ellauri028.html on line 819: - Päivää. - Vuh. - Vuh. Kun nyt huhtikuun lopulla jäätte eläkkeelle, tulette olleexi kokonaista kolme vuosikymmentä eläinten palveluxessa. Jussi Carlson, kykenittekö lisääntymään Korkeasaaressa? No minulla oli stressi monta vuotta. Kolmas vaimoni sai minut lopulta innostumaan lisääntymisestä, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Luonnonolosuhteissa olisin varmaan tehnyt useampiakin pentueita, mutta nyt se jäi tähän Jasperiin. Hyvä niinkin, ettei Vaasa-suvun Suomen haara päässyt ihan ehtymään. - Jussi Carlson, saako olla maapähkinöitä? - Yleensä minua ei saa ruokkia, mutta kun nyt olen jäämässä eläkkeelle, olkoon menneexi. Kiitos. - Niin Johannes, kun te nyt jäätte eläkkeelle, tuleeko teille ikävä tänne Korkeasaareen? Varmasti tulisi, mutta minulle ja vaimolleni on luvattu oma häkki saaren eteläpäästä. Se on vähän pienempi kuin eläintenhoitajan koppi flamingotarhan perällä, mutta siellä on parempi kiipeilypuu, ja ketut ovat mielestäni mukavampia naapureita kuin flamingot. Ketuista lähtee eläintarhassa kesällä väkevää luonnon tuoxua, kuten Juutas Käkriäisestä sahan hovin salissa. Siellä minä sitten puolisoni kanssa asustelen hiiriä nikertäen ja paritellen, kunnes hetkeni tulee, ja minut viedään Eläintieteelliseen täytettäväxi. Vuh.
ellauri082.html on line 333: Heppahullun kannessa lukee joskus jopa 16 sivua Pollea! Se on hienoa, jos ne on Lena Furbergin piirtämiä. Lena nillitti pienenä jotakin jollekin heppalehdelle ja piirsi kirjeen syrjään vihaisia poneja. Lehden toimitus kysyi voisiko se piirtää niitä lehteen lisääkin. Nyze on jäämässä eläkkeelle omasta heppalehdestä. Muumipeikko oli alkuaan Tove Janssonin vihaisena klippdassin seinään piirtämä Immanuel Kant. Toven veljentytär on tienannut sillä miljoonia. Vihasta voi syntyä paljon hyvää.
ellauri141.html on line 732: Pyhän Henrikin kirkon alttarissa on Henrikin pyhäinjäännös, pieni pala sormiluuta. Se saattaa kyllä olla fiktiivinen. Suomen piispa Henrik on Jouni Laineen viimeinen kesäteatteriohjaus Hyvinkään seurakunnan kirkkoteatteriohjaajana. Hän on jäämässä eläkkeelle.
ellauri422.html on line 80: Ukrainan tilanne itärintamalla on vaikea. – Esimerkiksi Velyka Novosilkan tilanne on tällä hetkellä katastrofaalinen Ukrainalle. Paroinen sanoo, että Ukraina on joutunut vetäytymään lyhyen ajan sisällä paljon niistä asemista, mihin se pääsi toissa kesän vastahyökkäyksillä. – Kaikki ne vähäiset saavutukset on nyt menetetty kuukauden aikana. Velyka Novosilka on melko tärkeä risteyskaupunki, joka on jäämässä mottiin. Venäjän eteneminen syvemmälle helpottuu, jos se valtaa kaupungin. Ukrainan joukkoja on jo jäänyt saarroksiin Hannivkan pikkukylässä. Paroisen mukaan Hannivkan tilanne on osoitus siitä, ettei Ukraina ole reagoinut tilanteisiin järkevästi. – Ukraina puolustaa itsepintaisesti joka ikistä tuumaa maaperästään. Se näkyi Hannivkan tapauksessa. Kylästä pidettiin kiinni itsepintaisesti, vaikka oli selvää, että joukkojen olisi pitänyt vetäytyä. Joukot jäivät mottiin, vaikka venäläiset etenivät hitaasti. Paroinen ennakoi, että myös Kurakhovesta Ukrainan joukot joutuvat joko vetäytymään pakotettuna tai jäämään saarroksiin, jos asemista ei vetäydytä ajoissa. Kurakhoven puolustuksen rapistuminen mahdollistaa Paroisen mukaan sen, että venäläiset kykenevät etenemään Pokrovskin kaupungin eteläpuolelle. Hän arvioi, että taistelut Pokrovskista alkavat todennäköisesti tammikuussa. Toretskin kaupungin Venäjä on jo käytännössä vallannut. Kaupungin hallinnasta on taisteltu parin kuukauden ajan. Sitten on vuorossa Krematorsk. – Toretski on ollut merkittävä lukko Ukrainan puolustuksessa. Ukrainan joukot pitävät hallussaan enää kaupungin ulkolaitoja. – Seuraava kysymys tulevien kuukausien aikana on se, millä vauhdilla ja energialla venäläiset kykenevät jatkamaan hyökkäyksiä Toretskista esimerkiksi Kostiantynivkan kaupunkia kohti. Paroinen summaa, että Venäjän minimitavoitteena hyökkäyssodassa on Donetskin ja Luhanskin alueiden valtaaminen. – Pokrovskin valtaaminen olisi merkittävä osa sitä. Kaupungin valtaaminen antaisi venäläisille tietysti mahdollisuuksia jatkaa hyökkäyksiä eteenpäin myös pohjoista kohti.
xxx/ellauri177.html on line 413: Mutta Serge järkyttyi. Hän muisti. Menneisyys heräsi henkiin. Kaukaa hän kuuli selvästi kylän elävän. Nämä talonpojat, nämä naiset, nämä lapset, pormestari Bambousse, joka palasi Olivettes-peltostaan ​​laskemassa seuraavaa satoa; se oli Brichets, mies raahaa jalkojaan, nainen voihki kurjuudesta; se oli Rosalie seinän takana, jota pitkä onnekas suuteli. Hän tunnisti myös hautausmaalla olevat kaksi roistoa, tuon roisto Vincentin ja tuon röyhkeän Katariinan, jotka katselivat suuria lentäviä heinäsirkoja haudojen keskellä; Heillä oli jopa mukanaan musta koira Voriau, joka auttoi heitä, kerjäämässä kuivan ruohon keskellä, puhaltaen vanhojen paasikivien jokaisesta halkeamasta. Kirkon laattojen alla varpuset taistelivat ennen nukkumaanmenoa; rohkein laskeutui jälleen alas, lensi sisään rikkoutuneiden ruutujen läpi, niin että hän, seuratessaan niitä silmillään, muisti heidän hienon metelinsä saarnatuolin alaosassa, tasanteen portaalla, missä heille oli aina leipää. Ja pastorin kynnyksellä La Teuse sinisessä puuvillamekossa näytti lihoneen enemmän; hän käänsi päätään hymyillen Desireelle, joka oli palaamassa navettapihasta, suurella naurulla, koko lauman seurassa. Sitten he molemmat katosivat. Sitten Serge ymmällään ojensi kätensä.
5