Viisauskoulun mainoskatkoja. Tää muistuttaa muinaisten kreikkalaisten ja nykyisten motivational speakerien hehkutuxia. Maisterit juokaa... Näitä on täälläkin aivan helkutisti.

Raina muistuttaa meitä Mattelin
ellauri310.html on line 656: Misogyyninä Tomi muistuttaa Raju Panolaa. Rajun naamasta jo näkee että tässäpä kusipää. Mikä oli eron syy? Katri Helenasta akateemisuutta arvostava Rajala suhtautui Katri Helenan laulamaan kevyeen musiikkiin kriittisesti. Katri Helena soitti Panu Rajalalle, kun tämä oli pettämässä vaimoaan – ”Oletko pukilla?” Pukillapa pukilla, vahvisti Raju. Avioliitto päättyi Rajalan päädyttyä suhteeseen Marja-nimisen naisen kanssa. Marjakin on jo loppuun polettu, nyt on Raju oman käden varassa.
ellauri313.html on line 59: Runojen henkilöt ovat juuttuneet kehämäisiin tilanteisiin ja maailma on kuten tuli jo sanottua vinksallaan. Logiikka muistuttaa usein painajaisunta, kuten runossa, jossa puhuja tajuaa olevansa kaupungilla ilman vaatteita ja lisäksi:
ellauri313.html on line 272: objektifioitu Ukrainan miehityksen jälkeen, muistuttaa häntä
ellauri313.html on line 793: Tiimimme tuki ja henkilökohtainen huolenpito muistuttaa selviytyjiä, etteivät he ole yksin, ja rohkaisee perheitä, jotka valitsivat elämän lapsilleen.
ellauri317.html on line 153: Aeneasin voitto latinalaisista on siten tehty vieläkin moraalisesti kiistanalaisempaa ja kaksijakoisempaa kuin Aeneissa, sillä troijalainen prinssi vaatii yleiseen ja mielivaltaiseen teurastukseen pakenevia latinalaisia ​​vastaan, mikä muistuttaa Venäjän valkokaartien pahimpia julmuuksia kasakkoja vastaan. Rakastetun pömpeävän kasakkapojan muuttuminen järjettömäksi venäläiseksi kissanpieruksi on täydellinen Aeneasin Turnuksen surmaamista edeltävässä huippuhetkessä, jolloin Troijan prinssi rinnastetaan nimenomaisesti "Nechesa-prinssiin"; jälkimmäinen oli ei kukaan muu kuin prinssi Gregory Potemkin (1739–1791), vaikutusvaltaisin Katariina II:n suosikeista, joka, vaikka hänestä oli tehty nimellinen kunniakasakka (tästä nimi Nechesa), johti Sichin likvidaatiota vuonna 1775 ja Hetmanaatin liittämistä Venäjään. Toisin kuin Vergiliusissa, jossa lopun äkillisyys peittää sen, kuinka paljon on vielä tehtävää, kun pääsemme Eneidan loppuunhämmentynyt ja surullinen lukija jää nykyaikaan, jolloin aikoinaan kiivaasti itsenäiset, kunnianhimosta ja ahneudesta kesytetyt kasakat ovat yhdistäneet voimansa ulkomaisten hyökkääjien kanssa ja murskaaneet joukossaan ne (zaporoshilaiset), jotka pitivät edelleen kiinni autonomiasta.
ellauri323.html on line 311: ”Hän ei uskalla taputtaa käsiään tuo puhuja, joka muistuttaa sinua:
ellauri325.html on line 136: Ukrainan kesällä alkanut vastahyökkäys on sujunut vaatimattomasti ja talvi kolkuttaa jo ovella. Sodan rintamalinjat ovat liikkuneet melko vähän, ja sään kylmeneminen kurjistaa sotilaiden oloja sekä hidastaa rintamalinjojen liikkumista entistään. Sotatieteiden dosentti Kauko Käyhkö muistuttaa, että kelirikkoaika on Ukrainassa jo alkanut. Teillä liikkumisen vaikeudesta Ukrainassa kelirikkoaikana valitti jo Mikula Hohol.
ellauri326.html on line 204: Mikä omituinen romaani tämä "salamanderien sota" on! En tiennyt romaanista mitään ennen sen aloittamista, mikä teki siitä täydellisen yllätyksen. Tämä on todella hämmentävää luettavaa. Capekin tarinaa tarkasteltaessa ei pitäisi odottaa dystopista romaania vuoden 1984 tyyliin. Voiko sitä edes kutsua romaaniksi? tarina on lähempänä satiirista satua. Ei ole sankaria, kuten romaanissa, johon lukija voisi todella tarttua. Vaikka kirjan ensimmäinen osa muistuttaakin eksoottista seikkailuromaania, lukija hämmentää nopeasti se, että Capek hylkää nopeasti kapteeni van Tochin hahmon kertoakseen salamanterien ja Hollywoodin maailman persoonallisuuksien kohtaamisesta. Mutta Capek ei keskity tuottajaan ja tähtiin, vaan keskittyy oppineen salamanterin kohtaloon. Tieteellistä julkaisua muistuttavan välikappaleen jälkeen toinen osa koostuu pääasiassa peräkkäisistä lehtiartikkeleista. samalla tavalla 3. osa moninkertaistaa kuvakulmat. kerrontamalli ei ole klassisen fiktion kaltainen. Capekin halu on ehdottaa hänen tarkoitukseensa parhaiten sopivaa muotoa, mikä mielestäni onnistuu täysin. aihe on myös rikas ja ajankohtainen. Käsitellyt aiheet ja esiin nostetut kysymykset ovat lukuisia ja innostavaa.
ellauri326.html on line 470: Gogol: Повесть о том, как поссорился Иван Иванович с Иваном Никифоровичем. Muistuttaa Pösä Sölsnamin ja Isse Immun jo kohta vuoden jatkunutta mykkäkoulua.
ellauri327.html on line 344: Putinin facelift teki ihmeitä. Juutalainen tausta katosi virallisista asiakirjoista ja hän alkoi muistuttaa kasvoiltaan keskiaasialaista.
ellauri330.html on line 113: Aristoteleen keskustelu kasvien, eläinten ja ihmisten välisistä eroista voidaan integroida evoluutioteoriaan, jos huomaamme, että organismit eivät ole koneita (kun kyseessä on pelkkä mieli yhdistynyt ihminen), vaan termodynaamisia järjestelmiä (Smit, 2018). Organismit ovat avoimia termodynaamisia järjestelmiä, joilla on aineenvaihdunta (koordinoitu kemiallisten reaktioiden järjestelmä, joka myötävaikuttaa sen ylläpitämiseen, eli järjestelmä, joka tuo energiaa ylläpitääkseen järjestystä, mutta myös kasvaakseen, lisääntyäkseen jne.) ja perinnöllinen replikaatio (kopiointijärjestelmä jota uusi rakenne muistuttaa vanhaa, käyttämällä sukuelimiä, jotka tuottavat jälkeläisten lisäksi paljon jännitystä elämään ja vieläpä puhdasta autuutta tullessaan yhtä aikaa sisäkkäin.)
ellauri330.html on line 422: Marx ei ollut mikään pelkkä statisti, toisin kuin bolshevikit. Ranskalainen marksologi Maximilien Rubel vuonna 1973 julkaistussa artikkelissa Marx: Theorist of Anarchism on jopa väittänyt, että Marx oli modernin anarkismin pioneeri! Rupla oli vissisti ryssän juutalainen, eikö vain? Bingo, kropotkin ja marx lookalike Ruubel asui juutalaisperäisyydestään johtuen puolisalaisesti Pariisissa Saksan miehittämänä. Maximilien Rubel (10. lokakuuta 1905, Chernivtsi – 28. helmikuuta 1996, Pariisi) oli ukrainalainen marxilainen historioitsija, humanisti ja neuvoston kommunisti. Kuulu vietnamilainen entinen trotskilainen Ngo Van josta tuli työväenaatteen luopio muistuttaa, että Marxin uudelleenlukemisen lisäksi Rubel esitteli heijariaan ryhmän muille "aikansa lahjomattomille ja säälimättömille tuomareille", kuten Soren Kierkegaardille ja Friedrich Nietzschelle , ajattelijoille, jotka kannattivat "uusia arvoja, uusia syitä elää": uudet normit näyttelemiselle, uusi etiikka. Uusi hah, samaa vanhaa pappispimitystä taas.
