ellauri004.html on line 418: Koira keksi pyhän. Pyhä on isännän kenkä,

ellauri008.html on line 515: reilun kaivosisännän yksityispoliisit

ellauri008.html on line 525: Hyväntahtoisen isännän taskut

ellauri016.html on line 521: Snobi vaihtaa asentoa kun luokkasuhteet vaihtuvat. Etukenosta kumartelijasta tulee pystynokkainen pyllistelijä. Se on sykofantti. Usein parasiitti. (Etymologinen tietoisku: Sykofantti näyttää isännän vierestä laahuxelle fäkkiä, tai oikeammin viikunaa, suomalaisittain pirunnyrkkiä, ja parasiitti syö ilmaisexi sen pöydästä.)
ellauri018.html on line 292: Osassa II (Pamela naimisissa) Pamela on saanut edullisen naimatarjouxen (tosin suullisen, mutta isän kuullen), ja pääsee vihdoin pukeutumaan isännän mytyssä oleviin hienompiin hepeniin, vallasnaisen tamineisiin:
ellauri058.html on line 502: Eräs lukija möläytti hänelle jalkakäytävällä, että hankki romaanin vain koska se oli palkittu. “Hirveä kirja!” mies ähkäisi. Hotakainen on kuullut myös marinoita, ettei kirja auttanut ollenkaan rintamamiestalon ostossa. Toki hänen arkensa muistuttaa monen miehen arkea. Vaimo Tarja on äänisuunnittelija televisiossa. (Ennen se oli tarkkailija.) Tyttäret Roosa ja Kaisa ovat kahdentoista ja viiden. Perhe asuu omakotitalossa Pakilassa, isännän tarkennuksen mukaan erillistalossa. Taloyhtiöön kuuluu kolme taloa, joista jokaisella on oma pieni piha. Hän irvistää. “Pihan pienuus on siunaus. En ole mikään multanäppi.” Silti vittu Pakilassa omakotitalossa. 2 tyttöä. Taaskin vain halkiohaaroja. Ei jaxanut toistoja yhtä monta kuin isäpappa, joka teki vielä 77-vuotiaana gradua. Ei jäisi siltä opinnot kesken.
ellauri063.html on line 450: Köyhyyden kriminalisoinnille on historiallista pohjaa, joten vanhojen lakien päivittäminen voidaan aloittaa vaikka heti. Aikana 1664-1883 maassamme oli kiellettyä niin köyhyys, kerjääminen kuin työttömyyskin. Järjestelmän nimi oli palveluspakko. Sen sisältö oli lyhyesti sanoen sellainen, että jokaisen vähänkin työkykyisen oli pestauduttava jonkun toisen palvelukseen. Mikäli jossain tavattiin vailla palveluspaikkaa oleva työkykyinen irtolainen, köyhä tai kerjäläinen, hänelle seurasi ankara rangaistus. Miehet passitettiin alkuaikoina sotaväkeen ja myöhemmin pakkotyölaitoksiin, naiset kehruuhuoneisiin. Palveluspakon luonnollisia seurauksia olivat myös palkkasääntely kustannusten hillitsemiseksi ja rajoitettu työpaikan vaihto-oikeus työvoiman pysyvyyden varmistamiseksi. Viimeisenä varmistuksena oli isännänvalta, joka piti sisällään myös oikeuden ruumiilliseen kuritukseen.
ellauri066.html on line 371: Mutta paljon yxinkertaisempi Sananlaskuja vainoharhaisille 2 yhtälö s. 315 on väärinpäin: Otusten viattomuus on kääntäen (p.o. suoraan) verrannollinen isännän moraalittomuuteen. Pynchon (tai sen kääntäjä) ei ollut rakettitiedemiehiä. Mitä lie humanisteja.
ellauri117.html on line 640: Koitan kääntää omin nokkineni. Mitä eulogia eli siunaaminen (barak) oikeastaan on? Kehumistako? Jotain sen tapaista. Koira nuolee isännän kättä ja isäntä kehuu sitä, taputtaa sitä päähän ja antaa makupalan.
