ellauri001.html on line 671: Sää on hieno, silloin aina oli.

ellauri001.html on line 1227:

Aaamuin illoin juotiin teetä, se hienoa

ellauri001.html on line 2331:

Hui, iik, apua, pelästyn! En ole valmis! Mutta 50-luvun slangisana ei tarkoita sitä mitä luulen. Olisinpa tiennyt sen silloin, tai olisipa hän ryhtynyt vaan tuumasta toimeen. Mutta yhtä ujona jätti asian sikseen, ja kädestäpitely sai luvan jatkua ad nauseam.


ellauri002.html on line 817: se josta silloin tykkäsit ykkösesti.

ellauri002.html on line 818: Kaikkea kivaa silloin puuhata saitte

ellauri002.html on line 943: Kuuskytyhdeksän vei Omppu kreikanlukijat ja muut kynnelle kykenevät opintomatkalle Kreetalle. Mentiin junalla Münchenin kautta istumapaikoilla. Münchenin asemalla nähtiin rakeisesta telkkarikuvasta, kun amerikkalaiset laskeutui kuuhun. Omppu puhui vaan muinaiskreikkaa, mutta pärjäsi hyvin: kymmenen henkeä oli deka atoma nyt ja silloin. Omppu viihtyi kreikkalaisten viinien ääressä, ei ylenkatsonut ouzoa eikä edes retsinaa.


ellauri002.html on line 985: syrjästä katsomalla, kun ystäväni silloin

ellauri002.html on line 1012: sille sukua? Se jäi silloin pois kisoista

ellauri002.html on line 1017: (mulla oli pitkä tukka silloin.)

ellauri002.html on line 1183: jo silloin, ja erkanivat lisää ajan mittaan.

ellauri002.html on line 1446: Sisarusten kanssa oltiin paljon, kämppäkavereina, samoissakin bileissä. Sisaruksiakin oli silloin enemmän.
ellauri002.html on line 2232: on meri jota nähnyt en mä milloinkaan

ellauri003.html on line 558: Oppaani silloin mua koski, sanoin

ellauri003.html on line 714: aamuin illoin ohjastelee töistä

ellauri003.html on line 1142: illoin yksikseni kämpilläni harjata.
ellauri003.html on line 1249: Silloin oltiin vielä aika nuoria.

ellauri004.html on line 279: Silloinhan Proudhon oli oikeassa:

ellauri004.html on line 1327: ja jos minä illoin itkenkin,

ellauri005.html on line 140: Miten ja milloin nytkö vai silloin

ellauri005.html on line 629: Ennaltamääräys ei haittaa vapaata tahtoa, siitä ollaan Danten ja Miltonin kanssa samaa mieltä. Päinvastoin, paras siirto on usein peliteoriasta ennustettava. Toisinaan jää päätöksiin myös klappia, silloin ei peliteoria ennusta mitä tapahtuu. Joku muu selitys voi löytyä. Dostojevski meinas, että vapaa tahto tarkoittaa ennustamattomuutta. Se on puppua. Dostojevski oli hölmö. (Ikävä ihminen se oli myös, omahyväinen jeesusteleva slavofiili.) Monimutkaisen pelin ennustaminen on tietty vaikeampaa kuin yksinkertaisen, siksi viisaan peli näyttää arvaamattomalta pöntöstä.
ellauri005.html on line 776: Toteuttavat herran tahdon silloin mielissään,

ellauri005.html on line 1747: silloin kun eivät ole käytössä.
ellauri006.html on line 1291: Kun ihminen kuolee, tuleeko hän enää eläväxi? Silloin minä odottaisin kaiket sotani päivät, siksi kuin muutteeni tulisi. Sinä kuzuisit minua, ja minä wastaisin sinulle, ja sinä armahtaisit kätteni töitä.
ellauri006.html on line 1387: Pitäskö tässä pelätä? Must alkaa tuntua, ettei tää tuulispää tule ihan ratki taivaasta, vaan ehkä äskeisen El Luihun leilistä. Sen werran kämästä on pölinää. Tolkien-leffoissakin on paremmat efektit. Tää on kyllä aika säälittävää. No, kun tää kyhättiin 2500v sitten, ei digiefekteistä ollut tietoa. Pelästyttiin vähemmästäkin. Vaik efektiivisesti pelottavin eläin oli jo silloin tiedossa, sama siis kuin nyt.
ellauri006.html on line 1404: Aiheesta lisää: Gregorius Magnuxen magnum opus Magna moralia on 35-osainen kommentaari tähän. Good job Greg! Kurkkasin sitä. Greg märehtii textin jokaikistä sanaa kuin lehmä kustakin neljästä mahasta noussutta märepalaa. Ensin historiallisesti, sitten allegorisesti, sitten moraalisesti. Järisyttävää pilkunnussintaa. Siihen tiedemiesten aika silloin meni. Nyt tähän.
ellauri006.html on line 1848: Jos taas teen mitä en halua, niin nyökytän kyllä laille eze on hyvä. Vaan en minä silloin sitä enää tee vaan mussa asuva harha. Sillä mä tiedän ettei mussa ts. mun lihassa ole hyvää.
ellauri007.html on line 310: jalka puutuu ja silloin tulevat

ellauri007.html on line 316: Silloin miehen nenä kattoon yltää

ellauri007.html on line 867: Se ei tajua milloin hurtan hurt

ellauri008.html on line 881: Suomalaiset ei oo yhtään parempia: haluu viedä isislapset äideiltä. Se on kaikki sitä samaa julmaa apinameininkiä, milloin juutalais-rättipäistä lampaannussijoiden kostonhimoa, milloin ihan samanlaista keropäistä nazi-britti-persurasismia. Päivi Räsäsen julman halpamaista sekatavaraa. Päivi on hyvin huolestunut islamista. Sen sisko Eva kammos juutalaisuutta. Veljesvihaa Abrahamin lasten kesken.
ellauri008.html on line 1576: Tätähän se on, se moraali. Nilkkimäisiä kompetitiivisia alipelejä osin kooperatiivisen ylipelin alla. Ja sama uudestaan sisäkkäin kuin Hanoin tornit. Siitä on kyse. Niinkuin sanoo tuhat törkimystä: veronkierrosta on turha mäkättää, jos ei ole rikottu lakia. Silloin se on verosuunnittelua. Se että törkimykset itse lobbaa verolait on vaan voi. On noudatettu sääntöjä. Se on parhaan valtaa, aristokratiaa.
ellauri008.html on line 1828: Vaihdettas paikkoja milloin tahansa.

ellauri009.html on line 244: Muruja putoo rikkaan pöydältä köyhälistölle, niiden ja keskiluokan tuloerot tasaantuu, köyhistä tulee laiskaa ja vaativaista alempa keskiluokkaa. Silloin aletaan ettiä uusia entistä köyhempiä riistettäviä kauempaa. Tää on globalisaatiota. Kiina ja Intia rikastuu ja siirtää sweatshopit Afrikkaan. Seuraavaxi luova tuho iskee niihin, tehtaissa raataa halvalla ropotit, tehtaat voidaan siis siirtää takaisin kotimaahan. Orjat nuolee näppejään tai sortteeraavat jätteitä.
ellauri009.html on line 301: Vapaakauppasopimuxet sais kaatua kuin WTC:n kaxoistornit. Wall Street, sammumaton silmä Mordorin, muurautua umpeen, pörssit romahtaa. Mänkööt vuan kaek, mänkööt huuthelekkariin. Takaisin kivikaudelle! Silloin oli kaikki paremmin, ainakin noin globaalisesti katsoen.
ellauri009.html on line 577: Se että silloin järkeilin niin, mutta hävittiin

ellauri009.html on line 841: Me uskoimme silloin vahvasti johonkin, ja meissä oli jokin, joka kykeni uskomaan vahvasti. Sellainen tunne ei sammu tarpeettomana.
ellauri009.html on line 1162: Milloin skandaaleja,

ellauri009.html on line 1163: milloin katastrofeja.

