ellauri004.html on line 1327: ja jos minä illoin itkenkin,

ellauri012.html on line 404: Kerron sulle mikä on musta mukavinta täällä eläkkeellä; kun olen kuluttanut päivän ajatellen sua, täynnä tätä alas painettua ajatusta, menen nukkumaan. Sillä öisin Heloise, joka ei kärsi ajatella sua päivisin, rentoutuu mielikseen sua katsomaan ja kuulemaan. Silloin mun silmät liimautuu suhun! joskus sä kerrot sun salaisista huolista, ja mun mieli tuntee surua, joskus unohdat sun vihamiehet ja painat mut lähelles ja mä antaudun sulle, ja meidän sielut, joilla on sama tunne, tuntee myös saman nautinnon. Mutta voi, iloiset unet ja hellät kuvitelmat, miten nopeesti te katootte! Mä herään, avaan silmäni enkä näe Abelardia: ojennan käteni halatakseni häntä ja hän ei ole siinä; itken, ja se ei kuule mua. Tosi hölmöä mun on kertoa mun unistani sulle, joka et välitä sellaisista huvituksista. Mutta Abelard, etkö koskaan näe Heloisea sun unissa? Miltä se näyttää niissä? Puhutko hänelle yhtä hellästi kuin ennen, ja oletko iloinen vai pahoillasi kun heräät? Anteeksi Abelard, anna anteeksi harhaiselle rakkaalle. En mä voi enää odottaa sulta sitä eloisuutta mikä oli sulle ominaista ennen, enkä voi vaatia että meidän halut kohtaavat. Me on sidottu itsemme ankariin sääntöihin, joita pitää seurata ilman mukinoita. Ajatellaan vaan näitä tehtäviä ja meidän sääntöjä, ja käytetään hyvin hyväksemme pakkoa joka pitää meidät erossa. Sinä Abelard päätät sun kurssit ja sun juoksun onnella; sun halut ja pyrkimykset ei estä sun pelastusta. Mut Heloisen pitää itkeä, sen pitää surra ikuisesti tietämättä, kelpaavatko sen kyynelet pelastuksen pantiksi.
ellauri012.html on line 417: Mut ei, nyt mun turhamainen mielikuvitus taas vie mua kuin litranmittaa. Voi Heloise, miten kaukana me ollaankaan oikeasta mielenrauhasta! Sun sydän vielä palaa roihulla jota et saa sammutetuksi, ja mun on täynnä hätää ja levottomuutta. Älä luulekaan Heloise, että mä nautin täällä täydellistä lepoa; mä avaan nyt viimeisen kerran sulle sydämeni; - mä en ole vieläkään ihan irti susta, ja vaikka mä taistelen mun sua kohtaan tuntemaani hellyyttä vastaan, niin kaikista yrityksistäni huolimatta mä koen liian voimakkaasti sun surut ja haluisin jakaa ne. Sun kirjeet on tosiaankin liikuttanut mua; en voi lukea kylmänä sun rakkaan käden raapustamia kirjaimia! Mä huokaan ja itken, ja kaikki mun järki tuskin riittää kätkemään mun heikkouden mun oppilailta. Tää, Heloise parka, on Abelardin kurja olotila. Maailma, joka on yleensä väärässä joka asiasta, luulee että mä olen päässyt rauhaan, ja luullessaan et mä rakastin sua vaan aisti-ilon tähden, et mä oon nyt unohtanut sut. Ja vitut! Ihan väärin meni! Ihmiset oli kyllä oikeassa kun sanoivat et kun me erottiin, mä menin luostariin häpeestä ja surusta. Mut se ei ollut, kuten tiedät, kunnon katumusta siitä et oisin jotenkin loukannut jumalaa, mistä mä keksin tän ajatuksen. Mutta mä pidän meidän kurjuutta sallimuksen salaisena merkkinä että se tahtoo rankaista meitä; ja pidän Fulbertia vaan jumalan koston välikappaleena. Armo veti mut houruintaloon missä olisin vieläkin jos mun vihollisten raivo ois sen sallinut; mä olen kestänyt niiden vainon, varmana että jumala ite usutti ne mun kimppuun mun puhdistukseksi.
