ellauri004.html on line 328: vaan itsekkyyden väistämätön sivuvaikutus.

ellauri049.html on line 78: pois itsekkyyden kivikarsta kesi.
ellauri077.html on line 758: Aikaisemmissa töissä, kuten Moral Man and Immoral Society (1932), hän toivoi, että yksilöt voisivat valita epäitsekkyyden ja oikeudenmukaisuuden rakkauden motiivina, mutta hän varoitti, että ihmisryhmät etsivät aina omaa etuaan toisten kustannuksella. "Mitä suurempi ryhmä", hän kirjoitti, "se varmemmin se ilmaisee itseään itsekkäästi koko ihmisyhteisössä."
ellauri082.html on line 724: Gately istuu masentavassa keittiössä ja keskustelee kuoleman kanssa. Kuolema selittää ettà kuolema tapahtuu lukemattomia kertoja, ihmisellä on monta elämää ja jokaisen (elämän siis, kai miekkosen) lopussa on nainen, joka tappaa ja vapauttaa seuraavaan elämää. Gately ei oikein hahmota, onko kyseessä yksinpuhelu vai esittääkö hän kysymyksiä ja nainen vastailee niihin. Kuolema sanoo että ihmisen (kai miekkosen) tappava nainen on aina hänen seuraavan elämänsä äiti. Näin asia on: eikö hän tiennyt? Unessa sen tuntuvat tietävän kaikki muut maailmassa paitsi Gately, aivan kuin hän olisi ollut kipeänä juuri sinä päivänä kun asiasta kerrottiin koulussa, joten kuolema joutuu istumaan alastomana ja enkelin kaltaisena ja selittämään asian kärsivällisesti, itse asiassa hieman Beverlyn high schoolin tukiopetuksen tapaan. Kuolema sanoo että nainen joka joko tietäen tai tietämättään tappaa sinut, on aina joku jota rakastat ja aina seuraavan elämän äiti. Tästä syystä äidit ovat rakkaudessaan niin pakkomielteisiä ja yrittävät nlin kovasti, olipa heillä itsellään minkälaisia vaikeuksia tai riippuvuuxia tahansa, he tuntuvat arvostavan lapsensa hyvinvointia enemmän kuin omaansa ja pakkomielteisessä äidinrakkaudessa on aina pieni ikään kuin itsekkyyden häivähdys: he yrittävät hyvittää murhaa, jota kumpikaan ei muista, paizi ehkä unissaan.
ellauri112.html on line 142: Suurin valoajatus, jonka antiikinen sivistys merkillisten seikkailujen jälkeen synnytti ja jätti perinnökseen, ajatus rauhasta maan päällä ja hyvän tahdon liitosta kaikkien ihmisten kesken,--tämä suuri itselaajennuksen ajatus, jonka mukaan vähäinen yksityinen ihminen voi sulkea kaikki ihmiset, kaiken elävän, hellyytensä ja huolenpitonsa piiriin,--kuin tahtoisi hän sanoa: mikään inhimillinen, mikään elävä ei ole minulle vierasta; ei ainoastaan »valtio ole minua», maailma on minua; minä olen sulkenut sen tietoisuuteeni; kaikki muut olennot ovat minua; mitään pahaa ei voi sattua niille ilman, että se koskee minuun; en voi kuulla kenenkään huokaavan tämän maan päällä ilman että tunnen tuskan pistoksen itsessäni;----jos uusi elämän-tiede todella saattaa tämän ihmissivistyksen valoajatuksen sammumaan, koska se sotii elämänkehityksen lakeja vastaan, silloin on tuleva auringonlasku, henkinen jääkausi, jonka veroista vielä ei ole nähty. Mutta kylmä henkäys, joka on omansa antamaan meille aavistusta tämän jääkauden laadusta, on kerran mennyt yli europalaisen psyyken. Se tapahtui viime vuosisadan jälkipuoliskon kuluessa, pessimistisenä reaktsiona »suurten tunteiden ajan» suunnatonta optimismia vastaan. Mutta tämä suuntaus sai tavatonta tukea »darwinismista», elämän-tieteen uudesta muodosta. Sillä darwinismi on militaristinen, sotainen elämänkäsitys niinkuin ei mikään muu. Elävien olentojen erinomainen hedelmällisyys ja ravinnon sekä tilan rajoitus, ne aiheuttavat sen loppumattoman »taistelun olemassaolosta», jossa väkevämpien säilymisen kautta tapahtuu »luonnollinen valinta» ja sen seurauksena kehitys. Väkevämmän oikeus, itsekkyyden moraali näyttää olevan luonnollinen johtopäätös tästä opista. Se kohtaakin meitä erinomaisen taajaan viime vuosisadan jälkipuoliskolla.
