"Akatemian herrat! | Teet minulle kunnian pyytää minua toimittamaan raportin akatemialle apinani elämästäni. | Tässä mielessä en valitettavasti voi noudattaa pyyntöä. Lähes viisi vuotta erottaa minut apinoista, […]. Tämä saavutus olisi ollut mahdotonta, jos olisin izepäisesti halunnut pitää kiinni alkuperästäni, nuoruuteni muistoista. Pelkkä luopuminen liitetiedoista oli ensisijainen prioriteetti, jonka olin asettanut izelleni; Minä, vapaa apina, alistuin tälle ikeen. Tämän seurauxena muistoni sulkeutuivat minulle yhä enemmän. " … välillä … "... Avoin sanoen, niin paljon kuin haluan valita kuvia näihin asioihin, suoraan sanottuna: Apeisuutenne, herrat, jos teillä on jotain tällaista takananne, ei voi olla kauempana teistä kuin minun. Mutta jokainen, joka kävelee täällä maan päällä on mielissään on kantapää : pikku simpanssi kuin iso Achilles . " "Ja opin, herrat! Voi, opit, kun sinun täytyy; yxi oppii, kun haluaa pääsyä; yxi oppii armottomasti. Piiskaalla valvotaan izeään; yxi repii izensä pienixi vastarinnoixi. Apinaluonto juoxi minusta ja pois kiertäen izensä yli, niin että ensimmäisestä opettajastani ize tuli melkein apina, piti pian luopua opetuxesta ja viedä sanatorioon. Onnexi hän tuli pian taas ulos. " "Nämä edistysaskeleet! Tämä tietosäteiden tunkeutuminen kaikilta puolilta herääviin aivoihin! En kiellä: se teki minut onnellisexi. Mutta myönnän myös: en yliarvioinut sitä edes silloin, kuinka paljon vähemmän tänään. Ponnistelulla, jota ei ole koskaan toistettu maan päällä, olen saavuttanut eurooppalaisen keskimääräisen koulutuxen. Ehkä se ei olisi izessään mitään, mutta se on jotain siltä osin kuin se auttoi minua ulos häkistä ja antoi minulle tämän erityisen ulospääsyn, tämän inhimillisen ulospääsyn. " ... hän päättelee yhteenvetona : "Kaiken kaikkiaan saavutin sen, mitä halusin saavuttaa. Älä sano, että se ei ollut vaivan arvoista. Sitä paizi en halua kenenkään tuomiota; Haluan vain levittää tietoa; Ilmoitan vain; Ilmoitin sinulle vain, herrat akatemiasta. "
ellauri203.html on line 258: René Girard pitää kaiken inhimillisen kulttuurin perustana jäljittelyä eli mimesistä. Mimeettinen halu taas merkitsee sitä, että jäljittely kohdistuu toisen haluihin. Girardin mukaan jäljittelemme yksilöitä, joiden kaltaisia haluaisimme olla, ja näin jäljitellessämme heitä päädymme haluamaan samoja asioita kuin he. Girardin mukaan riitelevät lapset ja nykykulttuurin snobit ovat mimeettisessä haluamisessaan toistensa kaltaisia: se, mitä izellä on, on arvokasta ja taistelemisen arvoista siksi, että toinen haluaa sitä. Sehän toimi Eetullakin: jos se ei tahtonut syödä pullaansa, piti mennä härkkimään ja sanoa "minuun pulla", niin eiköhän se ärähtänyt ja käynyt pullaan käsixi.
ellauri260.html on line 127: Ranskalainen filosofi Paul Ricoeur (1913–2005), jonka filosofiaan husserlilainen fenomenologia vaikutti syvästi, vaikka hän ei koskaan tunnistanut itseään personalistiksi, ammensi monista Mounierille arvokkaimmista teemoista, kuten ihmisen vapauden luonteesta ja ihmisen keskeisyydestä valtioon nähden, vaikka hänen oma myöhempi kehityksensä näistä teemoista poikkesi huomattavasti Mounierin filosofiasta. Hän jakoi myös personalismin hylkäämisen materialismista ja karteesisesta dualismista sekä abstraktioiden hylkäämisen konkreettisen inhimillisen todellisuuden hyväksi. Ehkä suurin yksittäinen elementti Ricoeurin omaksumassa Mounierin persoonallisuudessa oli itse asiassa poliittisesta ja sosiaalisesta sitoutumisesta vetäytymisen mahdottomuus. On pakko vatkaa, pokkana ei pysy kukaan.
