ellauri012.html on line 274: Meinasin lopettaa jo kirjeen tähän, mutta kun nyt kerran valitan susta niin mun pitää keventää sydäntä ja kertoa sen kaikki mustasukkaisuudet ja syytteet. Pidin tosiaan aika raukkiksena sitä että kun me molemmat oltiin päättäneet pyhittää itsemme taivaalle, niin sä panit mut kaikki tekee ensiksi. Epäileekö herra Abelard siis, sanoin, että kuin Lootin vaimo, mä katson selän taakse? Jos mun nuoruus ja sukupuoli antoi aiheen pelätä että palaisin maailmaan, eikö mun käytös, uskollisuus, ja tää sydän jonka tunnet, karkottanu sellaiset epäreilut epäilykset? Tää luottamuksen puute satutti; sanoin izelleni, Kerran oli aika jolloin se luotti mun pelkkään sanaan, haluuko se nyt multa nunnalupauksen suojellakseen oman selustansa? Mitä mä olen ikinä tehnyt ansaitakseni tällaisen epäluottamuksen? Mä tulin kaikkiin sen sopimiin salaisiin tapaamisiin, miks sitten kieltäytyisin seuraamasta sitä luostariin? Minä, joka en kieltäytynyt olemasta mielihyvän uhri ollakseni sille mieliksi, miten voisin kieltäytyä kunniasta sen hyväksi? Onko pahe niin koukuttavaa, että kun kerran on juotu siitä kupista niin ei voi ryypätä pyhimysten maljasta? Vai olitko pätevämpi opettamaan paheita kuin hyveitä, tai minä parempi oppimaan edellisiä kuin jälkimmäisiä?
ellauri024.html on line 1110: Herra B saattelee: olen varma että nuo antimet kasvattavat hyvän koron. Kun pojat vaan kunnioitatte Pamelaa vastaavassa määrässä, hän tuottaa suhteellisesti yhtä suurta siunausta teille kaikille kuin minulle izellenikin.
ellauri043.html on line 576: Sehän on raha, jonkoa arvo on... annas olla... 7-8 dirhamia, ei sen enempää. Ei se mitään! sillä voisin ostaa izelleni lampaannahan.
ellauri060.html on line 970: - Voinko minä nukkua tässä sohvalla? - Voit voit, mutta älä nyt vielä tuuperru! Minä muutoin tilasin izelleni italiankielisen Baabelin kirjaston. Luen teoxia sanakirjan kanssa. Se on semmoista puuhaa, että toiset ajatuxet väistyvät väkisinkin, jäävät tietenkin nurkalle kyttäämään ja iskevät heti kun ote hiemankin herpaantuu... Baabelin kirjastossa on sekä tuttuja että outoja kynäilijöitä ja niteitä. Esim.
ellauri097.html on line 371: Ich kann mir selber Rosen schicken Voin lähettää izelleni ruusuja
ellauri099.html on line 82: Ja sit vielä toi jungilainen extro-intro pursoonallisuustyyppi neljällä ulottuvuudella, enste yleensä (E/I), sit vastaanottoantenni (S/N, aistit/intuitio), sit aivokerros (F/T, tunne/ajattelu), sit toimintamalli (P/J, havainnointi/tuomio). Niinettä kaikista neropatein introvertti on INTJ "Tenacious visionaries, oriented towards action" (esim. Bertie tai sen kamu Keynes), ja kaikista tyhmin extromortti on tollanen ESFP "Free-spirited and fun-loving people persons" (esim. Kinsella). Kirjailijoiden luonnenimikkeistä on hyvä selvitys edellisessä albumissa. Voikun pääsis kirjailijoille tekee MBTI eli Myers-Briggs testejä. Muze on jo myöhäistä useimpien kohdalla. Paizi voinhan mä koittaa vastata niiden puolesta! Vedänpä ensin testin izelleni ihan noin kalibrointimielessä. (Kysymyxet ja mun testituloxet tietolaatikossa alla.)