ellauri016.html on line 1023: Sen mies on samassa lafkassa turvapuolella, no-nonsense tyyppinen vankanlainen baltti. Eteerisen näköinen Ada-tytär oli itkenyt, kun luki väikkäristä äidin dedikaation. Senkin tukka oli vähän töyhtönä, mutta vaalea. Apassikampauksinen amispoika piti ikävää.
ellauri017.html on line 335: Nähdessäni sen itken hänen vuokseen.
ellauri023.html on line 1183: Seku ihan pakottaa mut lukemaan tän ohkasen vihreen kirjasen, jonka kannella on valkoinen ruusu kumollaan. Niinkuin synnytyxen jälkeen kokeilemaan Hädensaa. Että sitten tiedän miltä sekin tuntuu. Mixihän? Onkohan tääkin jotain hädensaa? Onx tää tyttö Seija jollain tavalla? Ei tietenkään, se kieltää jyrkästi. Sitä vaan harmittaa, et mä en lue sen suosittamia kirjoja. Luet, tai itket ja luet. Niin itkenkin.
ellauri028.html on line 64: Hohotan ja itken! Aloin ilostellen, ja nyt sitten - itken. Itken... Itken...
ellauri043.html on line 1779: ja vielä kalpeampi, turvotusta silmäluomissa kuin se oisi kauan itkenyt. Kysymättä se sanoo:

ellauri048.html on line 1507: Which weep the comrade of my choice, Joka itken mun valittua kamua,
ellauri049.html on line 518: Mais, vrai, j’ai trop pleuré ! Les Aubes sont navrantes. Totta mooses, liikaa olen itkenyt! Sarastus
ellauri049.html on line 572: Des jours anciens itken kyyneleen; kouluaikoja
ellauri051.html on line 706: 143 For me lips that have smiled, eyes that have shed tears, Mulle hymyilleitä huulia, itkeneitä silmiä,
ellauri051.html on line 1356: 756 Where the mocking-bird sounds his delicious gurgles, cackles, screams, weeps, 756 Siellä, missä pilkallinen lintu soi herkullisen kurinauksensa, kakituksensa, huutonsa, itkensä,
ellauri110.html on line 548: Kas, Apolloa, joka hymyilee, Työs olkoon suurta tai pientä vaan, Ja ootteko silloin te itkeneet
ellauri146.html on line 520: Et trois fois a versé des pleurs fallacieux Ja 3x itkenyt krokodiilinkyyneliä
ellauri184.html on line 163: Ja hänet sahattiin kappaleiksi puusahalla. Ja he sahasivat palasiksi Jesajan, Aamoksen pojan, puusahalla. Ja Manasse ja Balkiira ja väärät profeetat ja ruhtinaat ja kansa, kaikki katselivat. Ja profeetoille, jotka olivat hänen kanssaan, hän sanoi ennen kuin hänet oli paloiteltu, "Menkää Tyyron ja Siidonin maakuntaan, sillä vain minulle Jumala on sekoittanut juoman." Ja kun Jesajaa sahattiin kappaleiksi, hän ei huutanut ääneen eikä itkenyt, mutta hänen huulensa puhuivat Pyhän Hengen kanssa kunnes hänet oli sahattu kahtia. Tästä on jo saarnattu paasauxessa 17. Kuviakin löytyy. Sahaussuunta vaihtelee, joskus sagittaalisesti halki (munista sopii aloitella), joskus dorsaalisesti poikki ja pinoon puukuoressa, kuten tässä.