ellauri112.html on line 146: Oppi väkevämmän oikeudesta darwinismin johtopäätöksenä tuntuu myös mitä selvimmin viime vuosisadan jälkipuoliskon yhteiskuntaopissa ja käytännöllisessä politiikassa. Darwinismin syyksi on meidän myös pakko lukea se, että rauhanaate tällä ajalla tuskin ollenkaan on päässyt edistymään. Se elää yhä vielä lapsen kapaloissaan ja kansojen keskinäisissä väleissä, missä sen pitäisi vallita, on ratkaisijana mitä alkeellisin itsekkäisyys. Eikä sitä ole syytä ihmetellä, niin kauan kuin yhteiskuntaopin julkiset opettajat, kuten esim. eräs saksalainen professori Hasse, lausuvat tämänsuuntaisia mielipiteitä: »Lähimmäisrakkauden moraali on luvallinen (!) yksilöiden kesken.» Mutta mitä kansakuntiin tulee, täytyy »itsekkyyden moraalin astua yksilöiden kesken luvallisen lähimmäisrakkauden sijaan». Luonnollisia ovat tältä kannalta myös lausunnot sellaiset kuin Bismarckin (1891) »sota on luonnonlaki; se on olemassaolon taistelua yleisemmässä muodossa», tai Moltken: »sota kuuluu osana Jumalan maailmanjärjestykseen». Ihmeellistä kyllä, näyttää darwinismi näissä miehissä hyvästi sopeutuvan heidän vanha-testamentillisiin sodanjumala-käsityksiinsä, samoin kuin se Englannissa esim. darwinistisen lord Salisburyn persoonassa yhtyi imperialismiin, europalaiseen rosvopolitiikkaan siirtomaita ja kaukaisia kansoja, kuten buureja, kohtaan. Collin ei tämän johdosta epäile lausua: »Me alamme täten saada historiallisen yleissilmäyksen tähän mahtavaan ajatusvirtaukseen, joka voidaan merkitä uusimman ajan merkillisimmäksi ja turmiollisimmaksi taikauskon muodoksi.» Mutta jos kerran darwinismi on tosi, silloin on myös sen johtopäätös tämä militaristinen filosofia tosi, eikä mikään taikausko--Krapotkin sanoo »Muistelmissaan»: »Ei ole mitään rosvotyötä sivistyneen yhteiskunnan keskuudessa tai valko-ihoisten ja n.s. alempien rotujen välisessä suhteessa tai väkevien ja heikkojen kesken, jota ei sen (darwinismin) kautta voida puolustaa».