ellauri105.html on line 411: Toinen oli sanomassa: ostin izelleni omat suxet,
ellauri115.html on line 482: Sanoin näin, izelleni nimittäin, "Jokaisessa systeemissä on ratkaisemattomat ongelmansa, sillä apinan äärellinen pää on liian pieni hoidellaxeen ne; nää vaikeudet ei sen vuoxi ole lopullisia argumentteja mitään systeemiä vastaan. Mutta kazo mikä ero on suorassa evidenssissä mihin nää järjestelmät nojautuu! Ex meidän pitäisi preferoida teoriaa joka ainoana selittää kaikki faktat ja useimmat alternatiivisetkin, eikä ole muita vaikeampi tajuta?"
ellauri115.html on line 663: Tietystikään mä en ole vapaa olla haluumatta mun omaa menestystä, mä en ole vapaa haluumaan izelleni pipejä; mut mun vapaus on just tätä, etä mä voin tahtoa mikä on mulle parasta, tai mikä musta näyttää siltä, ilman että kukaan pakottaa. Seuraako siitä etten mä ole oma herrani kun mä en voi olla muu kuin mä olen? [Älä nyt ala japittaa et Terska koko ajan nalkuttaa ja jumalakin pakottaa tekemään noin mieluummin kuin näin; eimun ole pakko niitä noudattaa, mullon lupa tehdä tyhmästi, ja niinhän mä olen tehnytkin, herraties.]
ellauri115.html on line 748: Miten usein mun tutkimusten aikana mä olen kyläsftynyt mun oman sydämen kylmyyteen! [Ei tarvi arvata, tääkin oli retorinen kysymys.] Miten usein on suru ja väsymys kaataneet myrkkynsä mun ekoihiin mietiskelyihin ja tehneet niistä mulle vihattavia! Mun maho "sydän" ei tuottanut muuta kuin heiveröisen nykäyxen ja laimeaa totuudenrakkautta. Mä sanoin näin izelleni nimittäin: Mix mä ponnistaisin löytääxeni olematonta? Moraalinen hyvä on piippu-uni, aistien nautinnot on ainoasti oikeasti hyvää. Kun me on menetetty maku sielunnautintoihin, kuinka vaikeaa on saada se takaisin! [Älä vastaa] Miten paljon vaikeampaa on hankkia se jos meillä ei ole sitä koskaan ollut! Jos olis ketään niin kurjaa ettei olis koskaan tehnyt mitään mitä se voisi muistella mielihyvällä, ja joka tekisi sen iloisexi että tuli elettyä, sellainen mies ei voisi tuöntea izeään, ja ilman hyvän tietoa, johka se on luponnostaan kykenevä, se olis pakotettu pysymään ilkeydessään ja olis aina kurjalistoa. Mutta uskozä että on edes 1 mies maan pääl joka olis niin paska ettei se olis koskaan edes tuntenut kiusausta olla kiltti? Tää kiusaus on niin luonnollinen, niin mukava, että on mahdotonta aina vastustaa sitä; ja ajatus sen suomasta nautinnosta riittää tuomaan sen koko ajan mieleen uudestaan. Valitettavasti on aluxi vaikeaa saada siitä tyydytystä, kuten Rolling Stonesit sanovat; meillä on tukku syitä kieltäytyä seuraamasta syädämen taipumusta; varovaisuus, nk., rajoittaa sydämen oman izen rajojen sisäpuolelle; tuhat yritystä tarvitaan että pääsee siitä häkistä. Hyväntekemisen ilo on hyvin tehneen palkkio, ja meidän pitää ansaita se palkkio ennenkuin se myönnetään. Mikään ei ole makeampaa kuin omenahyve; mutta me ei tiedetä tätä ennenkuin me ollaan sitä maistettu. Kuten sadun Proteus, se ensin ottaa tuhat hirmuista muotoa kun se yrittää meitä halata, ja näyttää todellisen naamataulunsa vaan niille jotka ei päästä irti siitä.
