ellauri097.html on line 169: Peteäkin tais loppumetreillä alkaa hermostuttaa kuin Dick Hilliä. Vanhat ateistit alkaa usein kulkea vähän selkä kyyryssä, ettei vaan se suuri nuija pilvenlongalta yllättäen sittenkin kalloon kumahda. Ettei Punavyö riisu niiltä nolosti Saapaskukkulalla housuja. Kun se oli saanut slaagin se alkoi puhua itsestään menneen ajan muodoilla. Se keräs talteen joka ikisen lippusen ja lappusen jotta ne säilyis jälkipolville. Sen taivastoivo oli niissä zetteleissä. Mä en kyl toivo mitään näistä paasauxista. Kuhan paasasin ajankuluxi.
ellauri097.html on line 184: Mittava vaikutus hiilinieluun. Suomen metsäkeskuksen metsänhoidon johtava harhaanjohtaja Unto Remes puolestaan laskeskelee, että yksin kuusen viljelyllä liian karulle kasvupaikalle saadaan aikaan vuosittain vähintään 100 000–200 000 kuution runkopuun kasvutappiot. Helvetin hirvi pakottaa rasistisella ruokahalullaan meidät tekemään näitä monokulttuurisia puupeltoja. Ne eivät ajattele sitten yhtään, Unto valittaa. Ajattelisivät vähän meidänkin kannaltamme, ja omaltakin kannaltaan.
ellauri097.html on line 193: Koejärjestelyxi ne ehdottavat sarvipäiden genosidiä (Hitler & Mengele 1942). Tämän jälkeen mitattaisiin kuinka iso osa puupellosta sitten häviää niiden pannahisten nieluun. Hypoteesi on että huomattavasti vähempi. Ällöttävät hirvikärpäsetkin voisivat vähetä. Petoja ei kyllä siedä lisätä yhtään, johan meitä on täällä yli 5 miljoonaa.
ellauri097.html on line 230: Lähdin kiukkuisena roistopöytään vaatimaan sitä takaisin. Siellähän se oli jo myytävien tavaroiden joukossa. Otin sen ja vaihdoin kankaan sijalle. Kysuin konnalta meneekö kauppa niin huonosti että asiakkailta pitää varastaa. Siitä se varsin loukkaantui ja uhkasi mua nahkatakkinsa läpi mutkalla. Tai kirjalla kuin Daltonien Joe, mistäs minä tiedän. Ensin en yhtään tajunnut mitä se takin alla hommailee mutta sitten ymmärsin pelästyin ja huusin älä ammu! Mietin jo lähenkö jalan karkuun ja jätän auton Seijalle.
ellauri097.html on line 243: Hän opiskeli Pariisissa ja sitten Yhdysvalloissa Virginian yliopistossa. Yhdysvaltoihin hän ei kuitenkaan kotiutunut vaan sanoi vuosiaan siellä elämänsä surullisimmiksi. Hän keskeytti opinnot ja palasi Ranskaan, jossa ilmestyi hänen esikoisromaaninsa Mont-Cinère (1926). Kustantajansa vaatimuksesta hän muutti nimensä Julian Julieniksi.
ellauri097.html on line 284: Masis valtasi mamman miljoonien ranskisten ympäröimänä jotka eivät olleet koskaan kuulleet etelävaltioista (eikä ois voineet vähempää välittää). Paremman puutteessa Mary saarnas sitten sisällissodan kauhut lapsille. Mamma sai Julianin tuntemaan izensä aina erilaisexi kuin muut. Siihen sattui. Etelässä oli ihanaa. Neekereitä joka paikassa leipäkorit päässä. Loput voitte lukea Lucky Lucke Louisianassa-sarjakuvasta.
ellauri097.html on line 292: Patrick White (1912–1990) was raised in Sydney’s well-to-do Rushcutter’s Bay, and was sent to England at 13. He attended boarding school, then Cambridge, and during the war was stationed in North Africa. It was there, in 1941, that White met Manoly Lascaris, the Greek officer who he would love for the rest of his life. By the time White and Lascaris returned to Australia. in 1947 White had written three tepidly received novels, and a play. It took coming home to Sydney to transform his writing and elevate it to the level of genius. White produced The Tree of Man, in 1955, his first novel to be written in Sydney. He went on to write a string of masterpieces in quick succession: Voss, Riders in the Chariot, The Vivisector. He received the Nobel Prize for Literature in 1973. The Nobel committee credited White “for an epic and psychological narrative art which has introduced a new continent into literature.”
ellauri097.html on line 606: Oli kyllä suullisen perinteen aika, kauan, kauan sitten. Mut kysymys on ennen kaikkea siitä miten tehdään pätäkkää ja kenelle. Tai oikeasti ei vaan se, vaan myös se et miten musta tulee kuolematon kun mun meemit leviää paremmin kuin mun geenit.
ellauri097.html on line 607: Sitten suu pääsi eroon säilyttämisen tehtävästä, joka ei sille kovin hyvin sopinutkaan. No ehkä ei se niin tärkeätä ollutkaan, jokainen polvi sai tehdä tarinoihin haluamansa muutoxet. Filologia kexittiin vasta 1800-luvulla.
ellauri097.html on line 608: Silloin kun nykyromaanikirjailijaa sanotaan ”kertojaksi” tai runoilijaa ”laulajaksi” (ehkei tätä tosin ole tapahtunut sitten 1850-luvun!) – houraillaan: silloin kuvitellaan lukemattomat kuluneet vuosisadat pois. Nuotiopiiriä ei enää ole. Aukio metsänreunassa on autio, hiillos sammunut ja märkä. (Äänikirjasovellus ei ole nuotiopiiri; se on aineettomiksi ja sen vuoksi ehtymättömiksi tehtyjen kirjallisuusjalosteiden jakelupiste, itsekin aineeton.
ellauri097.html on line 624: Kirjahko ei ole omakustanne, eikä edes alkoholimonistettu samizdat, vaikka se muistuttaakin sitä, mitä omakustanteella tarkoitettiin silloin kun kaupallinen kirjateollisuus vielä oli vallassa: ennen vanhaan omakustanne oli teos, jota kustantajat eivät huolineet, koska se oli huono teos tai tekijä liian vaikea tyyppi. Niinpä tekijä hoiti painotuotteen tuotantokulut itse, hän ”kustansi” eli maksoi laskut. Sitten hän parhaansa mukaan levitti teoksensa julkisuuteen – julkaisi sen – kaupallisen kirjankustantamisen ulkoisia muotoja imitoiden: hän meni myymään kirjaansa torille, yritti saada sen kirjakauppaan myyntiin ja mainosti sitä paikallislehdessä.
ellauri097.html on line 697: “A Tuft of Flowers” is written in heroic couplets, with some variation from a strict iambic foot. All rhymes are masculine; the majority of lines are end-stopped. This, in part, gives the poem its marching, old-fashioned sound.
ellauri097.html on line 699: “The Tuft of Flowers” does indeed follow “Mowing” in the book, and one might suspect that line 32 of “Flowers” was borrowed from line 2 of “Mowing.” It is, in fact, the other way around: “The Tuft of Flowers” was written several years before “Mowing,” likely in 1896 or 1897; as such, it heartily deserves the designation “Early Poem.”
ellauri097.html on line 784: Then took the other, just as fair, Sitten otin toisen, yhtä vetävän,
ellauri097.html on line 798: And that has made all the difference. Ja se muutti sitten ihan kaikki.
ellauri097.html on line 804: Kiilusilmäinen Karen Kilcup tutki viime vuosisadan lopulla kostonhimoisesti Frostin homopetteröintiä sata vuotta sitten. Kirjeessä 1838 jollekulle Hautakirstulle Roope Pakkanen kirjoittaa: Todellinen artisti nauttii raakuudesta raaka-aineelle. Se on raakimus joka katkoo kulmat marmorista ja kiskoo korkkaamattoman kaunottaren vuoteesta. Tästä tulee mieleen Wilt Whatman, joka lauleskelee samalla nuotilla "Aatamin lapsissa": Painan hitaasti raa'alla muskelilla / jännitän izeni tehokkaasti, en kuuntele armonpyyntöjä / en vedä ulos ennenkö olen munanasettanut / mitä mullon niin kauan kerääntynyt pussiin.
ellauri097.html on line 812: No entä sit toi palvelusväkiruno? Se on aika surkean oloinen naisväen valitus tyyliin tilitalitilitalitittantaa kyllä torstai meitäkin lohduttaa. Siinä on joku savotan leirintäalueen emäntä joka miettii lähtiskö lätkimään lentojätkän fölissä kun on niin tylsä elämä. Ja päättää sitten järkevästi ettei riski olisi sen arvoinen. Kuukupin mielestä Frost osottaa tässäkin, että avioliitto, rakkaus ja muu sellanen on vaan institutionaalisesti säädeltyä väkisinmakuuta raakojen himokkaiden uittomiesten taholta. Me tulemme taas sinä tyttöni hoi! Varo voi ruiskahtaa! Vähän tässä Kuukupin paasauxessa on sen vanhan Rorschachin musteläikkävizin makua, että mixi näytätte sit mulle noin säädyttömiä kuvia.
ellauri097.html on line 814: Tää juttu on pitkä kuin nälkävuosi eikä kovin kummonen. Niinkuin Frostin proosarunotkin. Ei noi muutkaan perheaiheiset pöpötyxet paljon hetkauta. Jääköön Frost nyt rauhaan homoepäilyxiltä. Vaik epäilemättä homo sekin oli, vaikka sitten kaapissa. Kyllä se niin söpö oli pienenä. Bella figura kuten Philip Roth. Mutta lieventävänä asianhaarana voi mainita, eze kävi ahkerasti masis vaimon luukulla. Sen voi siitä todeta, että vaikka runoilijan hommissa ei tarvi välttämättä olla hullu, on siitä paljon apua.
ellauri098.html on line 43: Noin vuosi sitten aloittelin tuskaista lukuprojektiani, Paavo Haavikon Kansakunnan linjaa osana Suomen juhlavuoden 101-kirjaa projektia. Ensimmäinen arpa osui tosiaan luultavasti kaikista haastavimpaan teokseen koko listalta. Toisen arpani suhteen oli parempi tuuri: sain luettavakseni Ollin pakinoita mustapartaisesta miehestä. Vielä toukokuussa tämä marraskuun bloggauspäivä vaikutti käsittämättömän kaukaiselta, mutta noin vain taas aika kului.
ellauri098.html on line 52: Voi helvetti kuinka noi Areenan ja Netflixin (ja varmasti myös HBO:n ja CMoren) suorasoittosarjat on sitten huonoja! Ne on aivan käsittämättömän surkeita. Ihan kuin tyypit oikein olan takaa yrittäisivät, pitäisivät ihan kilpailuja siitä kuka osaa tehdä huonompia. Ja kilpailuista tulee ratkaisemattomia, sillä ne on kaikki yhtä surkeita, kerrassaan aivan ala-arvoisen paskoja. Toki vika on myös siinä että video on aivan väärä meedia, siinä ei voi esittää muuta kuin apinoiden kaikista apinamaisimpia piirteitä ja kaikista tunkkaisimpia klisheisiä meemejä. Tämän tajutaxeen ei tarvi muuta kuin selailla TV Tropes-sivustoa, siellä ne on kaikki kirjattuna:
ellauri098.html on line 66: Vois tehdä TV troppimaisesti tiivistelmiä mailmankirjallisuuden ja muun paskaviihteen juonista johtotähtenä EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL!. Siis jätä pois kaikki muu paizi reviirit, lisääntyminen ja kuolemat. Montako erilaista kirjaa jää jälelle. Ja sitten sama apinoista jotka kirjoittivat ne, sekä linear/mixed model joka selittää edellisen jälkimmäisestä.
ellauri098.html on line 149: Monet muuttujista muuttuvat iän mukana, ja sama kirjailija voi kirjoittaa vähän erilaisia kirjoja eri ikäkausina. Sixi taulukon henkilöt täytyy olla kirjailijaviipaleita, episodeja tai tuotantokausia, esim nuori Goethe, Goethe floruit, vanha Goethe. Kokeillaanpas konstruoida alustava datataulukko. Ei ole selvää voiko tähän ottaa mukaan runoja, paizi jos ne on jotain näytelmiä tai kilometrinpituisia eepoxia. Lyriikka ei luultavasti käy. Goethesta pojat oli kivoja, mutta tytöt kivempiä, koska niitä voi käyttää poikina. Ilmeisesti se ei sitten välittänyt ize antaa persettä.
ellauri098.html on line 162: Noi genret pitäs hajottaa EFK ulottuvuxille. Esim mix vitussa jokasen prujauxen pitää olla rofe ja skoudetarina. Mix pitää olla juoni ja mysteeri, mix pitää olla spoileri. No se on tyypillistä saduille. Kaikki fiktio on satua. Niissä lähdetään reisuun ("quest"), kohdataan vaikeuxia ("issues"), selvitään vaaroista ("challenge eli haaste"), ollaan muita pätevämpiä, voitetaan puoli valtakuntaa ja prinsessa, päästään pukille, pahat eli vastustajat ("bad guys") kuolevat. Kuinkas sitten kävikään. Kai se jännittää jokaista elukkaa että selvitäänkö tästä ja kuka selviää. Survival of the fittest. Päästäänkö lisääntymään. Sehän se on se karkki ja tappio elon kilvassa on se kepponen
ellauri098.html on line 216: 14. MAAGISEN AGENTIN KUITTAUS: Hero saa maagisen agentin plusmerkkisen toimintansa palkkiona. Tää voi olla joku kama, jotain joka löytyy questillä, tai jotain ostettua vaikeasti saatavalla valuutalla, tai jotain joka valmistetaan kuonpuoleisesta kuonasta, maagista muonaa tai sit vaan joku Hessu tai Pluto-tyyppinen sivuvaunu. Esim Jesse saa ristillä riippumisesta palkinnoxi eturivin paikan paperiseppänä. No ei, ei ollut hyvä esimerkki, toihan oli tarinan ihan loppupeleistä. Pikemminkin noi apostolit sitten. Paizi eihän Jesse tehnyt mitään merkittävää ennenkuin se sai ne. Ei tätä kohtaa oikein löydy passiokertomuxesta. No joku Simson sitte? Siinä varsinainen supermies:
ellauri098.html on line 246: 28. PALJASTUS: Väärän heron/pahixen turripuku riisutaan ja se näytetäään kaikille ihan nakupellenä. Aatami ja Eeva huomas että turripuku puuttui, mutta oliko ne sittenkään sarjan pahixia, vaikka perisyntisiä kylläkin? Tästä ei telttakansa ole aivan varmoja.
ellauri098.html on line 252: 31. HÄÄT: Hero menee naimisiin ja saa palkinnon ja ylennyxen, tyypillisesti pääsee suoraan hillopaalupaikalle. Tää on darwinistisesti ajatellen ihan pääasia, sikäli on vähän outoa että se jää uupumaan kristittyjen mielitarinasta. No kyllä katoliet naisenpuolet ajattelee sanan voimalla että jeesuxesta tulee niiden ylkämies. Ja miehet voi sitten haaveilla neizyt Maariasta, tai failing that, edes Maria Magdaleenasta.
ellauri098.html on line 380: Ei tää riitä oikein mihinkään, tarvitaan vielä lisää muuttujia, esim hyvis/pahis tai peto/saalis, ja viisas/tyhmäkin erixeen, koska viisaita on sekä ovelia että harkizevia, edelliset on kuumia ja toiset kylmiä. Joo nää Hippokrateen tyypit riittää kuvaamaan vaan tunne-elämää. Eli tarvitaan vähintään jotain jungilaista kamaa lisäxi. Mitäs sillä oli: intro/extro, joka jakautui vielä intuitio/sensaatio, tieto/tunne, ja tuomio/havainto axeleille. Ei hemmetti ei tääkään riitä, tässä tulee enintään mukaan fixu/tyhmä, eli intro typet on nörttejä ja extro typet on action figuureja. Vielä puuttuu kiltti/ilkeä eli hyvis/pahis. Mites sitten alkais elukoita kuvata?
ellauri098.html on line 382: No eläinsadun karhu, susi ja kettu on selviä. Karhu on iso vahva hidasjärkinen, flegmaattinen, intro enemmän kuin extro. (Paizi kamalien eläinten karhu, joka on psykopaatti narsisti. Nalle Puh on selvä masis.) Se ei ole selkeästi hyvis eikä pahis, lähinnä dumari. Susi on koleerinen, agressiivinen mutta tyhmänoloinen, enempi extro, ja selvä pahis. Kettu on extro, ovela, kiero, tollanen junioripahis. Sangviinikko selvästi. Kukas olis sitten melankoolinen? Ihaa on melankolinen, mutta aasia ei voi sijoittaa, Shrekin aasi on selkeesti sangviininen, tollanen tyypillinen sivuvaunuhahmo, comic relief. Hullua että koomisella hahmollakin on kevennys. Mut ehkä Shrek onkin melankoolikko. On sekin koomista. Piisamirotta on pessimisti, muttei melankoolinen, sehän on selvä epikuurolainen. Kameli on pahansisuinen ja salavihainen. Se olis koleernen mutta introvertti sellainen.
ellauri098.html on line 579: Oletko kenties kuin Kulkuri tai Bambi? Vai sittenkin Simba tai Ihaa?
ellauri098.html on line 751: Briggs syntyi yhteen tai useampaan akateemiseen perheeseen, jotka uskoivat koulutuksen yhtäläiseen arvoon sekä miesten että naisten kohdalla, ja hän valmistui maatalouden alalta Michiganin valtionyliopistosta, mikä ei 1800-luvun lopulla ollut naisille yleistä. Maatalousopintojen jälkeen hän työskenteli opettajana, ja meni sitten naimisiin fyysikko Lyman Briggsin kanssa.
ellauri099.html on line 41:

ellauri099.html on line 285: R: Ize olit äsken hiljaa yli puoli tuntia. Kazoin kellosta. Mutta sitten, huomasitko, puhkesit puhumaan kuin papupata.

ellauri099.html on line 423: Mä tarviin muitten tukea.
ellauri099.html on line 481: Ensin työ, sitten leikki.
ellauri099.html on line 533: Ensin työ, sitten leikki / Ensin leikki, sitten lepoa.
ellauri100.html on line 1316: No mitäs muuta Greimiemen akan poika sitten kexasi? Se puhui mikroaaltouuneista ja diskurssiavaruuxista, kielestä ja metakielestä, ja sit narratiivisuudesta ja narratologiasta. Sen miälestä merkitystä ei voi tajuta muuten kuin kertomuxista. Eikä siihen välttämättä mitään kieltä tarvita, ei siis suffixeja eikä puffixeja. Tarvitaan pinta- ja syvärakenne kuin Chomskyllä (tää oli sen ajan muotiajatuxia). Greimaxen semiotiikka oli generatiivis-transformationaalista (no tää oli nyt takuulla suoraan apinoitu Chomskylta!).
ellauri100.html on line 1360: No mitäs Barthes sitten sanoi romskuista? Oliko sillä jotain huomionarvoisia näkökohtia?
ellauri100.html on line 1370: Omnicom Groupin mainososaston johtaja David Lubafs määrittelee alan pelisäännöt vilpittömämmin kuin moni muu: hänen mukaansa kuluttajat ovat kuin torakoita - kun niitten päälle aikansa sumuttaa samaa myrkkyä, ne tulevat sille immuuneixi.
ellauri100.html on line 1372: Barthes päätyi siitä haukuskelemaan Michelet´ä (jamais entendu). Sen mielessä Michelet oli näkyvästi väärässä, ja sitä pitää lukea noin metrin päästä ja kritisoida samalla. Sama pätee sitten avant-garde kirjoihin, ei niitäkään ole tarkoitus ahmia eikä jäädä koukkuun kuin joku pikkukala, vaan pitää etäännyttää, pitää kirjaa käsivarren mitan päässä ja kohotella lukiessa kulmakarvoja. Taiteen pitää kyseenalaistaa eikä vastata kysymyxiin niinkuin Michelet oli yrittänyt. Huohheli huoh. Ex olis parasta jos tekis vähän molempia?
ellauri100.html on line 1377: Barthesilla on sit tämmöinen Introduction à l´analyse structurale des récits joka on varmaan enempi relevantti näille paasauxille. Sillä on 3 tasoa, "funktiot" "aktiot", ja "kertomuxet". Fuktiot on vaikka yxityisiä sankareita kuvailevia sanoja. Nää sankarit olis sitten "aktioita" (höh?) No jo on hölmöä. Mä luulen pikemminkin että tässä kohtaa Wikipedian kirjoittajana on ollut joku harvinaisen hömelö. Pitänee hakea parempia lähteitä.
ellauri100.html on line 1397: The (awesome but not painful) idea that she had not been everything to me. Otherwise I would never have written a work. Since my taking care of her for six months long, she actually had become everything for me, and I totally forgot of ever have written anything at all. I was nothing more than hopelessly hers. Before that she had made herself transparent so that I could write.... Mixing-up of roles. For months long I had been her mother. I felt like I had lost a daughter.
ellauri101.html on line 122: Tomppa kirjoitti psykopaateille kirjan "Idiootit ympärilläni" ja sitten idiooteille toisen "Psykopaatit ympärilläni". Niissä tämä autodidakti ruotsalainen guru väitti, että ihmisten luonteet voi jakaa neljään väriin - nyt paljastui yllättävästi, että kyseessä on huijaus. Thomas Eriksonin persoonallisuuksien värianalyysi on kriitikoiden mukaan suurta huijausta. No sehän on vaan kopsannut Marstonin 50-luvun DISC scheissea, kz. albumia 181. Tiivistettynä 3 pointtia:
ellauri101.html on line 241: Joka tapapapaukauxessa tää on kaikki selvää pässinlihaa ja mahdottoman tuttua. Greimaxella oli muuten kaikenlaisia naisjuttuja. Vaimon lisäx sillä oli joku nuorempi panopuu Teresa ja sitten vielä joku vanha liettualainen flamma jonka kanssa se kirjoitteli vielä vanhana ukkelina. Jokainen tarina, joka on suolansa arvoinen, on tollanen semioottinen mikroaaltouuni, josta löytyy nää aktanttimallin vaatimat pelaajat ja pelivälineet.
ellauri101.html on line 245: Tärkeä oivallus Greimaxelta aktanttimallissa on että sankari on nilkki. Siitä näkyy näät että herra se on herrallakin. Jeesus on suoritusportaassa toteuttamassa iskän tahtoa vaikka tuleekin sitten tuomizemaan loppuja porukoita iskän apulaisena. Eli siis selevä nilkki, tollanen välikappale, työrukkanen. Hän on oikea käteni kiittää Jehova. En tiedä mitä tekisin ilman sitä. Hommat menis ihan vasemmalla kädellä. No vasenkätinenhän se on toi poikakin.
ellauri101.html on line 416: Kerronko minne näin pahat miehet voisi sijoittaa? Ei, antaa Ihaa-vainajan sitten näyttää ja kertoa.
ellauri101.html on line 422: Viitisentoista vuotta sitten kävin Samuli Edelmannin ja Henkka Hyppösen kanssa aamuisin kuudelta Petri Räsäsen ohjaamassa aamupyllistelyssä, yrittäjäguruksi sanottu mies paljastaa. Nyttemmin pyllistelen yxixeni peilin avulla.
ellauri101.html on line 424: – Kuten olen aiemminkin todennut, minulla on viisi ex-lasta, joista neljällä on rekisteritunnus ja viidennellä on y-tunnus. Niistä tämä rakkain joutui nyt todella kovan paikan alle, mies huokaa. Sitten huomasin että pyllistely sujuu luurin kanssa hyvin jopa etänä.
ellauri101.html on line 455: Samanlaisia koleerisia kermaperse paskiaisia ja niiden vielä koleerisempia isäpappoja oli Sandhamnin murhissa. Vittu että noi ruozalaiset on sitten "anna mamma ananasta" jengiä.
ellauri101.html on line 550: Tie eeku paranoo kun kiertää ympyrää. Ympäri käydään yhteen tullaan. Jehova lupaa kostaa isien pahuudet 3-4 polveen. Sitten aloitetaan taas alusta kuin Neuvostoliitossa, on tullut miesmuistinmenetys. Pojasta polvi paranoo. Mun polvi meni sijoiltaan breakdancessa mutta Kikka fysiotreenasi sen kuntoon. Sirkan polvi leikattiin mutta se jäi jäykäxi.Jönsin polvi turposi reumaattisesti tai pneumaattisesti mutta nyt sekin on taas notkea. Voiskohan Kikka fysiotreenata mun keskijalan jäykäxi? Onko se zyykkistä vai sybikaalista? Veikkaan jälkimmäistä. Sukupolvista oli puhetta jo albumissa 47.
ellauri101.html on line 552: Generation is also often used synonymously with cohort in social science; under this formulation it means "people within a delineated population who experience the same significant events within a given period of time". The impressionable years hypothesis is a theory of political psychology that posits that individuals form durable political attitudes and party affiliations during late adolescence and early adulthood. Sukupolvet on olleet globaalisia vasta sitten kun sodatkin.
ellauri101.html on line 682: Mulla on lyhyet hiuxet ja pitkähkö vaikka harvanlainen takkuinen parta. Vaattet ei ole kirpputorilta vaikka vaikuttavat siltä. Ne on kuosiltaan yhtä vanhahtavia kuin mä. Flanellipaidat ja villapaidat on Sysmän rytkyjä. Pipoja en sietänyt ennen kuiin Helmi kutoi mulle niitä. Farkkuja en revi muuta kuin vahingossa, ja sitten paikkaan ne. Jos harvoin ostan uudet ostan peltipönkköjä. Mä ostin Conversen koriskengät Bostonissa 1970-luvulla. Ei mulla niitä enää ole. Juu ei, emmä ole kyllä grungetyylinen. Enempi kuulostan mielensäpahoittajalta, vaikkenmä kyllä tykkää tollasesta mökkinaapurimallisesta karvalakistakaan. Sitä käyttää karvalakkipuolen kaljanryystäjät ja karvalakkilähetystöt. Gilmore Girlsin Jacob on kai grungetyylinen.
ellauri102.html on line 183: Jeesus ei muiden brändejä kumartanut, ei toukkia koteloita eikä imagoja, mutta sitten tulivatkin paavit, kardinaalit, patriarkat, metropoliitat, arkkipiispat, piispat, papit, evankelistat, julistustyöntekijät, lähetystyöntekijät, vähemmistöveljet, varattomat veljet, telttarahasto, saarnaajat, kaatajat, kastajat, johtomiehet, huoltomiehet, nenäkkäät Alkon myyjät jne. - jotka edelleen kurmoottavat.
ellauri102.html on line 229: Neuvostoliitto möi Suomessa ennen trustivapaata bensiiniä. Siitä tuli sitten Teboil. Vielä kasarilla mä tankkasin meidän pronssinväristä Valianttia Koskelantien Tebolla. Se (Valiantti) oli pelkääjän puolelle kallellaan, kun Saku ja Sirkka oli aina istuneet sillä puolella kun Olavi kuljetti painoon tai jakeli Voitto-Sanomaa. Nyt siinä kohtaa (Koskelantiellä) on paljon uusia taloja. CEC olisi järkyttynyt, niin olen minäkin.
ellauri102.html on line 249: Kuluttaja lataa brändilogoon merkityxiä kuin Philip Roth maxanpalaan runkkua. Niin tässä on sitten päässyt käymään. Tääkin nide on samanlainen maxanpala.
ellauri102.html on line 282: Entäs sitten, vanha lämsä
ellauri102.html on line 290: Kuka sitten luulee,
ellauri102.html on line 304: eikä sitten palkkaa nosta
ellauri102.html on line 345: Hakukone näytti että Pikkarin 1999 peukuttama Squamishin McDonaldsin ensimmäinen ammattiliitto oli hajonnut jo ennen ekaa sopimusta 20v sitten. Mikään ei ole muuttunut 20 vuodessa, enintään entisestään huonontunut. Väliaikaisuus, määräaikaisuus, osa-aikaisuus ja nollasopimuxet vapauttavat työnantajan sosiaalimaxuista ja työnottajan sosiaalieduista. Ainoat lisärikat sopassa ovat robotiikka ja tekoäly, jotka vapauttavat entistä useamman työn uuvuttaman työn raskaan raadannasta.
ellauri102.html on line 359: Sehän se oli jenkkivaltioiden viesti tyhmälle etelälle: on tyhmä omistaa orjia kun voi ostaa vaan niiden elinmehut aivan sikahalvalla. Niinpä sitten riistäjät pallottelee toisilleen näitä puntteja kuin paahdettuja kastanjoita, kunnes ne päätyy lopulta johkin vaihtopenkille jonka senkin ne saa maxaa ize.
ellauri102.html on line 368: Johtamisguru Tom Petersin tuorein idea (siis ysärillä) oli, että "Brändi olet sinä." Henkilön on brändinirvanaan päästäkseen luovuttava palkkatyöntekijän univormustaan. Jos aiomme menestyä uudessa taloudessa, meidän on tehtävä itsestämme brändi. Voimme odottaa menestystä työmarkkinoilla vasta sitten, kun kehitymme konsulteiksi ja palveluntarjoajixi. Määritämme oman brändimme arvon ja vuokraamme itseämme valittuihin projekteihin, jotka kartuttavat "kerskailuportfoliotamme". Peters kirjoittaa: "Kutsun tätä lähestymistapaa nimellä Minä Oy. Jokainen on oman ammatillisia palveluja tarjoavan yrityksensä toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja." Johtamisguru Faith Popcorn, joka nousi pinnalle vuonna 1991 julkaistun bestsellerinsä The Popcorn Report myötä, suosittelee jopa nimen muuttamista, jotta se "sopii" paremmin huolellisesti suunniteltuun ja markkinoituun brändi-imagoon. Hän on itsekin vaihtanut nimensä - hänen nimensä oli ennen Faith Plotkin.
ellauri102.html on line 382: Mix poliitikot sit koko ajan valehtelee työllisyysasteesta? Työllisyysasteella ei korreloi suoraan talouskasvuun enää, vaan käänteisesti: tuottavuus kasvaa joka kerran kun jengi lentää pihalle. Selitys on että joutomiehet pitää panna risusavottaan, jotta niille ei tarvi maxaa niin paljon avustuxia. Kun ne kieltäytyy hyödyttömästä ja nöyryyttävästä työstä niin on oiva syy jättää maxamatta korvauxet. Ja voihan ne risut myydä sitten vanhuxille hellapuixi.
ellauri102.html on line 384: Eikä siinä kaikki! Työttömyysaste voi olla vaikka kuinka korkea, mutta porukoilla silti köyhyys ovella, ja tän paradoxin selitys on just toi brändäyxen nimellä kulkeva työvoiman halpamyynti: olkaa joka hetki valmiina paskahommiin, joista saatte ainoastaan ropoja. Alhainen työllisyysaste ei ole todiste työn puutteesta, vaan siitä että "työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa", eli jengi ei enää suostu tulemaan aivan paskahommiin mitä niille enää tarjotaan, kun ei niillä palkoilla edes elä. Kokkareiden vastaisku on ajaa alas tukia, eiköhän sitten routa porsaan aja kaukalolle vaikka siellä oisi pelkkiä ruumenia jäljellä.
ellauri102.html on line 391: Enemmistö työllisistä ei ole vakinaisessa työsuhteessa. Työ ei ole osa identiteettiä. Mikä sitten on? Harrasteet ja brändit. On se surkeaa. Harrasteet on perseestä, brändit vielä syvemmältä mutta samasta paikasta.
ellauri102.html on line 443: Il recharge son arme et se rend, à nouveau, à l'avant de la classe, tirant par intermittence dans toutes les directions. À ce moment, Maryse Leclair, blessée, demande de l'aide. Lépine avance vers elle et, après avoir dégainé son couteau de chasse, la poignarde à trois reprises, l'achevant. Il enlève alors sa casquette, entoure son arme de son manteau, et s'exclame : « Oh, shit! », avant de se suicider d'une balle dans la tête, une vingtaine de minutes après avoir commencé son massacre.
ellauri102.html on line 670: 90-luvulla Ms. lehti kielsi mainoxet. Sitten tuli liennytys. Nyt Ms.kin on brändi:
ellauri105.html on line 194: Henkilahjaa kuunneltiin kunnioittaen, ja jatkettin sitten entistä
ellauri105.html on line 226: punersi ja huokui, räpytteli ripsiään kuin silmät olisivat sulamalsillaan. Katri näki, eikä unohtanut, miten Ranssi ja Lahja seisolvat. Miten Ranssi kävi valkoiseksi, ja miten kirkastetulta han sitten năytti, ja Lahjakin; miten Ranssin kädet olivat sivulla kuin halaamaan valmiina, ja miten surullisesti hän katsoi äitiään joka
ellauri105.html on line 280: 4. Heidän nimensä olivat: vanhemman Ohola ja hänen sisarensa Oholipa. Sitten he tulivat minun omikseni ja synnyttivät poikia ja tyttäriä. - Heidän nimensä: Samaria on Ohola ja Jerusalem Oholipa.