ellauri144.html on line 79: Minkä vitun top gearin? Never heard. Jeremy Clarkson omistaa Englannin maaseudulta maata noin 400 hehtaaria. Clarkson ei tiedä maanviljelystä mitään. Se näkyy karjastakin: tila kärsii muun muassa tulvista, karkaavista eläimistä ja isännän yleisestä aivottomuudesta. Clarkson on täysin kädetön, se ei tiedä kerta kaikkiaan mitään. Clarkson ei siedä Greta Thunbergiä. Clarksonilla oli britti teeveessä joku vitun auto-ohjelma.
ellauri146.html on line 441: Aux genoux réunis du maître jeune et grave On nuoren synkän isännän polvilla
ellauri188.html on line 304: Melvillen panojutut on perinteisen 2-mielisiä. Toisaalta bylsitään abonaisia kuin Ellun kanat ja toisaalta pahexutaan tätä. Mutta muistattehan: onni on differentiaali. Sixi porukat tykkää niin jännityksestä: siinä on voiton ja tappion differentiaali tapissa. Kerman kanssa siitä saa 2n verroin parempaa. Sixi Eevan varastettu omena on parasta. Sixi viktoriaaninen raiskaaja saa eri kovan hekuman ja munankin sekä desilitran mällin. Six niin monet piiat ja sisäköt tuli paxuxi isännän tai sen pojan ekasta laakista. Eiku Mirja mäkeen ja uusi peli kehiin, että jännitys ei pääse väljähtymään. Kaikkeen kyllästyy, unehen ja rakkauteenkin. Sixi ikuinen onni pilven päällä on mahdottomuus, kai sen Dante izekin tajusi.
ellauri196.html on line 488: Pieni kouluutus öiseen aikaan isännän taholta odottaa Ulia. Tiine lehmä kömpelehtii levottomana. Talonpojat ovat kylmäverisiä koska ne ovat niin pihejä. Tyttöjen pelissä on nuori mies kovan onnensa seppä. Joku siinä kiikkiin jää siitä saa olla patentti. Älä bylsi Anna-Liisaa niin et jää ansaan ja sinulla on yhtä pelotonta ja hyvää kuin meilläkin. Pelkosi vuoxi olet antanut meidän ja elukkaimme kärsiä, mikä pahinta. Sellaiset ilot ovat paholaisen houkutuxia. Kolikko livahtaa kourasta jos sen antaa livahtaa. Tee kuin Roope Ankka niin kuolet rikkaana. Kaikki riippuu sittenkin vaan uskosta. Joo ollaan selvästi kalvinisteja. Köyhän 2 suurta pääomaa on voimat ja aika. Ne on pantava korkoa kasvamaan isännälle jolla on paljon työtä ja rahaa. Se on palvelemista se. Palvelijan nimi on aarre jolla hankitaan kolmas aarre, varallisuus ja sillä neljäs, taivaspaikka. Jo on paxua! Tiukkaa pierua talollisen kannikoiden välistä. Hyvä palvelija ansaizee iloa, nimittäin työn iloa. He iloizevat isäntänsä asioista kuten omistaan.
ellauri278.html on line 57: Huovinen kävi Kajaanin yhteislyseota. Koulun katkaisi sota, johon Huovinen osallistui vapaaehtoisena ilmatorjuntamiehenä jatkosodan loppuvaiheessa kesällä 1944. Hänen isänsä Juho Huovinen oli mielipiteiltään antifa, mikä jäi kaihertamaan pojan mieltä. Veikko Huovinen suoritti ylioppilastutkinnon sodan jälkeen 1946, oli metsätöissä ja lähti sitten opiskelemaan Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan, mistä hän valmistui metsänhoitajaksi 1952. Opiskeluaikanaan hän oli hiljainen ja eristäytynyt, ja sellaisena hän piti itseään myöhemminkin. Opiskeluvuosinaan Helsingissä Huovinen asui erään lääketieteen opiskelijan alivuokralaisena Töölössä. Kontaktit vuokraisännän ja alivuokralaisen välillä jäivät miltei olemattomiksi. Yli viidenkymmenen kirjailijavuotensa aikana hän esiintyi julkisuudessa harvoin. Hän suoritti asepalveluksensa Nurmeksen Jokikylässä 1947-48 konekiväärikomppaniassa (II/JR 3). Sotilasarvoltaan Huovinen oli korpraali koska ei saanut koskaan määräystä kertausharjoituksiin ja valvontakomissio oli kieltänyt reservinupseerien kouluttamisen. Seli seli, se ei kelvannut edes AUK:hon.
