ellauri160.html on line 192: Pound käänsi Li Bain runoja japanilaisten avulla. Ei niitä monta tullut, ennenkin se ehti riitaantua apujapanilaisten kaa. Michael Alexander saw Cathay as the most attractive of Pound's work. There is a debate about whether the poems should be viewed primarily as translations or as contributions to Imagism and the modernization of English poetry. English professor Steven Yao argued that Cathay shows that translation does not need a thorough knowledge of the source language.
ellauri214.html on line 665: Manzhurian kummuilla olivat ryssät japanilaisten motissa 1905. Vetävästä valssistykestä tuli jymymenestys varsinkin maailmansodissa.
ellauri266.html on line 419: Historiallisesti olosuhteet olivat paljon huonommat. Todellinen vanhempi liittoutuneiden upseeri komentosillalla oli brittiläinen everstiluutnantti Philip Toosey. BBC Timewatch -ohjelmassa leirillä ollut entinen vanki toteaa, että on epätodennäköistä, että kuvitteellisen Nicholsonin kaltainen mies olisi voinut nousta everstiluutnanttiarvoon; ja jos hän olisi, muut isänmaallisemmat vangit olisivat "hiljaisesti poistaneet" hänet. Julie Summers kirjassaan The Colonel of Tamarkan terottaa, että Pierre Boulle, joka oli ollut sotavankina Thaimaassa, loi kuvitteellisen Nicholson-hahmon yhdistelmäksi hänen muistojaan yhteistyöhaluisista *ranskalaisista* upseereista. Toisin kuin kuvitteellinen Nicholson, Toosey ei ollut japanilaisten yhteistyökumppani. Toosey itse asiassa viivytti sillan rakentamista estämällä. Siinä missä Nicholson ei hyväksy sabotaasitoimia ja muita tahallisia yrityksiä viivyttää edistystä, Toosey rohkaisi tätä: termiittejä kerättiin suuria määriä syömään puurakenteita, ja betoni sekoitettiin pahasti.
ellauri270.html on line 95: Sotavangit joutuivat rehkimään aliravittuina ilman Cokista 18-tuntisia työpäiviä vailla lääkkeitä ja kunnollista suojaa viidakolta. Miehiä kuoli aliravitsemukseen, tauteihin ja japanilaisten vartijoiden mielivaltaisiin rangaistuksiin.
ellauri270.html on line 142: Todellisuudessa asetelma olisi täysin mahdoton. Japanilaiset eivät neuvotelleet. He käsittelivät sotavankeja oman kulttuurinsa mukaisesti ja täysin piittaamatta kansainvälisistä sopimuksista. Pakkotyöhön komennettuja siviilejä ja sotavankeja menehtyi ylirasitukseen, sairauksiin ja japanilaisten kurinpitotoimiin. Vankeja kuoli myös muilla radan työmailla väkivaltaiseen kohteluun, mutta sitäkin useammat nääntymiseen, nälkiintymiseen, koleraan ja punatautiin.
ellauri270.html on line 145: Ratatyömaan jaavalaisista kuoli puolet eli 90 000 henkeä. Vain 52 000 jaavalaista radan rakentajaa palautettiin kotiinsa. Samanlainen suhde oli kaikkialla, minne jaavalaisia pakotettiin japanilaisten orjiksi.
ellauri270.html on line 191: Hayakawa ja elevantti John Tantor perustivat poliittisen lobbausjärjestön US English, jonka tehtävänä on tehdä englannista Yhdysvaltojen virallinen kieli. Hayakawa, joka asui Chicagossa Kanadan kansalaisena toisen maailmansodan aikana ja jota ei siten ollut vangittuina, väitti että japanilaisten amerikkalaisten internointi oli hyödyllistä ja että japanilaisille amerikkalaisille ei pitäisi maksaa "velvoitteidensa täyttämisestä" noudatettuaan keskitysleirien toimeenpanomääräystä 9066. "Loppujen lopuksi varastoimme heidät reilusti."
ellauri284.html on line 159: Tsingtaon (tai Tsingtaun) piiritys oli Japanin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hyökkäys Saksan Tsingtaon (nykyisin Qingdaon ) satamaan Kiinassa ensimmäisen maailmansodan aikana. Se käytiin keisarillista Saksaa vastaan ​​27. elokuuta ja 7. marraskuuta 1914 välisenä aikana. Piiritys oli ensimmäinen kohtaaminen japanilaisten ja saksalaisten joukkojen välillä, ensimmäinen anglo-japanilainen operaatio sodassa ja ainoa suuri (no, kz. alla) maataistelu Aasian ja Tyynenmeren teatterissa koko aikana.