ellauri105.html on line 289: Jer. 3:7 Ja minä sanoin, sittenkuin hän oli kaiken tämän tehnyt: 'Palaja minun tyköni.' Mutta hän ei palannut. Ja hänen sisarensa Juuda, tuo uskoton, näki sen.

ellauri105.html on line 299: 17. Niin Baabelin pojat tulivat ja makasivat hänen kanssaan hekumassa ja saastuttivat hänet haureudellaan, niin että hän saastui heistä. Sitten hänen sielunsa vieraantui heistä.

ellauri105.html on line 314: 27. Niin minä teen lopun sinun iljettävyydestäsi, jo Egyptin-aikaisesta haureudestasi; etkä sinä sitten luo silmiäsi heihin etkä enää muistele Egyptiä.

ellauri105.html on line 397: Joku voi kysyä, miksi Raamatun Jumalaan uskovan ja Jeesusta seuraavan kristityn pitäisi ylipäätään perehtyä ei-kristilliseen (saati sitten antikristilliseen) kirjallisuuteen. Itse vierastan ajatusta, että tietämättömyys inhimillisestä kulttuurista (johon kirjallisuuskin kuuluu) olisi kristitylle hyve. Paavali ei olisi osannut viitata sopivassa kohdassa pakanafilosofien teoksiin ateenalaisille puhuessaan eikä C.S. Lewis olisi osannut analysoida osuvasti Raamatun ja muiden tarinoiden eroja sivistyneille lukijoille kirjoittaessaan, jos he olisivat jättäneet ”jumalattoman” kirjallisuuden huomiotta. Toki on olennaista, että oman uskon perusta on tukevasti Jumalan omassa ilmoituksessa – oltiinpa sitten lukemassa maallista kirjallisuutta tai keskustelemassa maailmankuvien eroista ei-uskovan ystävän kanssa. Muuten ne sanovat kuin anhelitohtori: "timeo hominem unius libri."
ellauri105.html on line 416: Kai se sitten on jotain aikailua, palloilua, haahuilua,

ellauri105.html on line 484: Tuo pappismunkki oli kirkolliselta nimeltään Mefodi ja maalliselta nimeltään Matti Lehmonen. Hänen elämäntarinansa on melkoinen. Selvitin sitä hieman vieraillessani jälleen kerran Heinävedellä Valamon luostarissa. Kerron siitä jotain tässä lyhyesti. Tämä vuonna 1912 Konneveden rantamaisemissa syntynyt rautalampilainen meni jo varsin varhain harjoittelemaan luostarielämää Laatokan Valamon luostariin. Kimmokkeen sinne menoon tämä silloin vielä luterilainen 15-16-vuotias nuori mies sai silloiselta Kotkan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherralta, rovasti Mikael Iltonoffilta (Iltola). Niinpä hänet sitten varsin pian liitettiin Smolenskin skiitassa ortodoksiseen kirkkoon ja hän siirtyi Valamon luostariin noviisiksi. Mefodi kuvattuna Petsamon luostarissa 1939. (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari)
ellauri105.html on line 486: Tuohon alkuaikaan sisältyivät sitten armeijapalvelus ja erilaisia muita kuuliaisuustehtäviä luostarissa, josta hänet lähetettiin silloiseen - nykyisen Tšekin ja Slovakian tasavaltojen muodostamaan - Tšekkoslovakiaan luostarikouluun opiskelemaan kieliä. Tuolta matkalta kielitaitorepertuaariinsa "tarttui" tšekin lisäksi venäjä ja kirkkoslaavi. Venäjää hän oli opiskellut jo Suomessa ollessaan, mutta ilmeisesti hän ei ollut käynyt mitään suureellisimpia kieliopintoja missään. Hänen myöhempi laaja kielitaitonsa oli enemmänkin suuren lahjakkuuden tai kuten isä Sergius Colliander, joka oli hänet tavannut, sanoi, nerouden, aikaan saamaa oppimista. Hänen sanottiin osanneet lukuisia kieliä ja ilmeisesti hän osasi melko hyvin tai jopa sujuvasti oman äidinkielensä suomen lisäksi, ruotsia, venäjää, saksaa, ranskaa ja ainakin enemmän kuin auttavasti kreikkaa ja ilmeisesti myös jonkin verran tšekkiä ja latinaakin. Tätä laajaa kielitaitoaan hän käytti sitten myöhemmin hyväkseen mm. tekemällä käännöstöitä. Hän käänsi suomeksi useita maailmanhistoriallisia merkittäviä kaunokirjallisia teoksia, mm. Leo Tolstoin "Hadži Murat", Ivan Turgenevin "Savua", Ilja Ehrenburgin "Pariisin kukistuminen", mutta myös mm. Tšehovia ja monia muita merkittäviä kirjailijoita.
ellauri105.html on line 490: Tšekkoslovakian Pyhän Jovin luostarikoulun jälkeen hän palasi Laatokan Valamoon, missä hänet vihittiin ensin munkiksi juuri ennen sodan alkamista vuonna 1938. Seuraavana vuonna hänet siirrettiin Petsamoon, mistä hän sotavuosien aikana siirtyi sitten Ruotsiin ortodoksisen seurakunnan palvelukseen ja jossain vaiheessa, jatkosodan aikana myös Itä-Karjalaan. Itä-Karjalaa seurasi jossain vaiheessa Konevitsan luostari 40-luvun loppupuoliskolla. Luostari oli tuolloin siirtynyt Keiteleen Hiekkaan, missä Mefodi teki ahkerasti käännöstöitä. Keitelettä seurasi jälleen Valamo-jakso, nyt tosin Heinäveden Papinniemessä, minne luostari oli siirtynyt sotaa pakoon evakkoon. Tämä jakso kestikin sitten parikymmentä vuotta ja piti sisällään lähinnä luostarin sihteerinä toimimista ja luostarin kirjeenvaihdosta ja käännöstöistä huolehtimisen. Suurin osa tuolloisista munkeista ei osannut suomea, koska he olivat venäläisiä ja siirtyneet luostarin mukana evakkoon.
ellauri105.html on line 499: Saksassa menikin sitten seitsemisen vuotta ja kun hän 1975 palasi Suomeen, tietynlainen ynseä suhtautuminen, mitä hän katsoi kokeneensa jo ennen lähtöä, jatkui - ainakin hänen omasta mielestään ja kun hän ei suostunut siirtymään hänelle määrättyyn tehtävään, hän ei jäänytkään pysyvästi Heinäveden Valamoon, vaan siirtyi asumaan "maanpakoon" joksikin aikaa Joensuun ortodoksisen seurakunnan omistaman leirikeskuksen tiloihin, mistä hän sitten siirtyi asumaan Rautalammille. Jonkinlainen oman elämän ristiriitaisuus yhteiskunnan tai vaikkapa kirkon kanssa saattoi osaltaan johtua myös hänen omista henkilökohtaisista teoistaan lähinnä sodan jälkeisen ja ilmeisesti jossain määrin myös ennen sotaa tapahtuneen sosialistisen liikkeeseen ja kommunistiseen puolueeseen liittyvien järjestöjen toiminnassa. Hän oli mukana SNS-seuran toiminnassa ja jopa palveli SDPL:n nuorisolehteä Kiurua 40-luvun lopulla. Tämäkin ajanjakso oli mielenkiintoinen ja täynnä erilaisia pettymyksiä, jotka omalta osaltaan johtivat myöhempiin Mefodin elämän radikaaleihinkin ratkaisuihin. Rautalammilla pappismunkki Mefodi asui kuin munkki ensin velipuolensa kanssa hänen kotonaan ja välien viilennettyä elämänsä viimeisinä vuosina kunnan vanhuksille varaamissa asunnoissa, joita hän aina nimitti keljoiksi, kuten luostarissa oli tapana sanoa munkin asunnosta. Rautalammilta käsin hän matkusteli paljon ulkomailla ja pääsi käymään vielä myös Laatokan Valamossa, oman munkkielämänsä alkukodissa, jonne hän myös jossain vaiheessa mietti paluutaan, muttei kuitenkaan sitten sitä toteuttanut. Näitä muita ulkomaanmatkojaan hän lystikkäästi nimitti viihdekiertueiksi ja niistä ja monesta muusta retkestä olisi vielä paljonkin kerrottavaa. Hän kävi tervehtimässä matkoillaan myös vanhoja ystäviään, kuten esimerkiksi luostarin entistä leipuria, keittiömunkki Joonaa, Juojärven asemalla asuvaa munkkia, joka oli joutunut myös hankauksiin luostarinsa kanssa, mutta hän tapasi myös lukuisia tuttujaan ulkomailla.
ellauri105.html on line 543: Jee sittenhän Kimmosta tulee ruozinsuomalainen mamu! Niitähän kansallismielisessä maassa saa tappaa koronaan ja muutenkin vainota. Nej men ojoj! Det tjänar Kimmo inte längre att flytta till Sverige! Enligt HBL fre 9.5.2021 är "oborstade nationalister plötsligt rumsrena" i Sverige med! Invandringskritiska nationalkonservativa partier har i de nordiska länderna vuxit och blivit så stora att de blir svårare att negligera. Ny är det hög tid för Kimmo att komma ut till undsättning för de hotade sandslottena.
ellauri106.html on line 60: Alexandra on tietysti izekin New York Jew. Sen vanhemmat asuu Upper West Sidella, takuulla varakkaita demokraatteja. Ehkä sellasia kuin Orange Is New Blackin vankilamirrin tanakka poikaystävä. Santra kirjoitti mainoxen myös Shtiselin 3. tuotantokaudesta, jota se varovasti kiitteli. Ei se sitten voi olla kokonaan pahakaan. Ehkä se on vaan tyhmä.
ellauri106.html on line 106: That same year, rather than wait to be drafted, Roth enlisted in the army. Roth enlisted in the Army that year to avoid being drafted and assigned to unpleasant duty like the infantry. Fortunately he suffered a back injury during basic training and was given a medical discharge. Who knows. He returned to Chicago in 1956 to study for a PhD in literature but dropped out after one term. It was a yeasty environment for a young writer. Saul Bellow was a contemporary and with some what similar backgrounds and interests they could not avoid being rivals. During that year he met a lovely shiksa waitress Margaret Martinson, a single woman with a small child. He was smitten. An intense, but often troubled relationship ensued. At the end of the year he dropped out of the U of C and headed to the University of Iowa to teach in its creative writing program. None the less, whatever he may have said, Roth was not happy there, perhaps because the semi-rural Midwesterness of Ames was alien to him. After a while with Martinson in tow he moved on to a similar position at Princeton, another WASP bastion but one with even more prestige. Everyone who knew him recognized Roth as an early comer. He later continued his academic career at the University of Pennsylvania, where he taught comparative literature before retiring from teaching in 1991. Roth started teaching literature in the late 1960s at the University of Pennsylvania. The 1969 feature film adaptation of Goodbye, Columbus coincided with the publication of Portnoy’s Complaint, which soon became a best-seller amid controversy for its prurient content. (Those who've read it will likely not forget Portnoy's "love affair" with mom´s slab of liver in the fridge.)
ellauri106.html on line 120: Phillu-Rothin nimikirjoituxessa on vanhemmiten äxä lopussa, kun sen kynä palaa vetämään tee-viivan tee-kirjaimen päälle. Miehen muotokuva-kirjassa se kertoo kuinka sen kenkäkauppias Al Bundy-tyylinen isä höyhentää sitä izetehostavasta nimikirjoituxesta ja ongenkoukun kanssa tunaroinnista. No ei sen isä ollut oikeasti kenkäkauppias vaan vakuutusmyyjä. Phillu-Roth ei varmaan paljon perustanut isäpapasta, tai sitten liikaakin. Äiti ainakin oli rakas. Iskä antoi sille narsismioppitunteja ja sen omistava äiskä ryömi öykkäröivän isän hännän alla. Sekin kävi misogyniakoulutuxesta. Nathanin ja sen perheen välit näyttää olleen ällöttävät, vuoronperään kylmää vittuilua ja ylitunteilua.
ellauri106.html on line 315: Republikaaneilla ei ollut ollut presidenttiä sitten vuoden 1933, jolloin Roosevelt oli kukistanut epäsuositun Herbert Hooverin. Puolueen ”big government” -ideologian vastainen kampanja oli raju. Siinä vastustettiin muun muassa korkeaa tuloveroa ja valtion puuttumista eri yhteiskunnan toimintoihin. Eisenhowerin sanottiin voittaneen vaalit naisten äänin, koska hänellä oli pitkän rasittavan kauden (pula-aika, toinen maailmansota, sitä seurannut työttömyys ja Korean sota) jälkeen parempia aikoja ennustanut hymy. Politiikan ulkopuolelta tuleminen ja sotasankarin maine olivat myös osa voiton avaimia.
ellauri106.html on line 372: Marcuse opiskeli germanistiikkaa ja kirjallisuushistoriaa pääaineinaan, filosofiaa ja kansantaloustiedettä sivuaineinaan, aluksi kaksi vuotta Berliinissä, sitten kaksi vuotta Freiburg im Breisgaussa. Hän väitteli kirjallisuuden alalta tohtoriksi 1922.
ellauri106.html on line 411: Joku pölkkypää anglikaanipastori roimi Phillua ateismista Guardianissa yli 15v sitten:
ellauri106.html on line 442: Mutta, väittää Lilith, Phillu nyökkyy Aatamin ja Jopin tarinoiden äärellä kuin Tvi Ari koleelissa lukemassa ääneen porukoiden kanssa talmudia ja midrashia ja halakhaa, koittaen löytää niistä elämälle merkitystä. Hizi eikö siinä ole merkitystä tarpeexi että saa ulahdella kaverien kanssa kuorossa miesten talossa ja että hiusverkkoämmät ähertää sillä aikaa kotona gefillte fischiä, ja sinne voi sitten mennä koleelista valmiin pöydän ääreen ärisemään lapsille.
ellauri107.html on line 34: Tässä albumissa silitellään vielä Peppyä mutta Hayakawan yleisen semantiikan kahdapuollon periaatteen mukaan enempi myötäsukaan. Tai sitten ei.
ellauri107.html on line 104: An American Dream is a 1965 novel by American author Norman Mailer. It was published by Dial Press. Mailer wrote it in serialized form for Esquire, consciously attempting to resurrect the methodology used by Charles Dickens and other earlier novelists, with Mailer writing each chapter against monthly deadlines. The book is written in a poetic style heavy with metaphor that creates unique and hypnotising narrative and dialogue. The novel's action takes place over 32 hours in the life of its protagonist Stephen Rojack. Rojack is a decorated war-hero, former congressman, talk-show host, and university professor. He is depicted as the metaphorical embodiment of the American Dream.
ellauri107.html on line 129: Amerikkalainen yleisö on kirjailijoittensa mittainen. Eli alamittainen. Peppu ja sen jutkuporukat on tosi julmia ja tunteettomia sen saxalaiselle protestanttivaimolle. Tuolta varmaan tuntui laupiaasta samarialaisesta ja päähän potkituista filistealaisista Jehovan luvattua matuille niiden maat.
ellauri107.html on line 152: "I am sensitive to nothing in all the world as I am to my moral reputation." Torment about rectitude plagued Philip as acutely as any itch in the loins. That a man who’d written lurid books and led a sleazy life should be so primly worried about what people were saying struck me as funny. But that's a typical symptom for narcissism.
ellauri107.html on line 156: "I have, for instance, never—I repeat, never—written a word about women in general. This will come as news to my harshest critics, but it’s true. Women, each one particular, appear in my books. But womankind is nowhere to be found.” They just happen to be assholes one and all. Men are so much nicer friends.
ellauri107.html on line 319: Se kai sitten vahvisti. Ulina ei ainakaan siihen loppunut.
ellauri107.html on line 568: minun asunnossani; ollessaan palaamassa kotiin jokakeskiviikkoisesta varieteen iltapäivänäytöksestä. He olivat poikenneet tervehtimään minua, ja olohuoneessa, kuin virtahepo sohvalla, oli istunut Maureen lukemassa jotakin monistettua televisiosarjaa, johon joku oli »luvannu» hänelle osan. Kymmenen minuuttia rakastettavaa, joskin vaivautunutta keskustelua, ja sitten vanhempani olivat
ellauri107.html on line 625: Vähän parannusta verrattuna kreikkalaiseen filosofiin joka sanoi (kukahan se oli?): meillä on hetairat viihteexi ja ostohuorat ruumiin tarpeixi, ja sitten vielä vaimot jotka poikii meille laillisia lapsia ja joiden tehtävä on pitää huolta laskuista.
ellauri108.html on line 351: 36Vanhimmat sanoivat: »Kun me olimme kaksistaan kävelemässä puutarhassa, tämä nainen tuli sinne kahden palvelustyttönsä kanssa. Hän käski sulkea puutarhan portit ja toimitti sitten tytöt pois, 37ja kohta sinne tuli jostakin piilosta nuori mies, ja he kävivät pitkäkseen. 38Me olimme puutarhan perällä, mutta kun huomasimme heidän rikolliset toimensa, riensimme heti heidän luokseen 39ja näimme heidän makaavan sylikkäin. Miestä emme saaneet otetuksi kiinni, koska hän oli meitä voimakkaampi; hän avasi portin ja ryntäsi pois. 40Mutta tämän naisen me saimme. Me kysyimme häneltä, kuka se nuori mies oli, 41mutta hän ei suostunut kertomaan sitä meille. Tämän me todistamme.»
ellauri108.html on line 452: Contrary to scholarly understandings of how the Bible was compiled, Rastas commonly believe it was originally written on stone in the Ethiopian language of Amharic. They also regard it as cryptographic, meaning that it has many hidden meanings.
ellauri109.html on line 129: Die Bande der Liebe werden mit dem Tod nicht durchschnitten.
ellauri109.html on line 147: Wenn wir uns mitten im Leben meinen, wagt er zu weinen mitten in uns.
ellauri109.html on line 287: Phil Roth tekee erittäin pienikalloisen vaikutelman. Se ei todellakaan ole mikään ruudinkexijä. Kei-reen (tyynytarinoiden lempinimi) oli ensimmäinen hyvä pano sitten Maureenin. "Prof" Peppu kuzuu opiskelijan työhuoneeseen ja laskee mustan karvakätensä sen blondeille hiuxille. Näin se homma etenee, kuin "Prof." Searlella.
ellauri109.html on line 309: Nimitelkää mua vaan! Kazokaa välitänkö minä! Mut kyl Phil välittää. Se on aivan tavallinen termiittiapina. Peppu ei ollut mistään niin herkkä kuin moraalisesta maineestaan. Ei nyt kuule Peffa alkaa mennä överixi, jotain rajaa. Eniten sitä on vituttanut rahanmenetys. Juukelin jutku. Vai oisko se sittenkin nolo kuva lehdessä naisten alusvaatteissa? Surkea linssilude.
ellauri109.html on line 321: The merchant Hans Kohlhase lived in Cölln on the Spree (now incorporated into Berlin) in the Margraviate of Brandenburg in the 16th century. In October 1532 he set out on a trip to the Leipzig Trade Fair in the neighboring Electorate of Saxony. On the way two of his horses were seized, at the command of the Junker von Zaschwitz, as a supposed fee for passage through Saxony. Kohlhase sought redress in the Saxon courts but failed to obtain it. Outraged, he issued a public challenge in 1534 and burned down houses in Wittenberg. Even a letter of admonition from Martin Luther could not dissuade him, and Kohlhase and the band he collected committed further acts of terror. In 1540 he was finally captured and tried, and was publicly broken on the wheel in Berlin on 22 March 1540. From this history Kleist fashioned a novella that dramatized a personal quest for justice in defiance of the claims of the general law and the community.
ellauri109.html on line 488: "Olin kokematon. " "Entä ne huorat?" "2 huoraa 3 vuodessa, sehän tekee noin 1h/v, onnettomasti avioituneiden amer. miesten misääriennätys. Oletteko unohtanut? Minä tunsin itseni viheliäisexi". Mina en 'toteuttanut itseäni seksuaalisesti', mitä se sitten merkinneekin, yritin pysyä hengissä kaiken sen mielipuolisuuden keskellä. Pysyä omana izenäni!
ellauri109.html on line 493: »No kun teillä on niin erinomainen muisti, miksette te muista saman tien, etten edes nussinut häntä! Han otti minulta suihin autossa. Entä sitten? Entä sitten? Se oli kuulkaa yllätys meille kummallekin. Ja mitä se teille kuuluu? Tarkoitan todella! Me olimme ystäviä. Hänkään ei ollut mitenkään onnellisesti naimisissa. Jumala nähköön, ei ollut 'seksuaalista itsensä toteuttamista.' Se oli ystävyyttä! Se oli lohduttomuutta! se oli jalomielisyyttäl Se oli hellyyttä! Se oli epätoivoa! Me vain olimme salaa auton takaosassa kymnmenen nminuuttia kypsymättömiä nuoria ja muutuimne sitten jälleen jalosti aikuisiksi! Se oli suloista ja viatonta kuvitteluleikkiä! Hymyilkää, jos teitä haluttaa, jyliskää saarnastuolistanne, mutta se on silti oikeampi kuvaus kuin se mixi te sitä kuzutte. Emmekä antaneet sen mennä pitemmälle, vaikka se olisi hyvin voinut mennä; annoimme sen jäädä jonkinlaiseksi onnelliseksi pikku sattumaksi ja palasimme kuin kelpo sotilaat takaisin saakelin etulinjaan. Totisesti, Teidän Pyhyytenne, totisesti, Teidän Ylhäisyytenne, sekö teidän mielestänne onyhtä kuin 'itsensiå toteuttaminen seksuaalisesti muiden naisten kanssa avioliiton alusta asti'?»
ellauri109.html on line 647: Faulknerin paska kirjoitti koppavassa nobelpuheessaan (jollaista Phillu ei sitten päässyt pitämään) mm seuraavaa:
ellauri109.html on line 666: On 1 December 1663 Dryden married the royalist sister of Sir Robert Howard—Lady Elizabeth. Dryden's works occasionally contain outbursts against the married state but also celebrations of the same. Little is known of the intimate side of his marriage. Lady Elizabeth bore three sons and outlived her husband. Se sai sitten luritella tota abit onusta, kun anus-Jussi kuoli ensinnä.
ellauri109.html on line 866: Saatuaan hyvän työuutisen Bloom rientää kertomaan siitä ystävälleen Rothille. Rothin reaktio on kylmä, hätääntynyt ja tyly. Roth antoi Bloomille kirjansa Pettämässä tavallista myöhemmin. Bloom huomasi että se on epämairitteleva kuvaus anglojuutalaisesta perheestä, joka selvästi on Bloomin oma, ja värikästä kuvausta sankarin ristiinsuihkinnasta joka selvästikin perustuu tositapahtumiin. Sitten tulee kuvaus sankarin näyttelijävaimosta, nimeltä Claire, pääpiirteissään tällänen: ikävystyttävä, keski-ikäinen, vekuttaa koko ajan sankarin rakastajattarien nuoruudesta. Bloomin reaktio oli - ylläri - että tää muotokuva oli ilkeä ja loukkaava, ja sen etunimen käyttö täysin epähyväxyttävää. Roth tuli kotiin mukanaan kalliita helyjä sovitusuhrina; Bloom vaati ezen nimeä ei mainita, mihin Roth pitkin hampain suostuikin.
ellauri109.html on line 868: Äitykän kuoltua Peppu romahti. Se sai jonkun ketjureaktion. Rothin terveydentila huononi, se kiikutettiin teholle ja pantiin hengityskoneeseen kuin koronapotilas. Sille tehtiin sydämen ohitusleikkaus. Noin sydämettömän tyypin menoa se ei haitannut. Ikävä kyllä se vähitellen parani, eikä isä-Hermanninkaan kuolema missään tuntunut. Tammikuussa 1990 vuosi leikkauxen jälkeen Bloom käski Rothin mennä sen kanssa naimisiin. Se oli sille huisin tärkeää. Roth mietti ehdotusta pari viikkoa ja sitten suostui charmikkaalla textiviestillä. Ne meni naimisiin 19.4.1990.
ellauri109.html on line 881: Kun Roth pääsi kopista, Bloom sai melkein hermoromahduxen. Roth sanoi ettei se enää halunnut nähdä Bloomia ja tarjosi sille rahaa jotta se pysyis poissa kotoa Rothin nujuessa siellä toipumassa masixesta. Bloom oli silläaikaa luvannut näytellä Dublinissa, mutta siitä ei tahtonut tulla mitään. Roth otti sitten yhteyttä ja antoi ymmärtää että olisi suostuvainen jatkamaan liittoa jossain vaiheessa. Tää oli raskasta aikaa Bloomille; Anna oli ryöstetty New Yorkissa, ja Bloom oli myynyt asuntonsa Lontoossa. Käydessään Rothin luona tän viimeisenä sairaspäivänä se sai Rothilta aivan vitunmoiset haukut päällensä. Bloom joutui izekin sairaalaan ja toivoi kuolemaa.
ellauri110.html on line 90: Jostain syystä kirjailija silloin, kun hän suorastaan esittää henkilöittensä puhelua, katsoo velvollisuudekseen olla realisti sanan ankarimmassa merkityksessä. Silloin hän hetkiseksi repäisee halki sen päilyilevän usvaisen ajattomuuden verhon, joka peittää hänen kuvaamaansa maailmaa, ja paljastaa naulanpäähän sattuvassa väläyksessä sen, mitä se oikeastaan on: omaa meikäläistä talonpoikaismaatamme.
ellauri110.html on line 207: Mäntti Mäjähderin sisko Mäjähder-Tarkka-Reenpää astuu kuvioihin. Siitä lienee ollut puhetta Mäntin yhteydessä? Joo, täällä.. Bonnierin ostettua WSOY:n Leena joutui kansanvälisiin tehtäviin. WSOY:n ostanut Bonnier ei ole mikään enkeli, kirjoitti Suomen Kuiva Lehti. No ei, Bonnier on kitupiikki jutku. Osti Akateemisen ja ajoi kuralle alta aikayxikön. HS ajoi alas WSOY:n ja möi sen sitten jutkulle. Siltala ja Teos lähtivät kuin rotat laivasta. Lyön vaikka tonnin vetoa että Hannu weti silloin tällöin wiixeen Leena Mäjähder-Tarkka-Reenpäätä.
