ellauri007.html on line 726: Charlotte puhkee itkuun

ellauri049.html on line 171: Uunosta kasvoi hyvin kaksijakoinen lapsi. Hän oli eloisa pikkuvanha poika, joka osoitti johtajuuden piirteitä. Hän käytti poikkeuksellista älykkyyttään aseenaan kompensoidakseen ruumiillista heikkouttaan. Hän oli itsepintainen eikä alistunut herkästi. Juho Honkapää kuvaileekin sisarenpoikaansa: ” Hän oli jo lapsena erittäin hyväpäinen poika, muuten vähän itsepäinen.”18 Kuitenkin hän ailahteli synkkyyteen, itkuun ja mielipahaan hyvin voimakkain ilmaisuin ja sulkeutui omaan kuoreensa. Orpouden, erilaisuuden ja yksinäisyyden tunne ei irrottanut Kailaasta otettaan koko hänen lyhyen elämänsä aikana.
ellauri055.html on line 549: Johannes särki vahingossa yhden äidin 17 kauneudenhoitopurkista. Hopeatohvelit läpsyen äiti kiiruhti toteamaan vahingon.Tietysti Bio Miracle -kaulavoide joka oli kallein kaikista! Möykky Johannexen kurkussa suli haikeaan itkuun.
ellauri108.html on line 349: 31Susanna oli kaunis ja hehkeä, 32ja koska hänellä oli huntu kasvoillaan, nuo kaksi roistoa käskivät riisua sen voidakseen täysin nauttia hänen kauneudestaan. 33Susannan omaiset ja kaikki, jotka hänet näkivät, puhkesivat itkuun. 34Molemmat vanhimmat astuivat kansan eteen ja panivat kätensä hänen päänsä päälle *, 35mutta Susanna katsoi itkien taivaalle, sillä hän luotti vakaasti Herraan.
ellauri221.html on line 251: Tämä laulu oli niin liikuttava, että viimeistä säettä esittäessään eivät laulajatkaan voineet pidättää kyyneleitään vaan puhkesivat katkeraan itkuun. Kaikkien kävi kovasti sääli sirkka rukkaa, jonka sammakkoahmatti nielaisi. Kyynelet virtasivat puroina.
ellauri222.html on line 1022: "Yritin viettää yhden yön tuon tytön kanssa salaa vaimolta ja perheeltä ennen kun lähdin laivalle. Olimme molemmat työssä kuljetusosastolla. Mutta en saanut sitä järjestymään. Joten kannoin viikkokaudet kondomia taskussani enkä päässyt sitä käyttämään. Kerran kaikki oli jo sovittu mutta silloin vaimoni isoäiti kuoli. Minun täytyi hakea isoisä hautajaisiin. Hän ei käsittänyt mistä oli kysymys. Istuimme kappelissa missä urut soivat. Ukko sanoi: Kas tuohan on kappale jonka tahdissa se vanha koira kuoli', ja veisteli vitsin toisensa jälkeen. Sitten hän tunsi arkussa lepäävän vaimonsa ja sanoi kiihkeästi 'Mitä, tuossahan on äiti! Minä näin hänet eilen tavaratalossa. Mitä hän täällä tekee? Äiti, äiti! Ja silloin hän ymmärsi ja purskahti itkuun. Miten hän itkikään. Ja minä myös. Me kaikki. Minulla oli kondomi yhä taskussa. Mitä sanotte?
ellauri238.html on line 559: Kun Puuppa lukee Penalle ääneen Penan Aikaa Prahassa, Pena pillahtaa itkuun vähän väliä: niin kaunista, niin kaunista! Yeats ja Kipling oli samanlaisia. Kotimaassa Pena tahtoo olla kaikkien tuntema naama, ei ole elossa ellei lue sitä lööpeistä. Ulkomailla se sai lomaa mannekeerauxesta ja porvarin säikytyxestä.
ellauri248.html on line 248: Pientenlastenkoulussa näytettiin raamattutunnilla isoa värikuvaa, joka esitti Danielia jalopeurain luolassa. Lapset katselivat kuvaa hyvin kiinnostuneina. Profeetta seisoi aseettomana julmien petojen keskellä. Äkkiä muuan pieni tyttö puhkesi itkuun. No, mikä sinulle nyt tuli, Liisa? ihmetteli opettaja. Nyyhkeensä lomasta tyttö sai sanotuksi: Nuo isot leijonat tuossa edessä syövät Danielin eikä pikku leijonalle, joka seisoo takana, jää mitään... yhyy!
