ellauri338.html on line 219: Useiden vuosien ajan hän eli 38 kopeikalla päivässä. Vuosina 1964-1965 hän söi neljän kuukauden ajan vapaaehtoisesti vain mustaa leipää ja mustaa ja vihreää teetä. Hän tuli siihen tulokseen, että nauttimalla puolitoista kiloa päivässä mustaa leipää ja arteesisella vedellä haudutettua vahvaa mustaa ja vihreää teetä neljä kertaa päivässä, kahdesta kolmeen kupillista ilman sokeria, työkyky säilyy. samaan aikaan Pokhlebkin laihtui oman tunnustuksensa mukaan vain kilon painosta. Tänä aikana hän kirjoitti ensimmäisen teoksensa elintarviketuotteista, "Tsaikka", joka julkaistiin vuonna 1968. Työ perustui vankalle pohjalle, erityisesti hänen omaan teekokoelmaansa, joka kerättiin vuosina 1955-1968. Kiinalaiset teeasiantuntijat auttoivat kokoelman kokoamisessa, näytteitä lähetettiin myös Englannista, Itä-Saksasta , Saksasta , Kambodžasta, Thaimaasta, Indonesiasta, Vietnamista ja Laosista. Kirjasta "Tsaju" tuli erityisen suosittu neuvostotoisinajattelijoiden perinteisissä keittiötapaamisissa , ja siksi "Sosialistinen teollisuus" -lehti julkaisi artikkelin, jossa kirjaa kutsuttiin "keskinkertaiseksi" ja "tarpeettomaksi". Pokhlebkin itse sai tietää kirjansa suosiosta vasta vuonna 1993 Zinovy Zinikin haastattelusta Literaturnaya Gazetassa.
ellauri338.html on line 269: Nyt on kovat piipussa, kun Nato pelaa jälleen kerran chickeniä itävaaraa vastaan aseenaan Kiovan kana. Raja railona aukeaa, edessä Aasia, Itä. Takana länttä ja Eurooppaa, varjelen vartija sitä. Rajat kiinni, lapsille turpaan, wokki täältä pois! Ei veräjän taaxe jääneet karvakädet meille kuulu, ne saa ryssä hoidella.
ellauri341.html on line 51: Rajat kiinni! Rautaa rajalle! Raja railona aukeaa! Uraliin! Uraliin! Meidän käy kalpaten! Taas ollaan 30-luvun hengessä. Samat torakat ryömivät esiin jalkalistan alta. ”Tuntuu kuin kaikista olisi tullut persuja. Tätä ei kannata väheksyä.”
ellauri341.html on line 267: Gregorian Bivolaru jatkoi salaa käsijoogan harjoittamista ja opettamista kiinnostuneille, joita salainen poliisi jatkuvasti jahtaa ja ahdisteli. 17. huhtikuuta 1984 Gregorian Bivolaru pidätettiin yhdessä 17 muun ihmisen kanssa, joille hän opetti joogaa yksityiskodissa. Muita tutkittiin ja pelotettiin, mutta Gregorian Bivolaru vangittiin, hakattiin ja kidutettiin salaisen poliisin pyhäkössä ilman, että hänen annettiin kommunikoida perheen ja ystävien kanssa tai neuvotella asianajajan kanssa. Vastauksena tähän salaisen poliisin väärinkäyttöön, joka olisi voinut johtaa jopa hänen tuhoamiseensa, Gregorian Bivolaru pakeni käyttämällä paranormaaleja ominaisuuksia, jotka hän oli hankkinut harjoittamalla joogaa. Muutama päivä tämän kuuluisan pakenemisen jälkeen hänet pidätettiin uudelleen, ja kommunistinen oikeusjärjestelmä tuomitsi hänet pakenemisesta salaisen poliisin pidätyksestä syyttämättä häntä mistään muusta rikoksesta - mikä teoriassa olisi ollut syy alkuperäiseen pidätykseen. Hänet oli vangittu puolitoista vuotta erittäin vaikeissa pidätysolosuhteissa, nilkoissaan 7-8 kilon ketjut, selleihin ilman ikkunoita ja lämmitystä, myös talvella. Mutta ei ne paranormaalia pidätelleet!
ellauri342.html on line 593: Uhrit on kilon palasina 12 eri rodessa, ja "bones" selvittää niiden elämäntarinan pikku hiukkasista jotka löytyvät luupin alle jostain jätekasasta. Toukat ryömivät ja röyhtäilevät ruumiinosissa ja karhunkakkaläjiä seulotaan latexhanskat käsissä. Yäk yäk yäk, mutta silti hurjan jänskä tarina! Sentään jenkkisarjoissa saadaan iloisesti herkutella väkivallalla ja nauraa ruumiinpaloille. Kunhan ei näytetä päähenkilöiden panoa, se hujauttaisi ikärajan tappiin heti paikalla.
ellauri343.html on line 163: Pidän suuresti PPSh:lla ampumisesta. Ase on suuresta tulinopeudestaan huolimatta miellyttävä ammuttava ja melko helposti hallittava myös sarjatulella. Suomi-konepistooliin verrattuna PPSh on kilon kevyempi ja siksi mukavampi kantaa. Varmistin osana lukkoa on helppo käyttää ja liikkuu ainakin tässä aseyksilössä sulavasti. Laukaisu on sen sijaan pitkä, raskas ja rohiseva, kuten odottaa voikin. Konepistoolissa tämä ei ole kovin oleellinen kysymys ja raskas laukaisu on turvallisuusominaisuus.
ellauri346.html on line 114: Vieraat kunnioittivat Aira Samulinia asuvalinnoillaan: ”Saa olla rohkeampi”. Ex-missi ja yrittäjä Noora Hautakangas saapui Aira Samulinin muistotilaisuuteen Helsingin Vanhaan kirkkoon. Hän kertoo valinneensa ylleen Samulinin kuluneet alushousut ja hanskat. – Aira oli ilon lähettiläs. Kuten Hautakangas, myös laulaja Kaija Koo kunnioitti pukeutumisellaan Samulinin muistoa. Laitoin tennarit jalkaan. Mietin kyllä Airaa vaatetuksessa, saa olla rohkeampi kuin esim. Martti Ahtisaaren hautajaisissa. Myös tanssija Sirpa Suutari-Jääskö kertoi, että oli valinnut Airan muistoa kunnioittaen harsuja lumppuja ylleen. Jorma Uotinen saapui tyylikkäänä Samulinin hautajaisiin. Aira Samulinin kuolema oli Helena Lindgrenille sokki: ”Pelkäsin, että hän nousee vielä jaloilleen.”
ellauri348.html on line 1118: Unelmointiakin voi harjoittaa kuin kegel-lihasta. Ei tarvi edes sinne työntää kumipalloa. Unelma voidaan määritellä haluxi, jota unelmoija ei usko saavuttavansa. Jos sen saavuttaa se lakkaa olemasta unelma. Eli kannattaako tuo? Paras tapa saavuttaa unelma on aikomusten siirtäminen käytäntöön. Väkisinnaintia on kuitenkin vältettävä. Siitä voi seurata ilon huudahduxia sisimmässä, muttei välttämättä kohteen sisimmässä. Apinana oleminen on paljon enemmänkin kuin biologisten seikkojen olemassaoloa, syyllisten ezimistä ja älykkyyden harjoitusta. Ihmiskunnan merkitys löytyy ize elämää luovista osasista, geeneistä, joita Darwinin loistava viisaus ohjaa toimintaan.
ellauri348.html on line 1122: Parempi on treenata vain luovuutta. Se onnistuu vain muutaman minuutin meditaatiolla. Luovuus ja uusi alku löytyy, kun antaa ilon virrata. Siitä saa myös lähipiiri nauttia. Positiivisen psykologian mukaan luovuus on oikeastaan suoraviivaista. Se on kykyä tuottaa uusia ja mukavia ideoita jotka vaikuttavat myönteisesti elämään. Esim vetypommin keximinen.
ellauri351.html on line 408: On normaalia, jos harjoitukset tuntuvat välillä haastavilta. Saatat jopa väleen suuttua. Tämä kuuluu asiaan, kun pyrit peruuttamattomiin muutoksiin. Ole siis itsellesi armollinen. Hävitä vastustaja sopivissa (esim. kilon) paloissa, ja pidä palauttavia taukoja.