ellauri110.html on line 280: Otavan juhlissa tapaan nuoren naisen, joka on tyyni, kaunis ja joka tavalla viehättävä, älykäskin (tarpeetonta kyllä). Enkä yritä kaataa häntä heti sängylle, soitan ensin CD-levyjä. Mutta neitonen ei sittenkään tahdo vanhan pässin alle. Porvariskodin kasvatus on tehnyt tehtävänsä tavallistakin paremmin. Tyttö löytää sitten ikäisensä kumppanin ja tekee sen kanssa lapsia. Sekö nyt on elämän tarkoitus? Eikä tulla jyystetyxi vanhan pässin alla muusixi?
ellauri110.html on line 284: Mahdollisuus uuteen onneen, onneen yleensä oli siinä hyvin lähellä, ihan huulilla, mutten osannut pitää niistä kiinni ja työntää sisään. En ollut sen arvoinen. Eikä vaan tätä yhtä kertaa, vaan muitakin vastaavia seuraa sitten. Tätä tää elämä on. You win some, you lose some, niinkuin phillut Rothilla. Täytän suuren pääni mustaa aukkoa sanoilla, lauseilla, luvuilla ja kirjoilla. Kusella ja alkoholilla.
ellauri110.html on line 327: Drumsö Padlarklubb. Ei taida Hande osata ruozia. Isot aallot saa sen epävarmaxi. Vittu se on kyllä pelkuri. Rakastan merimäntyjä. Lapin kultakaan ei ole enää mitä oli. Eurot on senkin vesittäny. Alpo Ruuth on kelpo kundi, halvaantuikin vaan puolixi. Se heittää tyhjät olutpurkit rytättyinä mereen. Äijämeininkiä. Hande ei saa tölkkiä rytättyä mutta heittää sittenkin.
ellauri110.html on line 377: Esikoisteos Onnellisesti valittaen toi Westerbergin julkisuuteen. Sitä pidettiin kuvausvoimaisena ja visuaalisesti rikkaana. Runoilijana häntä on verrattu Rabbe Enckelliin. (No toi ei paljon auttanut, kekä se Rabbe sitten on?) Onnellinen valittaja on Handekin.
ellauri110.html on line 480: Loiren rannalla Hande loukkaantuu kun "elämäntoveri" huomauttaa sen tökeröstä käytöxestä. Hande säntää suutuxissaan kesken linnakierrosta hortoilemaan kylille. Mistä kylästynyt "elämäntoveri" sen sitten poimii kyytiin uudestaan. Hande on kuin ei mitään olisi tapahtunut. Matkasta jäi paljosta konjakista huolimatta hapan maku suuhun. Handelle. Se on sotamies rannalla Vaasan linnassa.
ellauri110.html on line 520: Mutta äitivainaja tukee poikaa haudan takaa säästöillä ja Handen kesämökistä tulee talviasuttava kaikilla herkuilla. Tästä kertoessaan Hande sentään vähän piristyy. Remonttimiesten nimistä ei mikään unohdu. Ja tarkemmin laskien, onhan Hande sittenkin vääntänyt äitykästä runon ja esseen jos toisenkin ja netonnut niistä pitkän pennin.
ellauri110.html on line 676: Se päivä on tuleva on oleva kirjan nimi. Jobin kirja puhuu suoraan snobille: mutta kun mies kuolee makaa hän martaana. Missä hän on sitten? Onx tää joku kompa? Makaa martaana, as you said. Entäs naiset? No kuka välittää. Kuulkaa tämä sana te Baasanin lehmät!
ellauri110.html on line 711: Mikä tulee olemaan kulloisenkin työn alla olevan paasauxen merkitys muille, sitä ei tekijä itse voi koskaan tietää. Mutta pelkkä työn ilo käsillä olevasta penseestä saa riittää, se on puhdasta ja työn aikana suurimmillaan. Kun lastu valmistuu, se katoaa muistista. Onnexi ne on kaikki netissä ja haku pelaa. Sitten on ryhdyttävä taas johonkin uuteen, koska mitään muuta ei paasailija voi. Näin tuntuu käyvän aina hamaan loppuun saakka.
ellauri110.html on line 715: Aiti kuuluu kiinteimmin jokaisen ihmisen lapsuuteen, onhan äiti synnyttäjä, elämän antaja, ensimmäisen kiihkeän kiintymyksen kohde, jota ei edes ajattele. Ja sitten tunnesiteestä pitää luopua, ainakin yrittää katkaista tai höllentää sitä. Äidille, hänen myyttiselle hahmolleen on ehkä
ellauri110.html on line 747: Koska siihen aikaan yleisesti puhuttiin tästä juutalaifesta ja kaikki ihmettelivät häntä, tiedusteli tohtori von Gitzen hänen majataloanfa ja faatuansa tietää, misfä hän afusteli, oli mainittu tohtori lähtenyt hänen luoksenfa ja kyfellyt kaikkia häntä koskevia afioita. Juutalainen oli mielellään fastannut hänen kyfymykfiinfä ja fanonut fyntyneenfä Jerufalemisfa, misfä hän Kristufen aikana oli fuutarina, fekä että hänen nimenfä oli Ahasverus. Hän oli itfe ollut faapuvilla Wapahtajan ristiinnaulitfemifesfa ja fiitä faakka oli hänen täytynyt moniaita fatoja vuofia kuljekfia ympäri mailmaa, toifesta kaupungifta toifeen. Puheenfa wahfistukfekfi oli hän tarkasti kertonut monta feikkaa, jotka olivat yhteydesfä Kristufen kärfimifen, ristiinnaulitfemifen ja kuoleman kansfa. Hän oli myöskin titetänyt kertoa kaikista muutokfista, jotka olivat tapahtuneet sittenkin Iätmaista fekä kirkollifella että waltiollifella alalla, ja erittäinkin oli hän ilmoittanut, kuinka kauwan jokainen Wapahtajan opetuslapfista oli elänyt fekä mimmoifen lopun jokainen heistä wihdoin oli faanut.
ellauri110.html on line 929: Pushkin tykkäs imettäjästä enemmän kuin äidistä. Ei vanha tammi ollut nähnyt Pushkinia, ei sillä ole silmiä, mutta Pushkin oli ehkä nähnyt sen pienenä. Vain vilpilliset ovat vilpittömiä, koko sana on niiden keximä. Runous ja rakkaus, rakkaus ja runous. Toinen "tunne" auttaa toista, mitä vittua? Ei runous ole tunne Mäkelä? Pointin kyllä arvaan, runous on kuin Bob Dylanin huuliharppu tai sähkökitara, sitä näppäiltyään pääsee huulille ja kohtapuoleen näppäilemään alahuulia. Ja sitten kipeät ja kepeät hyvästit, ainakin jos on kyse runoilijasta izestään. Kestä muustakaan.
ellauri110.html on line 941: Pohjoisen ihmiset ovat pyhempiä. Kazovat silmiin kun puhuttelen niitä. Tai sitten kuvittelen vain. Mutta jos kuvittelenkin, toivon sen olevan totta ja niinpä se ainakin omassa mielessäni on tullut todexi. Tätähän se on uskonto. Hölmö eihän pohjoisen ihmisetkään kazo silmiin joka närettä.
ellauri110.html on line 1035: Näistä suotuisammista tunnelmista mätkähdetään takaisin tuttuun Mäkelään kun se sanoo saxalaisia Grabsprucheja mukaillen: ihminen ei kuole heti kuoltuaan vaan elää vielä niinkauan kuin se muistetaan. Höh, kuolihan se, vainajaa sitten muistellaan. Ei se hyppää jostain puskasta ja sanoo kuin Alexis Kivi mä elän! Alexis ei olis voinut olla enemmän väärässä.
ellauri110.html on line 1037: Hande ihmettelee ja ihailee kun Kalevi Kivistö ei valittanut tukkeutuneesta vessasta vaikka oli opetusministeri. Mitä vittua. Kain Tapper piirtää Handesta muotokuvia jotka ei ole näköisiä ja alkaa sitten mokeltaa ja kuolla. Se oli Handen suuri idoli. Kun leveän proosan lavea mestari Alpo Ruuth kuolee ja ripotellaan Itämereen sen tilalle Handen Sitarlan saunaseuraan tulee Olli Jalonen. Epäilyttävää.
ellauri110.html on line 1075: Welcome! ‘Conversations with Dostoevsky’ is a blog written to mark the 200th anniversary year of Dostoevsky’s birth. It takes the form of a series of conversations between a twenty-first century academic and the writer himself. The topics centre on ‘the big questions’, including God, immortality, faith, nationality, and the power of literature. Blogs will be published weekly, though readers may wish to save them up for a monthly visit.
ellauri110.html on line 1087: Hemmo oli Århusissa vierailijana ja sillä näyttää olevan aika paha Kierkegaard-tartunta. Se näyttää tykkäävän tälläsestä "loikka" tyyppisestä teologiasta, eli existentialismista. Pääasia on tuntea izensä ensin aivan vitun syntisexi ja sitten hypätä siitä kädet levällään Jeesuxen porukoiden syliin kuin Mick Jagger Rollarien konsertissa. Nää nettisivut ei näytä johtaneen kirjan muotoiseen julkaisuun, syystä tai sitten toisesta.
ellauri110.html on line 1091: Lyhyesti sanoen kirjoittajan pointti on että Dosto esitteli ison joukon erilaisia konnia ja roistoja vaan esimerkkinä, että kyllä Jeesus porukoineen antaa anteexi jopa tälläsellekkin, maistuis ehkä sullekin. Sinappia ei saa unohtaa, pientä siementä. Tätä sitten jauhetaan edestakaisin kuin xylitolipurkkaa monen episodin voimalla.
ellauri110.html on line 1108: Crime and Punishment focuses on the mental anguish and moral dilemmas of Rodion Romanovich Raskolnikov, an impoverished ex-student in St. Petersburg who theorizes that he can perform good deeds to counterbalance his crime, justifying his actions by referencing Napoleon Bonaparte. The novel is considered one of the greatest novels ever written.
ellauri110.html on line 1144: Tekoäly voisi korjata ikiaikaisia vääryyxiä esim antaa orpolapsen kiltille äitipuolelle. Mutta sotilaallisia ja poliittisia päätöxiä ei pidä alistaa koneelle. Eihän siihen saumaan sovi laittaa robotteja, päätöxistä vois erehdyxessä tulla kompromisseja tai mikä pahempaa puolueettomia. Ei vittu apinat tehkööt järjettömät päätöxet jota sitten toteutetaan koneella. Värsyn pääsin eille vaikka konehella veisattiin.
ellauri110.html on line 1148: Kuappinen kehuu Teslaa, on siinä eto menopeli. Löpökin on ilmasta. Elon Musk on moraalisesti kunnossa. Antista autoilija ei saa päättää miten ropottiauto vaaratilanteessa käyttäytyy. Höh, päättäähän se sen ilman ropottiakin. Muskiako sitten syytetään kun rysähtää? Se voittaa oikeusjutun kuiteskin kun se on biljardööri. Rotko olis Antin kohdalla kyllä käypä vaihtoehto. Sinne vaan rotkottavine kauluspaitoineen miettimään vielä kerran.
ellauri111.html on line 71: Shakespeare ei tykännyt yxityisyrittäjyydestä, se oli siitä selvää hybristä, hero pyrkii jumalaxi jumalan paikalle tekemällä jotain oikein jumalattoman typerää. Dosto oli yhtä selvästi suuryrityxen puolella, elämästä ei selviä hengissä paizi oikeassa jengissä. Riivajat on shakespeare-imitaatio. Kai sekin sitten pitää lukea, vaikka Fedja-setä maistuu musta aika pahalta.
ellauri111.html on line 75: Sankaroinnin tilalle Dosto tarjoo epäomaperäisesti judeokristillistä pyhitystä eli teoosia, missä apinoidaan paljain jaloin tai pelkissä sandaalissa Kenneretin järven poikki läpsytellyttä vapauttajaa niin kovaa että kämmeniin tulee veripipejä, ja sitten loppupeleissä ollaan lähes yhtä pyhiä kuin se, tollasia isä Mefodeja.
ellauri111.html on line 110: The Apocrypha is a collection of uninspired, spurious books written by various individuals. The Catholic religion considers these books as scripture just like a Bible-believer believes that the 66 books in the Authorized Version of 1611 of the Bible are the word of God, i.e., Genesis to Revelation. We are going to examine some verses from the Apocrypha later in our discussion.
ellauri111.html on line 112: At the Council of Trent (1546) the Roman Catholic institution pronounced the following apocryphal books sacred. They asserted that the apocryphal books together with unwritten tradition are of God and are to be received and venerated as the Word of God. So now you have the Bible, the Apocrypha and Catholic Tradition as co-equal sources of truth for the Catholic. In reality, it seems obvious that the Bible is the last source of truth for Catholics. Roman Catholic doctrine comes primarily from tradition stuck together with a few Bible names. In my reading of Catholic materials, I find notes like this: "You have to keep the Bible in perspective." Catholics have been deceived into not believing that the Bible is God's complete revelation for man (but they can come out of these deceptions in an instant if they will only believe the Bible as it is written) .
ellauri111.html on line 116: Not one of the apocryphal books is written in the Hebrew language (the Old Testament was written in Hebrew). All Apocryphal books are in Greek, except one which is extant only in Latin. Jehovah only knows Hebrew. You better pick it up if you want to talk to him.
ellauri111.html on line 120: The apocryphal books were never acknowledged as sacred scriptures by the Jews, custodians of the Hebrew scriptures (and the murderers of Christ. The apocrypha was written prior to the New Testament.) In fact, the Jewish people rejected and destroyed the apocrypha after the overthow of Jerusalem in 70 A.D.
ellauri111.html on line 180: These include the Pseudepigrapha which contains Enoch, Michael the Archangel, and Jannes and Jambres. Many spurious books falsely claim to have been written by various Old Testament patriarchs. They were composed between 200 B.C. and 100 A.D. There are lots of these spurious books like The Assumption of Moses, Apocalypse of Elijah, and Ascension of Isaiah.
ellauri111.html on line 241: “It’s strange,” he said, almost as if he was talking to himself. “My English and American readers don’t seem to read it very much. Of course, I do say some rude things about England in it and I know what they say in return—that’s it’s full of Russian jingoism, all very retrograde and reactionary. In my own view, though, it has some of the best things I’ve ever written in it. In fact, that’s where you’ll find this story we’re talking about right now.”
ellauri111.html on line 263: As Fyodor Mikhailovich spoke, he became quite agitated. His face narrowed and his eyes flashed. At first he had just tapped his fingers intermittently on the arms of his chair but as he went on he started to wave his hands around with increasing energy. Whatever he had seen in the world he now inhabited, it was clear that he was still unreconciled to the outrages that adult human beings inflict on children, who, as he had said in The Brothers Karamazov, hadn’t eaten that fatal apple. I didn’t know the details of the cases he was talking about, but I couldn’t help thinking about a particularly horrifying case that had recently happened here in Scotland. I’ll spare you the details.
ellauri111.html on line 297: “Now some people might think that was a sign of how deeply he had repented, allowing himself to be shamed before the whole word. But, as I hope you also remember, Bishop Tikhon could see that wanting to publicize your guilt in that way is not necessarily the same as really accepting it, inwardly. Wanting to be seen – and maybe even admired – as a great sinner is not quite the same as actually repenting. And perhaps that’s how it is here too. Of course, if you want to be fussy, you could say that he’s just talking to himself. He’s not produced a written, let alone a printed, confession. I’m the one who wrote it, not him. And yet, it’s as if he’s rehearsing his story for the benefit of the world, for the imaginary audience we each of us have inside our heads.”
ellauri111.html on line 316: No mitäs se syyllisyys tässä sitten on? Kai sitä vaan että kaikki ottaa toisiltaan kaikesta IOU-lappuja eikä sitten kuitenkaan pidä kirjaa niistä eikä peri velkoja. Kyllä tässä kasvatetaan apinasta yhteiskuntahyönteistä, joka on kaiken aikaa velkaa yhteiskuntavazalle ja kaiken aikaa oxentaa sille ilmaisexi eli anteexi. Se on tosi rakkautta vaikkei siihen kuulu lisääntymistä. Mutta työläismehiläiset onkin lisääntymiskyvyttömiä.
ellauri111.html on line 712: 12 And I saw the dead, small and great, stand before God; and the books were opened: and another book was opened, which is the book of life: and the dead were judged out of those things which were written in the books, according to their works.

ellauri111.html on line 715: 15 And whosoever was not found written in the book of life was cast into the lake of fire.
ellauri111.html on line 754: Mitä tämmösestä voi muuta miettiä, kuin että miten voi tosiaan 2000 vuotta myöhemmin keskilännessä olla yhtä helvetin ääliöitä apinoita kuin tallusteli Jessen syntyaikoina lähi-idässä. Ja siitä taaxepäin, on lupa päätellä, että yhtä käsittämättömiä ääliöitä oli samat apinat 4000 vuotta sitten, 40.000 vuotta sitten ja niin taaxepäin. Ellei sitten neandertaalit olleet vähän fixumpia. Luultavasti olivat, koska saivat cro magnoneilta turpaansa ja kuolivat sukupuuttoon, hävisivät huizin Nevadaan, paizi joitakin niiden geenejä, kuten punatukkaisuus ja sinisilmäisyys. Punatukkaisia poltettiin noitina ja sinisilmäisiä koijattiin kuin apinoita.
ellauri111.html on line 778: Rajattoman laupeutensa kautta hän jälleen sekaantuu kuolevaisten joukkoon aivan samanmuotoisena kuin hän oli esiintynyt viisitoista vuosisataa sitten. Hän tulee alas juuri sillä hetkellä, jolloin kuninkaan, hovilaisten, ritarien, kardinaalien ja ihanien vallasnaisten edessä kerettiläisiä kärvennetään suurenmoisessa auto-da-feessä ad majorem Dei gloriam, mahtavan kardinaalin ja suur-inkvisitorin käskystä.
ellauri111.html on line 780: Äänettömänä ja rajattoman säälin hymy huulillaan Hän kulkee sullotun väkijoukon läpi ja liikkuu hiljaa eteenpäin. Rakkauden aurinko paistaa Hänen sydämessään, Valon, Viisauden ja Voiman lämpöisiä säteitä hohtaa Hänen silmistään ja rakkauden aallot valautuvat yli rahvaan tunkeilevien parvien saattaen heidän sydämensä vastarakkaudesta värähtelemään. Hän ojentaa kätensä heidän päänsä päälle, siunaa heitä ja Hänen pelkästä kosketuksestaan, jopa Hänen vaatteittensa liepeistäkin vuotaa parantava voima.
ellauri111.html on line 788: "… 'Onko Sinulla oikeutta julaista ainoatakaan mysteriota siitä maailmasta, mistä tulet?' Näin kysyy Häneltä vanha inkvisitori ja heti vastaa Hänen puolestaan: Ei, Sinulla ei ole siihen oikeutta. Sillä se olisi lisäämistä siihen, mitä Sinä jo ennen olet sanonut, siis Sinä ihmisiltä riistäisit sen vapauden, jonka puolesta taistelit, kun olit maan päällä… Kaikki mitä Sinä nyt uutta julistaisit, olisi pidettävä yrityksenä tuon valinnanvapauden rajottamiseen, sillä sehän tulisi uutena yliluonnollisena ilmotuksena, joka asettuisi vanhan viisitoista vuosisataa sitten annetun ilmotuksen yläpuolelle. Ei mitään uusia apokryfikirjoja kiitos nyt, tilanne on muutenkin jo riittävän komplisoitu ja tulehtunut.
ellauri111.html on line 792: Etkö sitten tiedä, että nyt ja vasta nyt Sinun kansasi voi tuntea olevansa varma vapaudestaan ja siihen tyytyväinen; nimittäin vasta silloin, kun he ovat itsestään ja vapaasta tahdostaan jättäneet vapautensa meidän käsiimme laskeutumalla alistuvasti meidän jalkoihimme.
ellauri111.html on line 798: Ihminen on synnynnäisesti kapinoitsija, ja voiko kapinoitsija olla koskaan onnellinen? Ei voi, koska se on onnellinen sitten kun se on voittaja, eikä siis enää ole kapinoizija.
ellauri111.html on line 898: Ja minä sanon sinulle omana varmana vakaumuksenani, että tuo yksinäinen tyyppi, jota kuvailen näytelmässäni, ei ole milloinkaan lakannut olemasta tuon liikkeen pääjohtajien joukossa. Kuka tietää, eikö tuo kauhistuttava vanhus, joka rakastaa ihmiskuntaa niin itsepäisesti ja niin omaperäisellä tavalla, ole olemassa meidänkin päivinämme, ja vieläpä, eikö tuollaisia yksinäisiä poikkeuksia ole suuri joukko, eikä niiden olemassaolo johdu pelkästä sattumasta vaan hyvin määritellystä liitosta, joka on rakennettu yhteisen suostumuksen nojalle? Se on salainen liitto, monia vuosisatoja sitten järjestetty, säilyttämään mysterioita heikkojen ja kurjien ihmisten tietokärkkäältä katseelta, ainoastaan heidän omaa onneansa silmällä pitäen. Niin on laita, muuten ei voi ollakaan. Minä epäilen, eikö vapaamuurareillakin ole joku tuollainen mysterio oman järjestönsä perustana, ja siksipä juuri roomalaiskatolinen papisto heitä niin vihaa ja pelkää niissä kilpailijoita, pelkää että he jaottavat aatteen ykseyden, sillä sen toteuttamiseksi tarvitaan yksi ainoa lauma ja yksi paimen.
ellauri112.html on line 77: Titchenerinllä oli tarkka ohjeistus kokeelliseen introspektioon. Koehenkilölle näytettiin esinettä, esim. kynää. Koehenkilö sitten kuvaili kynää (väri, pituus jäykkänä, jne). Esinen nimeä (kynä) ei saanut sanoa, koska sitä ei voi havaita (ellei se ole tatuoitu siihen). Se olis ärsykevirhe.
ellauri112.html on line 88: Freud nyysi alitajuisuuden ja dissosiaation Pierreltä, minkä se ensin tunnusti mutta sitten polki polkupyörää takaisin ja alkoi panetella gentiiliä kollegaa. Ikävä kaveri, Riemu siis.
ellauri112.html on line 105: III Sangen taitavasti johdattaa Strindberg katsojan siihen kuumeiseen ilmakehään joka hänen näytelmässään vallitsee. Erik-kuningas vakoilee ylhäältä linnan ikkunasta Kaarinaansa, joka alhaalla parvekkeella istuen pelokkaasti puhelee nuoruuden ystävänsä vänrikki Maxin kanssa, samalla kun epäsuosioon joutunut kuninkaan neuvonantaja Göran Persson pälyilee pensaikossa, odottaen sopivaa tilaisuutta päästä takaisin kuninkaallisen ystävänsä läheisyyteen. Maxille ja Göranille, joka lopulta myös tulee esiin, osoittaa kuningas mieltään sangen omituisella, paljon ilmaisevalla tavalla: hän heittelee heitä ylhäältä ikkunastaan ensin nauloilla, sitten vasaralla, ja antaa sisällöttömän naurunsa säestää näitä ystävyyden osoituksia. Kuinka paljon aivan omituista sielua onkaan jo tässä. Jos näytelmä sitten ei osoittaudukaan selvästi keskitetyksi ja johdonmukaiseksi, vaan, kuten historialliset näytelmät useimmiten, suhteellisesti irrallisten kuvaelmien sarjaksi, niin kuinka hyvin siinä onkaan säilytetty tämä alkuperäinen viritys. Viimeisessä kohtauksessa viettää Erik häitä Kaarinan kanssa; linna on aivan autio, lahjottu hoviväki on jättänyt kuninkaan, mutta tämä kutsuu rahvaan kadulta, istuttaa sen hääpöytäänsä, ja sen siinä vähitellen humaltuessa tekee hän Göran Perssonin kanssa sangen monisanaisen lopputilinsä elämän kanssa; seuraavana hetkenä ovat he vangitut, Juhana on kuningas: kuumeuni on lopussa. Kansallisteatterin esitys saattoi mielestäni sangen paljon tästä omituisesta runosta oikeuksiinsa, varsinkin juuri mitä alku- ja loppukohtauksiin tulee. Myös olivat näyttämölaitteet niissä, etenkin ensimäisessä, varsin hyvät. Tietysti olisi runosta voitu ammentaa vielä enemmän; enkä niidenkään rajojen sisällä, joissa Kansallisteatterin taiteelliset saavutukset yleensä liikkuvat, tahtoisi pitää »Erik XIV:ttä» minään ennätyksenä. Tässä näytelmässä ikäänkuin värisevät hermot paljaina; epäsoinnut ovat syvästi sielukkaita; Kansallisteatterin vahvoihin puoliin ei taas ole kuulunut ylenmääräinen herkkyys tähän suuntaan ja sentähden ansaitsee mielestäni tunnustusta se mikä esityksessä saavutettiin.
ellauri112.html on line 150: II Toisessa pääteoksessaan, »Ihmisen polveutumisessa», (1871) johtui Darwin itsestään kiinnittämään huomionsa luonnon inhimillisempiin piirteisiin ja tuomaan niitä esiin. Olihan nyt todistettava, että ihmisen ja eläinkunnan välillä ei ole mitään ylipääsemätöntä kuilua, että ihmisellä eläimistön pisimmälle ehtineitten joukossa on verrattain läheisiä sukulaisia. Ihmisellä on, kuten tunnettu, yhteiskuntaelämää ja määrättyjä sosiaalisia hyveitä. Siis täytyy myös korkeimmilla eläimillä olla ainakin alkeita tämänsuuntaisiin ilmiöihin. Mikään ei ollut helpompaa osoittaa. Että lukuisat eläimet elävät joukossa, pyytävät saaliinsa yhdessä, asettavat yhteisiä vartijoita ja vaaran tullen taistelevat yhteisesti vihollista vastaan, voimakkaitten urosten suojellessa heikompia naaraita ja poikasia, se voidaan nähdä lukemattomissa tapauksissa. Nämä joukoissa elävät eläimet osoittavat usein mitä suurinta uskollisuutta »yhteiskuntaansa» kohtaan. »Lajien synnyssä» oli Darwin väittänyt, että »olemassaolon taistelun täytyy aina olla ankarimman samaan sukuun kuuluvien yksilöiden välillä». Nyt kiinnittää hän huomiota siihen, kuinka usein tapahtuu, että saman suvun jäsenet auttavat toisiaan elämäntaistelussa. Meneepä tämä auttavaisuus toisinaan tuollepuolen suvun rajojenkin. Esimerkkejä löytyy taaskin lukuisia.-- Yhteiskunnallisen viettinsä ovat ihmiset epäilemättä perineet apinan kaltaisilta esi-isiltään, sillä se löytyy alhaisimmillakin heimoilla. »Kolme vangittua patagonialaista meni mieluummin kuolemaan, kuin ilmaisi toveriensa sotasuunnitelman; he antoivat ennemmin ampua itsensä, toinen toisensa jälkeen.»
ellauri112.html on line 156: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».
ellauri112.html on line 167: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri112.html on line 169: * * * * * Valaisevan vertauskohdan edellisen kanssa tarjoaa eräs toinen paikka filosofisella taistelukentällä, jossa materialistit ovat taittaneet monta peistä, nim. kysymys sielun ja ruumiin suhteesta. Reaaliset tiedot aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta olivat materialismin kukoistuskaudella vallan mitättömät. Mutta tämä tietämättömyys peitettiin innokkailla väitteillä siitä, että »sielu» totisesti ei ole muuta kuin atomien liikettä, että aivot erittävät ajatuksia samoin kuin maksa sappea, että sielunelämä on jonkunmoista »fosforesenssia», tai mitä kaikkia lausetapoja silloin keksittiinkin. Nykyään tiedämme ainakin jotain aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta, tiedämme, että aivojen harmaa kuori on »tajunnan elin» siinä merkityksessä että sielunelämä on siitä välittömästi riippuvainen, vieläpä siten että ainakin alkeelliset sieluntoiminnat (aistimukset ja ruumiilliset tunteet) ovat »lokaliseeratut» tarkasti määrättyihin aivokuoren alueisiin; ja on erittäin luultavaa, että myös n.s. korkeammat sieluntoiminnat ovat sidotut määrättyihin aineellisiin tapahtumiin aivokuoressa. Tieteellinen psykologia julkilausuu tämän riippuvaisuussuhteen »psykofyysillisen parallelismin» periaatteellansa, joka on osoittautunut erinomaisen hedelmälliseksi »työ olettamukseksi» ja joka sisältää, että sielullista ilmiösarjaa vastaa joka kohdassa aineellinen tapahtumasarja aivokuoressa. Mutta kun edellinen vähän väliä kätkee, kun sitä vastoin jälkimäinen on katkeamaton, on luonnollista, että aineellinen tapahtumasarja selityksissämme pannaan sielullisen perustaksi. Tämän takia onkin fysiologisen psykologian lopullisena päämääränä, lyhyesti sanoen, koettaa selittää sielulliset ilmiöt määrätyistä aineellisista edellytyksistä. Onko tämä materialismia? Ei suinkaan, sillä metafyysillinen juopa sielullisen ja aineellisen välillä jää olemaan kuten ennenkin. Sen ylipääsemättömyyttä ei vähääkään muuta se, että vähitellen yhä tarkemmin opimme tietämään, mitä aivokuoren kohdan kiihoitusta ja minkä asteista, minkä luontaista kiihoitusta kukin sielullinen ilmiö vastaa. On eräitten periaatteellisten filosofisten syiden takia mahdoton ajatellakin, että tämä kuilu jollakin tieteellisellä tavalla voitaisiin täyttää. Olemme tässä omituisen ristiriidan edessä. Toisella puolen on pieni, mutta vähitellen varmasti kasvava tietomme siitä lainalaisuudesta, joka vallitsee sielullisen ja aivo-toiminnan kesken, toisella puolen on suuri valtava tietämättömyytemme tämän lainalaisuuden syvemmistä perusteista ja syistä, aineen ja hengen suhteen todellisesta luonteesta. Filosofit ovat aina ponnistelleet ajatustaan tämän kysymyksen ratkaisemiseksi ja saaneet tulokseksi joukon arveluita...