ellauri331.html on line 68: Se, onko Ukrainalla rahkeita lähteä uuteen isompaan vastahyökkäykseen talven jälkeen riippuu kuitenkin monesta tekijästä, eikä vähiten länsimaiden antamasta avusta. Ukraina saattaa myös pyrkiä yrittämään edistysaskelia loppuvuoden aikana. Kastehelmi muistuttaa, että yrittää kannattaa, sillä Ukrainan ”tilanne ei varsinaisesti muutu helpommaksi tai paremmaksi ensi kesään mennessä”.
ellauri331.html on line 147: Koomisimmat läpät on että Zhirinovski oli höveli ja Valeri Gergijev piti Pussy Riotista. Tätäkään eivät kaikki lukijat ehkä ymmärrä. Sivustoa voidaan verrata The Onioniin (USA) ja Private Eyeen (Britannia). The Onion is an American "fake news" organization. It features satirical articles reporting on international, national, and local news as well as an entertainment newspaper and website. Sipulin artikkelit kattavat ajankohtaisia ​​tapahtumia, sekä todellisia että kuvitteellisia, parodioivat perinteisten uutisorganisaatioiden sävyä ja muotoa tarinoilla, pääkirjoituksilla ja mies-kadun haastatteluilla käyttäen perinteistä uutissivuston ulkoasua ja toimituksellista ääntä, joka on mallinnettu uutissivuston Associated Press mukaan. Yxityisezivä on brittiläinen kahden viikon välein ilmestyvä satiirinen ja ajankohtaisia ​​asioita käsittelevä uutislehti, joka perustettiin vuonna 1961. Se ilmestyy Lontoossa, ja sitä on toimittanut Ian Hislop vuodesta 1986 lähtien. Julkaisu on laajalti tunnustettu näkyvästä kritiikistä ja julkisuuden henkilöiden loukkaamisesta. Se on "syvästi konservatiivisella muutosvastarintamalla" vastustanut siirtymistä verkkosisältöön tai kiiltävään muotoon: se on aina painettu halvalle paperille ja muistuttaa muodoltaan ja sisällöltään sarjakuvaa yhtä paljon kuin vakavaa lehteä. Lehteä lehteilee 700K brittilukijaa. Ei sillä kuuhun mennä.
ellauri332.html on line 99: Muita keskeisiä hahmoja ovat Munckin lähin alainen, nuori ja vielä sisällissodan vihakuohuissa elävä, herkästi liipaisimeen tarttuva luutnantti Suutari, jonka ehdottomuus kauhistuttaa etenkin alkuvaiheessa Munckiakin; kunnon sotamies Svejkiä niin olemukseltaan kuin asenteeltaankin muistuttava rajaseutulaisvääpeli Muranen; sekä rajan toisella puolella päämajaansa pitävä vanhempi upseeri ja herrasmies, majuri Gentsch, joka koettaa yläluokkaisen arvonsa säilyttäen vielä hetken luovia historian virrassa, vaikka aavistaakin kohtalonsa hyytävän komissaarin silmälläpidon alaisena olevan vain ajan kysymys.
ellauri332.html on line 535: Vähäisen polttoainemäärän vuoksi Cooper ja Brand käyttävät Gargantuaa painovoimalinkona päästäkseen Edmundsin planeettalle, mutta mustan aukon läheisyyden vuoksi he menettävät jälleen 51 vuotta. Cooper ja TARS irtautuvat Endurancelta omissa kapseleissaan Gargantuan ytimeen, jossa kaksikko päätyy äärettömän tesseraktin (tämä ihme on takuulla förbitty Sikiön Wallulta) sisälle. Cooper ymmärtää rakennelman olevan kaukaisen tulevaisuuden ihmisten luoma. Hän siirtyy ajassa taaksepäin, jolloin hän näkee Murphin lapsuudenhuoneeseen kirjahyllyn läpi ja huomaa voivansa vaikuttaa rajallisesti huoneen painovoimaan. Hän siirtyy ajassa eteenpäin ja löytää aikuisen Murphin tutkimasta vanhaa huonettaan. Cooper lähettää Murphille datan, jonka TARS on kerännyt tapahtumahorisontin sisäpuolelta, morsettamalla sen hänelle huoneeseen jättämänsä rannekellon sekuntiviisarin avulla. Tästä näperryxestä tesserakti romahtaa. Myöhemmin Cooper herää Saturnusta kiertävässä avaruussiirtokunnassa. Hän tapaa vanhuuteen kuolemaisillaan olevan tyttärensä. Murph oli onnistunut Cooperin lähettämien tietojen avulla suorittamaan loppuun Brandin laskelmat ja ratkaisemaan painovoimapropulsioteorian. Tämän ansiosta tähtien välisen matkustamisen hallitseva ihmiskunta voitiin evakuoida tuhoutuvalta planeetalta. Murph muistuttaa Cooperia siitä, että Amelia on yksin CASEn kanssa Edmundsin planeetalla. Cooper ja TARS lähtevät kohti Edmundsin planeettaa, jossa ilkialasti ilman avaruuspukua kävelevä Amelia valmistautuu Adam-nimisen apinan kaa uuden siirtokunnan perustamiseen.
ellauri332.html on line 610: Esiosa-trilogiaa luodessaan George Lucas ei alun perin aikonut esitellä sarjakuvahahmoa, mutta hänen poikansa "Jett" ehdotti tuloksena olevan synkän ja poliittisen trilogian "laimentamista" hahmolla, joka ainakin osittain kompensoisi Hanin huumorin menetystä. Lucas, joka on saanut inspiraationsa yhdestä poikansa suosikkisarjakuvahahmoista, Disneyn Goofysta , luo pitkän (1,96 m) gunganin, jolla on pitkät korvat ja varrelliset silmät ja joka muistuttaa antropomorfoitua hadrosaurusta tai vesinokkaeläintä, ja "Jett" keksii hänelle nimen - Jar Jar Binks. Ulkonäköä viimeisteli kuvittaja Terril Whiplatch.
ellauri332.html on line 639: Lisäksi itse Voiman käsite muistuttaa juutalaisten käsitystä jumalallisesta läsnäolosta, joka on läsnä kaikessa ja ylläpitää maailmankaikkeutta. Ajatus siitä, että Voima on jotain, joka virtaa kaikkien elävien olentojen läpi ja sitoo galaksin yhteen pikaliimana, on samanlainen kuin juutalaisten uskomus, jonka mukaan Jumala on läsnä luomisen kaikissa osissa. Mutta missä hän oli ennen kun hän loi midiä?
ellauri333.html on line 506: Puinen kampa (kangha) muistuttaa puhtaudesta, ja sitä käytetään pitkien hiusten kampaamiseen.
ellauri333.html on line 507: Seremoniallinen tikari (kirpan) symboloi taistelua totuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta sekä muistuttaa sikhiä heikompien suojelusta.
ellauri333.html on line 508: Rautainen tai teräksinen rannerengas (karha) muistuttaa hyvien tekojen tekemisestä, kuvastaa yhteyttä Jumalaan, ja on myös toiminut käden suojana taisteluissa.
ellauri335.html on line 113: Woltin omistaja varoitti seurauksista, jos lähetille ei jätä tippiä. Kuljettajat saavat valita keikkansa, joten he valikoivat ne, joista on tiedossa tippi. Lopuille he sanovat: tiedän missä asut, ja missä lapsesi käyvät koulua. Woltin yhdysvaltalainen omistajayhtiö DoorDash on lähettänyt sovelluksensa käyttäjille varoitusviestejä, joissa se muistuttaa, että ilman tippiä jätetyt tilaukset saattavat kestää pidempään ja ruoka voi saapua kun olet jo kylmänä.