ellauri204.html on line 90: Silloimpa kerran niin kävi, ett'ei kuninkaan-tyttären kulta-pallo pudonnutkaan hänen kätehensä, jonka hän sitä tavoittaakseensa oli korkealle kuroittanut, vaan kiepsahti maahan ja vieri suoraa päätä vetehen. Kuninkaan-tyttären silmäily sitä kyllä seurasi, mutta, pallo katosi ja kaivo oli niin syvä, ett'ei pohjaa näkynyt. Nyt hän itkemään hyrähti, itki ääneensä itkemistänsä eikä saanut mieltään lohdutetuksi. Hänen näin valittaessansa, häntä joku puhutteli: "mikä sinun on, kuninkaan-tytär, pidäthän sinä senkin porua, että johan kivi kovanenkin tuosta heltyy?" Tyttö nyt ympärillensä katsahti, saadaksensa selville, mistä ääni tuli, ja jopa näki sammakon, joka vedestä pisti paksun, ruman päänsä. "Vai sinä se olet, vanha pulikoitsia," sanoi hän, "minä itken kultaista palloani, joka minulta putosi kaivohon." - "Rauhoitu, vain," vastasi sammakko, "ehkähän minä neuvon keksin, mutta mitäpäs minulle annat, jos ma tuosta sinulle noudan sinun leikki-kalus." - "Mitä vain tahdot, sammakko kulta," sanoi tyttö, "minun vaatteeni, minun helmeni ja kallihit kiveni, vieläpä, tämän kultaisen kruunun, joka on päässäni." Sammakko vastasi, "sinun vaatteistas en piittaa, en sinun helmistäs enkä kalliista kivistäs enkä myös sinun kultaisesta kruunustas; mutta jos tahdot minua rakastaa ja minä pääsen sinun leikki-kumppanikses ja toverikses, jos suot minun istua vieressäs sinun pöytäs ääressä, syödä sinun kultaisesta taltrikistas, juoda pikku pikaristas ja nukkua vuoteellas, -- jos tämän minulle lupaat, niin kyllähän minä tuonne sukellan ja noudan sieltä sinulle kulta-pallos." - "Ah lupaampa," vakuutti tyttö, "sinulle kaikki, mitä tahdot, jos vain minulle tänne hankit palloni." Mutta hän ajatteli: "mitähän lörpöttelee tuo tyhmä sammakko, se kuristen vedessä istuu vertaistensa joukossa eikä siitä ole kenenkään ihmisen kumppaniksi."
ellauri221.html on line 221: - Voi poloista! Tehän näytätte itkeneen? Kiusaavat aina toisia! Pojat ovat sellaisipa puolivallattomia poikamiehiä, mutta me emme anna kenenkään teitä loukata. Emme salli kenenkään enää kiusata. Tyttö meni syrjään ja kuiskaili toisille:- Häneen pitää suhtautua lempeästi. Hän teki tuhmasti ja siitä häntä ojennettiin, mutta nyt hän katuu eika enää tee väärin.
ellauri221.html on line 253: - Heinäsirkka oli niin soma! nyyhkytti Hutilo. Ei kajonnut kehenkään ja sovussa se eleli, sanoi Hätähinen. - Sen vuoksi sammakko söikin sen, lisäsi Mutteri. Ainoastaan Tietävä ei itkenyt, vaan lohdutteli tovereita. Älkää itkekö, veikkoset! Ei sammakko syönyt Ukraina heinäsirkkaa. Se ei ole totta. Se söi vain Krim kärpäsen. Ihan kunniasanallani - kärpäsen! - Samantekevää... nyyhkytti Mutteri.- Minun on sääli kärpästäkin. - Miksi niitä pitäisi sääliä? Eivät ne muuta tee kuin häiritsevät kaikkia ja levittävät tauteja. Jopa nyt jotakin, itketään kärpäsen vuoksi!
ellauri276.html on line 315: Вдоволь вчуже я наплакался! Kyllin olen itkenyt mäen alla!
