ellauri012.html on line 305: Älä enää ajattele mua, pliis, minään perustajaisänä tai suurmiehenä; sun kehut ei sovi yhteen mun heikkouteen. Mä oon kurja syntinen, rähmällään tuomarinsa edessä, naama ravassa mä sekoitan kyyneliä maa-ainekseen. Pystytkö näkee mut tässä ja silti pyytää mun rakkautta? Tule, jos kehtaat, ja työnny huiviasussasi mun ja jahven väliin, jokskin väliseinäksi. Tule ja purista musta huokailut ja ajatukset, jotka kuuluis vaan yläkerran kaverille. Auta paholaisia ja toimi niiden välikappaleena. Sä saat kehnon sydämen itkemään sitä kaikkea, sä kyllä tiedät mitä. Eips, vaan peruuta pois ja auta mua pelastumaan. Salli mun välttää kadotus, sitä pyydän sun entisvanhan hellyyden ja meidän yhteisen onnettomuuden nimessä. Suurin rakkauden osoitus on olla näyttämättä sitä; mä puolestani vapautan sut täten kaikista sun valoista ja lupauksista. Ole vaan herran morsian, jolle mä sut lupasin; mä en asetu vastustamaan niin hyvää suunnitelmaa. Mä oon kyl tosi ilonen jos mä menetän sut niin! Sit must tulee oikee kirkonmies ja susta ihan upee abbedissa.
ellauri014.html on line 396: No ei! Julia ei tällä kertaa suutu vaan se sairastuu. Kunnon romantiikan ajan ratkaisu. Oli näppärää kun ei ollut antibiootteja, porukkaa sai pois juonen tieltä vaan napsauttamalla sormia. George Byronistakin tuli yön yli lordi. Pikku lordi säikähti niin paljon että herahti itkemään: mitä pahaa mä nyt oon tehnyt?
ellauri014.html on line 852: Lounaan jälkeen Pröö lähtee vartavasten kävelylle kahestaan Jullen kanssa paikkaan, missä sillä oli tapana stalkata Juliaa kaukoputkella huusimatkalla, raapustaa rantakallioon tuhat kertaa "Julia", tai "Julia + Pröö", lukea sen kirjeitä ja vetää käteen. Se näyttää jäljet Julialle, joka voi pahoin (ei ihme). Lähdetään takaisin rantaan, vizi ei tärpännyt tämäkään kikka. Nyt on Pröö niin pahoillaan, että meinaa hypätä järveen, mut tyytyy menemään vaan kokkaan itkemään. Kun päästää kotiin nähdään, että Juliakin on vetistellyt veneen perässä. Olkoon tää laitimmainen kerta tätä, termentää Julle. Oliskin.
ellauri024.html on line 187: juustot lienee jääneet sitä pöytään itkemään

ellauri045.html on line 438: Ja loppuluvussa jo seuraava hani alla. Ja nyt hänellä oli yllään raglanmallinen takki, moitteettomasti silitetyt housut, violetti kaulahuivi, takin väri sininen, ja uudet mustat kengät. Et kylä lähtee, ei jäädä hameen perään itkemään.
ellauri094.html on line 490: By the waters of Babylon we sat down and wept, Babylonin vesillä me kyykistyttiin itkemään
ellauri172.html on line 448: Bis er weinend auf das Bette sank. Kunnes poika herkee itkemään.
ellauri192.html on line 232: Trop pauvres pour donner des pleurs à tous les hommes, Liian köyhät ollaan itkemään joka apinaa,
ellauri204.html on line 90: Silloimpa kerran niin kävi, ett'ei kuninkaan-tyttären kulta-pallo pudonnutkaan hänen kätehensä, jonka hän sitä tavoittaakseensa oli korkealle kuroittanut, vaan kiepsahti maahan ja vieri suoraa päätä vetehen. Kuninkaan-tyttären silmäily sitä kyllä seurasi, mutta, pallo katosi ja kaivo oli niin syvä, ett'ei pohjaa näkynyt. Nyt hän itkemään hyrähti, itki ääneensä itkemistänsä eikä saanut mieltään lohdutetuksi. Hänen näin valittaessansa, häntä joku puhutteli: "mikä sinun on, kuninkaan-tytär, pidäthän sinä senkin porua, että johan kivi kovanenkin tuosta heltyy?" Tyttö nyt ympärillensä katsahti, saadaksensa selville, mistä ääni tuli, ja jopa näki sammakon, joka vedestä pisti paksun, ruman päänsä. "Vai sinä se olet, vanha pulikoitsia," sanoi hän, "minä itken kultaista palloani, joka minulta putosi kaivohon." - "Rauhoitu, vain," vastasi sammakko, "ehkähän minä neuvon keksin, mutta mitäpäs minulle annat, jos ma tuosta sinulle noudan sinun leikki-kalus." - "Mitä vain tahdot, sammakko kulta," sanoi tyttö, "minun vaatteeni, minun helmeni ja kallihit kiveni, vieläpä, tämän kultaisen kruunun, joka on päässäni." Sammakko vastasi, "sinun vaatteistas en piittaa, en sinun helmistäs enkä kalliista kivistäs enkä myös sinun kultaisesta kruunustas; mutta jos tahdot minua rakastaa ja minä pääsen sinun leikki-kumppanikses ja toverikses, jos suot minun istua vieressäs sinun pöytäs ääressä, syödä sinun kultaisesta taltrikistas, juoda pikku pikaristas ja nukkua vuoteellas, -- jos tämän minulle lupaat, niin kyllähän minä tuonne sukellan ja noudan sieltä sinulle kulta-pallos." - "Ah lupaampa," vakuutti tyttö, "sinulle kaikki, mitä tahdot, jos vain minulle tänne hankit palloni." Mutta hän ajatteli: "mitähän lörpöttelee tuo tyhmä sammakko, se kuristen vedessä istuu vertaistensa joukossa eikä siitä ole kenenkään ihmisen kumppaniksi."
ellauri204.html on line 104: Silloin sanoi kuningas: "mitä olet luvannut, tulee sinun myös suorittaa; mene nyt laskemaan sammakkoa sisälle." Tyttö menikin sekä avasi oven, ja sisälle syöpsähti sammakko, yhä seuraten tyttöä, aina hänen tuolinsa viereen. Siinä se nyt istui huutaen: "nosta minut ylös syliisi." Tyttö viivytteli, kunnes viimein kuningas käski. Sammakko hyppäsi tuolilta pöydälle ja puhui: "lykkää kulta-taltrikkis lähemmäksi, jotta saatamme yhdessä syödä." Tuon hän toki teki, mutta selvästi näkyi, ett'ei hän sitä mielellään tehnyt. Sammakolle kyllä ruoka makealta maistui, mutta tytön tarttui kurkkuhun melkein joka suu-palanen. Viimein puhui sammakko: "jo nyt olen tarpeekseni syönyt ja olen väsyksissä, kanna minut huoneheses ja valmista silkki-vuotees, sinne maata pannaksemme." Silloin rupesi kuninkaan-tytär itkemään, hän pelkäsi tuota kylmää sammakkoa, johon hän ei uskaltanut edes koskeakkaan, ja joka kuitenkin nyt oli makuu-sijaksensa saava hänen kauniin puhtaan vuotehensa. Mutta vihastuen sanoi kuningas: "joka on sinua auttanut, jolloinka olit hädässä, sitä et sinä saa jälkeen-päin halveksia." Silloin tyttö sammakkoon tarttui kahdella sormella ja kantoi sen ylös huonehesensa, jossa hän sen laski nurkkahan. Mutta kun hän vuoteella makasi, tuli se köntien sekä saneli: "olenhan väsyksissä ja tahdompa nukkua yhtä hyvästi kuin sinäkin: nosta minut sinne tykösi taikka valitan isälles." Tästä tyttö silmittömäksi suuttui, nosti sammakon laattialta ja viskasi voimainsa takaa sen vasten seinää: "tuossa nyt olet levon saavuttava, sinä ilkeä sammakko."
ellauri321.html on line 274: Mutta eräänä kuumana syyskuun iltana - kun Juan oli kolmannen tai neljännen kerran onnistunut karkaamaan ja istui eräillä portailla maantien varressa, rupesi hän torvisoittoa ja pölypilviä seuratessaan ymmärtämään asioita. Miksi, hän ajatteli, olivat kaikki vanhemmat ihmiset menettäneet järkensä? Miksi he sen sijaan, että olisivat rauhallisia ja hyväntuulisia, olivat kuumia, vihaisia, kiihtyneitä ja aina valmiita itkemään? Hän tiesi, että hänen isoisänsä oli tyhmä vanha äijä, Rhea tyhmä pikkutyttö ja kylän lapset auttamattoman tyhmiä. Oli hauska huomata sellaisia asioita, ja hänen salaperäinen sielunsa hekumoi tämänkaltaisissa huomioissa. Mutta oli kauheata huomata koko maailman tulevan hulluksi. Hän ei voinut nauraa sille... Kaksi sotilasta ajoi hänen ohitseen polkupyörillä. Sitten tuli puoli tusinaa lisää. Heidän polkupyörillään oli raskas kuorma kiväärejä ja khakivärisiä kääröjä. Vähitellen alkoi sieltä kuulua musiikkia, ensin miellyttävän kauniina, mutta muuttuen kovaksi ja läpitunkevaksi lähestyessään. Rykmentin soittokunta tuli näkyviin. Miehet olivat punaisia kasvoiltaan ja pienet tomupilvet kohosivat tiestä, kun heidän jalkansa heiluivat jäykkinä musiikin tahdissa, ja kun he menivät ohi, pitivät torvet huumaavaa melua. Soittokunnan takana ratsasti kaksi upseeria. Toinen heistä oli Juanin mielestä aivan hänen isänsä näköinen. Toinen oli nuori, hauskannäköinen ja ruskettunut. Ja upseerien perässä tuli loputon jono miehiä. Sadat jalat, paksuina ja jäykkinä khakivärisissä sääryksissään, heiluivat väsymättä musiikin mahtavien iskujen mukaan. Jotkut miehistä nauroivat ja laskivat leikkiä. Toiset toljottivat suoraan eteensä. Useimmat olivat aivan nuoria, mutta joillakin oli V:n muotoiset nauhat hihassaan ja he näyttivät julmilta ja itsevarmoilta. Aina vähän ajan kuluttua tuli ratsastava upseeri näkyen korkealla khakivärisen miesjonon yläpuolella. Ja jonolla ei näyttänyt olevan loppua.
ellauri332.html on line 682: Eli takkupartainen E.Saarismainen "muukalainen" Colombo-takki päällä yrittää pelastaa epätoivoisen psykologian professorin itsemurhalta. Kukaan ei tiedä, mistä arvoituksellinen muukalainen tulee, hänen nimestään tai historiastaan. Mutta hän on ex-biljonääri (mitenniin ex?), maailman 3. rikkain kaveri, joka on vaan lakannut ajamasta partaansa. Hän huutaa, että modernit yhteiskunnat ovat tehneet itsestään globaalin saattohoitokeskuksen. Kiehtovalla retoriikalla hän alkaa houkutella seuraajia myydäkseen unelmiaan. Viehättäessään ihmisiä ja vapauttaessaan heidät rutiinin orjuudesta hän saa myös monia vihollisia. Onko hän auktoriteetti vai vain hullu tuntematon, vaiko molempia? Romaani, joka saa sinut nauramaan ja itkemään, mutta ennen kaikkea ajattelemaan pieniä ruusunpunaisia ajatuxia.
ellauri398.html on line 612: isänä ja ensimmäisenä puolikuivurina. Hänen qaṣīda eli pitkä runonsa "Pysähtykäämme itkemään" (قفا نبك qifā
ellauri398.html on line 675: Lopeeta, oi ystäväni, pysähdytään itkemään rakkitteni muistoa.
xxx/ellauri137.html on line 150: Lexa ei ollut izetyytyväinen, sillä oli kaikenlaisia syyllisyydentunteita ja muita skizoja. Kun sen veli vei sen bordelliin 16-vuotiaana, se jäi 5 piston ja tuijotuxen jälkeen sängynpäätyyn itkemään. Tehtyään kääntymyxen viisikymppisenä se pukeutui tolstoipaitaan ja antoi parran rehottaa, muutti kesämökille ja oli olevinaan musikka. Sen nuori vaimo Sonja, jonka se oli nainut 34-vuotiaana (tyttö oli 16), ei tästä innostunut, ja niille tuli siitä välirikko loppupeleissä.
xxx/ellauri139.html on line 1009: Nul ne viendra verser des pleurs. Mun hauvalle ei tuu kukaan itkemään.
xxx/ellauri175.html on line 626: Kuitenkin, oliko edustamani elämän käyttämisen arvoista riistää itseltäni se hänen hyväksi? Nainen, olisin ollut yksi niistä, joita voi rakastaa ilman häpeää: olisin osannut vanheta! Olen enemmän kuin ihmiset olivat ennen kuin titaani varasti tulen taivaasta lahjoittaakseen nämä ihailijat! Minä, joka sammutan itseni, kukaan ei lunasta minua tyhjästä! Hän ei ole enää maasta, joka olisi uskaltanut puhaltaa minuun sielun, ikuisen korppikotkan nokan! Vai niin ! kuinka olisin tullut itkemään hänen sydämensä yli Oceanidien kanssa! "Hyvästi, sinä, joka karkoitat minut.
xxx/ellauri176.html on line 593: Se, miksi Jumala sallii kärsimystä, on ihmiskunnan suurimpia kysymyksiä. En ymmärrä sitä itsekään, mutta haluan silti pitää uskostani kynsin hampain kiinni. Piispa Huovinen meni vessaan itkemään. Kimin perhe oli vaisusti onnellinen koska Kim pelastui. Toivoisin, että tämä kymmenvuotishässäkkä päättää viimein kaiken tsunamipohdinnan. Toivon tsunamin opettaneen ainakin sen, että jos meri pakenee, täytyy lähteä karkuun eikä ryhtyä kaivamaan kameraa.
xxx/ellauri177.html on line 505: -- En kuule vittu nussi sua täällä. Mennään ulos, jos haluat lisätä katumuksiamme riemua meille molemmille... Läsnäolomme tässä paikassa on skandaali. Olemme Jumalan kanssa. -- Kuka, Jumala? huudahti Albine paniikissa, jälleen kerran iso tyttö päästää irti keskellä ei mitään. En tunne häntä, sinun Jumalaasi, en halua tuntea häntä, jos hän varastaa sinut minulta, joka ei ole koskaan tehnyt hänelle mitään. Setäni Jeanbernat on siis oikeassa sanoessaan, että sinun Jumalasi on pahuuden keksintö, tapa pelotella ihmisiä ja saada heidät itkemään... Valehtelet, et enää rakasta minua, eikä sinun Jumalaasi edes ole olemassa. "Olet hänen luonaan", toisti Abbe Mouret voimakkaasti. Sinä pilkkaat. Yhdellä hengityksellä hän voisi murskata sinut tomuksi, muttei vaan viizi, ihankuin piippusetä joka istui kiroilevan siilin pömppövazan päällä tässä äskettäin.
xxx/ellauri208.html on line 691: Silloin minä rupesin itkemään vielä kovemmin. Mitä varten niin kamalia asioita saa tapahtua, minä kysyin. Mitä varten saa tapahtua semmoista, että toisten on pakko kuolla, ennen kuin ovat täyttäneet edes kymmenen vuotta?
xxx/ellauri303.html on line 210: 37. Sitten hän sanoi isällensä: "Myönnettäköön minulle kuitenkin tämä: jätä minut vapauteeni kahdeksi kuukaudeksi, että minä yhdessä ystävättärieni kanssa menen vuorille itkemään neitsyyttäni".
xxx/ellauri303.html on line 472: Vaikka se perustuu perinteen periaatteisiin ja auktoriteetin siirtymiseen sukupolvelta toiselle, se on vertaansa vailla innokkaasti kyseenalaistamaan ja tarkastelemaan uudelleen sopimuksia ja hyväksyttyjä näkemyksiä sekä kitkemään taustalla olevia syitä. Talmudinen keskustelu- ja demonstrointimenetelmä pyrkii lähentämään matemaattista tarkkuutta, mutta turvautumatta matemaattisiin tai loogisiin symboleihin kuten ja, tai, ei.
xxx/ellauri388.html on line 52: Tuolta tuli ryssän poika suu leveässä hymyssä, hampaat välkkyen ruskeissa kasvoissa, haastoi murteellista suomea molottaen kanssaan leikkimään kuin olisi tuntenut vieraan koko ikänsä, varasteli kapineita, suuttui ja väänsi itkua, jos häneltä otti takaisin jotakin, taas nauraen teki sovintoa ja oli valmis heti sen jälkeen paiskaamaan viuhuvan kiven nurkan takaa, jos saattoi olla varma siitä, että ehtisi livistää pakoon. Ryssien kanssa tuli kuitenkin toimeen, jos osasi alinomaa olla varuillaan ja estää heidän kavaluutensa. Lähettää heti koko laivaston eli Suomen Jouzenen ja tykkiveneen tutkija Charly Salonius-Pasternakin johdolla turvaamaan uhattua Jähin luotoa. Eihän niitä viitsinyt aina piestäkään, ellei ollut varmaa syytä, sillä ne olivat aina valmiit itkemään ja volisemaan eikä Toivon ja Samuelin luonto kestänyt katsella sellaista.
23