ellauri111.html on line 838: Me otimme sen viimeisen lahjan, jonka hän tarjosi Sinulle korkealla vuorella, kun hän näytti Sinulle kaikki maailman valtakunnat ja niiden kunnian ja sanoi: 'kaiken tämän minä annan sinulle, jos lankeet maahan ja kumarrat minua'. Me otimme Rooman häneltä ja Caesarin valtakunnan ja julistimme itsemme tämän maailman kuninkaiksi, kukoixi tunkiolla, kukkulan kuninkaixi, sillä näet nimittäin: hyökkäsimme esinahkakukkulalta ja valtasimme häpykukkulan. Paransimme näin oleellisesti lisääntymismenestystä, varasimme izellemme parhaat naaraat ja reviirit. Darwin nyökki meille pukinpartaansa tyytyväisenä ja hieroi karvaisia käsiään. There you go! Attaboy! Cheerio!
ellauri115.html on line 720: Tässä maailmassa on paljon pahoja miehiä, mutta on vähän näitä kuolleita sieluja [But cf. Gogol op.cit.] jotka jahtaa vaan omaa etua, tunnottomina kaikelle joka on oikein ja hyvin. Me riemuitaan epäoikeudenmukaisuudesta vaan kun se on meidän oman edun mukasta [ditto oikeudenmukaisuudesta; useimmille "epistä" tarkoittaa nimenomaan että on ize jäänyt pitelemään tikkua]; jokaisessa muussa tapauxessa toivotaan että viattomia suojellaan. Jos me nähdään joku väkivallanteko tai epäoikeudenmukaisuus kaupungissa tai maaseudulla, meidän sydämmet liikuttuu heti pohjia myöten välittömästä kiukusta ja vihasta, joka käskee meitä menemään apuun sorretuille [tosin kummat on niitä sorrettuja on ihan kazojan silmässä]; mut meitä hillizee vahvempi velvoite, ja laki ottaa meiltä oikeuden suojella viattomia. Toisaalta, jos joku armon tai avokätisyyden teko sattuu silmään, mitä kunnioitusta ja rakkautta se herättääkään meissä sivustakazojissa! Exme sanota izellemme "mä olisin voinut tehdä ton izekin, muttei sattunut olemaan kukkaro mukana"? Mitä se meille meriteeraa oliko 2000v sitten yx mies oikeassa tai väärässä? ja me luetaan samalla innolla antiikin historia kuin eilisen lehteä. Mitä Catalinan rikoxet on mulle? En mä siitä uhritu. Mixmä sitten kammoxun sen rikoxia ihankuin se tulis tänään telkasta? Me ei vihata pahoja vaan sen takeen mitä ne tekee meille, vaan koska ne on vaan pahoja. Eikä me haluta vaan olla ize onnellisia, vaan me halutaan meidän kaverienkin olevan lähes yhtä onnellisia, eikä tää onni paljon haittaa meidän omaa onnea, jos se on kohtuu pienempi se vaan kasvattaa meidän onnea. Loppuvetona, haluammepa tai emme, me säälitään onnettomia; kun me nähdään niiden kärsivän me kärsitään vähän izekin, ei me niitä mieluusti kazella. Jopa pahimmilla pahixilla on vähän tätä vaistoa, ja se usein johtaa ne ristiriitoihin. Ryöväri joka ryövää turistin, antaa sen liian isot vaatteet köyhille; julmin murhaaja antaa hajusuolaa pyörtyneelle naiselle.
ellauri115.html on line 736: Tähän tarkotuxeen riittää johdattaa sut erottamaan meidän hankitut ideat ja luonnolliset fiilixet; sillä fiilis edeltää tietoa, ja koska me ei opita ezimään hyvää ja välttämään pahaa izellemme, vaan me saadaan tää halu luonnosta, samalla lailla hyvän rakkaus ja pahan viha on yhtä luonnollisia meille kuin izerakkaus. Omantunnon asetuxet ei ole tuomioita vaan fiilixiä. Vaik kaiki meidän ideat tulee ulkoa, fiilixet joilla niitä punnitaan tulee sisältä, ja näillä fiilixillä me havaitaan asioiden sopivuus tai sopimattomuus izellemme, joka saattaa meidät hakemaan tai välttämään näitä juttuja. [Eli matelijanaivoilla mennään näissä moraalijutuissa.]