ellauri115.html on line 752: Mun lapsi! Jospa jonakin päivänä tuntisit mikä taakka poistuu kun, stikun sä oot luodannut ihmisajatusten turhuuden ja maistanut hapanta passiohedelmää, löydät lopulta ihan käden ulottuvilta viisauden kinttupolun, tämän elämän pakkotyön palkkion, sen onnen lähteen jota et uskonut löytäväsi. JOkainen luonnonlain velvollisuus, jonka miehen vääryys oli melkein hinkannut pois mun sydämmestä, on kaiverrettu sinne, toisen kerran sen ikuisen oikeuden tähden joka panee mulle nää verot ja kazoo miten mä maxan ne. Mä tunnen izeni vaan Lujaapierevän instrumentixi, joka haluaa hyvää, joka esittää sitä, joka tekee juttuja mun omaxi hyväxi kunhan mä jelpin sitä, ja käytän näennäistä vapauttani oikein. Mä alistun sen järjestämään järjestyxeen, varmana että yx päivä mä vielä nautin siitä ja löydän siitä onneni; sillä mitä makeampaa iloa on kuin tää, et tuntee olevansa ratas kellossa missä kaikki toimii kuin hieno sveiziläinen kronometri? Kivun saalinakin kestän sen kärsivällisesti muitaen, että se loppuu pian, ja että se tulee ruumiista joka ei edes ole mun. Life is hard and then you die. Jos mä teen salaa jonkun hyvän työn, mä tiedän et partiojohtaja näkee sen, ja mun käytös tässä maailmassa on etumaxua tulevaan. Kunmä kärsin epäoikeutta, mä sanon izelleni, että Lujaapierevä joka tekeee kaiken oikein palkizee muzit myöhemmin; mun kivulias tarpeenteko, mun köyhyys, tekee vaan kuolemasta vähemmän sietämättömän. Sen vähemmän on siteitä katkottavana kun mun vuoronumero tulee nahkurin orrelle.
ellauri115.html on line 754: Mixmun sielu on mun aistien alainen, ja vankina tässä bodyssa jossa se on orjuutettuna ja ryppääntyneenä pienexi rytyxi? Enpäs tiedäkään; onko Lujaapierevä nyt tietoinen mun tilanteesta? Mut mä voin ilman hätiköintiä uskaltautua esittämään vaatimattoman arvauxen. Mä sanon izelleni: jos miehen sielu olis pysynyt vapaana ja viattomana, mitäs ansiota sitten olis sillä eze olis rakastanut ja totennut järjestystä joka oli jo aikaansaatuna, järjestystä, jota se ei edes olis voinut yrittää häiritä? Se olis onnellinen toki toki, mutta sen onni ei voisi saavuttaa ihan hekumanhuippua, nimittäin hyveellisyydestä tulevaa ylpeyttä, ja hyvän omantunnon läpytystä sisällä; se olis vaan kuin jotkut enkelit, ja varmastikin hyvä mies on jotain enemmän kuin ne, nehän on vaan Lujaapierevän lakeijoja ja ovimiehiä. Kuolevaiseen ruumiiseen sitaistuna siteillä jotka ovat yhtä merkillisiä kuin vahvoja, sen huoli tän ruumiin ylläpidosta houkuttaa sielua ajattelemaan vaan izeään, ja antaa sille mielenkiinnon aiheen joka on vastakkainen asioiden yleiselle järjestyxelle, jonka se kyllä voi vielä tietää ja rakastaakin vähän; tässä tilanteessa vapauxien oikeasta käytöstä tulee samalla kertaa ansio ja sen palkkiio; siinä se valmisteleee izelleen loputonta onnea, vastaustaessaan maanpäälisiä passiohedelmiä ja seuratessaan alkuperäisiä GPS-lukemia.