ellauri294.html on line 568: Päällikkö on haudattu ja isäntä itkenyt kuolleen koiran takia, hän kouluttaa Copperin jättämään huomiotta kaikki ketut paitsi Tod. Kahden eläimen elämän aikana ihminen ja koira metsästävät kettua, ja Mestari käyttää yli tusinaa metsästystekniikkaa kostossaan. Jokaisella metsästyksellä sekä koira että kettu oppivat uusia temppuja ja menetelmiä jekuttaaxeen toisiaan, ja Tod pakenee aina lopulta. Tod parittelee vanhemman, kokeneen vixen kanssa, joka synnyttää pentueen pentuja. Ennen kuin ne kasvavat, mestari löytää luolan ja kaasuttaa sanikat kuoliaaksi. Sinä talvena mestari asettaa jalkaanpidon ansoja, joista Tod oppii huolellisesti ponnahtamaan, mutta vixen jää kiinni ja tapetaan. Sori naiset, tää on miesten tarina. No hätä, tammikuussa Tod ottaa uuden kumppanin, jonka kanssa hänellä on toinen pentue pentuja. Mestari käyttää "vielä metsästys" -tekniikkaa, jossa hän istuu hyvin hiljaa metsässä ja soittaa kanin kutsua vetääkseen esiin kettuja. Tällä menetelmällä hän tappaa taas sanikat; sitten käyttämällä haavoittuneen kettumuoskan ääntä hän pystyy myös vetämään ulos ja tappamaan Todin kumppanin. Sori taas tytöt, tää ei tosiaankaan ole halkiohaaroille.
ellauri369.html on line 307: Tuomon isä James Carlyle oli kivenhakkaaja, myöhemmin maanviljelijä, joka rakensi Kaarevan talon , johon hänen poikansa syntyi. Hänen maksiiminsa oli, että "ihminen luotiin työskentelemään, ei spekuloimaan, tuntemaan tai haaveilemaan". Sekavan kasvatuksensa seurauksena James Carlylesta tuli nuoruudessaan syvästi uskonnollinen, ja hän luki monia saarnakirjoja ja opillisia väitteitä koko elämänsä. Hän meni naimisiin ensimmäisen vaimonsa vuonna 1791, kaukaisen serkkunsa Janetin kanssa, joka synnytti John Carlylen ja kuoli sitten. Hän meni naimisiin Margaret Aitkenin kanssa vuonna 1795, köyhän maanviljelijän tyttären, joka työskenteli silloin palvelijana. Heillä oli yhdeksän lasta, joista Thomas oli vanhin. Margaret oli hurskas ja harras ja toivoi, että Thomasista tulisi ministeri. Hän oli lähellä vanhinta poikaansa, koska hän oli "tupakointikumppani, neuvonantaja ja uskottu" Carlylen alkuaikoina. Hiän kärsi maanisjaksosta, kun Carlyle oli teini-ikäinen, ja hänestä tuli "innostunut, hillitty, ylipuhuva ja väkivaltainen". Hiän koki toisen romahduksen vuonna 1817, minkä vuoksi hänet oli siirrettävä kotoaan ja pidätettävä. Carlyle puhui aina suuresti vanhemmistaan, ja molemmat vaikuttivat syvästi hänen luonteeseensa, varsinkin äitykkä.
xxx/ellauri059.html on line 45: En varsinaisesti itkenyt Marie Antoinetten kuolemaa. Surin onnetonta rakkautta ja sitä, että hänet erotettiin lapsistaan ja sitä onnetonta kirjettä, jonka hän kirjoitti lokakuisena aamuna 1793. Hänen kälynsä madame Elisabeth ei milloinkaan saanut sitä. Siitä syystä vihaan Robespierreä enemmän kuin hänen muiden julmuuksiensa tähden.Olisi ollut aivan eri asia, jos hän olisi antanut viedä kirjeen perille, ja lapset olisivat saaneet tietää heidän äitinsä ajatelleen heitä viimeiseen henkäykseen asti. Tai että se pieni salainen viesti olisi toimitettu eräälle ruotsalaiselle aatelismiehelle, joka odotti tietoja huolesta harmaana. Moinen inhimillinen ajatus tuskin edes pälkähti Robespierren kylmään, laskelmoivaan päähän. Hän sen sijaan kätki viestit kylmäverisesti omiin patjoihinsa. Saatoin aivan nähdä hänet silmissäni! Hän luki niitä varmasti joka ilta ennen kynttilan sammuttamista: "Eivät voi erottaa sydämiä toisistaan" hah hah, hän nauroi kylmästi ja kätki kirjeen taas patjaansa. Siellä hän piilotteli niitä yhdeksän kuukauden ajan. Mutta eräänä kesäkuun yönä 1794 herra Robespierre ei enää kallistakaan päätään pehmeälle pielukselleen. Hänellä ei nimittäin ole päätä enää, se on katkaistu Place de la Révolutionilla. Silloin kirjeet tulevat esiin. Vastaanottajat vain eivat enää ole tavattavissa. Madame Elisabeth-parka koki saman kohtalon kuin onneton kälynsä, samalla paikalla. Vain kirjeet jäivät. Marie Antoinette-raukka! Hänkin oli kerran nuori ja iloinen, ja asui rakastettuna kauniissa linnassa joka oli koko maailman keskipiste.
