ellauri014.html on line 560: Mut nythän paska mätkähti taas tuulettimeen oikein voimalla. Pröö kyynelehtii (tai jotain) kirjepaperin aivan märäxi, nyt tuli tehdyxi mitä ei ois saanu tehdä, eikä mitenkään saa tekemättömäksi, se on käynyt epähuomiossa vieraissa. Helvetian kaverit (joojoo nehän ne) hommas sen bordelliin. Se joi muka vahingossa valkkua kuin vettä, ja heräs vanhan hutsun punkasta housut nilkassa. Haahaa, muka vahinko. Tais vaan pussit vuotaa ylitse. Kuivat Julkun kuvan kaa ei oo ihan riittävää. Nyt se ulvoo ja selittelee vuolaasti.
ellauri016.html on line 29: Kojootti painaa dynamiittilatauksen laukaisinta, ja räjähtää itse. Ei tullut kojootille Nobel-palkintoa, vaan Darwin-palkinto. Näyttää mustaksi palaneelta tulitikulta, jota pikkupoikina tehtiin sormet ruvella (nimeltä jepari).
ellauri016.html on line 31: John tiimeineen on kehittänyt latausrobotin, joka työntää panoksia kaivoksen seinään. Se näyttää huomattavasti pätevämmältä kuin Keljun härvelit. Rukoilen syvyydestä huusin herraa vain varuixi, että robotti ei tee jeparia Johnista.
ellauri026.html on line 399: Alaviite: Mikähän se on toi matula putet? Tarkoittixe mentula putet, kikkeli hajahtaa? Saxalaisessa poliisisarjassa oli jepari nimeltä Matula. Aika kikkeli se olikin. Matu jostain itämatulasta.
ellauri062.html on line 534: Nojoo. Pojat juoxivat notkein säärin. Ihan jepa, mutta ei tolla nyt ihan kuuhun mennä.
ellauri112.html on line 772: Toivottavasti paskalakit saavat koronan jälkitautina mustan sienen aivoihin ja kuolevat siihen menetettyään ensin leikkauxessa silmänsä. Sitten voidaan nekin varastoida ruukkuihin mustaxi mullaxi ja kasvattaa siinä hamppua. Ei tarvi jepareiden enää käyttää pamppua eikä sokaisevaa taskulamppua.
ellauri118.html on line 1105: 30§ Älköön kukaan ottako vaimoksi äitipuoltaan älköönkä nostako isänsä peitettä niinkuin se tyhmä Haam. Isäpuoli on kyllä ihan jepa.
ellauri145.html on line 688: Joris-Karl Huysmans on Anteron seuraava potilas. Charles-Marie-Georges Huysmans (5. helmikuuta 1848 Pariisi, Ranska – 12. toukokuuta 1907 Pariisi, Ranska) oli pukinpartainen flaamilaissyntyinen ranskalainen kirjailija ja taidekriitikko, jonka ensimmäiset romaanit olivat naturalistisia. Hänestä tuli kuitenkin pian dekadentti. Hän oli myös arvostettua kirjallisuuspalkintoa jakavan Goncourt-akatemian ensimmäinen johtaja Huysmans oli ranskalaisen äidin ja alankomaalaisen isän ainoa poika. Hän aloitti 20-vuotiaana pitkän uran Ranskan sisäministeriössä. Useimmat romaaninsa hän kirjoitti virka-aikana työpaikalta varastamalleen kirjepaperille. Ranskalaisillahan ei ole töissä muuta kuin luppoaikaa, kuten selviää amerikkalaisten tekemässä ranskisklisheekokoelmassa nimelltä Emily in Paris. Se on mikäli mahdollista vielä kehnompi kuin Jorin romaanit. Huysmansin varhaisimmat teokset saivat vaikutteita naturalisteilta. Niihin kuuluvat muun muassa romaani Marthe, histoire d’une fille (1876) ja pienoisromaani Sac au dos (1880), joka perustui Huysmansin omiin kokemuksiin Saksan–Ranskan sodasta.
