ellauri015.html on line 68: Ist Kunst politisch? kysyy Verlag Matthies & Seitz, Berlin izeltään, ja vastaa ize: Ja, Kunst ist politisch.
ellauri024.html on line 752: Missä minä olen koominen, kysyy izeltään Aarne Kinnunen, ja vastaus on monipolvinen, et arvaakaan. Peilissä, kateederissa, tässä kirjasa, epähuomiossa. Miksi olet koominen on toinen kimurantti kysymys. Äidin kasvattama poika. Äidin poikia on taiteessa ja kirjalluxessa monia, alkaen Adolf Hitleristä Aarne Kinnuseen. Tästä pitää vielä tehdä eri paasaus.
ellauri031.html on line 620: Sua kohti herrani, sua kohti vain. Kaarlo Syväntö jättää perheensä kuin nallin kalliolle 1947 ja matkaa koti-Suomesta sodanjälkeiseen Palestiinaan matti kukkarossa, maailman-mattina silti herran kukkarossa. Paljon rukouxia, paljon mahtavia rukousvastauxia. Herra tottelee mukisematta palvelijansa pienintäkin pyyntöä. Kysyy ehkä joskus izeltään, kumpi tässä oikestaan ohjaa kumpaakin.
ellauri031.html on line 697: Rukousparantajakaan ei jää ilman palkintoa. Rabbi, jonka poika parani, toi kiitoxexi suklaata. Se oli Israelissa tosi kallista. Suu makiaxi. Kiitos kallis vapahtaja! Kaarlolta izeltään tuppaa viemiset unohtumaan, eikä jumalakaan muistuta. No Kaarlo on kuin rakas vapahtajamme, ize paras lahjamme.
ellauri033.html on line 1078: No siinä sai runoilijaheppu kivexille niinkuin ansaizi. Jos Marttiini olis oikeast sekaantunut rouva Nalleen, olis sekin saanut aimo korvatillikan, jonsei veli Nallelta niin Elviiralta izeltään.
ellauri046.html on line 490: Ensin vongataan sikana ja sitku on saatu niin heitetään imexitty raato tienoheen, siitähän sen näki et se oli sekundaa, kun ei pitänyt pintaansa kuin Richardsonin Pamela. Gretchenin Betydning Faustille on hendes uskuldige Eenfoldighed. Ilman sitä se on Intet. Hendes Kjaerlighed giver hende Betydlighed for ham. Jälkenpäin Gretchen mitättömyys kysyy izeltään Faustin runkut housuissa (sanat Söören):
ellauri058.html on line 155: Lasten ei pidä vaatia izeltään liikoja, sanoo Heidi Härmä Esperistä. Ei mekään vaadita. Siis izeltämme, lapsilta kyllä aimo summia. Kassan kautta kiitos!
ellauri080.html on line 684: Wallun kuvaus AA-kerholaisen alamäestä 336ff on koskettava. Siinä se kuulostaa omalta izeltään.
ellauri080.html on line 961: Cogsworth on korkea-arvoisin jäsen Pedon linnahenkilökunnasta. Hän on aina veizen terällä mestarinsa Pedon päivittäisen aikataulun suunnittelusta ja valmistelusta. Hän on huolissaan pienimmistä virheistä ja odottaa täydellisyyttä izeltään ja jokaiselta ympärillään. Cogsworth on neuroottinen luonne joka huonosta handlaa stressin työpaikallaan. (vrt. Tunnontarkkuus/Korkea.)
ellauri171.html on line 42: Tässä numerossa ilmestyy kuvitettu luettelo Raamatun naisista asetettuna madonna-huora axelille. Yllättävän moni telttamiesten mielestä hyvixistäkin on ollut ainakin osa-aikahuoria. Mutta arvaa mikä madonnille, huorille ja muille hyvän kirjan ämmille on yhteistä? Keneltäkään niiltä izeltään ei kysytty koskaan mitään. Ne toimi puhtaasti need to know beisixellä. Niin aina. Father knows best.
ellauri181.html on line 98: Pili kysyy izeltään ja kuulijoita mixi sillä pitää olla tirkistelijöitä ja yleisö joka seuraa sen joka käteen vetoa. Niin, sas se. Tolstoi, Flaubert ja Mann olivat elämän taistelujen tuttuja. Aika ruumiikkaita miehiä kaikki 3. Hienon kirjallisuuden teemoja ovat vakavuus, yxinäisyys, sairaus, kaipaus, menetys, kärsimys, pettymys, toivo, intohimo, rakkaus, kauhu, turmelus, onnettomuus, kuolema. Virsikirjan lisälehtiä.