ellauri115.html on line 758: On semmoinen ikä kun sydän on vielä vapaa, mutta innokas, levoton, ahne onnellisuudelle jota ei vielä tunneta, onnellisuudelle jota se ezii uteliaana ja epäilevänä; aistien pettämänä se pitkän päälle lasettuu tyhjän onnellisuuuden näköispazaan varaan ja ajattelee eze on löytänyt sen muttei olekaan. Mun omassa tapauxessa nää harhakuvat kesti tosi pitkän ajan. Alas harhakuvat! liian myöhään mä pääsin niistä perille, enkä mä ole täysin onnnistunut voittamaan niitä vieläkään; ne kestää yhtä kauan kuin tää kertakäyttöbody josta ne nousevat. Jos ne johtaa mut harhaan, mä en ainakaan enää usko niitä; mä tiedän mitä ne on, ja vaikka mä annan niille perixi, mä halvexin izeäni samalla; mä en pidä niitä mun onnen päämääränä, pikemminkin päinvastoin, sen esteenä. Mä kaipaan aikaa jolloin ruumiin kettingeistä vapautettuna mä saan olla oma izeni, yhtä izeni kaa, enkä enää repeile kahtia, kun mä riitän yxin izelleni onnexi. Sillä aikaa mä oon onnellinen meidankin elamassamme, sillä mä en paljon välitä sen pahoista jutuista, joihin mulla izelläni on tosi vähän syytä, kun taas kaikki oikeasti hyvä on vaan musta izestäni kii. [Nyt nyrjähti Jannella taas pahasti. Tämmöstä sillä aina on, ei se kyllä ole kovinkaan vilpitön.]
ellauri181.html on line 83: "Akatemian herrat! | Teet minulle kunnian pyytää minua toimittamaan raportin akatemialle apinani elämästäni. | Tässä mielessä en valitettavasti voi noudattaa pyyntöä. Lähes viisi vuotta erottaa minut apinoista, […]. Tämä saavutus olisi ollut mahdotonta, jos olisin izepäisesti halunnut pitää kiinni alkuperästäni, nuoruuteni muistoista. Pelkkä luopuminen liitetiedoista oli ensisijainen prioriteetti, jonka olin asettanut izelleni; Minä, vapaa apina, alistuin tälle ikeen. Tämän seurauxena muistoni sulkeutuivat minulle yhä enemmän. " … välillä … "... Avoin sanoen, niin paljon kuin haluan valita kuvia näihin asioihin, suoraan sanottuna: Apeisuutenne, herrat, jos teillä on jotain tällaista takananne, ei voi olla kauempana teistä kuin minun. Mutta jokainen, joka kävelee täällä maan päällä on mielissään on kantapää : pikku simpanssi kuin iso Achilles . " "Ja opin, herrat! Voi, opit, kun sinun täytyy; yxi oppii, kun haluaa pääsyä; yxi oppii armottomasti. Piiskaalla valvotaan izeään; yxi repii izensä pienixi vastarinnoixi. Apinaluonto juoxi minusta ja pois kiertäen izensä yli, niin että ensimmäisestä opettajastani ize tuli melkein apina, piti pian luopua opetuxesta ja viedä sanatorioon. Onnexi hän tuli pian taas ulos. " "Nämä edistysaskeleet! Tämä tietosäteiden tunkeutuminen kaikilta puolilta herääviin aivoihin! En kiellä: se teki minut onnellisexi. Mutta myönnän myös: en yliarvioinut sitä edes silloin, kuinka paljon vähemmän tänään. Ponnistelulla, jota ei ole koskaan toistettu maan päällä, olen saavuttanut eurooppalaisen keskimääräisen koulutuxen. Ehkä se ei olisi izessään mitään, mutta se on jotain siltä osin kuin se auttoi minua ulos häkistä ja antoi minulle tämän erityisen ulospääsyn, tämän inhimillisen ulospääsyn. " ... hän päättelee yhteenvetona : "Kaiken kaikkiaan saavutin sen, mitä halusin saavuttaa. Älä sano, että se ei ollut vaivan arvoista. Sitä paizi en halua kenenkään tuomiota; Haluan vain levittää tietoa; Ilmoitan vain; Ilmoitin sinulle vain, herrat akatemiasta. "
ellauri246.html on line 297: For myself singing. Laulaen mulle izelleni,
ellauri246.html on line 298: For myself hoarded. Kahmin mä mulle izelleni
ellauri348.html on line 324: Olen menestynyt aika hyvin elämässä. Ponnistelen voimakkaasti tavoitteitani kohti. Voin ajatella monia tapoja päästä pois tukalasta tilanteesta. Täytän ne tavoitteet, jotka asetin izelleni. Voisi luulla että nämä mittaisivat enempi omahyväisyyttä ja macchiavellismia. Mutta nimenomaan nehän juuri ovatkin sitä Pirjo "Säi-säi" Winterin mainostamaa toivoa!