ellauri009.html on line 1397: On vain ajan kysymys, milloin Suomen tuomioistuimet joutuvat ottamaan kantaa naisraiskaajiin. Maamme rikoslaista puuttuu naisen tekemä raiskaus. Lain mukaan raiskaaminen tarkoittaa sukuelimen tunkemista väkisin johonkin kehon onteloon. Koska naiselta puuttuu elin, jonka voisi tunkea sisään, hän ei Suomen lain mukaan voi olla raiskaaja.
ellauri009.html on line 1445: Tää on hyvä ohjelma, täst mie piän. Me miehet halutaan olla Harald Hirmuisia, ei mitään ämmiä. Hyviä jätkiä, äijämiehiä, ei mitään vegeneitejä, Jone Nikuloita. Hei jäbät! Jatketaan vaan entiseen malliin. Silloin on maailma mallillaan.
ellauri009.html on line 1684: Paitsi jos häviäjät luulee vielä olevansa voittajien puolella, tai toivoo pääsevänsä vielä sinne. Kuten persut ja köyhät Trumpin kannattajat. Silloin ne nauravat pappien mukana, kirkonvartijat. Aika säälittävää. Ei niitä huolita. Vedetään vaan lisää nenästä. Se nauraa parhaiten joka nauraa viimeksi.
ellauri009.html on line 1845: Silloin jengistä tulis käytännössä monisoluinen organismi. Kaikilla samat geenit, ei synny kilpajuoxua. Kaikki käyttäs samaa hammasharjaa ja lainais kalsareita.
ellauri011.html on line 1054: Ei tosiaankaan kanzi lähtee nirhaamaan ketään noin pienen palkan toivossa, eikä se varmastikaan myöskään tunnu kivalta. Tottakai se tuntuuko joku teko kivalta vai ei on osa sitä koskevaa kannattavuuslaskelmaa. Tätä yritin jossain aikaisemmin jo tolkuttaa. Turha koittaa jollain tollasella typerällä tempulla koittaa "paljastaa", millasia ihmiset on muka "oikeesti". Ne on "oikeesti" just sellasia kun ne on normipäivänä, usko pois. Joskus kilttejä, joskus tuhmia, riippuen siitä mikä milloinkin tuntuu hyvältä tai oikealta siirrolta. Hyvä ja paha on vaan peitenimiä meidän (mun) ja muiden (sun) edulle. Tämmöinen omituinen testi, hyvän ja pahan tiedon puu, tai joku MIT:n moraalikone, ei todista mitään sen kummempaa kuin muut tilanteet. Nää moraalipellet vaan rakastaa niitä, esmes jehova, kohelo ja rusakko. Wolmarilla oli just tämmösiä temppuja, se testas ihmisiä kuin Pikin ilkeä pikku cheef.
ellauri011.html on line 1066: Kohelo myllää tän tyynesti yhteen moraaliseen hyvään ja pahaan, eli ilkeyteen ja kiltteyteen, joka koskee kahden tai useamman hengen pelejä. Tyyppi on ilkeä tai kiltti sellaisessa pelissä ihan tahalteen, jos peli on nollasumma tai ei ainakaan win-win, silloin toinen tieten tahtoen koittaa vähentää toisen voittoa, koska toisen voitto on sen oma tappio. Tää on eläimellistä. Ja darwinistista.
ellauri011.html on line 1078: Perinteinen vastaus teodikeaan on et sullon kurjaa, koska sä oot ollut ilkeä, tai josset sä, niin sun esi-isät, oliko se kolmanteen vai neljänteen polveen saakka. Tää selittää miks pikkuvauvoillekin voi käydä kalpaten. Kaikilla on kurjaa, koska me ollaan perusilkeitä, perisyntisiä, se on ihan geeneissä. No sehän on ihan totta, paitsi toi "koska" sana. Ei se ole mikään rangaistus eikä vika, se on tän elämisen piirre. Eikä me aina olla ilkeitä, enimmäkseen vaan silloin kun on jotain kilpailtavaa, eli nollasummapeliä. Vatsa täysinä ja pussit tyhjinä voidaan olla kilttejä. (Naisille myös pussit täysinä.)
ellauri011.html on line 1080: Kysymys pahan alkuperästä on primitiivistä ajattelua, se on vähän sama kuin kysyis voix pierun vangita paperipussiin ja maalata sinisexi, tai mixei pippelissä ole luuta. Kazooko ihminen silloin kun se laittaa silmät kiinni? Tuleeko oraville tikkuja jalkaan kun ne kiipeävät puussa? No ei, nää on sentään suht mielekkäitä kysymyxiä, vaikka lapsellisia.
ellauri012.html on line 249: Et voi olla muistamatta (eihän rakastavaiset unohda) miten mieluusti mä kuuntelin päivät pitkät sun saarnoja. Miten mä sulkeuduin sun lähdettyå kirjoittamaan sulle; kuinka olin kärsimätön kunnes kirje tuli perille; miten vaikeaa oli löytää viestinviejiä. Tää detalji voi yllättää sua, ja saatat kärsiä kun kuulet jatkon. Mutta mä en aio enää hävetä että mun rakkaudella ei ollut rajoja, mä oon tehnyt vielä enemmän. Olen vihannut itseäni jotta rakastaisin sua; tulin tänne vankeuteen tuhoomaan itseni et sulla olis mukavaa ja helppoa. Mikään muu kuin hyve ja täydellinen rakkaus ei voisi saada tälläistä aikaan. Pahe ei tämmöistä synnytä, se on liikaa kiinni ruumiissa. Ruumiillinen rakkaus rakastaa elävää ruumista, ei kuollutta. Tää oli mun sedän käsitys; se mittasi mun hyvyyttä mun sukupuolen mitalla, ja luuli että rakastin kikkeliä enkä ihmistä. Turha vaiva; mä rakastan sua enemmän kuin koskaan, ja kostan tällä lailla sille. Rakastan sua hellästi elämäni viimeiseen hetkeen saakka. Aikaisemmin mun rakkaus ei ollut ihan näin puhasta; silloin rakastin sua sekä mielellä että ruumiilla. Mutta silloinkin sanoin että sydän oli tärkeintä, ja kikkeli vaan bonusta.
ellauri012.html on line 263: Mut voi! missä on noi onnelliset ajat? Nyt valitan rakastajaani, ja mulla ei ole muita iloja kuin tuskalliseet muistot menneestä. Kaikki te menneet kilpailijat jotka katoitte mua kadehtien, kuulkaa, se teidän kadehtima ei enää ole mun. Rakastin sitä; mun rakkauteni oli sille rikos ja rangaistuksen syy. Mun kauneus kerran lumosi sen; toisiimme tyytyväisenä me vietettiin hienoimmat päivämme rauhassa ja onnessa. Jos se oli rikos, olkoon vaan, tykkään siitä vieläkin. Mä en sure muuta kuin että nyt mun pitää olla ilman. Mut mitä sanonkaan? Mun onnettomuus oli että mulla oli julmat sukulaiset, joiden ilkeys tuhosi meidän onnen; jos ne olis ollut järkeviä, olisin ollut onnellinen mun rakkaan miehen kaa. Mut ei! Ne oli tosi julmia kun ne raivossaan laitto roiston yllättämään sut unessa! (Roistot siis sahasivat irti Abelardin munat, ikäänkuin väänsivät siltä irti kikkelin. Tää oli se suuri onnettomuus josta ei suoraan sovi puhua.) Missä mä olin silloin? Olisin tosi mielelläni puolustanut rakastettua; olisin suojellut sua väkivallalta henkeni hinnalla. Äh! minne tää liika into on viemässä mua? Rakkaus säikähtää ja häveliäisyys vie mun kielen.