ellauri351.html on line 482: Kristinusko koitti pysäyttää koston kierteen toimittamalla ikuisen syntipukin, antamalla muille kaiken ilmaisexi ja laskemalla kaikki omaan tiimiin kuuluvixi. Vahinko vaan ettei tähän ratkaisuun tahdottu oikein uskoa. Uskonpuutteiset kerettiläiset pantiin kilon paloixi ja toimitettiin paholaisen pannuun paistumaan.
ellauri351.html on line 658: Esineiden yhdistäminen – jotka voivat olla todellisia esineitä tai toimia tai jokin muu samaistuminen kuolleeseen – sitoo surejat (usein sattumanvaraisen assosioinnin kautta) heidän todelliseen menetyksensä hetkeen. Volkanin "suruterapia", joka perustui Edward Bibringin surutyöhön, pyrki vapauttamaan patologiset surejat ottamalla heidät takaisin "tarkistamaan kuoleman olosuhteita – kuinka se tapahtui, potilaan reaktiota uutisiin ja katseluun. ruumis, hautajaisten tapahtumat jne." Mixhän noi on niin tärkeitä? Mixi pitää surettavan ruumiista löytyä edes kilon paloja? Jenkkiskoudesarjat pitää sitä eri tärkeänä. Syyllisen kiinnisaanti ja verikosto on myös ihan parhautta.
ellauri355.html on line 211: "Urheilu". Pyörälle oli tunnusomaista 14,5 kilon kokonaismassa, teräshaarukka, kahdeksan vaihteinen järjestelmä ja etäohjauspyörä. Malli valmistettiin 70-luvulla ja se oli erittäin suosittu amatööriurheilijoiden keskuudessa.
ellauri359.html on line 213: Rakkaus on sitä, että haluamme antaa omamme toiselle ja tunnemme hänen ilonsa omaksemme. Rakkaus teossa on työtä ja tekoa. Taivas on käyttöjen valtakunta.
ellauri362.html on line 697: ja järjetön ilon tunne hämmentää;
ellauri364.html on line 280: Wordsworth käyttää ilmaisua erittäin positiivisessa mielessä ja huomauttaa, että sateenkaaren näkeminen aiheutti kunnioitusta ja iloa hänen ollessaan lapsi, ja hän tunsi nämä tunteet edelleen aikuisena. Hän toivoo näiden tunteiden jatkuvan läpi hänen elämänsä, että hän säilyttää sen puhtaan nuoruuden ilon. Hän valittaa myös, että hän mieluummin kuolisi kuin menettää sydämensä ja nuorekkaan innostuksen.
ellauri365.html on line 49: Maupassant [måpasa], Henry René Albert Guy de, fransk författare, f. 5 aug. 1850 på slottet Miromesnil i Normandie, d. 6 juli 1893 Auteuil, var ättling af en gammal lothringsk adels- familj; modern var sy- ster till skalden Alfred de Poittevin. Föräld- rarna skildes tidigt, och den intelligenta och litterärt intresse- rade modern, en barn- domsväninna till Gu- stave Flaubert, ledde sonens uppfostran. Hans barndom förflöt vid Normandies kust, där M. insöp sin kärlek till naturen och lärde kän- na dessa normandiska typer, som han sedan så gärna skildrade. Adertonårig inträdde han 1868 i Marinministeriet, men öfvergick 1878. till kultusministeriet. Han saknade emellertid intresse för ämbetsmannabanan. Redan tidigt vak- nade hans lust för litteraturen, som närdes af mo- derns ungdomsminnen. Flaubert omfattade honom med en faders kärlek, kritiserade strängt hans. första omogna försök, inpräntade i hans sinne sina egna konstnärliga principer, lärde honom att genom aldrig tröttnande observation söka uppfånga det förut icke iakttagna och därför nya och att återge. det så, att det skildrade fenomenet skiljer sig från alla andra och blir individuellt och enastående. Framför allt afhöll han honom från att debutera för tidigt. Från midten af 70-talet meddelade dock M. under hvarjehanda pseudonymer (oftast Guy de Valmont) smärre bitar åt tidningar och tidskrifter, och 1879 fick han uppförd en drama- tisk bagatell, Histoire du vieux temps. Hans verk- liga debut inföll dock först 1880 med diktsamlingen Des vers. Den har obestridligen ett originellt skaplynne och väckte uppseende kanske ej minst därför, att den hotades med ett åtal för osedlighet hufvudsakligen på grund af dikten Le mur), som deck afstyrdes genom inflytelserika vänner. M. insåg sedan själf, att hans talang låg mera för prosan, i all synnerhet sedan han samma år ut- gifvit novellen Boule de suif (i "Soirées de Mé- dan"). Med denna novell, som utmärktes genom skarp observationsförmåga och ypperlig prosa- stil, slog M. igenom och intog sin plats som en at den naturalistiska skolans förnämsta representanter och en af den franska litteraturens största novellister. Den efterföljdes af en lång rad novel ler, först publicerade i "Gil Blas" och "Echo de Paris" och sedan samlade i bokform under följande titlar: La maison Tellier (1881), M:lle Fifi (1882), Les contes de la Bécasse (1883), Clair de lune i (1884), Au soleil (resebilder, s. a.), Les soeurs Rondoli (s. a.), Miss Harriett (s. a.), Yvette (s. a.; sv. öfv. 1905), Monsieur Parent (s. a.), Contes du jour et de la nuit (1885), Contes et nouvelles (s. 4.), Contes choisis (1886), La petite Roque (s. a.), Toine (s. 1.), Le Horla (1887), Sur l'eau (rese- skildringar, 1888), Le rosier de Mime Husson (s. å.), L'héritage (s. a.), La main gauche (1889), Histoire d'une fille de ferme (s. a.), La vie errante (reseskildringar, s. å.) och L'inutile beauté (1890); efter hans död ha ytterligare publicerats Le père Milon (1899; "Gubben Milon", s. å.), Le colporteur (1900) och Dimanches d'un bourgeois de Paris (s. å.). Till dessa novellsamlingar ansluta sig sexromanerna Une vie (1883; "Ett lif", 1884), Bel-ami (1885; "Qvinnogunst", 1885 och 1901), Mont-Oriol (1887; sv. öfv. 1895), Pierre et Jean (1888; "Pierre och Jean", s. a.), Fort comme la vi mort (1889; "Stark som döden", 1894 och 1910) och Notre coeur (1890; "Vårt hjerta", 1894 och 1910). För scenen skref M. vidare treaktsskåde spelet Musotte (i samarbete med J. Normand, 1891) och La paix du ménage (uppf. på Théâtre fran- çais, 1893). M. skref äfven litterära studier, bl. a. öfver Emile Zola (1883) och Gustave Flaubert (1884). Denna oerhörda produktion fullbordades en på den korta tiden af omkr. tio år. Den gjorde honom hastigt världsberömd som en äkta represen tant för den franska conten, en ättling i rakt ned stigande led af de gammalfranske fabliåförfattarna, med ära upphärande Rabelais', La Fontaines och Voltaires traditioner.
ellauri371.html on line 266: Mitä vapaamuurarien valtionsiirto lupaa? Portti! Kun teemme valtionsiirron portille, kerromme sitten kansoille: "Kaikki meni kauheasti! Se on paha, kaikki kärsivät. Erottelemme syitäsi shikh-piina: kansallisuudet, rajat, erilaiset kolikot. Maailman nuorten yhteistyö. Tietenkin voit vapaasti tuomita meidät, mutta kuinka hän voi olla oikeudenmukainen? hyväksyt sen ennen kuin koet mitä mitä me annamme sinulle?"... Sitten he korottavat meidät ja kantaa sylissään yksimielisenä ilona toivoa ja toivoa. Äänestys, jonka teimme liittymisemme väline, jopa opettanut hänelle pienimmät yksiköt ihmiskunnan jäsenten joukossa ryhmäkokousten ja sopimusten laatimisesta alkaen palvellut palveluksessaan tällä kertaa, pelaa hänen viimeinen rooli yksimielisesti, halussa tutustua. Sovi kanssamme lähemmin ennen tuomitsemista.