ellauri142.html on line 300: Totuus on ainoa todellisuus. Tää on räikeää idealismia, se on kiertelemättä tunnustettava. Totuus on totta vaan kun se vastaa todellisuutta, sanois realistisempi kaveri. Me emme ylenkatso raamattua, vaan annamme sille suuremman arvon kuin se ansaizisi, koska se suurimmaksi osaksi sisältää samaa schaibaa kuin intialaisten Vedätyskirjat esittävät, raamatussa on ikään kuin niiden toisinto, mutta raamatusta puuttuu tieteellisen maailmankazomuxen perustalle nojautuva höpötys, joka Vedätyxistä on löydettävissä. Uskonto on pelkkää haaveilua ja taikauskoa. Filosofia ja erityisesti "lääketiede" kaipaavat kaiken itsekkyyden yläpuolella olevaa majesteetillisen, kaikkia ympäröivän rakkauden voimaaa, jonka avulla se voi päästä rajoitetusta ja likinäköisestä asemastaan, jotta se jaksaa kehittyä sellaiseen henkiseen suuruuteen, joka tunnustaa maailmankaikkeuden yhdeksi kokonaisuudeksi, kaikkien kappaleiden olemuksen ykseyden ja tuon kaikkien luotujen sisäisen toisistaan riippuvuuden. Mitä vittua, jopa klassillinen fysiikka oli sillä kannalla, vetovoima ei uuvu matkalla, vaikka heikkenee aika nopeaan. Empedokles kuzui vetovoimaa rakkaudexi. Ja kemiallisesti me ollaan kaikki samoja alkuaineita, tai mitä lie hiukkasia. Kvanttitilojen lomittuminen on kaikkialla yhtä aikaa olemisen matemaattis-fysikaalinen toteutus. Eli siis mitä tästä puuttuu vielä? No okei, Kaiken teoria, sehän ei vielä ihan pelitä.
ellauri151.html on line 1170: Alissan päiväkirja löytyi Wikisoursesta. Alissa on pettynyt että Juliette ottaakin rikkaan Eduardin eikä lorvikatarrista Jeromea: "Huomaan selvästi, että itsekkyyden kauhea paalu loukkaantuu siitä, että hän löysi onnensa muualta kuin minun uhrauksestani - että hän ei tarvinnut uhraustani ollakseen onnellinen." Tunnen itseni nöyryytetyksi, koska Jumala ei enää vaadi sitä minulta. Enkö kyennyt siihen? Vitun Jehova. Olkoon se kuinka siunattu tahansa, en voi tyytyä tilaan ilman edistystä. En kuvittele taivaallista iloa hämmennyksenä Jumalassa, vaan äärettömänä, jatkuvana lähentymisenä... ja jos en pelkäisi leikkiä sanalla, sanoisin, että jättäisin huomiotta ilon, joka ei ole progressiivista. No niinpä tietysti, onni on differentiaali, return on interest.
ellauri163.html on line 551: Mutta mitä tulee itsekkyyden, pahuuden, kumoamiseen sinänsä, tätä ei voida tehdä; Ei, eikä todistaa kissalle, että on väärin rakastaa hiiriä. (Ei kai se väärin olekaan muuten kuin hiirten mielestä.) Herbert Spencer, vaikka hänellä on hyvin erilainen näkökulma, myöntää englantilaisen koulun kanssa, että ihmisluonne voidaan muuttaa pitkällä aikavälillä ulkoisten voimien rajoituksena elämän olosuhteissa; mutta tämä työ vaatii vuosisatoja ja käytännössä tämä teoria on masentava, koska opiskelijana en voi luottaa kymmenen vuosisadan elämään, vaan vain 20 vuoden plasticiittiin.
ellauri282.html on line 153: Varjoikkuna on matka myyttien ja satujen monikerroksisen maailman läpi. Se avaa polun symbolien maahan, unen ja toden välimaastoon. Kiehtova tarina piirtää karttaa, joka opastaa lukijaa itsekkyyden lähteille. (takakansiteksti, karttaliite )
ellauri326.html on line 190: Loppujen lopuksi tässä on kirja, joka on pitkälti ajastaan ​​ja joka ei ole niin paljoa vanhentunut: lyhytnäköisen kapitalismin ja ihmisten herkkäuskoisuuden, mutta myös kansallismielisen itsekkyyden tuomitsemista, kaiken tämän taustalla huolestuttavan aaveen kanssa. : koska tämä salamantterien valtakunta, jossa yksilö on vain yhdelle auktoriteetille alistetuista massoista, mitä se on, jos ei Euroopassa sitten asettuvien totalitaaristen järjestysten groteskista transponointia? Salamanterisota vuonna 1936, aivan kuten Jacques Spitzin Kärpästen sota, kaksi vuotta myöhemmin, ovat lyhyitä kirjoja, jotka omalla tavallaan ja hillittömällä mielikuvituksella todistavat tuolloin hyvin laajalle levinneestä ahdistuksesta: vuoden lopun lähestymisestä. maailma.