ellauri012.html on line 265: Mutta sano mistä johtuu ettet välitä musta enää kun mä oon luostarissa? Tiedät että mikään muu ei saanut mua siihen kuin sun sun häpeä, enkä mä suostunut siihen vaan sinä. Sano miksi olet noin kylmä, tai anna mun edes kertoa mun oma näkemys. Eikös vaan ollutkin pelkkä nautinnonhalu joka sai sut kihloihin mun kanssa? Ei kai mun hellyys, joka ei jättänyt mitään toivomisen varaa, sammuttanut sun intoa? Heloise raiska! sä miellytit silloin kun yritit välttää sitä; ansaitsit suitsutusta kun pysyit loitolla kädestä joka jakoi sitä; mut heti kun sydän pehmeni ja antoi perään, kun omistauduit ja uhrauduit, sut hylätään ja unohdetaan! Tiedän ikävästä kokemuksesta, että on luonnollista vältellä niitä joille ollaan liikaa velkaa, ja että ylenmääräinen anteliaisuus aiheuttaa välinpitämättömyyttä eikä kiitollisuutta. Mun sydän antautui liian pian ansaitakseen valloittajan kunnioituksen; otit sen vaivatta ja heität sen yhtä helposti sivuun. Mutta vaikka olet epäkiitollinen, en mä ole tässä hyvällä mukana, ja vaikka mun ei pitäisi elätellä toiveita, silti haluisin salaa sun vielä rakastavan mua. Kun lausuin surullisen nunnalupauksen, mulla oli mukana sun viimeiset kirjeet, jossa sanoit vielä olevasi kokonaan mun, etkä koskaan eläisi muuten kuin rakastaen mua. Sulle mä tarjouduin siis; sulla oli mun sydän ja mulla sun; älä vaadi mitään takaisin. Sun pitää sietää mun tunne jonakin sellaisena joka kuuluu sulle, ja josta sä et voi koskaan luopua.
ellauri012.html on line 295: Uskonto käskee mun tavoitella hyvettä koska mulla ei ole enää mitään saatavana rakkaudelta. Mutta rakkaus vallitsee yhä mun mielikuvitusta ja viihdyttää menneillä nautinnoilla. Muisti toimii mun rakastajattarena. Vanhurskaus ja velvollisuudentunto ei aina seuraa eläkkeelle menosta; autiomaassakin kun taivaasta ei tule mannaa, sitä halaa mitä ei enää saa. Yksinäisyyden herättämät himot täyttää nääkin maisemat kuolemalla ja hiljaisuudella; harvoin täällä tehdään mitä pitäisi, harvoin palvotaan vain jehovaa. Jos mä oisin tiennyt tän aiemmin, oisin opettanut suakin paremmin. Sä sanot mua sun mestariksi; totta on että sut uskottiin mun huostaan. Mä näin sut, koitin tosissani opettaa sulle kaiken maailman tieteitä; se maksoi sulle neitsyyden ja mulle vapauden. Sun sedästä, joka tykkäs susta, tuli mun vihollinen ja se kosti mulle. Jos olisin munat menetettyäni lakannut rakastamasta sua, olisi se ollut joku lohtu. Konnat oisi antaneet mulle saman onnen mihkä Origenes pääsi omin käsin vaikka ilman lupaa. Kyll on kurjaa! Tunnen itseni syyllisemmäksi nyt sua ajatellessani itku kurkussa kuin silloin kun panin sua täysissä voimissa. Mä mietin sua koko ajan; mä muistan koko ajan sun hellyyden. Tässä kunnossa, herran pieksut! jos juoksen sun alttarille, ja pyydän sua mua säälimään, miksei hengen kestoliekki kuluta tarjottua uhria? Eikö nää mun katumusharjoitukset kiinnosta taivasta pätkän vertaa? Mutta taivas on yhä taipumaton, koska mun himo on vielä elossa; tuli on vaan pettävien hiilten peitossa, eikä sitä sammuta kuin joku poikkeusarmahdus. Ihmisiä käy pettäminen, mut millään et huijaa jumalaa.
ellauri012.html on line 317: Mut taivaan kiitos sä päätit ottaa valat. Mä seurasin sua alttarille, ja kun sä ojensit kätes koskettaakses pyhää rättiä mä kuulin sun pupeltavan noi kohtalokkaat sanat, jotka lopullisesti erotti sut miehistä. Siihen asti olin pelännyt että sun nuoruus ja kauneus voisi sotkea mun konseptit ja pakottaa sut palaa siviiliin. Eiks joku pieni houkutus ois voinut muuttaa sun mielen? Voiko hylätä lopullisesti itsensä vasta kakskytkaksivuotiaana? Voiko silloin, kun pitäis olla maksimi vapaa, ajatella ettei maailma tunnu miltään? Vähänpä mä tein sulle hallaa, ja pidin sua heikkona. Sä olit mun mielikuvituksessa kevytmielinen ja häilyvä. Voiko nainen, joka kuulee Sodoman liekit ja romahduksen, olla kääntämättä päätään sääliessään jotakuta? Katsoin sun silmiä, sun joka liikettä, sun ilmettä; kaikki vapisutti. Saatat pitää tämmöistä itsekästä toimintaa petoksena, julmuutena, murhana. Rakkaus joka muistuttaa noin paljon vihaa ei voi synnyttää muuta kuin halveksuntaa ja vihaa takaisin.
ellauri012.html on line 347: Eikö sun tehtävä ole tehokkain kehotuksin valmistella mua siihen isoon kriisiin, joka koettelee vahvintakin mieltä? Eikö sun pitäisi vastaanottaa mun viimeiset henkäykset, hoidella mun hautajaiset, pitää mulle muistopuhe arkulla? Kuka muu kuin sinä voi mua suositella yhtä vahvasti jumalalle, ja rukouksilla saatella lupauksen tehneitä sieluja yläkerran saleihin? Kyllä me odotetaan sulta sitä, isä hyvä. Sen jälkeen saat olla rauhassa näiltä epäilyksiltä jotka nyt sua kiusaa, ja voit lähteä vaivatta milloin vaan jumala niin toivoo. Tulet perässä sitten tyytyväisenä kaikkeen mitä teit, ja varmana autuudestas. Mutta siihen saakka älä helvetissä kirjoita mulle noin karseita juttuaja, sillä meillä on täällä ihan tarpeeksi kurjaa muutenkin, ei tänne tarvita enää lisäahdistusta. Meidän elämä on täällä vaan pitkitetty kuolema, miks sä nopeutat sitä? Meidän nykyiset kurjuudet riittää jutuntyngäksi ihan hyvin, pitääkö tulevaisuudesta noutaa vielä lisää? Kyllä miehet on sitten ääliöitä, sanoi Senecakin, kun ne tekee tulevista kurjuuksista nykyisiä, ja keksii ongelmia ennen kuolemaa jotka vie elämästä kaiken ilon.