ellauri188.html on line 46: Nti Jylhäniska on uushenkisyyteen perehtynyt hevoskuiskaaja. Hiän kysyy luupäältä haluaako se jotain hoitoa tai leikkausta, haluaako se että razastetaan. Nyt ymmärrän se sanoo: älä razasta minulla enää, se tuntuu pahalta. Älä sure, anna hevosen surra, sillä on iso pää. Oli aikakin jo kysyä muilta eläimiltä izeltään, eikä vaan apinalta aina.
ellauri256.html on line 453: Ja minua vetää kylmässä ja kuumuudessa. Minä kiirehdin, sotkeutuneena ennakoihin ja lainoihin. Kansalainen, huomioikaa lippupassi! - Runous - kaikki! — ratsastus tuntemattomaan. Runous — samaa kuin radiumin louhinta. Gramma saalista, työvuonna. Häiritsevä yksi sana - tuhansia tonneja sanallista malmia. Mutta näiden sanojen kuin tuhkaxi palamisen kirvely sanan lahoamisen rinnalla - raaka-ainetta. Nämä sanat saavat liikkeelle tuhansixi vuosixi miljoonia sydämiä. Tietysti on erilaisia runoilijoita. Monellako runoilijalla on tää käden keveys! Venyttää taikurina säettä suusta izeltään ja muilta. Mitä sanoa lyyrisestä kastraatista?! Vetää ulkomaisen säkeen ja on iloinen. Tämä on normaalia varkautta ja kavallusta niiden jätteiden joukossa, jotka ovat vallanneet maan. Tänään runoja ja oodeja, suosionosoitusten mölyävä möly, menevät historiaan yleiskustannuksina siitä, mitä on tehty meidän toimestamme - kahden tai kolmen. Puudan, kuten sanotaan, pöytäsuolaa syöt ja sata klupipaperossia, saadaxesi kallisarvoisen sanan ongituxi ihmisen arteesisista syvyyxistä.
ellauri294.html on line 409: Yksijalkaiset (kutsutaan myös varjojaloixi, skiapodeiksi) olivat mytologisia kääpiön kaltaisia olentoja, joilla oli yksi suuri jalka, jonka keskipiste oli heidän kehonsa keskellä. Nimet monopod ja skiapod (σκιάποδες) ovat molemmat kreikkalaisia, mikä tarkoittaa "yksi jalkaa" ja "varjojalkaa". Sciapod suojaa izeään auringolta keskijalalla. Se ulettuu hyvin ottamaan isonvarpaan suihin izeltään.
ellauri348.html on line 108: Runoilija Alexander Popen mukaan toivo on universaalia, jopa vaistomaista tunnetta, joka virtaa ikuisuudesta, ihmisen sydämestä. Elämässä on monia lannistavia hetkiä, jolloin tarvitaan toivos tuomaan vahvuutta ja tahtoa siirtyä eteenpäin. Se antaa vankkaa uskoa siihen. että tämän päivän vaikeudet jäävät taakse ja tulevaisuus tuo parempaa tullessaan. Toiveikas uskoo huomiseen ja haluaa toivoa hyvää toisille, vaikka hänellä ei olisi mitään keinoja auttaa heitä. (Höh, izekäs toiveikas ei toivo mitään sellaista, sehän veisi siltä izeltään resuja ja antaisi kilpailijoille paremmat mahixet.)
ellauri391.html on line 334: Ainut suora quote vereen kastetulta izeltään on Luukasalla kylvövertauxessa:
xxx/ellauri137.html on line 152: Lexalle tuli aina synnintunto kun se oli bylsinyt jotain huoria tai kotiapulaisia, mikä oli aika taajaan. Anton Tshehov raportoi jälkikäteen, et Lexa oli kyltymätön niissä hommissa. Joku tummakulmainen Gasha oli sisäkkönä mökillä jolta Lexa veti immenkalvon puhki sukunuijalla. Mitä tää nyt on, kysyi Lexa izeltään jälkikäteen märkä letku kädessä. Oliko se ihanaa vaiko kauheaa? Pah! Se on maan tapa; cosi fan tutte! 69-vuotiaana eli mun ikäsenä se vielä muisteli: Dunjaseni, kaunis ja nuori ... sen vahva naisellinen ruumis. Missä se nyt on? Kauan siitä on, ei kun luita jäljellä!
xxx/ellauri228.html on line 316: Mutta mitä kirjailija lienee ize tarkoittanut tässä? Kannattaako edes kysyä siltä izeltään, kun on näin paljon teräviä kriitikkoja kasassa. Tuskin se edes tiesikään. Nyze on vainaja, ja Llord yxin tietää, tai Turska.
18