ellauri185.html on line 381: No ei, janoamme elämämme tarkoitusta, tunnustaa Tiffany O'Really. Carlo Rövelli lohduttaa: Olisi varsin hölmöä elättää minkäänlaisia kuvitelma siitä, että ihmiskunta olisi jotenkin merkityxellinen maailmanjärjestyxelle, sen enempää kuin rottien viihtyvyys Kreikka-Egypti laivareitillä. Victor Stretcher tutkii merkityxellisyyden tärkeyttä hyvinvoinnille yhdysvaltalaisessa Michiganin yliopistossa. On vikatikki sitoa omaa merkitystään kosmiseen. Kosmos on sitäpaizi venäläisten tonttia, meillä on astronautit. Mutta, Carlo huomauttaa, vähäpätöisyytemme astraalitasolla ei millään muotoa vähennä tärkeyttämme izellemme. Pikemminkin päinvastoin! Olemme ize merkityzemme ja halujemme lähde. Sellaisexi evoluutio meidät muokkasi, izekkäixi (kz. kohta 36). Ranskalainen filosofi Albert Camus huomasi, että kiven pyöritys vuorelle josta se vierii heti alas takaisin motivoi tosi vahvasti. Elämä on kurjaa mutta onnexi olemme sentään pidentäneet sitä. Elämä on merkityxellistä, koska se on rajallista, sanoo nämä tiedemiehen pakanat. Pitää tähdätä asioihin, joita ize sattuu arvostamaan eniten. Ei mitään yli-inhimilistä! Jos meillä ei ole mitään vaikutusta maailmankaikkeuden järjestyxeen, niin mitä väliä sillä on.
xxx/ellauri126.html on line 748: Kyseessä on zenbuddhalaisuudesta ja samkhyafilosofiasta nyysitty advanta vedantasta tutuxi tullut olemisen tila. Elämä ei ole ongelma vaan mysteeri. Ryhtykäämme rakastavixi vanhemmixi izellemme, niin saadaan karman pyörä pyörimään. Bylsikäämme izeämme ja putkahtakaamme ulos omasta perseestämme omina viattomina lapsinamme. (Kyllä vanhemmalla on oikeus vihata lastaan.) Näin radikaali päätös muistuttaa päätöstä tulla tahalteen raskaaxi. (Tai jos olet miekkonen, panna hoito paxuxi. Se on sikäli luontevampi päätös, että ainahan voi lähtee lätkimään. Luonto saa tilaisuuden ottaa ohjat käsiinsä.)
xxx/ellauri303.html on line 539: Emme aseta izellemme tasa-arvoisexi henkilöä, joka astuu uskontoomme pelkän tunnustuksen kautta. Vaadimme tekoja, mukaan lukien tuossa termissä itsehillintä, puhtaus, lain opiskelu, ympärileikkaus (paizi naisille se on vapaaehtoista, ne voivat sensiaan leyhytellä lulav-lehtiä) ja muiden Tooran edellyttämien velvollisuuksien suorittaminen.
xxx/ellauri320.html on line 97: Tässä onnen pipanoita Kai Kailan kääntämästä kirjasesta, joita joku onneton on alleviivannutkin lyijykynällä. Meidän täytyy ize antaa tunnustus izellemme. Jos ize kiittelemme izeämme, tuo hehku säilyy. Kukaan meistä ei arvosta izeään riittävästi.
xxx/ellauri354.html on line 606: Kreikan sana täällä tulemisesta on "Parousia", joka tarkoittaa läsnäoloa. Tämä on ristiriidassa toisen sanan kanssa, jota pyhissä kirjoituksissa käytetään tulemaan "Epiphaneia", joka tarkoittaa ilmestymistä tai ilmentymistä. Parousia ehdottaa, että Hänen tulemisellaan on aikajakso ja perusteellinen tutkimus aiheesta osoittaa, että tämä ajanjakso kattaa 1260 päivää tai 3 ja puoli vuotta, joista Ilmestyskirjassa puhutaan. Emme tiedä, milloin Parousian alku alkaa, ja siksi Lordien tulo on "varkaana", (salaisesti). Tässä vaiheessa Jeesus olisi tullut ja vastaanottanut tiettyjä uskollisia. voittaa uskovat itselleen, mutta ei olisi ilmaissut itseään, joka tulee Parousian lopussa. Parousian ymmärtäminen on tärkeää, jos aiomme ymmärtää molemmat kirjeet tessalonikalaisille ja uskotella izellemme, että ne eivät ole ristiriidassa.
8