ellauri284.html on line 174: Japanilaisten uhrien määrä oli 733 kuollutta ja 1 282 haavoittunutta; briteissä kuoli 12 ja haavoittui 53. Saksalaiset puolustajat menettivät 199 kuollutta ja 504 haavoittunutta. Aivan naurettavan pieniä lukuja! Saksalaiset kuolleet haudattiin Tsingtaoon, kun taas loput sotilaat kuljetettiin sotavankileireille Japaniin. Marssin aikana Tsingtaoon ja sitä seuranneen piirityksen aikana japanilaiset joukot tappoivat 98 kiinalaista siviiliä ja haavoittivat 30; siellä oli myös lukemattomia japanilaisten sotilaiden kiinalaisten naisten raiskaustapauksia. 4 700 saksalaista vankia kohdeltiin hyvin ja kunnioituksella Japanissa, kuten Brändön sotavankileirillä. Saksalaiset joukot internoitiin Japanissa Versaillesin rauhansopimuksen muodolliseen allekirjoittamiseen vuonna 1919 asti, mutta "sopimusteknisistä syistä" johtuen joukkoja ei palautettu ennen vuotta 1920. 170 vankia päätti jäädä Japaniin sodan päätyttyä. Japanilaiset butterflyt on tosi söpöjä, ja niillä on tuuheat karvapehkot, ellei niitä ajella.
ellauri332.html on line 501: "Memoirs of a Geisha" oli Arthur Goldenin [n.h.] myydyin romaani. Elokuvantekijä Rob Marshall, Oscar-palkitun Chicagon ohjaaja, otti sen uudelleen elokuvaksi. Kaliforniassa kuvattua japsuelokuvaa kritisoitiin epäaitoudesta. "Memoirs of a Geisha" voitti kolme Oscar-palkintoa, mutta se sai vaihtelevia arvosteluja ja sitä kritisoitiin laihojen kiinalaisten näyttelijöiden käyttämisestä pulskien japanilaisten naisten esittämiseen. Sekä kiinalaiset että japanilaiset loukkaantuivat. Mutta jopa kirja oli kiistanalainen, sillä kirjailijaa inspiroinut geisha haastoi hänet oikeuteen heidän nimettömyytensä sopimuksen rikkomisesta. Vittu että jenkit on sitten kieroja.
xxx/ellauri126.html on line 669: Keski-ikäinen miekkonen kuvaa tapahtunutta muutosta. Ennen se pisti kamat pussiin äkkiä ihan sumussa. Nyttemmin (uudella partnerilla kyllä) se nussii vaikka 3 tuntia ja kazoo silmiin samalla. Jälkeenpäin se saattaa vielä hymyillä tuntemattomille vastoin japanilaisten aforistien ohjeita. Mikä parannus mindfulnessin ansiosta!
xxx/ellauri168.html on line 203: "Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa virtsan alla. Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen. Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää. Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni. Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt myrkyllä ja vaivalla. Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin lepakot. Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin. Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni. Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni. Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona. Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt. Hän on jännittänyt jousensa kuin japanilaisten kätkijöiden ruma lättäpärstä Petteri ja kusettanut minut nuoltensa maalitauluksi. Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset. Minä olen joutunut koko kansan nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa. Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua vermutilla. Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun. Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen. Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Heran odotus."
xxx/ellauri230.html on line 354: Nikolajevskin välikohtaus (尼港事件, Nikō Jiken ) oli kansainvälinen konflikti Nikolayevsk-on-Amurissa (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Nikolayevsk-on-Amur) Venäjän Kaukoidässä (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Russian_Far_East)Japanin (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Japan) ja Kaukoidän tasavallan (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Far_Eastern_Republic) välillä Japanin väliintulon (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Japanese_intervention_in_Siberia) aikana. Huipentuma oli vangittujen japanilaisten sotavankien ja Japanin asukkaiden eloonjääneiden teloitus ilman oikeudenkäyntiä 23.-31. toukokuuta 1920, joka seurasi sissien ja Japanin armeijan välisen aseellisen selkkauksen jälkeen. (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Imperial_Japanese_Army)12.-15. maaliskuuta 1920 Nikolaevsk-on-Amurissa. Vankilassa oli tuolloin yhteensä 129 japanilaista vankia sekä joukko paikallisia asukkaita ja sissejä. Kaupungin ja linnoituksen tuhoaminen ja teloitus tapahtui sen jälkeen, kun koko väestö oli evakuoitu Japanin armeijan hyökkäyksen vuoksi. Japani käytti Nikolajevskin tapausta tekosyynä oikeuttaakseen Pohjois- Sahalinin (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Sakhalin) takautuvan miehityksen, jonka japanilaiset miehittivät 22. huhtikuuta 1920. Wikipedia (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Nikolayevsk-on-Amur).