ellauri112.html on line 171: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.
ellauri112.html on line 189: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... On puhuttu niin paljon Renanin »skeptillisyydestä». Jotka tahtovat olla oikein moderneja, hekkumoivat niillä »Dyb af Skepsis» (Brandes), joita he näkevät Renanin harmittomimpienkin ajatusten alla. Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus. Taasen syy siihen, että Renan alituisesti palaa uudelleen tutkistelemaan elämän ja maailman mahdollisuuksia ja tulevaisuuden perspektiivejä, vaikkei hän koskaan pääse pitemmälle kuin noihin »ehkä» ja »kenties», on luullakseni haettava hänen uskonnollisesta »dilettantismistaan». Lapsuutensa ja nuoruutensa hartaasta ja ylevästä katoolisuudesta vieraantui Renan vain järkensä, ei koskaan tunteensa puolesta. Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus. Tämä alituinen ja yhä uudistuva askarteleminen perspektiivien kanssa, joista hän kuitenkin kerran on luopunut, on yhteydessä Renanin luonteen päättämättömyyden kanssa. Tämä päättämättömyys oli hänessä niin silmiinpistävä, että hänen vanha ystävänsä Berthelot saattaa epäillä olisiko Renan koskaan lopullisesti rikkonut väliänsä kirkon kanssa, ellei hänellä olisi ollut tukenaan sisarensa Henriette, voimakas, päättäväinen, syvä luonne, joka kaukaa lähettämillään kirjeillä auttoi Renanin seuraamaan vakaumustaan. Palatakseni takaisin käsitteisiin »nisus» ja »élan vital», on sanottava että ne eivät toisistaan eroa vain siinä, että edellinen on latinaa, jälkimäinen ranskaa! Renanin »nisus» laahaa alituisesti liepeissään tuote »ehkä» ja »kenties ei kuitenkaan». Renan on alituisesti tietoinen siitä, että metafyysillinen filosofia on pelkkää runoilua, mielikuvituksen leikkiä, jolla on tosin lakastumaton viehätyksensä, mutta joka on otettava cum grano salis. »Renanismin» rinnalla on »bergsonismi» karkeasti dogmaatinen. Empimättä uskoo Bergson metafyysillisiin kangastuksiinsa, jotka runollisen mielikuvituksen näkyinä kieltämättä ovat mukaansatempaavan kauniit.-- Kolmas yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on kenties kaikista mieltäkiinnittävin. Se koskee spekulatiivisen järjen kantavuutta tiedonlähteenä ja spekulatiivisen tiedon arvoa. Renanin käsitys filosofian olennosta ja tehtävästä on kenties hieman huojuva. Mutta siinä suhteessa on se selvä, että hänen mielestään spekulatiivinen filosofia, jolla muka on oma tiedelähteensä ja omat metodinsa, on vähänarvoinen. Kaikki suuret filosofit ovat olleet suuria tiedemiehiä; Aristoteles, Descartes, Leibniz, Kant tiesivät kaiken, mitä heidän vuosisatansakin. Ne ajat taas, jolloin filosofia on muuttunut »spesialiteetiksi», ovat olleet sen alennuksen kausia. Sellainen oli myöhempi kartesiolaisuus (Malebranche), sellainen Renanin nuoruudessa Saksan spekulatiivinen idealismi. Meidän aikanamme näyttävät pitkin koko rintamaa tieteet, joko historialliset tai luonnontieteet, olevan määrätyt ottamaan vastaan filosofian perinnön. Filosofian täytyy tulla tieteelliseksi, ellei se tahdo tulla Penelopen kankaaksi, jota lakkaamatta ja aina turhaan aletaan uudelleen. Ja Renan uskoo, että sensijaan kuin edellisinä vuosisatoina luonnontieteet tuottivat parhaan aineiston filosofisille aateskeluille, »historia on meidän aikamme todellinen filosofia» (Essais de morale et de critique, s. 83).
ellauri112.html on line 560: Iloxeni saatan huomata, saatana, että erittäinkin monet näistä meemeistä on jo jossain kohtaa mun albumeissa mukana! Alkaako mun ajatuxet sittenkin jo konvergoida? Eikö ajatusten kaukalo olekaan loputtomasti ylös aukeava ooidi, vaan sittenkin umpinainen muna? Olivatko Zermelo ja Fraenkel lopultakin väärässä, sitävastoin Ahriman ja Ormudz oikeassa?
ellauri112.html on line 694: The same can be said for Cody’s rough around the edges, unsubtle screenplay. This is far from her best work and for once, she seems to have written herself into a corner. Some of the narrative is so contrived that it’s dripping with cliché, crowded with irritating, pithy platitudes dressed up in a bright hipster bow. Worst of all, the film treats serious post-partum depression as a gimmicky afterthought and even tacks on a borderline inappropriate ‘gotcha!’ ending.
ellauri112.html on line 704: Kai se sitten tajus ton "ole omen elämäsi Mary Poppins" aspektin. Uutta vauvaa ei näytetä, koska se on vaan haaste, lisätehtävä. Vahinko se olikin kuin Petteri. Vaahto petti. Kotisisarharjottelija on kyllä tosi helpottava asia, sen tiesi Pirkko Hiekkala.
ellauri112.html on line 716: Filmin sanoma taisi sitten olla että älä tee lisää lapsia enää kun olet tollanen vanha kasa. Jos on ihan pakko tee ne Tullynä. Theronin omat lapset on adaptoituja. Raskaus oli pelkkää teatteria.
ellauri112.html on line 772: Toivottavasti paskalakit saavat koronan jälkitautina mustan sienen aivoihin ja kuolevat siihen menetettyään ensin leikkauxessa silmänsä. Sitten voidaan nekin varastoida ruukkuihin mustaxi mullaxi ja kasvattaa siinä hamppua. Ei tarvi jepareiden enää käyttää pamppua eikä sokaisevaa taskulamppua.
ellauri112.html on line 794: “But if the ministry of death, written and engraved on stones, was glorious, so that the children of Israel could not look steadily at the face of Moses because of the glory of his countenance, which glory was passing away, how will the ministry of the Spirit not be more glorious?” (2 Cor. 3:7-8).
ellauri115.html on line 144:

1762

Hirmusesti julkaisumenestyxiä. JJ on maineensa (ja lukuisilla häpy-) kukkuloilla. Mutta sitten GRANDE KATASTROOF! lähes kaikki prujut kielletään ja JJ joutuu karkumatkalle Pariisista ja Genevestä. Lähtee litomaan Preussin Neuchâteliin. Pettynyt "rouva" kuolee Chamberyssä. Tronchin väsää kiistakirjotuxia.

ellauri115.html on line 160: Tämmönen hypoteesi sitten, että kirjailijoista ja muista julkkixista 90% on narsisteja jompaakumpaa tyyppiä. Ne pyrkii esille täyttääxeen niiden sielussa ammottavaa mustaa aukkoa. Mutta musta aukkopa ei täytykään, se vaan imuroi izeensä lisää mazkua. Tän hypoteesin (joka kieltämättä on aika extreemi) testaamisexi täytyisi selvittää, onko kirjailijaa kehuttu liikaa pienenä vai liian vähän. Ja sitten verrata tätä niiden kirjoittamiin kirjoihin sekä niiden tekosiin.
ellauri115.html on line 168: Wer würde glauben, dass diese Bestrafung in der Kindheit, erlitten im Alter von acht Jahren von hand eines alten Jungfer von dreissig Jahren (tatsächlich war er elf und sie vierzig) meinen Geschmack, meine Wünsche, meine Leidenschaften, mein ganzes Selbst bis ans Ende meines Lebens bestimmen würde?
ellauri115.html on line 170: Es verlangte ihm verzweifelt nach mehr davon. Die kluge Lehrerin hatte natürlich erkannt, was sie angerichtet hatte, und schlug ihn nie wieder. Für den armen Jean-Jacques war es jedoch zu spät! Er litt unter erotischen Extasen, in denen er intensiv davon träumte, dass er geprügelt würde. Er liebte es, zu Füssen einer gebieterischen Herrin zu liegen, ihren Befehlen zu gehorchen, gezwungen zu sein, ihre Vergebung zu erbitten ... das war für mich ein süsses Vergnügen. Aber er wagte nie, echt um Prügel auf Arsch zu bitten. Paizi yhtä 11-vuotiasta tyttöä, jota sitäkin sai polovillaan anella. Mamania J-J ei tykännyt bylsiä, se tuntui kun olis kengittänyt omaa äitiä. Pitääxeen izensä kankeana sen piti ajatella pukilla muita naisia. Kyynelet valui silmistä Mamanin tissille.
ellauri115.html on line 203: M: Minäkin palvelin ennen monia jumalia, mutta sitten jostakin epäuskon syystä jouduin heidän vähentämiseensä ja saavutin äärimmäisen rajan, niin että päädyin yhteen ainoaan, sanoi kuningas. Käsiäni kohottaen minä huusin häntä tulemaaan luoxeni, sillä uskoin häneen lujasti. Ja kazo: minä vaivuin sikeään uneen sekä näin näyn. Näky oli seuraava:
ellauri115.html on line 215: No ei se sitä vasten kuzunutkaan Hammurabia. Sillä oli mielessä liikeasiat. Apilseri tunsi muuttuvansa toisexi kuin äsken, sillä nyt alettiin nähtävästi liikkua kaupallisella pohjalla. Nämä urusalimlaiset paimenet kuvittelivat olevansa taitavia kauppiaita, vaikka olivat vain tyhmeliinejä joko synnynnäisesti tai sen vuoxi, että aina kazelivat typerien lampaittena tai pässiensä naamoja. Meleksedek osasi näytellä ja puhua mahtavasti, mutta hänkin muuttui Apilserin mielessä hölmöxi.
ellauri115.html on line 227: Thérèse Le Vasseur tuli arvostetusta perheestä, joka oli kaatunut vaikeisiin aikoihin; hiänen isänsä oli paikallinen virkamies Orléansissa, ja hiänen äitinsä oli kauppias. Thérèse ja hiänen äitinsä muuttivat Pariisiin etsimään työtä, ja myöhemmin hiänen isänsä liittyi heihin. Le Vasseur tapasi Rousseaun Pariisissa vuonna 1745. Le Vasseur työskenteli itsepalvelupesulana ja huonetarnaisena (!?) Hotel Saint-Quentinissä Rue des Cordiers -kadulla, jossa Rousseau otti ateriansa. Hiän oli tuolloin 23-vuotias, hän 33-vuotias. Rousseaun mukaan Thérèse synnytti hänelle (?) viisi lasta, jotka kaikki annettiin Enfants-Trouvésin löytökodille, ensimmäinen vuonna 1746 ja muut 1747, 1748, 1751, ja 1752. Thérèseä kuvataan Rousseaun tunnustuksissa heikosti älykkääksi naiseksi, jota hiänen perheensä ja miesystävänsä hyväksikäyttää. (Siis kuvataan kuten tavallista heikosti, mutta älykkääxi.) He kävivät läpi laillisesti kelpaamattoman avioliittoseremonian Bourgoinissa 29. elokuuta 1768. Therese tarjosi Rousseaulle tukea ja hoitoa, ja kun hän kuoli, hiän oli hänen omaisuutensa, mukaan lukien käsikirjoitukset ja rojaltit, ainoa perijä. Rousseaun kuoleman jälkeen vuonna 1778 hiän meni naimisiin René de Girardinin palvelija Jean-Henri Ballyn kanssa marraskuussa 1779. He asuivat yhdessä Le Plessis-Bellevillessä kuolemaansa asti vuonna 1801. (Siis hiänen, hän Bally peri sitten koko roskan.)
ellauri115.html on line 256: Sitten Vihtori tapasi Juliette Drouet nimisen näyttelijättären jota hän kuvasi sanoilla "kalpea ja tummasilmäinen, nuori, kookas, häikäisevä". Juliettesta tuli hänen elämänikäinen rakastajattarensa jolle se kirjoitti yhtä ylevän kauniita runoja kuin ennen vaimolleen. Adèle puolestaan petti Vihtoria heidän parhaan ystävänsä kriitikko Charles Sainte-Beuven kanssa. Kun suhde Julietteen oli kestänyt vasta muutaman kuukauden, Vihtori jäi kiinni rakastajatarrikoxesta erään nuoren lehtinaisen kaa. Samanlaisena naistenmiehenä hän pysyi koko ikänsä. Vielä viimeisinä vuosinaan hän kirjoitti muistiin valloituxiaan erityiseen muistikirjaan espanjaxi, jota Adèle ei osannut.
ellauri115.html on line 260: Käännettyään takkia Chateaubriandin Conservi-lehden toimittajanta ja kuninkaan kannattajanta tasavaltalaisexi Vihtori joutui Napsu III:n toimesta maanpakoon 9 vuodexi Guernseyn saarille. Adèlen vastalauseista huolimatta Hugo osti Guernseystä talon ja asettui aloilleen. Aamupäivisin hän työskenteli tuntikausia talon harjalle rakennuttamassaan työhuoneessa ja lähti sitten iltapäivisin kävelylle lähistöllä asuvan Julietten kaa. Iltaisin se pelasi korttia muiden poliittisten pakolaisten kanssa. Talossa kävi virtanaan vieraita. Adèle kokkasi keittiössä, tiskasi ja piti kirjaa menoista. Huugo kirjoitti izestään runokokoelman "Vuosisatojen legenda". Hugon palatessa Pariisiin väki hurrasi. Kyynelet silmissä Huugo julisti jotakin.
ellauri115.html on line 266: Onnexi sentään vanhetessaan Vihtori sai kokea suuria murheita. Hänen esikoispoikansa kuoli pienenä, tytär Léopoldine hukkui jonnekin 19-vuotiaana. Vaimo Adèle kuoli 1868 ja vähän sen jälkeen pojanpoika Georges. Sitten hän muutaman kuukauden aikana menetti molemmat poikansa, Charlesin ja Hannu-Pekan. Viidestä lapsesta ainoan eloon jääneen Adèle-tyttären mielenterveys järkkyi ja hän joutui mielisairaalaan. Jos en uskoisi sielun olemassaoloon, Hugo kirjoitti Charlesin kuoltua, en eläisi hetkeäkään kauemmin. Hugo (ehkä aiheellisesti) pelkäsi kuolemanjälkeisiä rangaistusseuraamuxia. No jäi Huugolle vielä Juliette ja 2 lastenlasta, Jeanne ja Georges. Georges oli kuolleen Georges-pojan kaima. Vihtorin viimeiset sanat olivat: Minä näen mustan aukon. Kazoi varmaan izeänsä taustapeilistä. Peililasitkaan eivät ole enää entisen veroisia.
ellauri115.html on line 277: Jospa vertaisin niiden lähihavaintoja toisiinsa. Löysin izeni, mitä löytyi? Mitä samaa mitä eroa? Onhan siinä sentään pari vuosisataa väliä. Ja nyt oon sitten vuorossa lähes 300v myöhemmin pikku mä.
ellauri115.html on line 322: Jean-Jacques pelkäsi pimeää ja se uskoi maailmanlaajuisen JJ-vastaisen salaliiton olemassaoloon, jonka vetäjänä toimi Jehova. Oppia ikä kaikki, sanoi Solon. Unohtamista ikä kaikki, olisi Solon voinut lisätä. Montaigne sanoo muistinsa olevan niin huono, että monta kertaa luettu kirja tuottaa joka lukemalla samaa iloa. Lea luki punapukuisen naisen jääkaappia, sivua 1 joka lukemalla samalla ilolla. Ai tän mä oon saattanutkin jo kertoa. Eiköhän tuo ole jo opittu, kommentoi Pirkko Hiekkala. Duulla ensin, ja sitten sanoilla, sanoi Veli-Matti Welling musantunnilla.
ellauri115.html on line 330: Mamanin lämpöisessä sylissä protestanttisesta Jannesta tuli lähes Fenelon-luokan katolinen kvietisti. Fenelon on tavattu edellä, se oli se tyttöjen kasvatuskirjan kirjoittaja. 40-vuotiaana Janne (muka omasta päätöxestä) alkoi köyhäillä ja kopoioida nuotteja. Savoijilaisen apupapin papupata Emilessä oli Jannen jouzenlaulu, viimeinen kiekaisu. Loppu oli sitten pelkkää kaakatusta.
ellauri115.html on line 442: Mulla on nyt sellanen hypoteesi että kaikista izekeskeisimmät ja oikeistokonservatiivisimmat hihhuloivat narsistit on idealisteja kun taas käytännöllisesti suuntautuvammat joilla on jotain kurjalistosympatioita ja huumorin- eli suhteellisuudentajua on todennäköisemmin vasixia materialisteja. Se olis sitten tärkein ero Voltairen ja Rousseaun välillä. (Plus se että Rousseaulla oli 4x pienempi pippeli.) Voltaire olis meidän aikoina ollut demari ja Rousseau olis edustanut persuja, keskustaa tai vihreitä. Seuraavassa tarjoillaan savoijilaisen apupapin papupata josta muodostui Rousseaun mahtavin aivopieru ennen kuin se osui koiraan, tai koira siihen. Se on helevetin pitkä ja pitkäveteinen, TLDR todennäk. mutta jaxuhalia. Mut jos sen jaxaa kahlata, näkee kyllä selvästi mix SEKÄ papinpakanat ETTÄ jumalattomat oli Janneen hyvin hyvin vihaisia. Se on jumalinen, mutta ei kristitty, hyvinkin on kerettiläistä ainesta. Vanhan liiton Jehovan mieleinen mies, rintaansa takova fariseus temppelin eturivistä.
ellauri115.html on line 448: Jos olen väärässä, olen reilusti väärässä, eikä virhe sixi ole synti; jos säkin olet reilusti väärässä, ei hädiä midiä. Jos mä olen oikeassa, meillä on molemilla älliä, meillä on sama motiivi kuunnella järjen ääntä. Mixipä et sitten kääntyisi mun kannalle?
ellauri115.html on line 480: Menin sitten läpitte mielessäni eri mielipiteet joita mulla oli ollut elämäni aikana, jotkut oli uskottavampia kuin toiset, ja mun sisäinen hyväxymisleima riippui tästä uskottavuudesta. Kun olin huomannut tän, tein puolueettoman vertailun kaikkien näiden eri ideoiden välillä, ja havaizin että ensimmäinen ja yleisin niistä oli myös yxinkertaisin ja järkevin, ja että sen olis kuka tahansa hyväxynyt jos se vaan olis ollut viimeinen eikä eka. Kuvittele että kaikki sun filosofit, entiset ja modernit, olis tyhjentäneet omituiset voiman, sattuman, kohtalon, välttämättömyyden, atomien, elollisen maailman, elävän massan ja materialismin eri lajkkeiden järjestelmät.
ellauri115.html on line 481: Sitten tulee maineikas Clarke [kekäs se on?] joka antaa tulta maailmalle ja julistaa olentojen olennon ja asioiden antajan. Mikä yleinen ihailu, mikä yximielinen läpytys olisi tervehtinyt tätä uutta systeemiä - niin suurta, niin valaisevaa, ja niin yxinkertaista. Muut systeemit ovat täynnä absurdia paskaa; tässä systeemissä on vähemmän liikkuvia osia ja apinan ymmärryxen ylittäviä juttuja.
ellauri115.html on line 494: Mä olen olemassa, ja mulla on aisteja joilla mä saan aistivaikutelmia. Tää näyttää ekalta totuudelta ja mun on pakko hyväxyä se. Onxmulla mitään riippumatonta tietoa olemassaolostani, vai olenxmä selvillä siitä vain aistien välityxellä? Tää on mun eka vaikeus, enkä mä osaa sitä ratkasta. Sillä mä saan koko ajan vaikutelmia, joko suoraan tai muistin välityxellä, niinet miten mä voin tietää onko tää minätunne jotain näitten vaikutelmien ulkopulella vai voisko se olla olemassa niitä ilmankin?
ellauri115.html on line 512: Miten mä sitten voin erehtyä näiden kahden tikun suhteesta, varsinkin kun ne ei ole yhdensuuntaisia? Mix esim. mä sanon että pikku tikku on kolmannes ison pituudesta, kun se on vaan neljännes? [Mä huomasin sun kazeen, sanoi Voltaire mulle kusilaarilla. Astu lähemmäxi, se on lyhempi kuin luulet. Hirvee ilkimys! Multa meni pissa housuun ja osa lattialle.] Mixi kuva, joka on aistimus, on erilainen kuin esine jonka on sen mallina Se on koska mä olen aktiivi kun mä tuomizen, koska vertailuoperaatio on vialla; koska mun ymmärrys, joka tuomizee suhteista, sekoittaa erroreita aistimusten totuuteen, mitkä yxin paljastaa mulle juttuja. [Aika heikkoa, Janne, aika heikkoa. Amatöörihavaintofilosofiaa. Näiden juttujen pohtiminen introspektiolla ei vie mihinkään.]
ellauri115.html on line 514: Lisää tähän näkökohta, joka varmaan vetoo suhun kun ajattelet sitä: se on tämä - jos me ollaan puhtaasti passiivisia aistinten käytössä, niiden välillä ei olis mitään viestintää; sitten olisi mahotointa tietää että koskettamamme kalu ja katsomamme ovat sama. Joko ei koska havaittaisi mitään izemme ulkopuolella, tei meillä olis 5 aistimusten ainesta, joiden samuutta ei olis mitään keinoa havaita.
ellauri115.html on line 546: Verrataas erikoisia tarkoitusperiä, keinoja, kaikenlaisia järjestysrelaatioita, ja sitten kuunnellaan tunteen pientä ääntä pään sisällä; mikä terve mieli voi hylätä sen todistusta, sairaista puhumattakaan? Ellei silmät ole muurautunet umpeen ennakkoluuloista, voiko ne olla näkemättä että universumin näkyvä järjestys ihan huutaa superälyä? Tarvii todella kovaa sofismia ennenkuin voi olla honaamatta olemassaolon harmoniaa ja ihmeellistä yhteispeliä kaikkien osien välillä jotka pitää käynnissä toisia? [Esim sodat kulkutaudit ja katastrofit, mikä hienostunut järjestelmä tarpeettoman laahuxen vähentämiseen?] Sano mitä sanot kombinaatioista ja todennäköisyyxistä; vaikka saatkin multa turvan tukkoon, ezaa mua myöntämään yhtään mitään. Mitä hyödyttää tukkia mun suu jos mä en myönnnä olevani väärässä? [No esmes ei tarvi kuunnella tällästä pälinää.] Ja miten sä voit ryöstää multa spontaanin tunteen joka musta huolimattakin aina väittää ezä olet väärässä?
ellauri115.html on line 555: Muista että mä en saarnaa mun mielipiteitä vaan selitän ne vaan. Onko aine juosten kustua vaiko lapioitua, oliko sen tekijä passiivis-aggressiivinen vai ei, on silti varmaa että kokonaisuus on 1, ja että sen takana on 1 superäly; sillä mä en näe mitään mikä ei olis osa samaa järjestettyä systeemiä, mitään mikä ei pelaa yhteen samassa tiimissä, nimittäin, olemassaolevan järjestyxen säilyttämisexi. [Hemmetti mikä konservi!] Tää olento joka tahtoo ja tekee mitä tahtoo, tää olento joka on aktiivinen omalla höyryllä, tää olento, kuka se sitten onkaan [mies se on joka tapauxessa, ei mikään hiän], joka liikuttaa universumia ja käskee kaikki asiat, on se mitä mä sanon Jumalaxi [ja kirjoitan isolla alkukirjaimella]. Tähän nimeen mä liitän ideat: äly, valta, tahto, jotka jo mainizin, ja siihen vielä kiltteyden, joka seuraa niistä välttämättä [miten niin? selittäkääpä tarkemmin?]; mutta tästä eteenpäin en tiedä mitään enempää olennosta jonka just oletin. Se piileskelee mun aisteilta ja ymmmärryxeltä; mitä enemmän mä mietin sitä, sitä sekasemmax tulen; mä tiedän mainiosti eze on olemassa, ja että se on olemassa ihan omia aikojaan; mä tiedän että mun olemassaolo riippuu siitä, ja että kaikki muukin minkä mä tiedän riippuu siitä. Mä nään Jumalan kaikkialla sen duuneissa; mä tunnen sen täällä sisällä, [ja täällä! ja erityisesti täällä alhaalla!] mä nään sen kaikkialla ympärilläni ja enkä nää; mutta kun mä koitan miettiä sitä izeään, jos yritän eziä missä se luuraa, mitä se on, onko sillä parta, mistä se on tehty, se aina karkaa ja mä jään tyhjin käsin kuin perhosen nappaaja.
ellauri115.html on line 561: On totta siis, että mies on loordi maalla jonka päällä se olexii; sillä ei ainoastaan se kesytä kaikki muut elukat, ei ainoastaan se kontrolloi luonnonvaroja ahkeralla teollisuudella; vaan se yxin tietää miten kontrolloida niitä; sillä pysyy kaikki mainiosti hanskassa; kontemploimalla se matkustaa vaikka tähdissä vaikkei pääse sinne pers.kohtasesti. Näytä mulle toinen elukka maan päällä joka osaa antaa tulta ja joka osaa kazoa ihaillen aurinkoon ilman laseja. Mitä! Mähän voin huomioida ja tuntea [raamatullisessa mielessä] kaikki elukat ja niiden sukulaiset; mä voin ihan tuntea mitä tarkoittaa järjestys, kauneus ja miehisyys; mähän voin miettiä Miss Universumia ja nostaa lihan kohti sitä käyttämättä kättäni; mähän rakastan hyvää ja teen temput sille; miten mä sitten voisin verrata izeäni joihinkin tyhmiin elukoihin? Kurja sielu, sun surkea filosofia tekee sut elukkamaisexi; tai pikemmink turhaan sä yrität alentaa izesi; sun [tai siis mun] nerokkuus osottaa sun periaatteet väärixi, sun ystävällinen sydän näyttää ne väärixi, ja jopa sun vallan vääränkäyttö osoittaa kuinka etevä sä olet. [Ei kyllä tää Rousseau on perusteellisesti paska mies.]
ellauri115.html on line 655: Oleta että sokea mies kieltää kuvien olemassaolon koska se ei ole koskaan nähnyt niitä. Mä paan sen käteen mun kikkelin ja saan sen seisomaan Tom of Finland-kuvan avulla joka on mulla piilossa; sokea mies voi tunnustella et nythän se viisari on pydessä. Kerron sille et "Madonnankuva sai sen aikaan.” “Ei sunkaan,” se sanoo, "kikkeli ize on seisomisen syy; seisominen on yhteistä kaikille kaluille". “No näytä sitten mulle sama seisokki muissa kaluissa,” mä vastaan, “tai ainaskin näytä mikä sai sen aikaan tässä kikkelissä.” “Ei pysty” vastaa sokea mies; “liian hapokasta, mut vaikka sä et saa sitä seisomaan käskien, mixun pitää yrittää selittää sitä jollain pornokuvalla, josta mulla ei ole mitään käsitystä? Eikös se olis a case of obscurum per obscurius? Anna mun vielä kokeilla sun kikkeliä, tai muuten mä en usko ezulla on enää koko kalua. Se näyttää pienentyneen kuin pyy maailmanlopun edellä. Mä lyön vetoa etmä saan sen seisomaan käsipelillä ilman mitään kuvia. Se on muuten aika hassun näkönen jäykkänä."