ellauri012.html on line 349: Kun olet vaeltanut vaellukses loppuun täällä alhaalla, sanoit että haluut tulla haudatuksi Parakleteen tontille, jotta sä olisit aina mun silmien alla ja mielessä. Luulitko että sun mun mieleen kaivertamat jäljet voi koskaan kulua jäljettömiin, tai että mikään ajan kulu voi kuluttaa pois sun hyväntekeväisyyksien muiston täältä? Ja milloin mä ehtisin noita sun vaatimia rukouksia pomiloida? Hemmetti! Mulla on sillon tuhat muuta huolta, sillä semmoinen onnettomuus ei jättäisi hetken rauhaa. Voiko mun heikko järki kestää sellaista runkutusta? Kun mä olen hulluna ja raivoon taivastakin vastaan, mä en pehmitä sitä mun huudoilla, vaan haastan sitä haukkuen. Miten mä sit rukoilisin ja miten kestäisin suruani? Mä lähtisin mieluummin messiin kuin järjestäisin sun hautajaisia. Sua varten, Abelard, mä elän, ja jos sut temmataan pois multa, ei mulla ole mitään käyttöä mun kurjille päiville. Aargh! Mitä valituksia mä voisin tehdä jos taivas julman säälin vallassa säästäisi mut sillä hetkellä? Kun mä vaan ajattelenkin tätä viimeistä eroa, mä tunnen kaikkia kuoleman tuskia; millaista se sitten tulee olemaan jos se kauhea hetki joskus koittaa? Älä hittovie tunge mun mieleen niin surullisia ajatuksia, jos et rakkaudesta niin edes säälistä.
ellauri012.html on line 357: Se mikä vielä enemmän lisää mun kärsimyksiä on että meillä alkoi mennä huonosti just silloin kun se oli vähiten ansaittua. Kun me hilluttiin estotta syyllisessä lemmessä, mikään ei pannut vastaan, mutta tuskin me oltiin peruutettu siitä vähän ja menty naimisiin, niin silloin taivaan viha putos meidän päälle yhdellä rysäyksellä. Ja kuinka barbaarinen oli sun rangaistus! Äh! Mikä oikeus julmalla sedällä oli meidän yli? Me oltiin yhdytty toisiimme jo ennen alttaria, ja tän olisi pitänyt suojella meitä vihollisten raivolta. Sitäpaitsi me oltiin erottu; sulla oli kiireitä luentojen kanssa ja opetit oppineelle yleisölle salaisuuksia joita parhaatkaan päät ennen sua ei olleet lävistäneet; ja mä sun käskystä painuin luostariin. Kulutin siellä päiväkausia ajatellen sua, ja joskus miettien saarnoja joita piti opetella. Just tällä hetkellä se rangaistus kaatui meidän päälle, ja sä joka olit vähiten syyllinen jouduit sen barbaarin koston kohteeksi. Mutta miksi raivoisin Fulbertille? Mä, mä kurja olen sut tuhonnut, ja olen kaikkien sun kurjuuksien syy.
ellauri012.html on line 383: Kun mä kerron mikä kilpailija on tempaissut mun sydämen pois sulta, kiität mun mielenmuutosta, ja pyydät tätä kilpailija liimaamaan sen kii. Tästä sä jo arvaat että jumalahan se on joka vie nyt sulta Heloisen. Jep, mun rakas Abelard, nyt se antaa mulle sen mielentyyneyden jonka meidän kurjuuden kirkas muisto ennen esti. Just taivas joo! mikä muu kilpailija vois ottaa sulta mut? Voisitko kuvitella, että joku vaan, joku ihminen voisi kumittaa sut mun sisältä? Voisitko kuvitella mun vaihtavan jumalisen ja sivistyneen Abelardin kehenkään alempaan kuin jumalaan? Ei, must tuntuu et sä olet arvioinut mut oikein tässä kohtaa. Varmaan sä haluut tietää millä keinoin jumala sai aikaan näin suuren muutoksen? Kerron sulle, että saisit ihmetellä sallimuksen salaisia kiemuroita. Muutama päivä sen jälkeen kun sun vika kirje tuli mä sairastuin vakavasti (Joopa joo, aina tää sama deus ex machina näissä muinaisjutuissa); lääkärit jo luovutti mut kuolemalle. Silloin mun tunne, joka aina ennen oli tuntunut musta viattomalta, alkoi näyttää pahalta. Muistista tulvahti kuin filmissä (joojoo, anakronismi, mutta siltä se varmaan just tuntui) kaikki mun elämän menneet teot, ja mun täytyy tunnustaa että ainoo tuska jonka tunsin oli tunnontuska meidän rakkaudesta. Kuolema jota olin siihen saakka katsonut vain etäältä, häälyi nyt mun edessä kuin syntisillä. Aloin pelätä jumalan kostoa nyt kun olin lähempänä sitä, ja mua kadutti etten mä ollut ottanut kunnolla käyttöön armolahjoja. Ne hellät kirjeet jotka sulle kirjoitin, rakkaat keskustelut joita kävin sun kanssa, kiusas mua nyt yhtä paljon kuin ne oli ennen viehättäny. Voi Heloise-repukka, mä sanoin, jos on rikos lähteä tolla lailla hehkuttamaan, ja jos tämän elämän jälkeen siitä seuraa varma rangaistus, mikset sä vastustanut kunnolla tollaisia kiusauksia? Ajattele mitä kidutuksia on sulle varalla, kauhistu sua venttaavia helevetin koneita, ja muista samalla nautintoja joita sun eksynyt sielu piti niin hitsin hienoina. Äh! eikö vähän harmita että kieriskelit niin falskeissa huveissa? Lyhyesti, Abelard, kuvittele katumusta jota tunsin, niin et ihmettele lehmänkäännöstä.
ellauri012.html on line 404: Kerron sulle mikä on musta mukavinta täällä eläkkeellä; kun olen kuluttanut päivän ajatellen sua, täynnä tätä alas painettua ajatusta, menen nukkumaan. Sillä öisin Heloise, joka ei kärsi ajatella sua päivisin, rentoutuu mielikseen sua katsomaan ja kuulemaan. Silloin mun silmät liimautuu suhun! joskus sä kerrot sun salaisista huolista, ja mun mieli tuntee surua, joskus unohdat sun vihamiehet ja painat mut lähelles ja mä antaudun sulle, ja meidän sielut, joilla on sama tunne, tuntee myös saman nautinnon. Mutta voi, iloiset unet ja hellät kuvitelmat, miten nopeesti te katootte! Mä herään, avaan silmäni enkä näe Abelardia: ojennan käteni halatakseni häntä ja hän ei ole siinä; itken, ja se ei kuule mua. Tosi hölmöä mun on kertoa mun unistani sulle, joka et välitä sellaisista huvituksista. Mutta Abelard, etkö koskaan näe Heloisea sun unissa? Miltä se näyttää niissä? Puhutko hänelle yhtä hellästi kuin ennen, ja oletko iloinen vai pahoillasi kun heräät? Anteeksi Abelard, anna anteeksi harhaiselle rakkaalle. En mä voi enää odottaa sulta sitä eloisuutta mikä oli sulle ominaista ennen, enkä voi vaatia että meidän halut kohtaavat. Me on sidottu itsemme ankariin sääntöihin, joita pitää seurata ilman mukinoita. Ajatellaan vaan näitä tehtäviä ja meidän sääntöjä, ja käytetään hyvin hyväksemme pakkoa joka pitää meidät erossa. Sinä Abelard päätät sun kurssit ja sun juoksun onnella; sun halut ja pyrkimykset ei estä sun pelastusta. Mut Heloisen pitää itkeä, sen pitää surra ikuisesti tietämättä, kelpaavatko sen kyynelet pelastuksen pantiksi.
