ellauri036.html on line 89: Hemmetti et vituttaa nää 1800-luvun herrat joilla on aamulla morkkis maxullisesta panosta niin että pussit tyhjennettyään ne lähettää ammattiauttajan inhoten matkoihinsa. Törkimyxiä! No tällä kertaa tyttö ei lähde tarpeex nopeeta ja Musse yllätetään niin sanoaxemme housut nilkoissa. Se sulkee tytön äkkiä vaatekomeroon, vai oisko vaatehuoneeseen. Kaverit tule sisään ja kertoo et George Sandilla ei ollut vaan 2 vaan 3 äijää yhtä aikaa, ja nyt ne 2 muuta on joutuneet riitoihin. Koko riitelevä porukka oli samalla naureskellut Musselle. LOL. Naura sinäkin, pitäisi sanoa Musselle, muttei se naura. Nauru ja romantiikka ei mahdu samojen seinien sisälle. Romantiikka on kuin uskontoa, se on harrasta, se hoidetaan vakavalla lärvällä. Pyhä kärsimyxeni just joo. Hemmetti nuoret miehet on torvia. Eihän tää ole muuta kuin vanhaa virnuilevaa ystäväämme narsismia. Musse läväyttää vaatehuoneen oven auki näyttääxeen ettei se ole mikään surkimus. Kaverit menee vaatehuoneeseen ja vetää oven kii.
ellauri043.html on line 4886: Mitäs se mulle kuuluu! Mun sydän kääntyy inhoten näiden elukkajumalien edessä, jotka puuhaa koko ajan verilöylyjä ja sukuruzia!
ellauri325.html on line 213: Mielenkiintoista on myös, että Martti Eerik Hjalmar Löfberg (1907-1969) eli Marton Taiga oli tukeva antisemiitti. Tukeva Komisario Kairala kazeli inhoten paxun Salomon Mandelbaumin selkää. Juutalainen lyllersi kapeata kylätietä pitkin asemalle päin pullea salkku kainalossaan. Kairala sylkäisi ja jatkoi haravoimista. Juutalainen ei käytä pääomaansa kuin lyhimmän välttämättömän ajan. Jutikka elää tavallisesti kelmiydellä. Myönnän että maanpakolaisen kohtalo on murheellinen, mutta mixi tämä juutalainen ei mennyt esim Ruåziin. Juutalaiset sopivat sinne aivan erinomaisen hyvin. Siellä he ovat kuin kotonaan. Sainpas sen puun kumoon tontin rajalta ja sinut vankilaan mustan pörssin kaupasta, jutikkapaha.
ellauri429.html on line 789: Kuultuaan 700K shlookan pituiset kalevalamittaiset tarinat Gunadhya kirjoitti ne verellään, sillä metsässä ei ollut mustetta. Sitten hän tarjosi teoksen Pratishthanan kuninkaalle Satavanhanalle, joka hylkäsi sen inhoten. Kirjoittaja sytytti metsässä tulen ja luki sen ääneen henkien, menninkäisten, lintujen ja eläinten suureksi ylennykseksi ja poltti sen lehti lehdeltä luettuaan teoksen loppuun. Tieto tästä saavutti lopulta kuninkaan, ja hän katui tekojaan ja palasi Gunadhyan luo pyytämään teosta lahjaxi. Viisas mies suostui esittelemään kuninkaalle ne satatuhatta säettä, joita ei ollut vielä heitetty tuleen. Satavanha vei ne pääkaupunkiinsa, ja saatuaan selityksen kahdelta Gunadhyan opetuslapselta hän käänsi ne pishachojen kieleltä.
xxx/ellauri087.html on line 878: inhoten.
5