ellauri267.html on line 1200: inhimillisen koostumuksen käännöksissä; nyt se liikkuu

ellauri269.html on line 759: Tontunpoisto oli termi, jota käytettiin viittaamaan toimiin, joissa puutarha vapautettiin tontuista. Tämä saavutettiin yleensä poimimalla tontut fyysisesti ja lemppaamalla ne kyseisestä puutarhasta. Newton Scamander suositteli julkaisuissa Fantastic Beasts and Where to Find Them, että tontun heiluttaminen pään ympärillä huimaukseen asti ja pudottaminen sitten puutarhaseinän yli riitti, mutta jotkut velhot, kuten Weasleyn perhe, mieluummin heittivät tontut niin pitkälle kuin mahdollista, joskus jopa pitivät kilpailuja siitä, kuka voisi heittää tontun kauimmaxi. Vaihtoehtoisesti Jarveyta voidaan käyttää puutarhan tontun poistamiseen, vaikka useimmat velhot pitivät tätä epäinhimillisenä, koska Jarveyn menetelmät ovat "julmia".
ellauri282.html on line 457: Huhtikuussa 1966 Merton joutui leikkaukseen heikentävän selkäkivun hoitamiseksi. Toipuessaan Louisvillen sairaalassa hän rakastui vaikeasti Margie Smithiin, hänen hoitoonsa määrättyyn sairaanhoitajaopiskelijaan. (Hän kutsui häntä päiväkirjassaan nimellä "M.") Hän kirjoitti hänelle runoja ja pohdiskeli suhdetta "Juhannuspäiväkirjassa M." Merton kamppaili pitääkseen lupauksensa samalla kun hän oli syvästi rakastunut. Ei tiedetä, "viimeistelikö" hän koskaan suhdetta. Vizi varmaan "viimeisteli!" Mertonin päiväkirjan Kuudes osa, Learning to Love: Exploring Solitude and Freedom aiheutti pienen kohun, kun päiväkirjamerkinnät paljastivat Mertonin "suhteen" nuoren sairaanhoitajan kaa vuonna 1966. Nainen, joka tunnistettiin vain "M":ksi, oli Mertonin syvän intohimon kohde: "En ole koskaan nähnyt niin paljon yksinkertaista, spontaania, täydellistä rakkautta", hän kirjoitti, vaikka ei kuvaillutkaan heidän suhdettaan seksuaalisilla termeillä. Tämän hyvin inhimillisen rakkauden ansiosta Merton sai uuden ymmärryksen mystisestä rakkaudesta. As Burton-Christie sanoo: "Hän tuli huomaamaan, että kokemus siitä, että hän on" rapt "ekstaattisessa rakkaudessa voi tapahtua, ei vain yksityisenä, hengellisenä kokemuksena, jonka Jumala ja hän itse jakavat, vaan myös fyysinen, läheinen suhde rakastajattaren kanssa." Mertonin rakkausrunot, joku ymmärtäväinen Burton-Christie toteaa, ovat täynnä tarvitsevuuden teemaa ja haavoittuminen, että alttius rakkaudelle on inhimillinen tila, jota edes munkit eivät saa kieltää. Tämä nuori sairaanhoitaja herätti Mertonissa tietoisuuden siitä, että hän oli katkaissut itsensä elämästä uskonnollisen varmuuden ja dogman muurien taaxe. Hänellä oli turvaa, mutta ei viisautta eikä elämää. Get a life! Ne muutamat kuukaudet, jolloin he näkivät toisensa, tekivät munkista haavoittuvan monille ihmisille tuttuun läjään tunteita, kiusauksia ja psyykkisiä haavoja, mutta juuri tässä kaaoksessa hän koki "Rakkauden maailman" parantavan ja uudistavan voiman. Mitä vetoa että "viimeisteli!" Olihan se poikasena ollut kova panomies.