xxx/ellauri084.html on line 86: 28.3.2017.Ampuma-asedirektiivin uudistamisesta 1-5 (loputonta vekutusta pumppuhaulikoista) 11.3.2015.Vielä ö-luokan ehdokkaista (mamuvaaliehdokkaat ovat sekundaa) 3.3.2015. Hirveä työvoimapula (mamut on työllistämiskelvottomia ja/tai laiskiaisia) 9.2.2015. Muutama sana Pariisista (Islaminvastaista veistelyä Charlie Hebdosta) 8.1.2015. Ihmisoikeudet uhattuna länsinaapurissa (Pakolaiset ovat röyhkeitä ja nirsoja), 3.1.2015. 6.11.2014. Rajaseudun rahastajasta ja kompensatorisesta etiikasta (En tiedä, minkä lakipykälän mukaan rasismi olisi rikos), 11.9.2014. Rikkautta, jolla on arvoa (Olen kade somaleille), 23.8.2014.Uskonto uskontojen joukossa (Ellet rukoile, olet pahempi kuin kafferi), 19.5.2014.Kysymys kunnallisesta mamubisneksestä, 24.4.2014.Kommentti kehysriiheen ja Ylen toimintaan, 26.3.2014.Unionin tulevasta ampuma-asepolitiikasta, 10.3.2014. [Päivitys 17.3.!]Kirjallinen kysymys äärisaarnaajista Suomessa, 7.3.2014.Kirjallinen kysymys Ukrainan tapahtumiin liittyen, 4.3.2014.Lieksalainen ikiliikkuja, 18.2.2014.Lieksa käsirysyn partaalla, 10.2.2014. [Lisäys 12.2.2014!]EU, maahanmuutto, taakanjako, 16.1.2014.Toimeentuloperäistä maahanmuuttoa, 9.12.2013.Kuntarakenneuudistus eli kaksikielisyyttä saranapuolelta, 28.11.2013.Puheenvuoro asevelvollisuudesta, 15.11.2013.Kiihottamisesta ja kansainvälisistä sitoumuksista, 25.10.2013.Kirjallinen kysymys epäterveistä vetovoimatekijäistä, 7.10.2013.Pakolaiskiintiän kasvattaminen revisited, 30.9.2013.Kirjallinen kysymys pakolaiskiintiän kasvattamisesta, 20.9.2013.Luottamus Kataiseen ja Himaseen, 19.9.2013.Kaksi lakialoitetta sananvapauden edistämiseksi, 10.9.2013.Kansalaisaloite pakkoruotsista luopumiseksi, 15.8.2013.Kirkko, kaupunki ja moskeija, 13.8.2013.Lisääntykää ja täyttäkää Toyota Corolla!, 8.8.2013.Majoituspalveluja kerjäläisille, 5.6.2013.Husbyn herättämiä ajatuksia, 23.5.2013.Paperittomien terveyspalvelut Helsingissä, 7.5.2013.Sosialidemokratiasta ja islamismista, 3.5.2013.Puheenvuoro Kyproksen pelastuspakettiin 17.4. 2013, 18.4.2013.Kirjallinen kysymys opettajien toimintaedellytyksistä, 8.4.2013.Muutamia ilmoituksia, 5.4.2013.Helsingin johtajiston palkankorotuksista, osa 2, 12.3.2013.Suomen Sisun suurkäräjät 10.3.2013, 11.3.2013.Aseaiheisia lakialoitteita, 15.2.2013.Jyväskylästä, 6.2.2013.Connecticut, Yhdysvallat, aseet, 18.12.2012.Sisäministeriön linjaukset aselain uudistamiseksi, 5.12.2012.Kysymys uskontojen halventamisesta, 30.11.2012.Milloin kotoutus on onnistunut?, 1.11.2012.Rikoksiin syyllistyneiden karkottamisesta, 