ellauri112.html on line 85: Unennäössä on meillä toteutettuna vanhojen empiristien sielukäsitys: sielu moninaisuutena, erillisten ainesten kokoomuksena. Tämä kuvaus kenties hiukan selventää yllä antamaani abstraktista kaavaa. Sielunelämän luova aktiivinen synteesi saa elää alituisessa taistelussa vastakkaista passiivista hajaantumispyrkimystä vastaan. Jompaankumpaan suuntaan kulkee kunakin hetkenä sielun sisäinen virtailu. Tilaa, jossa tämä jatkuvasti kulkee jälkimmäiseen suuntaan, nimittää Pierre Janet sattuvasti »la misère psychologique». Niinpian kuin, sielullisen energian jatkuvan heikkenemisen takia, uusien synteesien luominen on lakannut, järkkyy sielun tasapaino mitä syvimmin, ennen muodostuneet, mekaanisiksi käyneet mielleryhmät pääsevät ylivaltaan, »sielullinen automatismi» hallitsee, voimaton ajatus taivaltaa yhä auttamattomammin vanhoja polkujaan, eksyy yhä pahemmin omiin sokkeloihinsa, samalla kun ulkoa tai sisältä tulevat mieleenjohtumat eivät kohtaa mitään vastustusta, ne ryhmittävät ympärilleen kaiken mitä tajunnasta löytävät ja kasvavat lumivyöryn tavoin, tehden yksilöstä »piintyneen päähänpiston», »riivauksen», manian tai jonkun muun mielisairauden uhrin. Mielisairaus on monasti ikäänkuin unennäköä, joka kestää vuosia--molemmille on tunnusmerkillistä sielunelämää hallitsevan toisen, passiivisen hajaantumisen periaatteen yksinvalta.
ellauri118.html on line 571: Viimeaikaisin puheenvuoro fiktiivisten mielten tutkimukseen on David Hermanin toimittama antologia The Emergence of Mind: Representations of Consciousness in Narrative Discourse in English (2011a). Herman rakentaa kokoelmansa johdannossa jyrkän vastakkainasettelun kognitiotieteellisten ja fiktiivisten mielten erityislaatuisuutta korostavien lähestymistapojen välille. Ensin mainittuun leiriin Herman asettaa itsensä ja kaikki kokoelmansa kirjoittajat, jälkimmäiseen Hamburgerin, Cohnin, luonnottoman narratologian puolestapuhujat sekä tämän tutkielman kirjoittajan (ks. Herman 2011b, 11 ja 31, viite 5).
ellauri203.html on line 524: Ryssiin palattuaan Shitov on tehnyt täyskäännöksen (vrt Dostoa) ja puolustaa nyt putinismia. Se on nyttemmin Doston hyvis sivupersoona. Pochvennichestvo on jotain ton ajan persuilua. Slaavilaisuus hyvä, länkkäriys paha. Tohon jälkimmäiseen voi kyllä yhtyä.
ellauri246.html on line 381: Joseph Brodsky sisältää tietoja siitä, että kääntöpiste on saapunut vuonna 1972. OVIR: ssä runoilija ehdottaa valintaa: maahanmuutto tai kuumaa päivää, kuten ne ilmaistiin psykopaattiloissa ja vankiloissa. Itse asiassa, hän ei ollut valinnut sitä, vaan hän yritti venyttää lähtöpäivää jälkimmäiseen saakka. Aika oli tarpeen ensimmäisen teoksen kokoelman valmistelussa. Samizdatovsky, tietenkin. Mutta silti, jo vailla Neuvostoliiton kansalaisuutta, 4. kesäkuuta hän lensi reitin varrella Moskova - Wien. Kaksi päivää myöhemmin siitä, että oli jo tutustunut Itävallassa
ellauri299.html on line 306: Freud luopui viettelysteoriasta kun sille selvisi että hysteeriset naiset myös kexivät pedofiilisiä muistoja. Alitajuinen ei pysty erottamaan tosiasiaa fiktiosta. Verführungstheorie oli Sigmund Freudin 1890-luvun puolivälissä esittämä hypoteesi , jonka hän uskoi tarjoavan ratkaisun hysterian ja pakkomielteisen neuroosin alkuperän ongelmaan. Teorian mukaan tukahdutettu muisto varhaislapsuuden seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai ahdistelukokemuksesta oli olennainen edellytys hysteerisille tai pakkomielteisille oireille, ja jälkimmäiseen on lisätty aktiivinen seksuaalinen kokemus kahdeksan vuoden ikään asti. Freud sitten päätteli että hysteerikkoja on enemmän kuin pedofiilejä. Eli takaisin piirustuspöydälle. Siinä saattoi mennä lapsi pesuveden mukana.