ellauri281.html on line 56: Huovinen kävi Kajaanin yhteislyseota. Koulun katkaisi sota, johon Huovinen osallistui vapaaehtoisena ilmatorjuntamiehenä jatkosodan loppuvaiheessa kesällä 1944. Hänen isänsä Juho Huovinen oli mielipiteiltään antifa, mikä jäi kaihertamaan pojan mieltä. Veikko Huovinen suoritti ylioppilastutkinnon sodan jälkeen 1946, oli metsätöissä ja lähti sitten opiskelemaan Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan, mistä hän valmistui metsänhoitajaksi 1952. Opiskeluaikanaan hän oli hiljainen ja eristäytynyt, ja sellaisena hän piti itseään myöhemminkin. Opiskeluvuosinaan Helsingissä Huovinen asui erään lääketieteen opiskelijan alivuokralaisena Töölössä. Kontaktit vuokraisännän ja alivuokralaisen välillä jäivät miltei olemattomiksi. Yli viidenkymmenen kirjailijavuotensa aikana hän esiintyi julkisuudessa harvoin. Hän suoritti asepalveluksensa Nurmeksen Jokikylässä 1947-48 konekiväärikomppaniassa (II/JR 3). Sotilasarvoltaan Huovinen oli korpraali koska ei saanut koskaan määräystä kertausharjoituksiin ja valvontakomissio oli kieltänyt reservinupseerien kouluttamisen. Seli seli, se ei kelvannut edes AUK:hon.
ellauri352.html on line 68: Hegel tekee selväksi, että herruus ja orjuus ovat toisistaan riippuvaisia. Tietysti, ne ovat käänteisrelaatioita, se löytyy jo Aristoteleen ykkösosasta (suomexi kommentoinut L. Carlson). Vaikka palvelija onkin palvelija pakko-alaisuutensa vuoksi, isännän asema riippuu siitä, tunnustaako palvelija valtansa. Tässä epäsymmetrisessä tunnustamissuhteessa Hegel kehitti kriittisesti Fichten symmetristä tunnustamisfilosofiaa ja näin ollen hänestä tuli Karl Marxin ja myöhemmin Frankfurtin koulukunnan kriittisen yhteiskuntafilosofian vaikutusvaltainen edelläkävijä. Hegelin näkemyksiin vaikuttivat myös Haitin vallankumousta ympäröivä meedia ja raportit Minerva -lehdessä.
ellauri352.html on line 644: Modernissa yhteiskunnassa orjuus on vapaata ja väliaikaista. Vapaata, koska se on vapaaehtoinen paikallinen sopimus, missä palvelija hyväksyy isännän vallan ja löytää siitä iloa. Tätä terottivat myös anti-anti-Dühring kavereinen (mm. Sombart).
ellauri370.html on line 630: Vuonna 1453 Breslaussa tapahtui pienehkö pogrom. Langewiesestä Oelsin läheltä kotoisin oleva maanviljelijä oli syyttänyt juutalaisia isännän häpäisemisestä. Juutalaiset vanhimmat olivat ottaneet haltuunsa velkaisia isäntiä ja ruoskivat niitä kepeillä ja näin häväisivät heidät. Kuningas valtuutti Capistranon tutkimaan. Tämän seurauksena 2. toukokuuta 1453 kaikki 318 juutalaista Breslaussa ja lähiseudulla vangittiin Breslauhun ja tunnustukset hankittiin kidutuksen avulla. Capistrano poltti 41 juutalaista roviolla ja loput karkotettiin kaupungista, mutta lapset täytyi jättää taakse ja kastaa väkisin. Taskin tuttu tematiikka Al Holin leiriltä. Juutalaisten omaisuus takavarikoitiin, mikä Cohnin mukaan oli pogromin todellinen motiivi. Niin aina. Pelkästään arkistosta Cohn löysi yksitoista kirjasta velkakirjeitä, jotka olivat kuuluneet juutalaisille. Siellä oli myös suuria varastoja muista juutalaisten omistamista tavaroista. Vuonna 1455 Breslaun kaupunki sai kuningas Ladislaus Postumukselta peruskirjan Privilegium de non tolerandis Judaeis ("etuoikeus olla suvaitsematta juutalaisia"), joka oli voimassa de jure vuoteen 1744 saakka.