ellauri335.html on line 138: Wartiainen muistuttaa vuonna 2016 EEA:n Urban Sprawl in Europa -tutkimuksesta, jossa Helsinkiä pidettiin hänen sanoillaan varottavana esimerkkinä alisuorittavasta kaupunkisuunnittelusta myös itäeurooppalaisiin kaupunkeihin verrattuna eikä se pysy mukana innovaatiovauhdissa. Wartiainen on pohtija ja suunnittelija.
ellauri335.html on line 319: muistuttaa dildoa. Suosittelen: Pitkään rynkytykseen henkilöille joita musta väri tai hieman jauhoinen maku ei vaivaa.
ellauri336.html on line 144: Todistetaan, että tämä motivaatio on ulottuvillamme! Luokaamme kuvitteellinen työpaja ja käytämme samanlaista tekniikkaa, jota lääkäri käytti. Tarjoamme jokaiselle vanhemmalle 50 dollaria päivässä siitä, etteivät he suuttuisi tai menetä malttiaan lapsilleen. (Tästä tulee 350 dollaria viikossa ja 1 400 dollaria kuukaudessa – ei pieni summa kenenkään huomioimatta!) Kehitämme edelleen mielikuvitustamme kuvitellaksemme tyypillisen "aiheen" käyttäytymistä tässä työpajassa. Kello on seitsemän aamulla, eivätkä pikku Yankie ja Rochele ole vieläkään nousseet sängystä valmistautumaan kouluun. Äiti tulee heidän huoneeseensa ja aikoo huutaa heille, koska he eivät ole huomioineet hänen ohjeitaan pukeutua ja syödä nopeasti. Äidin silmien edessä välähtää mystisesti 50 dollarin seteli, joka muistuttaa häntä työpajatehtävästään. Sitten hän lähestyy hellästi lapsiaan ja muistuttaa heitä pehmeällä avokämmenen vedolla poskelle, kuinka myöhäistä on ja että heidän on kiirehdittävä koulubussilleen.
ellauri336.html on line 188: Toinen tämän säännön muunnelma on, että lasta ei rangaista tai arvostella jokaisesta hänen tekemästään pienestä virheestä. Vanhempien on opittava katsomaan pois ja jättämään huomiotta pienet ja näennäisesti merkityksettömät asiat, joita heidän lapsensa tekee väärin. Esimerkiksi vanhempi huomauttaa lapselle, että hän unohti peittää hammastahnan, jolloin se tukkii aukon tai läikkyi pesualtaan yli. hän käytti kaakaolusikkaa sokeriksi; hän unohti pyyhkiä kenkänsä kotiin tullessaan; hän unohti tehdä brachan jne. Tällainen vanhemmuus, joka muistuttaa enemmän poliisitarkastajan työtä, saa lapsen jatkuvasti hermostumaan vanhempien jatkuvan valppauden vuoksi. Tämä hermostuneisuus ja paine voivat saada lapsen yhtäkkiä käyttäytymään hyvin erikoisesti. Jotkut ilmenemismuodot ovat yökastelu, änkytys, kynsien pureskelu, levottomuus tai riitely sisarusten kanssa. Lisäksi lapsi tuskin kokee, että hänen vanhempansa rakastavat häntä, jos hän luulee, että häntä jatkuvasti tutkitaan, hyökätään ja rangaistaan ​​jokaisesta pienestä asiasta. (Ajattele sitä: Tuntuisiko pomosi arvostavan ja pitävän sinusta, jos hän seisoisi vierelläsi kuin Hashem ja huomauttaisi kaikista pienistä asioista, joita teit väärin?)
ellauri336.html on line 257: Toinen onaas devarimin piirre on lapsen muistuttaminen menneistä väärinteoista. Rangaistaessaan tai nuhtelemalla joillakin vanhemmilla on tapana mainita lapselleen, kuinka monta kertaa hän on aiemmin käyttäytynyt huonosti. Tämä reaktio on kiellettyä, kuten muistuttaisi baal teshuvaa hänen entisistä ei-uskonnollisista tavoistaan. Siksi, kun lapsi on saanut rangaistuksensa, vanhempien ei tule muistuttaa häntä siitä myöhemmin (varsinkaan jos hän pyysi anteeksi).
ellauri336.html on line 529: Chazon Ishillä oli tapana sanoa, että kurituxen velvollisuus alkaa vuosia ennen lasten saamista ja jopa ennen kuin joku alkaa harkita köyrimistä! Se alkaa ihmisestä itsestään, itsekurista, kuinka hänen tulee käyttäytyä ja viettää omaa elämäänsä menschinä. Lasten käyttäytyminen muistuttaa näet järjettömästi vanhempiensa käyttäytymistä. Sääntö "Tehkää miten minä sanon, ei niinkuin minä teen" ei toimi.
ellauri339.html on line 667: Sitten on kysymys, mihin rahat päätyvät. Yhdysvaltain maaliskuussa 2018 allekirjoitettu menolaki kielsi Azov-pataljoonan, vapaaehtoisryhmän, joka myöhemmin liitettiin Ukrainan armeijaan ja jonka logo muistuttaa silmiinpistävästi natsien SS-tunnusta, avustaminen. Mutta Azov on vain räikeimmin ongelmallisin jäännös ultranationalistisista ryhmistä, jotka muodostivat vapaaehtoispataljoonoja varhain ja jotka ovat edelleen eräänlaisena varjojoukkona. Toiset ovat omaksuneet Ukrainan armeijan, mutta he käyttävät usein edelleen pataljoonamerkkiä ja pysyvät uskollisina vanhoille komentajille.
ellauri340.html on line 39: Barry Allen on puistokemisti, jonka on vällyissä erittäin hidas ja usein myöhässä, mikä turhauttaa hänen morsiamensa Iris Westin. Eräänä iltana, kun hän taas "työskentelee myöhään uuden tapauksen parissa", salami rikkoo latexin, joka on täynnä määrittelemättömiä kemikaaleja, kastelee Barryn ja tyrmää hänet väliaikaisesti. Tämän seurauksena Allen huomaa myöhemmin pystyvänsä juoksemaan yli-inhimillisillä nopeuksilla ja omaavansa yhtä tehokkaat refleksit, aistit ja parantavansa kuin sika juoxuaan. Myöhemmin hän pukeutuu punaiseen bodyyn, jossa on salami rinnassa (muistuttaa alkuperäistä Fawcett Comicsin Captain Marvelia), kutsuu itseään Flashiksi (lapsuuden sarjakuvasankarinsa Jay Garrickin mukaan) ja hänestä tulee Central Cityn kumiasuinen rikostaistelija ja suojelija.
ellauri345.html on line 261: Goethe-kultin ajattelemattomin dogma, adeptien vaalein tunnustus: että kaikista Goethen teoksista suurin on hänen elämänsä - Gundolfin "Goethe" on ottanut sen esille. Ei siis ihme, että tämän kirjan sisäisen muodon myötä syntyy muodoton runoilijatyyppi, joka muistuttaa Bettinan suunnittelemaa monumenttia, jossa kunnioitetun valtavat muodot sulautuvat muodottomaksi, mies-naispuoliseksi. Tämä monumentaalisuus on valhetta ja - Gundolfin omalla kielellä puhuen - käy ilmi, ettei heikosta Logoksesta nouseva kuva ole niin erilainen kuin kohtuuttoman suuren Eroksen luoma kuva. Ei se Goethella oikeasti ollut kuin puolijalkainen.