xxx/ellauri059.html on line 469: Haukotuttavahko Kati on pässyt Firenzeen. Vielä ikävämpi Dante on jo marssitettu esille, mut mikäs järppä olikaan tää Savonarola? Merikadulla asu rapussa joku Arola. Luetaas taas Uikipediaa. Olikin jo korkee aika sivistyä. Jos kuolisin ensi yönä tietämättä kuka oli Savonarola, en antaisi sitä ikinä izelleni anteexi.
xxx/ellauri076.html on line 642: Liikennemerkitkin on muuttuneet. Kohta ne varmaan poistaa karvakolmiot. Sukupuolesta jos menet jotakuta sortamaan, niin heti pahastuvat. Se mua ärsyttää, "Kape" tuhahtaa. En mä tavoistani luovu. Mulla on suht päräyttävä izetunto, ja puurohousuistani tulee mitä haluan. Olen rehellinen izelleni ja varsinkin muille. Mulla on hieno rannekello, näkyyhän se kuvassa? Ja huomaatte, ei mulla ole tazkoja, se on Hans Välimäen juttu. Mulla on huippufyysikoiden karvaset käsivarret kuin Pizza Enricolla.
xxx/ellauri091.html on line 241: Entä minä? Aino ystäväni oli mennyt kihloihin tohtori (Arthur) Hjeltin kanssa, ja hänen häänsä oli suunniteltu touokuuxi. Ompelin hänelle paljotöistä tsheremissiläismallista sohvatyynyä. Vai tarkastinko "Tuomenmarjojen" korehtuuria? Vai "Huoneenharjojen?" Vaiko "Suomenkarjojen?" (Nämä runovihkoni ilmestyivät sinä keväänä.) Kazoin uponnutta kelloa. Se näytti perunoita. Tai siis Hauptmannin näytelmä (jonka se oli, ukkomies elonsa vaelluxen puolitiessä, kirjoittanut muna ojossa 14-vuotiaan tytön takia, joka toisin kuin sen vaimo ymmärsi sitä ja samoin kuin se ize tykkäs vielä talviurheilusta), oli aaterikkaudestansa huolimatta hämärä ja pitkäveteinen, toisin kuin vanha testamentti. Ajatuxeni harhailivat pois lakkaamatta. Kuinka toista olisikaan ollut siellä, missä kaikki rakkaimmat toverini nyt olivat koossa Mr. Mottin sanomaa kuulemassa! Ei uponnut kello sinänsä ollut syntiä (vaikka teatterihan on, ja Hauptmann ize suuri syntinen?). Kysymys oli siitä mikä oli ensiarvoista. Eli siis kivintä. Olin langennut kiusaajan ansaan. Sillä mitään muuta ei voinut olla tämä izelleni epäedullinen menettely.
xxx/ellauri114.html on line 148: Rikas kokemus. Nykyään (1996) retriittejä löytyy joka puolelta Suomea. Toimintaa vaalii kaikessa hiljaisuudessa Hiljaisuuden Ystävät ry. Monet käyvät niissä vähintään kerran vuodessa. Kirkon perinteeseen retriitit ovat kuuluneet jo vuosisatoja. Moosexen se vetäytyi Siinainvuorella ihan vaan kylmyydestä, Jeesuxen Negevissä 40vrk paaston takia. Luostareissa oli mahdollista yöpyä seuraamassa munkkien jokaöistä toimintaa. Taimi Mäki Helsingistä palaa retriitistä kotiin silminnähden rauhoittuneena. Retriittiin tullaan saamaan, suorittamaan ja antamaan, hän korostaa. Potilaat vetävät huoneissansa parin tunnin ajaxi sen sisään lepäämään. Joskus on järjestetty vain naisille tarkoitettuja retriittejä joissa on vähän eri ohjelma. Osallistujat saavat herkutella ja helliäkin toisiaan. Osallistujat ovat kuin yhtä persettä. Ujona saapuneet ihmiset ovat loppupeleissä ihmeen avoinna. He ovat juoneet suuresta yhteisestä kuukupista. Aina ei ole ainoastaan mietiskelyä kuten E.Saarisella vaan on muuta liikuntaa. Ensin opetetaan hengittämistä lyhyt jaxo kerrallaan. Joskus sivakoidaan tuntureilla kilometrikaupalla. Välillä levähdetään laavuilla ja pidetään hartaushetkiä, joskus kaxikin. Joillakin se onnistuu jopa monta kertaa peräjälkeen. Ohjaaja Jouni Hilke hiihteli joukon perällä. Minulle izelleni tuli hyvä olo, Jouni raportoi. Ruokailimme yhdessä, saunoimme ja kävimme riu'ulla. Tilalle tuli iloa ja rohkeutta. Sisätilassa soi rauhoittava musiikki, kun potilaat samoilevat ulkona. Hiljaisuus on voimakas elementti, se herkistää aisteja, varsinkin kun avaa ikkunoita, sanoo kappalainen Esko Aho. Puun lumivaippa koskettaa syvältä.