ellauri288.html on line 287: Mukava lukukokemus! Kiihkeä jännitys tarttuu lukijaan ensimmäisistä riveistä lähtien. Oksanen on narukävelijä. Hän kexii kivat yksityiskohdat (mm. runkun popsinta) ja antaa niille vaaditun painon ja merkityksen. Sofi Oksanen on tällä vahvalla, kirjallisella kerronnallaan antanut meille ainutlaatuisen näkemyksen Viron nykyhistorian lisäksi. Lävistävästi ja armottomasti hän paljastaa julmien poliittisten hallintojen inhimillisen haitan. Dagsavisen, Norja
ellauri297.html on line 443: 1. Ensinnäkin, ei saa opettaa tai harjoittaa mitään perinnettä, joka teoriassa tai käytännössä kieltää tai korvaa kirkon identiteetin enemmän tai vähemmän kuin "Jumalan kansa, joka on saanut armon", inhimillisen uskottavuuden vuoksi, organisaation mukavuutta tai taloudellista turvaa. Näitä identiteettejä ovat muun muassa valtiollinen valtio, voittoa tavoitteleva yritys, voittoa tavoittelematon järjestö tai itse julistautunut parakirkkojärjestö.
ellauri297.html on line 447: 3. Kolmanneksi, ei saa opettaa tai harjoittaa mitään perinnettä, joka kieltää tunnustavan uskovan välittömän kasteritiritirallaan ilman estettä, väliaikaa tai muuta estettä inhimillisen uskottavuuden vuoksi.
ellauri340.html on line 220: epäinhimillisen tai alentavan
ellauri348.html on line 361: Santeri Paavin oma alkuperäinen harjoitus tässä genressä on saanut inspiraationsa 1100-luvun tarinasta Héloïse d'Argenteuilin luvattomasta rakkaudesta opettajaansa Peter Abelardiin , joka oli häntä parikymmentä vuotta vanhempi kuuluisa pariisilainen filosofi, ja salavuoteudessa hänen kanssaan. Heidän suhteensa ja vällyissä piehtarointinsa jälkeen hänen perheensä kosti Abelardille raa’asti ja kastroi tämän, minkä jälkeen hän meni luostariin ja pakotti Héloïsenkin nunnaksi. Molemmat johtivat sitten suhteellisen menestyksekästä luostariuraa. Vuosia myöhemmin Abelard sai valmiiksi ystävälleen lohdutukseksi lähetetyn Historia Calamitatumin (Takaiskujen historian). Kun se joutui Heloisen käsiin, hiänen intohimonsa häntä kohtaan heräsi uudelleen ja heidän välillään oli neljä kirjettä, jotka oli kirjoitettu koristeellisella latinalaisella tyylillä. Yrittääkseen ymmärtää henkilökohtaisen tragediansa, he tutkivat inhimillisen ja jumalallisen rakkauden luonnetta. Kuitenkin heidän yhteensopimattomat munattoman miehen ja munasarjaisen naisen näkökulmat tekivät dialogista tuskallisen molemmille.
ellauri348.html on line 365: Paavi syntyi roomalaiskatolisena (is the pope catholic?) ja oli suht munaton knääpiö, joten hänen voidaan olettaa ymmärtävän tarinaa ja olevan erityisen kiinnostunut siitä. Heloise huudahtaa: "Jumalaan vihittyjen joukossa palvelen miestä; ristin sankarillisten kannattajien joukossa olen inhimillisen intohimon köyhä orja; uskonnollisen yhteisön johdossa olen omistautunut vain Abelardille". Paavilla taisi olla narsistinen luonnehäiriö.
ellauri350.html on line 301: Hän kävi läpi tämän prosessin "lumotakseen" itsensä, ja kuten hän sanoi vuonna 1989 British Broadcasting Corporationin haastattelussa, "elä uudelleen tuska, tuska, Sturm und Drang ". Hän asettui ajassa, josta hän kirjoitti, jopa traumaattisista kokemuksista, kuten raiskauksestaan Caged Bird -elokuvassa, "kerromaan inhimillisen totuuden" elämästään. Angelou kertoi pelanneensa korttia päästäkseen lumoavaan paikkaan ja päästäkseen muistoihinsa tehokkaammin käsiksi. Hän sanoi: "Voi kestää tunnin päästä siihen, mutta kun olen siinä - ha! Se on niin herkullista!" Hän ei pitänyt prosessia katarsina; pikemminkin hän löysi helpotusta "totuuden kertomisesta". (Wats the diff?). Angelou kuoli aamulla 28. toukokuuta 2014 86-vuotiaana.