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan ​​siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri345.html on line 454: . Romaania käsittelevässä kirjeessään Zelter kirjoittaa Goethelle: löytyihän sulla loppuviimexi tähän tarkoitukseen sopiva kirjoitustapa, joka on kuin kirkas elementti, jonka ketterät asukkaat uivat toistensa läpi räpytellen tai tummentuen, liikkuen ylöspäin. ja alas eksymättä tai exymättä. Se, mitä Zelterin koskaan tarpeeksi arvostetulla tavalla ilmaistaan, havainnollistaa, kuinka runoilijan kaavamainen, lumoava tyyli muistuttaa lumoavaa refleksiä vedessä. Ja tyylin lisäksi se osoittaa tuon "ilojärven" merkityksen ja lopulta koko teoksen merkityksen. Aivan kuten näennäinen sielu ilmestyy epäselvästi, houkuttelee viattomalla selkeydellä ja johdattaa alas syvimpään pimeyteen, niin myös vesi osallistuu tähän outoon taikuuteen. Koska se on toisaalta musta, tumma, käsittämätön, mutta toisaalta heijastava, selkeä ja kirkastava. Tästä vesiaiheesta lähtee Benjyn sanamylly taas pyörimään:
ellauri348.html on line 708: Emon hylkäämät apinanpenskat imee penistään. Rotat ovat tietenkin vain rottia. Lääkäreilläkin on vaikeaa. Arvaa miltä tuntuu kulkea ympäriinsä 10v vanhoissa vaatteissa? Monnica ei sietänyt teollisuusvakoilevaa Peeteriä koska Peeteristä Åsa näytti rumalta. Millaistahan olisi ollut olla kaunis. Peter Wimsey on Åsasta "oxettava miespuolinen kansikuvatyttö." Åsassa herää kiihkeä halu saada hänet vastuuseen teoistaan. Niinpä, mutta muista Åsa että Wimpynkin aisapari oli ruma kuin rengin räkä räystäällä. Monnican pikku kokki with benefits muistuttaa Margaret Thatcherin nöyrää hellapoliisia. Kalamureketta voisulalla, banne mej.
ellauri348.html on line 986: Neljän tekijän malli muistuttaa huolestuttavasti "Big Five" -persoonallisuusmallia. Neljän tekijämallin luonteen vahvuudet voitaisiin jakaa seuraaviin neljään ryhmään: Mukavuus, Positiivisuus, Älykkyys ja Tunnollisuus.
ellauri349.html on line 54: Eski piti ize esseekokoelmaansa Erektio Albertinkadulla merkittävänä. Vieläkin vaikea nähdä mixi Eski pitää Pipsa Pallasvesaa merkittävänä. Kenties se muistuttaa Eskin palvomaa Iisa-äitiä. Iisa äiti oli jostain Kajaanista. Pipsa Kauhia on Lapin noita Rovaniemeltä. Liisa Karhusen porukat oli Iisalmen Pörsänmäeltä, mikä on kaunisteltu Persemäki. Kiskot ovat vieneet Hyvinkään kultahatun Etelä-Helsinkiin ja meidät pohjoisemmaxi. Bulevardilla on paljon julkkisnaapureita. Saarisen ei ole tärkeää ymmärtää mitään, kuha pelittää. Science of The Better putkiaivoille. Olisikin vaikea ymmärtää mikä sai Eskin pikku pilin Albertinkadulla seisomaan. Pipsan tissiliivitkö tyynyllä vaiko oranssi tuhero? Pipsan ikä on tarkoin varjeltu salaisuus. Vozrast' zhenschiny - sekret. Kyllä se on arviolta 10 vuotta Esaa vanhempi. Hizi se on pian pushing ninety! Värjääköhän se harmaat pillukarvansakin oransseixi, vai onko se vallan kalju sieltä? Sen jalkovälissä voi olla jo enemmän kuin 1 ryppy.
ellauri349.html on line 597: Elämäkerturina E.Saarinen muistuttaa narsistista fasistiveljeään Matti Kuusta ohareineen sikäli, ettei se pysy missään aiheessa pitempään kuin viisi pistoa. Nää on tälläsiä haarukkapaloja. Narratiivi ja argumentit puuttuvat. Aina samojen kökköjen hyperbolisten klisheiden toistoa, imagonkiillottelua. Jäbästä ei ole enää jäljellä mitään muuta kuin toi ontto imago, ihminen (sevverran
ellauri350.html on line 103: Hra Z:n elämän tärkeät faktat, jotka osuvat yhteen Kohutin elämän kanssa, ovat seuraavat: Hän oli ainoa lapsi, hänen äidillään oli samanlaisia luonteenpiirteitä kuin Else Kohutilla, mukaan lukien kiinnostus maalausta ja runoutta ja toisten tökkimistä kohtaan. Isä oli poissa muutaman vuoden, ennen kuin poika oli viisivuotias, tarina hiihtolomasta ja hotellista on samanlainen kuin Kohutin oma elämä. Romaani Tomin sedän mökki luettiin hänelle varhaisessa iässä. Siellä on leiriohjaaja, joka muistuttaa Kohutilla nuorena ollutta tuutoria. Vanhemmat olivat kaukana toisistaan. Jotkut yksityiskohdat ovat kuitenkin hieman muuttuneet. Z:n isä istuu pienessä bändissä ja laulaa heidän kanssaan, vaikka todellisuudessa Felix Kohut oli taitava pianisti.
ellauri350.html on line 573: Vuonna 1997 New Yorkin osavaltion yliopistossa Kivisessä purossa tehdyssä tutkimuksessa psykologi Arthur Aron tutki, voitaisiinko kahden täydellisen vieraan ihmisen välistä läheisyyttä nopeuttaa. Hän keksi seuraavat 36 kysymystä, jotka johtavat rakkauteen. Siitä lähtien, kun Aron loi tietokilpailun, hän on jopa nähnyt sen herättävän uudelleen romantiikkaa pitkäaikaisissa suhteissa. ”Kun olet ensimmäistä kertaa romanttisessa suhteessa, tunnet voimakasta jännitystä. Mutta sitten totutte toisiinsa", Aron kertoi Berkeley Newsille. ”Jos teet jotain uutta ja haastavaa, se muistuttaa sinua siitä, kuinka jännittävää se voi olla kumppanisi kanssa. Se tekee suhteestasi paremman." Aivan oikein – voit rakastua tai rakastua uudelleen kysymällä näitä
ellauri350.html on line 814: "Teoria on, että kun olet ensimmäisen kerran romanttisessa suhteessa, jännitys on kovaa, mutta sitten totutte toisiinsa", Aron sanoi. "Jos teet jotain uutta ja haastavaa, se muistuttaa sinua siitä, kuinka jännittävää se voi olla kumppanisi kanssa, se parantaa suhdettasi."
ellauri351.html on line 71: Tämä on E!F!K! izehoitotrilogian kolmas osa, jonka aiheena on K! eli mixi pitää pitää vihaa ja tehdä rumihia. Tärkeintä on olla sinnikäs ja toiveikas. Paavon kirjoitustekniikka muistuttaa yxinäisen koiran haukuntaa jossain erämaapihassa: tasaista ja eleetöntä, mutta vailla loppua. Paavo siteeraa miljoonaa eri lähdettä, lainaa kultakin yhden kontekstista irroitetun töräyxen, ja rakentaa niistä 6000 palan palapeliä tai leegopöllöä. Välillä aina palataan perusteemaan, joka on, että vaikka viha on usein perusteltua ja ymmärrettävää, useinkaan se ei ole sitä, vaan jotain skizoa. Se Paavossa on sentään hyvä että se haukkuu hanakasti tietokonepelejä ja väkivaltaviihdettä eikä sanallisesti säästä edes kapitalistiroistoja.
ellauri351.html on line 717: Kirjassa Le Bon väittää, että joukkopsykologeilla on useita ominaispiirteitä : "impulsiivisuus, ärtyneisyys, järkeilykyvyttömyys, kriittisen hengen tuomitsemattomuus, tunteiden liioitteleminen ja muut..." Le Bon väitti, että "joksikin ajaksi väkijoukkoon upotettu yksilö löytää pian itsensä - joko joukon antaman magneettisen vaikutuksen seurauksena tai jostain muusta syystä, josta emme tiedä - erityisestä tilasta, joka muistuttaa paljon tilaa lumoamisesta, jossa hypnotisoitu yksilö joutuu hypnotisoijan käsiin."