ellauri115.html on line 711: Kun nyt on päätelty aistiesineiden havainnosta ja mun sisäisestä tietoisuudedsta, joka johtaa mut päätellä syistä ja synnyistä syvistä diginatiivijärjellä päätotuudet jotka on mulle ihan need to know tietoa, mun täytyy nyt eziä sellasia käyttäytymisperiaatteita kuin niistä voi vetää, ja sellissiä sääntöjä jotka mun täytyy asettaa oppaaxeni tämän maailman kohtaloni täyttämisexi, mitkä oli mun money makerin meisinki. Käytän yhä samaa mefodia, en johda näitä sääntöjä korkekoulufilosofiasta, vaan löydän ne mun syömmin syvyyxistä, mihin ne on kirjoitettu tulipunaisilla kirjaimilla mitä mikään ei voi kumittaa. Mun tarvii vaan konsultoida izeäni sen suhteen mitä mä haluun tehä; se mikä musta tuntuu oikealta on oikein, mikä mun mielestä on väärin on väärin; omatunto on paras kasvomuisti; ja se on vaan kun tinkaamme omastatunnosta kun meillä on tarve sofistikoituihin argumentteihin. Meidän eka velvollisuus on mua izeäni kohtaan; kuitenkin miten usein toisen äänet kertoo että kun me haetaan omaa hyvää toisten kustannuxella me tehdään pahaa? Me luullaan seuraavamme luonnon opasteita, ja me vastustetaan sitä; me kuunnellaan mitä se sanoo meidän aisteille, ja me haistatetaan huilu sillä mitä se sanoo meidän sydämmelle; aktiiviolento tottelee, passiivi komentaa. Omatunto on sielun puheääni, passiohedelmät on ruumiin ääntelyä. Onko kumma että nää äänet usein kiistelevät kuin Aku Ankan korviin kuiskuttelevat kaxi pikku avataria? Ja kumpaahan meidän olis kuultava? Saat 2 arvausta. Liian usein järki pettää meitä; meillä on erinomainen syy epäillä sitä [jos se nimittäin sattuu olemaan aika heikko]; mutta superego ei koskaan petä meitä; se on miehen ainut tosi opaste; se on sielulle mitä vaisto on ruumiille, [Alahuomio: Moderni filosofia, joka myöntää vaan mitä se voi ymmärtää, varoo myöntämästä tätä hämärää kykyä jota sanotaan vaistoxi joka näyttää opastavan muita elukoita kuin tikanpoikaa puuhun ilman hankittua kokemusta. [No on se meilläkin, lue vaikka Paul et Virginie, tai jos et jaxa kazo sitten leffa Blue Lagoon.] Vaisto, joittenkin meidän viisaiden viisaustieteilijöiden mielestä, on vaan salainen ajattelutottumus, joka on hankittu ajattelemalla; ja siitä miten ne tän kehityxen selittää voisi päätellä että lapset miettii enemmän kuin isot ihmiset: tää on outo paradoxi jota pitäis tutkia. Mut ei mennä tähän nyt, vaikka mun pitää kysyä mikä nimii pitää antaa sille innolle jolla mun koira jahtaa myyriä jota se ei edes syö, tai kärsivällisyydelle jolla se joskus kazoo niitä tuntikausia ja taitoa millä se nappaa ne, heittää ne jonkun matkan päähän kolosta kun ne tulee esille, ja sit tappaa ne ja jättää ne lojumaan. Kuitenkaan kukaan ei opettanut sille tätä urheilulajia, eikä kukaan edes kertonut sille että on sellaisia otuxia kuin myyriä. Taas kysyn, ja tää on tärkeämpi kysymys, mix kun mä uhkailin tätä koiraa ekan kerran, mixe heittäytyi maahan tassut ristissä kuin armonanoja .....ihankuin laskelmoidusti muhun vedoten, asento jonka se olis ottanut, jos mä olisin pitänyt pintani ja jatkanut sen mätkimistä siinä asennossa? Mitä hä! Oliko mun koira, tuskin pentu, omaxunut moraali-ideoita? Tiesikö jo armon ja avokämmenen merkityxen? Millä hankitulla tiedolla se yritti hillitä mun vihaa heittäytymällä mun armoille? [Nojaa, tää vaan osottaa että sellainen käytös on luontaisesti koiramaista.] Jokainen koira maailmassa menettelee melkein samalla tavall samoissa olosuhteissa, enkä mä väitä mitään mitä jokainen ei voi ize kokeilla, hankkia vaan koiran ja jonkun astalon. Voisko filosooferit, jotka niin ivallisestri hylkää vaiston, ystävällisesti selittää tän vaan aistimusten leikkinä ja kokemuxen jonka ne olettaa että me ollaan hankittu? Antaa niiden antaa selitys joka kelpaa joka tolkun äijälle; siinä tapauxessa mulla ei ole enempää sanottavaa, enkä sanokaan enempää vaistosta.] Se joka tottelee omaatuntoa noudattaa luontoa eikä sen tarvi pelätä menevänsä harhaan. Tää on hyvinkin tärkeä asia, jatkoi mun hyväntekijä, nähdessään että mä meinasin keskeyttää sen; anna mun pysähtyä hetkexi selittämään tää paremmin, se sanoi kovempaa ja kiireemmin.
ellauri115.html on line 720: Tässä maailmassa on paljon pahoja miehiä, mutta on vähän näitä kuolleita sieluja [But cf. Gogol op.cit.] jotka jahtaa vaan omaa etua, tunnottomina kaikelle joka on oikein ja hyvin. Me riemuitaan epäoikeudenmukaisuudesta vaan kun se on meidän oman edun mukasta [ditto oikeudenmukaisuudesta; useimmille "epistä" tarkoittaa nimenomaan että on ize jäänyt pitelemään tikkua]; jokaisessa muussa tapauxessa toivotaan että viattomia suojellaan. Jos me nähdään joku väkivallanteko tai epäoikeudenmukaisuus kaupungissa tai maaseudulla, meidän sydämmet liikuttuu heti pohjia myöten välittömästä kiukusta ja vihasta, joka käskee meitä menemään apuun sorretuille [tosin kummat on niitä sorrettuja on ihan kazojan silmässä]; mut meitä hillizee vahvempi velvoite, ja laki ottaa meiltä oikeuden suojella viattomia. Toisaalta, jos joku armon tai avokätisyyden teko sattuu silmään, mitä kunnioitusta ja rakkautta se herättääkään meissä sivustakazojissa! Exme sanota izellemme "mä olisin voinut tehdä ton izekin, muttei sattunut olemaan kukkaro mukana"? Mitä se meille meriteeraa oliko 2000v sitten yx mies oikeassa tai väärässä? ja me luetaan samalla innolla antiikin historia kuin eilisen lehteä. Mitä Catalinan rikoxet on mulle? En mä siitä uhritu. Mixmä sitten kammoxun sen rikoxia ihankuin se tulis tänään telkasta? Me ei vihata pahoja vaan sen takeen mitä ne tekee meille, vaan koska ne on vaan pahoja. Eikä me haluta vaan olla ize onnellisia, vaan me halutaan meidän kaverienkin olevan lähes yhtä onnellisia, eikä tää onni paljon haittaa meidän omaa onnea, jos se on kohtuu pienempi se vaan kasvattaa meidän onnea. Loppuvetona, haluammepa tai emme, me säälitään onnettomia; kun me nähdään niiden kärsivän me kärsitään vähän izekin, ei me niitä mieluusti kazella. Jopa pahimmilla pahixilla on vähän tätä vaistoa, ja se usein johtaa ne ristiriitoihin. Ryöväri joka ryövää turistin, antaa sen liian isot vaatteet köyhille; julmin murhaaja antaa hajusuolaa pyörtyneelle naiselle.
ellauri115.html on line 722: Miehet puhuvat katumuxen äänestä, piilorikosten salaisesta rangaistuxesta, jonka avulla rikoxet usein paljastuu, tai sitten niillä kerskumisesta. Alas yliminä! Kukapa ei olis kuunnellut kiusaxeen sen kuiskutusta. Puhun kokemuxesta, ja mä mielelläni kuristaisin tän komentelevan tunteen joka aiheuttaa mulle niin paljon kärsimystä. Mutta on toteltava luonnon kuzua ja käytävä kusella kun kusettaa; sä näät että sen ies on keveä ja kun me kuunnellaan tota ääntä meillä on hyvä päänalunen. Pahis pelkää ja juoxee karkuun sitä; se haluis päästä eroon izestään; sen ahistuneet silmät vilkuu ympärille ja ezii jotain viihdettä; ilman katkeraa satiiria ja moukkamaista läpänheittoa se olis aina surullinen; toi ivanauru on sen ainut nautinto. Toisin vanhurskas mies, joka löytää rauhan omista pöxyistään; se on yhtä iloinen yxin kuin seurassa, sen tyydytys ei riipu niistä jotka sitä lähestyy, sen housuihin mahtuu vaikka kuinka monta sellaista.
ellauri115.html on line 730: Oman edun tavoittelu, niin sanotaan, saa kaikki sopimaan yhteisestä hyvästä. Mutta miten sitten hyvä mies suostuu tekemään sen omaxi vahingoxeen? [Onx tää oikea kysymys? No ei kai, se on vaan retorinen.] Meneex joku kuolemaan oman edun edestä? Tietysi jokainen ajaa omaa etuaan, mutta ellei ole sellasta asiaa kuin moraalinen hyvä mukana geimeissä, oma etu voi vaan selittää pahojen tekemisiä; ehket sä välitäkään meistä muista. Filosofia joka ei löydä paikkaa hyville teoille olis liian ällöttävä; sä humaisit että pitää aina löytää joku ikävä tarkoitusperä, joku paha motiivi, haukkua Sokratesta ja mustamaalata Regulus [kekäs se nyt oli? Ei sunkaan hippiäinen? ei eikä samanniminen tähtikuvio, vaan joku kenraali, kts. alla.] Jos sellaiset sotilasopit joskus juurtuisi tänne meille, luonnonääni, järjenäänen lisäxi, aina napisisi niitä vastaan, kunnes kukaan sellasen opin kannattaja ei voisi enää löytää verukkeita sen peukutuxelle.
ellauri115.html on line 740: ] Mikä sitten onkin meidän olemien syy, se on hoidellut meidän hengissäpysymisen antamalla meille fiilixet jotka sopii meidän luonteeseen; eikä kukaan voi kieltää että ne ainakin on synnynnäisiä. Nää fiilixet, mitä ainaskin muhun tulee, on izerakkaus, pelko, kipu, kuolemanpelko, mukavuudenrakkaus. Eikä voi millään epäillä, että apinat ei olis luonnostaan sosiaalisia, ainaskin kykeneviä siihen, eikä se ole sitä muuten kuin toisten synnynnäisten fiilisten takia, jotka on lajinomaisia; sillä jos vaan fyysinen hyvinvointi olis kyseessä, me varmasti hajauduttaisiin eikä keräydyttäis laumaxi.Mutta omantunnon liikevoima johtuu tästä kaxipiippuisesta miehen relaatiosta izeensä ja velipoikiin. Hyvää ei voi olla rakastamatta; tää tieto ei ole synnynnäistä, mutta kun järki johtaa sen havaizemaan sen, sen omatunto pakottaa sen rakastamaan sitä; tää fiilis on synnynnäistä.
ellauri115.html on line 754: Mixmun sielu on mun aistien alainen, ja vankina tässä bodyssa jossa se on orjuutettuna ja ryppääntyneenä pienexi rytyxi? Enpäs tiedäkään; onko Lujaapierevä nyt tietoinen mun tilanteesta? Mut mä voin ilman hätiköintiä uskaltautua esittämään vaatimattoman arvauxen. Mä sanon izelleni: jos miehen sielu olis pysynyt vapaana ja viattomana, mitäs ansiota sitten olis sillä eze olis rakastanut ja totennut järjestystä joka oli jo aikaansaatuna, järjestystä, jota se ei edes olis voinut yrittää häiritä? Se olis onnellinen toki toki, mutta sen onni ei voisi saavuttaa ihan hekumanhuippua, nimittäin hyveellisyydestä tulevaa ylpeyttä, ja hyvän omantunnon läpytystä sisällä; se olis vaan kuin jotkut enkelit, ja varmastikin hyvä mies on jotain enemmän kuin ne, nehän on vaan Lujaapierevän lakeijoja ja ovimiehiä. Kuolevaiseen ruumiiseen sitaistuna siteillä jotka ovat yhtä merkillisiä kuin vahvoja, sen huoli tän ruumiin ylläpidosta houkuttaa sielua ajattelemaan vaan izeään, ja antaa sille mielenkiinnon aiheen joka on vastakkainen asioiden yleiselle järjestyxelle, jonka se kyllä voi vielä tietää ja rakastaakin vähän; tässä tilanteessa vapauxien oikeasta käytöstä tulee samalla kertaa ansio ja sen palkkiio; siinä se valmisteleee izelleen loputonta onnea, vastaustaessaan maanpäälisiä passiohedelmiä ja seuratessaan alkuperäisiä GPS-lukemia.
ellauri115.html on line 785: Hemmetti etmä olen sitten puhdasrotuinen piilonarsisti! Varsinainen vilijonkka! Tuija Välipakan kirjasessa Sata hauska tappa tappa sielu - Kansa taisteli miehet kertovat kerrotaan siitä näin.
ellauri115.html on line 972: Kun valoin Rauhixen ikuisten vessanportaiden perustaa betonista, tuli pikku Max noin 5v siihen ja ja halusi mennä pikku saappaillaan kävelemään pehmeässä sementissä. Sopiiko, sopiiko? se kysyi ja meni sitten sinne tallustelemaan. Sanoin EI! EI! EI SOVI! mutta siitäpä se vähät välitti. Se piti lopulta yxinkertaisesti vaan nostaa sieltä pois. Sille sana "sopiiko?" oli vaan joku sana joka pitää sanoa ennenkuin tekee mitä lystää. Tai Niklaxen "Puheenvuoro!" Mähän sanoin puheenvuoro! Tai Alexander Stubbin "Sori siitä", sana joka pitää sanoa jos jää kiinni kusetuxesta. Valitettavasti, sanon vaikken valita. Olen vaan pahoillani että huomasitte. Taikasanoja, stiiknafuulia (YÄK, siinäpä ällö tarina Teuvo Pakkalalta). Sanahelinää, pelkkää semantiikkaa.
ellauri115.html on line 1072: Kyltää aika pitkälle menee niin et noi overtit narsisti on miehiä ja kovertit naisia. Mitähän sekin sitten todistaa. Kai ne on niitä samoja jotka vaihtaa vaan strategiaa valtakuvion mukana.
ellauri117.html on line 111: Lapsi viettää täten kuusi tai seitsemän vuotta naisten hoidokkaana, ollen heidän ja omien oikkujensa uhrina; ja sittenkuin sille on opetettu yhtä ja toista, s.o. sittenkuin on rasitettu sen muistia joko sellaisilla sanoilla, joita se ei voi ymmärtää tai seikoilla, jotka ovat vallan hyödyttömiä, sittenkuin on tukahutettu sen luontaiset taipumukset niillä intohimoilla, jotka siinä on herätetty, jätetään se tällaiseksi keinotekoiseksi olennoksi muuttuneena opettajan käsiin; tämä antaa lopullisen kehityksen niille keinotekoisuuden iduille, jotka huomaa jo varsin reheviksi, ja opettaa sille kaikkea, paitsi itsetuntemusta, paitsi itsenäistä toimintakykyä, paitsi elämisen ja onnelliseksi tulemisen taitoa. Kun sitten tämä lapsi, ollen orja ja tyranni samalla, pää täyteen ahdettuna tietoja, mutta vailla järkevyyttä, yhtä heikkona ruumiiltaan kuin hengeltään, työnnetään ulos maailmaan ja kun se silloin paljastaa kykenemättömyytensä, ylpeytensä ja kaikki paheensa, niin silloin surkutellaan inhimillistä kurjuutta ja nurinkurisuutta. Mutta siinä erehdytään; sillä tuollainen ihminen on ainoastaan meidän oikkujemme kasvattama; luonnon luomana ihminen on vallan toisenlainen.
ellauri117.html on line 125: Täh? Kukas sitten iskän muut lapset kasvattaa? Entä jos lapsi ei olekaan Eemeli vaan Iida? Palkataanko sitten Pröö niin kuin Julielle? Pröö oli riittävästi nuori ainakin että yhdyntäsiteet toimivat.
ellauri117.html on line 187: Oxfordin akateemikko Howard Puhelinkoppi väittää että D.H. Lawrence kokeili homosexiä vaan päästäxeen kirjailijan plokista, ei sixettä se olis ollut siitä kivaa. Edelllinen kirjoittaja Kinky Weekes oli väittänyt että se lakkasi yrittämästä 1917, mutta puhelinkoppi väittää että yrityxet jatkui vielä 20-luvulla. Aika monesta tälläsestä suspektistä häiskästä sanotaan että niitä kiinnosti tabu enemmän kuin ize suklaa. Kunnes se sitten tuomizi koko asian. Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. Mut tämmöiset pätkät puhuvat äänekkäästi puolestaan:
ellauri117.html on line 371: Hemingwayn elämän suurin ongelma sen kamun Sidney Franklinin mukaan oli sen kullin koko. "Oliko sillä pieni?" kysyi Barnaby Conrad. Franklin näytti peukunkynnellä puolta pikkusormea. Sitten se siirsi kynttä vielä vähän lähemmäxi pikkurillin kärkeä. Suunnilleen kuin 30 kaliiperin patruuna, se sanoi. Ernesto oli aika puritaaninen, se ei halunnut laittaa päälle kumisuojainta (ehkä ne tuppasivat irtoamaan vauhdissa), vaan ruikkasi mieluummin hoidon vazalle.
ellauri117.html on line 383: At some point, idly add up total word count for every story summary, character description, cinematic scene, level script, multiplayer script, and collectible script you have written over previous two and half years. Plunge face into hands when word-count total surpasses that of every book you’ve published combined.
ellauri117.html on line 398: Tom Bissell was born in Escanaba, Michigan, in 1974. His short fiction has won two Pushcart Prizes and has been published in multiple editions of The Best American Series. He has also written eight works of nonfiction, including Apostle and (with Greg Sestero) The Disaster Artist, as well as many screenplays for video games and television. Bissell lives in Los Angeles with his family. Tom Bister is a sad case. Another Gold Hat of Hyvinkää.
ellauri117.html on line 426: Kun Scott seuraavana päivänä oli syömässä suklaapatukkaa ja tekemässä merkintöjä uusimpaan Princeton Alumni Weeklyyn, Graham näki hänen yhtäkkiä hyppäävän nojatuolistaan, tarttuvan uuninreunukseen, haukkovan henkeään ja sitten kaatuvan lattialle. Graham juoksi hakemaan apua isännöitsijältä. Kun he astuivat sisään asuntoon ja yrittivät auttaa Scottia, isännöitsijä totesi: "Hän taitaa olla kuollut." Fitzgerald kuoli sydänkohtaukseen.
ellauri117.html on line 528: Ehdotan sellasta mallia, jossa piirteitetään ensin ulkonäköä, ja sitten otetaan kustakin piirrekombinaatiosta esimerkkikynäilijä, ja sijoitetaan muut sitten lähinnä vastaavaan lokeroon tässä lokerikossa. Lisätietoa albumissa 121. Muistettakoon myös kreikkalaisia sisäerityxen lajeja (pernainen, verinen, sapekas ja limainen), vaikka ne onkin enemmänkin luonnetyyppejä. Useimmiten luokituxissa on kolme vaihtoehtoa kuin pienellä Likert-asteikolla tai kellokäyrässä, outlierit voi sit mennä jommallekummalle laidalle.
ellauri117.html on line 644: No ei tästä kyllä tule juuri hullua hurskaammaxi, puolet sanastosta on liiketoimisanoja, puolet jotain narsistista tiimimotivaatiopuhetta ja in effigie omakehua. Oisko tässä kuiteskin vähän sitä predestinaatio-oppia, minkä Hipon Aku kekkasi just Patulta ja mistä Lassi eli Calvin kuumeni ja mistä se riiteli leväperäisemmän ansaintalogiikka-Arminiuxen kaa. Sillä esivalintaopilla oli joku hassumpi nimi, mikäs se oli? Hulluhan se Peeveli tod.näk. oli, tai sitten huippuovela, kalansilmä Hararin heimoveljiä.
ellauri117.html on line 646: Locke sanoo alaviitteessä ettei toi anakephalaiosasthai voi millään tarkoittaa recapitulate eli kertausta, et ei pidä tuijottaa kreikan kirjainta vaan Peevelin tarkoitusperiä. Mitkä se sitten olikaan. Tulee ezimättä mieleen Diodoros Siculuxen katadoulosasthai jonka kanssa äherrettiin viikkokausia kreikan opintojen alussa. Xerxes ho basileus ton person estratopedeuse epi ten Hellada boulomenos katadoulosasthai tous Hellenas. Hizi melkein osaan sen vieläkin ulkoa kuin Locke takusti Pauluxen. Make Lehto messusi sitä kovalla äänellä ja luki korkkareita kirjan takana.
ellauri117.html on line 649: destiny fate predetermination doom election foreordainment foreordination fortune inevitability karma kismet lot necessity ordinance portion preordainment preordination divine decree God's will course of events what is written way the ball bounces way the cookie crumbles circumstance stars providence chance luck fortuity serendipity what is written in the stars divine will Moirai Lady Luck handwriting on the wall condition horoscope hazard destination breaks circumstances the stars astral influence Dame Fortune God's plan what is in the books expectation afterlife Fates heritage cup dole inescapableness wyrd orlay Norns roll of the dice Parcae accident situation wheel of fortune lot in life coincidence state position break plight lap of the gods fixed future Judgment Day Moira misfortune handwriting on wall predicament divine intervention one's portion outside influence one's lot the way cookie crumbles the hand one is dealt.
ellauri118.html on line 292: Miksi dinosaurukset eivät eläneet miljoonia vuosia sitten?
ellauri118.html on line 395: Rauhixen pönttöuuni sai Niklaxelta lisänimen Petollinen, sillä se ei suostu syttymään ennenkuin toisena lämmityspäivänä. Hormissa on joku mutka joka lykkää savut sisälle. Petollisuudesta ovat kirjoittaneet lukuisat kirjaiijat, ei vähiten Pierre Choderlos de Laclos. Niitä on sitten tutkistellut Maija Mäkinen eipäskuin Mäkelä. Lähetäänmpä tutustumaan lähemmin.
ellauri118.html on line 609: Useimmat Behnin näytelmistä kantaesitettiin Lontoon Dorset Gardenissa, ja siellä myös Veijari sai ensi-iltansa vuonna 1677. Ensi-illassa oli läsnä teatteria harrastava kuningas Kaarle II. Näytelmän suosiota kuvaa myös se, että vuosisadan loppuun mennessä Veijari palasi näyttämölle muutaman vuoden välein. 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla Veijarin suosio vain kasvoi, mutta sitten näytelmä unohdettiin yli kahdeksisadaksi vuodeksi. Veijarin esitykset alkoivat uudestaan, kun Royal Shakespeare Company löysi sen vuonna 1986. Suomen lisäksi Veijaria on esitetty useissa muissa maissa.
ellauri118.html on line 654: Or I´ll call out — What wou´d you do ? Tai mä huudan - mitäs sitten teet?
ellauri118.html on line 686: Their Bodies as their Souls are joyn´d, Niitten ruumiit yhtyvät kuin sielut;
ellauri118.html on line 840: How close and lasting was this friendship is seen on almost every page of Mme. de Sévigné's correspondence. Indeed, so often does the name of Mme. de La Fayette occur in Mme. de Sévigné's letters to her daughter, that the latter may well have been jealous of her mother's friend. The companionship of Mme. de Sévigné was, after the death of La Rochefoucauld, the chief comfort of Mme. de La Fayette in her ill-health and seclusion; and it was from the sick-chamber of her friend that Mme. de Sévigné's letters would seem to have been written in those latter years. In 1693, soon after the death of Mme. de La Fayette, Mme. de Sévigné writes as follows of her dead friend: "Je me trouvois trop heureuse d'être aimée d'elle depuis un temps très-considérable; jamais nous n'avions eu le moindre nuage dans notre amitié.
ellauri118.html on line 884: Mutta onko tää sittenkään muuta kuin tervettä narsismia naiselta? Sehän on altruistista: se haluu näyttää hyvältä setämiehen silmissä jotta se saa poikasia. Nojaa, ota siitä selvä. Jos altruismi tuntuu hyvältä, onko se hedonismia? Ei, tunteilla ei ole tässä mitään asiaa, tarkkaa lopputulemaa.
ellauri118.html on line 889: Isebel tai Iisebel oli Israelin kuningatar, jonka tarina kerrotaan Raamatun Ensimmäisessä ja Toisessa kuninkaitten kirjassa. Sen mies oli Ahab eli se jalkapuoli munaton mies joka jahtasi kaunaisesti valaita. Leviatanilla oli puunjuuren kokonen kikkeli. Ehkä se halus siitä proteesin.
ellauri118.html on line 1026: Hotelli Hiittenharjun tulipalo
ellauri118.html on line 1068: Danny sanoo radiolähetyksessä päättäneensä, ettei koskaan eroaisi vaimostaan. Armi kuitenkin eräänä päivänä kysyi, menisikö Danny hänen kanssaan naimisiin. – Sitten kun tämä hetki tuli, jolloin Armi kysyi mennäänkö naimisiin, sanoin joo, mennään naimisiin edellyttäen, että sinä et enää juo viinaa ja jätät tuon seurueen, Danny kertoo. Aavikon sisko Marja-Liisa Kauranen kommentoi Dannyn kertomusta Ilta-Sanomille. Kauranen sanoo, että Dannyn sanat antavat tilanteesta vääristyneen kuvan, sillä naimisiin menosta oli puhetta jo ennen Aavikon alkoholisoitumista. Kaurasen mukaan naimisiin meno ei siis riippunut yksin hänen siskostaan tai tämän sairastumisesta. Pari ei saanut koskaan virallisesti toisiaan. Danny Lipsanen oli koko suhteen ajan naimisissa Liisa Lipsasen kanssa mutta sai säännöllisesti Armilta kosteata pillua.
ellauri118.html on line 1085: Mitä naisviha sitten on? Äitin ja muitten tätien kieltojen maailman jättämää kaunaa lapsuudesta kai, ehdottaa Kai Linnilä. Kai Laitinen nyökyttää kaljupäätä, niin Kai Kailakin. Kai Pylkkänen on kahden vaiheilla. Kai Pahlman jää peippailemaan nahkakuulalla.
ellauri118.html on line 1167: Eurydice in Greek mythology, the luckless bride bitten by a snake on her wedding day. Her husband, Orpheus, the famed musician, convinced Hades to let Eurydice return to earth. However, Orpheus disobeyed the strictures of the journey and looked at Eurydice too soon, thus dispatching her back to the abode of the dead forever.
ellauri119.html on line 50: Holy has been used as an intensifying word from 1837; in expletives since 1880s (such as holy smoke, 1883, holy mackerel, 1876, holy cow, 1914, holy moly etc.), most of them euphemisms for holy Christ or holy Moses. Holy Ghost was in Old English (in Middle English often written as one word). Holy water was in Old English. Scotch whiskey means life water. Eau de vie, akvaviittiä. Aguardiente. Tulivettä tappavaa, kuivat kurkut lutkuttaa. Intiaanit razastaa, aavaa preeriaa. Holy League is used of various European alliances; the Holy Alliance was that formed personally by the sovereigns of Russia, Austria, and Prussia in 1815; it ended in 1830. Hole in one.
ellauri119.html on line 310: Toi pelotti pienenä eikä vähän (vieläkin vähän arveluttaa) - mitäs jos tulee vahingossa pilkanneexi esim. ajattelee pyhän hengen yhteydessä muumien pelokasta kummitusta, taikka sen underground-sarjakuvan pientä korzunnäköistä siittiötä hikisenä pukilla Neizyt Maarian alavazalla, onxe sitten kerrasta poikki, GAME OVER, turha mitään enää urputtaa? No jos se on, ja moka tuli tehtyä, sittenhän voi tehdä niinkuin se heebo Life of Brianissa joka huusi monta kertaa Jehowah! Jehowah! Jehowah! ei lopputulos siitä enää pahentunut, se kivitettiin kumminkin terävillä kivillä ja soratuuteilla. Just tänhän takia monet oikeusjärjestelmät on poistaneet kuolemanrangaistuxen, koska niinkauan kuin on henkeä on toivoa, ehkä tää tästä kääntyy vielä hyväxi kun muutun kiltixi.
ellauri119.html on line 442: In Hinduism, kāma is pleasurable, sexual love, personified by the god Kamadeva. For many Hindu schools, it is the third end (Kama) in life. Kamadeva is often pictured holding a bow of sugar cane and an arrow of flowers; he may ride upon a great parakeet. The philosophical work Narada Bhakti Sutras, written by an unknown author (presumed to be Narada), distinguishes eleven forms of love. Kama Sutra has more. Gaudiya Vaishnavas who worship Krishna as the Supreme Personality of Godhead and the cause of all causes consider Love for Godhead (Prema) to act in two ways: sambhoga and vipralambha (union and separation), like Empedocles' love and strife, attraction and repulsion, in and out in ever faster succession. Radha is considered to be the internal potency of Krishna, and is the supreme lover of Godhead. Her example of love is considered to be beyond the understanding of material realm as it surpasses any form of selfish love or lust that is visible in the material world. The reciprocal love between Radha (the supreme lover) and Krishna (God as the Supremely Loved) is the subject of many poetic compositions in India such as the Gita Govinda and Hari Bhakti Shuddhodhaya, and a lot of chanting, tinkling little bells and opening and closing of musical doors.
ellauri119.html on line 450: Älä muuta vikise! Kz. vaikka Fig. 1. Tyypit hirnuvat ja hikoilevat, ähräävät toistensa kloaakkien tienoilla rähmällään kepit jäykkinä ja tupet märkinä, pyllyt heiluvat. Kovan höyläyxen jälkeen mälli lentää ja sitten pannaan tupakaxi tai käännytään selinmakuulle ja aletaan kuorsata. Iltasexi on mainio unilääke nukahtamisvaikeuxiin, neuvoo Valitut Palat.
ellauri119.html on line 464: As the fat and ugly French novelist Honoré de Balzac stated, eroticism is dependent not just upon an individual's sexual morality, but also the culture and time in which an individual resides. Because eroticism is wholly dependent on the viewer's culture and personal tastes pertaining to what, exactly, defines the erotic, critics have often[how often?] confused eroticism with pornography, with the anti-pornography activist Andrea Dworkin saying, "Erotica is simply high-class pornography; better produced, better conceived, better executed, better packaged, designed for a better class of consumer." This confusion, as Lynn Hunt writes, "demonstrate the difficulty of drawing… a clear generic demarcation between the erotic and the pornographic": indeed arguably "the history of the separation of pornography from eroticism… remains to be written". In the eighteenth century, eroticism was the result of the intrusion into the public sphere of something that was at base private.
