ellauri001.html on line 2474: Onx nää sun tunnelmat? Mä en ollut tullut ajatelleex tota. Niihän se ommutta, sanoi mummi. Itte asiassa mä en voinut ollenkaan kuvitella itteäni vanhana, nuorena. Mieluummin kuvittelin izeni reporankana, kuten tämän päivän sarjakuvassa kettu, joka ajatteli, että se olis ketun elämän ylin aste. Pöllö sanoi, älä nyt pety, mutta sä taidat jo olla sillä asteella. Mä en kadehdi mummia, paizi sen hienoja bambuisia keppejä. Ja Eeditiä, niinkauan kun sillä vielä oli se.
ellauri006.html on line 1471: No mullon kolme lasta, kaks lastenlasta toistaseks, ei sillä kuuhun mennä. Kulutus vähenee pakosta eläkkeellä, en osta vaatteita, korjaan vanhoja, lajittelen jätteitä, en matkustele, inhoon lentämistä. Tämmöstä pientä voin tehdä oman osan, jos muutkin tekee. Mut en aio mennä apoptoosiin, itteäni ristiin naulita, omista joukoista nyt puhumattakaan, ihmiskunnan puolesta.
ellauri014.html on line 944: Voin kertoa kokemuxesta, minkä ongelman tämmöinen koirankasvatus voi aiheuttaa: lapsesta ei koskaan tule aikuista. Mä muistan vielä kuinka hämmästyin, kun nelikymppisenä sairaalassa kuulin musta käytettävän sanaa "mies". Ajattelin itteäni yhä pikkupojaksi, koska isi ei koskaan päästänyt poikiansa keulailemaan rinnalleen. Sen piti aina olla oikeassa ja voittaa pojat pingispelissä viimeiseen asti.
3