ellauri330.html on line 265: Mutta jos muotoilet sen uudelleen siten, että mikä on evoluutiohyöty organismista, jolla on nämä erityiset kokemukset?, niin näet, että itsekkyyden kokemus on selvästi tärkeä, koska se maksimoi organismin selviytymismahdollisuudet EAT! FUCK! KILL! kisassa.
ellauri392.html on line 914: Epäautentisella olemassaololla Heidegger tarkoitti heppua joka mukautuu kiistattomasti yhteiskunnallisiin normeihin ja arvoihin ja menettää siten aidon itsekkyyden. Esitellessä vaihtoehdon epäautentiselle olemassaololle Heidegger esittelee autenttisen olemassaolon paljastamalla Daseinin sisällä kykkivän autenttisen minän. Ei siitäkään näytä tulevan mitään tuon kummempaa. Tyyppi muodostaa käsityxen jostain asiasta siitä saamansa ennakkokäsityxen pohjalta, niin että mitään das Ding an sichejä ei enää tarvita. Ei jumanzuka kyl tää on uskomattoman alkeellista. Daseinin eli hepun pääasiallisena puuhana on angstaus. Jätinkö valot tai kahvikoneen päälle, vedet valumaan, vesankannen auki? Palaako jääkaapissa valo oven takana? Kuuleeko kuuro liito-orava puun kaatuvan? Tykkääköhän toi pimu minusta? Alkaako 3. maailmansota pian, ehtiikö pannikuliitti ensin äityä haimasyöväxi? Näistä huolenaiheista on lyhyt matka humanistisempiin kysymyxenasetteluihin kutem
xxx/ellauri091.html on line 461: Tuoreimmassa (sic) itsekkyyden kulttuuria edustavassa teoksessaan Ihmisestä, jumaluudesta ja onnesta (2002) Liehu sanoo suoraan sen, minkä on voinut rivien välistä lukea jo hänen runoistaankin: henkilökohtainen onnellisuutemme on suorassa suhteessa kykyymme rakastaa koko juomakuntaa eläimistä kasveihin asti, lukuunottamatta siis esim. sieniä, ameeboja, bakteereja ja viruxia. Niitä ei tarvi rakastaa. On tää vähän eri onnen teoria kuin Timo Airaxisen. Timo ei tahdo onnea vaan rahaa. Ei jumalaa vaan viiniä ja tonnikalaa. Eikä rakkauttakaan vaan sexiä. Se on pakollista.
xxx/ellauri104.html on line 520: Tutkijat myös mittasivat osallistujien itsekkyyden määrää sekä epäeettisiin toimiin ryhtymisen todennäköisyyttä.
xxx/ellauri174.html on line 284: Niin sanotut modernit mielet, toisin sanoen itsekkyyden skeptisimmän tahraama, kirjoittaisivat itsekseen minua kuunnellessaan:
xxx/ellauri259.html on line 215: Karma jooga eli oikeiden tekojen kurinalaisuus on aktiivisille ihmisille, jotka pyrkivät eliminoimaan itsekkyyden ja kasvattamaan yleismaailmallista sympatiaa näkemällä jumalallisen todellisuuden kaikessa.
xxx/ellauri306.html on line 60: itsekkyyden-puolustuspuhe.jpg" height="420px" />
xxx/ellauri306.html on line 107: Ainoastaan materialistiset arvot sopivat yksiin itsekkyyden kanssa.
xxx/ellauri306.html on line 117: Tekopyhä jumalinen hymistelykin sopii yksiin itsekkyyden kanssa.
20