ellauri119.html on line 473: This article is written like a personal reflection, personal essay, or argumentative essay that states a Wikipedia editor's personal feelings or presents an original argument about a topic. Please help improve it by rewriting it in an encyclopedic style. (June 2018) (Learn how and when to remove this template message)
ellauri119.html on line 682: The "good" guys in her novels are basically paranoid sociopaths but her book´s view the world through their eyes and, of course, they don´t notice anything wrong with their distorted worldview. Humans are social animals and having interdependencies is the norm. Ayn Rand takes the normal and using the views of a sociopath portrays those interdependencies as being corrupt, evil, and self defeating. This is consistent in all of her writings. I´ve read everything Any Rand wrote and some of what has been written by her direction.
ellauri119.html on line 762: In 1964, I met both Nathaniel Branden and Ayn Rand at a conference in a Washington DC hotel. About 75 people attended. Both Branden and Rand spoke. Ayn answered a few questions written on 3 X 5 cards submitted by audience members.
ellauri131.html on line 47: Keskiluokkaisuus ja boomerius on yhä useamman nuoren tavoittamattomissa. Niiden tulevaisuutena on vaan toimia halvan paskan konsuumereina yhteiskunnan tuilla, jotta "talouden pyörät pysyvät pyörimässä" ja ennestään rikastuneet voisivat tulla niiden kustannuxella yhä rikkaammixi. No eihän tääkään tietystikään voi loputtomiin toimia, kohta rikkaat huomaa etne voi yhtä hyvin palvella vaan suoraan muita rikkaita ja jättää köyhät kokonaan pois laskuista, tai sitten köyhät lopultakin herää tajuumaan, miten pahasti on niitä kaiken aikaa vedetty ja vedetään nenästä näillä trendeillä. Vaan heräävätkö sittenkään, niinkauan kuin niillä ize kullakin on pienintäkään toivoa, etne voisi jollain konstilla ängetä sinne köyhyysrajan paremmalle puolelle, ja alkaa izekin kusettamaan izeänsä huonompia. Vaikkapa vain ESMR-kuiskijana tuubissa, tai muulla totaalisen joutavalla scheissella.
ellauri131.html on line 254: Liisa Tenkku sai tehtäväkseen tuhota keittiössä tuo puolitoistalitrainen viinimäärä, mutta varmuuden vuoksi hän kysyi neuvoa asiasta mieheltään, varsinaiselta asiantuntijalta. Jussi oli asiantuntija myös jalojen juomien osalta, ja niinpä hän ja minä sitten opiston keittiössä joimme hartauden vallitessa tuon maukkaan portviinin, Liisan vahtiessa ovella. Tämän hurskaan toimituksen jälkeen siirryimme Tenkkujen talolle, jossa jatkoimme illan viettoa.
ellauri131.html on line 358: Canafield married Judith Ohlbaum in 1971 and they had two sons together, Oran and Utan, before divorcing in 1976. Canafield left the family and moved in with a masseuse in 1976, while his wife was pregnant with their second son. His son Oran has written two memoirs, Freefall: The Strange True Life Growing Up Adventures of Oran Canafield and Long Past Stopping: A Memoir.
ellauri131.html on line 465: Ja sitten ovikello soi, ja KAIKKEIN PARAS osa: pikku Bessy saa ennakko joululahjana toivomansa OIKEAN PONIN Bray-sedältä, uudelta iskältä. Ja kaikki tämä vain koska Bray oli lukenut Rhonda Byrnen kirjan (tai ainakin tän filmin kässärin, joka perustuu Rhondan Salaisuus-sarjan kirjoihin)! Kelaa vaan kuinka onnellisexi tämä kaikki tekee Rhonda Byrnen! Eikö se osoita kuinka oikeassa Rhonda on! Hän on löytänyt onnen salaisuuden, ja jakaa sitä meille muillekin ihan kohtuuhinnalla. Kiitos Rhonda!
ellauri131.html on line 482: Dokumentin päätyttyä olin täynnä energiaa, inspiraatiota ja voimaa, vaikka hetki sitten olin ollut valmis kaatumaan sänkyyn, kun jokaista raajaa särki väsymyksestä. Ja enkä edes liioittele yhtään! Tämä mielestäni on mitä mainioin todiste siitä, että meidän mieli ja energiataso vaikuttaa todellakin kaikkeen ja mitä tietoisempi olemme tästä vaikutuksesta, sen enemmän meillä on voimaa muuttaa sitä haluamaamme suuntaan.
ellauri131.html on line 502: Huomaa myös se, että sinun ei välttämättä tarvitse vielä uskoa näihin valitsemiisi lauseisiin täysin, mutta pikkuhiljaa tulet huomaamaan niiden vaikutuksen ja niistä tulee tosia. Usko tai älä. Ai et usko? No älä sitten. Mitäs tänne asti sitten vaivauduit.
ellauri131.html on line 553: Jos taas uskoo siihen, että hyvä työpaikka kopsahtaa kohdalle, kunhan vain tarpeeksi universumilta pyytää, se ei sovi meritokratian ajatukseen ahkeroinnista ja sen myötä langenneista palkinnoista. Ellei sitten ajattele, että positiivisten ajatusten ajatteleminen on kovaa työtä.
ellauri131.html on line 588: Manifestointimenetelmissä korostetaan, että universumilta pitää pyytää konkreettisia asioita. Ei siis mitään sellaista epämääräistä, että ”haluaisin olla rikkaampi”, vaan ennemminkin sellaista, että katsoo Chanelin nettisivuilta, millaisen laukun haluaa ja sitten näkee itsensä flaneeraamassa Esplanadilla juuri kyseinen laukku käsitaipeessa.
ellauri131.html on line 593: Tiede kyllä näyttää, että raha tulee rahan luo. Suurimmat omaisuudet ja tulot ovat globaalisti kasvaneet sitten vuosituhannen vaihteen nopeammin kuin pienet ja keskiverrot. Tutkimukset näyttävät, että sosioekonominen asema, koulutustaso ja taloudellinen tausta periytyvät erityisesti pienituloisilla ja kaikista suurituloisimmilla.
ellauri131.html on line 596: Aiheeseen liittyvää: Uushenkisyys|Meedio kysyy, olenko aiemmassa elämässäni ollut pieni pystykorvainen koira – Toimittaja selvitti, mitä meedion, astrologin ja kämmenestä tulkitsijan luona tapahtuu. Tarjotaanko nahkakierteitä tai luuydinnameja? Jos oikein toivon lujasti niin ehkä sitten.
ellauri131.html on line 600: Aika köyhältähän tuollainen elämä lopulta tuntuu, jos tavoitellaan vain mammonaa kaiken hyvän mittarina. Silloin myös edistää ympäristön tuhoutumista, mutta kaipa ne jälkipolvet voivat sitten ajatuksin manifestoida ilmaston ja ympäristökadon kuntoon. Arto Nieminen
ellauri131.html on line 610: Aina löytyy joku, joka kaivelee vanhat jo kauan sitten ihmisten unohtamat jutut esiin, siis ihan raadollista tätä päivää. Harri Järvinen
ellauri131.html on line 623: Neljäs on rakkauden ja yhteyden tarve. Eli yhdynnän mahdollisimman monen hoidon kaa. Viides on kasvun tarve. "Jos et kasva, alat vähitellen hiipua", Tony sanoo, oli kyse sitten siittimen, yrityksen, ihmissuhteiden tai ryöstötalouden kasvatuxesta. Viimeinen on antamisen tarve. "Elämää ei eletä itseä vaan muita varten", Tony sanoo. Hänen mielestään elämän suola löytyy omastaan jakamisesta. Näin se terottaa aina kahden vailla oleville hoidoille.
ellauri131.html on line 805: Minä: Okei. Moikka sitten.
ellauri131.html on line 834: Enter Doreen Virtue. Doreen Virtuella ei ole wikipediassa sivua. Doreen Virtue is an American author and a motivational speaker. Virtue has written over 50 books including oracle card decks on the subject of angels and other spiritual topics. In 2017, she converted to Christianity after claiming that Jesus presented himself to her in a vision.
ellauri131.html on line 850: Marianne pitää mielen niin avoimena että aivot lipsahtavat ulos. Löytäessään izensä se kadottaa huumorintajunsa. Se alkaa vähitellen tajuta ettei se ole mikään nahkatelttaan pukeutunut Kim Kardashian. Sitäpaizi mixi kerätä miljardi taalaa tissiliiveihin vaan sitten piiloutuaxeen mustaan huppuun kuin talibaniopiskelija?
ellauri132.html on line 37: Se on ihan samaa tuubaa, on se sitten fundamentalistiuskontoa tai jotain talousipilaaripaskaa, self helppiä, fiktiota tai filosofiaa. Pienet erot siinä on vaan loiskiehuntaa. Pääasia on motivoida apina niin eze ei anna matelijanaivon määrätä, vaan tyytyy alisteiseen osaan, arkiryskeeseen ja viivästettyyn palkkioon, vaikka sitten vasta kiven alla.
ellauri132.html on line 43: Tässä albumissa on aluxi loput viisaat Mariannen selfhelp-kirjasta. Sitten palaamme albumissa 98 alkaneisiin kynäilijänohjeisiin, ja siihen mitä niistä voisi päätellä apinoiden kyldyyrihömpötyxen yleisistä laeista.
ellauri132.html on line 54: Als Jugendlicher trat Eckhart in den Orden der Dominikaner ein, in dem er später hohe Ämter erlangte. Sein Hauptanliegen war die Verbreitung von Grundsätzen für eine konsequent spirituelle Lebenspraxis im Alltag. Aufsehen erregten seine unkonventionellen, teils provozierend formulierten Aussagen und sein schroffer Widerspruch zu damals verbreiteten Überzeugungen. Umstritten war beispielsweise seine Aussage, der „Seelengrund“ sei nicht wie alles Geschöpfliche von Gott erschaffen, sondern göttlich und ungeschaffen. Im Seelengrund sei die Gottheit stets unmittelbar anwesend. Vielfach griff Eckhart Gedankengut der neuplatonischen Tradition auf. Oft wird er als Mystiker charakterisiert, in der Forschung ist die Angemessenheit dieser Bezeichnung allerdings umstritten.
ellauri132.html on line 85: Samaan päätyi Freud, ja sitä ennen Jehovan seuraajat. Jehovan eka nimi oli "Minä mikä minä", ’eheyeh ’asher ’eheyeh. Mut Töölön innovaatio oli et vaan toinen niistä on oikea. Two men say they're Jesus one of them must be wrong. No voihan molemmatkin olla väärässä. Ja kumpika se sitten olisi? Kai se superego sieltä on hiljennettävä? Ei komento takasin egohan se onkin pahis. Ego vittuun niet jää vaan id.
ellauri132.html on line 106: Toisaalta: sen keräämillä rahoillahan tässä kelletellään. On hyvä kun toiset yrittävät kovasti niin ei sitten izen tarvize.
ellauri132.html on line 266: …vaikka kuinka pippaisi. Kuten Coats sanoo, “susta tuntuu ezä hukkaat arvokasta stuffia, muze vapauttaa sut siitä.” Kynäilijöinä meidän luomuxet on meidän vauvoja. Jotain jota me "synnytettiin" nin sanoen, ja kasvatettiin sivuilla miten parhaiten osattiin. On vaikea mennä takasin ja leikata noi pätkät pois meidän työstä, meidän elämästä. Mutta, niin pitää käydä. Enemmistö kirjailijoista ehdotti että jatkat duunia millä hinnalla hyvänsä; sitten kun sä loppuviimexi saazen valmiixi hylättyäsi ajatuxen että se joskus tulee valmiixi” (John Steinbeck), mänet takasin ja leikkaat kaiken mitä et tarvi. Just niinkö meidän elamassamme, miten paljon me siitä tykätään tai halutaan, kun kova tulee kovaaa vastaan, kun sun tarvii tehdä päätöxiä kun asiat on päin persettä, sun vaan täytyy tehdä se. Kuten Joss Whedon kimitti: Leikkaa mitä rakastat.
ellauri132.html on line 339: “Älä koskaan käytä adverbeja?” Jossei niitä voi käyttää mixne sitten on sanakirjassa? Ota mikä vaan bestselleri ja löydät niitä läjittäin! Tää on huono neuvo.
ellauri132.html on line 426: Yeah, mä oon varrrma ettezä ollut koskaan tullut ajatelleex tätä kun sä suunnittelit tota perfektiä sexikästä, höyryisää ja tahmeata yötä sun kirjassa. Mun armeijasiippa on opettanut siitä mulle kaiken. Joo, on ne märkiä ja klähmäisiä enemmän kuin 1 tavalla! Just kuten muukin sun tarinassa jonka sä haluut olla aitoa, sä haluut tästä aitoa, myöskin. Tää voi olla vaikeampaa niille joilla ei ole mun sexikokemuxia. Mä suosittelen ezä luet terveysoppikirjoja, sexioppaita ja muitten eroottisia tarinoita mallixi. Äh, mitä vittua, kazo pyykkikorikaupalla pornoleffoja! Se on helpompaa ja visuaalisempaa. Ole rehellinen ja anna sexin heijastaa hahmojesi todellista luonnetta. Seuraavista Ms. Donovanin sanalistoista on ollut mulle paljon apua.
ellauri132.html on line 648: Sankarin matka. "Sankarin matkassa” stoorin sankarin on kärsittävä 1/2 asiasta: tunnistus ja tilanteen nurjistus. Jotain pitää tapahtua ulkopuolelta joka inspiroi sankaria niin ettei hän/hiän ollut huomannut sitä aiemmin. Sitten sen pitää suorittaa kvesti ratkaistaxeen tilanteen.
ellauri132.html on line 669: Palkinnon nimi oli väliin Man Booker sen nimisen investointifirman mukaan joka maxoi viulut mut naisetkin sai osallistua. Mies Ryhmä ilmoitti aikaisin 2019 et sen vuoden palkinto olis viimeinen niiden sponsoroima. Uusi sponsori, Crankstart – laupias säätiö jota ajoi Sir Michael Moritz vaimoineen, jonka nimi ei ollut Max – sitten ilmoitti eze sponsoroisi palkintoa 5v, optiona uusia toisexi 5v. Palkinnon nimestä tuli yxinkertaisesti "Booker Prize".
ellauri132.html on line 875: Und wieder zum drittenmale verzieht sich des Fremden Gewand. Ja vielä 3. kerran se kiskoo vieraan palttoota.
ellauri133.html on line 156: Mixitten yhä käytetään passiivilauseita? Se on turvallista, mut turvallisuus on wimpyä. Varmat kynäilijät tietää miten näissä tilanteissa menet- miten varmat kynäilijät menettelee näissä tilanteissa.
ellauri133.html on line 255: He sitten ystävystyvät Mikeen. Muutaman viikon päästä, Kerho hoksaa tulleensa Sen riivaamaksi. Se herää joka 27 vuosi syödäkseen lapsia. Se ilmenee uhrien pelkojen muodossa ja se voi toteuttaa kenen tahansa pahimmat painajaiset. Pelko tekee lapsista mureampia ja toimii ”mausteena” Sille. Billin autotallissa he selvittävät Sen käyttävän Derryn viemäriverkostoja pysyäkseen piilossa. Se hyökkää heidän kimppuunsa, mutta he onnistuvat välttämään sen. Luusereiden Kerho päättää kohdata Sen Neibolt Streetin talossa olettaen Sen piileskelevän siellä. Se käyttää muuntautumiskykyjään erottaakseen ystävykset yksi kerrallaan. Eddie murtaa kätensä ja Se miltei syö hänet, mutta Beverly työntää rautakangen Sen kallosta läpi. Se haavoittaa Beniä (ei rautakanki), jonka jälkeen Se pakenee talon kellarissa olevan vanhan kaivon kautta viemäreihin. Eddie kotiutetaan hänen murtuneen kätensä takia. Koko Kerho erkaantuu Billin epäilysten takia ja hajaantuu omille poluilleen.
ellauri133.html on line 476: Joo Ben on läski neekeri joka halus tosi paljon nussia 11-vuotiasta Beviä, joka on ikäisexeen aika pulu, turpeine alahuulineen. Aika tyypillistä narsismia eze muka olis länkyttävä kynäkulli Bill jolta Beverly lopulta saa parhaat orgasmit. Hemmetti mä tajuun mix nää äijät kynäilee. 70 vuotias kirjailija sai 2v sitten aivohalvauxen ja kaivaa toisinaan kuivia lonkeroita karvaisista sieraimistaan ja panee ne huolellisesti korviinsa kuin pahan päivän varalle. Laiha jutkuämmä valittaa ettei kukaan Bangorissa tiedä miten juutalaiset kärsivät. Mä vastasin: Rouva Goldzahn, ehkä juutalaiset ovat suuri arvoitus, mutta nekruja ymmärretään maailman joka kolkassa. Hän oli tukehtua ryppyynsä, kääntyi niin terävästi ympäri et alushousut näkyivät. Ei mikään kaunis näky, toisin kuin Bevillä.
ellauri133.html on line 497: Kohtalosta joka on pahempi kuin kuolema. EAT! KILL! muzitten tulee FUCK!
ellauri133.html on line 620: Tultuaan Rotkoon ja tavattuaan sen pääkokin, "Kyrpä" Halloranin, Danny havaiee että hänen psyykkiset voimansa antaa sille vähän tollasta telepatiakykyä. Dannylla on hampaankolossa jättimäinen izehoitoguru nimeltä Tony joka puhuu sille visiossa ja vilauttaa sille tulevaisuutta. "Kyrpä" Halloran kertoo Dannylle että hänkin "hohtaa", ja etä Danny voi ottaa siihen yhteystietoa aina kun se tarvii kokin apua. Nicholsonit kiertää Rotkoa ja jää sitten yxin talvexi.
ellauri133.html on line 761: Joe oli silloin 4-vuotias. Se kävi Riverdance Country Schoolia, jossa hänen äitinsä opetti hänelle historiaa. Sitten Englantiin, jossa hän kävi Winchester Cathedralin katedraalikoulua kahden vuoden ajan. Hän oli koulun ainoa oppilas ja ainoa amerikkalainen, minkä vuoksi hän oli yksinäinen. Tai ehkä sixi, että hän oli ”hyvin synkkä ja onneton, inhottava pieni aivokääpiö, joka onnistui ärsyttämään kaikkia”.
ellauri133.html on line 843: Shirley Jackson’s 1948 story “The Lottery”—arguably the most famous short story in American literature—was written in a single morning. In Jackson’s posthumously published lecture, “Biography of a Story,” she recounts:
ellauri133.html on line 853: In 1959, she published The Haunting of Hill House, a supernatural horror novel widely considered to be one of the best ghost stories ever written. Says Stephen King, and he should know.
ellauri135.html on line 123: Puisto oli autio, siellä ei ollut muita kuin me. Kukaan ei olisi häirinnyt keskusteluamme Rousseaun haamun kanssa, jos se olisi ollut täällä. Ei ollut. Se oli viety ajat sitten Pantheoniin.
ellauri135.html on line 171: Hän (Fjodor siis) oli yksi niistä balttilaisista paroneista, joilla Venäjää oli Pietari Suuresta lähtien niin runsaasti siunattu. Häntä voidaan verrata toimitusjohtajaan, joka on palkattu johtamaan kansainvälistä yhtiötä. Tällaisia imperialismin palvelijoitahan nähtiin meilläkin, hamaan Frans Albert Seyniin saakka. Fjodor sitten palkkasi Puolan sählinkiin Nikolain hovirunoilijaxi.
ellauri135.html on line 192: Timo Juhani Vihavainen (born 9 May 1947) is a Finnish historian and a professor of Russian Studies at the University of Helsinki. He has written extensively on Russian and Finnish history. Vihavainen graduated as a Master of Philosophy in 1970, a Licentiate in Philosophy in 1983, a Doctor of Philosophy degree in 1988 and a Docent in Russian history in 1992. He is a member of the Finnish Academy of Science and Letters since 2009.
ellauri135.html on line 260: Vladimir Galaktinovitš Korolenko (1853 Žitomir, Ukraina – 1921 Pultava) oli venäläinen kirjailija. Hän oli kotoisin Lounais-Venäjältä Žitomiristä. Isä oli vanhaa kasakkasukua, äiti puolalainen. Korolenko valmistui ensin käytännölliselle alalle, kävi Pietarin teknologista opistoa sekä Moskovan maanviljelysakatemiaa, josta hänet erotettiin 1874 vallankumoushankkeisiin liittyvien epäilyjen vuoksi ja 1879 karkotettiin Pietarista, ensin Vjatkan kuvernementtiin, sitten Itä-Siperiaan, josta hän sai 1885 siirtyä Nižni Novgorodiin.
ellauri135.html on line 266: Joku Aldanov vielä tarkentaa ettei Korolenko nyt oikeen tosta vallankumouxesta kuumunut, mutta siteerasi silti yhä Niken kukkoja. Ellei se sitten vaan kexinyt koko juttua, jäljet näyttävät päättyvän tähän Korolenkoon. Стихами забытого поэта, joopajoo. Nää on nyt tosiaan näitä sitaatteja siipikarjalta, цитаты и выражения крылатых.
ellauri135.html on line 387: То молишься во сне поверженным богам, Sitten rukoilet unessa voittaneille jumalille.
ellauri135.html on line 388: То ждёшь от новых идолов подачки. Sitten odotat uusilta idolien tiivistelmiltä.
ellauri135.html on line 531: Eikä onni oksapuitten Trefnad icke mer i skuggan
ellauri135.html on line 567: No ei tästä tarinasta tullutkaan sen kummempaa, ukonilma vaan. Sitten puxutetaan kotiin. Kuinka kaunis onkaan neuvostomaamme.
ellauri135.html on line 584: itten%2B-%2BLIFE.jpg" width="40%" />
ellauri135.html on line 585:
ellauri135.html on line 659: Ensimmäinen kaksintaistelu tapahtui talvella 1840. Sitten syy oli terävä hyökkäys, jonka Lermontov myönsi itselleen. Lyhyt lasten elämäkerta osoittaa jo, että tällaiset riidat tuolloin eivät voineet johtaa mitään hyvää. Mutta runoilija oli tällä kertaa onnellinen, ja hän lähti pienellä haavalla ja pidätettiin lyhyellä pidättämisellä. Kuitenkin riita 15. heinäkuuta 1841 oli viimeinen, ja hänen kollega Martynov ampui runoilija rinnalle, joka johti hänen kuolemaansa.
ellauri135.html on line 684: Konsta herkuttelee taas tunnelmilla ja niihin sopivilla runoilla. Baratynski, en ole kuullutkaan, ja sitten tutumpi Lermontov. Konsta on luvannut kirjoittaa artikkelin jostain runoaarteesta ja valizee Lermontovin runon, josta nimimerkki "Cunnilingvisti" kirjoittaa netissä:
ellauri135.html on line 727: Ну, кто бы ни спросил, No, kuka sitten kysyykin,
ellauri135.html on line 745: Как вспомнишь, как давно Kuten muistat, että kauan sitten
ellauri135.html on line 873: Kuusi hevosta talsi hitaasti Moskovan kaduilla - Povarskayasta Molchanovkaan, sitten toiseen Molchanovkaan ja sitten paikkaan, jossa Avtozavodskajan metroasema on nyt. Nuoret nauttivat kevään illasta ja iloisesta seurasta, joten ei ollut kiire. Oliko se sattuma, että nuori Varvara Lopukhina löysi itsensä nuoren runoilijan alta, joka oli rakastanut hiäntä vertaistukena? Tätä kysymystä tuskin voidaan vastustaa luotettavasti. Mutta yksi asia on varma: Varvara Lopukhina oli Mikon muusin roolissa vielä lähes runoilijan kuolemassa.
ellauri135.html on line 875: Kuusi hevosta siirtyi hitaasti Moskovan kaduilla - Povarskayasta Molchanovkaan, sitten toiseen Molchanovkaan ja sitten siihen, missä Avtozavodskaya metroasema sijaitsee. Nuoret nauttivat kevät-ilta ja iloinen yhteiskunta, joten he eivät kiirineet missään. Oliko nuori Varvara Lopukhina vahingossa löytänyt itsensä joukkoon, joka ei ole yhtä nuori runoilija, vertaansa rakastunut hiänen kanssaan? Tätä kysymystä tuskin voidaan vastata luotettavasti. Mutta yksi asia on tietenkin tiedossa: Barbara Lopukhina pysyi muzein roolissa melkein runoilijan kuolemaan saakka.
ellauri135.html on line 925: Varvara ei ollut varma mistään, varsinkin Lermontovin tunteet. Hän ei vain laittaa sen umpikujaan käytöksellään, joskus se tuntui, että hän vain pilkkaa. Niin äkillinen tilkka jääkylmää ja sitten mukava, ystävällinen ystävällisesti, ja sitten syytökset ilman vastavuoroisuutta puolestaan ​​ja todellinen intohimo. Sen kylmyys oli tarkoitettu hiänelle rangaistuksena jotain myyttistä petoksesta. Hiänelle oli vaikeaa sellaisen jatkuvan muuttuvuuden, suhteiden heikkouden vuoksi. Hiän epäili itsensä - hänessä. Ja periaatteessa se on oikeudenmukainen. Kuitenkin ja epäilemättä nämä rakkaus kasvoivat voimakkaammin, mutta eivät katoa.
ellauri135.html on line 926:

Erityisesti Barbara ei ollut varma mistään sellasesta kuin Lermontovin tunteet. Hiän ei vain hämmentynyt häntä käyttäytymisestään, joskus tuntui hiänelle, että hän vain pilkkaisi hiäntä. Niinpä hän yllättäen teki jäätyneen kylmyyden ja siellä hän oli makea, ystävällinen ystävällisellä tavalla ja vastusti sitten vastavuoroisuuden ja todellisen intohimon puutetta. Hänen kylmyytensä oli tarkoitettu hiänelle rangaistuksena jotakin myyttistä petosta. Hiän oli kovaa sellaisen jatkuvan vaihtelevuuden, suhteiden herkkyyden suhteen. Hiän epäili itsestään - hänestä. Ja periaatteessa oikeudenmukainen. Näiden rakkauksien epäilyistä kasvoi kuitenkin voimakkaampi ja ei kadonnut.
ellauri135.html on line 931: Ainoa tunne, joka seurasi häntä kaikki elämä, on tämä rakkaus Varenka Lopukhinaan. Mutta niiden välinen ymmärrys ei onnistunut. Vaatimaton nainen ei voinut antaa tunteita, kun runoilija sijoitti hänet tyttöystäväksi tai sisareksi ja sitten yhtäkkiä rakkaaksi. Hiän ei arvannut hänen tunnelmiaan, oli kadonnut. Ja hän pelasi - ja hiänen ja hiänen tunteitaan. Ja hän itse ymmärsi hänen tunteitaan vain siinä mustassa hetkessä, kun hän sai uutisia avioliitostaan.
ellauri140.html on line 142: Dosetti ihaili kovasti Ariostoa ja omisti kirjan Ludovicolle. Numerous adaptations in the form of children's literature have been made – the work was a popular choice in the 19th and early 20th century with over 20 different versions written.
ellauri140.html on line 201: In 1591, Spenser published a translation in verse of Joachim Du Bellay's sonnets, Les Antiquités de Rome, which had been published in 1558. Spenser's version, Ruines of Rome: by Bellay, may also have been influenced by Latin poems on the same subject, written by Jean or Janis Vitalis and published in 1576. Vitalis oli pahanhajuista naamavoidetta jota laitettiin lasten naamaan pakkasella. Vitut sanoi Vatanen, ja Vatanen oli viisas mies.
ellauri140.html on line 226: The song was written by then Staff Sgt. Barry Sadler, beginning when he was training to be a Special Forces medic. The author Robin Moore, who wrote the book, The Green Berets, helped Sadler write the lyrics and get a recording contract with RCA Records. The demo of the song was produced in a rudimentary recording studio at Fort Bragg, with the help of Gerry Gitell and LTG William P. Yarborough.
ellauri140.html on line 228: The lyrics were written, in part, in honor of U.S. Army Specialist 5 James Gabriel, Jr., a Special Forces operator and the first native Hawaiian to die in Vietnam, who was killed by Viet Cong gunfire while on a training mission with the South Vietnamese Army on April 8, 1962. One verse mentioned Gabriel by name, but it was not used in the recorded version.
ellauri140.html on line 555: That from their noyance he no where can rest, Eikä se pääse niistä rauhaan sitten millään,
ellauri140.html on line 564: Or soone to lose, before he once would lin Tai sitten hävitä, ennen loppupelejä.