ellauri353.html on line 408: George Saunders, kun häneltä kysyttiin kirjallista vaikutusvaltaa, sanoi: "Minä rakastan venäläistä kirjailijaa nimeltä Isaac Babel. Voin hypätä mihin tahansa hänen teoksiinsa, lukea muutaman sivun ja mennä, Ai niin, kieli. Se on melkein kuin olisit virität kitaraa ja kuulit kauniisti viritetyn ja sanot: Joo, sitä me haluamme. Haluamme jotain täydellistä. Kun luen häntä, se kalibroi korvani. Se muistuttaa minua erosta OK lauseen ja todella lauseen välillä. taitava lause. Babel tekee sen puolestani."
ellauri360.html on line 416: Vakuutusala mukauttaa riskinarviointiaan ja hinnoitteluaan ennakoivasti sitä mukaa, kun sääilmiöihin liittyvät korvausvaatimukset lisääntyvät. On todennäköistä, että jossain vaiheessa osa vakuutuskohteista menettää myös Suomessa vakuutuskelpoisuutensa. ”Vakuutusliiketoimintamalli ei toimi sellaisten riskien kanssa, jotka toistuvat hyvin usein ja jossa vahinkojen kokonaismäärä voi pahimmassa tapauksessa olla erittäin suuri”, Ijäs muistuttaa. Se on voi mutta niin se kexi murenee.
ellauri364.html on line 54: Konversiohäiriön olennainen piirre on vähintään yksi tahdonalaisen lihaksen tai aistien toimintaan liittyvä oire tai vajaus, joka muistuttaa neurologista tai muuta ruumiillista häiriötä. Oireen tai toiminnan vajauksen syntyyn liittyy psykologisia tekijöitä, ja oireen ilmenemistä tai pahentumista edeltää erilaisia psyykkisiä ristiriitoja, stressitekijöitä tai traumaattiseen tunnemuistoon liittyviä tapahtumia. Oiretta tai vajavuutta ei voida selittää millään ruumiillisella häiriöllä tai kemiallisen aineen vaikutuksella. Oire tai vajavuus ei myöskään ole tarkoituksellisesti tuotettu tai teeskennelty. Konversiohäiriö on nykyisin suhteellisen harvinainen oltuaan aikaisempina vuosikymmeninä ilmeisesti selvästikin nykyistä yleisempi. Häiriö on yleisempi naisilla. Konversio-oireet ilmenevät yleensä ensi kertaa 10–35 vuoden iässä, joskus kuitenkin myöhemmällä iällä.
ellauri364.html on line 336: Puissa on usein kyrvän korkeudella koloja, joihin siittimen voi tuikata hätätilassa paremman panopuun puutteessa. Norjalaisessa kansanperinteessä huldralla on lehmän häntä, mutta ruotsalaisessa kansanperinteessä huldralla voi olla myös ketunhäntä. Pohjoisruotsalaisella huldralla ei välttämättä ole häntää lainkaan, vaan sen paikalla on pelkkä ontto tai kaarnan peittämä reikä. Suomalaisessa kansanperinteessä on myös kerrottu metsänneidosta, joka muistuttaa paljon pohjoisruotsalaista huldraa.
ellauri365.html on line 430: Sananlaskujen 15:4 muistuttaa meitä: "Sävyinen kieli on elämän puu, mutta sen näyttäminen murtaa hengen."
ellauri365.html on line 437: Raamatun alistumista koskevat opetukset ulottuvat myös suhteiden ja auktoriteetin laajempaan kontekstiin. Roomalaiskirje 13:1 muistuttaa uskovia "alistumaan hallitseville viranomaisille", ja 1. Piet. 2:13-14 rohkaisee alistumaan maallisille viranomaisille. On kuitenkin tärkeää tasapainottaa tämä sen ymmärryksen kanssa, että lopullinen kuuliaisuus on alistumista Allahille. Islam! Noudattakaa Jumalan tarjoiluehdotuxia, suosituxia, käskyjä ja periaatteita. Eli taulukoituna:
ellauri367.html on line 230: Hän teoretisoi, että nämä kansainväliset rahoittajat käyttävät luotettavia ihmisiä valtaakseen heihinsä. Hän mainitsee Walther Rathenaun tässä roolissa. Muistuttaa Adam Weishauptin luomasta First Internationalin vastineesta salaisuus Baijerin Illuminatin muodossa ja tavoittelee samaa päämäärää kuin kommunismi, joka olisi muodostanut aikakautemme kolmannen antikristillisen ja kommunistisen salaliiton gnostilaisuuden jälkeen (toinen on protestantismi). Nykyinen salaliitto koostuu tästä: luo mahdollisimman suuri pääoman kertymä proletariaatin työntämiseksi työttömyyteen, epätoivoiseksi ja samalla järjestön luomiseksi proletaarien yhdistämiseksi ja vallankumouksen käynnistämiseksi.
ellauri369.html on line 57: Paleofiktio on esihistoriallista aikaa kuvaava kirjallisuuden lajityyppi. Termin kehitti suomalainen paleontologi Björn Kurtén kuvaamaan esihistorialliseen aikaan sijoittuvia romaanejaan Den svarta tigern (1978; suom. Musta Tiikeri, 1981) ja Mammutens rådare (1984; suom. Mammutin suojelija, 1984). Paleofiktio muistuttaa historiallista romaania kertoessaan menneistä ajoista, mutta sen kuvaamista tapahtumista ei ole säilynyt kirjallisia lähteitä nykypäivään. Tämän vuoksi paleofiktion kirjoittajan on mahdollista käsitellä aihettaan paljon vapaammin kuin historiallisen romaanin kirjoittajan, ja lajityypillä onkin yhteyksiä myös fantasiakirjallisuuteen ja muuhun spekulatiiviseen fiktioon.
ellauri369.html on line 283: Jaakko Hämeen-Anttila -vainajan (levätkööt hänen luunsa rauhassa) mukaan länsimaiset arabian tutkijat yleensä uskovat, että asiat todella tapahtuivat niin kuin Ibn Ishaq oli kuullut kerrottavan, kuitenkin niin, että viime aikoina on tuotu esiin mahdollisuus, että tarinaan on tiivistetty pitempi ajanjakso, jolloin Muhammed ei olisi vielä tuominnut epäjumalia. Toisaalta kertomus muistuttaa kaunokirjallista veijaritarinaa, jossa piru petkuttaa hengenmiestä. Jansen uskoo, että tarina on keksitty antamaan selitys edellä lainatulle Koraanin jakeelle 22:52. K.-H. Ohlig pitää mahdollisena, että saatanalliset jakeet olivat Koraanissa al-Tabarin aikana 900-luvulla ja poistettiin vasta sen jälkeen.
ellauri369.html on line 353: Sartor Resartus: The Life and Opinions of Herr Teufelsdröckh in Three Books is an 1831 novel by the Scottish essayist, historian and philosopher Thomas Carlyle. Räätälinlihas (lat. musculus sartorius < lat. sartor, räätäli) on pitkä ja kapea, heikko lihas, jonka alkukohta on suoliluun päällä sijaitseva kalvo, fascia iliaca, ja päätekohta sääriluun yläosan sisäsivu. Sitä hermottaa reisihermo (nervus femoralis). Räätälinlihaksen tehtävänä on koukistaa lonkka- ja polviniveltä. Räätälinlihas kulkee vinosti muiden reisilihasten yli sääriluun sisäreunan kyhmyyn (tuberositas tibiae) leveän hanhenjalkakalvon (pes anserinus) välityksellä. Lihaksen nimen etymologiasta on neljä hypoteesia: Yksi on, että nimi valittiin koska räätälit istuivat ennen jalat ristikkäin; toinen on se, että lihaksen alapään sijainti osuu samaan kohtaan mistä räätälit mittaavat lahkeen sisäsauman pituutta; kolmas on että se muistuttaa räätälin mittanauhaa; neljänneksi, vanhoja poljettavia ompelukoneita käytettäessä niitä piti jatkuvasti polkea ja yhdistettynä jalkojen asentoon lihas kehittyi räätäleillä huomattavastikin.
