ellauri001.html on line 1813: Viihtyen itsekseen, autistinpoikaset pienet.

ellauri009.html on line 1690: Minä ja pitkäpalmikkoinen tshekin lehtori istutaan kuin sääukot vierekkäin nenät eri suuntiin eri ryhmissä, mä oon sininen ja se punainen. Katsotaan toisiimme, kumpikin ajattelee itsekseen: onneksi tää on meidän viimeinen matka, laitimmainen saunareissu vihdoin Tallinnaan humoristiseurassa.
ellauri055.html on line 1053: toinen virkkaa niinkuin itsekseen.
ellauri061.html on line 677: II Kansallisteatterin eilinen esitys oli koonnut katsomon täyteen kiitollista yleisöä. Pääosan esittäjä, hra Eero Kilpi sai osakseen runsasta, lopussa varsin voimakasta suosiota. Hänen tulkintansa jättikin mieleen sympaatisen tunnelman, ja varmaan on eilinen esitys huomattavin hra Kilven tähänastisista ennätyksistä. Hamletin osa on, jos mikään, neroa varten kirjoitettu. Sen sisältörikkaus on tavaton. Ja siitä on voitu sanoa, että niin paljon kuin Hamlet puhuukin ja sanoilla ilmaisee itseään, niin on hänen vaitiolonsa yhtä ilmehikäs. Mikä ulkomaailmasta tuleva vaikutelma häntä kohtaakin, heti sytyttää se hänessä jonkin nerollisen ilotulituksen, syvimmän kosmillisen murhemielen tai itsekiduttavan epäilyksen purkauksen. Näiden välillä ei ole muuta sidettä kuin niiden yhteinen merensyvyinen tausta, josta ne nousevat. Ja se tausta on yhtä kaunopuhelias kuin nämä juhlalliset monologit ja leikkaavat kärkevyydet itse. Se juuri tekee meille Hamletin niin mielenkiintoiseksi ja houkuttelevaksi--tuo puolittain unissakävijän sielunelämä, josta itsensä ja maailman epäilys on ikäänkuin syönyt pohjan pois--ja sen tahtoisimme nähdä näyttämöllisessä esityksessä kuultavan esille. Se mitä hra Kilpi tästä runsauden määrästä sai näkyviin, epäilemättä teki huolellisesti tutkitun ja älykkäästi ymmärretyn vaikutuksen. Joskaan hänen olennollaan yleisesti ei ole tuollaista voimakkaampaa ihmehikkyyttä, joka itsekseen puhuisi, osui moni yksityiskohta, oikein tavattuna ja hillittynä, paikalleen. Olisi kuitenkin toivonut suurempaa vapautumista hänelle ominaisesta maneerista, joka toisinaan ei ollut tuomatta mieleen hänen entisiä osiaan. Heikointa olivat mielestäni kohtaukset Ofelian kanssa; Hamlet on nero rakkaudessaankin ja juuri tässä hänen sydämensä ja päänsä etäisyys muodostuu kenties laajimmaksi, kipeimmäksi. Kokonaisuutena ei hra Kilven esitys ollut vapaa yksitoikkoisuudesta, johon paljon vaikuttaa alituinen palaaminen samoihin eleisiin, eikä myöskään se kehitys, jota Hamletissa on huomattavissa, tullut esille siinä määrässä kuin olisi tilaisuutta ollut. Hra Axel Ahlberg ja rva Rautio esittivät kuningasta ja kuningatarta, kumpikin heille ominaisella taiteellisella vaistolla ja kypsyydellä. Hra Raution Polonius oli hauska nähdä. Shakespeare ikäänkuin huvittelee itseään tässä henkilökuvassa, asettaessaan tämän porvarillisen vanhuksen Hamletin henkistä ylemmyyttä vastaan. Hra Raution esityksessä oli sattuva hymyilyttävä väritys. Rva Lindelöfin Ofelia samoinkuin hra Raikkaan Laertes olivat varsin eheitä luomia. Mainittava on vielä muissa osissa hra Salo (Horatio), Weckman, Yrjö Somersalmi. Olen vielä tilaisuudessa palaamaan näytelmään ja sen esitykseen.
ellauri117.html on line 55: Luonnollinen apina muodostaa itsekseen kokonaisuuden; hän on numero-yksikkö, ehdoton kokonaisuus, joka suhtautuu ainoastaan itseensä ja vertaiseensa.
ellauri133.html on line 606: Hotelliin muuttavat Jackin mukana tämän vaimo Buffy (Susan Shelley) sekä poika Danny (Ilkka Lipsanen). Danny puhuu itsekseen mielikuvitusystävälleen Tonylle (Tony Robbins), joka asuu hänen suussaan. Tony näyttää Dannylle "asioita" ja on varoittanut häntä hotellista.