ellauri336.html on line 239: Aluksi tämä käyttäytyminen voi olla vaikeaa ja rasittaa vanhempien hermoja, mutta kun lapsi oppii, että "ei" on lopullinen, hänen kurittaminen on paljon helpompaa. Lisäksi lapsi kunnioittaa vanhempiaan paljon enemmän. Isoäidilläni oli tapana sanoa: "Besser du zuhl vainen yetzt, den ich zuhl vainen shpeter" - parempi, että sinun pitäisi itkeä nyt kuin minun pitäisi itkeä myöhemmin. Kuinka totta hänen sanansa ovatkaan! Vanhemmat, jotka jatkuvasti alistuvat lapsensa itkuun, hemmottelevat lasta. Valitettavasti vanhemmat voivat "itkeä" myöhemmin, kun lapsi kasvaa hemmoteltuna ja kurittomana.
ellauri350.html on line 555: Vastaa vauvan itkuun "TIG!"
ellauri396.html on line 230: Yhdessä vaiheessa Nathan Rambukkanan haistattelua Shepherd purskahtaa itkuun (Well). Kovakätinen keskustelu muodostui eri tiedotusvälineiden tarttumispisteeksi. Shepherdin tallenne tapaamisesta nousi nopeasti kansainvälisiin otsikoihin. Monet näistä samoista spedeistä syyttivät sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ajattelun ja identiteettipolitiikan kasvua siitä, että opiskelijat ovat muuttaneet kritiikittömäksi ja hellitetyksi raivokoneistoksi (ibid.). Shepherd puolestaan ​​loi Twitter-tilin, jota hän käytti toistaakseen sananvapauden puolestapuhujia ja puolustaakseen itseään kritiikiltä. Hänen nopea lähentymisensä Jonathan Kayn kaltaisten kusipäiden ja heidän tukensa kanssa on lisännyt kritiikkiä siitä, kuinka hän on esittänyt itsensä sortavien voimien uhrina. Jonathan Kay syntyi ja kasvoi Montrealissa, Quebecissä, englanninkieliseen juutalaiseen perheeseen. Hänen äitinsä on sosiaalisesti konservatiivinen sanomalehden kolumnisti Barbara Kay. Hänen isänsä työskenteli rahoitusalalla ja oli perheen elättäjä. Kay kuvailee itseään innokkaaksi tenniksen ja lautapelien harrastajaksi, ja joskus hän on sisällyttänyt intohimonsa molempiin harrastuksiinsa journalismiinsa.
ellauri405.html on line 459: Tässä sanatarkka konekäännös samasta: Vanhoina aikoina, ajoissa, Satumaassa Ratsasmies teki tiensä Aro ja nauriit. Hänellä oli kiire päästäkseen asiaan, Ja arojen pölyssä Pimeä metsä sinua kohti Kasvoi kaukana. Innokas vinkuminen Se raapi sydäntäni: Pelkää kastelupaikkaa Vedä satulasi ylös. Ratsumies ei kuunnellut Ja täydellä nopeudella Lensi ylikierrokselle Metsämäellä. Kääntyi kukkulalta, Tulin kuivaan maahan, Läpi raivauksesta Ylitti vuoren. Ja vaelsi koloon Ja metsäpolku Meni ulos pedon luo Polku ja kastelupaikka. Ja kuuro puhelulle, Ja välittämättä vaistoistani, Johti hevosen alas kalliolta Mene purolle juomaan. Puron varrella on luola, Luolan edessä on Ford. Kuin rikin liekki Sisäänkäynti oli valaistu. Ja karmiininpunaisessa savussa, Näön varjoon, Kaukopuhelulla Boori ilmoitti. Ja sitten rotkon varrella, Hämmästynyt, suora Kosketti hevosen askeleella Kutsuvaan itkuun. Ja ratsastaja näki Ja painoi itsensä keihään, Lohikäärmeen pää Häntä ja suomut. Liekki kurkusta Hän hajotti valoa Kolme rengasta neiton ympärillä Harjanteen kääriminen. Käärmeen ruumis Kuin vitsauksen loppu, Kiinnitetty kaulasta Hänen olkapäällään. Sen maan tapa Vangittu kauneus Annoi sen saaliiksi Hirviö metsässä. Alueen väestö Heidän mökkinsä Lunastettuja penniä Tämä on käärmeestä. Käärme kietoutui hänen kätensä ympärille Ja kietoutunut kurkunpään, Saatuaan jauhoja Tämän kunnianosoituksen uhraamiseksi. Katsoi rukouksella Ratsumies taivaan korkeuksiin Ja keihäs taisteluun Otin sen rauhallisesti. Suljetut silmäluomet. Korkeudet. Pilviä. Vesi. Brody. Joet. Vuosia ja vuosisatoja. Ratsasmies, jolla on kaadettu kypärä, Kaadettiin taistelussa. Uskollinen hevonen, kavio Käärmeen tallaaminen. Hevosen ja lohikäärmeen ruumis Lähellä hiekalla. Ratsasmies pyörtyy, Neitsyt on tetanuksessa. Holvi oli kirkas keskipäivällä, Sininen on hellävarainen. Kuka hän on? Prinsessa? Maan tytär? Prinsessa? Se on enemmän kuin onnellisuus Kyyneleet kolmessa virrassa, Silloin sielu on vallassa Uni ja unohdukset. Se on terveyden paluu, Se kiinteistö asui Verenhukasta Ja voimien menetys. Mutta heidän sydämensä hakkaa. Joko hän tai hän He yrittävät herätä Ja he nukahtavat. Suljetut silmäluomet. Korkeudet. Pilviä. Vesi. Brody. Joet. Vuosia ja vuosisatoja.