ellauri012.html on line 518: Silloin ilmestyi makkarista yllättäen nuori nainen pukeutuneena enkeliksi kulta- ja pahvihepeniin. Meillä oli sellainen kerran joulukuusessa. Ja muistin - tää kämppähän oli myyty noille jo aikapäiviä. Pyytelin nolosti anteeksi ja aloin keräillä meidän kamoja, kiskoin poikaa pois.
ellauri014.html on line 499: Vanha herra on kiltti ja huolehtii lapsista, filosofin kanssa voi jutella, se pitää kädestä kun tumman ja komeen kanssa on vaikeeta. Mut kun menee hyvin, silloin se tumma on ihana, ja päiväkahvit sen seurassa ihan parhautta!
ellauri014.html on line 818: Haukotuttava viherpeukalointi keskeytyy hetkexi kun Pröö uskaltautuu vinoilemaan talon takapuolen metsiköstä, mis se taannoin puristeli Juulian silloin vielä koskemattomia tissejä. Mix tää uusi pusikko, eikö entisissä ollut riittävästi taukopaikkoja? Wolmari tajuu heti vittuilun ja vetää Pröötä lättyyn samantien, vaik vaan sanan säilällä. Niiden napalankoilu ei kestänytkään monta hetkeä.
ellauri014.html on line 927: Nyt seuraa pohdintaa lasten kasvatuxesta sivutolkulla. Hoohoo jaajaa, sanon kuin muumimamma. Hyvästi panokohdat. Niitä lie tuskin enää odotettavissa, ellei sitten ehkä Rafun tultua, ja silloinkin enimmäxeen junaliikennettä. Proo ihmelettää, mixei Julkku koskaan komentele lapsia. Siitä tulee niin pitkä selitys, että kolmikko painelee kuuntelemaan toiseen huoneeseen.
ellauri014.html on line 936: Koirankasvatuksen taktiikka, selvä keppi ja selvä porkkana. Hurjistunut äiti vastaan äiti aurinkoinen, revi siitä. Kuten koiran kanssa, on lapseen sovellettava selektiivistä kylmyyttä. Parempi aina käyttää arvovaltaa kuin selityxiä, niin sit ei tarvi nolosti valehdella silloinkaan kuin selitys on huono. Sama meisinki kuin armeijassa: tämä on käsky, pussiin pulinat.
ellauri014.html on line 1137: Kirjeet sinkoilevat nahistelun merkeissä. Oravat puhuvat nyt ristiin, Rusakko kommentoi itseään alaviitteessä. Ted ei haluu vaihtaa kakkosruutuun, ettei paalupaikka mene kakkosreijältä. Mieluiten se pitää molempia misukoita varalla. Voihan Wolle liukastua banaaninkuoreen milloin tahansa. Se hyvä puoli oli ennen, kuin ei ollut antibiootteja. Ei pillereitä, kapseleita eikä tabletteja. Vain ruiskeita joita iso Pauli tarjos Lealle. Takaisin luontoon sanon minä. Julle hoveineen lähtee järvenrantaretkelle chillailemaan Chilloniin, jossa kalsa kylpy chillaa Jullen kalmaxi.
ellauri014.html on line 1167: Sit puhellaan taas lämpimixeen odotellessa, saarnaajien ammattiasioita. Pastoria harmittaa, et papit muistetaan vasta kun on loppu käsillä, ne lentää paikalle kuin korpit haaskalle mustissa höyhenpuvuissaan. (Tästä marisi setä Fénelonkin, lapsiakin pelottaa, eivät päästä silittää.) Ihmekkö tuo, silloinhan vasta testamentti avataan. Vainaat on avokätisempiä kuin elävät, mannaahan ei saa mukaan taivaaseen, eikä sitä viitti kaikkee jättää ahneille sukulaisillekkaan.
ellauri014.html on line 1283: Kolho Encarna ja luihu Dulcamaro muhinoi. Siis Amparo. Seppo Kemivirtamainen baariapulainen Paco siirtää tuoleja. Maiskahtavia puseja. Näyteltyjä tunteita. Tyylikkäitä kuteita. Kolme hevosta. Kaxi autoa. Mätää moraalia. Aina samat kulissit: iänikuinen kabaree, kahvila, la finca, La Torrejen Merikadun kulma, kolhon lesbiaanin kämppä, jonka ovisilmästä kurkistaa milloin nahkalippis milloin joku toinen konna.
ellauri014.html on line 1436: Se et Rousseau kirjoitti milloin kirjoitti tän kirjan, jossa eri säätyjen näkemyxet joutuu vastakkain, osoittaa että jengi oli hämillään, oltiin porvarillisen vallankumouksen huulilla. Raha oli liikkeellä ja kävi pyydyksiin.
ellauri014.html on line 1661: Utilitaristin vastaus on, että tuhmaa on sellainen ilkeys, josta ei ole hyötyä. Kenelle? On kivaa olla joskus ilkeä, varsinkin eräille. Onko se silloin tarpeellista vai tarpeetonta? No enemmistölle? Mutta miten hyödyt ynnätään ja jaetaan kaikille? Siihen ei oo helmitaulua, exeliä eikä valuuttakursseja.
ellauri014.html on line 1970: Bryantin nuoruuden runot meni vesilinnuille (To a Waterfowl), sen piti mennä lakimiehexi. Sen paras runo oli Thanatopsis, ja se onkin tosi hyvä, 17-vuotiaan tekeleexi, ainakin mun miälest. Kunnolla darwinistinen. Ville ei muistanut jälkikäteen kysyttäessä, missä ja milloin se oli kirjoittanut sen. Oisko tässä syy:
ellauri015.html on line 32: Miten minä opin estetiikan? Esteettisen arvostelun omaksuminen käy osittain tiedostamatta. Jonkinlaisia heräämisen hetkiä voidaan erikseen mainita. Milloin opin uskonnon, en voi myöskään täsmälleen kuvailla. Ehkä väärän ja oikean, hyvän ja pahan oppii selkeämmin: kun pieneltä lapselta toinen lapsi ryöstää lelun, se on paha ja väärin. Toisen lapsen mielestä se on kaunista.
ellauri015.html on line 109: Että tää on tahallista eikä vahinko, näkyy joskus sananvalinnoista ja sanojen järjestyxestä. Ne on silloin omituiset tavalla, jonka ainoastaan selittää eurytmia. (Katso vaikka tätä edellistä virkettä, ja fig. 2.)
ellauri015.html on line 407: Silloin Sylvi heitti nurkkaan lusikan.