ellauri159.html on line 1318: Jeesus esitti tämän kertomuksen: “Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' Aika totisena poikana minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.” (Luuk. 18:9–14)
ellauri162.html on line 471: Tiettyjen kasvonpiirteiden näkeminen tosiaankin tuotti hänelle suoranaista tuskaa. Eräille kasvotyypeille ominaiset ystävällisen alentuvat, nyrpeanhappamat ilmeet hän otti melkeinpä henkilöönsä kohdistuvina loukkauksina. Hänen teki mieli sivaltaa korville tuotakin herraa, joka seisoskeli keskellä katua ja siristeli silmiään tärkeän näköisenä, samoin tuota, joka keikkui kannoillaan ja myhäili itsekseen silmälasit nenänsä päällä, puhumattakaan tuosta, joka oli pohtivinaan suuriakin ajatuksia ahmiessaan kulmat kurtussa unettavaa palstantäytettä ja puuduttavia pikku-uutisia jostakin sanomalehdestä.
ellauri196.html on line 191: Auden vanhoilla päivillään, juoppo, homo, naama ristikkäisuurteiden syövyttämä kun paikkaillun kalaverkon, kutsuttiin kulttuurinähtävyydeksi opiskelukaupunkiinsa Oxfordiin. Magladen-college kunnosti sille asunnoksi vanhan panimonsa. Auden luiskahteli sieltä kaupungille pyjamassa, avojaloin, ja kun sen piti arvovieraiden päivällispöytään tulla edustamaan, se supatteli itsekseen kunnes möläytteli sellaisia oivalluksia kuin:
ellauri246.html on line 191: Brodsky syntyi Leningradissa juutalaisperheeseen. Hänen isänsä oli sota- ja lehtikuvaaja ja äiti kirjanpitäjä. 15-vuotiaana Brodsky lopetti koulunkäynnin ja työskenteli vuosina 1956–1962 yli kymmenessä työpaikassa. 16-vuotiaana hän luki Saadin Gulistanin (n.h.), mikä oli koulukirjojen jälkeen hänen ensikosketuksensa runouteen. Joutomiehenä Brodsky opetteli itsekseen englantia ja puolaa. Hän kiinnostui klassisesta filosofiasta, uskonnosta, mytologiasta, ja (tietysti) englantilaisesta ja amerikkalaisesta runoudesta. 18-vuotiaana hän alkoi kirjoittaa runoja. Vuonna 1961 21vee Brodsky ihastui 72vee taantumuxelliseen Anna Ahmatovaan. Se ei kai ollut homo, aika asexuaali misogyyni kyllä.
ellauri278.html on line 556: - Kansallissosialismi ei ole edes gumanismia, sanoo Stalin itsekseen. - Se ei ole mitään, ei mitään. Joutavaa se on. Vaan entäs tämä kommunismi. Se se jotain on.
ellauri279.html on line 320: Solženitsynin oltua vankina useissa muissa laitoksissa hänet siirrettiin heinäkuussa 1947 Moskovan ulkopuolelle erikoisvankilaan ”Numero kuusitoista”. Tämä oli niin sanottu šaraška, laitos jonne joutuivat korkeasti koulutetut vangit, tiedemiehet, joiden pakkotyöhön kuului pitkälle viety tieteellinen tutkimus. Hänet sijoitettiin sinne matemaattisen lahjakkuutensa takia, jonka ansiosta hän arveli pelastuneensa. Päivisin Solženitsyn työskenteli elektronisen äänentunnistusprojektin parissa, jonka eräs sovellus oli viestien koodaus. Vapaa-aikanaan hän alkoi kirjoittaa itsekseen runoja, luonnostelmia ja kirjojen hahmotelmia. Kokemukset ”Numero kuudessatoista” olivat perusta romaanille Ensimmäinen piiri, joka julkaistiin Neuvostoliitossa vuonna 1968. Solženitsynillä oli taipumusta suorasanaisuuteen, ja se koitui hänen kohtalokseen. Hänen pilkattuaan laitoksen johtajaeverstin tieteellistä työtä ja piirettyä siitä ruman vaikka hauskan pilakuvan hänet karkotettiin kolmeksi vuodeksi kauas Kazakstaniin ojennustyöleirille nimeltä Ekibastuz. Sieltä tuli kimmoke romaanille Ivan Denisovitšin päivä, joka on kuvaus työleirin elämästä.
ellauri281.html on line 555: - Kansallissosialismi ei ole edes gumanismia, sanoo Stalin itsekseen. - Se ei ole mitään, ei mitään. Joutavaa se on. Vaan entäs tämä kommunismi. Se se jotain on.