ellauri150.html on line 358: Kesällä 1895 tiedustelutoimiston johtoon nimitettiin everstiluutnantti Marie-Georges Picquart. Sotilasviranomaiset olivat tajunneet, että Dreyfus oli tuomittu varsin heikoin perustein, ja Picquart lupasi käydä läpi kaiken Dreyfusilta lähteneen ja tälle tulleen kirjeenvaihdon. Hän kävi läpi myös Saksan lähetystön siivoojan toimittamia papereita. Maaliskuussa 1896 Picquart sai siivoojalta pikakirjeen kappaleita. Kirjepaperista saattoi päätellä sen tehdyn Pariisissa, sillä siinä käytettyä ohutta sinistä paperia ei saanut muualta. Kirje oli osoitettu majuri Marie Charles Ferdinand Walsin-Esterházylle, mutta sitä ei oltu koskaan toimitettu perille. Kirjeessä pyydettiin Walsin-Esterházyltä ”tarkempaa selitystä kuin se, jonka annoitte ratkaisemattomasta asiasta tässä eräänä päivänä”. Picquartin aloitteesta Esterházyä alettiin varjostaa ja hänen nähtiin menevän kahdesti Saksan suurlähetystöön. Lisäksi Picquart sai elokuussa käsiinsä kaksi Esterházyn kirjettä, ja niiden käsiala oli samankaltainen kuin Henryn listassa. Henry alkoi puolestaan väärentää todisteita Dreyfusia vastaan saatuaan kuulla Picquartin yrittävän todistaa tämän syyttömäksi.
ellauri245.html on line 140: Nesbø on niin klicheinen että hampaita vihloo. LÄPYLÄP Okey boys! Back to work! Lets nail this bastard. Mitenkä monta kertaa tämäkin on kuultu ja nähty ziljoonissa skoude ja rofesarjoissa. Kiinnostavat jeparit joilla on yllin kyllin ongelmia izelläänkin hajaantuvat tehtäviinsä valokuvataulun ääreltä. Mä en jaxa näitä vitun rotinkaisia!
ellauri398.html on line 120: kanssa, koska hän on musta. Ei kullanvärinen kuin Zippo merkkinen tupakansytytin, vaan kuin jepari, nokinen. Kaksi naista,
xxx/ellauri091.html on line 257: Tuomiot ovat sittemin väljentyneet, kuten keppostelevan pensionaattitytön omatunto, ja Hra Mottin kuulijoiden vyötärökuminauhat. Joitakin vuosikymmeniä myöhemmin sama kirja ilmestyi toisen kustantajan suomennuttamana (jollain huonommalla) nimellä "Uhmapää" (der Trotzkopf). Hymyilytti sekin että joku kristillismielinen arvostelija sitä sitten lehdessä suositteli raikkaana nuortenkirjana. Hehe, tässä exkursuxessa puhuu jo oikea hapahko Hilja Teodoliina eikä joku pelle. Myöhemmin Hilja joutui opinnoissa lukemaan useitakin "huonoja kirjoja", mm. Heine, Uhland, Geibel, Zola, Daudet, Chateubriand. Ahon "Papin rouva" on (tai oli) Hiljan shame-listalla. Joku kaveri oli kertonut sen sisällyxestä sellasta, että Hilja päätteli: -- Sitä kirjaa en lue, olkoon kuinka etevä tahansa. Minusta tuntuu, että sen siveellisyys on huono, ja siveetön avionrikkojahan se Jussi on (tai oli) izekin. Ja sellaisia olen aina karttanut. Paizi vasta nyt, prof. Aspelinin luennon jälkeen, olin kirjastosta lainannut "Papin rouvan". Ennen Mr. Mottin esitelmäiltaa olin päässyt kirjan melkein loppuun, vain 4 lehteä oli jäljellä. Se oli minua kiinnostanut, mutta käsityxeni sen repivästä hengestä ei ollut parantunut. Voi ei! Mullahan on huono kirja kotona (tosin lainastosta). Mun täytyi päästä hänen puheillensa. Onko jeesuxesta ihan jepa että mä luen näitä vaan opiskelumielessä?
xxx/ellauri116.html on line 200: Niin tää on oikeesti se kuumottava pointti kanssa. Sitten kun on ollut valistus ja näin, alkoikin jo sopivasti romantiikan aikakausi, ja avioliittoja alettiin solmia rakkauteen perustuen. Se tavallaan paransi vaimon statusta, vaikka nainen muuten pysyi samalla paikalla hierarkian alaportaalla. Vaimosta tuli apinan paras ystävä, muttei yhtään sen enempää. Onnen piti löytyä perheestä. Nainen ei ollutkaan enää syntinen eeva vaan viaton madonna. Avioliitossa piti olla kyse rakkaudesta eikä järjestelystä. Piti helliä toisiaan, pysyä terveinä ja lisääntyä harmonisessa yhteishengessä, ihan jepa.
xxx/ellauri123.html on line 77: Stidialla! huusi punainen kukko ja teki tulzarista jeparin. Svedujen tulitikkuteollisuuden romahduxesta alkoi pula-aika 1929. Tulitikkukuningas Ivar Kreuger teki seppukun jossain Pariisissa. Tulzarit ei menneet enää kaupaxi kun tuli sähköhelloja. Britit ja jenkit osti toiminnan. Jönköpingin viimeinen tulitikkutehdas sulki 1971.
14