xxx/ellauri104.html on line 389: - saa joskus raivokohtauksia tai purskahtaa itkuun. Hänellä on ranteet täynnä viiltoja....sääliventeiksihän me niitä kutsutaan. Punainen euforia
xxx/ellauri114.html on line 214: Vastaa vauvan itkuun itkulla
xxx/ellauri139.html on line 500: “But let me laugh awhile, I’ve mickle time to grieve.” Mut nauretaanpa tovi, on itkuun monta hetkeä!
xxx/ellauri154.html on line 117: Saavuttuaan Jerusalemiin Maria lähti muiden mukana Pyhän Haudan kirkkoon yöpalvelukseen. Hän oli laivassa "tutustunut" (raamatullisessa mielessä) kymmeneen nuoreen mieheen ja meni kirkkoonkin vain saadakseen katsella heitä. Mutta kun hän saapui kirkon ovelle, näkymätön voima esti häntä pääsemästä sisään vaikka hän kuinka yritti. Muut kulkivat ovesta vapaasti, mutta Maria joutui jäämään oven suulle. Silloin hänelle alkoi vähitellen valjeta, että hänen siveetön elämänsä esti häntä lähestymästä pyhää ristinpuuta. Hän purskahti itkuun ja lyöden rinzikoihinsa kääntyi kirkon eteisaulassa olevan Jumalanäidin ikonin puoleen: “Pyhä Neitsyt Valtiatar, joka au-äitinä olet synnyttänyt Herramme Jeesuksen Kristuksen, tiedän, etten monien syntieni tähden ole arvollinen katsomaan Sinun pyhää ikoniasi. Mutta koska Sinusta syntynyt Jumala tuli maailmaan kutsumaan syntisiä katumukseen, auta minua ja päästä minut kirkkoon kumartamaan Hänen pyhää ristiään. Lupaan sinulle, että heti kun olen nähnyt sen, luovun maailmasta ja kaikista sen nautinnoista ja alan kulkea pelastuksen tietä, jonka Sinä minulle osoitat.”
xxx/ellauri237.html on line 70: Konttinen näät murhattiin kotipihallensa Vihdissä 1. syyskuuta 1969. Häntä oli kuristettu, potkittu ja isketty viikatteella eri puolille kehoa. Murhaaja, silloin 19-vuotias mies, jäi kiinni vasta kahden kuukauden kuluttua murhasta. Mies tunnusti murhan poliisille kuulustelussa, johon hänet oli viety sen jälkeen, kun hän oli uhkaillut kotiinsa kylään tullutta serkkuaan veitsellä. Motiivina oli kosto: mies oli ollut aikoinaan Konttisen oppilaana ja väitti, että Konttinen opetti häntä huonosti lukemaan ja pakotti tämän syömään pahaa kouluruokaa, johon mies ei ollut tottunut. Konttinen oli myös miehen kertomuksen mukaan haukkunut häntä "itkupilliksi", koska tämä oli purskahtanut itkuun Konttisen komentelun takia.
xxx/ellauri268.html on line 146: – Siltsu oli helppo tunnistaa, ei hänestä voinut erehtyä. Siinä hän istui tiskillä ja näkyi juovan ainakin viiniä ja salmaria. Jonkinlainen seurue siinä oli, mutta Siltsu viihtyi tiskillä myös itsekseen, silminnäkijä kertoi Seiskalle. Myöhemmin kohulaulaja puhkesi itkuun, ja hikikin alkoi puskea päälle.
xxx/ellauri295.html on line 255: Ei yllätys että Patti piti 10 virran maasta, kuulteli tuota Kansallis-Sosialistikuoron mahtipontista menoa ikäänkuin itkuun purskahtamaisillaan. Hän oli hyvälle niin herkkä. Tuntui hienolta kun sotaveteraanit nöyristeli hälle, isättömälle "kirjailijalle". Ei mitään kansanvihollisen tunteita! Mulla taitaa ollakin toi Jorma Korpelan tohtori Finkelman Sysmässä, en ole kyllä lukenut.
19