xxx/ellauri121.html on line 568: Pahin siten on tää narsistinen syyllisyyden motiivi, mä autan sua jottei mulle izelleni käy seuraavassa elämässä vielä hullummin. Paha poliisi julmistelee pilvenlongalta ja näkee mun vähimmänkin tekoni, ajatuxista puhumattakaan, joten paras pitää vaan jakaus ojennuxessa, rintanapit kiinni, häntä koipien välissä (siis omien) ja luut kasassa. Viime tilityxessä sit hyvät ja pahat teot ynnätään ja tulee palkintojenjako. (Paitzi EI NÄIN, kts. esim. tästä. NOT THE PLAN. Dosto oli oikeassa, you just can´t do it right. Angstaus on pääasia.) Ei mitään tällästä pakanallista et ipsa quidem virtus sibimet pulcherrima merces.
xxx/ellauri148.html on line 510: Minä sanoin izelleni: uskon jumalaan, pelkään häntä kuin ruttoa, silti en voi rakastaa häntä - en koko sielullani ja ruumiillani niin kuin Toora käskee enkä edes tuntea amorem dei intellectualem, jota peukutti asexuaali Spinoza. En silti voi kieltää Jumalalta sisäänpääsyä niin kuin materialistit tekevät, sillä en pidä materialisteista, tarkoittaen parta-Kallen perillisiä. Paras minka voin tehdä omat rajoitukseni tuntien on kohdella eläimiä ja ihmisiä itse parhaaksi katsomallani tavalla.
xxx/ellauri154.html on line 196: – Mokomakin Höm! Höm Höm!... parta kuin variksenpesä, nuhruinen, vanha, harmaa, takkuinen, kapinen parta, parta, jolla ei ole ymmärtämystä, häpyä eikä naisenkunnioitusta; parta joka ei ole näkevinään, ei kuulevinaan, ei tajuavinaan; parta, resuparta, naavaparta. Kunpa italiantauti vapauttaisi minut tuosta ilkeästä lurjuksesta, jonka nenä on kuin polttoraudalla nipistetty, oikea sontanenä, hallan panema nenä, nenä kuin luutunpohja, kaikkea uskontoa vailla, kuolemankalpea nenä, sieluton nenä, jossa ei ole edes nenän varjoakaan, ei näe pisaraa, on aivan jäähileessä, inhottava nenä! vanha nenä! nenä, jossa tuuli vinkuu... kuollut nenä! Mikä minut on kiinnittänyt ruohon näppynenään, tuohon vanhaan ovenhakaan, joka ei enää tunne tietään? Paholainen vieköön tuon ikälopun kunniattoman nenän, tuon vanhan mehuttoman parran, tuon marakatinnaaman, nuo vanhat haituvat, tuon ukkorääsyn, tuon vanhan vaikka minkä! Ja otanpa izelleni nuoren miehen, joka tekee miehen töitä... kunnolla ja aina. Ja sitten...
xxx/ellauri179.html on line 864: An’ I got me a tiddy live ’eathen sain izelleni kivan pikku pakanan
25