xxx/ellauri230.html on line 362: 3. joulukuuta 1917 pidettiin erityinen konferenssi, johon osallistuivat Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska ja niiden liittolaismaat ja jossa päätettiin rajata kiinnostavia vyöhykkeitä entisen Venäjän valtakunnan alueilla ja luoda yhteyksiä kansallisten demokraattisten hallitusten kanssa. Koska Britannialla ja Ranskalla ei ollut tarpeeksi joukkoja, he kääntyivät Yhdysvaltojen puoleen. Sillä välin 12. tammikuuta 1918 japanilainen risteilijä Iwami saapui Vladivostokin lahdelle "suojellakseen Venäjän maaperällä elävien japanilaisten etuja ja elämää", vaikka väitettiin, ettei Japanin hallitus aikonut "sekaantua kysymykseen Venäjän poliittisesta rakenteesta." Muutamaa päivää myöhemmin Yhdysvaltain ja Kiinan sota-alukset saapuivat Vladivostokiin. Samanlainen säntäys oli Kiinaan tykkivenediplomatian aikoihin. Valtatyhjiöt täyttyvät kuin jotkut mutakuopat sateella.
xxx/ellauri230.html on line 364: Ententen korkein neuvosto päätti 18. helmikuuta 1918 Vladivostokin ja Harbinin sekä CER -alueen miehittämisestä japanilaisten joukkojen toimesta. Yhdysvallat, peläten Japanin liiallista vahvistumista Luoteis- Tyynenmeren alueella, vaati kuitenkin siltä velvollisuutta olla ryhtymättä suuriin operaatioihin ilman Ententen tietämystä ja suostumusta ja myös vetää joukkonsa, kun se on saavuttanut tavoitteensa väliintulossa (punikkien nitistys). Japanin hallitus antoi tällaiset vakuutukset 16. maaliskuuta.
xxx/ellauri230.html on line 366: 4. huhtikuuta 1918 kaksi kaupallisen yrityksen japanilaista työntekijää tapettiin Vladivostokissa. Seuraavana päivänä, odottamatta tapauksen tutkintaa, japanilaiset laskivat joukkoja kaupunkiin suojelemaan japanilaisia ​​alamaisia, britit laskeutuivat japanilaisten perään.
xxx/ellauri230.html on line 368: 29. kesäkuuta 1918 kapinallisten tšekkoslovakkien avulla neuvostovalta kukistettiin Vladivostokissa. Ententen korkein sotilasneuvosto päätti 2. heinäkuuta 1918 laajentaa interventioaluetta Siperiassa. Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson pyysi Japanin valtakuntaa antamaan 7 000 ihmistä 25 000 hengen kansainväliseen joukkoon, jonka tarkoituksena on auttaa Tšekkoslovakian joukkojen evakuoinnissa Venäjän alueelta. Parlamentissa käydyn kiihkeän keskustelun jälkeen pääministeri Terauchi Masataken hallinto suostui tarjoamaan 12 tuhatta ihmistä, mutta sillä ehdolla, että japanilainen osasto ei kuulu kansainvälisiin joukkoihin, vaan saa oman komentonsa. Lokakuuhun 1918 mennessä japanilaisten joukkojen määrä Venäjällä saavutti 72 tuhatta ihmistä (kun amerikkalaisten retkikuntajoukot olivat 10 tuhatta ihmistä ja muiden maiden joukot - 28 tuhatta ihmistä), he miehittivät Primoryen, Amurin alueen ja Transbaikalian.