ellauri141.html on line 111: At his house, probably, Horace became intimate with Polio, and the many persons of consideration whose friendship he appears to have enjoyed. Through Mæcenas, also, it is probable Horace was introduced to Augustus; but when that happened is uncertain. In B. C. 37, Mæcenas was deputed by Augustus to meet M. Antonius at Brundisium, and he took Horace with him on that journey, of which a detailed account is given in the fifth Satire of the first book. Horace appears to have parted from the rest of the company at Brundisium, and perhaps returned to Rome by Tarentum and Venusia. (See S. i. 5, Introduction.) Between this journey and B. C. 32, Horace received from his friend the present of a small estate in the valley of the Digentia (Licenza), situated about thirty-four miles from Rome, and fourteen from Tibur, in the Sabine country. Of this property he gives a description in his Epistle to Quintius (i. 16), and he appears to have lived there a part of every year, and to have been fond of the place, which was very quiet and retired, being four miles from the nearest town, Varia (Vico Varo), a municipium perhaps, but not a place of any importance. During this interval he continued to write Satires and Epodes, but also, it appears probable, some of the Odes, which some years later he published, and others which he did not publish. These compositions, no doubt, were seen by his friends, and were pretty well known before any of them were collected for publication. The first book of the Satires was published probably in B. C. 35, the Epodes in B. C. 30, and the second book of Satires in the following year, when Horace was about thirty-five years old. When Augustus returned from Asia, in B. C. 29, and closed the gates of Janus, being the acknowledged head of the republic, Horace appeared among his most hearty adherents. He wrote on this occasion one of his best Odes (i. 2), and employed his pen in forwarding those reforms which it was the first object of Augustus to effect. (See Introduction to C. ii. 15.) His most striking Odes appear, for the most part, to have been written after the establishment of peace. Some may have been written before, and probably were. But for some reason it would seem that he gave himself more to lyric poetry after his thirty-fifth year than he had done before. He had most likely studied the Greek poets while he was at Athens, and some of his imitations may have been written early. If so, they were most probably improved and polished, from time to time, (for he must have had them by him, known perhaps only to a few friends, for many years,) till they became the graceful specimens of artificial composition that they are. Horace continued to employ himself in this kind of writing (on a variety of subjects, convivial, amatory, political, moral,—some original, many no doubt suggested by Greek poems) till B. C. 24, when there are reasons for thinking the first three books of the Odes were published. During this period, Horace appears to have passed his time at Rome, among the most distinguished men of the day, or at his house in the country, paying occasional visits to Tibur, Præneste, and Baiæ, with indifferent health, which required change of air. About the year B. C. 26 he was nearly killed by the falling of a tree, on his own estate, which accident he has recorded in one of his Odes (ii. 13), and occasionally refers to; once in the same stanza with a storm in which he was nearly lost off Cape Palinurus, on the western coast of Italy. When this happened, nobody knows. After the publication of the three books of Odes, Horace seems to have ceased from that style of writing, or nearly so; and the only other compositions we know of his having produced in the next few years are metrical Epistles to different friends, of which he published a volume probably in B. C. 20 or 19. He seems to have taken up the study of the Greek philosophical writers, and to have become a good deal interested in them, and also to have been a little tired of the world, and disgusted with the jealousies his reputation created. His health did not improve as he grew older, and he put himself under the care of Antonius Musa, the emperor’s new physician. By his advice he gave up, for a time at least, his favorite Baiæ. But he found it necessary to be a good deal away from Rome, especially in the autumn and winter.
ellauri141.html on line 113: In B. C. 17, Augustus celebrated the Ludi Seculares, and Horace was required to write an Ode for the occasion, which he did, and it has been preserved. This circumstance, and the credit it brought him, may have given his mind another leaning to Ode-writing, and have helped him to produce the fourth book, a few pieces in which may have been written at any time. It is said that Augustus particularly desired Horace to publish another book of Odes, in order that those he wrote upon the victories of Drusus and Tiberius (4 and 14) might appear in it. The latter of these Odes was not written, probably, till B. C. 13, when Augustus returned from Gaul. If so, the book was probably published in that year, when Horace was fifty-two. The Odes of the fourth book show no diminution of power, but the reverse. There are none in the first three books that surpass, or perhaps equal, the Ode in honor of Drusus, and few superior to that which is addressed to Lollius. The success of the first three books, and the honor of being chosen to compose the Ode at the Ludi Seculares, seem to have given him encouragement. There are no incidents in his life during the above period recorded or alluded to in his poems. He lived five years after the publication of the fourth book of Odes, if the above date be correct, and during that time, I think it probable, he wrote the Epistles to Augustus and Florus which form the second book; and having conceived the intention of writing a poem on the art and progress of poetry, he wrote as much of it as appears in the Epistle to the Pisones which has been preserved among his works. It seems, from the Epistle to Florus, that Horace at this time had to resist the urgency of friends begging him to write, one in this style and another in that, and that he had no desire to gratify them and to sacrifice his own ease to a pursuit in which it is plain he never took any great delight. He was likely to bring to it less energy as his life was drawing prematurely to a close, through infirmities either contracted or aggravated during his irrational campaigning with Brutus, his inaptitude for which he appears afterwards to have been perfectly aware of. He continued to apply himself to the study of moral philosophy till his death, which took place, according to Eusebius, on the 27th of November, B. C. 8, in the fifty-seventh year of his age, and within a few days of its completion. Mæcenas died the same year, also towards the close of it; a coincidence that has led some to the notion, that Horace hastened his own death that he might not have the pain of surviving his patron. According to Suetonius, his death (which he places after his fifty-ninth year) was so sudden, that he had not time to execute his will, which is opposed to the notion of suicide. The two friends were buried near one another “in extremis Esquiliis,” in the farthest part of the Esquiliæ, that is, probably, without the city walls, on the ground drained and laid out in gardens by Mæcenas.
ellauri141.html on line 341: Pientä epäselvyyttä vallizee siitä oliko Flaccus sittenkään epikurolainen vaiko ize asiassa salastoalainen. Bisexuaaliko vaiko vaan asexuaali? Ehkä molempia. Satiiri tulee sanasta satura, roomalainen rosolli. Kaiken kaikkiaan voi sanoa että Flaccus oli vitun kuivakka, lähes Kimmo Koskenniemi-luokan pedantti. Häneltä puuttuu välittömyyttä, lainataxemme Eero Kivikaria. Vaikka toisinaan Horatius voi mennä suorastaan arveluttavan pitkälle, kuten esimerkixi epoodeissa 8 ja 12. Blame Horace’s snaky, samba-like rhythms and the culture that spawned the poems. Horace is fond of wordplays, including subtly allusive bilingual wordplays.
ellauri141.html on line 516: From 1917 he began to experiment with his own versions of Horace. See Thomas Pinney (Ed.) Letters IV pp. 439-40. In 1920, he and a group of friends published Q. Horatii Flacci Carminum Liber Quintus (Horace, Book V) a collection of parodies in English and Latin, which included "A Translation". "Lollius" was specially written for the book, which also included "The Pro-Consuls". See also three later poems linked to stories in Debits and Credits (1926); “The Portent”, “The Survival” and “The Last Ode.”.
ellauri141.html on line 640: Huntuvuoren vanhemmat olivat maanviljelijä Kaarle Huntuvuori (Hollmén) ja Iida Laurén. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi 1910 ja hän toimi sitten opettajana Sääksmäen Jutikkalan koulussa aina eläkkeelle jäämiseensä saakka 1947, joskin 1913-1914 hän oli Jyväskylän harjoituskoulun opettaja ja 1914-1915 Pukinmäen kokeilukoulun opettaja. Huntuvuori opiskeli opettajan työn ohessa Helsingin yliopistossa ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi pääaineenaan Pohjoismaiden historia. Hän aikoi tehdä väitöskirjan Suomen keskiajan historiasta, mutta väitöskirjaa varten kerätty aineisto tuhoutui Jutikkalan koulun tulipalossa 1921. Tämän jälkeen Huntuvuori hyödynsi tietojaan kirjoittamalla historiallisia keskiaikaan sijoittuvia romaaneja. Hän kirjoitti myös jatkokertomuksia, joita julkaistiin lehdissä. Opetusneuvoksen arvon hän sai 1965.
ellauri141.html on line 669: Lukijalle voi herätä kysymys, miksi historiantutkijan kannattaa pohtia jo kauan sitten unohdetun kirjailijan mielikuvituksen tuotetta.
ellauri141.html on line 707: Historiantutkijamme ovat jo aikoja sitten osoittaneet, että kansamme ristiretkien aikana oli samalla kehitystasolla kuin sen läntiset naapurit. Tälläpuolen Pohjanlahden elettiin silloin yhtä voimakasta sankarielämää kuin tuollapuolenkin. Mutta Selma Anttila yhtyy vanhaan virteen: Me, suomalaiset, olimme barbaareja, joille ruotsalaiset toivat uuden uskon, sivistyksen ja lempeämmät tavat. Rökitettävä tuollaiset wimpyt on!
ellauri141.html on line 709: Suomalainen pappi, isä Vilhelm, esittelee kronikkaansa Pietari Kaikuvalta -nimiselle saarnaajalle. Mikä ihmeitten ihme! On siinä kronikkaa kerraxeen! Mutta pane se nyt kiireesti piiloon ennenkö joku näkee.
ellauri141.html on line 739: Tollanen nollasummapelin asetelma on aivan perseestä. Ei kukaan ole noin täydellinen, ei ainakaan mikään apina osaa sellasta uskottavasti satuilla. Kun lukee noiden abrahaminuskoisten pyhiä kirjoja, niin niissä on kaikki hemmot vähintään yhtä paskiaisia kuin oikeesti, ellei paskiaisempia just six, että ne on niin yxisilmäisiä sovinisteja. Ja niiden jumalakin, toi muka täydellinen kaveri, osoittautuu ihan yhtä paskiaisexi. Se tässä eniten vituttaa, että nää kirjat ja niissä seikkailevat sankarit on tosiaan aivan moraalisesti mätiä mut sit uskotellaan ihan vakavalla naamalla just päinvastaista. Ei siinä sinänsä mitään et ne on mulkeroita, sellaisiahan aapat ovat, mutta että niitä sitten kehataan ihan etenkehaten kehua jotenkin supermiehixi. Ei ne oo! Ne on aivan surkimuxia, ja ilkeitä vielä kaiken lisäxi.
ellauri141.html on line 748: b) Koska muunmuassa syystä a) palkintoja jaetaan jonotusperiaatteella, eli kullakin talousliberaalien asiaa ajavalla maalla on vuoro jonossa, ja kun se vuoro tulee kohdalle, kaivetaan ko. maasta esiin kirjailija vaikka tikulla. Jonsei löydy mitään niin sitten jaetaan palkinto usealle senmaalaiselle kehnommalle kynäilijälle.
ellauri141.html on line 763: While in China, Leger had written his first extended poem Anabase, publishing it in 1924 under the pseudonym "Saint-John Perse", which he employed for the rest of his life. He then published nothing for two decades, not even a re-edition of his debut book, as he believed it inappropriate for a diplomat to publish fiction. After Briand's death in 1932, Leger served as Inspector Leger under Comissaire Maigret (Quai d'Orfevres) until 1940. Within the Foreign Office he led the optimist faction that believed that Germany was unstable and that if Britain and France stood up to Hitler, he would back down. Har har. A gifted diplomat.
ellauri142.html on line 63: Markku is an outcast. The awkward, illegitimate son of a dazzlingly wealthy Count, he was educated in France but returns to Russia now that his father’s health is in decline. Polite society shuns him for his hero-worship of Napoleon and enthusiasm for the politics of revolution. But his blundering sincerity charms Andrei, his truest friend; and the blonde air hostess Natacha, who delights in his presence. He is quickly married off by stealth through the manipulation of others around him and is likely to face further heartache given that his wife prefers bedding her brother. It looks like this unlikely hero is smitten with her mother Pirkko Hiekkala but is set for heartache given his kind and gentle nature.
ellauri142.html on line 93: Tolstoy's concept of ahimsa was bolstered when he read a German version of the Tirukkura. The Tirukkuṟa (Tamil: திருக்குறள், lit. 'sacred verses'), or shortly the Kura, is a classic Tamil language text consisting of 1,330 short couplets, or kura, of seven words each. The text is divided into three books with aphoristic teachings on virtue (aram), wealth (porul) and sex (inbam), respectively. The Kura is traditionally praised with epithets and alternate titles such as "the Tamil Veda" and "the divine book." Written on the foundations of ahimsa, it emphasizes non-violence and moral vegetarianism as highest virtues for an individual.
ellauri142.html on line 249: Mä sain sen kerran jotain feissarilta lentokentällä. Varmaan se on vieläkin mulla jossakin, todennäköisimmin vinnillä. Näistä kuuden ensimmäisen sanotaan käsittelevän karmaa eli toimintaa, kuuden keskimmäisen bhaktia eli antaumusta, ja kuuden viimeisen jnanaa eli tietoa. Mitäs se jooga sitten on? Hei se on valjakko. Tiimi. No eise tässä sitä voine merkitä, vaan pikemminkin menopeliä, keinoa, konstia. Tässä yhteydessä viisua, siis biisiä.
ellauri142.html on line 251: Kai näitäkin nyt sitten pitäisi kazoa.
ellauri142.html on line 287: Hän selvittää Ärjylälle matkalla junalle, että se mitä persoonallinen apina pitää omana izenään, on ainoastaan pettävä kuva; että kaikki hänen petoksestaan johtuvat olosuhteet sekä himot ja intohimot ovat ainoastaan ohimeneviä ilmennyksiä ja kuinka apina sitten menee lunastukseen; että hän voittaa ne ja liittyy jumalaan, tuohon hänen olentonsa kuolemattomaan laahuxeen. Bhagavad Gîtâ opettaa täten kaikkein korkeinta tiedettä, apinan yhtymistä jumalaan (jooga) ja neuvoo häntä tuntemaan kuolemattomuuden tien. Niimpä tietysti, yhdyntää siis taas. Siinä ne apinan ajatuxet aina pyörivät. Niin kuin kaikki pyhät ja todella uskonnolliset asiat, jos niitä kazotaan yleiseltä, eläimelliseltä ja järjen rajoittamalta eikä vaan pintapuoliselta kannalta, tulevat sysätyiksi alhaisuuden, ymmärtämättömyyden ja izepetoksen valtakuntaan, eli siis väärin käsitetyiksi, niin on tapahtunut Bhagavad Gîtâllekin monta kertaa, silloin kun se on joutunut kielentutkijoiden ja kirjanoppineiden käsiin. Kielentutkijat on ihan pahimpia. Paraneekohan mun kieleni? Sano aa, niin tutkitaan. Älä vaan puraise mun sondia.
ellauri142.html on line 313: Kristuksen imitoimisesta on saanut nimensä sen ensimmäisen kirjan otsikosta, Kristuxen imitoimisesta ja kaikenlaisten turhuuxien halvexumisesta. Teos sisältää neljä muiden kirjoittamaa kirjaa, ja vaikuttaa se olleen alun perin kirjoitettu jonkinlaisessa runomitassa ja loppusointuisesti. Tämän huomasi ensimmäistä kertaa K. Hirsche vuonna 1874. Ei ne loppusoinnut voineet sitten kovinkaan kummosia olla.
ellauri142.html on line 395: Vittu miten arvattavaa oxettavaa tuubaa tää kaikki on: älä välitä mikä susta ehkä olis mukavaa, mut älä myöskään jää tuleen makaamaan, vaan tee uutterasti mitä mä käsken sua tekemään, koska se on mulle edullisinta. Toimi siis, oi Kuntinpoika, niin kuin sinun pitää toimia, vapaana kiintymyksestä; älä riipu maallisissa, vaan jätä ne hyvällä meikämiehille. Antakaa meille bisnesenkeleille ravinto, niin saatte meidän pöydältä putoilevat muruset. Hyvät apinat, jotka ainoastaan itsellensä jättävät sen, mikä jää jäljelle, sitten kun he kaiken ovat jumalalle tarjonneet, ovat vapaat kaikista synneistä; mutta pahat apinat tahtovat ainoastaan itselleen hankkia ja elävät synnissä.
ellauri142.html on line 445: Siksi apina koittaa pitää kiinni junasta, jottei hänen olisi epäaistikkaasti haettava lohtua miehiltä. Jos mies, jonka hyvä on hyvä, pelkää, houkuttelee, houkuttelee tai joutuu pahojen ajatusten vaivaamaksi, jos hän näkee, että juna on hänelle korvaamaton, ja hän huomaa olevansa, ettei hän voi tehdä mitään muuta hyvää kuin hän voi. Niin hän sitten tulee surulliseksi, huokailee ja rukoilee kurjuudessa, jota hänen on kannettava; sitten hän haluaa tulla hajotetuksi ja sitten olla silleen jopa Kristuksen kanssa.
ellauri142.html on line 453: Monet yrittävät paeta kiusauksia, ja he seuraavat niitä paljon enemmän! Pelkästään matalalennolla emme voi niitä voittaa; mutta kärsivällisen pyllistelyn kautta meistä tulee vahvempia. Se, joka ei ole maahan juurtunut, edistyy vain vähän; Kiusaukset palaavat hänelle pian, ja hän tuntee ne vielä voimakkaammin. Siksi joku sanoi: "Yritä parantaa hulluus sen luomisessa kokonaan ja kokonaan. Mutta turhaan lääkäri tulee, kun pahuus on juurtunut." Ensin alaston ajatus tunkeutuu sieluun, sitten eloisa esitys, himo ja syntinen herätys ja hyväksyntä on olemassa.
ellauri142.html on line 539: Kaikkivaltiasta ei voi ajatella minkään muotoiseksi, jostain madonreijästä se vaan paistaa kuin Naantalin aurinko, muistuttaen Hangon kexiä. Antautumista ja yhtymistä. Kyllä näiden mustikoiden mielessä pyörii vaan toi 1 ja sama asia. Kuunvalo eli astraaliruumis. Sitten vasta, kun se kuolee eli häviää, palaa sielu omaan alkuperustaansa, josta sen ei enää tarvitse tänne syntyä.
ellauri142.html on line 551: Kapteeni Kalpa esiintyy uudestaan tässä jaxossa, vaikka vaan samannimisenä aikakautena. Mahakalpa (suuri, pitkä aikakausi) on sama kuin 311 040 000 000 000 meidän aurinkokuntamme vuotta. Aurinko muodostui vajaa viisi miljardia vuotta sitten, ja energiaa se alkoi tuottaa noin 4,6 miljardia vuotta sitten. Eliskä mahakalpa on aika vitun paljon vanhempi kuin se. Ize asiassa se on aika vitun paljon vanhempi kuin koko universumi, jonka iäxi on arvioitu jotain 13Gv. Mahakalpaan mahtuu useampia big bangeja kun on kuultu tänään koko iltana, vaikka niitäkin on ollut ihan riittävästi.
ellauri142.html on line 565: Aineeksi kutsutaan sitä syytä, josta johtuu syiden ja seurausten synty. Hengeksi kutsutaan sitä syytä, joka aiheuttaa ilon ja surun tuntemisen. Kannattas varmaan vetää henkeä välillä. Korkein Herra on katselija, sisäänpäästäjä, ylläpitäjä, omistaja; häntä kutsutaan myös karkeimmaksi vizixi, aikuiseksi. Hän on koko luonnon maailmansielu (Paramatma), siittävä, hedelmälliseksi tekevä voima. Alettasko nyt vihdoinkin vähitellen päästä vyön alle? Niin usein kuin joku olento, liikkuvainen tai liikkumaton, syntyy, oi paras inkkareista, se tapahtuu ominaisuuden (aineen) ja ominaisuuden tuntijan (hengen) yhtymisen johdosta. Joomä tiedän, aine on tietysti taas se naaras ja se konnoissööri on koiraspuolinen. No ei tässä joogassa sittenkään päästy vielä vaaka-asentoon. Odotetaan parempaa. Vielähän näitä on jonossa toinen mokoma.
ellauri142.html on line 584: Sitten tulee pirun pitkä lista Manun avataaroista, siinä on kaikkea maan ja taivaan väliltä. Jotkut tahattoman hauskoja: Tiedä, että ratsuissa Minä olen Uchchaish-ravuri; elefanteissa Minä olen Airâxinen. Ampumisessa Minä olen leimahdus; lehmissä Minä olen Kâmadhuk. Esi-isissä Minä olen Kandarpa; vällykäärmeissä Minä olen Vâsuri. Kaloissa Minä olen Makkara...
ellauri142.html on line 597: Tää on XI jooga liike. Tässä numerossa Kapt. Kalpa näyttäytyy Ärjylälle juhlakunnossa. Se menee puhelinkoppiin vaihtanaan vaatteita ja ilmestyy sitten upeissa tuliterissä Captain America-trikoissa.
ellauri142.html on line 668: Viimeisin kehityxen vaiheista on sitten tollanen täysin härmistynyt jumala, jonka ainoo jälelle jäänyt tehtävä on motivoida se, että kunkut ja niiden hännystelijät viettää luxuselämää sillä aikaa kun laahus raataa paskahommissa. Sille paras motivointi on, ettei just tää elämä sunkaan ole ainoa, vaan nimenomaan juuri sulle parempaa on tiedossa, kuha jaxat täällä kiltisti koko aika ahertaa, lopussa sitten luojan kiitos seisoo. Loppupeleissä sitten osat vaihtuvat, ja sulla alkaa olla tosi mukavaa. Kuha nyt et vaan ala napista vielä tässä vaiheessa.
ellauri142.html on line 674: On se pelottavaa älyttömistä luontokappaleistakin, vaikkei ne ehkä osaa edes kuvitella MIKÄ niitä listimisen jälkeen odottaa. (Enimmäxeen ruokalautanen.) Ei se tarpeellista olekaan: Darwin on sen hyvin hoidellut, että kaikki pikku mönkiäiset joilla on edes pelkkä tikapuuhermosto, koittaa kiemurrella pakoon hengenhädässä jos joku peto uhkaa niiden henkeä. Elämisen halu on elukoihin sisäänrakennettu, ja kuolemanpelko on vaan lantin toinen puoli. Nää torvet inkkarit (eikä vaan ne, vaan stoalaiset, kristilliset mystikot, ja monet monet muut samanhenkiset) koittaa torveta, eze halu pitäis niistä tyystin irti kitkeä, sitten ei enää tarvizisi itkeä. Ehkä ei, mutta eipä siitä elämästäkään jää paljon jälelle. Elämätön elämä, puhumaton pää. Valize siitä. Onko tää nyt tässä, vai jatkuuko se jossain muualla. Väittäisimpä että ensinmainittu on nollahypoteesi.
ellauri142.html on line 722: Paariat on laahusta. Raajat varmaan heiluu bramiinien ja vaissojen välimailla, ja shudrat olis sitten jotain persuja. Eli likert asteikolla tässä olis kolme kautta viis pykälää.
ellauri142.html on line 814: ”Minä olen rikas ja jalosyntyinen; missä on toinen minun vertaiseni? Minä tahdon uhrata, antaa almuja ja iloita.” – Näin puhuvat nämä ymmärtämättömät, ihan kun jotkut jumalat. Monenlaisten ajatusten ja toiveiden hämmentäminä, harhan verkon ympäröiminä, uhraten itsensä toiveittensa täyttämiselle he päistikkaa lankeavat turhamaisuuden kuiluun (kadotukseen, helvettiin). Se on niille oikein! huutaa köyhät jumaliset kuilun reunalta.
ellauri142.html on line 880: parempi vaikka antaa nälkäiselle ruokaa, kuin samaan aikaan vajota sisäiseen mietiskelyyn ja tarkasteluun. Ehtii sitä sitten tuonnempanakin.
ellauri142.html on line 946: Ainiin ja sitten on vielä ne kastittomat, päälletallatut, joiden luonteen mukaista on lappaa käsin toisten paskoja.
ellauri142.html on line 969: Typerä argumentti, kyllähän mä haluun tehdä syntiä. Vähintäänkin se näyttää tahtovan, että mä tahdon tehdä syntiä. Se ikäänkuin testaa mua, Piki sanoisi. Kazotaan kuinka jätkän käy. Vaik tiedänhän me sen tosin edeltä. Huooh, kyltää on sitten ikävystyttävää. Pelkkiä spoilereita koko aika.
ellauri142.html on line 988: No mitenkäs siinä kärhämässä sitten kävi? No sitä ei kerrota. Lopussa vaan seisoo isoin tikkukirjaimin: WE APOLOGIZE FOR THE INCONVENIENCE. Ei korjaan, siinä lukeekin:
ellauri142.html on line 1016: Kaikki ilmennys maailmassa on kolmenlaista, ellei se sitten ole 1-2-tai 4-laista. Sitä isompia numeroita ei laahus ymmärrä. Israelin tähteä kutsutaan Euroopassa ”Salomonin sinetiksi;” Intiassa ”Vishnun merkiksi”. Niin kuin Eliphas Lévi sanoisi (ja sanoikin): ”Jos kiusaajan kilpi ei vastustaisi arkkienkeli Mikaelin keihästä, niin enkelin voima katoaisi tyhjään avaruuteen; silloin Mikaelin jalka ei pitäisi kiusaajan voimaa alamaisuudessa, ja kiusaajakin singahtaisi eetteriin."
ellauri142.html on line 1032: Satyât nâsti paro dharma; suomeksi: Tosiasioita ei laki ohita. Teosofisen Seuran tunnuslause. Se on Benaresin maharaja-suvun ikivanha vaalilause. "Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen." Presidentti J. K. Paasikivi opetti näillä sanoilla suomalaisille ulkopolitiikan perusasioita itsenäisyyspäivänä 1944, muutama kuukausi jatkosodan päättymisen jälkeen. Juho teki ensin gradun venäjän kielestä ja kirjallisuudesta ja sitten luki varatuomarixi. Ryssäntaitoisena lakimiehenä sillä oli hyvä pohja vakuuttua Teosofisen seuran tunnuslauseesta. Dharma 'pitäymys' on epämääräisesti tapa, moraali, laki, tai uskonto. Jotain normisisältöä kuitenkin, ei tosioita. Deonttisessa logiikassa ei tosiaankaan päde Op -> p, modaliteettina se ei ole reflexiivinen. Jos olisi, niin pätisi myös p -> Pp, eli kaikki tosiasiallinen on sallittua. No Darwinilla tämä lienee totta. Naturalia non sunt turpia.
ellauri142.html on line 1039: Aikuisen voiman lehdessä 11/21 oli uutta tietoa paskan elämän oireyhtymästä. Sen tärkein tekijä on laissez-faire kapitalismin keskeinen credo, toi "maaginen vapaaehtoisuus" (Magical voluntarism). Termin lanseeraaja David Small oli hyvä joskin pieni mies. Taavi-eno kuoli 76-vuotiaana 2014. Vaikka britti olikin, se oli aivan oikeilla jäljillä. Amerikkalaisten ylläpitämä Wikipedia tuomizee (tai vähintäinkin leimaa) sen näkemyxet nimellä "a social materialist explanation of psychological distress". Tää "maaginen vapaaehtoisuus" on toi seppoilu, eli existentialistinen uskomus että jokaisella yxilöllä on voima luoda izestään mitä haluaa. No sehän on aivan ilmiselvää potaskaa. Sitä hanakammin sitä tarjotaan kaikessa jenkkiviihteessä, kz. esim. Emily in Paris. Fisherin mukaan "masennus on esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun maaginen vapaaehtoisuus tulee mahdollisen rajalle." Sillä rajalla kävi Eskikin, kun sen tieteellinen uskottavuus upposi, mutta aika äkkiä se osas rationalisoida asian ja asemoida izensä uudestaan nyt "käytännön filosofixi", lue motivaatiopuhujaxi. Pastorixihan se oli pienenä aikonutkin. Haaveet toteutuivat! Höpsismi toimii sittenkin!
ellauri142.html on line 1041: Niin ikään Britanniassa (kuinkas muuten, puhutaanhan The Witchin ja kloorikanan isänmaasta) on lanseerattu tähän läheisesti liittyvä termi "shit life syndrome": köyhyyden aiheuttama noidankehä, missä pätkätyöläisyys, koulutuxen puute, matalapalkkaisuus, slummiutuminen, epäterveelliset elintavat ja terveydenhuollon puute aiheuttavat psyykkistä taakkaa ja arvottomuuden tunnetta, ja yhdessä pudottavaet eliniän odotetta jopa parilla kymmenellä vuodella. (No sehän hienoa, sanoo kasan päällimmäiset ja taputtavat tuskin kuuluvasti karvaisia, hyvin kammattuja käsiään. Sittenhän neuroleptit menee hyvin kaupaxi, ja hoitovaje pienenee kiitos Jumalan ja luonnollisen poistuman.)
ellauri143.html on line 80: Considered one of the greatest works ever written on ethics and morality, it is known for its universality and secular nature. Its authorship is traditionally attributed to Valluvar, also known in full as Vallu Mursu. In addition, it highlights truthfulness, self-restraint, gratitude, hospitality, kindness, goodness of wife, duty, giving, and so on and so forth, besides covering a wide range of social and political topics such as king, ministers, taxes, justice, farts, war, greatness of army and soldier's honor, death sentence for the wicked, agriculture, education, abstinence from alcohol and intoxicants.
ellauri143.html on line 136: Tsihirunkkuṟallin sisällys Zvelebilin (n.h.) mukaan käännettynä Google Translatella. Ei se nyt ihan nappiin tainnut mennä. Thirukkural in Tamil, English Written by Thiruvalluvar with Meaning. Aika kummallista enkkua, tollasta I am levitating now tyyppistä.
ellauri143.html on line 565: Vaan se on hyvä kö ajattelee et tää onkin kaikki paskaa, sitten ei niin harmita kun se vääjäämättä loppuu. Arvon kieltäminen voi olla sekin mukavaa. No ainakaa nää ei peukuta jenkkien "Me first" adagea. Explanation : Desire the desire of Him who is without desire; in order to renounce desire, desire that desire. LOL. Pessimistin elämänviisaus. Syö Englischer Gartenissa, ota Atma-koira.