ellauri382.html on line 419: Voidaan olettaa, että Tom Moreheadin ja Lizzie Bibbin mustat esi-isät olivat valkoisten Moreheadien ja Bibbien omaisuutta, joiden sukujuuret voidaan jäljittää kauas siirtomaa-Virginiasta (Moreheadien tapauksessa aina vuoteen 1630 asti). mutta tätä olettamusta tukevia asiakirjoja ei ole. Tavallisesti kunkin isännän orjat lueteltiin vain iän ja sukupuolen mukaan, ei nimen mukaan. Avioliitot, orjien syntymät ja kuolemat kirjattiin harvoin ja vielä harvemmin kirjattiin todisteita mustista lapsista, joiden isä oli valkoiset miehet.
ellauri384.html on line 348: Tässä on tärkeää huomata, että kaikkien ei ole Aristoteleen mukaan sopivaa tavoitella korkeinta inhimillistä hyvää. Jokaisen on etsittävä sitä, mikä on hyvää luonteensa mukaisesti, mutta jokainen luonto ei sovellu korkeimpaan hyvään. Siksi Aristoteles väittää, että isännän hyvyys on erilaista kuin orjan; aviomiehen hyvyys eroaa vaimon hyvyydestä; ja vanhemman hyvyys eroaa lapsen hyvyydestä. Lisäksi orja etsii hyvyyttään isännän kautta, vaimo miehensä kautta ja lapsi vanhemman kautta. Siten vapaan aikuisen miehen, perheen isännän, on etsittävä korkeinta hyvää – näin ollen Aristoteleen mielestä hänen on etsittävä kaltaistaan poliittista seuraa. Tällä tavalla Aristoteles sulkee poliisien ulkopuolelle orjat, naiset ja lapset – he elävät siinä, mutta pamputettuina.
ellauri390.html on line 256: Romaanissa on monia juonilinjoja ja hahmoja. Se alkaa tavallisella surullisella tarinalla - isännän kuolemalla, jolla ei ollut aikaa antaa vapautta orjatyttärelleen Natashalle ja tunnustaa hänet virallisesti. Mestarin sisar, prinsessa Tšetševinskaja, sairastuttava nainen, ottaa perintöoikeudet haltuunsa. Hänen epäoikeudenmukaisuudestaan ​​ja julmuudestaan, joka on niin arkipäivää, että niitä on vaikea kutsua rikokseksi aikakauden kontekstissa, alkaa kaikki myöhempi väkivalta, joka lopulta tuhosi vanhan rouvan prinsessa Chechevinskajan itsensä ja koko hänen perheensä. Natashan äitin lyövät kuoliaaksi maaorjat, jotka vievät heidän sielunsa, koska hänestä, heidän kaltaisestaan ​​orjista, tuli vanhan isännän suosikki ja hän hallitsi heidän taloaan. Natasha, joka kasvatettiin kotona rakastettuna tyttärenä ja nuorena rouvana, sai erinomaisen koulutuksen pakollisella kirjallisuuden, musiikin ja ranskan tuntemuksella, mutta hänestä tulee väkisin orjatyttö serkkunsa, prinsessa Chechevinskaya Annan tyttären kanssa, joka oli aiemmin ollut asui kylätilalla isän kanssa, joka halveksi Pietarin tyhjää ja ylimielistä korkeaa seurakuntaa.
xxx/ellauri104.html on line 1087: Ranssi. Mitä hunajoo! En minä tästä talosta enkä tämän isannuuvvesta. Sille kuuluu vanahimman ossuus, kenestä työ isännän
xxx/ellauri104.html on line 1155: Raamatun huoneentaulujen mukaisen avioliittokäsityksen muuttaminen ei ole ollut mikään erillinen ilmiö kirkossamme. Vastaavasti on poikettu huoneentaulujen antropologiasta ja etiikasta esimerkiksi palvelijoiden aseman, oikeuksien ja velvollisuuksien osalta. Enää ei käsketä palvelijoita olemaan isännille kaikella pelolla alamaisia, ”ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan nurjillekin” (1. Piet. 2:18), vaan pidetään selviönä, että entisillä palvelijoilla on tänä päivänä tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden nimissä jopa lakko-oikeus. Kuuluuhan kirkon papistokin ammattiliittoon, joka ei todellakaan aina suostu isännän tahtoon.
xxx/ellauri201.html on line 56: Hyvin muistan senkin illan, kun Isokukko-Uljas meidän pirtin ovesta sisään astui. Oli sillä kokoa kerrakseen, semmoinen jyhkeä uros se oli, melkein kaksimetrinen. Jäi se Einokin sitä pienemmäksi, se metsätyömies, joka minua siihen aikaan omanaan piti ja minun kamarissani öisin kävi hoitamassa isännän hommia, kun ei siitä ukonturakkeesta, vanhasta aviollisesta miehenpuolestani Kustista, siihen hommaan ollut. Kun se Isokukko-Uljas talvitamineitaan siinä alkoi riisua ja tummapartaisen naamansa kaulahuivien alta näkyville toi, niin kyllä siinä semmoinen kunnioitus huokaisi läpi tuvan. Kyllä ne nuoremmat tukkisavotan miehet sitä heti ylöspäin katsoivat, oli se vaan semmoinen karju että. Eino niistä vaan uskalsi kyselemään, olikos tulija se uusi työmies, jonka oli kerrottu tulevan. Se ilmoitti Isokukko-Uljas olevansa, matala oli sillä ääni ja vakaat liikkeet. Veti sentään suutaan hymyyn ja jokaista se kädenpuristuksella tervehti. Minuakin puristi isolla kourallaan ja hymysi leveästi. Oli siinä vasta mies! Ai ai ai, en minä siihen ikään mennessä semmoista miestä ollut vielä nähnytkään. Ei ollut Einokaan sen veroinen kuin tämä uusi tulija. Sanoi nimekseen Uljas ja haukkumanimekseen vielä Isokukko-Uljas. Siitä se riemu repesi, kun muut työmiehet nauruun rähähtivät. Vanha ukkoni Kusti, se uivelo, kompuroi siihen kamaristaan ja alkoi marista, että enää ei meille yhtään savotan jätkää oteta kortteeriin. Vaan kun se Uljas ukonrutjakkeen eteen astui ja jyrähti, että hänelle oli paikka jo tästä talosta etukäteen luvattu, niin meni hiljaiseksi se minun eunukkini. Semmoinen kyvytön köntys kun olikin. Minuakin pienempi.
xxx/ellauri201.html on line 92: Kalu vielä sykki sisässäni, kun minulla taju taas palasi. Laski sisääni vielä viimeisiä siementippoja. Isokukko-Uljas huohotti hikisenä, antoi suuta ja imi kaulaakin. Kustin-kurttana kömysi peräkamaristaan silloin minun puolelle, mokoma tuhkamuna. Näki minut, oman akkansa, siinä vieraan miehen alla jalat levälläni, vittu täynnä vierasta, väkevää siementä. Vaarallista valkoista ainetta. Ukonrutale rupesi räyhäämään, kirosi ja polki jalkaa. Huoraksi minua haukkui, nimismiehellä uhkasi. Isokukko-Uljas vetäytyi minusta, paksut siemennesteet vaan levinneestä pillustani lakanoille holahtivat, niin täynnä minä olin. Iso naintivehje raskaana heilahteli, kun tarttui mies minun lailliseen ukonkäppänääni, sanoi, että jonkunhan tässä talossa oli isännän hommat hoidettava ja emäntä tyytyväisenä pidettävä, kun ei oikeasta isännästä mihinkään ollut. Vei Kustin-ruojan takaisin peräkamariin, tyrkkäsi sänkyyn ja jätti sinne yksin marisemaan, vanhan räähkän.
25