xxx/ellauri230.html on line 372: Amurin alueen Mazanovon ja Sokhatinon kylissä nostettiin kapina vastauksena japanilaisten sortotoimiin, 11. tammikuuta 1919 japanilainen rangaistusosasto ampui komentajansa kapteeni Maedan käskystä enemmän kuin 300 näiden kylien asukasta, mukaan lukien naiset ja lapset, ja itse kylät poltettiin maan tasalle. Japanin keisarillisen armeijan pääesikunnan julkaisussa "Siperian retkikunnan historia 1917-1922" sanottiin puolueettomasti: "... rangaistuksena näiden kylien asukkaiden, jotka ylläpitivät yhteyxiä bolshevikeihin, talot poltettiin."
xxx/ellauri230.html on line 383: Interventoijien toimet herättivät paikallisen väestön vastarintaa: yxin Amurin alueella keväällä 1919 toimi 20 partisaaniyksikköä, joiden lukumäärä (japanilaisten arvioiden mukaan) oli 25 000 taistelijaa.
xxx/ellauri230.html on line 385: Kolchakin tappio loppuvuodesta 1919 ja alkuvuodesta 1920 pakotti USA:n ja muut voimat aloittamaan joukkojen vetämisen, mikä saatiin päätökseen huhtikuuhun mennessä (amerikkalaiset alukset pysyivät Vladivostokissa vuoteen 1922), mutta japanilaisten joukkojen määrä siellä jatkoi kasvuaan. Japanin hallitus käytti maaliskuussa 1920 sattunutta Nikolaevin tapausta perusteluna tarpeelle jatkaa japanilaisten joukkojen läsnäoloa Venäjän Kaukoidässä. Sitten Japani miehitti Pohjois-Sahalinin ja julisti, että sen joukot pysyvät siellä, kunnes "Venäjällä yleisesti tunnustettu hallitus" muodostetaan, sekä "myönteinen ratkaisu Nikolajevin tapaukseen".
xxx/ellauri230.html on line 413: Maaliskuun 14. päivän iltaan mennessä japanilaisten pääjoukot kukistettiin, ja 15. maaliskuuta kello 12 heidän viimeinen ryhmänsä antautui. Suurin osa japanilaisista kuoli taistelussa. Lähes koko Japanin siirtokunta (834 ihmistä) tuhottiin partisaanien toimesta, ja heidän irtaimen ja kiinteän omaisuutensa takavarikoitiin ja osittain ihan vaan ryöstettiin. Taistelujen aikana suurimman osan Nikolaevskista polttivat japanilaiset, jotka käyttivät syttyviä luoteja ja kranuja.
xxx/ellauri230.html on line 419: Japanin hallitus käytti Nikolaevin tapausta perustellakseen Sahalinin miehityksen jatkamista, perustellen sitä tarpeella suojella saarella asuvia japanilaisia ​​Nikolaevskissa tapahtuneiden tapahtumien toistumista vastaan. Japanilaiset miehittivät Sahalinin 22. huhtikuuta 1920. Kysymys japanilaisten joukkojen vetämisestä Sahalinin pohjoisosasta ratkesi vuonna 1924 alkaneiden ja vuonna 1925 Neuvostoliiton ja Japanin välisen sopimuksen allekirjoittamiseen päättyneiden neuvottelujen tuloksena.
xxx/ellauri230.html on line 429: 1920-1950-luvulla Neuvostoliiton, Kaukoidän seuraajan, Nikolaevsk-on-Amurin konfliktin näkemyksen mukaan tapahtuman virhe oli japanilaisten sotavankien luvaton teloitus toukokuun lopussa 1920, vastoin Geneven sopimusta, ja tapahtumat Nikolaevsk-on-Amurissa 11.-15. maaliskuuta 1920, mainittiin ylilyönnin syyksi. Kaikesta syytettiin Ya. I. Tryapitsyniä, hänen mielivaltaisuutensa vuoksi hänet julistettiin anarkistiksi, tuomittiin ja ammuttiin.
xxx/ellauri230.html on line 435: Nikolajevskin välikohtaus oli vuonna 1920 kehittynyt sarja tapahtumia, jossa ulkovallat sekaantuivat Venäjän sisällissotaan. Tapahtumat päättyivät Nikolajevsk-na-Amuressa asuneiden satojen japanilaisten ja useimpien kaupungissa asuneiden venäläisten surmaamiseen.