ellauri282.html on line 490: Merton tuli omaksi itsekseen ihmisenä ja kirjallisena lahjakkuutena opiskellessaan tunnetun professorin Mark Van Dorenin kanssa ja solmiessaan elimellisiä ystävyyssuhteita myös toimittaja Ed Ricen ja runoilija Robert Laxin kanssa.
ellauri283.html on line 162: Stoalaiset ovat syvältä Senecan anaaliaukosta. Luontoa, joka on hallitsematon ja "mitattoman tuhlaaja", ei voida tyrannisoida tavalla, jolla stoalaiset tyrannisoivat itseään. Kikkeliskokkelis-mies on hahmo, joka usein seisoskelee esimerkiksi bussipysäkillä. Kikkeliskokkelis-mies hihittää ja naureskelee itsekseen ja toistaa samoja lauseita kuten: "Mitäs läksit?", "Kikkeliskokkelis!", "Tää on tää maailma.", "Sul on mun luonto", "Suu hevosenkengälle!", "Sit en varasta!", "Ota riehumalla hiki" ja "Heko keko kikkelis kokkelis ympäri suomenmaata".
ellauri311.html on line 410: Puhuvatko älykkäät ihmiset itsekseen? Miksi he tekevät niin?
ellauri342.html on line 103: Ystävällinen paavi oli todella liikuttunut ja ajatteli itsekseen:
ellauri390.html on line 520: Samaan aikaan toisaalla Jack the Beanstalk varastaa jättiläiseltä kultamunia munivan hanhen ja hän sekä hänen äitinsä elävät mukavasti elämänsä loppuun asti. Eine Erzählung über den Sinn des Lebens. Loppukäänne on tässäkin aika lössähdys: "Wenn ich Sie richtig verstehe, dann gibt es kein Patentrezept, das bei jedem funktioniert. Man muss nur sich konzentrieren, kreuz und quer touristieren, und es kann bestenfalls funkzionieren." Ei tällä kuuhun mennä, mutta Jaakolle tää oli varsinainen kultamuna. Jättiläisen ovelta Jack pystyy noutamaan jättiläiseltä monia tavaroita, mukaan lukien kultapussin, lumotun hanhen, joka munii kultamunia, ja taikakultaisen harpun, joka soittaa ja laulaa itsekseen. Sitten Jack pakenee pilkkomalla pavunvarren. Häntä jahtaava jättiläinen kaatuu kuolemaansa kuin Väinö Kuzmin, ja Jack ja hänen perheensä menestyvät.
ellauri390.html on line 630: Hän vaihtaa puheenaihetta ja puhuu itsekseen

xxx/ellauri010.html on line 1448: ajatellen ääneen itsekseen

xxx/ellauri059.html on line 603: Vapaus. Ja: tulla omaksi itsekseen.
xxx/ellauri081.html on line 417: 11. Demokraatti seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo rebublikaani.
xxx/ellauri113.html on line 315: Hän vaihtaa puheenaihetta ja puhuu itsekseen
xxx/ellauri114.html on line 424: Iltapäivin Kalle lopettaa työt viideltä tai seitsemältä, hakee nuorimman lapsen lastenkodista tai ekaluokkalaisen kaverin tai äidin luota. Vanhemmat tulevat kotiin itsekseen.
xxx/ellauri126.html on line 381: Hän vaihtaa puheenaihetta ja puhuu itsekseen
xxx/ellauri154.html on line 198: Sillä välin vanha kunnon Braguelonge tuskitteli itsekseen: - Vanha Uh! Uh! vanha Uh! Uh, kunpa tukehtuisit hinkuyskään! kunpa syöpä sinut söisi! vanha hampaaton kampa! vanha tohveli, jossa jalka ei enää pysy! vanha väkipyssy! vanha kapaturska! vanha hämähäkki, joka liikkuu vain sänkyyn kaivautuakseen! vanha ruumis, jolta sisälmykset ovat jääneet auki! vanha paholaisen kehtolaulu! vanha tallilyhty! vanha käärmeen silmä!... vanha rummunnahka! vanha sadan puukon tuppi! vanha puu, jota koko maailma on kastellut! Antaisin taivasosuuteni, jos pääsisin sinusta irti!
xxx/ellauri173.html on line 763: "Minä kuolen siihen", sanoi lordi Ewald kuin itsekseen. Ja tämä on analogisesti se, mikä minussa muodostaa eron täysiveristen ja vulgaaristen hevosten välillä. Mutta tuo nainen! Ah! se on korjaamaton. "Millä oikeudella hänellä ei ole neroutta, kun hänellä on niin kauneus!"