ellauri015.html on line 660: Valumaton vesi. Sulamaton jää. Kulumaton kynä. Salamaton sää. Olematon olotila. Puhumaton pää. Mitä järkeä on myydä mitään ilmaiseksi? Voiko silloin puhua enää kaupanteosta?
ellauri015.html on line 716: Paizi Lohengrin, joka tulee juuri sopivasti paikalle jouzenpolkuveneellä (samanlaisella kuin Boston Commonsissa). No Lohengrin tietysti päihittää Friedrichin toinen siipi selän takana, lähettää sen matkoihinsa, ja aikoo Elsan kanssa naimisiin. Juoniva Fred saa selville, että Lohengrinilta ei saa kysyä mikä on matu miehiään, onko mistään kotoisin, tai vaan Elsa siis saa kysyä, mut silloin menee Lohengrinin supervoimat.
ellauri015.html on line 765: Pientä peitettyä vittuilua on Eulenspiegelillä silloin tällöin suomalaisille, etenkin pitkänlännille suomalaisnaisille, mutta varovaisesti, ettei tule väärää taklausta korin alla, kyynärpäätä silmään taikka polvea. Rami siteeraa nokkelasti Tolkienin kuvausta hobiteista ja sovittaa sen suomalaisiin. Onpa otsaa hukkapätkällä, joka yltää hobitteja enintään puolisääreen, puutarhatonttu. Taskukokoinen gnoomi kuin Harry Potterin Dobby-tonttu, tosin pulskempi.
ellauri015.html on line 808: "Syö poika", sano mummi. Minua puistattaa. Minua palelee. En tahdo. "Miksi, mummi?", kysyn. Silloin pimeästä astuu aavemaisesti esiin Raimo, niin ikään oranssissa verryttelypuvussa. Hän laskee kätensä olalleni ja painaa minut puujakkaralle istumaan. "Ei miksi. Syö!" HK:n sinisestä tirskahtaa jotain oikeaan silmääni. Polttava kipu. Pyydän sinappia. Kaikki nauravat. Tämä se on, hetki, jolloin kelpoisuuteni pannaan koetteelle.
ellauri015.html on line 821: Juoksen niin kovaa kuin kumisaappailla suinkin pääsen, mutta Sundbergien metakka kuuluuu yhä lähempää. Pelkoa, joka solu täynnä pelkoa. Loikkaan karhunvatukkapensaan yli kuin eläin, putoan useita metrejä alaspäin ja mätkähdän lehtien täyttämään kuoppaan, joka on puoliksi luola, puoliksi monttu. Tuntuu kuin pimeä syvänne imisi minua sisäänsä. Vajoan yhä syvemmälle suomalaiseen suohon. Silloin montun reunalle ilmaantuu ukki ja ojentaa pelastavan airon minua kohti. Minä huudan, tartun airoon, huudan --
ellauri016.html on line 131: Sama juttu kristiina-tädin painoxessa vlta 1642. Mixi näin? Milloin on siunauxesta tullut kirous?
ellauri016.html on line 908: Elämä ja hallinta on erotettu toisistaan. Baltit hoitaa hallinnan, matuille jää paljas elämä. Opetellaan olemaan avuttomia, tekemättä mitään, odottelemaan. Itku on yötä päivää kurkussa. Haetaan luukulta lisää Buranaa. Silloin kuin ei ole lappu luukulla ja ovi lukossa.
ellauri016.html on line 1076: Amerikka on mahdollisuuxien maa. Siellä on mahdollista, ja tapahtuikin juuri Utahissa, et äitipuoli saa syytteen seksuaalirikoxesta, jos se vaihtaa kuivat rintaliivit hikisten sijalle autotalliremontissa, ja lapsipuolet tölmää silloin paikalle. Esimurkkupojat raportoi siitä biologiselle äidille, joka nosti oikeusjutun, pojat oli kuulemma järkyttyneet. Se että sen mies vaihtaa paitaa vieressä, ja sen tyttäret näkee sen tissit paljaina, on ihan eri asia. Outoa rinnastusta. Pojat näki äitipuolen rinnat, näkee kai nyt unta tussusta. Nainen voi saada siitä vuoden vankeutta ja nimen ikuistetuxi Utahin seksuaalirikollisten hall of fameen.
ellauri016.html on line 1146: Callekin tahtoi lentäjäxi, mutta Margit ei päästänyt, kun se on niin vaarallista. Kalle joutui tykinruuaxi, haavoittui kranunsirpaleesta silmään. Johannes vaan lenteli harmittomasti taivaalla, ei saanut siipeensä. Vihannexella oli musta tukka ja hitlerwiixet, pani Pirkon miettimään savolaisen osakunnan puurojuhlissa, kumman ottaisi. Mutta Johannes oli puiseva, luiseva Calle taiteellisempi, maalasi puurojuhlan kulissit. Pirkko valizi Callen, Vihannes Anjan. Loppu on ollutta ja nyt mennyttä, historiaa sensu stricto. Silloin kun Ilkasta tuli kartanonomistaja ja miljonääri, ja Callen poikasista vaan köyhiä kirjanoppineita, saattoi Pirkkoa vähän arveluttaa. Tuli vähän sanomistakin: eihän raha ole pääasia, mutta Ilkka on jo Havin toimitusjohtaja. Ja kun Ilkka sitten nai Erkylän kartanon rikkaan tyttären ja sen arvopaperit, Pirkko kyseli, missäs on sinun eka miljoonasi. No Ilkka pääsi piireihin reittä myöten, saa kiittää siitä Brotherusten sänkysilmiä. Ilkka kiittää isä Johannesta elämän aineettomista arvoista kuten saunalöylyistä, arvopapereista on kiittäminen täti Monicaa. Ja meneehän ne vessaharjatkin hyvin kaupaksi vaikkon rimpuloita.
