ellauri033.html on line 424: Jos se käyttäis tota erittelyä vaan monimutkaisiin tunteisiin, joita ehkä ei muuten tajua, mut ei se selittää laajasti tapauxia joissa ei ole mitään hämärää, tilanteisiin jotka ei kaipais mitään kommentaaria. Siitä vois antaa tukuittain esimerkkejä. Esim mitä kiinnostavaa on leikellä mustasukkaisen rakkauden anatomiaa kirjassa Cruelle enigme, missä se kertoo pitkällisesti mitä tapahtuu d´Hubertin mielessä kun Rva de Sauve pettää sitä. Hra Bourget tässä esiintyy taas yleisön pyynnöstä; se soittaa mielisoitinta. Se selittää ihan yxinkertaisia mielenliikkeitä niin pitkästi että alkaa luulla et niissä on jotain monimutkaista. Osan mielestä se on kuolleen konin ruoskintaa, osalle se vaan sotkee selvää asiaa. Ja jos tyypit ei ole tarpeex kiinnostavia leikeltäväxi, se kexii ihan kummia hyypiöitä, niin omituisia et ne ei edes kiinnosta, ihan vaan virtuositeettina. Se leikkelee jopa ihan sivuhenkilöitä, vaan leikkelemisen ilosta. ... TLDR
ellauri049.html on line 545: Yhdysvaltalainen elokuvakriitikko Roger Ebert antoi elokuvalle kaksi ja puoli tähteä neljästä. Hän rinnasti sen brittiläiseen kulttielokuvaan Onnen kiertolaiset (1987): kummassakaan ei yritetä tehdä epämiellyttävistä päähenkilöistä muuta kuin he ovat. Ratkaisevina eroina hän näki kuitenkin, että Total Eclipsestä puuttuu kaikki huumori, ja elokuvassa oletetaan virheellisesti päähenkilöiden olevan kiinnostavia vain siksi, että he ovat suuria runoilijoita.
ellauri061.html on line 1170: Kirja alkaa niin ankeasti, että jos kyseessä ei olisi ollut haastekirja, olisin varmasti lopettanut lukemisen heti alkuunsa. Ryyppyreissut ja ankeudessa rypeminen eivät oikein innostaneet. Minun sukuelimeni tarina rakentuu kuitenkin useista äänistä ja erilaisista tyyleistä, joten kirjan edetessä hiukan helpotti. Jotkin pätkät olivat itse asiassa aika kiinnostaviakin. Tekstin tasolla en kuitenkaan nauttinut kirjasta.
ellauri115.html on line 252: Victor Hugo (1802-1885) oli ristiriitainen ihminen. Ristiriitaiset ihmiset ovat kiinnostavia! Se oli naistenmies ja kitupiikki. Se meni naimisiin 20-vuotiaan Adèlen kanssa ja runoili sille kauniita säkeitä: Sinä pidät minua kädestä kun vaellan varjossa, ja silmistäsi hohtavat minulle taivaan säteet. 8v myöhemmin nukuttiin eri peteissä. Rakkaus lakastui. Eikö Adèle huolehtinut henkilökohtaisesta raikkaudestaan? Hollantilaiset turistit rahtaa suolissaan kaukoidästä antibioottiresistenttejä bakteerikantoja. Marmarameri on merirään peitossa. Se on ihmistoiminnan tulosta. Merieläimet tukehtuvat rään alla happivajeeseen. Ajattelemisen aihetta.
ellauri131.html on line 525: ”Henkisen etsinnän kauteni alkoi kolmekymppisenä Rhonda Byrnen kirjasta Salaisuus. Se vahvisti käsitystäni siitä, että on olemassa voimia, joita emme näe silmillä. Uskon vakaasti vetovoiman lakiin. Ihmiset, joiden mielestä kaikki on aina päin p:tä, vetävät puoleensa ikävyyksiä. Kiitollisuus puolestaan lisää hyviä asioita. Olen manifestoinut itselleni muun muassa kiinnostavia työtilaisuuksia ja perheelle kesämökin.”
ellauri132.html on line 764: Ei kaikilla hahmoilla tarvi olla jotain traumoja pinnan alla ollaxeen kiinnostavia. Hyvin sopeutuneet heput voi olla ihan yhtä syviä ja mutkalla kuha annat niille oikeet staket.
ellauri132.html on line 802: Oikeat ihmiset on harvoin riittävästi kiinnostavia että niistä tulis hienoja hahmoja. Luo, älä matki todellisuutta.
ellauri180.html on line 66: Areenan, Netflixin ja HBO:n tarjontaa selatessa käy selvääkin selvemmäxi että apinoita kiinnostavia genrejä on täsmälleen 3 (ja niiden kombinaatiot): nimittäin EAT! FUCK! ja KILL!. EAT! in alle tulee rags to riches tarinat ja poliittiset valtakähminnät, rikkaiden ylellinen elämä ym ym. paska. FUCK! in alle tulee romcomit ja tragcomit ja ylipäänsä kaikki jonka näpeimmissä kohissa näytetään paljaat pyllyt mielityössä. KILL! on ehkä kaikista lajityypeistä suosituin, eli poliisi ja rikossarjat, thrillerit, sotaleffat, sairaalasarjat, kaikki ne joissa saa kazella verta, mätkintää, suolenpätkiä ja ruumiita. Hyvä pohjanoteeraus EAT! FUCK! kombinaatiosta on Emily in Paris. Äsken kazottu Arsene Lupin sarja on EAT! KILL! kombinaatio, se on kielletty vaan 13-vuotiailta koska siinä ei näytetä heiluvia pyllyjä. FUCK! KILL! kombinaatiota edustaa vaikka se Ridley Road.
ellauri238.html on line 394: Bretagne 1983, joka julkaistiin kirjana ruotsiksi nimellä Dagarna i Kerlin Mia Bernerin ja Caj Westerbergin käännösyhteistyönä, ilmestyi iänikuisen Parnasson kolmannessa kirjassa 1997. Kaunis nimi. Kivoja runoja. Teoksen tekee merkittäväksi se, että runoilija kuoli muutama kuukausi näiden merkintöjen jälkeen. Teoksessa on myös Pentin "kiinnostavia" piirustuksia.
ellauri249.html on line 206: tynyt haaveilemalleen insinöörin uralle. Maaliskuussa 1915 puhkesi suurlakko kaivoksilla ja Hruštšovin työpaikalla. Hän piti innostavia puheita, joissa vaati parempia työoloja sekä palkkausta. Seuraavana vuonna alkoi työläisissä olla sodanvastaisia mielipiteitä ja he menivät lakkoon. Hruštšov oli mukana organisoimassa näitäkin lakkoja. Kun tsaari Nikolai II pakotettiin luopumaan vallasta vuoden 1917 helmikuun vallankumouksessa oli tämä Hruštšoville suuri juhlapäivä ja hän osallistui mielenosoituksiin.
ellauri257.html on line 445: No siinä kävi sitte niin että paxu Waclav kävi puikkaamassa Siemianin ja Karol puikotti epähuomiossa Waclavin. Mut hetkinen Retuko sitten puikotti Joosefin? Vizi mäen ymmärrä näitä murhavideoiden juonia. Ne on sitten sekavia, ja sitäpaizi täysin epäkiinnostavia. Aivan sama kuka tuikkaa ketäkin. Mitä vähemmän jää pystyapinoita pystyyn sen parempi. KONEC. The End. Olipa paska kyhhäys homolta pedofiilitä.
ellauri258.html on line 172: "Olemme keskustelleet säätiöiden kanssa ja rakennamme yhteistyötä, mutta tässä vaiheessa keskitymme tietoisuuden edistämiseen. Koulukäynneillä korostamme ihmisen potentiaalia ja uskoa. Ettei luovutettaisi, kun kosmos koettelee. Aina kun ollaan innostuneita jostain asiasta, kosmos lähettää paikalle epäinnostavia ja lannistavia tyyppejä."
ellauri269.html on line 758: Joidenkin viidennen ja seitsemännen luokan oppilaidensa lisäpanoksella rabbi ja yksityiskoulun opettaja pohtii Harry Potter -sarjan arvoja ja löytää yhtäläisyyksiä Toorasta ja Talmudista. Rosenberg ottaa "elämän ikuiset kysymykset" vastuualueekseen ("Anteeksi, ei noituutta ja taikasauvoja"), ja aloittaa henkilökohtaisella käyttäytymisellä ("Sääntöjen rikkominen", "Käytöstavat") ja laajentaa näkökulmaa, kun hän lopulta menee "Kuolemaan", "Hyvään ja pahaan" ja "Rakkauteen". Hän tekee vertailuja koko ajan - Harryn sääntöjen rikkomisen välillä, ei hauskaa, ja Elian teknisesti takalaittoman mutta hauskan "välienselvittelyn" välillä Ba'alin profeettojen kanssa Karmel -vuorella; Harryn, Ronin ja Hermionen sekä Mooseksen, Aaronin ja Miriamin triojen välillä; Kalkaroksen ja Daavidin katkeransuloiset parannukset. Ne ovat vain joskus hieman venytettyjä, ja paitsi silloin, kun hän kumittaa rasistisia sävyjä, joita jotkut lukijat havaitsevat Rowlingin talonhaltijoissa (mutta nuhtelee häntä tonttujen kohtelusta), ne ovat selvästi perusteltuja. Päättyen 20 sivuun yleisesti kiinnostavia opiskelijaesseitä ("Vaikka se, mitä Harry teki, oli hieman" rohkeampaa ", se, mitä Mooses teki, oli hieman järkevämpää") ja tiettyjen Raamatun viitteiden kerääminen, kirjoittaja helpottaa varovasti vielä vähemmän mietiskeleviä lukijoita harkitsemaan, kuten yksi lukupää sanoo, "Mikä todella merkitsee."
ellauri311.html on line 391: Oletko sinä läpikäynyt ison elämänmuutoksen? (Vanhaxi tulemista ei lasketa.) Kerro meille, ja jätä oheen myös yhteystietosi ja valokuva henkareista, jotta mainostajamme voi tarvittaessa selvitellä taustojasi. Nimi- tai tunnistetietoja ei julkaista, elleivät ne ole yleisesti kiinnostavia.
ellauri341.html on line 121: Jotenkin minulle jäi kuitenkin tunne, että tämä syvempi ulottuvuus vain tuntui jäävän kaiken tuon muun sekamelskan jalkoihin. Kaikkea vain oli niin paljon, että lukijana sain eteeni sellaisen hyökyaallon, josta oli hankala päästä uimaan enää takaisin pinnalle. Ehkä karsitumpi ja keskitetympi rakenne olisi tuonut vahvemmin Leikolan sanoman esiin, sillä tässä nyt vain tuntui olevan hiukan liikaa kaikkea. Sinänsä suuri osan näistä eri tarinoista olivat itsessään sen verran kiinnostavia ja tarkkaavaisia huomioita sisältäviä, että olisin mieluusti voinut lukea erilliset teokset kustakin, kuten Herlinin Sanomien eri osastoista. En siis kadu että kahlasin tämän (kirjaimellisesti) tiiliskiven läpi, sillä kaikesta huolimatta tuntui että sain tästä loppujen lopuksi yllättävänkin paljon irti. Harmi vain että kaksi viikkoa oli auttamatta liian lyhyt aika lukea tämä valtaisa ja runsaita rönsyjä sisältävä teos, jolloin rauhallisen etenemisen sijasta lukemisesta tuli paikoin aika nihkeää pakkopullaa. Tähdet:2.5/5. Terveisin: Heidi Kirjahamsteri.
xxx/ellauri013.html on line 449: Miesten vallasta on ollut seurauksena monta erittäin valitettavaa onnettomuutta. Se teki kaikkein likeisimmän suhteen - aviosuhteen - herran ja orjan väliseksi suhteeksi. Se eristyneisyys, jota avioliitto vaati kunniallisilta naisilta, teki nämä typeriksi ja ikäviksi (oops, väistäpä Pertti nyrkkiä), ainoat naiset jotka pystyivät olemaan kiinnostavia ja jännittäviä, oli kokotit. Kun kunnialliset naiset oli ikäviä, tuli useimpien maiden kaikkein sivistyneimmistä miehistä homoseksuaalisia. Tai bi, nimiä kuten Bert nyt mainitsematta. Hyvä meriselitys. Ahtaampi reikä jännittää kai enemmän.
xxx/ellauri027.html on line 402: Avainteemoja ovat: "pehmeitten" teemojen kova, ratkaiseva voima - positiivisuuden positivisuus - käytännön ensisijaisuus - kasvun ihme - se hengen ankara laulu, mistä on kyse. Kirja on fyysesti ostettavissa Akateemisesta kirjakaupasta ja Aalto-yliopiston Tuotantotalouden laitoksen kirjastosta, jonka sivuilta teos on myös ladattavissa digitaalisesti (ilmaiseksi). Hinta vain (en nyt muista, muttei se kovin kallis oo). Et tukka putkella nyt vaan ihan fyysisest tänne Tuotantotalouden laitoxeen! Luvassa on hellän dynaamisia ja innostavia, räjähdysvoimaisia hetkiä... ja vähän tietoakin!
xxx/ellauri027.html on line 561: Vai sellaista. Tero ensin, Esa sitten. Kassit jätetään ulkopuolelle. Mutta mixi Eski? Tuskin siksi, että käytännöllisesti katsoen jokainen suomalainen tuntee hänet. (Miksi tuskin? Tuskin kukaan tunnistaisi Eskin ilman takatukkaa ja keikarismurffitakkia. Tushkin sanoi Pushkinkin.) Ei siksikään, että hän on pitänyt tuhansia innostavia luentoja ja kirjoittanut parikymmentä kirjaa, joista tosin vain yhden voi katsoa käsittelevän johtamista. Kuten sanottua, mullon niitä kuusi. Montako kuusta yhteensä?
xxx/ellauri081.html on line 438: Niin tai näin olen lukenut Oliver Sacksin kirjaa. Mies joka luuli... Vaikka annoit sen mulle enkuksi, tilasin suomeksi. Häkellyttäviä tapauksia! Kiinnostavia! Kirjaa voi lukea, koska S. ei tee potilaista friikkisirkusta, vaan suhtautuu kunnioittavasti ja empaattisesti.
xxx/ellauri114.html on line 497: Helsingin yliopisto oli Simo Parpolalle vuosikymmeniä paikka, jossa viihdyin ja josta voin olla ylpeä. Minulla oli hyviä ja innostavia opettajia kuten Armas Salonen, Jussi Aro, Henrik Zilliacus, Holger Thesleff ja Heikki Palva, joita kunnioitin ja ihailin, ja hyviä ystäviä kuten Jaakko Frösen, Paavo Hohti ja Jorma Kaimio, joiden kanssa oli kiva rymytä opiskelun vastapainoksi aineyhdistys Symposionissa, ekskursioilla ja osakunnissa. Tuttuja pärstiä koko all male paneeli.
xxx/ellauri123.html on line 396: Jotta sivuston käyttö olisi sinulle sujuvaa ja mainokset kiinnostavia, käytämme kumppaniemme kanssa sivustolla evästeitä. Jos et hyväksy evästeitä, muuta selaimesi asetuksia. Hyväksyn evästeiden käytön jatkamalla sivuston käyttöä. Lisätietoja. Hyväksy.
xxx/ellauri138.html on line 333: Ranskatar on älykäs, hän on seksikäs, hän on todella riippumaton ja jos mies puhuu enemmin kuin nainen niin entä sitten, mitä väliä sillä on? Mitä siitä kiivailemaan? Kukaan ei sanoisi: "Voi että, huomasitteko miten se julma, vallanhimoinen mies dominoi häntä?" Ei. Mitä naisellisempi ranskatar sitä enemmin hän haluaakin miehen päsmäröivän. Voi miten Delphine olikaan rukoillut saapuessaan Athenaan viisi vuotta sitten, että tapaisi jonkun ihanan määrätietoista voimaa uhkuvan miehen eikä tuollaisia nuorehkoja opettajia, koti-isiä, akkamaisia tyyppejä, älyllisesti epäinnostavia, tavallisia vaimojaan ylistäviä ukkomiehiä joille hän on kirjeissään Pariisiin keksinyt herkullisen yhteisnimen "Vaipat".
xxx/ellauri157.html on line 483: Buberin dialogifilosofiaan sisältyy ajatus, jonka mukaan Minä-Sinä-suhde on Minä-Se-suhdetta ja jopa minuuttakin perustavampi. Tullaxeen Minäksi ihminen tarvitsee Sinää. Tai paremminkin, Sini ja Mini tarvitaan että saadaan Se. Minän kehittymisen lähtökohtana on tietynlainen alkuyhteys, ”luonnonmukainen liittyneisyys”, äidin yhteys isään, lapsen yhteys äitiinsä tai ”primitiivin” yhteys luontoon. Lapsen minuus syntyy yhteystapahtumien kadotessa ja syntyessä uudelleen: tapahtuman vakioina pysyvä osa abstrahoituu minäksi. Minän irrottautuminen alkuperäisestä yhteydestä mahdollistaa Minä-Se-suhteen synnyn. Joo tätähän virttä oli sillä yhdellä sakemannilla, annas nyt... joo Martin Altmeyerilla, joka sai sen Winnicottilta, joka sai sen Melanie Kleinilta, joka oli Freudin tyttären pahin competition Lontoossa. Mutta "they did not know about each other. Mrs. Winnicott wrote me that Don never, as far as she knew, read Buber. Buber may not even have heard of Winnicott." Mutta molemmat ovat rapsodisia ja aforistisia, varoo seskvipedaalisia sanoja ja silti hurjan innostavia (joillekuille ainakin). Ei ne olleet anarkisteja vaikka joskus siltä näytti. (Nää on yhden Ernst Tichon paperista löytyneitä mututuntumia.) No Rogersista Buber oli kyllä kuullut, ne oli jopa ottaneet keskenään jotain murteellista dialogia Mordechain USA:n reissuilla.
xxx/ellauri230.html on line 362: 3. joulukuuta 1917 pidettiin erityinen konferenssi, johon osallistuivat Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska ja niiden liittolaismaat ja jossa päätettiin rajata kiinnostavia vyöhykkeitä entisen Venäjän valtakunnan alueilla ja luoda yhteyksiä kansallisten demokraattisten hallitusten kanssa. Koska Britannialla ja Ranskalla ei ollut tarpeeksi joukkoja, he kääntyivät Yhdysvaltojen puoleen. Sillä välin 12. tammikuuta 1918 japanilainen risteilijä Iwami saapui Vladivostokin lahdelle "suojellakseen Venäjän maaperällä elävien japanilaisten etuja ja elämää", vaikka väitettiin, ettei Japanin hallitus aikonut "sekaantua kysymykseen Venäjän poliittisesta rakenteesta." Muutamaa päivää myöhemmin Yhdysvaltain ja Kiinan sota-alukset saapuivat Vladivostokiin. Samanlainen säntäys oli Kiinaan tykkivenediplomatian aikoihin. Valtatyhjiöt täyttyvät kuin jotkut mutakuopat sateella.
xxx/ellauri357.html on line 92: Helsingin yliopiston filosofian laitoksella mannermainen filosofia on kokenut asteittaisen renessanssin 1980-luvulta alkaen. Eräät analyyttisestikin virittyneet ajattelijat, kuten Jaakko Hintikka ja Raimo Tuomela, ovat osoittaneet jonkinasteista kiinnostusta Heideggerin filosofiaan. 1980-luvun alussa Hintikan oppilas, formaalisen logiikan alalta vuonna 1977 väitellyt Esa Saarinen (s. 1953), kiinnostui erityisesti Sartren eksistentialismista ja piti tähän liittyen useita innostavia kursseja. Innostavaa ja vaikutusvaltaista opetusta ja ohjausta fenomenologian alalla ovat antaneet myös Sara Heinämaa, joka väitteli vuonna 1996 Merleau-Pontyn ja de Beauvoirin ruumiinfenomenologiasta, ja Juha Himanka, jonka vuonna 2000 valmistunut väitöskirja Phenomenology and Reduction käsitteli fenomenologisen reduktion kysymystä niin Husserlin kuin Heideggerinkin pohjalta.
xxx/ellauri385.html on line 104: Rozanov kirjoitti kirjassaan "Fallen Leaves": "Venäläisiä lukuun ottamatta, yksinomaan ja yksinomaan venäläisiä, en tarvitse ketään ollenkaan, he eivät ole mukavia eivätkä kiinnostavia".
26