ellauri026.html on line 475: Era oli myös täysin epäisänmaallinen, kosmopoliitti ja matu. Se sanoo et sillä ei ole mitään väliä missä se on syntynyt, ns suurmiehet on ihan tavallisia pieniä, eikä minkään tiimi tarvi paukutella henxeleitä sen nimissä. Ubi bene ibi patria. Poikien kirjassa Valkoinen torakka, den vita kackerlackan (ehkä Mannerheim?) käännettiin toi vanha hyvä lause väärinpäin, kun oltiin niin isänmaallisia. Mua vitutti se jo pienenä, vääntelevät vanhoja totuuxia. Kirjan roistot oli ryssiä. Hyvä Era! Ei ihme että Jefa repi perseensä.
ellauri040.html on line 580: Polakoita on mulla suhteellisen vähän vielä. Onhan mulla se yx naisrunoilija nobelisti, ja Conradkin oli polakki. Vielä 1 mun lemppari on Singer. Se oli kyllä mamu, mut niin oli myös Mikkijeevits, joka poissaolevana Pariisissa kirjoitti Pan Tadeuxen. Puola on jaettu niin usein ja johto vaihdettu, että niille on varmalla ihan herrassa kenenkä maassa ne aamuisin herää. Six kai ne on niin isänmaallisia, sellaisia ovat maattomat. Winterin staka suomensi puolalaisia, suomensikohan se Tadeuxenkin? Mun lähde on Vaakku-setä. Siitä lähti tämä paasaus Taddeuxesta. Winterin lelukaupasta mä sain muita leluja mutten jääkiekkomailaa. Tuskin oli toivelistan kärjessä.
ellauri055.html on line 1273: Oikeuden mysteerio on vielä hölmömpi. Ainoa oikeus on voiman oikeus, tiesi Pentti Haanpääkin. Se et ihmisellä olis joku pettämätön oikeusvaisto on puppupuhetta. Jengi huutaa epistä kun niille käy huonommin tai ei käy paremmin kuin joillekuille toisille. Maurise sivuuttaa tän ongelman ja sählää loputtomiin jostain sisäänrakennetusta talonpoikaisesta oikeudentunnosta. Hemmetti se on erilainen talonpojilla, mezästäjä-keräilijöillä ja nomadeilla, työläisistä ja kapitalisteista puhumattakaan. Mezäpomot älähtää kun Marin kalauttaa niitä isänmaallisuudella. On nekin isänmaallisia, vaan eri lailla.
ellauri185.html on line 503: Patriotismi on sotien perussyy ja veljistymisen pääeste. Eikä siinä kaikki! Hallizevat, jotka aina ja kaikkialla ovat suuria lurjuxia, käyttävät patriotismia henkisenä huumaus- ja pehmityskeinona, jonka avulla ne pettävät hyväntahtoisia herkkäuskoisia "alammaisia" ja siten saavat nämä palvelemaan heidän vallanhimoisia salakavalia suunnitelmiaan. He uskottelevat hyväntahtoiselle rauhalliselle kansalle, että se on hyökkäyshaluisen naapurikansan alituiseen uhkan alaisena, minkä vuoxi sen täytyy olla puolustusvalmiina, jollei se halua jättää izeään ja maatansa tuolle alttiixi. Näin liezomalla alammaisten isänmaallisia so. separatistisia vaistoja taivuttavat hallizevat heidät rupeamaan sotilaixi, maxamaan veroja ja yleensä kaikin tavoin avustamaan hallitusta sen suuren väkivaltakoneiston luomisessa ja lujittamisessa, jonka ytimenä on vakinainen sotajoukko ja koko sotilasjärjestelmä. Hyväntahtoiset alammaiset menevät halpaan hölmöjä kun ovat. Mutta niinpian kuin hallizevat ovat saaneet tämän väkivaltakoneiston haltuunsa, käyttävät ne sitä ensi sijassa niitten samojen alammaisten orjuuttamiseen, toistoon ja nujertamiseen, jotka isänmaallisuudesta hyvänahkaisesti antautuivat hallituksen ja sen väkivaltakoneiston kätyreixi. Alammaisten isänmaallisuus on hallizevan luokan nuora jolla alammaiset kurjistetaan ja orjuutetaan.
ellauri203.html on line 509: Kukolnik vetäytyi kirjallisuuselämästä 1840-luvun lopulla. Hän työskenteli vuodesta 1847 lähtien sotaministeri Aleksandr Tšernyšovin kansliapäällikkönä ja matkusteli paljon eri puolilla Venäjää. Kukolnik tuli tunnetuksi tehokkaana virkamiehenä, jonka tunnuslause oli ”jos tsaari käskee, ryhdyn vaikka kätilöksi”. Kirjailijan kootut teokset ilmestyivät vuosina 1851–1852, ja myöhemmin hän julkaisi joukon yltiöisänmaallisia kertomuksia ja näytelmiä.
xxx/ellauri201.html on line 308: Sama viisu on nyt meneillään apinoiden rajoilla. Suomalaiset ovat Herlinin &Co voimakkaan länsipropagandan aivopesemiä. Ne ei voi ymmärtää että venäläisetkin on isänmaallisia eli vetää kotiinpäin. Ryssien on selvästi oltava jonkun itäpropagandan aivopesemiä. Toisin kuin me, joiden tiedonvälitys on avointa ja tasapuolista. Kälätys natosta senkun kovenee H-hetken lähetessä. Herlinin lopputavoite on sitoa alamaiset entistä lujemmin länsikoneen rattaisiin.
xxx/ellauri231.html on line 210: He (lahtarikenraalit Koltshak, Kornilov, Denikin ja Wrangel) olivat ennen kaikkea isänmaallisia, joilla oli syvä rakkaus isänmaataan kohtaan ja työskentelivät sen pelastamisen puolesta välittämättä omasta kehityksestä. Poliittiset juonittelut olivat heille tuntemattomia ja he olivat valmiita työskentelemään minkä tahansa poliittisen puolueen miesten kanssa, kunhan he tiesivät, että nämä miehet olivat vilpittömiä pyrkimyksissään vapauttaa Venäjä ja tehdä mahdolliseksi sodan päätyttyä kansan valitsemalle kansalliskokoukselle päättää Venäjän tulevan hallituksen luonteesta.
xxx/ellauri237.html on line 597: ¹Jan Nepomuk Neruda 9. heinäkuuta 1834 Praha - 22. elokuuta 1891 Praha) oli tšekkiläinen kirjailija, kriitikko sekä modernin tšekkiläisen runouden uranuurtaja. Nerudan runot ovat monipuolisia, ja niihin sisältyy niin filosofisia runoja kuin isänmaallisia hymnejäkin. Neruda kuitenkin vihasi yläluokkaa, minkä voi huomata esimerkiksi hänen kertomuskokoelmastaan nimeltä Malostranské povídky vuodelta 1878. Prahan Malá Stranan kaupunginosan elämästä kertova kirja on suomennettu nimellä Prahalaistarinoita (2000).
xxx/ellauri253.html on line 196: Toinen konna on kuluneeseen mustaan nahkatakkiin pukeutunut fanaattinen hilsepää Antero. Antero ja Ervasti. Ervasti ja Antero. "Markun" suosittama nazi-Antero ei vaikuta järin luotettavalta. Antero Määttä vieläpä kuin sontimattomasta tutilaasta. Hyi että inhoon tälläsiä suomalais-isänmaallisia korstoja. Kalevi ja 3 muuta jauhautui kalisevien telaketjujen alle. Pojat joitei saatu hyvix on nyt jauhettuna jyvix. Mitäs meni huligaanit törkkimään Otto-Villen pazasta.
xxx/ellauri253.html on line 317: Oli yleisesti tiedossa että tavalliset suomalaiset olivat isänmaallisia ja halvexivat neuvostoliittolaisia, esim. Anna Lena Lauren, jonka venäläiset rekkarit aiheuttivat suomalaisissa primitiivireaktioita.
xxx/ellauri388.html on line 70: Talvisodan aikana Waltari työskenteli Valtion tiedoituslaitoksessa Pirkon esimiehenä. Hän osallistui sotapropagandan tekoon muun muassa kirjoittamalla tietokirjat Neuvostoliton varjossa (1942, näköispainos 1994), Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta (1941, salanimellä Nauticus) sekä sotaromaanit Antero ei jaxa enää palaakaan (1940) ja Raiskaus vainoaikaan (1943). Hän kirjoitti paljon lehtiartikkeleita, isänmaallisia reportaaseja rintamalta ja oikeistohenkisiä sanomalehtien pääkirjoituksia.
11