ellauri370.html on line 583: Gobineaun vaakuna muistuttaa Ukrainan lippua. Hän oli alunperin polveutunut prinssinnakeista. Jo 1600-luvulla toinen nakki Henri de Noulainvilliers oli väittänyt, että Ranskan aatelisto polveutui germaanisista frankfurtereista, jotka 400-luvulla valtasivat Gallian, kun taas Ranskan talon­poikais­väestö ja kolmas sääty polveutuivat maassa ennestään asuneista gallialaisista.
ellauri372.html on line 246: "Kaukana on sinun asuinsijasi oleva rehevistä maista, vailla taivaan kastetta. Sinä olet elävä miekkasi varassa ja palveleva veljeäsi. Mutta kun sinä kerran riistäydyt irti, silloin karistat hänen ikeensä niskastasi." Tarinaa on muun muassa pidetty vertauksena siitä, miten ovela Israel onnistui jymäyttämään ja alistamaan vanhemman Edomin valtakunnan, mutta myöhemmin Idumea kuitenkin pääsi päältäpäsmärixi. Talmudissa nimi "Edom" tarkoittaa Rooman valtakuntaa. Juutalaisen myytin mukaan Romulus ja Remus olivat Esaun jälkeläisiä, ja Rooman syntymyytti - kaksoset, jotka joutuvat riitaan - muistuttaa suuresti Esaun ja Jaakobin tarinaa. Varhaiskeskiajalla kasaarit käyttivät nimeä "Edom" Bysantin keisarikunnasta. Edomin maita oli arabisodissa kiistelty Negevin autiomaa.
ellauri372.html on line 310: Raymond F. Surburg kirjoittaa: "Psalmit ovat tiiviisti mallinnetut kanonisen psalterin esittämän kaavan mukaan. Ensimmäinen psalmi ilmoittaa sodan julistuksesta, mutta se koskee pääasiassa tekopyhien tuomitsemista. Toinen kuvaa Jerusalemin piiritystä ja myöntää, että kohtaamat vaikeudet ja rangaistukset olivat ansaittuja, mutta päättyy kuvaukseen valloittajan kuolemasta Egyptin hiekoilla. Kolmas psalmi on jumalaapelkäävien kiitoksen runo. Neljännessä näemme tekopyhien tuomitsemisen kielellä joka voimakkaasti muistuttaa sitä, jota Kristus käytti vihollisiaan vastaan. Psalmi 5 on armorukous Jumalalle. Kuudennessa psalmissa kuvataan ensisijaisesti vanhurskauden siunausta. Seitsemännessä on Israelin rukous ahdistuksen aikana, pyytää Jumalaa olemaan poistamatta kikkeliään heidän keskuudestaan. Kahdeksas psalmi kuvaa Jerusalemin piiritystä ja tuomitsee sen synnit. Yhdeksännessä Israel vankeina anoo Jehovalta anteeksiantoa. Kymmenes psalmi osoittaa, kuinka miestä, joka ottaa kiltisti vastaan ​​Herran kurituksen, siunataan. Seuraava psalmi puhuu vankien paluusta. 12. psalmi ei ole juuri erilainen kuin henkeytetyn psalterin psalmin 120 säkeistö. 13.:n teemana on vanhurskaiden siunaus. Seuraavalla on samanlainen fiilis. 15. alkaa toteamuksella: "Kun olin hädässä, huusin avuksi Herraa." 16. on kokeellinen vanhojen puritaanien mielessä. Ensimmäiset 16 psalmia eivät viittaa Messiaaseen, vaan puhuvat messiaanisesta valtakunnasta. Psalmi 17 sisältää kuitenkin sen, minkä uskotaan olevan yksi tärkeimmistä messiaanisista kohdista juutalaisuuden jälkeisessä Raamatun kirjallisuudessa. Psalmin 18 tärkein mielenkiinto on sen kristologia. Messias esitetään Daavidin suvun siemenenä, joka tulisi kukistamaan roomalaiset Hasmonealaisten kukistumisen jälkeen. Messiaan sääntö on olla viisas, pyhä, oikeudenmukainen ja hengellinen." ( Introduction to the Intertestamental Period , s. 144-145)
ellauri374.html on line 491: - Tshuvassian tasavallassa on sekä etnisesti puhtaita alueita että tshuvassien ja venäläisten tai tshuvassien ja mordvalaisten asuttamia seutuja. Käytännössä tshuvassit ovat minun laillani kaksikielisiä. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen etninen tietoisuutemme on vahvistunut ja muistuttaa kansallisen heräämisen aktiivikaudesta, joka ulottui 1870-luvulta 1930-luvulle.
ellauri377.html on line 99: Se muistuttaa vähän Salomon oodeja ja psalmeja. Salomon oodit ovat kokoelma 42 oodia, jotka on osoitettu Salomonille. Ennen oli sekaannusta tutkijoiden keskuudessa Salomon oodien päivämäärästä; Kuitenkin useimmat tutkijat ajoittavat sen jonnekin vuosille 70-125 jKr. Varhaisimmat säilyneet Salomon Oodien käsikirjoitukset ovat noin 300-luvun lopusta ja 400-luvun alusta koptilaisesta Pistis Sophiasta.
ellauri377.html on line 380: Jos enkeli on ruumiiton, ovatko ihmisten enkelihavainnot, joista Raamatussakin on useampia kertomuksia, unta tai pelkkää mielikuvitusta? Tuomas Akvinolaisen mukaan eivät ole. Enkeli nimittäin voi halutessaan ottaa itselleen ruumiin. Tuo ruumis saattaa näyttää ihmisen kaltaiselta ja toimiakin kuin ihminen, kuten Vanhan testamentin Lootin luona Sodomassa vierailleet miehet, joiden kerrotaan aterioineen Lootin kotona. Silti se ei ole biologinen organismi, sillä se ei voi käydä paskalla, koska siltä puuttuu takapuoli. Pikemminkin se muistuttaa Blade Runner -elokuvan replikantteja, ihmisen kaltaisia biologisia robotteja. Etupuoli oli kunnossa vain Gabrielilla, joka siitti Jeesuxen.
ellauri384.html on line 245: Rahan kexivät lyydialaiset 600-luvulla ennen Kristusta. Kroisoxesta tuli sitä lyytä rikas kuin Roope Ankka. Noin vuonna 630 eaa., joku Anatolian valtakunnassa Lydiassa leimaa jalometallipalan jollakin sinettisormuksella. Yksi tämän yksinkertaisen teon tulos oli, että se lisäsi luottamusta palan painoon ja puhtauteen, kun sitä myöhemmin käytettiin markkinoilla. Tämä menettely ei muuttanut mitenkään hyödykkeen luontaista arvoa, mutta se yksinkertaisti jalometalliharkkojen vaihtoa kaikille, jotka olivat halukkaita hyväksymään leiman takuun ensi näkemältä sen sijaan, että punnittaisiin ja testattaisiin uudelleen pala joka kerta, kun sillä käytiin kauppaa. Kauppiaat voisivat jättää syrjään vaivalloiset vaakansa, painonsa ja koetinkivensä nopeuttaakseen liiketoimiaan laskemalla, ei punnitsemalla, tämän uuden valuutan muotoa. Kreikkalaiset, jotka omaksuivat nopeasti tämän Lydian tekniikan, antoivat kolikoiden nimeksi nomismata, koska ne toimivat rahana hyväksytyn käytännön mukaan (nomos). Kauppiaista tuli numismaatikkoja. Eli luottamus, luotto, oli tämän kexinnön ytimenä, kuten kaikki talousliberaalit muistaa muistuttaa. Aristoteleesta rahan lainaaminen korkoa vastaan on alhaista. Kroisoxen nimi oli oikeasti Karof. Platonin oli Aristokles Aristosson. Platonin sedät Aku ja Roope olivat oligarkkeja.