ellauri336.html on line 549: Mitä tulee jälkimmäiseen, kehotetaanko tässä juutalaista varmistamaan, että kaikki ovet on pultattu ylimääräisillä lukoilla samalla kun kodin turva- ja hälytysjärjestelmän kustannus kaksinkertaistuu? Ei helevetissä ei. Sitä varten on chinuski.
ellauri369.html on line 347: Kesäkuussa 1834 Carlyle muutti 5 Cheyne Row'hun Chelseaan , josta tuli heidän kotinsa heidän loppuelämänsä ajaksi. Tuomo tutustui lukuisiin johtaviin kirjailijoihin, kirjailijoihin, taiteilijoihin, radikaaleihin, tiedemiehiin, Englannin kirkon pappeihin ja poliittisiin henkilöihin. Kaksi hänen tärkeimmistä ystävyyssuhteistaan olivat Lordin ja Lady Ashburtonin kanssa ; vaikka Carlylen lämmin kiintymys jälkimmäiseen rasittaisi lopulta hänen avioliittoaan,
ellauri369.html on line 523: Carlylen veli James ja sisar rouva Austin kuitenkin pyysivät häntä jatkamaan työtä, ja vuonna 1882 hän julkaisi kaksi ensimmäistä osaa. Froude kirjoitti Carlylen elämän sen mukaan, mitä hän ymmärsi Carlylen omiksi elämäkerrallisiksi periaatteiksi, ja kuvasi Carlylen älyllisen suuruuden lisäksi myös hänen henkilökohtaisia puutteitaan. Monet lukijat keskittyivät kuitenkin jälkimmäiseen, erityisesti Carlylen onnettomaan suhteeseen vaimonsa kanssa, josta tuli pian laajalti käytetty esimerkki keskusteluissa avioliiton seksuaalipolitiikasta. Kiistaa pahensi Frouden julkaisemat Jane Welsh Carlylen kirjeet ja muistiot vuonna 1883, Janen omat kirjoitukset ja Carlylen elämän valmistuminen vuonna 1884.
ellauri377.html on line 175: Voegeleinille totuuden ydin on luottamus. Kaikki filosofia alkaa jumaluuden kokemisesta. Koska Jumala koetaan hyväksi, voidaan luottaa siihen, että todellisuus on tiedossa. Tiedon mahdollisuus Voegeleinin mukaan on olemassa kaksi muotoa: tarkoituksellisuus ja valoisuus. Järjestyksen visiot kuuluvat jälkimmäiseen kategoriaan. Minkä tahansa näkemyksen totuuden vahvistaa sen ortodoksisuus, se, mitä Voegelein nauraen kutsuu sen omaperäisyyden puutteeksi.
xxx/ellauri084.html on line 618: Kyssäselkä-approach voi napata jälkimmäiseen ryhmään – niihin jotka ei vaan välitä ja niihin joista uskonto on järjetöntä. Kierkegaard tyrkkii ihmisiä pois välinpitämättömyydestä ja ottamaan elämänsä vähän vakavammin. Se haastaa niitä jotka ei lähe mukavuusalueelta avannolle näyttämällä että niilläkin on joku angsti näistä uskonasioista, eli ne on vaan laiskoja tai pelkää kylmää vettä. Tavallaan Kierkegaard vapauttaa meidät pastorit toimimasta vaan puolustusvoimissa, ja päästää meidät hyökkäämään pahaa-aavistamattomien vetelysten kimppuun. Vaarana on, että vauva tulee heitetyxi ulos pesuveden kanssa. Järki on kuiteskin meidän kristittyjen puolella, eikä sitä pitäis ihan kokonaankaan hyljätä. Mut Kierkegaardilla on kuiteskin pointti siellä, eliskä sen pilkki- ja jäätuurametodeja kanzii joskus käytellä.
xxx/ellauri165.html on line 90: Kuten Forsström huomauttaa, Mercier’n virheenä ei pidä nähdä sitä, että hän uskoi kaikkien ihmisten tulevan onnellisiksi samoista asioista - siis näki ihmiset samanlaisina – vaan pikemminkin tämä vain esti häntä näkemästä, että ihmiset saattaisivat poiketa toisistaan sen suhteen, mikä heitä miellyttää. Jotkut kerta kaikkiaan tykkää olla köyhiä ja toiset ökyrikkaita. Terveisin Teemu Toppola, keskinkertaisen syvällinen ajattelija (pst. kuulun jälkimmäiseen osastoon).
11