22.10.2012.Helsinki ja "Globaalin vastuun strategia", 28.9.2012.Kirjallinen kysymys somalien suojeluntarpeesta, 22.8.2012.Etninen syrjintä rekrytoinnissa, 21.8.2012.Avoimia vastauksia Meri Valkamalle, 4.6.2012.Hyvinkäästä, 30.5.2012.Kreikkalaisia näkymiä, 10.5.2012.Maahanmuuttajien työllistymisestä, 1.4.2012.Miksi pahis palkitaan?, 26.3.2012.Homoseksuaalisuus suojeluperusteena, 25.2.2012.Matka Addis Abebaan, 17.1.2012.On rotumme synkkä ja siksi jää, 13.1.2012.Mitä tehdä rattijuopoille?, 11.1.2012.Hyvää uutta vuotta 2012!, 8.12.2011.Tilastoista ja etnopositiivisuudesta, 26.10.2011.Rasismin kitkentää Vaasassa, 3.10.2011.Muutama ajatus kunniaväkivallasta, 30.9.2011.Ottawan sopimuksesta, 6.9.2011.Loikka, 13.8.2011.Viharikoksista ja mediasta,
xxx/ellauri121.html on line 396: Kun Englanti neljännesvälieräottelussa voitti Saksan 2-0, esitettiin Wembleyn videotaululla kuva katsomossa itkeneestä saksalaistytöstä. Englantilaiset hurrasivat tytön itkun nähdessään ja ottelun jälkeen tyttöä solvattiin sosiaalisessa mediassa. Jotkut keräs sille charityä mutta eivät huolineet. Pitäkää rahanne mulkut tai antakaa oman maanne säälittäville häviäjille. Englantilaisten käytös EM-kisoissa on ollut ala-arvoista. Vertoja englantilaisille vetää vain unkarilaisfanien rasistinen ja homofobinen käytös Budapestissa pelatuissa otteluissa.
xxx/ellauri129.html on line 169: Helppoa tämä ei ole ollut: tunnekatastrofi on ollut hirveä, olen itkenyt paljon ja ollut aivan hajalla ja rikki, tuntenut olevani yksin jopa tyhjän päällä.
xxx/ellauri174.html on line 359: "Eikö hän ollut ihana lapsi, rakas herra?" sanoi Edison. Hei! Hei! Kaiken kaikkiaan ystäväni Edward Andersonin intohimo ei ollut käsittämätöntä. - Mitkä lantiot! miten kauniit punaiset hiukset! poltettua kultaa, todellakin! Ja tuo iho niin lämpimästi kalpea? Ja ne pitkät silmät niin ainutlaatuiset? Nämä pienet kynnet ruusun terälehdissä, joissa aamunkoitto näyttää itkeneen, niin paljon ne loistavat? Ja ne kauniit suonet, jotka näyttävät itsensä tanssin jännityksen alla? Se käsivarsien ja kaulan nuorekas hehku? Se helmiäishymy, jossa märät kiilteet leikkivät kauniilla hampailla! Ja tuo punainen suu? Ja nuo kauniit kullanruskeat kulmakarvat, niin hyvin kaarevat? Ne sieraimet niin terävät, tärisevät kuin perhosen siivet? Tämä tiukan täyteläinen liivi, josta vihjasi nariseva satiini! Nuo jalat niin kevyet, niin veistokselliset? Nuo henkisesti kaarevat pienet jalat? ―Ah!… Edison päätti syvään huokaisten, luonto on kaunis kaikesta huolimatta! Ja tässä on pala kuningasta, kuten runoilijat sanovat!
