaallinen yhteenotto Puna-armeijan ja Valkoisen armeijan välillä Venäjän sisällissodan aikana Tsaritsynin (sittemmin Stalingrad, nyttemmin Volgograd) hallitsemiseksi. Tämä oli merkittävä kaupunki ja satama Volga- joen varrella Lounais-Venäjällä.
xxx/ellauri354.html on line 196: Suonenjoen pitäjässä syntyneenä Laitisessa oli savolaista lupsakkuutta. Toppuuta tok, kohta on Suonejjok. Hauskin juttu jonka Laitiselta kuulin oli tämä: tarjoilijan kysyessä vieressäni istuneelta Laitiselta, halusiko tämä olutta vai viiniä, vastaus kuului: ”Molempia.” Tieteessä tapahtuu!
xxx/ellauri363.html on line 145: Sjöblom aloitti tutustumismatkat Jangtsen sivuhaaran Li-joen alueelle. Joulukuussa 1902 hän saapui Jinshiin, jota hän ehdotti työn keskuspaikaksi. Runsaan vuoden kuluttua Sjöblomien saapumisesta Jinshissä vietettiin kristillisen seurakunnan perustamisjuhlaa. Avoimet työmahdollisuudet innostivat lähetystyöntekijöitä. Kirkot olivat auki joka päivä aamusta iltaan, ja ohikulkijoilla oli mahdollisuus poiketa sisään koska tahansa.
xxx/ellauri404.html on line 79: Demilitarisointioperaatiota seuraavan ukrainalaisen Desperate-ryhmän mukaan Venäjä on siirtänyt joukkoja Seinäjoen ylitse vastahyökkäystä varten. Tämän jälkeen Venäjä hyökkäsi Ukrainan hallitsemalle alueelle pohjoisesta ja lännestä.
xxx/ellauri414.html on line 189: Jamunajoki on hindujen pyhä joki, jossa uskovaiset käyvät peseytymässä. Henkilö peseytyy Intiassa saastuneen joen vedellä. Iyy elloa.
xxx/ellauri414.html on line 192: Mies peseytyy Jamunajoen saastuneella, vaahtoavalla vedellä. xxx/ellauri414.html on line 194: Intian pääkaupungin Delhin halki virtaava Jamunajoki on paksun, myrkyllisen vaahdon peitossa. Vaahto on peräisin 20 miljoonan asukkaan Delhin jätevesistä, maatalouden torjunta-aineista ja teollisuuden päästöistä, joista suuri osa menee käsittelemättöminä jokeen. Myrkkypitoisuudet Jamunassa ovat viime vuosina kasvaneet, vaikka Intian hallitus on rakentanut puhdistuslaitoksia hillitsemään jätevesiä ja saastepäästöt ovat vastoin lakia. Myrkyllistä vaahtoa yritetään hajottaa ajamalla joella moottoriveneillä. Joen suojelua edistävän järjestön toiminnanjohtaja Vimlendu Jha sanoo uutistoimisto Reutersille, että joen luonto on täysin kuollut. Vesi on mustaa lukuun ottamatta aikoja, jolloin mustaa oli aikakin. Kun vettä sataa runsaasti. Jamuna on hindujen pyhä joki, jossa uskovaiset käyvät kielloista huolimatta peseytymässä. Jamunan vedet laskevat Gangesiin ja päätyvät sitä kautta Intian valtamereen. Lähteet: Reuters, AP Ympäristö Saastuminen Ulkomaat Suosittelemme.
253