ellauri372.html on line 285: Vuosina 39–38 eKr. roomalainen kenraali Publius Ventidius Bassus voitti Parthian armeijan ja lähetti joukkoja Poppaedius Silon komennossa odottamaan Herodeksen saapumista. Herodes laskeutui maihin Ptolemaisissa ja aloitti kampanjansa Antigonusta vastaan valloittamalla Galilean, marssi alas rannikkoa valloittaakseen Jaffan ja vapautti sitten Masadan, jossa hänen perheensä oli edelleen kuollut. Sitten hän marssi Jerusalemiin toivoen voivansa valloittaa kaupungin ja saada sodan nopeasti loppumaan. Roomalaisten upseeriensa, kapinallisten roomalaisten joukkojen ja Antigonuksen sissien keskuudessa esiintyneen korruption edessä Herodes kuitenkin joutui luopumaan Jerusalemin piirityksestä. Sen sijaan hän toimi Juudeassa, Samariassa ja Galileassa taistellen sekä kapinallisia että rosvoja vastaan ja lähetti veljensä Joosefin käsittelemään Idumaata. Myöhään 38 eKr. mennessä useiden roomalaisten legioonien vahvistamana ja kaksi vuotta kestäneen kapinanvastaisen taistelun jälkeen Herodes kykeni lopulta rauhoittamaan Galilean ja marssimaan etelään kohti Jerusalemia. Antigonus yritti kohdata Herodeksen jyrkässä taistelussa ja iski sekä Jerikoon että Samariaan, mutta molemmat yritykset hävisivät. Herodes leiriytyi jälleen Jerusalemin ulkopuolelle, vaikka talven tulo pysäytti demilitarisaatio-operaation kuin Ukrainassa.
ellauri372.html on line 360: Fariseukset asettuivat Hyrcanuksen puolelle, saddukeukset Aristobuluksen puolelle. Vuoden 63 pääsiäisjuhlan aikana Hyrcanus ja hänen liittolaisensa, Petran arabikuningas Aretas piirittivät Aristobuluksen ja saddukeukset Jerusalemin temppelissä. Aristobulus onnistui kuitenkin lähettämään lähettilään Pompeuksen edustajan Syyriaan Marcus Aemilius Scauruksen luo. Juutalainen johtaja lupasi 8000 kg hopeaa, tarjouksen, josta Aemilius ei voinut kieltäytyä: hän käski Aretasin heti lähtemään. Kun Pompeius saapui paikalle, hän sai vielä suuremman lahjan: Aristobulus lähetti hänelle peräti 800 kilon kultaisen viiniköynnöksen, jonka roomalainen komentaja toimitti Jupiterin temppeliin Roomaan.
ellauri374.html on line 113: Vihastuneena Maximianus käski ruoskia Sozonia ankarasti, kunnes hänen ruumiinsa hajoaisi. Marttyyrin veri peitti maan kuin virvoittava kaste ja hän antoi sielunsa Jumalan haltuun yliluonnollisen ilon vallassa. Kiduttajat sytyttivät rovion polttaakseen hänen riekaleiset jäsenensä, mutta rankka sadekuuro sammutti tulen ja hajotti nuotion. Uskovat saattoivat vapaasti tulla kokoamaan marttyyrin jäännöksiä pikku rasioihin. Heidät ohjasi paikalle kirkas kohdevalo, joka valaisi paikkaa, kunnes he saivat marttyyrin talteen alle kilon paloina.
ellauri374.html on line 466: Baškiiria äidinkielenään puhuville on suuri ilonaihe saada pitää käsissään äidinkielistä Raamattua. Työtoverimme, joka palvelee baškiirikylissä, on saanut todistaa liikuttavia hetkiä uuden Raamatun äärellä. Monilla ovat nousseet kyyneleet silmiin, kun he painavat Pyhän Kirjan rintaansa vasten ja kiittävät Jumalaa.
ellauri381.html on line 567: Hän mainitsee paluunsa Taškentista ja kirjoittaa: "En kuitenkaan kuollut... Sinä keväänä Kok-Terekissä... ilon kiihkeänä kirjoitin "Työn tasavalta". En enää yrittänyt oppia ulkoa tätä, se oli ensimmäinen asia, josta opin onnellisuutta: älä polta kohtaa toisensa jälkeen, tuskin tiedät sen ulkoa; pidä alku tuhoamatta, kunnes kirjoitat lopun, ja tarkastele koko näytelmää kerralla; ja kirjoittaa uudelleen painoksesta toiseen; ja muokkaa; ja kirjoita lisää."
ellauri383.html on line 501: Orionin vasen olkapää on merkitty Orionin gammalla, joka tunnetaan nimellä Bellatrix, latinankielinen nimi, joka tarkoittaa "naissoturia". Metsästäjän oikeaa polvea merkitsevä tähti, Orionin Kappa, on nimeltään Saiph. Tämä nimi tulee arabian kielen sanasta "miekka", ja se on selkeästi liitetty väärin. (Arabit ei osaa mitään kunnolla.) Kolme vyön muodostavaa tähteä - Zeta, Epsilon ja Delta - ovat nimeltään Alnitak, Alnilam ja Mintaka. Alnitak ja Mintaka tulevat arabian sanoista, jotka tarkoittaa "vyötä" ja "tuppea (lat. vagina)". Alnilam tulee myös arabiasta ja tarkoittaa "helminauhaa", toinen viittaus Orionin vyöhön. Mansplainingia taas, on syytä epäillä.
ellauri386.html on line 418: Kirja pilkahtaa nyky-yhteiskuntaa, mutta pääpaino on satiiri romanttisista ritarillisuuden ideoista ja Sir Walter Scottin romaaneissa ja muussa 1800-luvun kirjallisuudessa yleisestä keskiajan idealisoinnista . Twain ei pitänyt Scottista ja erityisen inhoavasti, koska hän syytti hänen eräänlaista taistelun romantisointia siitä, että eteläiset osavaltiot päättivät taistella Amerikan sisällissotaa vastaan. Sir Walter teki jokaisesta punavyöstä etelässä majurin tai everstin, kenraalin tai tuomarin ennen sotaa; ja hän oli myös se, joka sai nämä herrat arvostamaan näitä vääriä koristeita. Sillä hän loi siellä nazat ja kastin, ja myös arvostuksen nazoja ja kastia kohtaan sekä ylpeyden ja ilon heistä. Sir Walterilla oli niin suuri käsi eteläisen luonteen luomisessa, sellaisena kuin se oli olemassa ennen sotaa, että hän on suuressa määrin vastuussa sodasta.
ellauri390.html on line 541: Suosittu uskonto Vietnamissa yhdistää sekä zen-harjoituksen että "Puhdan maan" -lahkon, joka keskittyy henkiseen keskittymiseen ja Amitabhan ("mittaamaton valo") Buddhan nimen lausumiseen. "Puhdas maa" -lahkolla on viisi ohjetta, jotka sisältävät pidättäytymisen tappamisesta, varkaudesta, laittamattomasta seksistä, valehtelusta, sopimattomasta kielenkäytöstä ja päihteistä. Keräämällä ansioita ja tekemällä hyviä tekoja harjoittaja voi saavuttaa korkeimman leevelin eli ehdottoman ilon ”puhtaan maan”.
ellauri391.html on line 450: Martin Luther syntyi Hans ja Margaretha Luderin poikana. Ruumiikkaita ryynimakkaroita koko porukka. Martin nimi tuli Toursin pyhältä Martilta, joka on köyhien ja muuten vaivaisten suojelija. Hänet kuzuttiin 370 Toursin piispaksi. Hän oli niin vaatimaton, että kuultuaan kutsusta hän piiloutui hanhitarhaan, mutta äänekkäät hanhet paljastivat hänen piilonsa. Sen kunniaxi hanhet teurastetaan Martin päivänä. Martti oli ensimmäinen läntisessä kirkossa pyhimyksen arvon saanut henkilö, joka ei kuollut marttyyrina.
ellauri392.html on line 210: paljastan piiloni mustetahralla peilissä. Hiän ei tiedä että lähimmäinen on näkymätön mies
ellauri392.html on line 940: Punaposkea nakertanut nummilampaan raatelema pikku-Make olleensa piilonazi?
xxx/ellauri044.html on line 1298: arvasitko jo? - piilonarsisti l. introvertti narsisti!
xxx/ellauri057.html on line 360: Jo kevät-ilon valkeaa.
xxx/ellauri068.html on line 436: Blaken nokipoika väitelausuu oikeuden häpiyteen, nauruun ja iloon. Luova sysäys on Vastaisku (hk) Niitä (hk) vastaan—tässä, Pappi ja Kunkku (hk). Kuiteskin Ne (hk) valizevat mukana tanssin ja ilon ja konvertoivat sen merkeixi "virallisesta versiosta harmittomuudesta": vale peittämään äärilahjonnan päällepäsmäröivästä järjestyxestä.
xxx/ellauri076.html on line 699: Vadim kuoli syöpään 72-vuotiaana 11. helmikuuta 2000. Entiset vaimot Bardot, Fonda, Schneider ja Stroyberg olivat kaikki läsnä hänen hautajaisissaan. He dumppasivat hänet nelisteen St. Tropezin hautausmaan roskixeen kilon paloina.
xxx/ellauri081.html on line 293: Mixi Turkki ei kelpaa EUhun? Because it is too big, too alien, too muslim, too different. Koska se on ruma kalkkuna vähästä Aasiasta joka on kiusannut meitä aina, kylme vielä muistetaan Dareios js Xerxes ja puunit ja hunnit ja osmannit ja nazit ja gastarbeiterit. Eitää mikään vitun Euraasian yhteisö ole, vaan länttä ja Eurooppaa, raja aukee railona, me varjellaan vartijoina sitä. Eipä silti Turkki on iso kaunis maa ja sen asukkaat on ystävällisiä. Ecem etunenässä ja Safaq. Mixei Peksarkin. Ankara on kaupunkina valtava ja naisia siellä palvotaan. Voisit vähän varoa mitä sanoa.
xxx/ellauri086.html on line 499: New Yorkin Kirjarevyy paljasti viime sunnuntaina v 2016 että Claudio Gatti, 7 päivää-lehden sydäntään tutkisteleva toimittaja, raportoi, että Ms. Raja sai hurjasti pätäkkää Ms. Ferrantelta kun Ferranten kirjat alkoi mennä kuumille kiville kuin Olavi "Manne" Salmisen nailonpaidat Simonkadun puodissa takavuosina. Maalaisäijät osti niitä kaupunkireissuilla, kun se oli lähin kauppa linja-autoasemalta tullessa. Kauppa käy kuin siimaa, sanoi Manne ja lyllersi kaupan takahuoneesta jossa se oli Ansun kanssa mussuttamassa HK:n sinistä. (Röyh) syömässä.
xxx/ellauri087.html on line 284: Esa Saarinen sai varmaan tuhat viestiä, ja ihmiset pysäyttivät kadulla ja ilmaisivat ilonsa, että hän on elossa. Ilona Stallerkin eli Cicciolina ihan halasi Esa Saarista Lepakkoluolassa Radio Cityn haastattelun jälkeen. Kuva: Ari-Veikko Peltonen
xxx/ellauri104.html on line 1102: Just samasta reviirikotilon säilytyxestä ja meemiperinnöllisyydestä on tässä kymysys kuin kaikilla äveriäämmillä. Siis siitä homoplutiasta jonka serbihuippututkija ihmeexeen oli nähnyt tilastoissa vielä tai taas tänäkin päivänä. On se romanttista.
xxx/ellauri122.html on line 153: ”Se on eräällä tavalla Hiljan ja Maxin viimeinen yhteinen tarina”, Haahti sanoo. Hän istuu penkillä Lenininpuistossa, taustalla raikaa marxisti-leninistien räävitön ilonpito.
xxx/ellauri123.html on line 903: valmistetulla ilon uutteella (runkulla). Mikä oli alkanut
xxx/ellauri123.html on line 915: kultapölyistä, pidätetyn iloni verhon takaa,
xxx/ellauri123.html on line 1225: Un manche sans marteau, un mortier sans pilon, vasaraton varsi, petkeleetön huhmare,
xxx/ellauri126.html on line 163: julkinarsistin itsekeskeisyys ja röyhkeys on avointa, piilonarsistinen uhri kätkee vihansa ja salakavaluutensa
xxx/ellauri126.html on line 490: Julkinarsisti tai piilonarsisti, sak samma. Vaikka kantensa valizee ja kansi vakan. Kynttilää on hauska pistää vakan alle. Osho sanoo et miljuunat apinat ei osaa rakastaa kuin hän, ne osaa vaan bylsiä ja solmia tuttavuuksia.
xxx/ellauri126.html on line 615: Myötätuntoa ilmaisemme terveinä narsisteina "ikävää kuin jouduit tuohon tilanteeseen", "mä säälin sua" tai "mä oon tosi ilonen etten ole sä".
xxx/ellauri157.html on line 319: Noinko sinunkin ressun into ja itsetunto on aikoinaan nujerrettu? Eipä ihme, jos savolaisilla on heikko itsetunto, jos Savossa on tuo asenne leipomisperinteen uudistamiseenkin. Rohkeasti vaan kokeilemaan sopivia täytteitä, perinnettä ei voi pilata leipomalla! Sen sijaan perinteen voi tappaa nujertamalla tekemisen ilon. Kukko on kukko, vaikka sen voissa paistaisi.
xxx/ellauri170.html on line 75: Odilon Redon oli haahuileva symbolistimaalari, josta tuli Huismannin kaveri kun des Esseintes oli kehunut sen tauluja. Ihan kivoja maisemia on joukossa, mutta sen ihmiset on aika kädettömästi piirrettyjä.
xxx/ellauri170.html on line 77:
ilon-Redon-Museum-1905.jpg" width="50%" />
xxx/ellauri170.html on line 80:
ilon-redon.jpg" width="50%"/>
xxx/ellauri173.html on line 162: Au IIIe siècle avant J-C, l’ingénieur grec Philon de Byzance classe les jardins suspendus de Babylone, au sud de l’actuel Irak, parmi les sept merveilles du monde antique. Le premier à les évoquer est le prêtre babylonien Bérose (IVe siècle avant J-C). Il attribue leur construction à Nabuchodonosor II, qui les aurait créés pour son épouse persane Amytis, laquelle se languissait de la verdure de son pays natal. Le texte de Bérose est perdu, mais il subsiste sous forme de fragments chez des historiens et géographes du Ier siècle avant J-C, tels Flavius Josèphe, Diodore de Sicile et Strabon ; on le retrouve également chez Eusèbe de Césarée (265-339 de l’ère chrétienne). Toutefois, à l’exception de Bérose, aucun texte babylonien ne mentionne les jardins suspendus, ou du moins pas un seul n’a été retrouvé. Aucune des inscriptions relatant les grands chantiers de Nabuchodonosor II ne contient une référence à un jardin surélevé. Dans ses Histoires, le géographe et historien grec Hérodote (480-425 avant notre ère), qui a visité Babylone un siècle seulement après la mort de Nabuchodonosor, ne les évoque pas non plus lorsqu’il décrit la ville. Les murailles, la tour de Babel ou Ziggurat d’Etemenanki, les palais royaux et autres constructions de la ville antique ont été identifiés par les fouilles archéologiques ou sont attestés dans les textes cunéiformes. Mais cela n’a pas été le cas pour les jardins.
xxx/ellauri173.html on line 352: Luonnollisen ilon on päinvastoin johdettava meidät varovasti ohjaamaan, lykkäämään tuhannella hitaalla siirtymällä (tukistuxella ja potkulla) - ja joista hiän rakastaa meitä enemmän, arvaamalla ne - ohjataksemme lopulta hauraan, vastuuttoman ja herkän olennon, joka itsestään ja vaistomaisesti pyytää tukea. Oliko siis viisasta tuomita niin nopeasti ja varauksetta luonto, jonka rakkaus saattoi pian (ja tämä riippui minusta) muuttaa ajatuksensa tehdäkseen niistä minun heijastukseni?
xxx/ellauri173.html on line 737:
xxx/ellauri173.html on line 925: ”Hänen omatuntonsa, sanotko sinä?… Mutta meillä miekkosilla, tämä Pyhän Hengen lahja, Omatunto, muuttuu ennen kaikkea kyvyksi älylliseen ystävyyteen. Jokainen nuori mies, joka ei muinaisten tasavaltojen päivinä kyennyt 20-vuotiaana saamaan ystäväänsä suoristumaan, julistettiin tunnottomaxi, sanalla sanoen pahamaineiseksi. Historiassa on mainittu tuhat esimerkkiä ihailtavista ystävistä: Damon ja Pythias, Pylades ja Orestes, Akhilleus ja Patroklus, David ja Jonatan, Dupont ja Dupond, Henry Higgins ja Colonel Pickering, Tiku ja Taku, jne. 2-neuvoisia etanoita 2 hengen junissa tuntosarvet ulkona. Nimeä kaksi naisystävää koko ihmiskunnan historian aikana? Ruth ja Naomi. Sappho and her friend. Maria ja Elisabeth. Katri Vala ja Elina Vaara. Elizabeth Bennett ja Charlotte Collins. Jane Austin ja Cassandra. Tove ja Tuutikki. No joo mut silti vittu oikeesti. Mahdoton juttu. Miksi ? ― Koska nainen tunnistaa itsensä liian tajuttomasti lähilontossaan, jolta se ei koskaan tule huijatuksi. Miehet taas kusettaa ja tulee kustux silmään ihan sikana kun ne on niin tolloja - no en viizi jatkaa tästä aiheesta.
xxx/ellauri174.html on line 605: Toinen lordi Ewaldin ilonpurskahdus keskeytti sähköasentajan. "Älä kiinnitä huomiota, rakas Edison", hän huusi; jatkaa! jatkaa. Sepä ihanaa ! Haaveilen ! En voi auttaa, - ja silti en tee mieli - nauraa.
xxx/ellauri176.html on line 332: Une splendeur fatale et sa massive allure ! fataalin loiston ja massiivisen kilon!
xxx/ellauri177.html on line 120: Se oli kuin hänen koko olemuksensa paniikkikohtaus, tarve suudella hänen "sydäntään", sulautua häneen, makaamaan hänen kanssaan tämän avoimen reiän perällä. Hän rakasti milfiään aktiivisesti, siihen pisteeseen asti, että halusi hänet iankaikkisuuteen kanssaan, olla aina hänen sisällään. Hän rakasti häntä tehokkaasti, oli jatkuvasti hänen perässään, seurasi häntä kaikkialla valvoen häntä pienimmältäkin uskottomuudelta. Hän rakasti häntä hellästi, enemmän kuin kaikkia muita naisia yhteensä, sinisellä, syvällä, äärettömällä rakkaudella kuin taivas. Mistä hän olisi koskaan löytänyt näin halutun rakastajattaren? Minkä maakunnan hyväily oli verrattavissa siihen Marian kengityxeen, jossa hän voitti kävellen? Mitä kurjaa liittoa, mitä saastaista nautintoa voitaisiin punnita tätä ikuista halun ståkukia vastaan, joka aina nousee uudelleen nuupahtamatta? Magnificat ruiskahti ulos hänen kalustaan lopuxi kuin suitsuke. Hän lauloi Marian ilolaulua, ilon jännityxen laukeamista jumalallisen puolison tultua. Hän ylisti Herraa, joka suisti muut "miekat" valtavalta "istuimelta" ja lähetti rouvansa hänen luokseen, hänen, köyhän alastoman lapsen, joka kuoli rakkaudesta runkkulammikkoon sellinsä jäiselle lattialle.
xxx/ellauri177.html on line 122: Ja kun hän oli jo antanut Marialle kaiken, ruumiinsa, sielunsa, maalliset omaisuutensa, hengelliset omaisuutensa, kassiensa koko sisällyxen, ollessaan alasti hänen edessään, hänen rukoustensa lopussa neitsyen litaniat pomppasivat taas hänen voimiinsa palanneesta mulkustaan, toistuvia vetoomuksia, itsepäisiä, hellittämättömiä nykäyxiä, jotka tarvitsivat äärimmäisen taivaallista ensiapua. Hänestä näytti, että hän kiipesi uudelleen halun portaikkoa; jokaisella "sydämen" aiheuttamalla pikku hypyllä hän kiipesi askeleen pystymmäxi. Ensin hän kutsui hiäntä pyhäksi. Sitten hän kutsui hiäntä Äidiksi, erittäin puhtaaksi, erittäin erittäinkin puhtaaksi, rakastettavaksi, ihailtavaksi. Ja hän jatkoi parantaen kuin sika vauhtiaan huutaen hänelle kuusi kertaa neitsyyttään, hänen pipunsa ikään kuin joka kerta virkistyi sanasta neitsyt, johon hän lisäsi ajatuksia voimasta, kestävyydestä ja uskollisuudesta. Kun hänen "sydämensä" kasvoi siitä aina korkeammalle, mitattuna asteilla, outo ääni, joka tuli hänen suonistaan, puhui hänessä paljastuen lopulta loistavana terhona. Hän olisi halunnut sulaa hajuveteen, venyä pituutta levittääxeen sitä selkeästi lisää, vanhentua musiikillisessa soudussa ja huopauksessa. Kun hän kutsui hiäntä oikeuden uuspeiliksi. viisauden käsipelixi, hänen puuilonsa lähteexi, hän näki itsensä peilistä kangistuneena himosta tässä pasianssipelissä, hän tumputti pajazon tyhjäxi nyt jo haaleille kivilaatoille, tarjosi smoothiejuomaa pitkin kulauxin tämän lähteen päihtymyksestä.
xxx/ellauri177.html on line 124: Ja hän muutti hänet jälleen päästäen irti arkuuden hulluudesta yhdistyäkseen hänen kanssaan yhä läheisemmällä tavalla. Hänestä tuli Jumalan valitsema yöastia, vittu ja rinta, johon hän halusi vuodattaa latauxensa, nukkua ikuisesti. Hän oli mystinen ruusu, suuri kuk, joka kukkii paratiisissa, tehty kuningatarta ympäröivistä enkeleistä, niin puhdas, niin tuoksuva, että hän hengitti hiäntä nöyryytyksensä syvyyksistä ilon turvotuksena, joka sai hänen siitiniluunsa halkeilemaan. Hän muuttui kultaiseksi taloksi, Daavidin tornixi, norsunluutornixi, jolla oli mittaamaton rikkaus, puhtaus, kateellinen joutsenille, korkeaksi, vahvaksi, pyöreäksi, jota hän olisi halunnut omalla ojennetulla varrellaan vyön alle puskea. Hän seisoi pystyssä horisontissa, hän oli taivaan portti, jota hän vilkaisi hänen hartioidensa takaa, kun tuulen henkäys erotti pyllyverhon laskokset. Se kasvoi Mons pubixen takana, sillä hetkellä, jolloin yö kalpeutui, Aamun tähti, seksinnälkäisten matkailijoiden apu, rakkauden aamu.
xxx/ellauri177.html on line 198: "Rakastan sinua, rakastan sinua", Serge toisti bassoäänellä. Ja Albine oli iso ruusu, yksi aamun vaaleista, avoimista ruusuista. Hänellä oli valkoiset jalat, vaaleanpunaiset polvet ja kädet, vaalea kaula, ihastuttavan suoninen kurkku, kalpea, ihanan kostea. Hän tuoksui hyvälle, hän venytti huulia, jotka tarjosivat korallikupissa niiden heikkoa hajuvettä edelleen. Ja Serge hengitti sen sisään, laittoi sen rintaansa vasten. -- Vai niin! hän sanoi nauraen, et satuta minua, voit ottaa minut kokonaan. Serge ilahdutti nauruaan kuin linnun poljista lausetta. "Sinulla on se laulu", hän sanoi; En ole koskaan kuullut sellaisesta suloisuudesta... Olet iloni.
xxx/ellauri177.html on line 271: -- Olemme liian isoja. On typerää pelata aina. Etkö pidä siitä enemmän, kävellä näin, vierelläni, hyvin hiljaa? Hiän käveli itse asiassa niin miellyttävällä tavalla, että hän sai maailman suurimman ilon kuullessaan hiänen saappaidensa napsautuksen polun kovassa maassa. Hän ei ollut muka koskaan kiinnittänyt huomiota hiänen vyötärön heilumiseen, hiänen hameensa elävään jälkiin, joka seurasi hiäntä käärmeen kahinalla. (Dodi! Paratiisin käärme nostaa päätä jo!) Oli ilo, ettei hän väsynyt, nähdä hiänen näin menevän rauhallisesti vieressä, niin paljon hän löysi uusia viehätyksiä hänen raajojensa pienimmässäkin notkeudessa. Sergen vällykäärme sitävastoin alkaa vähin erin menettää notkeuttaan.
xxx/ellauri177.html on line 336: -- Ja se on hyvin kaunis? Jälleen, hän ei vastannut. Syvä ekstaasi tulvi hänen silmänsä. Ja kun hän osasi puhua: -- Niin kaunista kuin en voisi sanoa... Minuun tunkeutui sellainen viehätys, että tunsin yksinkertaisesti nimettömän ilon, putoamisen lehdistä, nukkuessani nurmikolla. Ja minä tulin juosten takaisin tuodakseni sinut mukaani, jotta en maistaisi onnea istuessani tässä varjossa ilman sinua. Hän otti jälleen hänen niskansa syliinsä ja rukoili häntä kiihkeästi, hyvin lähelle, huulensa melkein hänen huulillaan. -- Vai niin! sinä tulet, hän änkytti. Ajattele, että eläisin autiona, jos et tulisi... Se on halu, joka minulla on, kaukainen tarve, joka on kasvanut joka päivä, joka nyt saa minut kärsimään. Etkö voi haluta minun kärsivän?... Ja vaikka sinun pitäisi kuolla siihen, vaikka tuo varjo tappaisi meidät molemmat, epäröisitkö, katuisitko pienintäkään? Pysyisimme makaamassa yhdessä, puun juurella; nukkuisimme aina toisiamme vasten. Se olisi erittäin hyvä, eikö? "Kyllä, kyllä", hän änkytti tämän intohimon paniikin voittamana, kaikki värähtelemässä halusta.
xxx/ellauri177.html on line 351: He olivat pysähtyneet pienellä huokauksella myskisen tuoreuden tarttumana. "Ilma maistuu hedelmältä", albine kuiskasi. He laskivat ääntään uskonnollisella tunteella. Heillä ei ollut edes uteliaisuutta katsoa ylös, nähdä puuta. He tunsivat liikaa majesteettisuutta harteillaan. Albine kysyi yhdellä silmäyksellä, oliko hän liioitellut vehreyden lumoa. Serge vastasi kahdella selvällä kyynelellä, jotka virtasivat hänen poskilleen. Heidän ilonsa olla vihdoin siellä pysyi sanoinkuvaamattomana. Nt poskilleen. Heidän ilonsa olla vihdoin siellä pysyi sanoinkuvaamattomana. "Tule", sanoi hän korvassaan henkeään kevyemmällä äänellä. Ja hän meni ensin makaamaan puun juurelle. Hän ojensi kätensä hänelle hymyillen, kun hän, seisoen, myös hymyili ja antoi hänelle hänen. Kun hän piteli niitä, hän veti hänet hitaasti hänen luokseen. Hän kaatui hänen puolelleen. Hän otti hänet välittömästi rintaansa vasten. Tämä syleily jätti heidät täyteen helppoutta (muuttei vaihtanut vieläkään nesteitä).
xxx/ellauri177.html on line 421: Hän kumartui, hän tunsi Angeluksen kolme iskua menevän hänen niskaansa, kaikuvan hänen sydämeensä. Kello sai kovemman äänen. Hän palasi säälimättömänä muutamaksi minuutiksi, jotka tuntuivat vuosilta. Hän toi mieleen koko hänen menneen elämänsä, hänen hurskaan lapsuutensa, hänen ilonsa seminaarissa, hänen ensimmäiset messunsa Artaudin palaneessa laaksossa, jossa hän haaveili pyhien yksinäisyydestä. Hän oli aina puhunut hänelle näin. Hän löysi pienimmätkin käänteet tuosta kirkon äänestä, joka oli lakkaamatta noussut hänen korviinsa, kuin äidin vakava ja lempeä ääni. Miksi hän ei ollut kuullut häntä enää? Aiemmin hän lupasi hänelle Marian tulemisen. Oliko se Marie, joka oli vienyt hänet iloisen vehreyden syvyyksiin, jonne kellon ääni ei yltänyt? Hän ei olisi koskaan unohtanut, jos kello ei olisi lakannut soimasta. Ja kun hän kumartui pidemmälle, hänen parran hyväily hänen ristikkäisillä käsillään peloitti häntä. Hän ei tuntenut näitä pitkiä hiuksia, näitä silkkisiä hiuksia, jotka antoivat hänelle eläimen kauneuden. Hän väänteli partaan, hän tarttui hänen hiuksiinsa molemmin käsin etsiessään tonsuurin alastomuutta; mutta hänen hiuksensa olivat kasvaneet voimakkaasti, tonsuuri hukkui suurien kiharoiden viriiliin aaltoon, joka heitettiin takaisin otsasta niskaan. Hänen koko lihansa, joka oli aiemmin ajeltu, oli kellertävänruskeat.
xxx/ellauri177.html on line 623: Oli hyvä olla olematta mitään, olla kirottu, haaveilla helvetistä, taistella hedelmättömästi kiusausten hirviöitä vastaan. Jeesukselta hän otti vain ristin. Hänellä oli tämä ristin hulluus, joka käytti niin monia huulia krusifiksissa. Hän otti ristin ja seurasi Jeesusta. Hän painoi hänet, teki hänestä musertavan, hänellä ei ollut suurempaa iloa kuin antautua hänen alle, kantaa häntä polvillaan selkäreppuna, selkärankansa murtuneena. Hän näki siinä sielun voiman, hengen ilon, hyveen täyttymyksen, pyhyyden täydellisyyden. Kaikki oli hänessä, kaikki kuoli häneen.
xxx/ellauri177.html on line 637: Joten hän aloitti heidän kävelynsä uudelleen hänen kanssaan Paradoun neljään kulmaan. Hän muisti pienet hiukset, jotka lensivät hänen kaulalleen, kun tämä juoksi hänen eteensä. Hän tuoksui hyvälle, heilutti lämpimiä hameita, joiden kahina muistutti hyväilyä. Kun hän otti hänet paljain syliinsä, taipuisina kuin ruohokäärmeet, hän odotti näkevänsä hänet, niin laiha, käpertyvän hänen vartalonsa ympärille, nukahtavan sinne liimautuneena hänen ihoonsa. Se oli hän, joka käveli edellä. Hän johti hänet kiertävää polkua pitkin, jossa he viipyivät, jotta he eivät tulisi liian nopeasti. Hän antoi hänelle intohimon maata kohtaan. Hän oppi rakastamaan sitä katsomalla kuinka yrtit rakastavat toisiaan; pitkä hapuileva hellyys, jonka suuren ilon he olivat vihdoin yllättäneet eräänä iltana jättiläispuun alla, varjossa mehua hikoillen. Siellä he olivat tiensä päässä. Albine, heitettynä taaksepäin, kierrettynä hiuksiinsa, ojensi kätensä hänelle. Hän otti hänet halaukseen. Vai niin! ottaa se, ottaa se jälleen haltuunsa, tuntea sen kyljen tärisevän hedelmällisyydestä, tehdä elämästä elämää vain ruiskauttamalla siementä, olla Jumala!
xxx/ellauri177.html on line 685: Niinpä, kun hän vihdoin muistaa, hän koki hyvin suloisen ilon laulaessaan alasävyllä sanat, jotka tulivat hänelle yksi kerrallaan. Se oli kunnianosoitus Marialle. Hän hymyili, ikään kuin hänen kasvonsa olisivat saaneet raitista ilmaa nuoruudestaan. Kuinka onnellinen hän olikaan niinä päivinä! Varmasti hän saattoi silti olla onnellinen; hän ei ollut kasvanut, hän pyysi aina vain samaa onnea, rauhallista rauhaa, kappelin nurkkaa, johon hänen polvien paikka oli merkitty, yksinäistä elämää, jota elävöitti lapsuuden ihastuttava lapsellisuus. Hän kohotti asteittain ääntään, lauloi laulua kehrättyjen huilujen ääniin, kun hän yhtäkkiä näki murtuman edessään.
xxx/ellauri177.html on line 743: "Kyllä, kyllä", hän mutisi aina vastaten vain omiin ajatuksiinsa, "suuri iloni oli ennen kaikkea kynttilöiden sytytys, kynttilöiden valmistaminen, messan kantaminen kädet ristissä. Myöhemmin maistin Jumalan hidasta lähestymistapaa ja luulin kuolemaani rakkaudesta... Minulla ei ole muita muistoja. En tiedä mitään. Kun nostan käteni, se on siunaus. Kun laitan huuleni ulos, se on alttarilla annettu suudelma. Jos etsin sydäntäni, en löydä sitä enää, tarjosin sen Jumalalle, joka otti sen."
xxx/ellauri186.html on line 344:
Asiattomuus on iloni 💣 🛐
xxx/ellauri186.html on line 551: Sanotaan vaikka että ihmiskunta oli ottanut jumalalta jotain sille kuuluvaa, ilon tai mielenrauhan vaikka olemalla tottelemattomia ja ilkeitä. Siis ne oli jotain velkaa jumalalle siitä. Niiden olis siis pitänyt olla maxumiehinä. Jumala olisi ollut tyytyväisempi jos se olis ollut niille yhtä ilkeä, nirhannut ne ja heittänyt ne huut helkkariin.
xxx/ellauri187.html on line 422: Doch willst du uns noch einmal Freude schenken Toki jos tahdot meille kerran vielä ilon antaa
xxx/ellauri187.html on line 486: mutta minulle sinun lakisi antaa ilon.
xxx/ellauri200.html on line 572: Philomythus to Misomythus Filonyyti misonyytille
xxx/ellauri212.html on line 220: Du senmejare Milon, en bit af hårdaste klippan,
xxx/ellauri212.html on line 222: Milon.
xxx/ellauri212.html on line 226: Milon.
xxx/ellauri212.html on line 229: Snart, o Milon, är jag på elfte dagen för pickad.
xxx/ellauri212.html on line 234: Milon.
xxx/ellauri212.html on line 239: Milon.
xxx/ellauri212.html on line 245: Milon.
xxx/ellauri212.html on line 264: Milon.
xxx/ellauri218.html on line 275: Tää on kyllä paikoitellen hyvää ajankuvaa, suht tuoreita klisheitä. Kun Matty oli hyvin pieni, hänen veljellään oli tapana istua pytyllä ja lukea sarjakuvia tenavayleisölleen, naapurin neljä ja viisivuotiaille lapsille, joita jonkun lähistöllä olevan aikuisen olisi kuulunut pitää silmällä, ja Matty seisoi ovensuussa valmiina huutamaan varoitussanan tulee, ja Nick istuu pytyllä ja lukee Captain Marvelia tai Targeteersia housut polvien varassa roikkuen, ja hän esitti vuoropuhelun elävästi, paasaten ja elehtien, matkien uskottavasti rosvojen ja naisten ääntä ja päästäen lyhyen vihlovan kiljaisun kuvatessaan, miten gangsteriautot vetivät kaarteet tiukasti öisillä ajomatkoillaan, säikäytti joskus lapset eläytyvällä tyylillään, vaikeni päästääkseen paskapökäleen joka putosi loiskahtaen, molskahti veteen, se oli maailman hulluin ääni ja nostatti hänen kuulijoidensa kasvoille onnellisen kunnioittavan ilmeen - se oli kaikkein värisyttävin ilonaihe, parempi kuin mikään mitä hän sai sarjakuvasivuilta irti. Jepjep italialaiskortteleita Bronxissa 50-luvulla. Tiina ja Jössi kasteli maalla pakettinappuloita posliiniseen pissapottaan ja käskivät mun maistella ja imuskella, tämo hyvvee!
xxx/ellauri218.html on line 485: Yhtä vähän kuin baareissa notkuminen mua nappaa mitkään pelit, etenkään ne joissa on enemmän kuin 1-2 pelaajaa. Eikä oikeastaan nekään, mitä järkeä vaivata päätään jollain täysin yhdentekevällä kähminnällä. Pingis ja sulkis ja koulun potkupallo menettelivät, koska niissä ei tarvinnut juuri päätä vaivata, ja on suht samantekevää kuka voittaa ja kuka häviää. En pidä voittamisesta, ja häviämisestä vielä vähemmän. 2 hengen piilonen jossa 2 menee piiloon eikä kukaan ezi, siinä on järkeä.
xxx/ellauri224.html on line 572: Pääruoan saapuessa MCCrea vertaa "kevyen ironisesti" itseään natsiarkkitehti Albert Speeriin, joka myös tunsi olevansa tavallisten ihmisten arkisten murheiden yläpuolella. Vähitellen Wall-e alkaa kysymysten sijasta puhua itsekin. Hän kyseenalaistaa McCrean nailonsukista jo vuosia jatkuneen silmäpaon ja jopa väittää tämän tuhlanneen tyhmillä teatteripläjäyxillään vuosia hänen elämästään. McCrea taas on sitä mieltä, että tapoihinsa juuttuminen Wall-en tavalla on pahinta mitä ihminen voi tehdä itselleen. Wall-e mainitsee että hän ja EVE hankkivat hiljattain lämmittävän sähköhuovan, mitä McCrea pitää halvempana pakona kylmästä todellisuudesta kuin hänen omat seikkailunsa lämpimillä leveysasteilla. Wall-e sanoo sähköhuovan voivan auttaa ihmisiä sietämään todellisuutta vähän helpommin kuin McCrean tavalla, kulkemalla ympäri maailmaa oudoissa transuasuissa tai vaikka kiipeämällä Mount Everestille nailonsukat jalassa. Ja niin, se on tuntuvasti halvempi. McCrea suihkaa epäilevänsä, että rahapiirien salaliitto tietoisesti tyhmentää ihmisiä! Hän kertoo tavanneensa yhtä tyhmän ruotsalaisen fyysikon Gustaf Björnstrandin, jolla oli samansuuntaisia ajatuksia. Hän sanoo Einhornin olevan yksi uusimmista luostarien kaltaisista paikoista, joihin ihmiset voivat paeta elämää, joka on tekemässä heistä robotteja. Mutta ilmaista ei sekään ole!
xxx/ellauri227.html on line 181: ”Jag är också trött, sliten, stressad - och jag mår skitdåligt med mig själv både fysiskt och psykiskt nu på grund av de extra femton stresskilon jag lagt på mig under året som gått. OCH till det vansinnigt arg på mig själv för att jag låter något så fånigt komma åt mig så mycket.... Ovärdigt och pinsamt, men likväl sitter de hjärnspökena där. Stenhårt. Men. Jag ska ta denna sommar till att vila och komma i balans. Vårda kropp och själ. Äta lite mindre skräp.”
xxx/ellauri231.html on line 164: Ivan Bunin kirjoitti päiväkirjaansa: "4./17. kesäkuuta 1919. Antantti on nimennyt Koltshakin Venäjän korkeimmaksi hallitsijaksi. Izvestija kirjoitti säädyttömän artikkelin, jossa sanottiin: "Kerro meille, sinä matelija, kuinka paljon he maksoivat sinulle siitä?" Paholainen heidän kanssaan. Mitä summasta on väliä? Ristin itseni kainaloita myöden ilon kyyneleillä."
xxx/ellauri235.html on line 213: Their homely joys, and destiny obscure; Heidän kodikkaat ilonsa ja kohtalonsa hämärä;
xxx/ellauri235.html on line 686: This can unlock the gates of Joy; Tämä hampaaton avain tässä voi avata ilon portit;
xxx/ellauri235.html on line 838: When they take us up and throw us, with the lobsters, out to sea!" Kun heitin kilon hauen pappilaan, maalaismaisemaan!
xxx/ellauri250.html on line 698: Bankman-Fried attended Canada/USA Mathcamp, a summer program for mathematically talented high-school students.He attended high school at Crystal Springs Uplands School in Hillsborough, California. From 2010 to 2014, Bankman-Fried attended the Massachusetts Institute of Technology. There, he lived in a coeducational group house called Epsilon Theta.In 2014, he graduated with a bachelor's degree in physics and a minor in mathematics.
xxx/ellauri250.html on line 835: 1 lukuisista apinajutuista mitä mä en tajua on että mix vainajien ruumiit on niin tärkeitä. Mix rintamalta pitää raahata joka ikinen turhaan nitistetty sotilas, mixi täytyy tuhkaa varistella merelle, panna tuhkalaatikoita luutarhaan mullan alle, tai jotain arkkuja. Mitä helskuttia sillä kaikella on väliä? Sama kai se on pannaanko raato puulaatikkoon vai mustaan jätesäkkiin, kokonaisena vai kilon paloina, tai uunituhkana, tai pannaanko ylipäänsä minnekään. Parasta olis syödä pilaantumattomat palat, syöttää vähän pilaantuneet koirille ja panna loput kompostiin.
xxx/ellauri252.html on line 155: Hannu kävi Puovon tentissä kirjatekeleensä kanssa: kahvia, sikaareja, tuhkis täynnä puoliväliin poltettuja natsoja, tekniikan ihme ilmankostuttaja keskellä lattiaa tuuppaamassa vesihöyryä ja pieniä pisaroita toista metriä korkealle, kaunis vaimo, isoäiti hopeasta ja vanhasta tynnyrinkimmestä, ja Paavi itse, koulusa koriammaks kruusaantunu: nopea, helposti teatraaliseksi tempautuva puhe, jonka sävy vaihteli mielentilan ja oivallusten mukaan, sadankolmenkymmenen kilon ruho kapeitten jalkoterien ja puupohjaisten terveyssandaalien päällä, pitkät paperinäpit, housut kuin purjeet, oikaisun tarpeessa oleva etuhampaisto.
xxx/ellauri252.html on line 232: Uuden Suomettaren niin saatanan tyylikäs, objektiivinen, pelkästään tosioihin nojautuva tohtoristyttö vapaasti lainaten sanoi: aina on ollut nuorallatanssijoita ja muita rujoja jotka korva kuhilona ja mankku perseen takana tekevät juttuja ja väittävät että se on taidetta. Se osoitti jos ei muuta niin ihmisen jonka piti olla jonkinlainen kansankirjallisuuden tutkija, sokeutta ja kuuroutta ja tietämättömyyttä puhekielisen repliikin ja lauseen olemuksesta, ja kun näin on, toivotan ämmälle kohdunkaulan syöpää ja verisuonten kalkkeutumista ja suorinta tietä mullan alle. Just tällänen toivotus oli mulla mielessä sille Jättijaon väkäleualle.
xxx/ellauri259.html on line 134: Apropoo Baba Jaga, mukana vuodossa oli myös Baba Lybeck, Tito ja Ina Collianderin lapsenlapsi. Baba on ex-uutistenlukija joka on sittemmin ollut mukana kaikenlaisissa viihdetempauxissa. Baba voitti elokuussa 2022 Varsovassa painonnostossa EM-kultaa 55-vuotiaiden 64 kilon sarjassa tuloksilla: tempaus 36 kg ja työntö 48 kiloa. Syönnä, maxoin rrrunsaasti.
xxx/ellauri287.html on line 449: Muita aikalaisia olivat Seneca, Plinius, Livius, Ovidius, Strabo, jutkuja mm Jeesus, Philon ja Josephus. (Strabo valitti että jutkuja on tunnetun maan joka kolkassa ja kaikki ovat niiden vallassa. Nyt niitä on vitusti uudella mantereellakin.) Palestiinalaisiin verrattuna länsijuutalaiset olivat maailmanmiehiä. Tanakin Septuaginta käännöxen rahoitti Aleksandriassa asunut juutalainen väestö, joka puhui äidinkielenään kreikkaa. Heprean kieltä ei enää osattu.
xxx/ellauri298.html on line 789: Ellwood huomauttaa, että Jumalan naamarit -sarja "vakuutti lukulasisia maallikoita enemmän kuin asiantuntijoita". Stephen P. Dunn huomautti, että Länsimaisessa mytologiassa Campbell "kirjoittaa omituisen arkaaisella tyylillä – täynnä retorisia kysymyksiä, ihmettelyn ja ilon huudahduksia sekä lukijalle tai kenties kirjoittajan toiselle minälle suunnattuja väitteitä, mikä on hurmaavaa noin kolmanneksen ajasta ja melko ärsyttävää loput."
xxx/ellauri307.html on line 738: After graduating from Phillips Exeter, Brown attended Amherst College, where he was a member of Psi Upsilon fraternity. [En mennyt Barbaran sijaisexi Amherstiin. Amherstissa oli pelkkiä lehmiä. Nyt voisin olla tiikerikirjailija Donin paikalla. Barbaran mies Emmon Bach oli depressiivinen, varmaan Barbaran lytistämänä. Niillä oli vanerista tehty kesämökki jossain pusikossa.]
xxx/ellauri319.html on line 728: Puritaanien yritykset kieltää joulu epäonnistuivat. Joulun menneisyyttä leimannut epäuskonnollinen ilonpito oli liian syvälle juurtunut länsimaiseen kulttuuriin. Mutta markkinavoimat onnistuivat pian kesyttämään joulun. Menneen joulun holtiton mahanaluskäytös korvattiin toisen tyyppisellä sikailulla: kerskakulutuksella.
xxx/ellauri320.html on line 125: Elinten alemmuus on sitä, kun yksi elin tai kehon osa on muita heikompi. Adler oletti, että kehon muut elimet toimisivat yhdessä kompensoidakseen tämän "alempiarvoisen" elimen heikkoutta. Esim antiikin kreikkalaisilla oli hirmu pienet penixet mutta sitä mahtavammat persemuskelit. Kun hänen teoriansa kehittyi, ajatus elinten alemmuusasteesta korvattiin sen sijaan alemmuuden tunteella. Chilonin "hora telos" ("katso loppu, eli lue spoileri") tarjoaa terveen psykodynamiikan sopeutumattomalle.
xxx/ellauri354.html on line 352: Lieo, dator di gioia: Lieus, ilon antaja:
xxx/ellauri354.html on line 411: Viime aikoina on nautittu joka ilta monta tuntia länkkäriä väkivaltaviihdettä. Kaikki haluavat tuliaseita. Meganin luupää Tommylla on iso. Se hinkkaa asettaan yxinäisenä ja mustasukkaisena pöydän ääressä kun Megan heilastelee sitä selkeästi fixumpaa virologia. (Oikeasti kaveri on koulut keskenjättänyt ohiolaisen hizarin poika.) Ylifixut sarjamurhaajat jekuttavat toistuvasti ylifixuja skoudeja. Hän on jättänyt taas vihjeen. Olemme paikantaneet hänet hylättyyn teollisuuskiinteistöön. Pienet taskulamput mukaan ja autoihin! Poliisi! Drop the gun! BLAM! Oho hän kuoli. Nyt tuli poliisille paha mieli. Vinosuinen naurettavan ylipainoinen Mr. Jeeves parantaa Jerry Cottonin pahan omantunnon. Lipesikö roisto kädestä vai annoitko sen pudota? Mixi ammuit klovnia? Mixi teit sen? Se on rikki nyt. En tiedä BUAAAH. Tuo kuulostaa paremmalta. Rakenna mulle grilli ja käristä kilon pala pihviä niin saat terveen paperit. These babies cost fifty bucks a pop. Olikohan ne Jeffersonianin rodesta? Yxinjäänyt isä jonka tytön (aina "My baby") raiskasi nakumiljonääri, hullu saarnaaja ja söi kumialligaattori, murti suuta murti päätä murti mustoa haventa ennenkuin kävi ampumassa oletetun pahantekijän. I'm sorry for your loss. Mixi anglosaxit aina virnuilee kyynelten lävize? Typerä maneeri. Onxe urheaa? Urhea kuolee 2000 kuolemaa muttei näytä sitä, sanoi Ernest Hemingway. Että jenkeissä on sairas meininki. Mutta kyllä pikku Suomi tulee perästä. Elintasokuilun kasvaessa täältäkin alkaa löytyä lasten ja muiden ruumiinosien myymälöitä ja roistoilulle sopivia slummeja. Neekereistä ja suurialaisista matuista sopii aloitella. We've got the coolest jobs.
xxx/ellauri357.html on line 543: Kyllä, elämäni ja elämäni oman salaisen ilon kanssa:
xxx/ellauri376.html on line 82: Jean Genetin esimerkistä hän allekirjoitti 1951 kolmen vuoden armeijasitoumuksen ajatuksella, että hyvällä onnella hänet tapetaan Indokiinassa. No such luck. Kaksi kuukautta kadettiryhmässä 32. tykistörykmentin 8. pataljoonassa Wittlichissä paljasti hänelle hänen fyysisen kyvyttömyytensä, vaikka hän vain kokoaisi kiväärin. Liikkeet mudassa, vartijat lumen alla, pakotetut marssit kolmenkymmenen kilon paketin kanssa paransivat hänet alkuinnostuksestaan, mutta hän säilytti ihailunsa armeijaa, sen ammattikorkeakoulua ja sen tekniikkaa kohtaan. Tulee mirleen Philip Rothin armeija-ajat perunateatterissa. Kanuunan ääni aiheutti pysyvän kuulovaurion oikeaan korvaan. Ransu tunaroi asekuljetuxia, karkaa ruodusta ja nirhii putkassa taas naamaa partaveizellä.
xxx/ellauri376.html on line 708: Voimakkaiden fouteurien ilona:
xxx/ellauri387.html on line 271: No more shall grief of mine the season wrong; En enää ole ilonpilaaja,
xxx/ellauri387.html on line 276: Give themselves up to jollity, Antautuu ilonpidolle,
222