ellauri351.html on line 248: Leon Festinger (8. toukokuuta 1919 – 11. helmikuuta 1989) oli yhdysvaltalainen sosiaalipsykologi, joka loi kognitiivisen dissonanssin ja sosiaalisen vertailun teoriat. Aiemmin hallitsevan biheivioristisen sosiaalipsykologian näkemyksen hylkääminen osoittamalla inhimillisen käyttäytymisen ärsyke-vasteen ehdollistamisen riittämättömyyttä johtuu suurelta osin hänen teorioistaan ja tutkimuksestaan.
ellauri351.html on line 571: Kirjan pääsanomaksi nousee Maitreyan julkituleminen merkkinä siitä, että ihmiskunta on valmis ottamaan vastaan Maailmanopettajan. Maitreyan perusopetukset, oikeudenmukaisuuden ja jakamisen periaatteen globaali toteutuminen ovat keinoja, joilla ihmiskunta voidaan vielä pelastaa loppuun ajamiselta. Laaja julkinen mielipide kestävän kehityksen välttämättömyydestä maapallon resurssien jakamiseksi vaatiikin jo suureen ääneen sosiaalisen ja taloudellisen pääoman tasapainottamista luonnon resurssien kanssa. Myös arvostettu filosofi, Jaakko Hintikan bändäri amerikkalainen Martha Nussbaum, on kirjassaan Talouskasvua tärkeämpää, korostanut resurssien oikeudenmukaisen jakamisen sekä inhimillisen tasa-arvon tärkeyttä. Rahan tulee olla väline inhimillisen hyvinvoinnin kasvattamiseksi, mutta jatkuvan kasvun tavoittelu rahan itsensä takia, ei palvele ihmiskunnan etua. Maitreyan perusopetuksiin on maallikonkin siis helppo yhtyä.
ellauri368.html on line 93: Nikmat Shimshonissa kerran mahtava Simson, nyt sokea ja avuton, tuodaan Dagonin alttarin eteen huvittelemaan palestiinalaisten vihollisia. Delilahin petos, hänen sokeutensa ja nöyryytyksensä, jotka edustavat myös kansallista häpeää, jättävät Simsonille vain yhden halun – koston. Se pitää hänet hengissä ja palauttaa hänen toimintakykynsä. Ya'el ve-Sisrassa Jaelin on valittava inhimillisen velvollisuutensa antaa turvapaikka lyödylle miehelle ja isänmaallisen velvollisuutensa välillä tuhota kansallinen vihollinen. Lopulta hän täyttää velvollisuutensa kansaansa kohtaan, ja profeetta Debora on vakuuttunut siitä, että kansallinen moraali on myös inhimillistä moraalia.
ellauri371.html on line 127: Vapaamuurari-juutalaisen armeija. Sitten meidän täytyy oletettavasti näkyä työntekijän pelastajina tästä sorrosta ja kutsua hänet armeijamme riveihin: sosialistit, anarkistit, kommunistit, joille tarjoamme aina tukea oletettavasti veljellisiltä tahoilta yhteisömme yleismaailmallisen inhimillisen solidaarisuuden säännöt keskusvapaamuurarius. Aristokratia, joka nautti työntekijöiden työn oikeudet, oli sentään kiinnostunut jotta työntekijät ovat hyvin ruokittuja, terveitä ja vahvoja.
ellauri371.html on line 131: ”Maailman hallitsijan” joukko ja kruunajaiset. Kun valtakuntamme tulee, tsui noin YKSI koulua Gsi I znTlG Ch "o%~a ei voi olla, kaikki" määrätyt erot* D^^V^sh" yhtä lailla vastuussa lain edessä. ™ ™ *se* kuka sosiaalinen järjestelmä, "b"josta muu m _ d ^ goyim, näyttäisi kaikille, että työpaikat" säilyy tietyssä h ™ ^ olemassaolon ympyrässä hankaluuksien aiheuttaman inhimillisen kidutuksen lähde nom se on suunnattu", "^ ^ ruokkia tätä sanaa, inspiroida sitä G ^ 0СЛ0ВІЯМЪ) tietämättömyydessäni olen vihamielinen, kos ep ^ jota hän pitää korkeampana kuin seoi, (pi «s.. kunkin luokan arvot. "..".,. "Pazhda" Sori, ei ole kenttää, täytyy lopettaa.
ellauri390.html on line 561: Hanhen johtopäätös oli sama kuin nilkillä: "kyvyttömyytemme ymmärtää toisiamme on inhimillisen kärsimyksen tärkein lähde." Vittu se on mikään lingvistinen ongelma, se on vanha tuttu aterioivien filosofien haarukka: apinat käyvät reviirikisoja, karsintoja kun haarukoita ei riitä kaikille.
xxx/ellauri027.html on line 366: Tämä saattaisi kuulostaa opportunistisen itsekkäältä suositukselta hyödyntää järjestelmiä ja tilanteita, ellei henkilökohtaisen edun ajaminen kuuluisi ”haamusysteemiin” ja kokonaisuuden etu ”inhimillisen rikastavuussysteemiin”. Sanoja, sanoja, sanahelinää. Kassan kilinää.
xxx/ellauri087.html on line 241: – Pipsa on inhimillisen lämmön ihminen, rakkauden keskittymä. Hän vaalii ja vaatii vilpittömyyttä ja inhimillisyyttä arjessa. Suhteemme on tosi romanttinen. Pipsan kieltämättä jo venähtäneet kalsarit ja tissiliivit on vieläkin makuhuoneen tyynyllä. Pipas levittää ne sinne aamulla heti pedattua. Joskus tyynyllä on yllätyxenä vielä suklaakonvehti.
xxx/ellauri136.html on line 381: Lermontovin "Kavennin" runon analysointi sallii ymmärtää maailman julmuutta, ympäröivien ihmisten kovaisuutta. Työssä kuvataan tapaus, jossa köyhä mies, joka kertoi, tapasi nuoret lähellä kuistia. Hän kuoli nälästä ja valitti janoa, joten hän halusi saada jotain ruoasta tai rahaa, mutta sen sijaan joku asetti kiven kädessään sokea, vanha ja sairas mies. Silminnäkijöiden mukaan tämän surullisen ja epäinhimillisen teon tekijä oli Ekaterina Sushkova.
xxx/ellauri138.html on line 348: Koska nuorhegeliläiset pitävät mielikuvia, ajatuksia, käsitteitä, joksikin aivan itsenäiseksi muuttamiaan tajunnan tuotteita yleensä ihmisten tosiasiallisina kahleina — aivan samoin kuin vanhahegeliläiset selittivät ne inhimillisen yhteiskunnan todellisiksi yhdyssiteiksi — käy ymmärrettäväksi, että nuorhegeliläisten tuleekin taistella vain näitä tajunnan illuusioita vastaan. Koska heidän kuvitelmiensa mukaan ihmisten suhteet, heidän kaikki tekonsa ja käyttäytymisensä, kahleensa ja rajoituksensa ovat heidän tajuntansa tuotteita, niin nuorhegeliläiset asettavat johdonmukaisesti ihmisille moraalisen vaatimuksen — korvata heidän nykyinen tajuntansa inhimillisellä, kriittisellä tai egoistisella tajunnalla ja kumota siten omat rajoituksensa. Tämä vaatimus tajunnan muuttamisesta toiseksi huipentuu vaatimukseen olevaisen uudenlaisesta tulkitsemisesta, ts. sen hyväksymisestä antamalla sille toisenlaisen tulkinnan. Nuorhegeliläiset ideologit ovat näennäisesti »maailmaa järkyttävistä» fraaseistaan huolimatta suurimpia konservatiiveja. Nuorimmat heistä ovat löytäneet toiminnalleen täsmällisen ilmaisun vakuuttaessaan taistelevansa ainoastaan »fraaseja» vastaan. He unohtavat kuitenkin, että noiden fraasien vastapainoksi he esittävät vain fraaseja ja että taistellessaan ainoastaan tämän maailman fraaseja vastaan he eivät suinkaan taistele todellista, olevaa maailmaa vastaan. Ainoana tuloksena tästä filosofisesta kritiikistä oli vain muutama ja sitä paitsi yksipuolinen uskonnonhistoriallinen selitys kristinuskosta; nuorhegeliläisten kaikki muut väitteet antavat vain lisäväriä vaatimukselle, että heidän mitätöntä selittelyään olisi pidettävä maailmanhistoriallisena löytönä.
xxx/ellauri139.html on line 260: Dostojevski kirjoitti, että erinomaisen inhimillisen persoonallisuuden korkeimpana ihanteena hän pitää Kristusta, "Kristus ruhtinasta"; Dostojevski mainitsee, romaanin ja päähenkilön alkuperäisessä luonnoksissaan: sosiaalissen alistamisen, oikeudettomuuden, omahyväisyyden ja ahneuden maailman, tuhoavien koettelemusten vastapainoksi ruhtinas laittaa romaanissa ei inhoa, ei
xxx/ellauri149.html on line 534: Ben Zyskowicz on valittu elokuun 2010 kuukauden nutipääksi. Ben Zyskowicz, lausutaan [peniskö-vitsi], on alun perin vappunaamari, johon siirtyi parapsykologisen kokeen aikana demoni. Tällöin naamari omaksui lähes inhimillisen hahmon. Nimellä Zyskowicz on maagisia ja infernaalisia ominaisuuksia, joiden ansiosta Zyskowicz pääsi pakoon koetta johtaneita parapsykologeja. Koska he eivät kyenneet kirjoittamaan nimeä oikein, Zyskowicz vapautui heidän vallastaan ja liittyi paholaisen voimia edustavaan poliittiseen puolueeseen muiden demonien tavoin. Siellä hän on erikoistunut ympäröimään itsensä kuvauksellisilla nuorilla naisilla ja kähmimään puolueen vaalirahoitusta, josta huomattava osa kerätään maakuntien varakkailta saatananpalvojilta. Zyskowiczin ulkomaiseen imagoon kuuluvat hänen tavanomaiset seemiläispiirteensä ja alkukirjaimien Z ja B (Zyklon B) käyttö vaalimainonnassa.
xxx/ellauri173.html on line 664: Epäinhimillisen jalat aran sydämellä
xxx/ellauri174.html on line 516: Eli toisin sanoen, Edison on jo kylästynyt tähän prototyyppiin, ja on sixi kauppaamassa sitä eteenpäin. "Siksi, kuluu tunti ja kuka ei tiedä mistä olen kotoisin, olen täällä tänä yönä haudassa, yritän - narulla, joka sisältää kaiken inhimillisen melankolian - ja autan minua, kuten voin, vanhaa. Kielletty Tiede - korjata ainakin mirage, - ei muuta kuin mirage, valitettavasti! ― se, jota salaperäinen Clemencesi antoi minun aina toivoa. Mirage-hävittäjä on jo vanhanaikainen, eikä Suomi ostanut edes sen seuraajaa Rafalea. » Kyllä, nämä olivat enemmän tai vähemmän ne insinöörin taka-ajatuxet, jotka synkän mestariteoksen analyysi todella peitti. Se oli vähän niikö sanomassa vanhalle panopuulleen näkemiin. Vaikka käytetty, tällä on taulussa tosi vähän kilometrejä, se on toiminut vaan vanhuxen torikassina.
xxx/ellauri175.html on line 837: "Minä riistän teiltä yli-inhimillisen mestariteoksen! sanoi lordi Ewald hetken kuluttua.
xxx/ellauri232.html on line 288: "Kaarlo Kramsun runotar on synkkäpukuinen, traagillinen impi, jonka kasvoilla syvä ja totinen elämäntuska kuvastuu. Hän on kansallisuusaatteesta innostunut, mutta sekään ei tuota hänelle täyttä lohdutusta. Hän näkee senkin traagillisessa valaistuksessa. Hän näkee historiallisen ristiriidan herran ja talonpojan, samoin yleisinhimillisen ristiriidan pikkusielujen ja suurten johtajien välillä. Hänen oma tunne-elämänsä on karu, miehekäs ja yksinkertainen. Hänen sielullinen yksinäisyytensä on ääretön ja siksi seisoo hän niin yksin myös Suomen kirjallisuudessa."
xxx/ellauri235.html on line 359: Grayn runous koskee seksuaalisen kyrvänhalun hylkäämistä. Runoilijan hahmo runoissaan on usein yksinäinen, vieraantunut ja marginaalinen, ja erilaisia ​​muusoja tai sijaisäitihahmoja kutsutaan avuksi tai opastukseksi tavalla, joka ennakoi jonkin verran John Keatsin samankaltaisten hahmojen käyttöä. Vuoden 1742 neljän pidemmän runon tyypillinen "juoni" liittyy jonkinlaisen halun hylkäämiseen, kuten "Oodissa keväällä" tai, kuten Eton Collegen oodissa, valittaa viattomuutta. Joskus, kuten "Hymn to Adversity", ankara ja tukahduttava hahmo loihditaan nuhtelemaan liiallista halua ja auttamaan vaatimattoman ja inhimillisen toveruuden, seksuaalisen halun transponoidun ja sosiaalisen muodon, muodostumisessa. "Hymnissä tietämättömyydelle"Dunciadia (1728) käytetään nuhtelemaan "minää", joka kaipaa äidillistä ja demonista läsnäoloa. Erilaisilla, mutta toisiinsa liittyvillä tavoilla nämä neljä runoa esittelevät runoilijan etsintöä hänen suojelijahenkeensä, museaan, joka johtaa runollisen ja henkilökohtaisen identiteetin luomista.
xxx/ellauri289.html on line 173: Jehovan todistajat opettavat, että Saatana ja hänen demoninsa heitettiin alas taivaasta maan päälle 1. lokakuuta 1914 jälkeen, jolloin lopun ajat alkoivat. 28. kesäkuuta 1914 Sarajevon laukaukset ennakoivat siis saatanan ulosheittoa. He uskovat, että Saatana on nykyisen maailmanjärjestyksen hallitsija, että Saatana ja hänen demoninsa vaikuttavat ja johtavat ihmisyhteiskuntaan ja että he ovat inhimillisen kärsimyksen syy. He uskovat myös, että Saatana hallitsee ihmishallituksia, mutta että hän ei hallitse suoraan jokaista ihmishallitsijaa, vaan vain esim Stalinia ja Putinia.
xxx/ellauri292.html on line 601: Eräs nykyajan tutkijoiden ajatuslinja on ollut, että Mysteerien tarkoituksena oli "kohottaa ihminen inhimillisen sfäärin yläpuolelle jumalalliseen ja varmistaa hänen lunastuksensa tekemällä hänestä jumala ja siten antamalla hänelle kuolemattomuuden". Vizi taas tätä iänikuista maxuliikennettä. Tyypin vanha ajopeli menee lunastuxeen ja se saa uuden mallin vakuutuxesta.
xxx/ellauri298.html on line 578: Kenneth Earl Wilber II (s. 31. tammikuuta 1949) on amerikkalainen filosofi ja kirjailija, joka käsittelee transpersonaalista psykologiaa ja omaa integraalista teoriaansa, filosofiaa, joka ehdottaa kaiken inhimillisen tiedon ja kokemuksen kehystämistä tai luokittelua.
xxx/ellauri329.html on line 386: Tässä se nyt on vapaus! Tällaistako me odotimme? Me olimme valmistautuneet kuolemaan ihanteidemme vuoksi. Käymaan taistelua. Mutta alkoikin "tšehovilainen" elämä. Vailla historiaa. Kaikki arvot romahtivat, paitsi elämän arvo. Elämän sinänsä. Ruplan etunenässä. Tuli uudet haaveet: saisi rakentaa talon, ostaa hyvän auton, istuttaa karviaispensaan... Vapaus merkitsikin pikkuporvarillisuuden arvonpalautusta, tuon jolle isovenäläisessä elämässä oli yleensä annettu turpiin. Hänen Majesteettinsa Kulutuksen vapautta. Pimeyden suuruutta. Toiveiden ja vaistojen pimeyttä - tuon salatun inhimillisen matelijan elämän, josta meillä oli vain likimääräinen käsitys. Me olimme käyneet läpi koko historian, mutta emme olleet eläneet sitä. Mutta nyt ei sotakokemusta enää tarvittu, se oli unohdettava. Oli tullut tuhansia uusia tunteita, tiloja, reaktioita. Aivan yhtäkkiä kaikki ympärillä vaihtui toiseksi: kyltit, tavarat, rahat, lippu. Ja ihminen itse. Hänestä oli tullut värikkäämpi ja erillisempi, monoliitti oli räjäytetty rikki ja elämä oli hajonnut saarekkeiksi, atomeiksi, soluiksi. Kuten sana- kirjassa: vapaa - vapaus - vapaa tahto - mielivalta - väljyys - avaruus. Suuri paha muuntui etäiseksi tarinaksi, poliittiseksi dekkariksi. Kukaan ei enää puhunut aatteesta, puhuttiin luotoista, koroista, vekseleistä, rahaa ei enää ansaittu vaan "tehtiin", "hankittiin". Kestäisikö sitä vielä kauan? "Rahan valhe ei katoa venäläisen sielusta", kirjoitti Tsvetajeva. Näytti siltä kuin Aleksandr Ostrovskin kuvaamat kauppiaat ja Saltykov-Štšedrinin tilanomistajat olisivat heränneet eloon ja kuljeskelisivat meidän kaduillamme.
xxx/ellauri329.html on line 420: Kirjoitin armeijasta kotiin ja kerroin rakentavani ja vartioivani siltoja. Miten suuri ilo se perheellemme olikaan! Isa oli iskostanut jokaiseen meistä rakkauden siltoihin, olimme ihailleet niita lapsesta asti. Kun näin räjäytyksessä tai pommituksessa romahtaneen sillan, suhtauduin siihen kuin se olisi ollut elävä olento eikä strateginen kohde Itkin. Kohtasin sodassa sadoittain romahtaneita siltoja, pieniä ja suuria. Sillat hajotettiin aina ensimmäisinä. Silta oli maalitaulu numero yksi. Kun ohitimme raunioita, mietin, montako vuotta tämänkin uudelleenrakentamiseen tarvitaan. Sota tappaa ajan, kallisarvoisen inhimillisen ajan. Muistin hyvin, että isältä kului monta vuotta jokaisen siltansa rakentamiseen. Hän istui piirustusten äärellä yöt läpeensä ja vapaapäivinäkin. Eniten minun kavi sodassa sääliksi aikaa... Isän aikaa....
xxx/ellauri363.html on line 212: inhimillisenä vaihtoehtona niin rangaistuksena rikoksesta kuin hoitona mielisairauteen
xxx/ellauri379.html on line 125: Suuri osa nykyajan analyysistä – edellä mainittu postkolonialistinen ja feministinen kritiikki mukaan lukien – ei keskity itse tekstiin, vaan muihin tekstin kommentteihin, mikä selventää tapaa, jolla akateemisessa ympäristössä käydyt keskustelut voivat tahattomasti säilyttää joitakin teoksen ongelmallisempia elementtejä. Siten Heart of Darkness on jatkuvasti muuttuvassa asemassa kirjallisessa kaanonissa: ei enää valaisevana tekstinä, joka paljastaa inhimillisen turmeluksen syvyydet, vaan esineenä, joka on tällaisen turmeluksen tuote ja joka toistaa sen omana oikeutensa. Kysymys kuuluu sitten: kuuluuko Pimeyden sydän edelleen lännen kirjalliseen kaanoniin? Ja jos on, niin tuleeko aina? Eikö se ole vaan hölmön misogyynin kolonialisti puolalaisen aivokummitus?
xxx/ellauri388.html on line 192: Se elämänohje, johon tiede, ennenkuin se vielä on ratkaitsevan sanansa lausunut, noin ikäänkuin edeltäpäin viittaa jokaiselle yksityiselle, on, että ihminen menetelköön niinkuin kunkin ruumiillinen terveys vaatii. Kaikki on luonnonmukaista, mikä on sopusoinnussa ruumiillisen terveytemme kanssa. (Tässä on muistettava, että sielu on osa ruumista.) Luonnon ääntä pidettäköön ensimäisenä määrääjänä ja avioliittoa inhimillisenä laitoksena, joka aikojen kuluessa voi hävitä ja vaihtua toisiin vapaampiin elämänmuotoihin. Mitä tähän luonnon ääneen tulee, niin ymmärretään sillä viettiä, joka määrätyllä iällä ilmestyy, ja voi ilmestyä myöskin riippumatta mistään ihanteellisesta rakkaudesta johonkin erityiseen henkilöön toisesta sukupuolesta, ihan vaan karvaisesta perseestä ja kassien tyhjennystarpeesta.
xxx/ellauri388.html on line 513: Hyvin luultavaa on, että vertaava fysiologia ja anatomia suuressa määrin tulevat edistämään oikeain käsitysten syntymistä ihmiselimistön luonnollisista ominaisuuksista. Luulen, että villihirven tai apinan siittimellisen rakenteen tutkiminen ja sen vertaaminen inhimilliseen on paljon auttava ratkaisemaan kysymystä ihmisen siittimellisistä toimituksista. Tämä tutkiminen on osoittava, onko yksinkertaisen ja turmeltumattoman luonnonlain ja inhimillisen onnen kanssa sopusoinnussa se seikka, että sperman syntyminen ja muodostuminen ihmisellä on niin alituinen ja niin runsas kuin ei yhdelläkään eläimellä.
49