ellauri017.html on line 83: Vuonna '86 mulla oli joku kesäkoulu Saksassa, Saarbrückenissä. Sillä reisulla viivyttiin jonkun aikaa Münchenissä Rikun ja Wokun vieraina. Meillä oli John ja ihan pikku Pauli silloin messissä, Paul oli vasta puolivuotias.
ellauri017.html on line 87: Petskun köyhä silloin vasta 6-henkinen perhe ei ollut juuri kiertänyt maailmaa. Kun Nelli 2v näki Köpixessä suihkulähteessä kultakaloja, se osoitti niitä pienellä pehmeällä sormella ja sanoi: kalapuikkoja.
ellauri017.html on line 92: '92 tai niillä main Seija ja minä lennettiin kahdestaan Barbadoxelle. Helmi pantin alulle tämän matkan jälkeen. Seija valmistui fil.kandiksi (tää on 70-luvun neukkusana, vanhemmalla ja uudemmalla kielellä maisteri). Ajatus oli sinä vuonna välttää jokatalvinen melankolia. Pojat oli puolet aikaa mummilla ja faffalla, puolet Rohteilla. Illalla hotellin bambumajassa sammakot lauloivat puissa. Silloin koko ajatus tuntui erehdyxeltä. Mut se meni ohize, ei tullutkaan kauppakirppua. Eikä depistä. Ruuaksi syötiin lentokaloja. Brittienglantia murtavat mustat möivät rannalla aloeta. Viidakossa säntäili jotain apinoita. Atlantin puoleiset hiekkarannat oli upeita mutta tuulisia. Rannalla lojui turkoosinsinisiä veneitä. Banaaniviljelmillä ajeltiin mönkijäntapaisella autolla. Vaikkei suomessa silloin vielä ollut koko sanaa mönkijä. Tuliaisixi ostettiin kivoja peltimukeja joita ei olla koskaan käytetty mihinkään. Tuolla ne ovat vieläkin keittiön avohyllyssä.
ellauri017.html on line 100: Viron matka oli ensimmäinen perheen matka ulkomaille omalla autolla, ja hauska niin, vaikkei otettukaan mukaan yhtään lisäelefanttia. Helmi oli kolmen, se halus pitää ikkunoita auki, vaikka Seijaa vilutti, ja sanoi: Tossssi kuuma, roikkui takaikkunan ruuvausveivissä kuin iiliäinen. Tää oli eka vuosi kun vapaassa Virossa pääsi matkustelemaan. Mentiin yhdellä bensatankillisella koko matka: Tallinnasta Pärnuun, missä oltiin yötä suomalaisten pykäämässä Ranna hotellissa, ja sieltä Riikaan, jossa yövyttiin Jurmalassa rannalla. Riianlahti oli silloin vielä täynnä öljysaastetta, ja Pauli ja mä mentiin aikaisin aamulla salaa sinne uimaan, koska Seija oli kieltänyt. Latvian rantamezät oli punaisenaan ahomansikoita. Ikinä en ole nähnyt niin paljon metsämansikoita kerralla. Saarenmaalla oli hyvin kaunista. Oltiin päivä hiekkarannalla. Asuttiin jonkun perheen pitämässä majapaikassa, jossa saatiin niin paljon ruokaa vielä myöhään illalla, että (Paulin koulussa kirjoittaman aineen sanoin) Don Läskit lyllersivät vaivoin yläkertaan ruokapöydästä. Tältä matkalta tuotiin postilaatikon avaimenperä, jossa on Eesti Vabariikin viisisentinen. Nyt ei ole Viru enää vaba, niilläkin on euroja ja senttejä.
ellauri017.html on line 102: Seuraava merkittävä perheen kesämatka tehtiin Walesiin, se oli vuonna '99, se on helppo muistaa koska juuri silloin näkyi Briteissä täydellinen auringonpimennys. Oltiin Oxfordissa kun se tapahtui, kazottiin auringon sirppiä noetun lasin läpi, linnut olivat säikähdyxissään vaienneet, mulla on virttynyt T-paita siitä muistona. Sieltä saatiin Helmille pieni koulupuku, joka sillä on päällä kuvissa koulun alkaessa seuraavana syxynä. Tällä matkalla oli John vielä mukana. Sitten se kirjoitti ja alkoi opiskella ensin Otaniemessä, sitten Oulussa ja lopulta Vaasassa. Seuraavan kerran se tuli mukaan vasta '07 synnyinmaahansa Amerikkaan.
ellauri017.html on line 124: Helmin ja Vitalin kanssa ajeltiin Allegro-junalla Pietariin lokakuussa '18. Asuttiin katedraalin takana airbnb-huoneistossa katon rajassa. Silloin käytiin neuvostomuseossa, josta on tämän kokoelman nimilehden potretti: Sanoja syvältä. Sanoja on noussut siinä kuparinen kypärä päässä sukelluksista, tai on päinvastoin matkalla taas syvyyksiin. Sillä oli niin paljon kaasumaista sanottavaa, et se pulpahti pintaan kuin syvänmeren outo kala, paukkuen päästi ilmoille sanasensa ja vajoo nyt hiljaa takas sinne mistä tulikin. Syvälle.
ellauri017.html on line 128: No ei nyt näitä ihan loputtomiin ole ollut, tyyliin joka toinen vuosi, mut ei sekään mikään sääntö, milloin minnekin ja hyvin erilaisia. Ei näillä kuuhun olla menty, mutta sentään jonnekin. Yhtään pahaa trippiä ei ole ollut joukossa.
ellauri017.html on line 368: Oi laps, ethän milloinkaan ottaa sä vois
ellauri017.html on line 657: vanha tikittäjä, joka lähti silloin tällöin laukalle:

ellauri017.html on line 677: Lopulta hän kääntyi ympäri, katsoi heitä ja kirosi heidät Jehovan nimessä. Silloin metsästä tuli kaksi naaraskarhua, jotka raatelivat lapsista 42.
ellauri017.html on line 748: He olisivat saaneet sanoa, että ei me ymmärretä, ei me tiedetä, silloin Jeesus olisi jäänyt opettamaan. Sekin olisi käynyt, että olisivat vain olleet hiljaa. Joskus Vanhassa testamentissa on käynyt niinkin, että kun ihmisten on pitänyt valita, he ovat olleet vaan hiljaa ja sitten Jumala on alkanut puhua ja toimia.
ellauri017.html on line 805: Sijtte asetta hän ja walmista heitä odottaman tulewaista Christuxen waldacunda, josta hän nijn monella tawalla ja selkiäst ennusta, että hän sijnä asias woitta caicki muut Prophetat. Nijn että hän myös Christuxen Äitistä Neidzest Mariasta kirjoitta, että hän ilman neidzyen turmellusta oli sijttäwä ja synnyttäwä Christuxen (7. cap.), nijn myös hänen pijnastans (53. cap.), nousemisestans cuolluista ja waldacunnastans puhu hän nijn selkiäst, cuin se olis jo silloin tapahtunut. On hän sijs ollut sangen jalo ja corkest walistettu Propheta.
ellauri017.html on line 834: Älkön myös jocu luulco, että Jesaiast on nijn paljo pidetty silloin hänen aicanans Judan Canssan seas, nijncuin hänestä nyt pidetän meidän Christityiden kesken, waan sangen ylöncadzottuna, nijncuin hän idze todista 58. lugusa, nimittäin että he pistit kieldäns maalle, ja cocotit händä cohden sormellans, ja pidit caicki hänen saarnans hulludena, paidzi muutamita harwoja hywiä sencaltaisia cuin Cuningas Ezechia: sillä se oli sen Cansan wanha tapa, naura ja pilcata Jumalan Prophetaita ja näyttä nijlle fäkkiä, (4. Reg. 9). nijncuin myös ainakin caikille saarnaille ja Jumalan palwelioille tapahtu. Judalaisten seas myös sanotan Jesaia wiimein tapetuxi Cuningas Manasselda, sahalla sahatuxi.
ellauri017.html on line 865: Jes 3:17 On sijs HERra tekewä Zionin tytärten päät rupisexi ja HERra on paljastapa heidän häpiäns. Silloin on HERra ottawa polusten caunistuxen pois ja sitet pangut
ellauri017.html on line 873: Aika pahansuopa äijä. Varmaan haisi pahalta. Pitäis pestä suovalla, hampaat myös. Toisaalta se kyllä lupaa et silloin pitä Jacobin cunnian ohucaisexi tuleman ja hänen lihavan ruumins laihaxi. Siitä olis moni iloinen.
ellauri017.html on line 892: Silloin puhui HERra Jesaialle ja sanoi: mene ja rijsu säcki cupeistas ja kengät jalgoistas. Ja hän teki nijn ja käwi alasti ja paljain jalgoin, colme jalgaa paljaana paljastetun häwyn cansa. Olkoon Egyptille häwyxi. Niille on osotettu cowa näky.
ellauri017.html on line 946: Silloin pitä männingäiset ja köpelit cohtaman toinen toistans ja yhden Lieckiön pitä toista huutaman. Kratin pitä myös siellä asumasians saaman ja siellä lewon löytämän.
ellauri017.html on line 1303: Oireellista, että mulla on vaikka kuinka paljon noloja muistoja, mutten muista milloin oisin jotain hävennyt. Hyi häpeä! sanottiin kyllä, mutten silti hävennyt. Ehkä sisäistetty herruus hävis muutaman vääryydexi koetun selkäsaunan mukana. Kaikkein ällöintä oli pyytää joltakulta jotain anteexi siihen pakotettuna. Herruus ulkoistettiin meillä aika tehokkaasti.
ellauri018.html on line 885: Pakollisten tekojen ohella laki määrittelee suositeltavia tekoja, joita ovat esimerkiksi avioliitto, perheen perustaminen tai profeetan esikuvan seuraaminen päivittäisissä pikkuasioissa. Loukkaaviin tekoihin islamissa kuuluvat muun muassa liika uteliaisuus, epäkohteliaisuus tai veden tuhlaaminen silloin, kun se on käyttäjänsä omaisuutta.
ellauri018.html on line 908: Laki jaetaan kahteen pääalueeseen, joista toinen keskittyy uskonnollisiin rituaaleihin ('ibadat), ja toinen käsittelee ihmisten välisiä suhteita, kuten orjuutta, sopimuksia, perintöä, avioliittoa, saaliinjakoa tai suhtautumista ei-muslimeihin (mu'amalat). Rituaalilakiin kuuluvat islamin viisi peruspilaria, kuten rukous eli salat. Islamilainen laki määrää tarkasti milloin, missä ja miten tulee rukoilla ja kuka saa suorittaa rukouksen.
ellauri018.html on line 1146: Mun hammaslääkäri käski tikuttaa hampaat iltaisin katsellessa iltauutisia. Sanoin etten koskaan kazo niitä. Se oli vähän järkyttynyt. Milloinhan somalinaiset tikuttaa? Sen arvaan milloin niiden miehet.
ellauri019.html on line 213: Jeremia eli Juuso (ital. Battista) on Roope Ankan ahkera ja työteliäs hovimestari. Juuso on myös ehkä Neiti Näpsän ohella näkyvin Roope Ankan palveluskunnasta ja työntekijöistä. Tarkkaa aikaa, milloin Juuso ilmestyi Roopen hovimestariksi, ei tiedetä, mutta hyvin samannäköisiä hovimestareita on nähty suomalaisissa julkaisuissa jo 1970-luvulla.
ellauri019.html on line 462: Urin vanhoja asioita kaiveli britti Sir Charles Leonard Woolley maailmansotien välissä. Silloin oli britit vielä maailman kingejä. Sic transit gloria mundi, kuten arkeologit hyvin tietävät. Se oli iso julkkis kunnes virkaveli Howard Carter löysi Tutankhamonin haudan ja vei valokiilan Kallelta. Kalle oli niin kade että väitti löytäneensä Urista todisteita Nooan tulvasta. Tää oli puppua, ne oli vaan tavallisia kevättulvia.
ellauri019.html on line 714: Juuri silloin lähtivät vanhanaikaiset vankkurit liikkeelle. (2009 alkukesällä 1.6. ?) Tuli miehiä, jotka nostivat hirmuisella kiireellä lyhteitä vankkureille, leikattua viljaa, pilvien alla, tuulessa, mustien pilvien alla. Siihen päättyi näky. (Kuvitus: siin oli soo.)
ellauri019.html on line 726: Ihmettelin, miksi tämä kerrotaan juuri minulle. Enkeli sanoi vain, että minun kuuluu tietää. Sitten hän sanoi, että tunnistan hetken koittaneeksi siitä, että lyhdyt sammuvat ja tulee kolmen päivän pimeys. Silloin pitäisi vartioida tarkasti jotakin. Tämä oli ilmeisesti näkyni olennainen osa, koska pidemmälle en muista.
ellauri020.html on line 45: jotka ovat aivan Asiallisia silloin,
ellauri020.html on line 50: Parempi olisi silloin pitää ajatuxet omana tietonaan, sanoisi näkymättömän lapsen äiti.
ellauri020.html on line 167: Kirjan tapahtumat sijoittuu 90-luvun alun lamaan, niissä on siis vähän näyteikkunoiden kuolauksen makua. Silloin juuri epäonnexeen tuli somalien iso maahantunkeutuja-aalto Suomeen. Mut karkoitettiin Kouvolaan sillä toiveella, että ahtaalle joutunut verstas pian karsis rönsyjä. Fred Karlsson yrittikin sitä, mut sai turpiinsa. Hirtettiin in effigie. Minä myös. Sittemmin poispotkittu ylopistolehden päätoimittaja vittuili oikein nimellä. Sitä lähtien olen vihannut meedioita, julkisuutta ja toimittajia. Koko homma haisi taivaisiin. Minä myös. Meillä oli muuten siellä töissä yxi somali. En muista mitä se siellä teki. Ehkä vahtimestaroi.
ellauri020.html on line 276: Sikaarimies Jimmy Carter tulee resistentixi vuonna 77. Silloin menin eka kertaa jenkkeihin. Iivana on 28 ja tässä Iivanan vaihtoehtoisessa menneisyydessä omistaa jo pikku hiihtomajan. Suhde Fanta kääpiöön on henkihieverissä. Formulakuskixi noussut vaahtosammutin on sairaalassa kipsissä. Mitähän seuraavaxi. Huoo-hah. Alkaa nukuttaa. Kukaan ei tässä kirjassa taida pitää lapsista. Niitä vaan pitää olla, niinkuin designervaatteita ja mersuja.
ellauri020.html on line 280: Matti serkun vaimo Tinna, anorektikko, oli Stockmannilla sisäänostaja. Kuoli syöpään nelikymppisenä. Poltti ketjussa. Kai ne silloin jo oli eronneet. Rankkaa on elon taistelu seurapiireissä. Matti oli Kymi OY:llä New Yorkissa markkinoijana. Joutui lopettamaan sen, kun ei maxa kestänyt. Mä olin niillä yötä kerran niiden luksuskämpässä jossain Nykin pilvenpiirtäjässä. Greta Garbo asui siinä vastapäätä. Matti oli matkoilla, Tinna paistoi mulle herkkusieniä kokonaisina. Outoa. Mulla ei ollut yöpukua ja kuljin ympäriinsä suihkun jälkeen ihan nakkena. Kuulin jälkeenpäin, että sitä oli päivitelty Hiekkaloiden naisten piirissä. Tiinakin oli ollut järkyttynyt, muttei langennut kiusauxeen kuitenkaan.
ellauri020.html on line 412: Koko remontti ja kämppään valitut 70-luvun lapsenkakan sävyiset sisustuxet kuvataan Iivanan mikroskooppisella tarkkuudella. Siinä on ainesta kiinteistönvälittäjäxi. V 1979 keväällä on kaikki valmista. Silloin mä olin Dragsvikissä kirjurina ja haaveilin poispääsystä. Ajatella et mä ehkä näin Iivanan mittailemassa verhoja Matin ja Tinnan tornitalon ikkunasta tietämättäni. Ja Iivana ois nähnyt mut ilman housuja jos oisi kazonut. Mutta sillä oli varmaan liika kiirettä. No oli mullakin.
ellauri020.html on line 445: Ted Turner voitti oikeesti jonkun huvijahtikisan 1979 myrskyssä. Mä taisin olla silloin intissä jäähyllä kotisuomessa. Aku, poliittinen takinkääntäjä ei ollu mukana, ennenku 40v myöhemmin hukkuneiden muistopäivänä. Iivanan sadussa se on joku Rodney Harringtonin ja Hjallis Hjarkimon ristisiitos. Ruskettunut sorsa huvijahdissa blondattu tukka pörrössä. Muut sanoo sitä armottomaxi konnaxi, mutta ei Iines. Iinexestä se on vain