ellauri143.html on line 599: Tässä lisää näitä hindumeemejä. Se kyllä pitää paikkansa, et toi uudelleensyntymisen ajatus on noussut kovasta halusta pysytellä hengissä. Se että haluton on vapaa seuraa Aristoteleen määritelmästä: Vapaa on se joka voi tehdä mitä haluaa. Kun ei mikään hotsita, ei tarvi mitään tehdäkään. Jes! Juttu vaan on niin et just toi pyrkyröinti on elämistä parhaillaan. Lakkaa vaan haluumasta jos tyydyt elämättönään elämään, eli riittää olla puhumaton pää. Tai sitten jatka kärsimistä. Ilman kärsimistä ei ole kivaakaan, se taas seuraa fyysikkojen onnen määritelmästä.
ellauri143.html on line 913: Sähkötuoli on eto kexintö. Nirhaamalla tulee selvää jälkeä. Tosin varminta on nirhata sitten koko suku. Kurko on erotuomari puolueiden välillä, sixi sen pitää olla ökyrikas ettei sitä lahjota ihan pikkurahalla. Kansanvallan ratkaisu on vaihtaa taajaan kunkkua, jolloin kukaan niistä ei ehdi kahmia ihan kaikkea. (Vaikka yhteenlaskettuna taitaa tulos olla sama.)
ellauri143.html on line 1433: Mitä vittua!? Juurihan on päästy sanomasta että rikkaudet ei ole midiä verrattuna viisastelijoiden sana-aarteisiin. Ai mä tajuan: tän kirjoittajat on keskiluokkaisia viisastelijoita, jotka kadehtien nuoleskelevat huippukastia ja samalla haistattavat paskat laahuxelle. Siis keskiluokkasia lurjuxia! Köyhän puhetta ei pidä kuunnella, kuunnelkaa mieluummin meikäpoikia! Keskiluokasta rupusakkiin köyhtyminen on maailman pahin asia, kazo esim nazeja. Hajurakoa paarioihin on kasvatettava hinnalla millä hyvänsä. Eise sitten niin paljon satu kun on jo siellä (kuten tietää fyysikot).
ellauri143.html on line 1649: Buddhan mukaan duhkhaa on syntymä, sairaus, vanhuus ja kuolema, kipu, ero siitä mistä pitää, kosketus siihen mistä ei pidä ja se ettei saa mitä haluaa. Lyhyesti kaikki viisi takertumisen kohdetta (skandhat) ovat duhkha. Buddhalaisuuden mukaan duhkha kytkeytyy jollakin tavoin kaikkiin asioihin ja tekoihin. Esimerkiksi lihansyöntiin kärsimys liittyy siinä muodossa, että lihan vuoksi on täytynyt tappaa jokin eläin. Tämä sattuu minuun enemmän kuin sinuun. Vittu ole sitten syömättä, rupea jainilaisexi.
ellauri143.html on line 1662: Anitya (paaliksi अनिच्चा; sanskritiksi अनित्य, anitya) eli pysymättömyys on yksi kolmesta olemassaolon tavaramerkistä buddhalaisuudessa. Termi viittaa siihen, kuinka kaikki olemassa oleva on jatkuvassa muutoksen tilassa, eikä mikään ole ikuista. Väliaikaista kaikki on vain. Buddhalaisuuden mukaan yksi syy kärsimyksen syntymiseen on se, kun yritetään takertua pysymättömään ilmiöön ja käsitellä sitä pysyvänä. No niinpä! Älä sitten vittu takerru! Ammennä vaan! Kom an bara, en i sänder! Ylämäki alamki ylämäki alamäki yhdessä kuljemme sen. Kunnes valo sammuu, haju jää.
ellauri143.html on line 1668: Neljä jaloa totuutta ovat jalo totuus kärsimyksestä, jalo totuus kärsimyksen syystä, jalo totuus kärsimyksen lakkaamisesta, jalo totuus kärsimyksen lakkaamiseen johtavasta tiestä. Tämä muotoilu on täsmälleen sama kuin se, jota käyttävät lääkärit tehdessään diagnoosia ja määrätessään hoitoa sairauteen: määritetään oireet, määritellään sairaus, sen syyt ja sitten housut pois ja hoitoon. Eli Buddha pitää kärsimystä "sairautena", joka paranee hengiltäotolla. Leikkaus onnistui, tosin potilas menehtyi.
ellauri143.html on line 1674: Perinteen mukaan neizyt Māyā näki unta, jossa Siddhārtha saapui hänen kohtuunsa lumivalkean norsun muodossa. Ei siis minään tyhjänä korzuna. Kymmenen kuukauden kuluttua unesta Siddhārta syntyi Lumbinīn kylässä, kun hänen äitinsä oli matkalla syntymäkotiinsa Betlehemiin synnyttämään. Pojan syntymäjuhliin apostolinkyydillä osallistunut erakkotietäjä (ṛṣi) Aasitta ennusti lapsesta tulevan joko suuri kuningas (cakravartin) tai sitten suuri pyhimys (sadhu). Tuli sadhu. 2 muuta tietäjää ei päässeet tällä kertaa tulemaan, olivat kipeinä. Myöhemmän perinteen mukaan Siddhārtha kasvatettiin tämän takia tarkasti suojattuna näkemästä vanhuutta, kuolemaa ja sairautta.
ellauri143.html on line 1684: Siddhārthan entiset laiheliinitoverit hylkäsivät hänet ajatellen hänen luopuneen henkisestä kilvoittelusta. Aika pyylevähän siitä sitten tulikin. Tästä järkkymättä hän istui perinteisesti pyhänä pidetyn temppeliviikunapuun alle mietiskelemään. Samana yönä tuleva Buddha pääsi neljänteen ihanaan, väkevään meditatiiviseen tilaan, jonka kautta hän saavutti aamunkoiton sarastuksessa valaistumisen ja tuli matrassiin. Huomattavasti myöhemmän perinteen mukaan Buddha vietti valaistumisensa jälkeen vielä 40 tai 49 päivää saman puun alla. 40, 49, ihan sama. Jee-suxen enkka oli 40, ilman puuta.
ellauri143.html on line 1715: Vittua se voi noin paljon tarkoittaa. Toihan ois kuin joku inkkarinimi, istuva härkä, hiipivä halkopino tai juoksee susien perässä. Maitri on sanakirjan mukaan vaan ystäv(älli)syys sanasta mitra, ystävä. Arttu perhana-levitaatiossa pyritään mettän ulottamiseen izestä poispäin, ensin perheeseen, sitten ystäviin ja mahdollisuuksien mukaan isänmaahan ja maailmaan.
ellauri144.html on line 58: Vuonna 1777 Porthan nimitettiin kaunopuheisuuden professoriksi; virkaa oli hakenut myös Gabriel Tidgren. Porthan puhui kaunommin. Tidgren oli kauhu kaunanen. Porthanin luennot olivat tavattoman suosittuja, ja hän herätti oppilaissaan suurta ihailua. Paitsi Cicerosta ja Horatiuksesta hän luennoi kosolti ja paxulti myös muista aiheista: Hugo Grotiuksen ja edelleen Samuel Pufendorfin kehittämästä luonnonoikeudellisesta filosofiasta, oppihistoriasta ja jopa arkkitehtuurista. Porthan matkusteli paljon Suomessa, ja vuonna 1779 hän teki jopa matkan Saksaan ja tapasi sikäläisiä oppineita. Mä puolestani ostin virkaanastujaisrahalla käsipuhelimen (Nokia, siinä oli ulosvedettävä antenni) sekä IBM:n sylitietokoneen (sen minkä sitten ostivat kiinalaiset ja risti Lenovoxi, jossa oli näppäimistön keskellä kuminen klitoris). Joku ranskalainen pitkäkyntinen förbi sen kun matkustin Pariisiin tapaamaan sikäläisiä oppineita. Inhottava Inkeri ei suostunut korvaamaan vahinkoa laitosbudjetista. Se oli varmaan kade.
ellauri144.html on line 110: "Jopa kuolinvuoteellaan isäni yritti saada meitä muita nauramaan. Naurattihan se. Yritän pyrkiä samaan. Tosin nykyään kun vitsailen, ihmiset haukkuvat minua, että heitä on loukattu. Sitten sitä ollaan vaikeuksissa."
ellauri144.html on line 120: Kun sitten sain koronavirustaudin, en tuntenut itseäni mitenkään sairaaksi – en pätkääkään! Istuin vain kotona ja katsoin James Bond -elokuvia, Clarkson kiittää.
ellauri144.html on line 154: Katsokaas, minä en ainakaan vielä kolmissakymmenissä sentään huomaa olevani kahlittuna avioliittoon jonkun viehättävän ihmisen kanssa, jonka ruumis on lakannut aidosti kiinnostamasta minua, ainakaan minun ei tarvitse mennä joka ilta sänkyyn jonkun kanssa jota minä nain lähinnä velvollisuudesta enkä himosta. Tarkoitan sitä painajaismaista mielenmasennusta, jonka jotkut ihmiset kokevat nukkumaanmenon aikaan.... Toisaalta minun on myönnettävä, että tietystä näkökulmasta katsoen myös minun tilanteessani on jotain masentavaa, Tietenkään kellään ei voi olla kaikkea, tai niin minä ajattelen - mutta kysymys johon minä haluaisin vastauksen: onko minulla edes mitään? Kuinka kauan vielä minä jatkan tätä shtuppimista naisten kanssa? Kuinka kauan minä jatkan tätä että tökkään kaluani reikiin joita saan - ensin tähän reikään, sitten kun väsyn toiseen, sitten tuohon toiseen reikään... ja niin edelleen. Pitäskö siirtyä kokonaan suklaaosastolle vähitellen, saamapuolelle?
ellauri144.html on line 156: Koska se loppuu? Mutta miksi sen pitäisi loppua? Että olisin mieliksi isälle ja äidille? Ollakseni niin kuin muut? Miksi ihmeessä minun pitää puolustella sitä että olen sellainen jota muutamia vuosia sitten kunnioittavasti nimitettiin vanhaksipojaksi? Loppujen lopuksihan tämä on vain sitä, eikö niin naimattomuutta. Mikä siis on rikos? Seksuaalinen vapaus? Tänä päivänä ja aikana? Miksi minun pitäisi taipua porvariston normeihin? Pyydänkö minä heitä taipumaan omiin normeihini? Ehkä minua on vähän sohaistu Bohemian tervasudilla - onko se niin hirvittävää? Kenelle minä aiheutan vahinkoa himoillani? Minä en puukota naisia, minä en väännä heitä käsistä saadakseni heidät sänkyyn. Minä olen, jos voin niin sanoa, rehellinen ja hellä ihminen, mitä miehiin tulee minä olen hiljainen ja halukas... Mutta miksi minun täytyy puolustella itseäni? Pyytää anteeksi! Miksi minun täytyy rehellisyydellä ja hellyydellä puolustella halujani! Minulla siis on haluni - mutta kun ne ovat loputtomat - loputtomat! Ja se, se ei ehkä ole mikään kovin normaali asia, jos otetaan välillä psykoanalyyttinen nákökulma... Mutta nythän ainoa mitä alitajunta voi tehdä, niin Freud opettaa, on haluta. Ja haluta! MAHALUUN! Voi Freud, ettenkö minä tietäisi! Yhdellä on sievä perse, mutta hän on liian kova puhumaan. Tämä toinen puolestaan ei puhu lainkaan, ei ainakaan mitään järjellistä - mutta veljet mikä imuttaja! Mikä kyrväntuntemus! Naiset eivät pärjää alkuunkaan! (Jatkuu ensi numerossa)
ellauri144.html on line 158: No loppuihan se shtuppiminen sitten Pepultakin. Muttei tullut Noobelia, eikä lasta eikä paskaakaan, jos näät isän ongelma oli periytynyt. Varmaan Philin vazalaukkuun eksynyt vasen kives oli nyrjähtänyt U-käännöxessä. Koko mies kääntyi sitten vanhemmiten kivexensä perässä vasemmalta aika oikealle. Mutta kyltää Portnoyn tauti on Phillun paras kirja. Tässä ei vielä tiedetty että tätä samaa se tulee jankuttamaan koko loppuajan kerta kerralta yhä happamempana.
ellauri144.html on line 210:

Phillu mainizee (175) Mandelin tykänneen Tito Puentesista ja Pupi Camposta niin paljon että muutti nimensä Babaluuxi. (Kolmas nimi on pianisti Joe Loco.) "Babalú" is a Cuban popular afro song written by Margarita Lecuona, the cousin of composers Ernestina and Ernesto Lecuona. The song title is a reference to the Santería deity Babalú Ayé. "Babalú" was the signature song of the fictional television character Ricky Ricardo, played by Desi Arnaz in the television comedy series I Love Lucy, though it was already an established musical number for Arnaz in the 1940s as evidenced in the 1946 film short Desi Arnaz and His Orchestra. By the time Arnaz had adopted the song, it had become a Latin American music standard, associated mainly with Cuban singer Miguelito Valdés, who recorded one of its many versions with Xavier Cugat and his Waldorf-Astoria Orchestra. Arnaz made the song a rather popular cultural reference in the United States.
ellauri144.html on line 363: Kupeitten värinässä siitetään

ellauri144.html on line 381: "The force that through the green fuse drives the flower" is a poem by Welsh poet Dylan Thomas— the poem that "made Thomas famous." Written in 1933 (when Thomas was nineteen), it was first published in his 1934 collection, 18 Poems.
ellauri144.html on line 501: Ei tässä ollut kaikkia, olikohan ne loput sitten leijoja.
ellauri144.html on line 560: Dilation and curettage (D&C) is a brief surgical procedure in which the cervix is dilated and a special instrument is used to scrape the uterine lining. Knowing what to expect before, during, and... Sehän on kaavinta! Sillä Philip Roth pääsi eroon esikoisesta, joka lähti kasvamaan kun Maggi ei tullut laittaneexi pessaaria. Keskimmäinen oli pelkkä huijaus. Kuopusta ei sitten tullutkaan.
ellauri144.html on line 579: Kylläpä oli erinomaisia kavereita. Jos jenkit kehuvat jotakuta kuplixi voi olla lähes 110% varma että se on hanurista. Mutta tätä Biercea ize asiassa haukuskellaan aika lailla, ja niinpä se sitten onkin jonkinlainen anarkisti. Sen runoista esim Dies Irae ja Dekalogi on silkkaa rienausta. Bitter Bierce. Sen isän nimi oli Marcus Aurelius. Epigrammeja, enimmäxeen aika tylsiä kun ei enää tiedä kenestä on puhe.
ellauri144.html on line 740: Huan Ramon Himénez sensijaan on espanjalainen lyyrikko, joka sai 1956 Nobelin palkinnon joxeenkin olemattomista ansioista. Yksi Jimenezin tärkeimmistä panoksista moderniin runouteen oli hänen kannatuksensa "puhtaan runouden" käsitteelle. Jotain tollasta l'art pour l'art varmaan taas, keskuslyriikkaa. Hän opiskeli San Luis Gonzagan jesuiittalaitoksessa El Puerto de Santa Maríassa, lähellä Cádizia. Myöhemmin hän opiskeli lakia ja maalausta Sevillan yliopistossa, mutta pian hän huomasi, että hänen kykynsä viittasivat paremminkin kynäilyyn. Sitten hän omistautui Rubén Daríon vaikuttamalle kirjallisuudelle ja simbolismille. Hän julkaisi kaksi ensimmäistä kirjaansa 18-vuotiaana vuonna 1900.
ellauri144.html on line 742: Hänen isänsä kuolema samana vuonna tuhosi hänet, ja siitä seurannut masennus johti siihen, että hänet lähetettiin ensin Ranskaan, jossa hänellä oli suhde lääkärinsä vaimon kanssa, ja sitten Madridin parantolaan, jossa oli novitiate-nunnia, jossa hän asui vuosina 1901–1903. Vuosina 1911 ja 1912 hän kirjoitti monia eroottisia runoja, jotka kuvaavat romppeja lukuisten naisten kanssa monilla alueilla. Jotkut heistä viittasivat seksiin novitiaattien kanssa, jotka olivat sairaanhoitajia. Lopulta ilmeisesti heidän äitinsä esimiehet löysivät toiminnan ja karkottivat hänet, vaikka ei tiedetä, tapahtuiko hänen runoissaan kuvattu seksuaalinen toiminta todella vai oliko se vaan käteenvetoa.
ellauri144.html on line 771: Y después, calma, silencio, Ja sitten, tyyntä, hiljaista,
ellauri144.html on line 859: Luego, el traje Sitten mekko
ellauri144.html on line 932: Y entonces la puerta se abre… y ¡más libertad! Ja sitten ovi avautuu... ja enemmän vapautta!
ellauri145.html on line 122: Tuoreen hajupihkan haju on erittäin voimakas ja epämiellyttävä, mutta kypsennyksen jälkeen maku tuo ruokaan miedon sipulimaisen/valkosipulimaisen maun. Useissa länsimaissa maustetta kutsutaankin pirunpaskaksi, jonka sievistelevät keittokirjailijat ovat sitten muuttaneet pirunpihkaksi tai hajupihkaksi. Koska sipuli ja valkosipuli on kielletty jainalaisilta, he käyttävät pirunpihkaa antamaan ruokaan samaa makua. Keskiajalla väitettiin, että pirunpihka auttaa keuhkoputkentulehdukseen ja lievittää hysterian oireita. Tässä on kyseessä eri aine kuin suomalaisessa kansanperinteessä tunnettu pirunpaska, jota käytettiin pirunviulun soittamisessa. Suomalainen pirunpaska oli tinktuurasta ja kumihartsista valmistettu seos.
ellauri145.html on line 257: Anterosta paras jäynä oli kun Charlie oli ikävystynyt ja kuzui yläkertaan lasimestarin hankalasta portaikosta lasiruutuineen, sitten haukkui sen kun sillä ei ollut köyhissä kortteleissa kaupan värilaseja, joiden läpi elämä näyttäs ruusuiselta köyhille. Ja kun lasimestari oli lähdössä pihasta, se vielä heitti sen lasikuormaa kukkaruukulla, niin että kaikki ruudut särkyivät. "Kyllähän tällänen voi tulla kalliixi, mutta mitä hinnasta, kun saa tuntea tällästä puhdasta riemua." Voi pannahinen, täytyy sanoa kuin Kit Carson. Vitun spedet.
ellauri145.html on line 340: — Désormais tu n’es plus, ô matière vivante, - Sitten sua ei enää ole, elävä massa,
ellauri145.html on line 484: Et puis, il s’en va ailleurs ? loin, loin, loin. Ja sitten lähtee menemään ? pois 3x
ellauri145.html on line 486: Et, depuis, le hareng saur ? sec, sec, sec, Ja sitten silli haiseva ? kuiva 3x
ellauri145.html on line 520: Elisabeth greatly admired Mussolini. In 1932 she persuaded the Weimar National theatre to put on a play written by him. Hitler showed up during the performance and presented her with a huge bouquet of flowers.
ellauri145.html on line 628: 5 Nietzsche ilmoittanee tässä vuokransa Sveitsin frangeina; Sveitsi, Italia, Ranska ja Belgia olivat 1866 alkaen kultaja hopeapohjaisessa valuuttaunionissa, joka teki liirasta ja eri frangeista samanarvoisia. ”Vanha maailma” (alte Welt) ei viittaa hänellä löytöretkiä edeltävään afroeuraasialaiseen kulttuuripiiriin vaan, kuten tyypillisestikin oppineitten saksassa, useimmiten antiikkiin (Alterthum) mutta myös (yleismodernisti) esivallankumoukselliseen entiseen regiimiin.
ellauri145.html on line 680: Mitähän sontaa toikin Maldoror sitten on. Huoh. Täytyy kai kazoa. Jotain homostelua se näyttää olevan. Mervyn-poikaa vietellään ja ravuxi naamioitunutta arkkienkeliä pannaan puohon.
ellauri145.html on line 896: Pourquoi donc, partout à la ronde, Mixet sitten kaikille sun rundilla
ellauri145.html on line 1086: Ulsterin poka väittää että Rimbaud rienatessaankin pysyy izelleen uskonnollisena. Distancing himself in an at times sacrilegious or blasphemous way from conventional western attachment to the Bible and to the figure of Christ as saviour, Rimbaud nevertheless proceeds to create for himself a radically different spiritual alternative. No voihan se niinnii olla, musta tossa loppupäässä vois olla jotain homostelua. Noi 2 ekaa naista on varmaan sen kuolleet siskot Vitalie (17v) ja Victorine (4kk). Toi Bau on varmaan joku niiden keskinäinen sana. Isabellesta se ei rukoile, koska se on elossa. Ellei se sitten oo toi Lulu, mutta epäilen. Olisko to Madame *** sit tän rimpulan tiukka äitykkä? - Mut no hei! Ulsterin poka on tullut samaan johtopäätöxeen kuin mä että tässä runon lopussa on kuin onkin homostelua! Spunk tarkoittaa kuin tarkoittaakin runkkua! Se oli Rimbaudilla pahe ainainen, esim seuraavassa runossa on sama idea:
ellauri145.html on line 1225: Sofi Oxanen odottaa lasta Aku Louhimieheltä. Tack Aku för en otroligt FIN fittupplevelse! Laura Malmivaaran tyttäret antoivat tälle suoraa palautetta, kun äiti päkisti kirjan Vaiti – Laura päätti kuitenkin pysyä kovana, kun ex-puoliso joutui pyllyn silmään. Kolme vuotta sitten Laura Malmivaara pääsi onnekkaasti keskelle metoo-kohua. Toisella puolen seisoivat näyttelijäkollegat yhdessä rintamassa. Vazapuolella oli Lauran ex-puoliso ja lasten isä, eklottava Aku paskapökäle. – Oli rasittavaa mutta ihanaa olla siinä paineiden ja kameroiden ristitulessa.
ellauri145.html on line 1235: Näinpä oudon unen tai sarjan niitä. Yhdessä osassa oltiin koko perheisesti Kanarian matkalla Lofoottien sijasta. Seuraavassa osassa oli pahoja moukkia keskustalaisia Kouvolassa tai Sysmässä, jotka yritti myydä meille kunnan saunatiloja lahjonnan ja äänenkalastuxen ehdoilla. Olis pitänyt kustantaa uudet housut keskustaäijälle. Sitten siinä oli oudot keskustaoikeiston aikuisten kesäjuhlat joissa Ympyräsuu ja/tai Jill räväytti tanssahtelemalla pöydällä ilman vaatteita. Sitten etelänmatka jatkui pimenevässä illassa keekoilevat kesäsysmäläiset mukana. Meillä piti olla juhlan jälkeen Airbnb huone jossain tornihotellissa vuokrattuna mutta olin hukannut sen avaimen. Seija rähisi. Siihen uni päättyi.
ellauri146.html on line 287: Siinäkin se oli sitten Goethen kanssa eri linjoilla. Goethe pelkäsi rupusakkia ja ihaili Napsua.
ellauri146.html on line 400: One of the outstanding features of the Romantic era in France was the re-evaluation of the feminine. It was widely assumed that man's capacity for rational thought and scientific achievement needed to be tempered by woman's capacity for sentiment. Indeed, the beneficial influence of woman's love and compassion was considered a necessary precondition to moral development, both for the individual and for all mankind. Woman thus had redemptive qualities (cash value). Perhaps the purest expression of this constellation of ideas is to be found in the utopian religious sects of the period and in the Romantic epic. Alfred de Vigny's Eloa (1824) may be read in this context. Eloa is the first of a series of angel women appearing in the Romantic epic. She is followed by Rachel in Edgar Quinet's Ahasvérus (1833), Sémida in Alexandre Soumet's La Divine Epopée (1840), Marie in Alphonse Constant's La Mère de Dieu (1844) and Liberté in Victor Hugo's La Fin de Satan (fragments written in 1854 and 1859, published posthumously in 1886). The mission of these quasi-divine female figures is to help put an end to evil.
ellauri146.html on line 666: It may be that Poe was embittered by his forced withdrawal from the University. During his life he never returned there, and, though there are oblique references to Charlottesville in “A Tale of the Ragged Mountains” and in The Journal of Julius Rodman, no other allusions to the University are to be found in his written work.
ellauri146.html on line 696: Historia todistaa että jenkkipuolueiden kilpailussa ei oikeasti ole ollut kymysys mistään kullin orjuudesta tai vitun vapaudesta vaan valtasuhteista teollistuneen pohjoisen (liukkaiden rannikoiden) ja agraarisen etelän (ruostuneen keskilännen) välillä. Aluxi oli Jeffersonin rep-dem party joka vastusti federalisteja. Van Burenin demokraatit aloitti muka abolitionisteina, muzitten tuli riitaa Unionista, ja kenttäpuolet vaihtuivat. Sisällissodassa pohjoisvaltiot oli rebublikaanisia pyrkyreitä aaseja ja etelästä tuli konservatiivisia orjuutta peukuttavia "demokraattisia" efelantteja. Sitä mukaan kuin rebublikaanit rikastuivat laissez faire kapitalismilla niistä tuli nykyisiä konservatiiveja joita kannustaa keskilännen persulaskukkaat. Liukkaat talousliberaalit plus pahnanpohjimmaiset on nyt "vasemmistossa". Samaa paskaa ne on kaikki joka käänteessä. Hizi kyllä Marx oli niin oikeassa, aatteet on pelkkää pyllyverhoa, pintavaahtoa.
ellauri146.html on line 834: Hänet otettiin 1768 jälleen tullin palvelukseen Sussexin Lewesissä. Toisen vaimonsa kanssa hänellä oli siellä sivutoimenaan tupakka- ja rihkamakauppa. Hänestä tuli keskusteluklubin jäsen ja hän halusi anomusjulkaisullaan ”Tullivirkailijoitten asema” (Petition) työtovereilleen parempaa palkkaa.
ellauri146.html on line 880: Jotkut tutkijat katsovat, että kirjalla olisi yhden sijasta useampi kirjoittaja. Heidän mukaansa kirjan luvut 1–8 ovat ensimmäisen, "alkuperäisen" Sakarjan, joka oli Haggain aikalainen, kirjoittamia. Hänen oppilaansa keräsivät hänen profetiansa ja kirjoituksensa, ja ne välittyivät edelleen myöhemmille oppilaille. Nämä olisivat sitten kirjoittaneet kirjan luvut 9–14. Näin kirjalla olisi pitkä alkuperäisen Sakariaan "inspiroima" perintö.
ellauri147.html on line 107: Tyynni received several literary awards between 1943 and 1982. Morever, she won the gold medal in 1948 for her poem ‘Hellaan laakeri’ (‘Let's put a bearing into the stove') at a time when literary composition was still a part of the non-professional Olympic games. A Pro Finlandia medal holder, Academician of the Arts and Honorary doctor, Aake Tyynni died in 1997 at the age of 84. Her daughter Riitta Seppälä and son Mikko-Olavi Seppälä have written their mother’s biography, Aake Tyynni – Hymyily, kyynel, laulu. (‘Aake Tyynni. A smile, a tear, a song’, WSOY, 2013)
ellauri147.html on line 187: Dodi, nyt on nähty 2 jaxoa Emilystä. Kuten saattoi arvata, Chicagon runkku heivattin pois pelistä, ja nyt Emily jo kyntää uraa ranskalaisessa mainosfirmassa. Sen 'le vagin jeune' kelpaa heti ranskis äijille, ja ikävän seniori naispomon se ohittaa jo ekassa kaarteessa. Macronin vaimosta tehdään halpaa huumoria. Sovinistivaltioissa kuten USA on suorastaan skandaali että Macronin vaimo on sitä vanhempi. Verratkaa nyt meidän trofeita, huutaa Trump ja Bolsonaro kuorossa ja tuulettaa kainaloista kanoja kuin keltaisia tupeita. Sattumalta Luxemburgin puistossa nähty vinosilmä lastenhoitaja onkin salaa kiinalaisen vetoketjumiljonäärin tytär. Vittu nää amerikkalaiset on sitten ennustettavia. Jotain kerta kaikkiaa masentavaa siinä on. Tulee ihan paha mieli. Mieluumin luen vaikka Isaac Bashevis Singerin sentimentaalisia lapsuudenmuistoja Varsovan ghetosta.
ellauri147.html on line 193: Tääkö on kazojien märkä uni? Kaise sitten on.
ellauri147.html on line 255: Some critics appeared ambivalent, such as Jo Ellison writing for the Financial Times. On one hand she expresses admiration for the way Darren Star manages to depict "a version of womanhood in which promiscuity, bossiness and shopaholicism are depicted as qualities to be celebrated"; on the other "the major plot lines might have been written in the 1940s and the Frenchies are routinely cast as vain, preening and parochial." She concludes "Cliché-ridden and completely outdated: Darren Star´s ´Sex and the Cité´ will no doubt be monstrously successful."
ellauri147.html on line 500: Tänä syksynä TV5-kanavalla nähdään Design by Lauri -ohjelma, jossa Ylösen suunnittelema talo rakennetaan muun muassa entiselle NHL-tähti Ville Leinolle. Ylösen suunnittelemat talot pantiin puolitekoisina tuusan nuuskaxi Porvoon lähellä. Ei tullut edes tuluskukkaroa. Vain elinikäisiä velkoja. Olisko sittenkin kannattanut käydä ala-aste loppuun. Nääh, ei sitä Havaijilla kukaan ihmettele.
ellauri147.html on line 558: Ja sitten niin monta retakea ja editointia ettei ole yhtään väärää ilmettä, epäröintiä eikä finniä. Kazo silmiin kameraa ja näytä nauravalta. Pelkkä hymyily ei riitä, se näyttää salavihaiselta. Näytä alahampaat ettet näytä väpelöltä. Ellet ole menestyneen näköinen, et menesty. Päinvastoin, menehdyt.
ellauri147.html on line 586: