ellauri005.html on line 234: Kuka sitten tahtoo tota murkkupesää? No ei mikään taho sitä taho as such, se syntyy ikäänkun itestään seurauksena pienemmistä tahtomisista. Niinkun on syntynyt jo monta kertaa eri elukoissa. Menestyvät mulkerot eka petkuttaa moraalilla mähemmät apupojixeen, mut lopulta nekin nielastuu systeemin syövereihin ite. Kaikkia viedään kun litranmittaa, mennään kierteellä kuin vesi lavuaarista tai paska alas pöntöstä, Samaa tietä kuljetaan kuin termiitit aikanaan, ja yksisoluiset niitä ennen. Seuraava askel on yhteiskuntaruumis. Skaalaedut ajaa aina tähän suuntaan.
ellauri009.html on line 1819: Einstein uskals julkasta suhteellisen hullun teorian, se toimi, mut ei uskonut enää kvanttifysiikkaan: jumala ei pelaa nopilla, se intti. No just nimenomaan sen se tekee. Tyhmät murkut tarvizee pahvikuvia. Tolstoi tajus tän Sodassa ja rauhassa. Siitä itestäänkin tehtiin sitten pahvikuva. Vaikka silläkin oli miljoonia täysääliöitä ajatuxia.
ellauri014.html on line 219: By the way, aika samanlainen sepaluksen raottaja, nyt muistan, oli myös se toinen reikäjuusto, sveitsiläinen panomies, siis tää punanen ja musta, sotilas vai pappi, ei väliä, molemmilla käy naisten suhteen hyvä viuhka. Stendhal eli Marie-Henri Beyle Grenoblesta. Se käytti itestään aina salanimiä. Don Phlegm. Poverino. William Crocodile. Ei tainnut tykätä nimestään. Tai itestään. Olikohan sen vanhemmat odottanu tyttöä, Marja-Siskoa. Orpo enon kasvattama sekin. Niinkuin Konradkin. Kuppanen. Se tykkäs oppilaiden mammoista. Rusoolle kelpas molemmat, äidit sekä tyttäret.
ellauri014.html on line 551: Julle lähettää Pröölle muistoxi thumbnail kokoisen näpäyksen itestään, onko edestä vai takaa ei kerrota. Teddy haukkuu lisää ransumaata ja varsinkin ransunaisia aivan sikana. Se on meillä mamulandereilla aina tapana, jotain huonommuutta kai me sillä puretaan:
ellauri014.html on line 745: Julia on varmaan bi, se puhuu Clairelle epäilyttävän lämpimästi. Claire on leski, sen pönttö mies on jättänyt tän sarjan, liukastui kai saippuaan. Näin "vanhana" Juku ei tykkää enää kenestäkään muusta kuin Clairesta, paitti tietty rakkaimmasta, eli itestään. Lapsiin ja Wokuun se on enemmän kun puolix kylästynyt. Tylsää kun 4-5 vuotiaat pojat ei tajuu piispa Julinin saarnoja.
ellauri014.html on line 804: Sellainen ei Rusakosta tullut koskaan itestään, ei ollut sellainen sen isäkään, joka nelisti karkuun poliisia. Niin nelisti Rusakkokin. Siitä puhe mistä puute. Maistuis varmaan sullekkin.
ellauri030.html on line 252: Sen seikan et vanhuxet on ällöttäviä ja pahanhajusia Cato ohittaa noppelasti ("mä en oo, en ainakaan haista mitään, ja oma nenä ratkasee"). Haba ohenee, mut eihän Sisero ole habaa mihkään käyttänyt, keuhkonnut vaan ja puhunut. Vähähä ääni heikkenee ja alkaa väpistä, mutta puhetta piisaa entiseen malliin ja enemmän. Nestorikin paasas loppuun saakka itestään ja entisistä ansioistaan, ja se on kivaa kevyttä puuhaa ihan vanhanakin. Eli me johtoporras ei tarvita habaa, ei oo koskaan tarvittu. Haba on rupusakille ja typerille, me hallitaan sanoilla. Joita meillä piisaa ihan hautaan saakka.
xxx/ellauri013.html on line 341: Ihan viimeisenä läpyskässä on Bertin ite itestään runoilema muistokirjoitus. Tuleehan julkkisfilosofin tuntea myös itsensä. Kirjoitettu hyvissä ajoin etukäteen. Ei siis vielä tiennyt oliko se häpi, elämä ei ollut läpi. Arvio on aika kiittävä, vaikka mukana on muutamia terävänäköisiä kriittisiä huomioita, valittuina niin etteivät satuta. De morituris vel de me nil nisi bene.
8