xxx/ellauri230.html on line 437: Tammikuussa 1920 anarkisti Tryapitsynin komennossa oleva partisaaniyksikkö piiritti japanilaisten miehittämän Nikolaevsk-on-Amurin kaupungin. Japanilainen varuskunta antautui ja teki partisaanien kanssa sopimuksen, jonka mukaan kaupunki siirrettiin partisaaneille ja japanilaisille joukoille osoitettiin erityistilat. Kahden viikon rauhanomaisen avoliiton jälkeen japanilaiset hyökkäsivät odottamatta partisaanien kimppuun. Taistelu kesti useita päiviä ja päättyi partisaanien voittoon, jotka vangitsivat noin 100 japanilaista. Kun toukokuussa tuli ilmi, että Habarovskista oli lähetetty japanilaisia apujoukkoja Nikolajevskiin, Tryapitsyn käski vetäytyä ja ampui kaupunkiin jääneet japanilaiset ja valkokaartilaiset ja sytytti kaupungin tuleen.
xxx/ellauri230.html on line 567: Ilmaisten hotellikimonojen ansiosta izekin olen usein joutunut erinomaisen hauskaan seuraan. Opetettuja pikkulintuja ja sirkkoja, lankesimpa kerran vuokraamaan kesytetyn pöllönkin. Spotted owl sitting on a spotted dick. Ei pöllömpi kokemus! Namusetä tikkuineen pehmittämässä pientä lintua ostajan totisen toivomuxen mukaan. Jumisessakäynti on jokaiselle elämys. Koko tapa lienee peräisin Kiinasta, mutta ilman kiinalaisten epämiellyttäviä piirteitä. Japsutytöt ovat sitäpaizi pulleampia kuin kiinattaret. Varsinkin on minulla hauskoja muistoja monista japanilaisista pikku tuntihotelleista, josta vierasta hyvin usein pyydetään "kazomaan kääpiöpuutarhaa" ja kysytään, halutaanko nauttia se tatamilla vai engavalla. Pyysi melkein aina päästä engavalle, jossa sain tilaisuuden miellyttää talonväkeä ihailemalla heidän "pikkupuutarhaansa." Tulinkin japanilaisten kanssa näissä asioissa erinomaisen hyvin toimeen.
xxx/ellauri230.html on line 581: Vauzi vau, löytyy kokonainen japanilaisten pikkujalkojen jumise! Is there really no word for ‘foot’ in Japanese? Ei vaan あし [ashi] on kuin Suomessa sääri ja/tai jalkaterä. Fito on ilmeinen lainasana. Tähän löytyi sentään vastaus:
xxx/ellauri230.html on line 717: Moboi ja moga ihmisiä on toki nyttemmin, moderneja boizuja ja gäälejä. Mogat ovat suurten kaupunkien tyttölajia, joka käyttää eurooppalaista koulupukua ja harrastaa länsimaisia tapoja ja yhdyntäasentoja japanilaisten asemasta.
xxx/ellauri230.html on line 721: Mutta ero japanilaisten ja meikäläisten välillä on sentään suuri. Kotiin palattuani istuin kerran ravintolavaunussa paukuilla Turun ja Helsingin välillä ja satuin läheisestä pöydästä kuulemaan seuraavaa: Eihän sitä perkele! Ei saatana vieköön. Ja toisesta pöydästä: Jessussiunakkooon! ja ruozixi kolmannesta: Herregud! Jösses! jne. loppumattomiin. Helsinkiin saavuttuani iskin juhlapäivällisillä sivistyneistöön kuuluneen helsinkiläisen rouvan joka lopuxi huudahti! Mutta herra jumala! Ette kai väitä että japsut ovat sivistyneitä! Hiän ei puhutellut sillä jumalaa vaan minua. Voi vittu, en paremmin sano!
xxx/ellauri231.html on line 193: Maaliskuussa 1919 Koltshak itse vaati yhdeltä kenraaleistaan, että tämä "seuraa japanilaisten esimerkkiä, jotka Amurin alueella olivat tuhonneet paikallisen väestön". Neuvostoskaja Rossija, Ludwig Martensin perustaman Neuvostoliiton toimiston viralliset urut, lainasi menshevikkien urkuja, Vsegda Vperjod, (always in my periods) väittäen, että Koltshakin miehet käyttivät joukkoruoskimisia ja tuhosivat kokonaisia ​​kyliä maan tasalle tykistötulella. Väitetään, että 4000 talonpoikaa joutui kenttätuomioistuinten ja rangaistusretkien uhreiksi ja että kaikki kapinallisten asunnot poltettiin. Ote Irkutskin läänin Jenisein läänin hallituksen määräyksestä, missä kenraali. S. Rozanov sanoi:
xxx/ellauri233.html on line 277: