ellauri058.html on line 107: Ei, on aivan välttämätöntä että neekerit ainakin muutamia vuosisatoja pidetään vielä paikallaan, kunnes he ovat ehtineet vähän sivistyä. Minä väitin että siinä tapauxessa olisi syytä myöntää hieman enemmän varoja heidän sivistämisexeen, ja lisäsin etten pitänyt hengenvaarallisena, vaikka heille sillä aikaa osoittaisikin hieman tavallista inhimillisyyttä ja ystävällisyyttä.
ellauri061.html on line 675: KANSALLISTEATTERIN HAMLET (1913) I Kansallisteatterissa on huomenna perjantaina, näytäntökauden kenties huomattavin ilta. Esitetään Shakespearen Hamlet, joka viimeksi on mennyt yli kymmenen vuotta sitten vanhassa Arkadiassa. Esitys on siis täysin ensi-illan veroinen; ohjaus ja näyttämölle asetus luonnollisesti on kokonaan uusi: pääosassa esiintyvät vuorotellen hrat Eero Kilpi ja Jussi Snellman (edellinen ensi-iltana, jälkimmäinen ensi kerran maanantaina). Hamlet-esitys tulee tietysti herättämään erikoista huomiota. Saattaahan tämän murhenäytelmän kanssa yleiskantoisessa, vuosisatoja uhmaavassa inhimillisyydessä kilpailla ainoastaan samanaikainen »Don Quixotte» ja kaksi sataa vuotta myöhäisempi »Faust». Minne tahansa europalainen sivistys on päässyt kotiutumaan, on myös hautautunut tämän kuuluisimman, mutta otaksuttavasti olemattoman tanskalaisen nimi. Hänen lakastumaton nuoruutensa todistaa että hän jos kukaan on ihmiskunnan ikuisia symboleja. Vanhaan tanskalaiseen, Ranskan välityksellä Englantiin tulleeseen ja täällä näytelmänkin muodossa jo käsiteltyyn taruun on Shakespeare sellaisella syvällisellä nerolla mahduttanut kuumeista yleiskantoista sielunelämää, että siitä riittää sukupolvelle toisensa jälkeen kysymyksiä haudottavaksi ja arvoituksia ratkaistavaksi. Lieneekö toista ihmiskuvaa, joka niin salaperäisellä voimalla vetäisi meitä puoleensa kuin Hamlet? Kukapa ei tuntisi tätä nuorukaista ja hänen tarinaansa, kukapa ei tietäisi jotain kertoa mitä ihanteen ja todellisuuden, nuorekkaan uskon ja murskaavan pettymyksen ristiriidasta, joka repi parantumattomille haavoille hänen rakastavan ja ihailuun valmiin sydämen? Kuka ei tajuaisi syvällistä inhimillisyyttä siinä mitenkä hän katkeralla järjen tyydytyksellä näkee pimeiden aavistustensa olevan tosia? Hamlet on asetettu rinnan Mefistofeleen ja pessimismin filosofien kanssa. Yhteistä on näillä ja hänellä elämää kohtaan jyrkästi kielteinen tunto. Mutta Hamletissa tämä ei lakkaa olemasta vihlovassa ristiriidassa hänen syvimpien vaistojensa ja tarpeittensa kanssa; hän on heistä todellisimmin inhimillinen, itse ihmisyyden tuskan murto vaivan vääntämine kasvoineen.
ellauri286.html on line 384: The Guardian vielä kirjoitti: "Molemmat romaanit yrittävät edustaa monitahoista todellisuutta, ja joskus on sietämätöntä intensiteettiä, kun metaforat versovat ja vääntelevät. niissä on selkeästi venäläinen sävy, Neitsythiiren hengästyminen muuttuu valossa ja pimeässä mitatummaksi loistoksi; Shishkinin tehtävän kiireellisyyttä ei himmennetä. Tšehov välitti inhimillisyyttään - ettei tekstissäsi voi olla täysin negatiivisia hahmoja. Ja Tolstoilta opin, että ei pelätä olla naiivi.
ellauri332.html on line 131: Munckin henkinen kiirastuli voimistuu, kun rajan takaa alkaa pyrkiä maahan yhä enemmän neuvostovaltaa pakenevaa väkeä: niin Pietarissa työskennelleitä suomalaisia kuin venäläisaatelia, sivistyneistöä ja juutalaisiakin. Munck kokee olevansa liian suuren tehtävän edessä ja pyytää apua kehittyvän kriisin purkamiseksi, mutta vastaus pääkaupungista on tyly ja armoton: vain suomalaiset saa päästää läpi, muut on käännytettävä, "punikit" ja vakoojat teloitettava. Munck on jätetty yksin likaisen työn tekijäksi ja huomaa joutuvansa tekemään yhä rankempia ratkaisuja, joiden ongelmallisuutta lain ja oikeuden, kohtuuden ja inhimillisyyden kannalta hän ei voi itseltäänkään kiistää. Munckin henkireikänä kasautuvien paineiden alla toimivat toisaalta shakki- ja keskusteluhetket originellin Gentschin kanssa, toisaalta hänet hetkeksi järjen sumentavankin raa'asta todellisuudesta erottavat kohtaamiset rakkautta ja inhimillisyyttä edustavan Linnun kanssa. Rajajoki jatkaa hiljaista virtaansa kuten ennenkin, mutta rajan ongelmat patoutuvat kuitenkin ennen pitkää vääjäämättä sumaksi, joka ei enää aukene ilman raskaita uhreja... Juonipaljastuxet päättyvät tähän. Loppukin on paljasta pyllyä.
xxx/ellauri087.html on line 241: – Pipsa on inhimillisen lämmön ihminen, rakkauden keskittymä. Hän vaalii ja vaatii vilpittömyyttä ja inhimillisyyttä arjessa. Suhteemme on tosi romanttinen. Pipsan kieltämättä jo venähtäneet kalsarit ja tissiliivit on vieläkin makuhuoneen tyynyllä. Pipas levittää ne sinne aamulla heti pedattua. Joskus tyynyllä on yllätyxenä vielä suklaakonvehti.
xxx/ellauri261.html on line 125: Eräät hengelliset johtajat arvelevat ihmisten joutuvan kulkemaan kuoleman jälkeen "taivaallisten tulliasemien" läpi. Viime vuosisadan tunnettu venäläinen hengellinen opettaja piispa Ignati Briantshaninov on löytänyt niistä parikymmentä mainintaa kirkon liturgisista kirjoista. Niistä ovat kirjoittaneet myös Origenes, Antonius Suuri ja Kyrillos Aleksandrialainen. Eri tulliasemilla tutkitaan mm. ihmisten epäinhimillisyyttä, sydämen kovuutta, suun, korvan ja silmän syntejä, petkutusta, liiallista pessimismiä ja ylenpalttista optimismia, rahan ja viininjuonnin rakkautta ja kärsityn pahan muistamista katkeruudella. Ei siis jäädä kiirastuleen makaamaan, vaan painetaan eteenpäin kuin Dante Vergiliuxen ostoskärryssä.
xxx/ellauri286.html on line 384: The Guardian vielä kirjoitti: "Molemmat romaanit yrittävät edustaa monitahoista todellisuutta, ja joskus on sietämätöntä intensiteettiä, kun metaforat versovat ja vääntelevät. niissä on selkeästi venäläinen sävy, Neitsythiiren hengästyminen muuttuu valossa ja pimeässä mitatummaksi loistoksi; Shishkinin tehtävän kiireellisyyttä ei himmennetä. Tšehov välitti inhimillisyyttään - ettei tekstissäsi voi olla täysin negatiivisia hahmoja. Ja Tolstoilta opin, että ei pelätä olla naiivi.
xxx/ellauri329.html on line 379: Tutustuttuani Aleksijevitšin kirjailijauraan ja kahteen suomennettuun teokseen, taidan yhtyä mielipiteisiin siitä, että palkinto joutaisi tänä vuonna mielellään mennä Aleksijevitsille. Nobel-tunnustuksen myötä hänen tuotantonsa leviäisi entistäkin laajemmalle ja yhä useampi lukija tarttuisi hänen tärkeisiin teoksiinsa. Maailmamme tarvitsee lisää inhimillisyyttä ja Svetlana Aleksijevitšin kaltaisia vompatin näköisiä kirjoittajia.
xxx/ellauri356.html on line 406: Kiukkuiset sukulaismiehet Goldblatt ja Weinberger vinoilivat tästä lausunnosta Susanille sen saatua ize verisyövän. Susan vastusti erityisesti ajatusta, että 9/11 tekijät olivat " pelkureita", kuten kommentoi George W. Bush muiden huomautusten ohella 11. syyskuuta. Pikemminkin hän väitti, että maan ei pitäisi nähdä terroristien toimia "pelkurimaisena" hyökkäyksenä "sivilisaatiota" tai "vapautta" tai "inhimillisyyttä" vastaan tai "vapaa maailma", vaan hyökkäyxenä maailman itsejulistautunutta suurvaltaa vastaan, joka tapahtui tiettyjen amerikkalaisten liittoutumien ja toimien seurauksena.
xxx/ellauri380.html on line 267: Dirlewangerin Sonderkommandon johtajuutta leimasivat jatkuva alkoholin väärinkäyttö, ryöstely, sadistiset julmuudet, raiskaukset ja murhat – ja hänen mentori Berger sieti tätä käytöstä, samoin kuin Himmler, joka tarvitsi kipeästi Sonderkommando Dirlewangerin kaltaisia ​​miehiä taistelussaan "ali-inhimillisyyttä vastaan".
10