ellauri012.html on line 319: Sun on paras tietää, että siitä lähtien kun näin sun täysin omistautuneen vaan mulle, kun näin että olit kaiken rakkauteni arvoinen, kuvittelin etten voisi rakastaa sua enää. Ajattelin että oli aika lopettaa antamasta rakkauden merkkejä, ja tuumasin, että nunnalupausten ansiosta olit nyt taivaan erityisessä suojeluksessa, etkä enää mun akka etkä taakka. Mustasukkaisuuteni näytti kuolleen pois. Pelkkä jumala mun kilpakosijana ei olis iso riski; ja tyynempänä kuin koskaan ennen saatoin pyytää yläkerran kuomaa "ottamaan" sut tyystin "pois" mun silmistä. Mutta aika ei ollut kypsä pyytää sitä niin hätäisesti, eikä mun usko riittänyt sen toteutumiseen. Välttämättömyys ja epätoivo oli mun tointen motiivina, ja siksi se oli taivaalle enemmän loukkaus kuin uhraus. Jumala hylkäsi mun vienon ehdotuksen, ja jatkoi mun rangaistusta jatkamalla sun elämää ja mun tunnesidettä. Nyt mun täytyy kantaa sun lupaushuijauksen taakka plus sitä edeltäneet tekoseni, ja tulla kidutetuksi päivieni loppuun saakka. Vituiksi meni.
ellauri110.html on line 447: Olutkangas keksi, että ilokaasuhoidon tuottamalla mielihyvällä välittömän juomaputkensa katkaissut alkoholisti voisi toipua pysyvästi jatkamalla siitä eteenpäin Myllyhoidossa. Ilokaasusta ei ollut vain pelkkää iloa. Kaksi alkoholiprofessoria vaati Olutkangasta lopettamaan toimintansa, koska ilokaasuhoito ei ollut heidän tutkimansa ja hyväksymänsä hoitomuoto.
xxx/ellauri123.html on line 396: Jotta sivuston käyttö olisi sinulle sujuvaa ja mainokset kiinnostavia, käytämme kumppaniemme kanssa sivustolla evästeitä. Jos et hyväksy evästeitä, muuta selaimesi asetuksia. Hyväksyn evästeiden käytön jatkamalla sivuston käyttöä. Lisätietoja. Hyväksy.
xxx/ellauri174.html on line 69: Näiden satunnaisismin kannattajien kielteinen argumentti, jonka mukaan arkipäiväisten tapahtumien välillä ei voitu löytää välttämättömiä yhteyksiä, ennakoitiin 1300-luvulla Autrecourtin Nikolaosin tietyillä argumenteilla, ja David Hume jatkoi niitä 1700-luvulla. Hume kuitenkin pysähtyi teorian positiiviseen puoleen, jossa Jumalaa pyydettiin korvaamaan tällaiset yhteydet, valittaen, että "liittimemme on liian lyhyt niin valtavien syvyyksien ymmärtämiseen." Sen sijaan Hume katsoi, että ainoa paikka löytää välttämättömiä yhteyksiä oli mielen itsensä subjektiivisissa ideoiden assosiaatioissa. Myös George Berkeley sai inspiraatiota satunnaisista kannattajista, ja hän oli heidän kanssaan samaa mieltä siitä, ettei kehoille voitu antaa tehokasta voimaa. Berkeleyn mukaan kehot olivat olemassa vain ideoina havainnoivissa mielissä, ja kaikki tällaiset ideat olivat, kuten hän asian ilmaisi, "näkyvästi passiivisia". Berkeley oli kuitenkin eri mieltä satunnaisten kannattajien kanssa jatkamalla luotujen mielien itselleen tehokkaan voiman antamista. Gottfried Wilhelm Leibniz oli samaa mieltä otolarismin kannattajien kanssa siitä, ettei erillisten luotujen substanssien välillä voinut olla tehokasta syy-seuraussuhdetta, mutta hän ei uskonut, että tästä seuraisi, ettei luodussa maailmassa olisi lainkaan tehokasta voimaa. Päinvastoin, jokaisella yksinkertaisella substanssilla oli kyky tuottaa muutoksia itsessään. Leibnizin mukaan ohimenevän tehokkaan syy-seuraussuhteen illuusio syntyi ennalta määrätystä harmoniasta eri substanssien sisällä immanentisesti tuotettujen muutosten välillä. Leibniz tarkoittaa, että jos Jumalaa ei olisi olemassa, "mahdollisuuksissa ei olisi mitään todellista, ei vain mitään olemassa olevaa, vaan myös mitään mahdollista". Aivan päätöntä huuhaata lumièren hepuilta.
4