ellauri389.html on line 225: Paizi Nigel Warburtonin mielestä niitä ei voi lainkaan verrata. Hän näkee eron siinä, että Raamatun ja Sananlaskujen näkökulma on erilainen kuin politiikan. Jeesuksella (kuten USAlla) on oikeus muistuttaa syntistä hänen omasta syyllisyydestään, koska hänellä itsellään ei ole syyllisyyttä, hän on hyvän puolella. Vaikka väärintekijä voi joskus olla oikeassa osoittamalla todellisen puutteen, tämä ei muuta eroa periaatteessa.
ellauri390.html on line 121: Kun kylän miehet ja naiset tahtoivat ensimmäisenä keväänä avustaa maisteriystäväänsä pernan istutuksessa ja vanhan lavan päältä mättäsivät siementä vakoon oikein porvoonmitalla, menivät avustusväen silmät pyöreiksi, kun maisteri sanoo vakaasti: Ei nyt käy kontoon! ja selittää sitten, että perunansiemenet pitää istuttaa niin harvaan, että hänen runsaasti puolikyynäräinen letkunsa sopii siemenväliin. Naiset katsahtivat merkitsevästi toisiinsa ja supattivat jotakin maistereista letkuista ja pirttiviljelyksestä koettaen yhä vain salavihkaa käyttää siementä runsaammin. Mutta maisteripa el antanutkaan perään, tarkkasipa tyystin, että siemenväliä todellakin tuli parrun pituudelta. Miehet sitten mukautuivat tähän uuteen perunain istutustapaan helpommin, vaikkakin kylän mukavasanainen seppä käänti maisterin mälliä poskessaan, ruiskautti pitkän syljen izekin ja tuumasi mulkuntäyteisellä äänellä: Taisi nyt maisterilta tulla vika pisto. Mutta annas - kun perunasato sitten kurjattiin, olivat kyläläiset sen runsaudesta aivan ihmeissään. Visu seppä taas pyöräytti mälliään ja lausahti yksikantaan jotain mukanokkelaa tyyliin "pieni kaunis kanala" ja "Santtu-sika".
ellauri390.html on line 287: Balladin sisältö muistuttaa suuren tekstiryhmän nimeä P.V. Sheina (1898): "Kuinka prinssi Volkonski määräsi taloudenhoitajansa Vanyushan hirtettäväksi, koska hän oli avoliitossa vaimonsa kanssa." Juoni yhdistetään yleensä ruhtinas Volkhonskyn tai Volkonskyn nimeen N.A.:n käsikirjoituksessa. Tekstissä, jonka on tallentanut A.V. Koltsov, prinssiä kutsutaan jatkuvasti "Russinskixi". Pechorassa oli balladi "pelkkä Dolgoruki" nimellä.
ellauri392.html on line 677: Hartmannista (n.h.) Harry sanoo ilkeästi että se muistuttaa klovnia joka uhkaa yleisöä pyssyllä. Kun se painaa liipasinta piipusta tulee lippu jossa lukee BANG! Kriitikot on huonoja filosofeja ja runoilijoita, ja sama pätee kaikin päin kääntäen. Geoffrey H. Hartman (11. elokuuta 1929 – 14. maaliskuuta 2016) oli saksanjuutalaissyntyinen amerikkalainen kirjallisuuden teoreetikko, joka joskus tunnistettiin Yalen dekonstruktioon, vaikka häntä ei voida luokitella yhden koulukunnan tai menetelmän mukaan. Hartman vietti suurimman osan urastaan ​​Yalen yliopiston vertailevan kirjaston porno-osastossa, missä hän myös perusti Fortunoffin videoarkiston holokaustitodistuksia varten.
ellauri392.html on line 812: Jos mies katsoo peiliin ja näkee siinä kuvansa, ikään kuin se olisi maalattu; se muistuttaa miestä. Ihmiskuvassa on silmät, mutta kuussa on valoa. Kuningas Oidipuksella on ehkä yksi silmä liikaa. Tämän miehen kärsimykset näyttävät sanoinkuvaamattomilta, sanoinkuvaamattomilta, sanoinkuvaamattomilta. Jos näytelmä kuvaa sellaista, sieltä se tulee. Mutta miten ajattelen sinua nyt? Kuten purot, jonkin Aasian kaltaisen ulottuvan loppu kuljettaa minua mukana. Tietysti Oidipuksella on tämä kärsimys. Tietysti siksi. Kärsikö myös Hercules? Todennäköisesti. Eivätkö Dioscurit ystävyydessä myös kantaneet kärsimystä? Herkuleen tavoin väittely Jumalan kanssa on kärsimystä. Ja kuolemattomuuden jakaminen tämän elämän kateudessa on myös kärsimystä. Mutta se on myös kärsimystä, kun ihminen on kesäpilkkujen peitossa, ja jotkut täplät ovat kokonaan peitossa! Sitä kaunis aurinko tekee: se nostaa kaiken ylös. Hän ohjaa nuoria miehiä säteidensä viehätyksellä kuin ruusuja.
ellauri392.html on line 869: Palmu Derridan hauskimmasta ylistyspuheesta on annettava London Timesille, joka vittuili vainajalle hyvinkin rumasti. Jos ette huomanneet mikä siinä oli funnyä, niin tässä vizin selitys; Hauskaa tästä tekee se, että kirjoittaja harjoittaa parodiaa. Vaikka Derrida itse oli juutalaista alkuperää, hän näyttää olleen enemmän huolestunut Da Manin kritiikistä kuin omista kärzänneistä heimoveljistään. Derrida päättää kuusikymmentäsivuisen syyttelyharjoituksensa vertaamalla Da Manin arvostelijoita natsiroistoihin. . Derridan vastaus tarjosi graafisen esimerkin siitä mikä oli ollut "meille"selvää dekonstruktiossa koko ajan: että se oli valheellinen älyllinen huonepeli, joka on täysin eronnut "meidän" odellisuudesta. Esimerkiksi vuonna 1977 filosofi John Searle kirjoitti hyökkäyksen dekonstruktiota vastaan, joka oli tuhoisa - paitsi että Derrida syyti välittömästi painoon ikävän kasan sofismia, joka olisi ollut hauskaa, jos se olisi ollut parodia. Derridan vastaus Searlelle kuvasi dekonstruktion kakkaista luonnetta. Derridan dekonstruktio oli ase, kumouksen väline. Lausunnon, jonka mukaan "tekstin ulkopuolella ei ole mitään", oli tarkoitus heittää apina-avain "meidän" perinteiseen totuuden tai arvon fiktioon. Derrida puhui tässä yhteydessä "meidän" perinteisten rationaalisuuskertomusten "tuhoamisesta", "dekonstruoinnista", "erityisesti merkityksen ja totuuden." Mutta yritäpä väittää vastaan niin saat dekonstruoidun kakan naamaasi: "il n'y a pas de hors-texte" tarkoitti vain sitä, että "ei ole mitään kontekstin ulkopuolista". Vai ei muka. Dekonstruktio: pommi tai banaani – riippuen siitä, kuka kysyy. Kritiikillä, niin kuin nyt tämä, ei ole koskaan ollut merkitystä dekonstruktionisteille. Ja tämä johtuu siitä, että heidän sitoutumisensa dekonstruktioon perustuu ensisijaisesti uskoon, ei järkeen. Mikään argumentti ei voi horjuttaa heidän omaksumistaan ​​dogmista, koska se ei koskaan ollut heille tärkeintä. "Me" olemme ihan erilaisia. Annamme vaikka inkkareille maansa taksisin jos niillä on kunnon argumentteja. Enimmäxeen ei ole ollut. Dekonstruktio esitti viettelevän kutsun – ei, ei varsinaisesti uskontoa, vaan ideologiaa, as in communism, ajatusjärjestelmää, joka näytti selittävän kaiken, mutta ei kuitenkaan selittänyt midiä. Ennen kaikkea ei tuonut bisnistä. Tässä dekonstruktio muistuttaa hegelilaisuutta, marxilaisuutta ja freudilaisuutta, muita ideologioita, jotka tunnetaan 'resupekkojen ja juutalaisluopioiden jaanauxena.'