xxx/ellauri175.html on line 468: - Vai niin! hän mutisi, olinko minä hullu? Unelmoin pyhäinhäväisyydestä...lelusta – jonka pelkkä ulkonäkö olisi saanut minut hymyilemään, olen varma! - absurdista tunteettomasta nukkesta! Ikään kuin nuoren, yhtä yksinäisen kauniin naisen edessä kuin sinä, kaikki tämä sähkön, hydraulipaineen ja elävien sylinterien hulluus ei olisi kadonnut! Todellakin, kiitän Edisonia nyt ja ilman muuta uteliaisuutta. "Oli välttämätöntä, että pettymys oli hämärtänyt ajatukseni, jotta olisin voinut tulla raskaaksi tämän rakkaan ja erittäin ihailtavan tutkijan kauhistuttavan kaunopuheisuuden ansiosta, tällainen mahdollisuus! "Oi rakas! tunnistan sinut! Sinä olet olemassa! Olet lihaa ja luuta, kuten minä! Tunnen sydämesi hakkaavan! Silmäsi ovat itkeneet! Huulesi liikkuivat syleilyni alla! Olet nainen, josta rakkaus voi tehdä kauneutesi kaltaisen ihanteellisen! "Oi rakas Alicia! Minä rakastan sinua ! minä…
xxx/ellauri177.html on line 97: Abbé Mouret oli lilja, jonka hyvä tuoksu hurmasi isäntänsä. Hän ei muistanut pahaa tekoa. Hän ei koskaan käyttänyt hyväkseen kävelyn ehdotonta vapautta, kun kaksi superintendenttia menivät juttelemaan naapuripapin kanssa, tupakoimaan aidan takana tai juoksivat juomaan olutta jonkun ystävän kanssa. Hän ei koskaan piilottanut romaaneja olkipatjansa alle eikä lukinnut anisettipulloja yöpöytänsä takaosaan. Pitkään aikaan hän ei ollut edes aavistanut häntä ympäröiviä syntejä, paaston aikana salakuljetettuja kanansiipiä ja kakkuja, palvelijoiden tuomia syyllisiä kirjeitä, iljettäviä, matalalla äänellä käytyjä keskusteluja pihan tietyissä nurkissa. Hän oli itkenyt katkerasti sinä päivänä, jolloin hän tajusi, että harvat hänen tovereistaan rakastivat Jumalaa hänen izensä takia. Iso ylläri.
xxx/ellauri177.html on line 162: Lapsen poskelle suutelemme hänen sieluaan. Vain lapsi voi sanoa nimesi sotkematta sitä. Myöhemmin suu pilaa, myrkyttää intohimot. Itsekään, joka rakastan sinua niin paljon, joka annoin itseni sinulle, en uskalla soittaa sinulle milloin tahansa, en esim nyt kun mulla jököttää näin rivosti, en halua sinun kohtaavan epäpuhtauksiani miehenä. Minä rukoilin, korjasin lihaani, nukuin vartiosi alla, elin siveästi; ja itken, kun näen tästä lipputangon nupista, etten ole vielä tarpeeksi kuollut tälle maailmalle ollakseni kihlattu. Oi Maria, ihana Neitsyt, miksi en ole viisivuotias, miksi en ole jäänyt lapseksi, joka liimahti huulensa kuviisi! Ottaisin sinut sydämeeni, laittaisin sinut sänkyyn vierelleni, halaisin sinua kuin ystävää, kuin ikäiseni tyttöä, minulla olisi tiukka mekkosi, lapsellinen hunnusi, sininen huivisi, kaikki mikä lapsuus, joka tekee sinusta isosiskon. En haluaisi suudella hiuksiasi, koska hiukset ovat alastomuutta, jota ei pitäisi nähdä; mutta suutelisin paljaita jalkojasi, yksi toisensa jälkeen, kokonaisia öitä, kunnes olisin poiminut huuliltani kultaiset ruusut, suoniemme mystiset ruusut. Noniin, tähän tais päästä pujahtamaan vähän tällästä pedofiliaa, sori siitä.