xxx/ellauri174.html on line 278: Tarkastellaanpa näitä tosiasioita tarkemmin: se on tärkeää. Sanomme, että vahingossa sattuu mielenterveyshäiriö, joka johtuu tällaisen "illallisen" savuista (ainutlaatuinen kenties tämän miehen elämässä), tässä tämä synnynnäinen tarkkailija tunnistaa mahdollisen saaliinsa, arvaa virtuaalisen aistillisuuden, vielä heräämättä. , kutoo ennakoitujen yhteensattumien verkkoaan, hyppää sen päälle, syleilee sitä, valehtelee sille ja juovuttaa sen ammattinsa mukaan - ja kostaa itsensä, itsekseen, myös sille, joka siellä - alhainen, nuhteeton, ahkera ja siveä, kauniiden lasten kanssa, odottaa ahdistuneena tätä hullun jälkeenjäänyt miestä ensimmäistä kertaa - tässä, sanon minä, hän syövyttää yhdessä yössä pisaralla kiihkeää myrkkyään tämän miehen fyysisen ja moraalisen terveyden.
xxx/ellauri174.html on line 284: Niin sanotut modernit mielet, toisin sanoen itsekkyyden skeptisimmän tahraama, kirjoittaisivat itsekseen minua kuunnellessaan:
xxx/ellauri268.html on line 146: – Siltsu oli helppo tunnistaa, ei hänestä voinut erehtyä. Siinä hän istui tiskillä ja näkyi juovan ainakin viiniä ja salmaria. Jonkinlainen seurue siinä oli, mutta Siltsu viihtyi tiskillä myös itsekseen, silminnäkijä kertoi Seiskalle. Myöhemmin kohulaulaja puhkesi itkuun, ja hikikin alkoi puskea päälle.
xxx/ellauri306.html on line 495: Töräpään talossa asuu taikinanaamoja. Timo kovin kimpaantuu kun lunta tulee vielä vappuna. Eikun laihat lehmät lihoixi ja ylähuuli leivän päälle leikkeleexi. Timpan lyötyä 40 lehmää lihoixi ja yritettyä turhaan orttaa izensäkin alkaakin kevät. Lumi suli puli puli. Bugger it. Timppa kuolee ja sanoo Iisakki pojalle viimeisixi sanoixi: Kokoa omaisuutta, omaisuutta. Pieni Iisakki kuuntelee ja miettii. Hänen mieleensä muistuu, että Hurra, sen pienen mökin pahasuinen akka, on kysynyt jauhoja jotakin kappaa työn päähän ja isä on ähkäissyt: ei ole antaa. Paljotkin jauhot tarvitaan, ääntää Iisakki itsekseen muistamatta isäänsä. Ei ole antaa. Mitä? ärähtää isä. Opetteletko sinä ihmisten puheita, laiskureitten? Onko jauhoja mielestäsi paljon? Pitäisikö ne jakaa niille
xxx/ellauri312.html on line 42: Alakoululaisten koulutehtävässä ”kerrotaan faktoja spurguista, kodittomista puliukoista” ja kehotetaan pohtimaan ”saako spurguja pilkata”. Totta kai saa! Pilkata ja nimitellä, lällättää ja juosta karkuun. Teksti on selkomukautus Kereetta Onkelin Selityspakki-teoksen kaunokirjallisesta tekstistä. Tehtävässä kysytään, ”miltä spurgu näyttää”, ”miten joku ihminen on tullut spurguksi”, ”miksi spurgut juttelevat itsekseen”, ”miksi spurguja näkee puistossa”, ”miksi spurgut usein puhuvat rumia” ja ”saako spurguja pilkata”. Ne viihtyvät kauniissa puistoissa koska niissä tuoxuu hyvältä toisin kuin ne ize, jotka haisevat hyvin pahalta. Ne ovat joskus olleet ihan tavallisia ihmisiä, mutta nyt ne ovat spurguja. Monionkelimaisia.
xxx/ellauri380.html on line 109: Mutta sisältyykö edustajainhuoneen hyväksymään 61 miljardin dollarin apupakettiin ”salainen tavoite”? Ukraina ei voi voittaa ryssää sotimalla, Yhdysvaltain asevoimien silloinen komentaja Mark Milley arvioi jo loppusyksystä 2022. Onko Ukrainan ajaminen rauhanneuvotteluihin mahdollinen taka-ajatus Yhdysvaltain kongressin poikkeuksellisen suuressa apupaketissa? Ennen tätä pakettia Yhdysvallat oli aiemmin toimittanut aseita ja kalustoa ”vain” 44 miljardin dollarin edestä. Kastehelmen mukaan Milleyn tilannekuva rakentuu ajatukseen, jossa Ukrainan on pärjättävä itsekseen ilman länsimaiden asevoimien interventiota eli suoraa sotilaallista puuttumista tilanteeseen. Ukrainalla ole takeita siitä, että se saa tulevaisuudessa Yhdysvalloilta enää yhtään mitään. Ulkopolitiikkaa ei voi tehdä Kumbaijaa-tyylillä, sanoi Barak Obama.
33