ellauri393.html on line 389: Ruotsinkielen taitoni on ollut rikkaus. Jos osaa ruotsin, osaa myös muita kieliä. Se ei silti riitä, musikaalisuus on erittäin tärkeätä. Silloin on helppo laulaa jopa venäjäksi, Marion muistuttaa. Juutalaisessa musiikissa on paljon mollivoittoisuutta. Suomalainen pitää mollista. Marionin oma suosikki on surullinen ja latautunut Jiddische Mame, Juutalainen äiti. Laulan sen alun suomeksi, lopun jiddishiksi. Ei ihmiset ymmärrä kummastakaan sanaakaan, mutta he itkevät.
ellauri393.html on line 432: Alrunat (saksaksi Alraune) - Euroopan kansojen keskluokkaisessa kansanperinteessä alemman luokan henkiä, mandragoran eli mandraken (Taika-Jim!) juurissa eläviä pieniä olentoja, joiden ääriviivat muistuttavat ihmishahmoja. Alrunat ovat ystävällisiä ihmisille, mutta eivät vastusta leikkiä heille temppuja, joskus jopa julmasti. Ne ovat ihmissusia, jotka voivat muuttua kissoiksi, madoiksi ja pieniksi lapsiksi. He ovat koboldien kaukaisia sukulaisia. Rakelin Lealle antamat lemmenjuurexet olivat alrunoita. Ne ovat huumejuurexia. Koska mandragorat sisältävät harhaanjohtavia hallusinogeenisia tropaanialkaloideja ja niiden juurten muoto muistuttaa usein ihmishahmoja, ne on liitetty maagisiin rituaaleihin kautta historian, mukaan lukien nykyajan pakanalliset perinteet. Sorsamiehet (mandraket) on muuten mainittu jo albumeissa 170 ja 206. Izevihaisella Susannalla on niistä kuva seinällä.
ellauri396.html on line 218: Puiston sulkeminen muistuttaa siitä, kun hallitus sulki maakuntapuistot ja laittoi varoitusnauhan lasten leikkikentille tuhoisten Covid-sulkujen aikana.
ellauri398.html on line 1208: Tämä kuva mulla on jo albumissa 17. Se on selvästi jäänyt vaivaamaan. Profetoidessaan Joosefin pojista Efraimista ja Manassesta Jaakob risti kätensä heidän päänsä päälle ja teki paleoheprealaisen tav -kirjaimen symbolin (kuten aakkosten kirjain t tai x ), joka muistuttaa ristiä ja tuossa muinaisessa heprealaisessa kirjoituksessa ja tarkoittaa kuvallisesti "liiton merkki". Jaska teki pikku luikurin ja siunasi paremmalla kädellä kuopusta Efraimia. Manasse sai ukilta perseenpyyhintäkättä. Saakeli mutisi Raakeli.
ellauri401.html on line 184: Pekka pohti paljon keinotekoisen maailmankuvan hyötyä ja etuja, ja hänelle oli selvinnyt useita ”periaatteellisia tukikohtia”: kielen tuli olla mahdollisimman yksinkertainen ja säännöllinen rakenteeltaan ja mahdollisimman soinnukas, mikä viimeksi mainittu seikka merkizi paljon musikaaliselle Pekalle, eli että sen tuli mahdollisimman paljon muistuttaa hänen ihannekieltään italiankieltä. Vuoden 1890 tienoilla Pekka löysi kirjakaupasta ruotsinkielisen esperanto-oppaan. Pekka osti sen ja ryhtyi heti uteliaasti ja innokkaasti lukemaan sitä. Esperanto oli Pekalle suuri ja iloinen yllätys. Esperanton kehittäjä tohtori L. L. Zamenhof oli sangen läheltä saavuttanut sen ihanteen, jonka Pekka oli asettanut päämääräkseen: ”Hänen kielensä oli uskomattoman yksinkertainen rakenteeltaan, mutta samalla taipuisa ja altis hienoillekin ajatusvivahduksille. Ja ennen kaikkea sillä oli italiankieltä muistuttava sointu.” Lähemmin tutustuessaan Pekka löysi esperantostakin rumia kohtia, joista ei pitänyt, mm. saxalaisia ja venäläisiä sanoja. Ne koskivat hänen korviinsa. Myös kieliopin logiikkaan hänellä oli huomauttamista sanojen johtamiseen liittyen.
ellauri401.html on line 289: Tammikuun lopulla Pekka unelmoi yhteisestä kodista, jonka ”tulee olla paratiisi tämän maan päällä… Ei rikkautta, ei kunniaa, ei mahtavuutta, ei loistoa, ei sitä, mikä katoavaisuutta muistuttaa – vaan rakkautta, uhrausta, helman alla nyhräystä, iloa, lohdutusta, rauhaa, kaikkea sitä, mikä on ikuista… Ei kylmyyttä, ei jäykkyyttä - tai no, sitä kyllä sopivasti - ei vihaa, vaan lämpöä, anteeksiantaumusta, myötätuntoisuutta…”
ellauri403.html on line 53:

Minä en uskalla toimia, en rakastaa enkä tuottaa, ellei osaxi tule yleinen tunnustus. DSM5 diagnoosi: NPD eli narsistinen luonnehäiriö. Tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan.
ellauri408.html on line 898: Tämäkin tarina on surullinen. Se muistuttaa Pestalozzin hukattua elämää. Luin 408:nnen vihkon ennen kuin neuloin kokoon sen seuraajan. Päiväkirjastani tulisi painettuna 46 kpl 300s kokoista nidosta. Onnexi tämä 29 vuotta kestänyt jaarittelu painuu unohduxiin, sillä jokaista kiinnostaa vain oma romaani ja henkkoht elämä. Pyörähdetään kolmasti ja pyrähdetään pois. Saxalaisten karkea komiikka on sietämättömän alhaista. En ihmettelisi, vaikka heräisin kamelina. Izensäsukoileminen l. paapominen on kädetyxen rikoskumppanuutta. Olemme tuomitut typistyxeen.
ellauri411.html on line 394: Roomalaiskirje 12:14 "siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kiroako." Se muistuttaa jaetta Vuorisaarnasta, mutta koko luku 12 on leikattu ja ommeltu erityisesti valituista Vanhan testamentin kohdista.
ellauri413.html on line 246: Kiinan asettamien pakotteiden vuoksi suurilla amerikkalaisilla drone-valmistajilla on pulaa komponenteista, mikä vaarantaa Kiovan avun, HS selvitti. Samaan aikaan kiinalaiset yritykset itse toimittavat droneja Ukrainaan. Sanomalehti muistuttaa, että Kiinan pakotteet, jotka määrättiin vastauksena Washingtonin hyväksyntään hyökkäysdroneiden myynnille Taiwanille, ovat iskeneet useisiin suuriin drone-valmistajiin Yhdysvalloissa, mikä "korostaa riskejä, joita uhkaavat amerikkalaiset yritykset, jotka ovat riippuvaisia Kiinasta". ”Tämä on selkeyttävä hetki drone-teollisuudelle. Jos on koskaan ollut epäilystäkään, nämä toimet tekevät selväksi, että Kiinan hallitus asentaa toimitusketjuja edistääkseen etujaan meidän kustannuksellamme”, Bry sanoi asiakkaille osoittamassaan huomautuksessa. Epistä! Törkee ohari!
ellauri413.html on line 375: kaupungin piiritys muistuttaa Troijan
ellauri413.html on line 511: käsivarsia ja kapteenia" muistuttaa
ellauri418.html on line 228: Tontti edustaa globaalitietoista ja pohjimmiltaan liberaalia ajattelua, jolle sananvapaus ja ihmisoikeuskysymykset ovat kaikkein tärkeimpiä arvoja. Hän on klassisen sananvapauden kannattaja, joka puolustaa yksilön ilmaisuvapautta riippumatta siitä, kuka sanoo ja mitä sanoo. Tontti muistuttaa venäläisen kirjailijan Aleksandr Solženitsynin tapauksesta. Siinäpä patamusta kaveri! Kuka olisi arvannut että se on putinisti?
ellauri418.html on line 378:

xxx/ellauri086.html on line 372:

Hän on alkanut muistuttaa Victoria-tätiä