xxx/ellauri177.html on line 771: Serge itki. Ja pesäpuu itki. Panopuu ei itkenyt, se oli vihainen. Ei täähän on kuin itkisi ja nussisi. Voi hemmetti. aika noloa.
xxx/ellauri253.html on line 394: "Yucca" muisti "kuin eilisen päivän" syyskuussa 1977, kun hän tuli Göteborgista britteihin kuin Kummisedän italialaiset mafiosot, totisilla, salaisen toiveikkailla kasvoilla sama luihu ilme kuin Robert de Niron konnaperheellä niiden huomatessa ranskalaisten lahjoittaman onton pazaan Manhattanin rannassa. Puolijohdetekniikkaa käsittelevän suuren kirjan välissä oli ollut isän kotitalon kuva tuolla Tuupovaarassa, eivaan siis Vimpelin Tyrmänkylässä. Hän oli itkenyt katkeraa nytkähtelevää itkua katkera, nytkähtelevä kyrpä kourassa. Nukkumista oli turha edes yrittää tahmaisissa lakanoissa. No nyt tuli kyillä silmitöntä paskanjauhantaa Unto!
xxx/ellauri376.html on line 308: Kostja kirjoittaa kuultuaan nuorten bylsineen pukin poissaollessa: minä myös kamppailen, olen uupunut ja epäröin, itken myös öisin; Itken, minä, kaljulla päälläni! Melankolia alkaa jyrsimään minua. On sääli, sääli olla masentunut!.. Kerään taas voimiani. Vaimoni ei ymmärrä minua.
xxx/ellauri388.html on line 113: Hänen kotikasvatuksensa oli saanut aikaan, että hänen mielestään naisen ajatteleminen muussa mielessä kuin äitinä tai neitseenä, oli jotakin häpeällistä ja syntiä, Hän oli tuntenut lihansa kangistuvan lahkeessa ja pelännyt kaikkea sitä, mikä liittyi hänen omaan ruumiiseensa, ja kitkenyt mielestään jokaisen tuollaisen likaisen ajatuksen. Nautinto oli syntiä, olipa se sitten ylensyömistä tai juopumista tai naisen kaikkeinpyhimmän ajattelemista muuten kuin kaikkeinpyhimmässä merkityksessä.
xxx/ellauri388.html on line 501: Tuo sperman vertaaminen sappeen, mahanesteesen j.m.s. on hyvin mielivaltainen vertaus lääkäreiltä. Se vahvistaa nuoren miehen aivoissa tuota teoriaa ja antaa hänelle tukea hänen tuhoa tuottavissa tavoissaan. Mutta pankaa sapen sijaan vertaukseksi kyyneleet, ja te herätätte nuorukaisen aivoissa ihan toisellaisen käsityksen. Jokainen tietää, etteivät kyyneleet ole välttämättömät elämistä ja terveenä pysymistä varten. Ihminen voi olla aivan terve eikä olla itkenyt viiteen jopa viiteenkymmeneen vuoteen, Kyynelaine on aina saapuvilla, mutta niin vähässä määrin, ettei sitä voi huomata. Kyyneleet ovat aina valmiit odottamassa syytä vuotaakseen, mutta ne eivät keräänny eivätkä tee vahinkoa ihmiselle, vaikkei niitä vuodatetakaan jokapäivä, joka viikko tai joka kuukausi. Elimistö valmistaa kyynelten perusainekset; ne ovat aina valmiit tarvittaessa erottumaan ja vuotamaan. Mutta jos ne erottuvat, kerääntyvät ja vuotavat ilman vastaavaa syytä, ilman ruumiillista hermostusta tai henkistä liikutusta, niin lääkäri heti päättää, että kyynelrauhaset ovat vialla. Olen vakuutettu siitä, että paljnn enemmän yhteyttä on kyynelten ja sperman välillä näiden luonnollisessa erottumisessa ja käytännön tavassa, kuin sapen tai mahanesteen ja siemenen välillä.
35